VEROKIILAN OSIEN VAIKUTUS YRITYSTEN KASVUMAHDOLLISUUKSIIN Mikko Martikainen Selvitys Palvelutyönantajien jäsenyritysten näkemyksistä työntekijän tuloverotuksen, työnantajan sosiaalivakuutusmaksujen ja arvonlisäveroverotuksen alentamisen vaikutuksista yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin. Sisällysluettelo: Taustaa selvitykselle Työnantajien sivukulut tärkein este kasvulle ja työllistämiselle Toimialoittaiset erot Lopuksi Palvelutyönantajat ry. 1999
1 TAUSTAA SELVITYKSELLE Palvelutyönantajien marraskuussa 1998 jäsenyrityksilleen lähettämän suhdanne- ja työvoimatarveselvityksen yhteydessä kysyttiin myös yritysten näkemyksiä verokiilan eri osien vaikutuksesta niiden kasvu- ja työllistävyysmahdollisuuksiin. Kysymyksessä pyydettiin yrityksiä arvioimaan arvonlisäveron alentamisen, palkan sivukustannusten alentamisen ja työntekijän tuloverotuksen alentamisen vaikutus yrityksen kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksiin asteikolla tärkein, tärkeä, vähiten tärkeä ja ei merkitystä. Palkan sivukustannusten nousi selvästi tärkeimmäksi tekijäksi yritysten vastauksissa. Kyselyyn vastasi lähes 2000 yritystä, jotka työllistävät yhteensä noin 180 000 työntekijää. Työvoimakustannukset ovat työvoimavaltaisilla palvelualoilla keskeisiä yritysten toimintaedellytysten kannalta. Palveluissa työvoimaa ei voida helposti korvata koneilla ja laitteilla, kuten on mahdollista teollisuudessa, sillä palvelu perustuu paljolti asiakkaan ja palvelun tarjoajan väliseen vuorovaikutukseen. Työntekijän, henkisen pääoman ja erityisesti palvelualojen merkitys on edelleen korostumassa tietoyhteiskuntaan siirtymisen myötä. Suomessa ja muualla Euroopassa käydyssä keskustelussa on palvelualojen merkitystä korostettu erityisesti työllisyyden näkökulmasta. Palvelualat on nostettu avainasemaan korkeana pysyvän työttömyyden helpottajana. Palveluiden merkitystä työpaikkojen luojana korostaa jo se tosiseikka, että työllisten määrä teollisuudessa on ollut laskussa jo pitempään. Tämä ei ole ainoastaan suomalainen ilmiö, vaan yleinen suuntaus teollistuneissa maissa. Toisaalta työttömyyden on Euroopassa havaittu kohdistuvan useimmin keskimääräistä matalamman koulutustason ihmisiin. Laskemalla erityisesti kuluttajapalvelujen verotusta, parannettaisiin näiden palveluiden käytön houkuttelevuutta suhteessa siihen, että kotitaloudet itse tekisivät ne. Veroalennukset loisivat markkinat näille palveluille ja kotitaloudet ostaisivat niitä sen sijaan, että tekisivät ne itse. Näiden palveluiden kysynnän kasvun on ajateltu juuri helpottavan keskimääräistä matalamman koulutustason työntekijöiden mahdollisuuksia työllistyä. Myös Suomessa on havahduttu siihen, että vain painottamalla taloudellisen kasvun merkitystä ei voida luoda riittävästi uusia työpaikkoja. Suhdanneluonteisen työttömyyden on arvioitu jo vähentyneen, mutta rakenteellinen työttömyys on edelleen hyvin
2 korkea. Rakenteellisen työttömyyden helpottamiseksi onkin haettava muita keinoja, joista työvoimaan kohdistuvien verojen on keskeisin tekijä.
