eniere-posti 3 2008 Vuosikerta XIII Suomen Meniere-liitto, Meniere-Förbundet i Finland
Suomen Meniere-liitto ry:n yhdistykset ja niiden puheenjohtajat Etelä-Karjalan Meniere-yhdistys ry Esa Antikainen Ainonkatu 28 a 11 53130 Lappeenranta puh. 040 541 7782 eska.antik@gmail.com Keski-Suomen Meniere-yhdistys ry Tuulikki Hartikainen Saharisentie 14 A 6, 40270 Palokka puh. 050 581 5324 t.harti@pp.inet.fi www.keskisuomenmeniereyhdistys.com Pirkanmaan Meniere-yhdistys ry Kirsti Salovaara Juurikatu 15 G 54 33420 Tampere puh. 040 560 0953, 040 776 5579 salovaarak@kolumbus.fi Etelä-Pohjanmaan Meniere-yhdistys ry Pirjo Viitamäki Vuorenmaanrinne 23 B 13 60220 Seinäjoki puh. (06) 412 0520 pirjo.viitamaki@netikka.fi Etelä-Savon Meniere-yhdistys ry Tuomo Siitari Petäjistönkatu 20, 50100 Mikkeli puh. (015) 211 173 Itä-Savon Meniere-yhdistys ry Eija Tammisto Kaukaantie 1 F 23, 57100 Savonlinna puh. 040 767 4890 tammistoeija@gmail.com Kanta-Hämeen Meniere-yhdistys ry Olle Tast Majaniementie 50, 13720 Parola puh. (03) 637 2064, 0400 211 765 olle.tast@pp.armas.fi Koillismaan Meniere-yhdistys ry Liisa Poussu Hukanpolku 1, 93600 Kuusamo puh. (08) 851 2992, 050 563 3333 liisa.poussu@pp1.inet.fi Kymenlaakson Meniere-yhdistys ry Tarja Pukero Viimakatu 1, 48910 Kotka puh. 044 345 4580 Lapin Meniere-yhdistys ry Leena Hoikka Näätäpolku 44 96900 Saarenkylä puh. 0400 192 652 Meri-Lapin Meniere-yhdistys ry Sinikka Kaikkonen Pihatie 4, 95230 Maksniemi puh. (016) 273 140, 040 514 5132 sinikka.kaikkonen@pp1.inet.fi Pohjois-Savon Meniere-yhdistys ry Liisa Peiponen Luhtatie 6, 70700 Kuopio puh. 040 593 1348 liisa.peiponen@pp.inet.fi Päijät-Hämeen Meniere-yhdistys ry Liisa Palkio Vesijärvenkatu 37 C 52 15140 Lahti puh. (03) 782 3499, 040 557 3890 Satakunnan Meniere-yhdistys ry Antero Hiitiö Tarkintie 14, 27430 Panelia puh. (02) 864 7249, 050 593 3975 mara4@saunalahti.fi Uudenmaan Meniere-yhdistys ry Riitta Järvinen Kotasuontie 18 A, 00680 Helsinki puh. (09) 2340 3826 riitta.jarvinen@evl.fi Keski-Pohjanmaan Meniere-yhdistys ry Nadia Tiainen Peltopolku 5 67700 Kokkola puh. 040 729 8982 nadia.tiainen@cou.fi Oulun Seudun Meniere-yhdistys ry Tuovi Kiviniemi Tiilitie 1 D 12 90650 Oulu puh. 044 0926 400 etunimi.sukunimi@dnainternet.net Suomen Meniere-liiton kotisivut www.suomenmeniereliitto.fi Suomen Meniere-liitto ry:n hallitus vuonna 2008 Varsinais-Suomen Meniere-yhdistys ry Pirkko Larkela Puistomäenkatu 28, 20810 Turku puh. 0400 501673, (02) 242 5674 pirkko.larkela@evl.fi Puheenjohtaja Kirsti Salovaara Juurikatu 15 G 54 33420 Tampere puh. 040 560 0953 040 776 5579 salovaarak@kolumbus.fi Varapuheenjohtaja Esa Antikainen Ainonkatu 28 a 11 53130 Lappeenranta puh. 040 541 7782 eska.antik@gmail.com Rahastonhoitaja Aune Pyykkönen Räihänkuja 3 90540 Oulu puh. 040 592 4042 (08) 556 8529(koti) aune.pyykkonen@ dnainternet.net Sihteeri Tuulikki Hartikainen Saharisentie 14 A 6 40270 Palokka puh. 050 581 5324 t.harti@pp.inet.fi Antero Hiitiö Tarkintie 14 27430 Panelia puh. (02) 864 7249 050 5933975 mara4@saunalahti.fi Marketta Joutsa-Lindell Västäräkinkatu 1 C 75 20610 Turku puh. 040 572 7482 Erna Kentala HUS, Korvaklinikka PL 220, 00029 HUS puh. (09) 471 73032 050 427 2562 erna.kentala@hus.fi Liisa Poussu Hukanpolku 93600 Kuusamo puh. (08) 851 2992 050 563 3333 liisa.poussu@pp1.inet.fi Urho Roivanen Laitakuja 6 C 01390 Vantaa puh. (09) 342 3108 040 719 5945 urho.roivanen@kolumbus.fi Eija Tammisto Kaukaantie 1 F 23 57100 Savonlinna puh. 040 767 4890 tammistoeija@gmail.com
