K A T S A U S Jouko Lind Tuula Toikka Kipinä-kuntoutukselle edelleen tarvetta Johdanto Vallitseva taloudellinen laskukausi merkitsee monelle työttömyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta. Työmarkkinoilta syrjäytymisen pitkittyessä työhön paluu saattaa muodostua yhä useammalle yhä vaikeammaksi pelkästään omin neuvoin. 2000-luvun alussa toteutettu keski-ikäisille, yli vuoden työttömänä ja syrjäytymisvaarassa olleille henkilöille suunnatun Kipinä-kuntoutuskokeilun tavoitteena oli luoda edellytyksiä työllistymiselle. Vuonna 2003 Kelan kuntoutuksen päättäneiden rekisteritietojen perusteella Kipinä-kuntoutujista (n = 34) suurin osa oli työkyvyttömyyseläkkeellä vuoden 2006 lopussa. On ilmeistä, että osalla kuntoutustoimenpiteet toteutettiin työllistymisen kannalta liian myöhäisessä vaiheessa. Kipinä-kuntoutuksen kaltaisia toimenpiteitä, jotka suunnataan riittävän varhaisessa vaiheessa työelämästä syrjäytymisvaarassa oleville, tarvitaan kuitenkin edelleen. Pitkäaikaistyöttömyys syrjäytymisen uhka Työ on keskeinen yksilön hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Vastaavasti työttömyydellä pitkittyessään on yleensä heikentävä vaikutus terveyteen ja sitä kautta hyvin vointiin kokonaisuutena. Työttömyys voi olla terveyden kannalta myös seuraus, toisin sanoen heikentynyt terveys kasvattaa riskiä joutua työmarkkinoiden ulkopuolelle. Syrjäytymisen riskiin vaikuttavat myös monet muut tekijät, jopa työttömyysturvan toimenpiteet. (STM 1998; Helne 2002; Hietaniemi 2003; Kautto 2006; Karvonen 2008.) 1990-luvun alkupuolella työttömyys kasvoi nopeasti ja oli suurimmillaan vuonna 1994. Samanaikaisesti työttömyys usein pitkittyi ja painottui vanhempiin henkilöihin. Myös vajaakuntoisten työnhakijoiden määrä alkoi tuolloin kasvaa. Pitkäaikaistyöttömyyden yleistymistä ja syvenemistä pohtimaan asetettiin useita työryhmiä ja komiteoita, minkä lisäksi aiheesta tehtiin useita selvityksiä ja käynnistettiin erilaisia kokeiluja (mm. STM 1995; Komiteanmietintö 1996; Rajavaara 2000; STM 2003). Työttömyyden ja terveyden välisen yhteyden suunnasta riippumatta alttius köyhyydelle ja syrjäytymiselle kasvaa, etenkin jos työttömyys pitkittyy. Tämän vuoksi Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työryhmän (STM 1999) yhdeksi toimenpide-ehdotusten kohderyhmäksi määriteltiin Kuntoutus 3 2009 15
keski-ikäiset pitkäaikaistyöttömät ja työkyvyltään heikentyneet henkilöt. Heihin suunnattu toimenpiteiden kokonaisuus nimettiin Kipinä-kuntoutuskokeiluksi (STM 2004). Kipinä-kuntoutuskokeilu Aktiivisen sosiaalipolitiikan työryhmän tehtävänä oli selvittää sosiaali- ja terveystoimen, sosiaalivakuutuksen ja työvoimahallinnon yhteisten asiakkaiden työllistämistä ja aktivointia edistäviä rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ensisijaisesti sellaisten työttömien osalta, joiden työllistymisedellytykset ovat puutteelliset, joiden aseman parantaminen edellyttää tehostettua viranomaisyhteistyötä ja joiden toimeentulo nojautuu osittain tai kokonaan toimeentulotukeen (STM 1999). Työryhmä esitti valtakunnallista kolmivuotista varhennetun kuntoutuksen kokeilua (Kipinä-kuntoutuskokeilu) jossa ammatilli seen kuntoutukseen olisi mahdollista ryhtyä siinä vaiheessa, kun 45 vuotta täyttäneen ja yli vuoden työttömänä olleen henkilön työkyvyn arvioidaan olevan uhattuna ja kun uhkana on lisäksi vakava syrjäytyminen. Tavoitteena oli luoda työttömän, työhallinnon, kuntien