Ulkoasiainministeriö E-JATKOKIRJE UM OIK-30 Leppo Henriikka(UM)

Ulkoasiainministeriö E-JATKOKIRJE UM2014-01470 OIK-30 Leppo Henriikka(UM) 20.11.2014

Suuri valiokunta Asia Euroopan unionin tuomioistuimen ehdotus tuomioistuimen perussäännön ja sen liitteen I muutoksiksi; yleisen tuomioistuimen tuomarien määrän nostaminen U/E/UTP-tunnus E 20/2011 vp EUTORI-tunnus EU/2011/0297 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti 31.5.2011, 16.11.2011 ja 14.2.2014 annettuja selvityksiä täydentävä selvitys koskien EU:n tuomioistuimen perussäännön muuttamista. Yksikön päällikkö Joni Heliskoski LIITTEET Perusmuistio UM2014-01448 Viite

3(3) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Unionin tuomioistuin, Unionin yleinen tuomioistuin UM EUE, OM, VM, VNK

Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM2014-01448 OIK-30 Leppo Henriikka(UM) 14.11.2014 Asia Euroopan unionin tuomioistuimen ehdotus tuomioistuimen perussäännön ja sen liitteen I muutoksiksi; yleisen tuomioistuimen tuomarien määrän nostaminen Kokous U/E/UTP-tunnus E 20/2011 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ehdotus EU:n tuomioistuimen perussäännön muuttamiseksi annettiin 7.4.2011, ja osa sen sisällöstä on jo hyväksytty ja saatettu voimaan. Siltä osin kuin on kyse unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärän lisäämisestä, ehdotuksen käsittely on edelleen kesken, koska jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen lisätuomarien valintamenettelystä. Suomen kanta Unionin tuomioistuin on lähettänyt puheenjohtajavaltio Italialle kirjeen, jolla se vastaa Italian esittämään pyyntöön esittää uusia ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Kirjettä käsiteltiin ensimmäisen kerran neuvoston tuomioistuintyöryhmässä 7.11.2014. Tarkoituksena on informoida eduskuntaa tuomioistuimen kirjeestä sekä asian käsittelyvaiheesta ja etenemisestä. Suomi ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen vaikean tilanteen ja katsoo, että sen kasvava työmäärä edellyttää tuomarien määrän lisäämistä. Suomi näkee kuitenkin unionin tuomioistuimen kirjeessä esitettyyn ehdotukseen liittyvän tiettyjä heikkouksia. Suomi ei pidä todennäköisenä, että yleisen tuomioistuimen työmäärä kasvaisi jatkossakin niin voimakkaasti, että tuomarien määrän kaksinkertaistaminen olisi perusteltua. Ottaen huomioon ne kustannukset, jotka yhden lisätuomarin nimittämisestä kaikkine siihen liittyvine kuluineen aiheutuu, tulee harkita tarkkaan, kuinka monta lisätuomaria ongelman ratkaiseminen edellyttää. Suomi on aiemmin katsonut, että yhdeksän tuomarin lisäys olisi riittävä. Suomi ei myöskään ole vakuuttunut siitä, että virkamiestuomioistuimen sulauttaminen yleiseen tuomioistuimeen olisi tarkoituksenmukaista. Suomi on pitänyt toimivana järjestelynä henkilöstöasioiden keskittämistä omaan tuomioistuimeensa. Tuomioistuimen ehdotus merkitsisi kuitenkin käytännössä, ettei muitakaan erityistuomioistuimia

2(7) perustettaisi ainakaan lähitulevaisuudessa, eli Nizzan sopimukseen perustuvasta kolmiportaisesta tuomioistuinjärjestelmästä tosiasiassa luovuttaisiin. Virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämiseen liittyvillä vaikeuksilla ei voida perustella sen lakkauttamista, vaan nimitysongelmiin on löydettävä muita ratkaisuja. Suomi katsoo näin ollen, että olisi vielä syytä tutkia muita vaihtoehtoja, kuten mahdollisuuksia edetä Kreikan viime keväänä esittämän vaihtoehdon pohjalta 1 tai perustaa uusia erityistuomioistuimia. Yleisen tuomioistuimen tilanne on kuitenkin kriittinen, ja kaikki sellaiset mallit, joissa lisätuomarien määrä alittaa jäsenvaltioiden määrän, ovat kohdanneet ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Nyt pöydällä oleva malli täyttää jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen, jota Suomi on koko prosessin ajan pitänyt tärkeimpänä edellytyksenä. Näin ollen Suomi voi viime kädessä hyväksyä unionin tuomioistuimen kirjeessä esitetyn ehdotuksen, mikäli selkeä konsensus alkaa muodostua sen taakse ja mikäli tuomioistuin esittää vakuuttavia perusteluja siitä, että kaikki lisätuomarit todella ovat tarpeen. Tällöin on jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tärkeää, että sitoudutaan viemään uudistuksen kaikki kolme vaihetta päätökseen. Pääasiallinen sisältö Asian tausta Unionin yleisessä tuomioistuimessa on yksi tuomari jokaisesta jäsenvaltiosta. Yleinen tuomioistuin on jo pidempään kärsinyt pahenevasta jutturuuhkasta, mistä on seurannut käsittelyaikojen pidentyminen kohtuuttomiksi erityisesti tietyissä asiaryhmissä. Tämä on ongelmallista sekä perusoikeuksien että eurooppalaisen talouden kannalta. 2 Vuonna 2011 ehdotettiin tästä johtuen, että yleisen tuomioistuimen tuomarien määrää lisättäisiin 12:lla. Ehdotus sai aluksi jäsenvaltioilta kyselevän ja osin melko kriittisen vastaanoton, ja osa on pohtinut, olisiko esimerkiksi tavaramerkkiasioita käsittelevän erityistuomioistuimen perustaminen tehokkaampi tapa ratkaista jutturuuhkaongelmat. Käsittelyn edetessä lähes kaikki jäsenvaltiot tulivat vakuuttuneiksi siitä, että tuomarien lisääminen on paras ratkaisu. Sen sijaan siitä, miten lisätuomarit nimitettäisiin, ei ole saavutettu yhteisymmärrystä vaan eri puheenjohtajavaltioiden yritykset kehittää kaikkia tyydyttävä valintamenettely ovat kariutuneet. Edellinen yritys tehtiin Kreikan toimesta alkuvuodesta 2014, jolloin pöydällä oli malli, jossa tuomarien määrää olisi lisätty yhdeksällä, ja lisätuomarit olisi valittu heidän pätevyytensä perusteella. Suomi olisi ollut valmis hyväksymään tämän ehdotuksen. Ehdotus ei kuitenkaan saanut taakseen riittävää tukea joukon jäsenvaltioita vaatiessa, että lisätuomarien valinnan täytyy perustua tasapuoliseen rotaatioon jäsenvaltioiden välillä. Kreikka teki käsittelystä sen johtopäätöksen, että jatkossakin kaikki sellaiset ehdotukset, joissa lisätuomarien määrä alittaa jäsenvaltioiden määrän, kaatuisivat samoihin vaikeuksiin. Yleinen tuomioistuin on kuitenkin jo pidemmän aikaa ollut tilanteessa, jossa ratkaistujen asioiden määrä on pysyvästi vireille tulevien asioiden määrää pienempi, mistä seuraa 1 Yhdeksän lisätuomaria, jotka valittaisiin pätevyyden perusteella.