Ikiroutaa nettisivuilla? Meniere-postin kesänumerossa latelin madonlukuja Meniere-yhdistysten tiedoista Liiton sivuilla. Päivittelin päivitysten hidasta kulkua, ehdotin, että yhdistykset lakaisevat menneen talven lumet tapahtumasivuiltaan. Olin sitä mieltä - ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että yhdistysten ja koko Menieretoiminnan näyteikkunaksi tarkoitettujen Liiton sivujen ei pitäisi kertoa toiminnan laahaamisesta. Tammikuun tapahtumat, kevätkokoukset ja nautitaan kesästä -toivotukset eivät kuulu lokakuussa luettaville tapahtumasivuille. Puheet yhdistysten siirtymisestä kokonaan nettitiedotuksen varaan tuntuvat näillä näkymin aika utopistisilta. Kaikkivoipaiseksi ajatellun nettiviestinnän heikkous on siinä, että sen kummassakin päässä on kumminkin ihminen. Viesti on koneelle toimitettava ja se on sieltä haettavakin. Se ei tule kotiin kannettuna, kuten tavallinen posti. Aika harva jättää jäsenkirjeen avaamatta, mutta netissä ei tule aina käytyä oman yhdistyksen viestejä hakemassa. Eikä paljon kannatakaan, siellä on kumminkin monen yhdistyksen sivuilla vain vanhaa tietoa. Kannattaako yhdistystietoja ylläpitää, kun ei niitä oikeasti pidetä yllä? Tietojen lähettäminen Raikaliin ei voi olla ylivoimaista kenellekään. Voi käyttää nettiä, kirjoittaa kirjeen ja vaikkapa soittaa. On korkea aika poistaa viime talven viestit ennen uuden lumen tuloa - muutoin joku voisi luulla ikiroudan tulleen Menieretoimintaan. Marjukka Laitinen Meniere-postin lehtitoimikunta: Kirsti Salovaara pj., Esa Antikainen, Jouko Hovi, Riitta Järvinen, Marjukka Laitinen, Leo Roivainen. Seuraava Meniere-posti ilmestyy viikolla 51. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava perillä viimeistään 28.11.tai siitä etukäteen sovittaessa myös hieman myöhemmin. Tämän lehden sivulla 31 on Menierepostin mediakortti, josta tarkemmat tiedot: ilmoitushinnat ja ilmoitusten palstakoot ym. Toimituksen yhteystiedot: Marjukka Laitinen, Jaanintie 34 A 6, 20540 TURKU, puh. (02) 254 2259, 040 737 5705, sähköposti:marjukka.laitinen@netti.fi Painopaikka: Painola, T Nieminen Oy, Kaarina. ISSN 1239-6559 Osoitteenmuutoksista ilmoitetaan oman yhdistyksen sihteerille. Meniere-liittoon suoraan liittyneet jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutokset Raikal Rekisteripalveluun sähköpostilla rainer.kallio@raikal.fi tai postitse Raikal Rekisteripalvelu, Rainer Kallio, Lehtikatu 1 B 5, 33340 TAMPERE. Raikal Rekisteripalvelun kotisivut www.raikal.fi ja puh. 040 515 2020 Sisällys: Yhdistykset ja puheenjohtajat, Suomen Meniere-liiton hallitus v. 2008... 2 Ikiroutaa nettisivuilla? Päätoimittajan palsta... 3 Ole rohkea ja avoin, sekä itsellesi rehellinen, puheenjohtaja Kirsti Salovaara...4 Meniere-kerhosta kannustusta ja elämisen halua...5 Aivojen sopeutuminen ja muuttuminen vertaistuessa, Ilmari Pyykkö et al... 6 Stressin ja tasapainovaurion aiheuttamat muutokset aivojen toiminnassa, Ilmari Pyykkö et al...9 Ei ole olemassa Meniere-potilasta jota ei voitaisi jollakin tapaa auttaa, vertaistukihaastattelussa professori Dennis Poe... 11 Muutosvastarinta hoidon ja vertaistuen esteenä, Urho Roivanen...14 Niitä näitä poimittuja...16 Yhdistysten kuulumisia...17 Yhdistysten syyskauden toimintaa...18 Kuulonhuoltoliiton kurssitarjontaa 2008-2009...21 Meniere-lääkärien yhteystietoja...22 Meniere-posti, mediakortti...23 Kansi: Pasi Hurme 3
Puheenjohtaja Kirsti Salovaara Ole rohkea ja avoin sekä itsellesi rehellinen Syksy kirkkaine väreineen on jo pitkällä. Saimme turhaan odottaa sitä ihanaa lämmintä intiaanikesää, jota ei sitten tullutkaan. Kesä oli hyvin tuulinen ja mieliharrastukseeni veneilyyn ei ollut montakaan mahdollisuutta. Elämisen vene on pidettävä kuitenkin kurssissa, joten taas kerran on kerrattava positiivisen elämän aakkosia. Keskustellessani yhdistyksemme pitkäaikaisen jäsenen, Sinikan kanssa, hän sanoi, että on sinut sairautensa kanssa. Häntä on siinä auttanut lause: Ole rohkea ja avoin sekä itsellesi rehellinen. Nämä vuoden 2002 Meniere-postissa nro 4 julkaistut positiivisen elämän aakkoset