sosiaalitoimen, paikallisten toimijoiden sekä Kelan ja kuntoutuspalvelujen tuottajien yhteistyöhön perustuva toimintamalli pitkäaikaistyöttömän työllistämiseksi. Yksilötasolla tämä merkitsi, että työvoimatoimiston ja kunnan tuli laatia aktivointisuunnitelma henkilölle, jonka arvioitiin tarvitsevan kuntoutusta ennen osallistumista työvoimatoimiston ensisijaisiin toimenpiteisiin tai kuntouttavaan työtoimintaan tai kuntouttavan työtoiminnan rinnalla, ja joiden kohdalla kuntoutuksen arvioidaan parantavan henkilön työ- tai toimintakykyä. (STM 1999; L 2001/189.) Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena oli luoda edellytyksiä työllistymiselle ja ylipäätään parantaa kuntoutujan elämänhallintaa. Ensisijaisesti työttömät tuli kuitenkin ohjata työhön tai työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja vasta sen jälkeen tarvittaessa muun muassa terveydentilan huomioon ottavaan kuntouttavaan työtoimintaan. Kipinä-kuntoutus kokeiluun osallistumisen ensisijainen edellytys ei ollut sairauden, vian tai vamman aiheuttama työkyvyttömyys, työkyvyttömyyden uhka eikä työkyvyn olennainen heikentymä, vaan työttömyys ja työllistymiseen liittyvät ongelmat. Valittavilla tuli kuitenkin olla työttömyyden lisäksi myös muita vakavaa syrjäytymisen uhkaa aiheuttavia tekijöitä, kuten heikko taloudellinen tilanne, huonot asumisolosuhteet tai sosiaalisten taitojen puute. Työvoimatoimisto, sosiaali- ja terveystoimi sekä Kelan paikallistoimisto arvioivat syrjäytymisen riskitekijöitä ja avun tarvetta yhdessä asiakkaan kanssa. Henkilöä ei valittu kuntoutuskokeiluun, jos hänen arvioitiin olevan oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen tai hänen ei arvioitu selviytyvän yleisillä työmarkkinoilla. (STM 2003; STM 2004.) Kipinä-kuntoutuksen tukiprosessi muodostui eripituisista, päivistä kuukausiin kestävistä jaksoista lähtien rekrytointi- ja asiakasvaiheesta, sitä seuraavasta kuntoutujalle tehtävästä tarveselvityksestä päätyen kuntoutustoimenpiteiden toteutukseen ja kuntoutujan tukemiseen tukityössä tai määräaikaisessa työssä avoimilla työmarkkinoilla (Lind ym. 2005; Suikkanen ym. 2005). Kuntoutus saattoi siten vaihdella kestoltaan 16 Kuntoutus 3 2009
huomattavastikin kuntoutujan tarpeen ja kuntoutuksen sisällön mukaan. Pilottivaihe käynnistyi keväällä 2002 ja jatkui varsinaisena kuntoutuskokeiluna vuoden 2004 loppuun. Kokeilu koostui eri osissa maata toteutetusta 13 projektista, joihin osallistui 449 pitkäaikaistyötöntä, Kelan Turun projektin tarveselvitykseen osallistuneet mukaan lukien 486 henkilöä. Kipinähankkeen toteutusta ja tuloksia seurattiin ja arvioitiin sen eri vaiheissa. (STM 2004; Suikkanen ym. 2005.) Kipinä-kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneet Seuraavassa kuvataan niiden Kipinä-kuntoutujien työtilannetta vuosien 2003 ja 2006 lopussa, joilla kuntoutus Kelan toteuttamana oli päättynyt vuonna 2003. Rekisteriselvitys perustuu Kelan, ETK:n ja Vakuutusvalvontaviraston rekisteritietoihin. Tässä rekisteriaineistossa Kipinä-kuntoutuskokeiluun osallistuneita oli 34 henkilöä. Lisäksi kohderyhmään kuuluneista Kelan Turun Kipinä-kokeiluun osallistuneista (n = 14) on käytettävissä asiakasvaiheessa kerättyjä mittaus- ja haastattelutietoja koskien kuntoutujien sosiaalista tilannetta, terveydentilaa ja toimintakyvyn psyykkisiä edellytyksiä (Lind ym. 2005). Kuntoutujista 53 % oli miehiä. Keski-ikä kuntoutukseen hakeutuessa oli 50 vuotta, iän vaihteluväli