3(7) vireillä olevien asioiden määrän jatkuva kasvu 3. Tämän johdosta käsittelyajat erityisesti joissakin asiaryhmissä ovat venyneet erittäin pitkiksi niin, että ne esim. kilpailua koskevissa asioissa ovat olleet keskimäärin 4-5 vuotta. Tämä on ongelmallista sekä perusoikeuksien että eurooppalaisen talouden kannalta. Voidaan arvioida, ettei tilanne tule helpottumaan vaan pikemminkin päinvastoin. Asiasta tekee erityisen ongelmallisen se, että EU on liittymässä lähiaikoina Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Myös unionin tuomioistuin on alkanut kiinnittää huomiota yleisen tuomioistuimen liian pitkiin käsittelyaikoihin. Unionin tuomioistuin katsoi 26.11.2013 antamissaan tuomioissa asioissa C-40/12 P, Gascogne Sack Deutschland v. komissio 4, C-58/12 P, Groupe Gascogne v. komissio 5 ja C-50/12 P, Kendrion v. komissio 6, että kyseisissä asioissa unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin kestoa, joka oli lähes viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta, oli pidettävä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan vastaisena. Yleinen tuomioistuin oli siten rikkonut niitä vaatimuksia, jotka liittyvät tuomion antamiseen kohtuullisessa ajassa. Näiden tuomioiden seurauksena kantajat ovat sittemmin nostaneet vahingonkorvauskanteet, joissa vaaditaan yleistä tuomioistuinta velvoittamaan Euroopan unioni maksamaan useiden miljoonien eurojen suuruinen korvaus niistä vahingoista, joita oikeudenkäynnin kestosta johtunut perusoikeuksien loukkaus aiheutti (asiat T-557/14 ja T-479/14). Näin ollen unionin tuomioistuin jatkaa yrityksiään saada neuvosto löytämään keino, jolla tuomarien määrää saataisiin lisättyä. Nyt esillä oleva kirje edustaa kokonaan uutta lähestymistapaa ongelman ratkaisemiseksi. Ehdotuksen pääpiirteet Unionin tuomioistuin ehdottaa, että yleisen tuomioistuimen tuomarien määrää lisättäisiin kolmessa vaiheessa siten, että lopulta jokaisella jäsenvaltiolla olisi kaksi tuomaria (28 + 28): - Ensimmäisessä vaiheessa, mahdollisimman pian, tuomarien määrää nostettaisiin kahdellatoista. - Toisessa vaiheessa (vuonna 2016) tuomarien määrää lisättäisiin seitsemällä ja yleiselle tuomioistuimelle siirrettäisiin unionin henkilöstöä koskevat ensimmäisen oikeusasteen riita-asiat. - Kolmannessa vaiheessa (vuonna 2019) tuomarien määrää lisättäisiin yhdeksällä. Tuomioistuin katsoo, että ehdotettu malli toisi rakenteellisen ja kestävän vastauksen esiin tulleisiin ongelmiin. Jutturuuhka ja siihen liittyvät ongelmat saataisiin ratkaistua tavalla, johon ei liity tuomarien kansalaisuutta koskevaa valintaa. Lisäksi muutoksella yksinkertaistettaisiin tuomioistuimen rakennetta ja parannettaisiin oikeuskäytännön johdonmukaisuutta. Riita-asioiden käsittelystä tulisi joustavampaa, kun yleiseen tuomioistuimeen voitaisiin tarpeen mukaan perustaa tiettyjen asioiden käsittelyyn erikoistuneita jaostoja. 3 Esim. vuonna 2006 vireille tuli 432 asiaa, mutta vuonna 2013 peräti 790, ja vuonna 2014 vireille arvioidaan tulevan ensimäistä kertaa yli 1000 asiaa. Vireillä olevien asioiden määrä on lähellä 1600:aa, mikä on noin kaksi kertaa suurempi kuin unionin tuomioistuimen vastaava luku. 4 EU:C:2013:768, tuomion 102 kohta. 5 EU:C:2013:770, tuomion 96 kohta. 6 EU:C:2013:771, tuomion 106 kohta.

4(7) Tuomioistuin korostaa myös, että nyt ehdotettu malli on tosiasiassa ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto tässä tilanteessa. Erityisesti tuomioistuin katsoo, ettei uusien erityistuomioistuinten perustaminen olisi tarkoituksenmukaista. Tätä se perustelee muun muassa pienten tuomioistuinten joustamattomuudella ja haavoittuvaisuudella, niihin liittyvällä riskillä oikeuskäytännön pirstaloitumisesta sekä sillä, että virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämiseen on koko sen olemassaolon ajan liittynyt yhä pahemmin kärjistyviä ongelmia. 7 Tuomioistuin korostaa myös, että esimerkiksi yksinomaan tavaramerkkiasioita käsittelevän erityistuomioistuimen perustamisella ei ratkaistaisi jutturuuhkaongelmaa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 281 artiklan toinen kohta - tavallinen lainsäätämisjärjestys - neuvosto: määräenemmistö - komission kuuleminen Käsittely Euroopan parlamentissa Euroopan parlamentti hyväksyi täysistunnossaan 15.4.2014 alkuperäistä ehdotusta koskevan ensimmäisen lukemisen lainsäädöspäätöslauselman 8. Parlamentti tukee 12 tuomarin lisäämistä yleiseen tuomioistuimeen, ja esittää, että valintamenettely, jossa painotettaisiin ehdokkaiden pätevyyttä, kirjattaisiin perussääntöön. Kansallinen valmistelu Oikeudellisen jaoston kirjallinen menettely 17.-18.11.2014 Ahvenanmaan maakunta ei ole ollut mukana valmistelussa. Asia koskee lainkäyttöä, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 23 kohdan mukaan kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Eduskuntakäsittely E-kirje 31.5.2011, E-jatkokirjeet 16.11.2011 ja 14.2.2014 (E 20/2011 vp.) 7 Esimerkiksi tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa niitä virkamiestuomioistuimen tuomarien nimityksiä jotka oli suoritettava 30.9.2014 mennessä kahden tuomarin toimikauden päättymisen johdosta, ei ole pystytty suorittamaan, koska jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, minkä jäsenvaltioiden kansalaiset valitaan. 8 Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta lisäämällä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärää (02074 C7-0126/2012 2011/0901B(COD)) (tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely).