auttavat meitä onnistumaan. Kerää onnistumisia. Saavuta pieniä voittoja. Yksi kerrallaan. Huomaa ne. Älä vähättele niitä. Ota kiitos vastaan. Juhlista voittojasi. Onnistuminen lisää itseluottamusta. Tee lista hyvistä puolistasi ja saavutuksistasi. Muistele saavutuksiasi. Tee niistä lista pöytälaatikkoosi. Mieti mitä osaat, missäolet hyvä, mitkä ovat hyvät ominaisuutesi. Muista ystäviesi myönteiset palautteet itsestäsi. Säilytä ne. Tee lista hyvistä puolistasi. Arvosta omaa itseäsi, olemustasi. Osoita ajankäytölläsi, harrastuksillasi ja vapaudellasi, että arvostat itseäsi. Laita onnistujan kasetti päälle. Ajattele onnistunutta suoritusta ja sen eri vaiheita mielessäsi. Mihinkä asiaan valmistutkin ajattele onnistumista. Innostu onnistumisesta. Anna myönteisten mielikuvien kulkea mielessäsi: pystyn kyllä. Tänään on hyvä päivä. Hymyile - levitä myönteisyyttä ympärillesi. Hymyile. Hymy, jonka annat toiselle, palaa kerran luoksesi. Kannusta. Naura. Innostu. Levitä myönteisyyttä ympärillesi. Ideoi. Etsi vaihtoehtoja. Uusia näkökulmia. Löydä uusia ratkaisuja. Ole avoin kaikelle uudelle ja oudolle. Rentoudu. Tässä meille kaikille haastetta! Kirjoituksia Meniere-postiin Päätoimittaja Marjukka Laitinen on toivonut kirjoituksia yhdistysten jäseniltä. Kerro elämästäsi, kokemuksistasi rohkeasti, näin saamme lehteemme monipuolisuutta. Tukihenkilöt Liittomme sivuilla ei vielä ole kaikkien yhdistysten tukihenkilöiden yhteystietoja. Asiassa lienee vielä epäselvyyttä, joten lisäopastus on varmaan paikallaan. Syksyn aikana otamme yhteyttä yhdistyksiin asian merkeissä. Syysterveisin Kirsti Salovaara 4
Etelä-Pohjanmaan Meniere-yhdistys vietti 10-vuotisjuhlaa Lapualla 4.10.2008 Meniere-kerhosta kannustusta ja elämisen halua Meniere-yhdistysten toiminta on viime aikoina hieman vähentynyt, mutta se ei tarkoita, että Meniere-toiminta olisi hiipumassa. Päinvastoin, uuden Internet-pohjaisen vertaistuen kasvulla ja mahdollisuuksilla ei näy äärtä eikä rajaa. Maailmanlaajuiseen Meniere-yhteisöön ulottuvan toiminnan ohella syntyy edelleen myös paikallista uutta toimintaa, Meniere-kerhoja. Keski-Suomen Meniere-yhdistyksen alaisena toimivan Viitasaaren kerhon ja Oulun Seudun yhdistyksen alaisen Kajaanin kerhon lisäksi on myös myös Varsinais-Suomen Meniere-yhdistys saanut oman paikalliskerhon Loimaalle. Kimmoke kerhon perustamiselle on aina sama: pitkät matkat oman alueen yhdistyksen tapaamisiin. Loimaan kerho sai syntynsä Varsinais-Suomen Meniere-yhdistyksen järjestämällä Ensitietokurssilla Turussa. Yksi Loimaan seudulta tulleista kurssilaisista oli Pirkko Kärhä, jonka päättäväisen toiminnan tuloksena kursseilla Varsinais-Suomen Meniere-yhdistykseen vierailulle tulleet Loimaan kerholaiset Pirkko Kärhä (vas), Hannele Ristimäki ja Helena Helander. syttynyt kipinä on pysynyt elossa ja levinnyt niin, että kerhossa on nyt 14 jäsentä ja pari uutta juuri tulossa lisää. Oman Meniere-historiansa Pirkko Kärhä kertoo alkaneen neljä vuotta sitten. Terveydenhoitoalalla työskennelleenä hän ei kauaa ihmetellyt oireittensa kanssa. Muistin ne kolme H:ta, humina, huimaus ja huonokuloisuus. Minulla oli ne kaikki, ja arvelin vaivani aivan oikein Menieren taudiksi. Kerhon alkutaival oli hieman takkuinen, mutta se ei lannistanut. Tiedon levittäminen Meniere-infon mukana terveysasemille ja yhdistyksen jäsenkirjeessä saivat hyvää täydennystä kun kokouskutsu Loimaan Lehdessä innosti toimituksen tekemään puolen sivun jutun kerhosta ja Menieren taudista. Nyt Kerho kokoontuu joka toinen kuukausi kahvilatapaamisiin. Niitä oikein odotetaan, halataan kun tavataan kerholaiset sanovat. Ennestään toisilleen uppo-oudot ihmiset ovat kerhossa ystävystyneet. Vaikka Meniere-kohtaukset ja taudin kulku eivät tule ensimmäiseksi puheenaiheeksi, on kokemusten vaihdolla kuitenkin hyvin tärkeä osa tapaamisissa. Ihan ummikko, vasta sairastunut saa uutta elämänhalua ja rohkaisua ja oppii, että on olemassa paljon pahempiakin sairauksia. Menieren taudin sairastaminen on kuitenkin kohtauksittaista, kerholaiset sanovat. 5