oli 45 58 vuotta. Miesten ja naisten ikärakenteiden välillä ei ollut eroa. Lähes kolmella viidestä oli luokiteltavissa oleva ammatti. Miehillä se liittyi lähinnä teollisuus- yms. työhön, naisilla ammatit jakautuivat tasaisemmin eri ammattiluokkiin (Taulukko 1). Lähtökohtaisesti kyseessä olevat henkilöt olivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia. Vain yhdellä heistä oli työsuhde, kolmella oli kuntoutushakemuksessa opiskelijan status ja yhden henkilön työtilanne ei ollut määriteltävissä. Kuntoutujien eläkettä kartuttaneen työhistorian pituus vuoden 2003 lopulla vaihteli vajaasta vuodesta runsaaseen 24 vuoteen miehillä keskimäärin 12,5 vuotta, naisilla runsaat 10 vuotta. Taulukko 1. Kipinä-kuntoutujien pääasiallinen ammatti kuntoutushakemuksessa, n; % Miehet Naiset Kaikki n % n % n % Tekn., tiet., lainopill., humanist. ja taiteell. työ - - 1 6 1 3 Terveydenhuolto, sosiaalialan työ - - 2 13 2 6 Maa- ja metsätaloustyö, kalastus - - 1 6 1 3 Kuljetus- ja liikennetyö 1 6 - - 1 3 Teollisuus-, rakennus- ym. työ 8 44 1 6 9 26 Palvelutyö ym. 2 11 3 19 5 15 Muualla luokittelematon työ 7 39 8 50 15 44 Yhteensä 18 100 16 100 34 100 Kuntoutus 3 2009 17
Kuntoutujat olivat kotoisin Länsi-Suomen läänistä (15 henkilöä), Itä-Suomen läänistä (11) ja Etelä-Suomen läänistä (8), naiset kuitenkin lähinnä Länsi- ja Itä-Suomen lääneistä. Kipinä-kuntoutuksen lähtökohdissa painotettiin paitsi pitkittyvää työttömyyttä, myös siihen yhteydessä olevia syrjäytymisen uhkaa aiheuttavia tekijöitä, joista yksi keskeisimpiä oli terveys. Miehistä joka toisella oli diagnosoitu sairaus (ICD-10), useimmiten tartunta- tai loistauti. Naisista kuntoutushakemuksessa joka kolmannella oli sairaus. Kolmella kuntoutujalla oli pääsairauden lisäksi diagnosoitu jokin muu sairaus. Kukaan Kipinä-kuntoutujien kohderyhmään kuuluneista ei saanut vammaistukea. Kuntoutujista kolmelle henkilölle oli tehty kuntoutustarveselvitys tai kuntoutustutkimus ensimmäisenä kuntoutustoimenpiteenä. Kuntoutujista suurin osa (85 %) oli käyttänyt vuonna 2003 peruskorvattavia lääkkeitä, eikä miesten ja naisten välillä ollut eroa. Miehistä erityiskorvattavia lääkkeitä oli käyttänyt joka viides ja naisista joka kymmenes. Vuonna 2006 erityiskorvattavia lääkkeitä käyttäneiden määrä oli kaksinkertaistunut verrattuna vuoteen 2003. Kuntoutushakemuksessa mahdollisesti olleesta diagnoosista riippumatta Kipinäkuntoutujilla sairauspäivärahapäivät lisääntyivät selvästi kuntoutuskokeilun jälkeen. Kolmasosalla kuntoutujista oli ollut korvattavia sairauspäivärahapäiviä vuonna 2003 (vaihteluväli 18 187 päivää). Vuonna 2004 kaksi kolmesta oli ollut sairauspäivärahalla ja samalla päivärahakaudet olivat pidentyneet (maksimissaan 293 päivää). Vuonna 2006 sairauspäivärahalla oli ollut enää joka viides (vaihteluväli 3 171 päivää). Keskimääräiset kuntoutustoimenpiteiden kokonaiskustannukset vuonna 2003 päättyneiden toimenpiteiden osalta vuoden 2008 rahassa (korjattu elinkustannusindeksin keskiarvolla 1,097) olivat ilman kuntoutusrahaa 3665 euroa. Kuntoutustoimenpiteiden yksilöllisyydestä johtuen kuntoutuksen kustannuksissa ilmenee yleensä huomattavaa vaihtelua, niin myös tässä tarkastelun kohteena olevan kohderyhmän keskuudessa (vaihteluväli 885 8015 euroa). Miesten keskimääräiset kokonaiskustannukset (4018 euroa) olivat korkeammat kuin naisten (3268 euroa). Kuntoutusrahaa vuonna 2003 oli saanut 13 kuntoutujaa (3 miestä, 10 naista). Kuntoutusrahan