5(7) Lakivaliokunnan kuuleminen 6.9.2011 (lausunto LaVL 9/2011 vp) ja 19.2.2014. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Ehdotuksilla ei ole vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön, koska kyse on Euroopan unionin tuomioistuimesta. Asia ei kuulu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan. Taloudelliset vaikutukset Unionin tuomioistuimen toimittaman alustavan arvion mukaan tuomarien lisäyksen vuosittaiset kustannukset siinä vaiheessa, kun kaikki 28 lisätuomaria olisi nimitetty, olisivat noin 22,9 miljoonaa euroa. Lisäkustannukset kunkin tuomarilisäyksen vaiheen käyttöönottovuonna olisivat yhteensä noin 6,9 miljoonaa euroa. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiaa on käsitelty neuvoston työryhmässä kerran, jolloin valtuuskuntien kannat jakautuivat osan jäsenvaltioista ollessa valmis hyväksymään ehdotuksen sellaisenaan edellyttäen, että saadaan riittävät takeet siitä, että ehdotuksen kaikki vaiheet tosiasiassa tullaan toteuttamaan. Osa jäsenvaltiosta (ml. Suomi) oli kriittisempiä ja kaipasi lisätietoa tuomarien määrän kaksinkertaistamisen tarpeesta sekä virkamiestuomioistuimen lakkauttamisen tarkoituksenmukaisuudesta. Asiakirjat Unionin tuomioistuimen kirjaaja kävi 24.9.2014 esittelemässä JURI-valiokunnalle (oikeudelliset asiat) etukäteen uuden ehdotuksensa päälinjoja. Valiokunnan jäsenet suhtautuivat ehdotukseen kriittisesti ja paljoksuivat lisätuomarien määrää, ja raportoija MEP António Marinho e Pinto (ALDE/PT) kehotti tuomioistuinta vielä pohtimaan muita vaihtoehtoja ja tehostamaan menettelyään. Unionin tuomioistuimen kirjeestä ilmenee, että ehdotus ei myöskään EU-tuomioistuimen sisällä nauti varauksetonta kannatusta, sillä yleisen tuomioistuimen täysistunto asettui puoltamaan tavaramerkkeihin erikoistuneen tuomioistuimen perustamista ja vallitsevan tilanteen säilyttämistä virkamiestuomioistuimen osalta. Asiakirja 14448/14 (unionin tuomioistuimen kirje) Asiakirja 8787/11 (alkuperäinen ehdotus) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Ulkoasianministeriö / OIK-30, Joni Heliskoski, p. 0295-351 164 Ulkoasianministeriö / OIK-30, Henriikka Leppo, p. 0295-351 046 Valtioneuvoston EU-sihteeristö / Heidi Kaila, p. 0295-160 313 Oikeusministeriö / Arja Manner, p. 0295-150 450

Oikeusministeriö / Sonya Walkila, p. 0295-150 201 6(7) Valtiovarainministeriö/ Mika Happonen, p. 0295-530 272 EUTORI-tunnus EU/2011/0297 Liitteet Asiakirja 14448/14, Euroopan unionin tuomioistuimen vastaus puheenjohtajavaltion pyyntöön esittää uusia ehdotuksia menettelyiksi, joilla lisätään tuomarien lukumäärää unionin yleisessä tuomioistuimessa ja suomenkielinen käännös tuomioistuimen kirjeistä Viite

7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Unionin tuomioistuin, Unionin yleinen tuomioistuin UM EUE, OM, VM, VNK

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 17. lokakuuta 2014 (OR. fr) Toimielinten välinen asia: 2011/0901B (COD) 14448/14 LIMITE SAATE Lähettäjä: Saapunut: 13. lokakuuta 2014 Vastaanottaja: Asia: JUR 733 COUR 41 INST 521 CODEC 2044 Vassilios Skouris, Euroopan unionin tuomioistuimen presidentti Suurlähettiläs Stefano Sannino, pysyvien edustajien komitean puheenjohtaja Euroopan unionin tuomioistuimen vastaus puheenjohtajavaltion pyyntöön esittää uusia ehdotuksia menettelyiksi, joilla lisätään tuomarien lukumäärää unionin yleisessä tuomioistuimessa Valtuuskunnille toimitetaan oheisena pysyvien edustajien komitean puheenjohtajalle Stefano Sanninolle lähetetty unionin tuomioistuimen presidentin Vassilios Skourisin kirje, joka sisältää unionin tuomioistuimen uuden ehdotuksen tuomarien lukumäärän lisäämiseksi unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin tuomioistuimen ehdotuksen mukana toimitetaan perustelu sekä rahoitusselvitys, joka sisältää arvion unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamisesta aiheutuvista kustannuksista. 14448/14 paf/sj/kkr JUR LIMITE FI

14448/14 paf/sj/kkr 1 JUR LIMITE FI

СЪД НА ЕВРОПЕЙСКИЯ СЪЮЗ TRIBUNAL DE JUSTICIA DE LA UNIÓN EUROPEA SOUDNÍ DVŮR EVROPSKÉ UNIE DEN EUROPÆISKE UNIONS DOMSTOL GERICHTSHOF DER EUROPÄISCHEN UNION EUROOPA LIIDU KOHUS ΔΙΚΑΣΤΗΡΙΟ ΤΗΣ ΕΥΡΩΠΑΪΚΗΣ ΕΝΩΣΗΣ COURT OF JUSTICE OF THE EUROPEAN UNION COUR DE JUSTICE DE L'UNION EUROPÉENNE CÚIRT BHREITHIÚNAIS AN AONTAIS EORPAIGH SUD EUROPSKE UNIJE CORTE DI GIUSTIZIA DELL'UNIONE EUROPEA EIROPAS SAVIENĪBAS TIESA EUROPOS SĄJUNGOS TEISINGUMO TEISMAS AZ EURÓPAI UNIÓ BÍRÓSÁGA IL-QORTI TAL-ĠUSTIZZJA TAL-UNJONI EWROPEA HOF VAN JUSTITIE VAN DE EUROPESE UNIE TRYBUNAŁ SPRAWIEDLIWOŚCI UNII EUROPEJSKIEJ TRIBUNAL DE JUSTIÇA DA UNIÃO EUROPEIA CURTEA DE JUSTIȚIE A UNIUNII EUROPENE SÚDNY DVOR EURÓPSKEJ ÚNIE SODIŠČE EVROPSKE UNIJE EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIN EUROPEISKA UNIONENS DOMSTOL Réponse à l invitation de la présidence italienne du Conseil de présenter de nouvelles propositions afin de faciliter la tâche consistant à dégager un accord au sein du Conseil sur les modalités d une augmentation du nombre de juges au Tribunal de l Union La Cour de justice tient à remercier la présidence italienne du Conseil de l initiative que cette dernière a prise, par sa lettre en date du 3 septembre 2014, de solliciter de nouvelles suggestions sur les modalités d une augmentation du nombre de juges au Tribunal de l Union. I. Le contexte de la situation actuelle L augmentation du nombre de juges au Tribunal fait partie de l initiative législative visant à une réforme du statut de la Cour de justice de l Union européenne que la Cour de justice a soumise au législateur de l Union en date du 28 mars 2011. Ayant reçu un avis favorable de la part de la Commission, cette augmentation a été approuvée par le Parlement en première lecture. Au Conseil, si un accord de principe a pu être constaté, les divergences de vues quant au mode de désignation des juges supplémentaires n ont toutefois pas pu être surmontées. Sur ce dernier point, la présidence hellénique du Conseil du premier semestre 2014 a conclu que, si la Cour de justice devait envisager d autres options, toute solution comprenant un nombre de juges inférieur au nombre d États membres et, de ce fait, nécessitant de procéder à un choix entre États membres se heurtera aux mêmes difficultés que celles qui ont empêché ces dernières années l émergence d un accord au Conseil. Par ailleurs, les difficultés que le Conseil a rencontrées à plusieurs reprises ces derniers temps lorsqu il était appelé à nommer des juges au Tribunal de la fonction publique (TFP) présentent certains traits communs avec la situation relevée ci-dessus. En effet, tant l année dernière que cette année, la nécessité d opérer un choix en raison, d une part, du nombre limité des postes à pourvoir résultant de la petite taille de ce tribunal et, d autre part, du souhait de mettre en balance les principes de stabilité et de rotation, a donné lieu à des débats longs et difficiles, à tel point que, à l heure actuelle, les nominations à intervenir pour le 30 septembre 2014, suite à l échéance du mandat de deux juges du TFP, dont son président, font toujours défaut. 14448/14 paf/sj/kkr 2 JUR LIMITE FI