Vertaistukiseminaarissa käsiteltyä Pyykkö Ilmari, prof., Stephens Dafydd, prof., Varpa Kirsi fil. maist., Kentala Erna, dosentti ja Levo Hilla, lääket. tri. Aivojen sopeutuminen ja muuttuminen vertaistuessa Pavlovin koirakokeet vatsan suolahapon eritys Venäläinen Pavlov oli ehdollistettujen heijasteiden isä-hahmo. Hän avasi koiran vatsalaukun siten, että pystyi seuraamaan suolahapon eritystä ruokailun yhteydessä. Kun Tom-niminen koira sai ruokaa, suolahapon eritys lisääntyi. Pavlov teki sarjan kokeita, joissa Tomille kilisytettiin kelloa ruokailun merkiksi ja annettiin ruokaa. Tehtävä toistettiin lukuisia kertoja, ja ennen pitkää kellon soitto sai aikaan samanlaisen suolahapon erityksen kuin ruokakin. Pavlov oli keksinyt ehdollistetun heijasteen autonomisessa hermostossa. Oli muodostunut uusi hermorata kuuloaistin ja vatsalaukun suolahapon välillä. Aivot olivat muokkaantuneet harjoituksen pohjalta ja kehittäneet ruokailua palvelevan refleksin. Kuuro-sokea lapsi ja sisäkorvaistuke näköaivokuoren uusiokäyttö Sisäkorvaistuke mullisti maailman kahdella tavalla: Se teki kuurosta kuulevan ja salli kuuron henkilön osallistua yhteiskuntaan samoin vaatimuksin kuin kuulevan ihmisen. Toiseksi sisäkorvaistuke osoitti että aistinjärjestelmää voidaan muokata tekniikan avulla. On vain ajan kysymys koska vastaavat istukkeet tulevat korvaamaan toisen suuren aistinvammaisten ryhmän, sokeat. Mielenkiintoinen, mutta vähemmän tunnettu tapahtuma on siinä, miten syvällisesti sisäkorvaistuke kykenee muokkaamaan aivojen toimintaa. Aivojen muokattavuus eli plastisiteetti ilmeni kuurosokeilla lapsilla varsin mielenkiintoisella tavalla. Takaraivolohko, joka on terveillä näköaistin varaama, sai kuurosokeilla sisäkorvaimplantin jälkeen uusia tehtäviä; heillä sisäkorvaistuke valtasi klassisen kuuloaivokuoren lisäksi myös näköaivokuoren. Funktionaalisessa magneettikuvauksessa ääniärsykkeen aikana kuurosokeiden lasten kuulo- ja näköaivokuori alkoi loistaa, osoittaen aktiviteettia. Kuurosokeilla lapsilla näkökuoren hermosolut ottivat uusia tehtäviä vastaan ja kuuloärsykkeen aikana ne palvelivat kuuloa. Tämä aivojen muokattavuus säilyy ihmisellä koko elämän ajan ja aivot ottavat vastaan vanhuuteen asti uusia haasteita, muokkautuvat ja korjaavat sairaudessa vaurioituneita tai puuttuvia toimintoja. Ne mukauttavat henkilön maailmankuvan henkilölle sopivaksi. Sama plastisiteetti on myös menierikon toiminnoissa, joissa kuulo ja tasapainoaisti ovat vaurioitunet. Joka päivä aivot muokkautuvat ja sopeuttavat toimintoja vastaamaan ihmisen ja elimistön uusia vaatimuksia. Kuulon menetyksen seurausmuutokset aivojen aktiviteetissa Mitä aivoissa tapahtuu kun menierikon toisen korvan kuulo alenee äkillisesti? Normaalisti ääniaistimus korvasta projisoituu vastakkaiseen aivokuoreen, jossa kuulosignaalia muokataan. Ihminen kuulee aivokuorellaan, jossa kuuloaistimuksen signaalit käännetään ymmärrettävälle kielelle ääniksi ja sanoiksi. Jos kuulo äkillisesti alenee toisesta korvasta, vaimenee vastaavasti tähän korvaan kytketty kuuloalue aivojen kuorikerroksessa. Menierikko kokee tilanteen hankalaksi eri kuulemistilanteissa. Kun kuulon alenemisesta on kulunut aikaa, terveen korvan kautta tuleva kuuloaistimus muokkaantuu ja kuulohermon välittämä aistimus jakautuu tasaisesti kumpaankin aivopuoliskoon. Aivojen toiminta on muokkaantunut. Kuuroutuneen korvan aivoalue on ottanut uusia tehtäviä. Ne ovat alkaneet muokata uudelleen kuulosignaalia vastakkaisesta korvasta. Potilas tulkitsee asian useimmiten sanomalla, että hän on tottunut elämään toisen korvan kanssa. Tämä tottuminen johtuu aivojen toiminnan uudesta ohjauksesta, ei niinkään tilanteeseen alistumisesta. Sopeutuminen on aktiivi prosessi, jossa aivojen toiminta on muokkaantunut uudelleen ja alkanut toimia selviytymistä parantavasti. Tinnituksen muutokset aivoissa ehdollistetut heijasteet Tinnitus on esimerkki mukautumisesta niin hyvässä kuin pahassa. Tinnitus lähes poikkeuksetta alkaa 6