kokonaiskustannukset kuntoutujaa kohti olivat keskimäärin 195 euroa (vaihteluväli 50 513 euroa). Kipinä-kuntoutuksen toteutuminen Kipinä-kuntoutuksen valintakriteerien mukaisesti kaikki kuntoutujat olivat olleet kokeilun alkaessa työttömiä tai työttömyysuhan alaisia. Kuntoutuksen jälkeen vuoden 2003 lopussa kolme viidestä kuntoutujasta oli edelleen työttömänä ja yksi kuntoutujista ansiotyössä (Taulukko 2). Työttömät saivat Kelan maksamaa työmarkkinatukea. Vuonna 2006 kaksi viidestä oli työttömänä saaden yleensä työmarkkinatukea ja kolme henkilöä oli työllistynyt. 18 Kuntoutus 3 2009
Taulukko 2. Kipinä-kuntoutujien työtilanteen muutos vuodesta 2003 vuoteen 2006, n; % Työtilanne v. 2003 Työtilanne v. 2006 Työllinen Työtön Eläkkeellä Muu tilanne Yhteensä n % n % n % n % n % Työllinen 1 100 1 5 - - 1 13 3 9 Työtön - - 11 55 - - 2 25 13 38 Eläkkeellä - - 8 40 3 60 3 38 14 41 Muu tilanne - - - - - - 2 25 2 6 Kuollut - - - - 2 40 - - 2 6 Yhteensä 1 100 20 100 5 100 8 100 34 100 Kuntoutuksen jälkeen joka toisen työtilanne oli muuttunut, useimmin niiden joiden työtilanne ei ennen kuntoutusta ollut yksiselitteisesti määriteltävissä ( muu tilanne ; taulukko 2). Miehillä työtilanteessa oli tapahtunut harvemmin muutoksia kuin naisilla. Työtilanteen muutos ja erityisesti työttömien määrän väheneminen olikin usein seurausta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä. Vuoden 2006 lopussa kaksi viidestä Kipinä-kuntoutujasta oli varsinaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, miehet useammin kuin naiset. Yhtä henkilöä lukuun ottamatta eläke koostui sekä työeläke- että kansaneläkejärjestelmän eläke-etuuksista. Työmarkkina-aseman mukaan keskimääräiset vuonna 2003 päättyneiden kuntoutustoimenpiteiden kokonaiskustannukset vuonna 2006 työllisillä ja työttömillä (n = 16) olivat 3954 euroa ja muilla 3296 euroa. Kipinä-kuntoutuksen arviointia Kolmevuotinen Kipinä-kuntoutuskokeilu kohdistui yli 45-vuotiaisiin, yli vuoden työttömänä ja syrjäytymisvaarassa olleisiin henkilöihin. Työllistyminen oli tässä hankkeessa yksi tärkeä tavoite, kuten myös elämäntilanteen selkiyttäminen ja sen hallinta. Syrjäytymisprosessiin saattaa liittyä useilla muilla elämäntilanteen osa-alueilla tapahtuneita ja huomattavasti aikaisemmin alkaneita muutoksia. Esimerkiksi Turun Kipinä-kokeilun (Lind ym 2005) kuntoutujista kaikilla ei ollut ammatillista koulutusta tai se oli lyhytkestoista ja kurssimuotoista. Heidän keskuudessaan oli suhteellisesti paljon eronneita henkilöitä, mikä osittain liittynee myös usein tapahtuneisiin asumismuodon muutoksiin ja erityisesti vuokra-asumisen yleisyyteen. Turun Kipinä-kuntoutujilla esiintyi lisäksi runsasta alkoholinkäyttöä, taloudellisten ja sosiaalisten olojen niukkuutta sekä sosiaalipalvelujen tarvetta ja niiden runsasta käyttöä. Nämä olivat ilmenneet heillä usein jo lapsuudenkodissa. Myös toteutumattoman hoidon ja ohjauksen tarve ruumiillisten sairauksien, mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden sekä terveyden vaaratekijöiden kuten kohonneen verenpaineen, kolesteroliarvojen ja liikalihavuuden osalta oli yleistä. Kuntoutujat itse kokivat ja heidät myös arvioitiin asiantuntijoiden toimesta terveytensä ja toimintakykynsä osalta Kuntoutus 3 2009 19