L impact négatif de cette impasse sur le bon fonctionnement de cette juridiction se fait déjà remarquer, l insécurité sur sa composition ne permettant guère une gestion efficace des affaires portées devant lui. En ce qui concerne la charge de travail du Tribunal, la situation s est encore aggravée par rapport au moment auquel l initiative législative de la Cour de justice a été introduite. Tandis qu à cette date le nombre d affaires pendantes devant le Tribunal s élevait à environ 1300, ce chiffre atteindra prochainement 1600 affaires, ce qui constitue par ailleurs le double du nombre d affaires pendantes devant la Cour. Pour ce qui est du nombre d affaires introduites au Tribunal, ce chiffre, qui était de 636 en 2010 et de 722 en 2011, atteindra, en 2014, probablement les mille affaires. Il est à noter en outre que les premiers recours en indemnité consécutifs à la constatation, par la Cour, de la violation du délai raisonnable par le Tribunal ont été introduites (T- 479/14, Kendrion/Cour de justice de l Union européenne; T-577/14, Gascogne Sack Deutschland GmbH et Gascogne/Cour de justice de l Union européenne). Dans d autres affaires, actuellement pendantes devant la Cour, la question de la violation par le Tribunal du devoir de statuer dans un délai raisonnable a été soulevée par les parties requérantes. Prises dans leur ensemble, ces affaires, y compris celles se trouvant encore à un stade précontentieux (présentation d une demande à titre de réparation des dommages à la Cour et/ou la Commission), mettent en cause des dommages dont le montant s approche de 20 millions d euros. II. Proposition de doubler en trois étapes le nombre de juges au Tribunal et de lui transférer le contentieux en première instance relatif à la fonction publique de l Union Dans ces circonstances, la Cour de justice estime que les modalités d une augmentation du nombre de juges au Tribunal doivent être aménagées d une manière qui permet de renforcer à très court terme la capacité juridictionnelle du Tribunal afin de le mettre en mesure de réduire rapidement et considérablement tant la durée des procédures devant lui que l arriéré d affaires pendantes. C est pourquoi la Cour de justice propose de porter le nombre de juges au Tribunal à deux par État membre, tout en prévoyant, d une part, un phasage de cette augmentation afin d assurer un parallélisme avec l évolution du nombre d affaires introduites devant cette juridiction et, d autre part, un transfert au Tribunal du contentieux en première instance relatif à la fonction publique de l Union. 14448/14 paf/sj/kkr 3 JUR LIMITE FI

Ainsi, cette proposition ne répond pas seulement aux besoins immédiats du Tribunal mais elle a, de surcroît, en portant plus loin dans le futur, vocation à donner aux difficultés rencontrées une réponse à la fois structurelle et durable, susceptible de régler à plus long terme la question du traitement des affaires portées devant le Tribunal en permettant à cette juridiction de faire face à l augmentation prévisible de sa charge de travail. La première étape consisterait en une augmentation de douze du nombre des juges du Tribunal et apporterait à ce dernier le renforcement immédiat dont il a urgemment besoin. Ledit chiffre, qui correspond au chiffre initialement proposé en 2011, se justifie plus que jamais par l évolution de la charge de travail au Tribunal et ne génère pas de coûts qui dépasseraient ceux déjà prévus à cet égard dans le cadre de l initiative législative de 2011 et qui ont, en principe, été approuvés par le législateur de l Union. La deuxième étape consisterait en une augmentation de sept du nombre des juges du Tribunal et comporterait le transfert au Tribunal du contentieux en première instance relatif à la fonction publique de l Union. Elle pourrait avoir lieu en 2016 (année de renouvellement partiel du Tribunal), sur le fondement d une initiative législative élaborée par la Cour de justice en ce sens. Les États membres dont un ressortissant exerce des fonctions de juge au TFP auront la possibilité de proposer sa nomination en tant que juge du Tribunal, à condition toutefois qu ils n aient pas participé à la première étape. La troisième étape consisterait en une augmentation de neuf du nombre des juges du Tribunal et coïnciderait avec le renouvellement partiel du Tribunal en 2019. La présente proposition a été discutée en interne, d abord avec le président et le viceprésident du Tribunal et le président du TFP. Par la suite, la réunion générale de la Cour l a approuvée et la conférence plénière du TFP lui a donné un avis favorable, tandis que la conférence plénière du Tribunal a marqué sa préférence pour la création d un tribunal spécialisé en matière de marques et pour le maintien du statu quo pour ce qui concerne le TFP, après quoi le président et le vice-président de la Cour, ayant été invités à participer à une conférence plénière spéciale du Tribunal, ont pu expliquer aux membres du Tribunal les raisons pour lesquelles la Cour procède à la proposition actuelle. Dans ces circonstances, la Cour de justice espère que sa proposition pourra obtenir dès que possible un accueil favorable de la part du législateur de l Union. 14448/14 paf/sj/kkr 4 JUR LIMITE FI

СЪД НА ЕВРОПЕЙСКИЯ СЪЮЗ TRIBUNAL DE JUSTICIA DE LA UNIÓN EUROPEA SOUDNÍ DVŮR EVROPSKÉ UNIE DEN EUROPÆISKE UNIONS DOMSTOL GERICHTSHOF DER EUROPÄISCHEN UNION EUROOPA LIIDU KOHUS ΔΙΚΑΣΤΗΡΙΟ ΤΗΣ ΕΥΡΩΠΑΪΚΗΣ ΕΝΩΣΗΣ COURT OF JUSTICE OF THE EUROPEAN UNION COUR DE JUSTICE DE L'UNION EUROPÉENNE CÚIRT BHREITHIÚNAIS AN AONTAIS EORPAIGH SUD EUROPSKE UNIJE CORTE DI GIUSTIZIA DELL'UNIONE EUROPEA Argumentaire EIROPAS SAVIENĪBAS TIESA EUROPOS SĄJUNGOS TEISINGUMO TEISMAS AZ EURÓPAI UNIÓ BÍRÓSÁGA IL-QORTI TAL-ĠUSTIZZJA TAL-UNJONI EWROPEA HOF VAN JUSTITIE VAN DE EUROPESE UNIE TRYBUNAŁ SPRAWIEDLIWOŚCI UNII EUROPEJSKIEJ TRIBUNAL DE JUSTIÇA DA UNIÃO EUROPEIA CURTEA DE JUSTIȚIE A UNIUNII EUROPENE SÚDNY DVOR EURÓPSKEJ ÚNIE SODIŠČE EVROPSKE UNIJE EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIN EUROPEISKA UNIONENS DOMSTOL 1. Avantages principaux La proposition dont les grandes lignes viennent d être esquissées constitue une véritable «réforme», qui ne se limite pas à réparer provisoirement quelques problèmes plus ou moins importants mais qui apporte une réponse structurelle et durable aux difficultés rencontrées. En particulier, elle permet de régler un nombre d affaires équivalent au nombre d affaires introduites, stoppant ainsi l accroissement du nombre d affaires pendantes; d entamer la résorption de l arriéré d affaires pendantes; de réduire la durée des procédures devant le Tribunal et, partant, de diminuer les risques de condamnation de l Union pour violation du délai raisonnable; de simplifier l architecture juridictionnelle de l Union européenne et de favoriser la cohérence de la jurisprudence; de gagner en flexibilité dans le traitement du contentieux, le Tribunal pouvant affecter, dans un souci de bonne administration de la justice, un nombre plus ou moins important de juges à une ou plusieurs chambres, selon l évolution du contentieux, ou de charger certaines chambres de connaître les affaires relevant de certaines matières; de régler les problèmes récurrents liés à la désignation de juges supplémentaires au Tribunal et à celle des juges du TFP, mais également ceux découlant d une absence de désignation en fin de mandat ou de l absence temporaire d un membre; de restituer à la Cour la compétence de statuer sur pourvoi en matière de la fonction publique de l Union, rendant ainsi superflue la procédure de réexamen (qui est une procédure dont la mise en œuvre a révélé une assez grande complexité) tout comme la fonction de juge par intérim au TFP. 14448/14 paf/sj/kkr 5 JUR LIMITE FI