3 TYÖNANTAJIEN SIVUKULUT TÄRKEIN ESTE KASVULLE JA TYÖLLISTÄMISELLE Palvelualoilla työnantajan sivukulut koetaan suurimmaksi esteeksi yritysten kasvulle ja työllistämismahdollisuuksille. 63,4 prosenttia palveluyrityksistä pitää palkan sivukulujen alentamista tärkeimpänä tekijänä niiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta. Verrattuna muihin veroalennuksiin tämä koetaan selvästi tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi. alentamisen merkitystä korostaa myös se, että yrityksistä lähes 90 prosenttia kokee niiden alentamisen tärkeimpänä tai tärkeänä tekijänä. Edelleen vain 3,7 prosenttia yrityksistä katsoo, että niillä ei ole mitään merkitystä yrityksen kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin. Taulukko 1. Palveluyritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta tärkeimmät veromuutokset. Tärkein Tärkeä Vähiten tärkeä Ei merkitystä Tyhjä Yhteens ä Arvonlisäveron 21,7 33,9 18,7 18,8 6,9 100 63,4 25,2 3,0 3,7 4,6 100 10,2 35,4 33,3 14,4 6,7 100 Muiden veronalennusten merkitys koetaan selvästi pienemmäksi. Arvonlisäveron alentamisen kokee tärkeimmäksi tekijäksi 21,7 prosenttia yrityksistä. Vähintään tärkeänä sen kokee 55,6 prosenttia yrityksistä. Palvelutyönantajien jäsenyritykset kokevat työntekijän tuloveron alentamisen tekijäksi, jolla on vähiten vaikutusta. Ainoastaan 10 prosenttia yrityksistä katsoo tuloveron alentamisen tärkeimmäksi tekijäksi kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta. Tuloverotuksen pientä merkitystä kuvaa myös se, että lähes puolet yrityksistä katsoo, että se on vähiten tärkeä tai että sillä ei ole mitään merkitystä niiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta.
4 TOIMIALOITTAISET EROT Toimialoittainen tarkastelu jonkin verran muuttaa tarkastelun tuloksia. Toimialoittain tarkasteltuna palkan sivukulujen on edelleen tärkein yksittäinen tekijä palveluyritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta. Toimialasta riippuen 74 94 prosenttia yrityksistä kokee sen vähintään tärkeänä tekijänä. Kuten kaikkien yritysten kohdalla toimialoittaisessa tarkastelussa vain hyvin pieni osa yrityksistä pitää sitä merkityksettömänä tekijänä. Vaikka palkan sivukulujen koetaan selvästi tärkeimmäksi tekijäksi kasvuja työllistämismahdollisuuksien kannalta, voidaan arvonlisäveron alentamisen ja työntekijän tuloveron alentamisen suhteen havaita kolmen tyyppistä suhtautumista. Ensinnäkin alat, jotka korostetusti näkevät arvonlisäveron alentamisen tärkeänä. Toiseksi toimialat, joille arvonlisäveron ei ole tärkeä, mutta työntekijöiden tuloveron koetaan tärkeäksi. Kolmantena ryhmänä on alat, joilla arvonlisäveron ja työntekijöiden tuloveron kummatkin koetaan tärkeiksi. Ryhmä 1, arvonlisäveron on tärkeää Arvonlisäveron koetaan tärkeäksi majoitus- ja ravitsemisalalla, mutta myös apteekeissa ja jossain määrin kaupan alalla 1 sen koetaan tärkeänä. Majoitus- ja ravitsemispalveluissa arvonlisäveron alentamisen merkitystä korostaa se, että yritykset rinnastavat sen tärkeysasteeltaan palkan sivukulujen alentamiseen. Yhteistä näille aloille on se, että ne myyvät palveluitaan suoraan kuluttajille. Arvonlisäveron merkitys tulee tällöin korostetusti esille sillä se näkyy suoraan tuotteiden hintoina. Arvonlisäveron vaikuttaisi hintoja alentavasti ja palveluiden kysyntää piristävästi. 1 Kaupan sijoittaminen ryhmään 1 on muiden alojen sijoittamista tulkinnanvaraisempi. Se voisi myös kuulua ryhmään 3, sillä työntekijän tuloverotuksen koetaan alalla myös tärkeäksi.