usein huonoiksi ja vajaakuntoisiksi. (Lind ym 2005.) Kokeilulle asetetuista yleisistä tavoitteista huolimatta kuntoutuksen kohderyhmät, samoin kuin kuntoutuksen toteutus poikkesivat toisistaan (Suikkanen ym. 2005). Toisin kuin Kelan toteuttamassa kuntoutuksessa yleensä, tähän kehittämis- ja kokeilutoimintaan osallistuneilla kuntoutujilla ei läheskään aina ollut sairausdiagnoosia kuntoutushakemuksessa. Tässä tarkastelun kohteena olleilla vuonna 2003 Kipinä-kuntoutuksen päättäneillä miehillä tartunta- ja loistautien osuus oli huomattava. Miehillä oli kuntoutushakemuksessa enemmän sairausdiagnooseja kuin naisilla. Turun Kipinä-kokeiluun osallistuneista useammalla kuin joka toisella oli mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö tai tuki- ja liikuntaelinten sairaus, joita ilmeni naisilla miehiä useammin (Lind ym. 2005). Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöissä yleisimpinä diagnooseja olivat alkoholiongelma, masennustila ja ahdistuneisuushäiriö. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa yleisimpiä diagnooseja olivat selkärangan spondyloosi, nikamavälilevysairaus ja selkäsärky. Vaikka vuosina 2002 2004 vallitsi yleisesti tarkastellen hyvä talous- ja työllisyystilanne, näiden henkilöiden työllistyminen oli vuoteen 2006 ulottuneiden rekisteritietojen perusteella kuitenkin jäänyt vaatimattomaksi. Kipinä-kuntoutujille räätälöidyistä työllistymistä tukevista toimenpiteistä huolimatta monen työttömyys jatkui edelleen vuonna 2006. Kohderyhmään kuuluneista useat olivat siirtyneet vuoden 2006 loppuun mennessä työkyvyttömyyseläkkeelle, miehet useammin kuin naiset. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet olivat jonkin verran muita vanhempia ja heidän työhistoriansa oli kestänyt kolmisen vuotta pidempään kuin työttömillä. Kuntoutujilla oli usein kulunut aikaa jopa vuosia viimeisen työsuhteen päättymisestä (Lind ym. 2005). Koska työttömiltä ja etenkin pitkäaikaistyöttömiltä puuttuvat työterveyshuoltoon kuuluvat iän mukaiset terveystarkastukset, terveydentilan vaaratekijät jäävät heidän osaltaan usein tunnistamatta. Kuntoutujien mahdollisista sairauksista ei näin ollen ollut systemaattisesti kerättyä tietoa ennen osallistumista Kipinä-kuntoutus kokei luun. Korvattavien sairauspäivärahapäivien määrän kasvu heti kuntoutuskokeilun jälkeen saattoi merkitä terveydenhuollon toimenpiteiden tarpeen (mukaanluettuna erityiskorvattavien lääkkeiden käyttö) esiintuloa ja siten kuvata heikentyvää terveyttä ennakoiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Se saattoi heijastaa myös yleisemmin sairauspäivärahalla oloa työttömyyden aikana. Pitkäaikaistyöttömän työllistyminen ja työssä ainakin jonkin aikaa pysyminen olivat selkeitä Kipinä-kuntoutukselle asetettuja tavoitteita, joiden saavuttaminen jäi kuitenkin vähäiseksi. Toisaalta myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen, sille asetettujen kriteerien täyttyessä, voidaan yksilön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tulkita Kipinä-kuntoutuksen osalta onnistuneeksi toimenpiteeksi kuntoutujan saadessa elämäntilannettaan vastaavan statuksen. Syyt työllistyneiden pieneen osuuteen ja toisaalta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden suureen osuuteen vaihtelivat tapauksesta riippuen. Kuntoutujille asetetut kriteerit ja 20 Kuntoutus 3 2009