2. Absence d alternatives Il est certes vrai que le TFUE prévoit plusieurs possibilités pour faire face à un accroissement du contentieux porté devant les juridictions de l Union et que, parmi ces possibilités, figure la création d un ou de plusieurs tribunaux spécialisés. Or, en raison des circonstances susmentionnées et eu égard à certaines caractéristiques propres aux tribunaux spécialisés, la Cour de justice considère que la création de tels tribunaux ne constitue pas une alternative viable. Cela pour plusieurs raisons: Un tribunal spécialisé en matière de propriété intellectuelle ne serait pas à même, à lui seul, d apporter une solution suffisante aux problèmes constatés. S il est certes vrai que les affaires relevant de la propriété intellectuelle constituent, en termes de chiffres, une partie considérable du contentieux porté devant le Tribunal, leur transfert à un tribunal spécialisé en cette matière ne saurait toutefois résoudre le problème de manière durable car le «soulagement» qui en résulterait serait vite compensé par l augmentation constante du nombre d affaires introduites devant le Tribunal en général. En outre, selon les statistiques actuelles, un tiers des affaires relevant de la propriété intellectuelle retournerait au Tribunal sous forme de pourvois formés contre les décisions du tribunal spécialisé. La création d un tribunal spécialisé en matière de propriété intellectuelle pourrait, tout au plus, réduire la charge de travail en ce qui concerne la matière pour laquelle il aura compétence à connaître des litiges et serait donc sans intérêt pour mettre en œuvre un soulagement plus poussé, incluant d autres matières, telles que le gel de fonds ou REACH, à moins que l intention ne serait de créer d autres tribunaux spécialisés en parallèle. La création de nouvelles juridictions spécialisées augmente les risques d atteinte à l unité et à la cohérence du droit de l Union, puisqu il y aurait toujours deux instances pouvant être saisies de questions similaires, l une par la voie préjudicielle (Cour), l autre par la voie du pourvoi (Tribunal), en plus des problèmes liés à une augmentation probable du nombre de réexamens. Les petites juridictions ne sont pas flexibles. Si le nombre d affaires augmente fortement, la juridiction risque de ne pas être en mesure d y faire face; à l inverse, si le nombre d affaires dans le domaine concerné diminue drastiquement, les juges concernés risquent rapidement d être au chômage technique. Les petites juridictions présentent des faiblesses structurelles liées à leur mode de désignation (difficultés liées à la nomination de leurs juges) et à leur mode de fonctionnement, l absence d un ou deux juges étant susceptible de paralyser le fonctionnement de la juridiction. Si, au départ, ces faiblesses et, notamment, leur ampleur, n étaient guère prévisibles, leur réalité et leur persistance actuelles ne recommandent nullement de prendre le TFP comme modèle pour la création d autres tribunaux spécialisés. 14448/14 paf/sj/kkr 6 JUR LIMITE FI

Tout au contraire, toute évolution du système juridictionnel de l Union devrait éviter de recourir à des éléments dont l expérience a montré et le montre encore leur caractère inadéquat pour contribuer à un fonctionnement souple et efficace des juridictions de l Union. Cette conclusion n est pas remise en cause par la circonstance que la création d un ou même de plusieurs autres tribunaux spécialisés pourrait atténuer le problème de «représentation». En effet, même si le nombre de postes serait ainsi plus élevé et que les États membres pourraient éventuellement plus facilement se partager les postes entre eux, cela ne changerait rien au fait que les États membres ne sont pas entièrement les maîtres de la procédure de nomination des membres des tribunaux spécialisés. Si l on suit le modèle du TFP dans le cadre de la création d un nouveau tribunal spécialisé, les postes de juges ainsi créés seront ouverts à la compétition entre les personnes intéressées. Ensuite, c est un comité de sélection qui examine les candidatures et établit une liste qu il soumet au Conseil. Dès lors, même si la totalité des postes disponibles dans les tribunaux spécialisés pourrait atteindre le nombre des États membres, il n existe aucune garantie que le ou les comités adapteront leurs propositions de manière à ce que l intérêt des États membres d être tous «représentés» dans les tribunaux spécialisés soit toujours pris en compte. En plus, il serait très délicat sur le plan juridique d imposer à ces comités d écarter d office et automatiquement toutes les candidatures introduites par des ressortissants d États membres dont la nationalité est déjà «représentée» dans la composition d un autre tribunal spécialisé. Enfin, il serait incompatible avec le principe de non-discrimination consacré par le droit primaire de l Union de ne pas permettre aux ressortissants de certains États membres de présenter leur candidature pour un poste de juge dans un tribunal spécialisé, du seul fait qu une personne de la même nationalité exerce la fonction de juge dans un autre tribunal spécialisé de l Union. Il est à noter dans ce contexte que, s il est vrai que le Conseil est appelé, conformément à l article 3, paragraphe 1, de l annexe I du statut de la Cour, de veiller à une composition équilibrée du Tribunal de la fonction publique, cela n a nullement pour conséquence que toute candidature d une personne ayant une nationalité déjà «représentée» au TFP soit de ce seul fait exclu de la procédure de sélection. 3. Aspects spécifiques concernant le TFP Les nominations au TFP n étaient jamais chose facile. Depuis la création de ce tribunal, des divergences de vues existaient sur la question de savoir si le(s) comité(s) chargé(s) d examiner les candidatures et de proposer une liste de candidats aptes au Conseil devrait s abstenir de présenter sa proposition sous forme d une liste triée en fonction des mérites des candidats afin de permettre au Conseil de prendre sa décision de manière plus libre. De même, la question de savoir si le principe de rotation devait trouver application et, le cas échéant, dans quelle mesure, a donné lieu à des prises de positions fort divergentes. 14448/14 paf/sj/kkr 7 JUR LIMITE FI