Vertaistukiseminaarissa käsiteltyä sisäkorvasta, sen sisemmistä karvasoluista. Itse mekanismia ei tunneta varmuudella. Tinnitus jatkuessaan muokkaa aivoja riippuen omasta asenteesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Sairausprosessista tinnitus voi muodostua sangen häiritseväksi. Tinnitukseen voi liittyä ahdistusta ja masennusta. Tutkimuksessa, jossa 6 kuukautta pitempään jatkuneessa tinnituksessa (korvan ollessa kuuro) kuulohermo katkaistiin vaikean tinnituksen vuoksi, vain joka toinen potilas vapautui tinnituksesta. Näillä henkilöillä tinnitus oli muodostanut uuden hermoyhteyden, joka ruokki tinnitusta. Tinnituksesta oli tullut uhka yksilölle ja tinnitus koettiin ahdistavana. eniere-posti 3 2008 Mikä tekee tinnituksesta niin poikkeavan signaalin kuuloaistimukseen nähden? Ilmeisesti kuuloaistin merkitys lajikehityksen aikana. Sisäkorva, kuulo ja tasapainoelin ovat vanhimpia aistinjärjestelmiämme. Kuuloaisti toimii vain ihmisellä pääasiallisena kommunikaatiovälineenä. Muilla lajeilla se liittyy vaaran havainnointiin ja toimii varoitussignaalina. Kuuloaisti ei koskaan nuku. Unessakin se toimii samalla, suurella herkkyydellä. Unessa oksan risahdus saa peuran pakenemaan. Kuulosignaali toimii voimakkaana sympaattista hermostoa ärsyttävänä signaalina, jolloin taistele tai pakene reaktio aktivoituu. Aivoissa mantelitumakkeella on merkittävä osuus tämän käytösmallin luomisessa. Se ilmeisesti muokkautuu myös tinnituksessa. Jatkuva sympaattisen hermoston aktivointi aiheuttaa toiminnallisia muutoksia tunneelämän keskuksessa. Tinnitus alkaa ahdistaa ja masentaa. Sen yli on vaikea päästä. Kyseessä on negatiivinen muutos ihmisen kannalta. Tinnitus on muokannut ahdistusta tuottavan hermoradan. Positiivisessa tapauksessa tinnitukseen ei liity emootioita. Tinnituksen ääni aistitaan mutta se ei herätä tunne-elämän muutoksia tai muutokset aistitaan positiivisina: kuin laineiden liplatus, kuin tuutulaulu. Tähän perustuukin tinnituksen hoito. Tinnituksen poisoppimisessa harjoitellaan malleja, jossa aivojen mukautumista käytetään hyväksi. Tinnitus depersonalisoituu eli sitä ei pidetä enää itseen kohdistuvana uhkana eikä tinnitus valtaa tajuntaa aikaisemmassa määrin. Ohimolohko, aivokuori Sisempi polvitumake Pelko - hereilläolo Mantelitumake Ehdollistuminen -tunne-elämä Kuulorata ihmisen aivoissa. Kuulorata risteää useassa kohdassa aivorungon ja väliaivojen sisällä. Kuulorata projisoituu ohimolohkoon sen pintakerrosta syvemmällä sijaitsevaan alueeseen. Kuuloradan risteyskohdat on tarkemmin kuvattu viereisessä kaaviossa. Alempi kaulatumake Olivocochlear tumake Hippokampus Sisemmät karvasolut & kuulohermo Kuva tinnituksen aivoyhteyksistä ja kroonisen tinnituksen aiheuttaman tuskaisuuden mekanismeista. Sisäkorvan hermoradat kulkevat alemman kaulatumakkeen sekä sisemmän polvitumakkeen kautta. Ne ehdollistavat kuuloheijasteen projisoitumalla mantelitumakkeeseen ja hippokampukseen (emootiot), jolloin tinnitusrefleksi voimistuu. Aivorunko vahvistaa signaalia ja lisää tuskaisuutta ja valveilla oloa. 7