5 Ryhmä 2, tuloverotuksen on tärkeää Tuloverotuksen alentamisen vaikutus koetaan vahvimpana pankki- ja vakuutusalan yritysten sekä terveys- ja sosiaalialan yritysten kohdalla. Näiden alojen ollessa vapautettu arvonlisäverosta, ei arvonlisäverotuksen 2 luonnollisesti ole yhtä tärkeä tekijä. Ryhmän luonne tulee selvimmin esille kenties pankkialalla, missä 50 prosenttia yrityksistä pitää työntekijän tuloveron alentamista tärkeänä, mutta samalla arvonlisäveron alentamista pitää merkityksettömänä 43 prosenttia yrityksistä. Tuloverotuksen korostumiseen näillä aloilla muita toimialoja enemmän johtuu osittain siitä, että palkat ovat muiden alojen palkkoja korkeampia. Edelleen uuden työvoiman kysyntä kohdistuu pankki- ja vakuutusalalla muita aloja hiukan useammin korkeasti koulutettuun väkeen. Tuloverotuksen progressiivisen luonteen johdosta sen palkkoja (ja työvoimakustannuksia) korottava vaikutus voimistuu. Taulukko 2. Palveluyritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta tärkeimmät veromuutokset toimialoittain jaoteltuna. Tärkein Tärkeä Vähiten tärkeä Ei merkitystä Tyhjä Yhteensä Kauppa Arvonlisäveron 19,3 38,5 22,8 12,9 6,4 100 65,5 23,5 3,8 2,1 5,1 100 13,9 38,3 31,4 9,4 6,9 100 Terveys- ja sosiaaliala Arvonlisäveron 8,2 24,5 16,3 38,8 12,2 100 72,8 20,4 2,0 1,4 3,4 100 5,4 40,8 27,2 20,4 6,1 100 Majoitus- ja ravitsemisala Arvonlisäveron 52,1 36,8 7,4 1,5 2,1 100 58,0 36,2 2,1 1,2 2,5 100 8,6 25,2 50,6 10,7 4,9 100 Pankki Arvonlisäveron 1,4 12,8 33,3 43,3 9,2 100 58,2 22,7 4,3 9,9 5,0 100 10,6 49,6 14,9 17,7 7,1 100 2 Palvelun ollessa vapautettu arvonlisäverosta ei lopputuotteen tuottamiseen tarvittaviin välituotteisiin sisältyvää arvonlisäveroa voida vähentää, jolloin välituotteiden arvonlisävero muodostaa suoraan kustannuserän palvelun hinnassa.
6 Vakuutus Arvonlisäveron 5,3 26,3 23,7 39,5 5,3 100 50,0 23,7 10,5 10,5 5,3 100 7,9 39,5 21,1 26,3 5,3 100 Yrityspalvelut Arvonlisäveron 13,0 36,6 17,9 28,5 4,1 100 67,5 22,0 3,3 4,1 3,3 100 17,9 37,4 27,6 12,2 4,9 100 Apteekki Arvonlisäveron 20,2 42,6 14,8 15,8 6,6 100 62,8 23,5 2,2 6,6 4,9 100 3,3 27,3 43,2 19,1 7,1 100 Erityispalvelut Arvonlisäveron 16,5 30,8 19,0 23,2 10,5 100 63,5 23,2 1,9 5,1 6,3 100 7,9 34,6 28,3 20,3 8,9 100 Ryhmä 3, arvonlisäveron ja tuloveron koetaan tärkeänä Tähän ryhmään on luokiteltu yrityspalvelut ja erityispalvelut. Arvonlisäveron ja palkan sivukulujen saa ryhmän yrityksiltä yhtä suuren kannatuksen. Näiden alojen tarkempi arviointi on kuitenkin hankalaa, sillä niihin on luokiteltu kuuluvaksi hyvinkin erilaisia yrityksiä. Yrityspalveluihin esimerkiksi on luokiteltu tietotekniikanpalvelut, jotka tyypillisesti ovat korkean tuottavuuden aloja, mutta myös siivous- ja kiinteistöpalvelut, joilla tuottavuuden kehitys on hitaampaa. Tarkempi alakohtainen tarkastelu voisi tuoda esiin yrityksiä enemmin erottelevia piirteitä. Yrityskoon vaikutus veronalennusten tärkeyteen Yritysten koosta riippumatta, palkan sivukustannusten koetaan tärkeimmäksi yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin vaikuttavaksi tekijäksi. Majoitus- ja ravitsemispalveluiden ja kaupan alalla yritysten koolla on kuitenkin jonkin verran vaikutusta siihen, kuinka tärkeänä arvonlisäveron koetaan. Kaikkein pienimmät, alle viiden hengen yritykset, kokevat arvonlisäveron alentamisen hiukan useammin tärkeimpänä tekijänä niiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta kuin tätä suuremmat yritykset. Keskikoon yritysten (viidestä 30 henkeen työllistävät yritykset) ja suurten yritysten (yli 30 hengen yritykset) välillä ei ole eroa siinä, kuinka tärkeäksi ne kokevat arvonlisäveron alentamisen merkityksen.