Au lieu de disparaître au fil des années, lesdites difficultés se sont aggravées ces dernier temps, et cela à tel point que le Conseil se trouve aujourd hui dans l impossibilité de procéder aux nominations auxquelles le droit primaire l oblige à procéder. 4. L urgence de parvenir à une solution pour l absorption de l arriéré du Tribunal Déjà en 2011, la Cour a souligné l urgence de parvenir à une solution pour l absorption de l arriéré du Tribunal. Depuis lors, comme les chiffres rappelés plus haut l ont montré, la situation s est encore détériorée, de sorte que l urgence est aujourd hui plus forte que jamais. Il est donc indispensable d adopter une solution qui se prête à une mise en œuvre rapide et susceptible de produire des effets dans un futur proche. À cet égard, il importe de rappeler que la mise en œuvre de la première étape (2015) ne nécessite aucune modification de l architecture juridictionnelle de l Union et pourrait donc intervenir à très court terme. En revanche, toute création d un tribunal spécialisé exigerait, conformément à l article 257 TFUE, une initiative législative de la Cour ou de la Commission. Vu que l initiative actuelle de la Cour ne porte pas sur une telle création, il faudrait encore élaborer une proposition dans ce sens, la faire examiner par les organes compétents et la faire adopter par les deux branches de l autorité législative de l Union. En plus, un comité devrait être chargé d examiner les candidatures pour les postes de juge de ce tribunal et de soumettre une liste avec des candidats aptes au Conseil. Au sein de ce dernier, un consensus devrait se dégager sur le mode de désignation de ces juges. En outre, avant d être pleinement opérationnel, tout tel tribunal devrait disposer d un greffe et se doter d un règlement de procédure. Par conséquent, il est difficilement envisageable que la totalité de ces démarches puisse être accomplie dans un délai qui permettra au Tribunal de véritablement réduire à court terme le nombre d affaires pendantes devant lui. En définitive, il conviendrait de prendre rapidement, sur le fondement d une orientation politique sur la proposition dans son ensemble, les mesures nécessaires afin de mettre en œuvre la première étape. En termes de procédure législative, cette première étape est couverte par l initiative législative de la Cour de justice de 2011 et elle l épuiserait. Ensuite, les modalités des étapes suivantes (2016, 2019) devraient être discutées sur le fondement d une initiative législative de la Cour de justice ayant pour objet la réattribution au Tribunal du contentieux de première instance relatif à la fonction publique de l Union ainsi que les modifications du statut de la Cour de justice qui seront nécessaires en vue de l intégration du TFP dans le Tribunal. La décision finale sur ces aspects serait prise dans le cadre de l examen de ladite initiative législative. 14448/14 paf/sj/kkr 8 JUR LIMITE FI

Les coûts de la présente proposition sont détaillés dans un document qui se trouve en annexe. Il convient de souligner à cet égard que les coûts de la première étape n atteindront pas ceux déjà prévus à cet égard dans le cadre de l initiative législative de 2011 et qui ont en principe été approuvés par les instances législatives de l Union. L ajout de 7 juges au Tribunal par l intégration du TFP se traduit, en année de croisière, par un besoin de crédits supplémentaires de 2,4 millions d euros. Les coûts pour la troisième étape correspondent, quant au montant par poste de juge (coûts pour cabinet et infrastructure compris), aux coûts pour la première étape, à savoir, en année de croisière, approximativement un million d euros par poste de juge (coûts pour cabinet et infrastructure compris). En définitive, les coûts inévitables, pourtant modérés, qu engendre le doublement du nombre de juges du Tribunal, devraient être mis en relation avec les avantages que la réforme apporte aux justiciables. Les retards importants dans le traitement des recours directs portés devant le Tribunal ayant des conséquences graves pour les particuliers et les entreprises, c est donc l intérêt primordial du justiciable qui impose la réforme. 14448/14 paf/sj/kkr 9 JUR LIMITE FI

СЪД НА ЕВРОПЕЙСКИЯ СЪЮЗ TRIBUNAL DE JUSTICIA DE LA UNIÓN EUROPEA SOUDNÍ DVŮR EVROPSKÉ UNIE DEN EUROPÆISKE UNIONS DOMSTOL GERICHTSHOF DER EUROPÄISCHEN UNION EUROOPA LIIDU KOHUS ΔΙΚΑΣΤΗΡΙΟ ΤΗΣ ΕΥΡΩΠΑΪΚΗΣ ΕΝΩΣΗΣ COURT OF JUSTICE OF THE EUROPEAN UNION COUR DE JUSTICE DE L'UNION EUROPÉENNE CÚIRT BHREITHIÚNAIS AN AONTAIS EORPAIGH SUD EUROPSKE UNIJE CORTE DI GIUSTIZIA DELL'UNIONE EUROPEA EIROPAS SAVIENĪBAS TIESA EUROPOS SĄJUNGOS TEISINGUMO TEISMAS AZ EURÓPAI UNIÓ BÍRÓSÁGA IL-QORTI TAL-ĠUSTIZZJA TAL-UNJONI EWROPEA HOF VAN JUSTITIE VAN DE EUROPESE UNIE TRYBUNAŁ SPRAWIEDLIWOŚCI UNII EUROPEJSKIEJ TRIBUNAL DE JUSTIÇA DA UNIÃO EUROPEIA CURTEA DE JUSTIȚIE A UNIUNII EUROPENE SÚDNY DVOR EURÓPSKEJ ÚNIE SODIŠČE EVROPSKE UNIJE EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIN EUROPEISKA UNIONENS DOMSTOL Octobre 2014 Coût estimatif du renforcement du Tribunal 1. L'augmentation de 12 du nombre de juges du Tribunal nécessiterait des crédits supplémentaires dont le montant peut être estimé à 11,6 millions d euros en «année de croisière». Ce montant comprend les rémunérations et charges connexes des 12 juges, du personnel de leur cabinet (51 postes en tenant compte des 9 référendaires déjà obtenus en 2014) et du personnel du greffe (17 postes) ainsi que les dépenses de fonctionnement correspondantes (en matière d immobilier, de mobilier et d informatique). Lors de l'année de création, les diverses dépenses d'installation seraient de l'ordre de 3,4 millions d'euros. Par rapport à la fiche financière jointe à la proposition de la Cour de justice de mars 2011, la réduction des crédits nécessaires en année de croisière est d un peu plus de 2 millions d'euros. Elle s explique essentiellement par les crédits déjà obtenus en 2014 pour les 9 référendaires. 2. L'ajout de 7 juges au Tribunal par l'intégration du Tribunal de la fonction publique (TFP) se traduirait par un besoin de crédits supplémentaires de 2,4 millions d euros. Ce surcoût résulte essentiellement d une structure de cabinet plus étoffée au Tribunal qu au TFP. Quant au personnel du greffe du TFP, son intégration dans le greffe du Tribunal serait sans incidence financière. Au moment de l'intégration du TFP, il faudrait prévoir des dépenses d'installation égales à 1,3 million d'euros (au plus, dans l'hypothèse où aucun des juges en fonction au TFP ne serait désigné pour être juge au Tribunal). 3. Enfin, le montant des crédits nécessaires lors de l'augmentation de 9 du nombre de juges au Tribunal peut être estimé à 8,9 millions d euros en année de croisière. Ce montant comprend les rémunérations et charges connexes des 9 juges et du personnel de leur cabinet (45 postes) ainsi que les dépenses de fonctionnement correspondantes. Le surcoût lors de la première année serait d'environ 2,2 millions d'euros. 14448/14 paf/sj/kkr 10 JUR LIMITE FI

4. Finalement, par rapport au budget de la Cour et par rapport au budget administratif de l ensemble des institutions, le poids du coût du renforcement du Tribunal serait, en année de croisière, le suivant : Budget de la Cour Budget administratif total des institutions Montant 2014 348,7 Mio 100 % 6.783,2 Mio 100 % Création 12 juges 11,6 Mio 3,3 % 11,6 Mio 0,17 % Création 7 juges 2,4 Mio 0,7 % 2,4 Mio 0,03 % (intégration TFP) Création 9 juges 8,9 Mio 2,6 % 8,9 Mio 0,13 % Total (28 juges) 22,9 Mio 6,6 % 22,9 Mio 0,34 % 14448/14 paf/sj/kkr 11 JUR LIMITE FI