8 eniere-posti 3 2008 Aivot ja tasapainoharjoittelu Japanilainen Masauki Ito on tehnyt pioneerin työn selvitellessään pikkuaivojen toimintaa. Hänen alkuperäiset työnsä koskivat motorista säätelyä, sitä miten liikkeiden sujuminen ja normaali suoritus tapahtuu. Hän osoitti, että pikkukaivot osallistuvat liikkeen säätelyyn oppien uusia liikemalleja ja toimien siten, että liikettä voitiin ennakolta suunnitella ja sen suorittaminen on sujuvaa ja liikkeen loppupaikka on oikea. Ajatellaanpa esimerkiksi, että seisomme pöydän vieressä ja puoliso pyytää antamaan vesipullon pöydältä. Normaalisti käsi ojentuu, tarttuu pulloon ja antaa sen puolisolle. Itse neurofysiologinen tapahtuma on paljon monimutkaisempi. Ensinnäkin otsalohko yhdessä pikkuaivojen kanssa ennakoi pullon painon, laskee sen perusteella ojennusliikkeen vaatimat tasapainon ylläpitolihasten toiminnan muutokset, laskee käden liikeradan ja ennakoi käden lihasten voiman ja lihasten supistumisjärjestyksen, estää liikettä vastustavien lihasten toiminnan ja laskee liikkeen ajoituksen. Sitten aktivoidaan tasapainon säilyttämiseksi alaraajojen lihakset, aktivaatio etenee reisilihaksiin ja selkälihaksiin. Kun tasapainon ylläpito on varmistettu liikkeen aikana, lähtee käsi liikkeelle, tarttuu pulloon ja ojentaa sen puolisolle. Siis sangen monimutkainen laskenta prosessi keskushermoston kannalta, vaikka liike on hyvin yksinkertainen. Tämä liikesuorituksen suunnittelu tapahtuu pikkuvaivojen ja otsalohkon yhteistyössä ja motorinen suoritus sitten laskettujen aika- ja paikka-koordinaatioiden mukaan aivorungossa. Huomattavaa on kuitenkin, että liikettä ja sen sujumista seurataan pikkuaivoissa ja ne oppivat ja korjaavat liikettä siten että seuraava ja sitä seuraava liike ovat entistä sujuvampia. Ihmisen motorinen suoritus paranee tehtävää toistettaessa. Aivot oppivat. Ja kaiken perustana on aina tasapainon ensisijainen säätely liikkeessä. Menierikko, muista harjoitella! Tasapainojärjestelmän virhesuoritusta voidaan myös parantaa harjoituksen avulla, samoin kuin suoritusmallejakin. Tasapainoaistia kalibroi näköaisti joka toimii refleksin säätäjänä ja suorituksen aikana valvoo refleksin toimintaa ja oppii sen virheistä. Toistettaessa refleksiä, esimerkiksi pään nopeaa kääntämistä, toiminta paranee jatkuvasti harjoituksen edetessä. Tähän perustuu tasapainon harjoitushoito. Liikkeitä toistettaessa järjestelmää korjataan ja säädetään ympäristöä vastaavaksi. Koska erilaisia tasapainotiloja on miljoonia, on näitä kaikkia mahdotonta hallita, ja siksi harjoituksissa keskitytään vain keskeisiin ja vaikeasti hallittaviin tasapainon ylläpitoa vaativiin toimintoihin. Vertaistukiseminaarissa käsiteltyä Urheilijan mielikuvaharjoittelu Tätä aivojen oppimismallia on alettu käyttää yhä enenevässä määrin huippu-urheilijoiden harjoituksissa. Olemme lukeneet miten mielikuvaharjoittelu yleistyy urheilussa. Urheilijat käyvät mielessään lävitse suorituksen eri vaiheita askel askeleelta ja toistetusti. Tässä mielikuvaharjoittelussa ensin hermosolut aktivoivat toisiaan muodostaen yhteyksiä. Hermosolut kasvattavat uusia päätteitä solusta toiseen ja uusia soluja otetaan käyttöön. Lopulta tämä yhteyksiä muodostava hermosoluryhmä muodostaa hermoradan joka alkaa toimia itsenäisesti tapahtuman alkaessa. Siitä muodostuu refleksi. Olemme urheilutapahtumassa nähneet mitä erilaisimpia rituaaleja, joissa urheilijat koskettavat kolmasti otsaansa jne. Tapahtumassa he herättävät suoritusrefleksiä pintaan joka toimii suorituksessa mahdollisimman oikein. Neurofysiologiassa puhutaan refleksin primingista. Mielikuvaharjoittelusta on hyötyä myös menierikon tasapainon hallintaan. Tuolista nousemiset, ostoskeskuksessa käytäviä pitkin käynti muiden muassa ovat oivia kohteita mielikuvaharjoittelun kannalta. Nuku asian päälle? Varsin mielenkiintoista on tarkastella sitä miten aivot toimivat alitajuntaisesti. Kaikille meille on tuttua ongelman ratkaisemisessa, miten illalla nukkumaan mennessä jokin ongelma tuntuu ylipääsemättömältä, mutta aamulla herätessämme olemme valmiita