niihin usein yhteydessä olleet muut myöhempään työtilanteeseen vaikuttavat tekijät huomioon ottaen on ilmeistä, että kuntoutus toteutettiin joidenkin henkilöiden osalta liian myöhäisessä vaiheessa. Toisin sanoen se kohdistui henkilöihin, jotka ehkä olivat jo siirtymässä pois työelämästä, joskaan eivät välttämättä syrjäytymässä. Yhteiskunnan näkökulmasta Kipinäkuntoutuksen kaltaista toimintaa voidaan perustella muun muassa pitkittyvän työttömyyden kautta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä aiheutuvien kustannusten säästöllä ja eri yhteyksissä esiin tuotuun lähivuosina tulevaan työvoimapulaan varautumisella. Vaikka tämän selvityksen taustalla olleen rekisteriaineiston perusteella ei voida tehdä päätelmiä syy seuraus-suhteista, ovat työmarkkinoiden käytettävissä olleet korkeammat kuntoutuskustannukset perusteltavissa. Kipinä-kuntoutuksen päättymisestä huolimatta sen kuntouttavan työtoiminnan tarve ei ole poistunut, pikemminkin päinvastoin. Pyrkimys sopeutua nykyiseen talous- ja työllisyystilanteen heikkenemiseen saattaa olla monelle työelämästä pitkäksi aikaa tai kokonaan syrjäytymiseen johtavan polun alku. Tästä syystä työttömyyden pitkittymisen tulisi merkitä aktiivisen työn etsimisen ohella työttömän resurssien, terveyden ja erilaisten tarpeiden monipuolista arviointia ja tarvittavien kuntoutustoimenpiteiden käynnistämistä (Vuorela 2008). Tämän toteuttamiseen tarvitaan eri tahojen yhteistyötä ja tapauskohtaista arviointia ensisijaisesta toimenpiteestä. Dosentti, VTT Jouko Lind työskentelee johtavana tutkijana Kelan tutkimusosastolla. LuK Tuula Toikka työskentelee tutkijana Kelan tutkimusosastolla. Lähteet Helne T (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. Stakes. Tutkimuksia 123, Helsinki. Hietaniemi E Aktivointia elämänhallintaa sosiaalista pääomaa. Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2003: 26 41. Karvonen S (2008) Hyvinvointi työikäisten kokemana. Julkaisussa: Moisio P, Karvonen S, Simpura J, Heikkilä M (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2008. Stakes, Helsinki. 96 115. Kautto M (2006) (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes, Helsinki. Komiteanmietintö 1996:14. Ikääntyvät työelämässä. Työministeriö. Helsinki. L 2001/189. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Lind J, Kinnunen E, Toikka T, Linden M, Ahlberg C (2005) Turun Kipinä kuntoutuskokeiluun osallistuneiden tausta ja työllistymisedellytykset. Moniste 6.6.2005. Rajavaara M (2000) (toim.) Yksilölliset palvelut ja ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyys. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 54. Helsinki. STM 1995:25. Ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien asema työmarkkinoilla. Työryhmämuistioita. Helsinki. STM 1998. Syrjäytymisen estäminen. Hallinnonalan toimenpidekokonaisuus. Monisteita 1998:5. Helsinki. Kuntoutus 3 2009 21
STM 1999. Aktiivinen sosiaalipolitiikka työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriö. Työryhmämuistioita 1999:20. Helsinki. STM 2003. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2003-2005 Sosiaali- ja terveysministeriö. Työryhmämuistioita 2003:23. Helsinki. STM 2004. Aktiivinen sosiaalipolitiikka. Kuntoutuskokeilut vuosina 2001-2004 ohjausryhmän muistio. Työryhmämuistioita 2004:11. Helsinki. Suikkanen A, Linnakangas R, Harjajärvi M, Martin M (2005) Kokeilusta KIPINÄÄ. Keski-ikäisten pitkäaikaistyöttömien kuntoutuskokeilun arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 8/2005. Helsinki. Vuorela M (2008) Työtä haluaville uusia mahdollisuuksia työhön. Työ- ja elinkeinoministeriö Loppuraportti 10.3.2008. http://www.tem.fi/files/18750/vuorela_ loppuraportti.pdf. Poimittu 12.2.2009. 22 Kuntoutus 3 2009