СЪД НА ЕВРОПЕЙСКИЯ СЪЮЗ TRIBUNAL DE JUSTICIA DE LA UNIÓN EUROPEA SOUDNÍ DVŮR EVROPSKÉ UNIE DEN EUROPÆISKE UNIONS DOMSTOL GERICHTSHOF DER EUROPÄISCHEN UNION EUROOPA LIIDU KOHUS ΔΙΚΑΣΤΗΡΙΟ ΤΗΣ ΕΥΡΩΠΑΪΚΗΣ ΕΝΩΣΗΣ COURT OF JUSTICE OF THE EUROPEAN UNION COUR DE JUSTICE DE L'UNION EUROPÉENNE CÚIRT BHREITHIÚNAIS AN AONTAIS EORPAIGH SUD EUROPSKE UNIJE CORTE DI GIUSTIZIA DELL'UNIONE EUROPEA EIROPAS SAVIENĪBAS TIESA EUROPOS SĄJUNGOS TEISINGUMO TEISMAS AZ EURÓPAI UNIÓ BÍRÓSÁGA IL-QORTI TAL-ĠUSTIZZJA TAL-UNJONI EWROPEA HOF VAN JUSTITIE VAN DE EUROPESE UNIE TRYBUNAŁ SPRAWIEDLIWOŚCI UNII EUROPEJSKIEJ TRIBUNAL DE JUSTIÇA DA UNIÃO EUROPEIA CURTEA DE JUSTIȚIE A UNIUNII EUROPENE SÚDNY DVOR EURÓPSKEJ ÚNIE SODIŠČE EVROPSKE UNIJE EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIN EUROPEISKA UNIONENS DOMSTOL Lokakuu 2014 Unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamiseen liittyvät arvioidut kustannukset 1. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien määrän nostaminen 12 tuomarilla edellyttäisi lisämäärärahoja, joiden määrän voidaan arvioida olevan normaalivuonna 11,6 miljoonaa euroa. Kyseinen määrä kattaa palkat ja palkkojen lisäkulut 12 tuomarin, heidän kabinettinsa henkilöstön (51 virkaa, kun otetaan huomioon vuonna 2014 jo saadut 9 lakimiesavustajan virkaa) ja kirjaamon henkilöstön (17 virkaa) osalta sekä vastaavat toimintamenot (kiinteä omaisuus, kalusteet ja tietotekniikka). Perustamisvuonna eri perustamiskustannusten määrä olisi 3,4 miljoonan euron luokkaa. Unionin tuomioistuimen vuoden 2011 maaliskuussa tekemään ehdotukseen liitettyyn rahoitusselvitykseen nähden tarvittavia määrärahoja on normaalivuonna vähennetty vähän yli 2 miljoonalla eurolla. Se selittyy olennaisilta osin 9 lakimiesavustajan osalta jo vuonna 2014 saaduilla määrärahoilla. 2. Se, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien määrää nostetaan 7 tuomarilla virkamiestuomioistuimen integroinnin avulla, johtaa 2,4 miljoonan euron lisämäärärahojen tarpeeseen. Tämä lisäys perustuu olennaisilta osin siihen, että kabinetin rakenne unionin yleisessä tuomioistuimessa on monimuotoisempi kuin virkamiestuomioistuimessa. Virkamiestuomioistuimen kirjaamon henkilöstön integroimisesta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon ei aiheudu taloudellisia kustannuksia. Virkamiestuomioistuinta unionin yleiseen tuomioistuimeen integroitaessa on varattava 1,3 miljoonan euron suuruiset perustamiskustannukset (enimmäismäärä siinä tapauksessa, ettei yhtäkään virkamiestuomioistuimessa virkaa hoitavaa tuomaria nimetä unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi). 3. Kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien määrää nostetaan lopuksi 9 tuomarilla, tarvittavien lisämäärärahojen määrän voidaan arvioida olevan normaalivuonna 8,9 miljoonaa euroa. L-2925 LUXEMBOURG PUHELIN: +352 4303-1 FAKSI: +352 43 37 66 SÄHKÖPOSTI:ECJ.REGISTRY@CURIA.EUROPA.EU

Kyseinen määrä kattaa palkat ja palkkojen lisäkulut 9 tuomarin ja heidän kabinettinsa henkilöstön (45 virkaa) osalta sekä vastaavat toimintamenot. Ensimmäisenä vuonna lisäys olisi noin 2,2 miljoonaa euroa. 4. Lopuksi unionin tuomioistuimen talousarvioon ja kaikkien toimielinten hallinnolliseen talousarvioon nähden unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamisesta aiheutuvien kustannusten suuruus olisi normaalivuonna seuraava: Unionin tuomioistuimen talousarvio Toimielinten hallinnollinen kokonaistalousarvio Määrä 2014 348,7 milj. euroa 100 % 6.783,2 milj. euroa 100 % 12 tuomarin viran perustaminen 11,6 milj. euroa 3,3 % 11,6 milj. euroa 0,17 % 7 tuomarin viran perustaminen (virkamiestuomioistuimen integroiminen) 9 tuomarin viran perustaminen 2,4 milj. euroa 8,9 milj. euroa 0,7 % 2,6 % 2,4 milj. euroa 8,9 milj. euroa 0,03 % 0,13 % Yhteensä (28 tuomaria) 22,9 milj. euroa 6,6 % 22,9 milj. euroa 0,34 %

TRIBUNAL DE JUSTICIA DE LA UNIÓN EUROPEA SOUDNÍ DV R EVROPSKÉ UNIE DEN EUROPÆISKE UNIONS DOMSTOL GERICHTSHOF DER EUROPÄISCHEN UNION EUROOPA LIIDU KOHUS COURT OF JUSTICE OF THE EUROPEAN UNION COUR DE JUSTICE DE L'UNION EUROPÉENNE CÚIRT BHREITHIÚNAIS AN AONTAIS EORPAIGH SUD EUROPSKE UNIJE CORTE DI GIUSTIZIA DELL'UNIONE EUROPEA EIROPAS SAVIEN BAS TIESA EUROPOS S JUNGOS TEISINGUMO TEISMAS AZ EURÓPAI UNIÓ BÍRÓSÁGA IL-QORTI TAL- USTIZZJA TAL-UNJONI EWROPEA HOF VAN JUSTITIE VAN DE EUROPESE UNIE TRYBUNA SPRAWIEDLIWO CI UNII EUROPEJSKIEJ TRIBUNAL DE JUSTIÇA DA UNIÃO EUROPEIA CURTEA DE JUSTI IE A UNIUNII EUROPENE SÚDNY DVOR EURÓPSKEJ ÚNIE SODIŠ E EVROPSKE UNIJE EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIN EUROPEISKA UNIONENS DOMSTOL Perustelut 1. Tärkeimmät edut Ehdotus, jonka pääkohdat on juuri hahmoteltu, merkitsee todellista uudistusta, jolla ei vain selvitä väliaikaisesti tietyistä melko huomattavista vaikeuksista vaan joka muodostaa rakenteellisen ja kestävän vastauksen esiin tulleisiin ongelmiin. Sen avulla voidaan etenkin ratkaista vireille pantuja asioita vastaava määrä asioita, jolloin vireillä olevien asioiden määrän kasvu voidaan pysäyttää; ryhtyä purkamaan vireillä olevien asioiden ruuhkaa; lyhentää unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyjen oikeudenkäyntimenettelyjen kestoa ja näin ollen vähentää riskiä siitä, että unionille langetetaan tuomio sen vuoksi, ettei tuomiota ole annettu kohtuullisessa ajassa; yksinkertaistaa Euroopan unionin tuomioistuinrakennetta ja edistää oikeuskäytännön johdonmukaisuutta; tehdä riita-asioiden käsittelystä joustavaa, koska unionin yleinen tuomioistuin voi hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi siirtää merkittävän määrän tuomareita yhteen tai useampaan jaostoon riita-asioiden määrän kehittymisen perusteella tai antaa tiettyjen osastojen tehtäväksi ratkaista tiettyjä aloja koskevat asiat; ratkaista paitsi ne toistuvat ongelmat, jotka liittyvät uusien tuomarien nimittämiseen unionin yleiseen tuomioistuimeen ja virkamiestuomioistuimeen, myös ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, ettei tuomaria ole nimitetty toimikauden päättyessä tai että tuomioistuimen jäsen on tilapäisesti poissa; palauttaa unionin tuomioistuimelle toimivalta ratkaista unionin henkilöstöä koskeva valitus, jolloin uudelleenkäsittelymenettelystä (joka on menettely, jonka täytäntöönpano on osoittanut melko monimutkaiseksi) tulee tarpeeton samalla tavoin kuin virkamiestuomioistuimen tilapäisen tuomarin tehtävästä. L-2925 LUXEMBOURG PUHELIN: +352 4303-1 FAKSI:+352 43 37 66 SÄHKÖPOSTI:ECJ.REGISTRY@CURIA.EUROPA.EU