löytämään siihen ratkaisun. Kansan sanonta nukutaan yön ylitse vaikuttaa oikealta ja todenperäiseltä. Mutta mitä sitten tapahtuu yön aikana? Onko niin, että levänneet aivot toimivat vain paremmin ja kykenevät ratkaisemaan ongelman, vai toimivatko aivomme yön aikana unessa ja ratkaisevat ongelmaa. Iton uudet tutkimukset valaisevat tätäkin ongelmaa. Otsalohkon ja pikkuaivojen välillä oleva hermorata toimii myös unen aikana. Se sisältää ajan käsitteen ja tapahtumien hahmotuksen. Ilmeisesti tämä rata ratkaisee yön aikaan ongelmat, konsultoi aivojen basaalitumakkeita kuten hippokampusta ja mantelitumaketta ja löytää aikaisempien kokemuksiemme pohjalta soveltuvan ratkaisun. Vanha sanonta nuku vaikean asian kanssa yön yli näyttää toimivan. Nukkuminen on aktiivinen tapahtuma, jonka aikana ilmeisesti elimistö yhdessä aivojen kanssa uudistaa elin- ja muistitoimintojaan. Menierikko älä tingi yöunesta ja levosta! Auta aivojasi ratkaisemaan ongelmia.
Vertaistukiseminaarissa käsiteltyä eniere-posti 3 2008 Pyykkö Ilmari, prof., Stephens Dafydd, prof., Varpa Kirsi fil. maist., Kentala Erna, dosentti ja Levo Hilla, lääket. tri. Stressin ja tasapainovaurion aiheuttamat muutokset aivojen toiminnassa Depressio ja aivojen muutokset Viimeaikaiset tutkimukset stressistä, ahdistuksesta ja masentuneisuudesta ovat tuoneet lisävalaistusta aivojen muutoksiin ja mukautumiskykyyn. Ohimolohko Aivot sivusuunnasta kuvattuna (otsa vasempaan päin). Mantelitumake sijaitsee ohimolohkojen välissä ja on yhteydessä hippokampukseen ja tätä kautta otsalohkoon. Mantelitumake on ikään kuin pelkokerroin johon kielteiset kokemukset ja ahdistus liittyvät. Kluver ja Bucy tekivät lähes 60 vuotta sitten käänteentekevät kokeet mantelitumakkeen merkityksestä. He vaurioittivat apinan mantelitumakkeita ja seurauksena oli, että aikaisemmin raivoisat ja uhmakkaat rhesus-apinat muuttuivat kesyiksi. Tuloksia on kritisoitu, koska heidän tutkimuksissa vauriot olivat laajoja ja ulottuivat mantelitumakkeen ulkopuolelle. Tutkijat ovat viime aikoina tehneet tarkempia vaurioita nuorten, imeväisiässä olevien apinoiden mantelitumakkeeseen. Seuratessaan api- noiden kehitystä tutkijat havaitsivat mielenkiintoisia muutoksia niiden käyttäytymisessä. Kun leikattu apina laitettiin samaan häkkiin toisen apinan kanssa, näytti leikatulta apinalta kadonneen kaikki varovaisuus ja tietyt sosiaaliset rituaalit. Nuori eläin ei ymmärtänyt varoa eikä muistanut sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjä. Lisäksi apinalla esiintyi pakkoliikkeitä. Aikuisella apinalla puolestaan mantelitumakkeen vaurioituminen johtaa sosiaalisen käyttäytymisen muutokseen. Eläin eristäytyy, mutta seuraa huolellisesti muiden käyttäytymistä. Ne reagoivat kuin yrittäisivät välttää kohtaamista. Mantelitumakkeen vaurio ikään kuin riistää apinoilta kyvyn tulkita kasvojen liikkeitä ja muita sosiaalisia signaaleja. Tutkimustulokset mantelitumakevaurioissa osoittivat lisäksi, että apinoiden terveet pelkoreaktiot olivat hävinneet. Viimeaikaiset tutkimustulokset, joissa mantelitumakkeen ja hippokampuksen kokoa on selvitetty ihmisellä, ovat tuoneet mielenkiintoista tietoa depression ja hippokampuksen sekä mantelitumakkeen merkityksestä. Useat tutkimusryhmät ovat raportoineet depressiossa hippokampuksen pienenevän ja vastaavasti mantelitumakkeen koon kasvavan. Syy tähän muutokseen on huonosti tunnettu. On esitetty, että mantelitumakkeen lisääntynyt verenkierto tai uusien solujen lisääntyminen voisivat olla löydöksen takana. Mantelitumake (musta pallo) sijaitsee hippokampuksen päässä aivojen ohimolohkossa. Voimakas stressi aiheuttaa muutoksia mantelitumakkeen toiminnassa. Alussa mantelitumakkeen koko ilmeisesti kasvaa mutta stressin jatkuessa mantelitumakkeessa tapahtuu solukatoa. Tumakkeen kasvun