7 Taulukko 3. Arvonlisäveron alentamisen vaikutukset kaupan sekä majoitus- ja ravitsemispalveluiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin erityksen koon mukaan. Kauppa Pienet yritykset, (alle 5 työntekijää) Keskikoon yritykset, (5 30 työntekijää) Suuret yritykset, (yli 30 työntekijää) Majoitus- ja ravitsemispalvelut Pienet yritykset, (alle 5 työntekijää) Keskikoon yritykset, (5 30 työntekijää) Suuret yritykset, (yli 30 työntekijää) Tärkein Tärkeä Vähiten tärkeä Ei merkitystä Tyhjä Yhteens ä 31,5 38,4 16,4 8,2 5,5 100 17,8 40,7 23,6 11,6 6,2 100 17,5 36,2 23,7 15,6 7,0 100 59,3 26,5 8,8 0,9 4,4 100 48,9 42,2 5,2 3,0 0,7 100 47,4 42,3 9,0 0 1,3 100
8 LOPUKSI Palvelutyönantajat selvitti marraskuussa 1998 tekemän jäsenkyselyn yhteydessä yritysten näkemykset arvonlisäveron alentamisen, palkan sivukulujen alentamisen ja työntekijän tuloverotuksen alentamisen merkityksen yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin. Selvityksen perusteella voidaan todeta seuraavaa: 1. on palveluyritysten näkökulmasta selvästi tärkein tekijä niiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta. Lähes 90 prosenttia yrityksistä katsoo, että niiden on tärkein tai tärkeä tekijä. Vain alle neljä prosenttia yrityksistä katsoi, että sillä ei ole merkitystä. 2. Vain kymmenen prosenttia yrityksistä koki työntekijän tuloverotuksen alentamisen tärkeimmäksi tekijäksi niiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta. 3. Arvonlisäveron alentamisen kohdalla yritysten käsitykset poikkesivat riippuen toimialasta. Arvonlisäverotuksen koettiin muita toimialoja tärkeämmäksi tekijäksi majoitus- ja ravitsemispalveluissa ja apteekeissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä kyseisten alojen yritykset myyvät päivittäistavaroita, joissa korkea arvonlisävero näkyy suoraan palvelun hinnassa. Selvityksen tulokset saavat tukea myös valtiovarainministeriön julkaisemasta tutkimuksesta 3. Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalivakuutusmaksujen muutokset kohdistuvat suuremmalta osalta työnantajiin, kun puolestaan tuloveroasteen muutokset kohdistuvat tasan työnantajan ja työntekijän kesken. Työnantajan sosiaalivakuutusmaksujen näin ollen pienentää työvoimakustannuksia enemmän kuin tuloverotuksen. Tämä havainto tukee PT:n jäsenyritysten näkemyksiä palkan sivukulujen alentamisen merkityksestä. Työllisyyden paranemisen näkökulmasta valtiovarainministeriön julkaiseman tutkimuksen mukaan sova-maksujen olisi myös julkiselle taloudelle edullisempi vaihtoehto kuin tuloverotuksen. 3 Honkapohja Seppo - Koskela Erkki Uusitalo Roope (1999): Työllisyys, työn verotus ja julkisen talouden tasapaino. Valtiovarainministeriö, tutkimukset ja selvitykset 1/99.