2. Vaihtoehtojen puuttuminen On totta, että SEUT:ssa määrätään useista mahdollisuuksista selvitä unionin tuomioistuimien käsiteltäväksi saatettujen riita-asioiden määrän kasvusta ja että yhtenä näistä mahdollisuuksista on yhden tai useamman erityistuomioistuimen perustaminen. Jäljempänä mainittujen seikkojen vuoksi ja kun otetaan huomioon tietyt erityistuomioistuimien ominaispiirteet, unionin tuomioistuin on kuitenkin sitä mieltä, ettei erityistuomioistuimien perustaminen ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Tähän on useita eri syitä: Immateriaalioikeuksiin erikoistunutta tuomioistuinta ei yksinään voida pitää riittävänä ratkaisuna todettuihin ongelmiin. Vaikka on totta, että immateriaalioikeuksien alaan kuuluvat asiat muodostavat lukumääräisesti huomattavan osan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista riita-asioista, niiden siirtämisellä tähän alaan erikoistuneelle tuomioistuimelle ei voitaisi kuitenkaan ratkaista ongelmaa pysyvästi, sillä tästä johtuva helpotus tasoittuisi nopeasti unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pantujen asioiden määrän yleisesti ottaen jatkuvalla kasvamisella. Tämän hetkisten tilastojen mukaan kolmannes immateriaalioikeuksien piiriin kuuluvista asioista palautuisi unionin yleiselle tuomioistuimelle erityistuomioistuimen ratkaisuista tehtyjen valitusten muodossa. Immateriaalioikeuksiin erikoistuneen tuomioistuimen perustamisella voitaisiin enintään vähentää työmäärää sillä alalla, jolla kyseisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riitoja, eikä sillä olisi siis merkitystä, jos työmäärää haluttaisiin helpottaa entisestään ottamalla mukaan varojen jäädyttämisen tai REACH:n kaltaisia muita aloja, jollei tarkoituksena olisi perustaa samanaikaisesti muita erityistuomioistuimia. Uusien erityistuomioistuimien perustamisella lisättäisiin unionin oikeuden yhtenäisyydelle ja johdonmukaisuudelle aiheutuvaa vaaraa, sillä samankaltaisia kysymyksiä voitaisiin aina saattaa kahden elimen käsiteltäväksi yhtäältä ennakkoratkaisupyynnöllä (unionin tuomioistuin) ja toisaalta valituksella (unionin yleinen tuomioistuin), ja tämän lisäksi on pidettävä mielessä ongelmat, jotka liittyvät uudelleenkäsiteltävien asioiden määrän todennäköiseen kasvuun. Pienet tuomioistuimet eivät ole joustavia. Jos asioiden määrä kasvaa voimakkaasti, on mahdollista, ettei tuomioistuin voi enää hoitaa niitä; kääntäen jos asioiden määrä kyseessä olevalla alalla pienenee ratkaisevasti, asianomaiset tuomarit saattavat joutua nopeasti toimettomiksi. Pieniin tuomioistuimiin liittyy rakenteellisia heikkouksia, jotka johtuvat niiden nimeämistavasta (niiden tuomareiden nimittämiseen liittyvät vaikeudet) ja

niiden toimintatavasta, koska yhden tai kahden tuomarin puuttuminen voi lamauttaa tuomioistuimen toiminnan. Vaikka kyseisiä heikkouksia ja erityisesti niiden laajuutta ei alussa voitu juurikaan ennustaa, se, että ne ovat tällä hetkellä todellisuutta eivätkä ne hellitä, merkitsee sitä, ettei virkamiestuomioistuinta ole suositeltavaa ottaa malliksi muita erityistuomioistuimia perustettaessa. Unionin tuomioistuinjärjestelmää kehitettäessä olisi sitä vastoin pyrittävä välttämään turvautumasta sellaisiin seikkoihin, joiden osalta kokemus on osoittanut ja osoittaa edelleen, että ne ovat riittämättömiä unionin tuomioistuimien joustavan ja tehokkaan toiminnan edistämiseksi. Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että yhden tai jopa useamman erityistuomioistuimen perustamisella voitaisiin helpottaa edustukseen liittyvää ongelmaa. Vaikka näet virkojen määrä olisi näin suurempi ja jäsenvaltioiden olisi mahdollisesti helpompi jakaa virat keskenään, tämä ei muuttaisi millään tavalla sitä, että jäsenvaltiot eivät hallitse täysin erityistuomioistuimien jäsenten nimittämistä koskevaa menettelyä. Jos uuden erityistuomioistuimen perustamisen yhteydessä halutaan ottaa mallia virkamiestuomioistuimesta, näin perustetut tuomarien virat ovat avoinna kilpailulle asiasta kiinnostuneille henkilöille. Tämän jälkeen valintakomitea tutkii ehdokkuudet ja laatii luettelon, jonka se toimittaa neuvostolle. Vaikka erityistuomioistuimissa avoimena olevien virkojen kokonaismäärä saattaisi vastata jäsenvaltioiden määrää, ei siis ole olemassa mitään takeita siitä, että komitea tai komiteat antavat omat ehdotuksensa siten, että jäsenvaltioilla oleva intressi siihen, että niillä kaikilla on edustajansa erityistuomioistuimissa, otetaan aina huomioon. Lisäksi oikeudellisella tasolla olisi hyvin arkaluonteista vaatia näitä komiteoita hylkäämään viran puolesta ja automaattisesti kaikki sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisten tekemät hakemukset, joiden kansalaisuus on jo edustettuna jonkin toisen erityistuomioistuimen kokoonpanossa. Se, että tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaisten ei annettaisi jättää hakemustaan erityistuomioistuimen tuomarin virkaan pelkästään siitä syystä, että saman kansalaisuuden omaava henkilö hoitaa tuomarin tehtävää jossakin toisessa unionin erityistuomioistuimessa, olisi myös ristiriidassa unionin primaarioikeudessa vahvistetun syrjintäkiellon periaatteen kanssa. Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka neuvoston onkin unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdan mukaan huolehdittava siitä, että virkamiestuomioistuimen kokoonpano on tasapainoinen, tästä ei kuitenkaan mitenkään seuraa, että sellaisen henkilön ehdokkuus, jonka kansalaisuus on jo edustettuna virkamiestuomioistuimessa, jätetään pelkästään tästä syystä ottamatta huomioon valintamenettelyssä.