syyksi on epäilty liiallista hermoaktiviteettia, jolloin välittäjäaineita vapautuu liiallisesti. Vastaava mekanismi on kuvattu sisäkorvassa, jossa tapahtuu voimakkaan melualtistuksen aikana kuulon heikkenemistä. Lopulta joukko hermosoluja tuhoutuu ja solut vähenevät apoptoosin kautta. Tämä vaikuttaa läheisesti toimivaan hippokampukseen, joka säätelee mielialaa yhdessä otsalohkon ja mantelitumakkeen kanssa. Hippokampuksen solujen vähentyessä aivojen aktiviteetti laskee ja masentuneisuus alkaa ottaa valtaa. Ahdistus lisää masentuneisuutta ja noidankehä on valmis. Käytös muuttuu vähemmän sosiaaliseksi 9
ja itsetuhoiset ajatukset lisääntyvät. Yhtenä tärkeänä depression syynä pidetään pitkään jatkuvaa stressiä, joko sairauden tai muun syyn pohjalta. Voiko tähän prosessiin vaikuttaa? Tutkijat tekivät mielenkiintoisia havaintoja meditoijilla, joista toinen joukko oli noviiseja, toinen pitkään meditaatiota harrastaneita. He an- toivat koehenkilöille ahdistavaa ja pelottavaa ääntä ja mittasivat aivojen toimintaa funktionaalisella magneettikuvaksella. Kokeneiden meditoijien aivoissa tapahtui vain vähäisiä muutoksia, kun taas vähän kokeneilla meditoijilla aivojen muutokset hippokampuksessa olivat suuria. Meditointi voi siis muuttaa aivojen toimintaa. Kokeessa meditointitehtävänä oli ajatella jotain hyvin positiivista tapahtumaa. Tämä siis suojasi meditointiin tottuneiden aivoja negatiivisilta ärsykkeiltä, jotka olisivat voineet laukaista pelkoa ja ahdistusta. Mielikuvilla ja harjoituksilla voi suojautua depressiota vastaan. Tasapainovaurion aiheuttama muutos hippokampuksessa Hippokampuksella on muitakin toimintoja: siellä sijaitsee paikkamuisti, jossa hahmotetaan ympäristöä sekä joukko säätelymekanismeja, jotka vaikuttavat valvetilaan. Omissa tutkimuksissamme selvitimme 1980 -luvulla kanin hippokampuksen ja aivojen kuorikerroksen välistä yhteyttä. Näköaistin kautta välittyvä paikkatieto, tasapainoaistin kautta tuleva asentotieto ja lihasaistin kautta tuleva toimintatieto aktivoivat voimakkaasti hippokampusta. Niihin muodostui aivojen sähköisessä rekisteröinnissä eli aivofilmissä suuria theta aaltoja. Voimakkain aktivioiva tekijä oli tasapainoärsytys. Vastaavasti aivojen kuorikerros aktivoitui ja siihen tuli beeta-2- aaltoja, jotka osoittivat valvetilaa pakoa tai taistelua. Kun kaneille aiheutettiin tasapainovaurio kanit muuttuivat väsyneiksi ja ruokahaluttomiksi. Mielenkiintoisimmat muutokset tapahtuivat aivofilmissä: niissä tasapainoärsykkeiden aiheuttama hippokampuksen aktivaatio väheni voimakkaasti ja samalla aivojen kuorikerroksen aivofilmi osoitti uneliaisuutta (alfa-toimintaa). Nämä löydökset ovat samankaltaisia kuin tasapainovauriota sairastavilla menierikoilla; heilläkin on usein väsynyt ja uupunut olo. Stressi ja depressio mahdollinen yhteys Sekä koe-eläintutkimukset että havainnot ihmisistä osoittavat, että pitkään jatkunut stressi voi laukaista depression. Stressi voi johtua ympäristöstä, sairaudesta tai ilmetä itsesyntyisesti. Alla olevassa kuvassa on esitetty stressikäyrä. Vaatimusten kasvaessa suoriutuminen paranee ja samoin tehokkuus. Paineen jatkuessa saavutetaan suoriutumiskyvyn lakikaari, jossa ilmenee ensimmäisiä stressin oireita. Työ ei enää maistu ja nukahtaminen takkuaa. Mikäli paine jatkuu ennallaan seuraa suorituskyvyn lasku joka usein korvataan käyttämällä tehtävien suorittamiseen enemmän Stressikäyrä aikaa. Ahdistus ilmenee monin tavoin. Tavallisia oireita ovat heräämiset aamuyöllä, odottamattomat mielenpurkaukset ja tunne-elämän häiriöt. Mikäli ympäristö ei havaitse tai henkilö itse aisti näitä signaaleja, voi puhjeta masennus. Huippusuoritus Stressi/alentunut teho Suoriutuminen/ tehokkuus Normaalijännite Stressin ensi oireet Ahdistus Paine (sisäinen tai ulkoinen) Masennus 10