1 MALLIVASTAUKSET/ARVIOINTIPERUSTEET Kauppaoikeus 18.8.2006 pakollinen aineopintotentti
2 1 (Toiviainen) 1 Tapauksen pohjana ovat korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1991:122 ja 1991:123. Niissä oli kysymys samasta ongelmasta, vaikkakin sopimusta oli jo ehditty alkaa noudattaa ja emoyhtiö oli joutunut konkurssiin. Hallituksen päätösten moittiminen ei OYL:n mukaan ole mahdollista samalla tavalla kuin OYL 9:17:ssä on säädetty yhtiökokouksen päätösten moittimisesta (ks. Rissanen ym. s. 277). Sikäli kuin päätökset ovat pätemättömiä, niitä ei OYL 8:14.2:n mukaan saa noudattaa. Päätöksen pätemättömyyden toteamiseksi voitaneen kuitenkin esillä olevan tapauksen kaltaisissa olosuhteissa nostaa yleisten siviiliprosessuaalisten sääntöjen mukaisesti ns. vahvistuskanne. Ellei tämä olisi mahdollista, Oy A:n varojen sopimuksessa tarkoitettu käyttäminen (ylihinnan maksaminen puuhakkeesta eräille toimittajille), mistä aiheutuu vahinkoa Oy A:lle, johtaisi siihen, että Oy A:n osakkaat joutuisivat vuosittain nostamaan korvauskanteen Oy A:n johtoa vastaan näiden tariffin ylittävien maksujen Oy A:lle aiheuttamasta vahingosta. Kanteen nostamiseen Oy A:ta vastaan ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja vain Oy A:n osakkeenomistajat ja Oy B:tä vastaan Oy B:n osakkaat. Sopimus on kahden yhtiön välinen. Yleiset siviilioikeudelliset säännöt eivät oikeuta yleensä ulkopuolista vaatimaan sopimuksen julistamista pätemättömäksi. Tariffiin ylittävä hinta eräille B:n osakkaille. Kun puuhakkeella on tariffihinta, siitä poikkeamiselle pitäisi olla hyväksyttävä syy. Oy B:n (eräiden) osakkaiden >suosiminen= ei ylipäänsäkään liene tällainen hyväksyttävä peruste. Tapauksessa ei kuitenkaan Oy A:n kannalta ole kyse sen osakkaiden yhdenvertaisuuden loukkaamisesta, sillä ylihintaa ei makseta Oy A:n omistajille. Oy A:n (maksaja) kannalta kysymys on OYL 12:1:n nojalla sen varojen laittomasta jakamisesta - vastikkeettomasta (ylihintaisesta) luovuttamista ulkopuoliselle (Oy B:n eräät osakkaat, eivät siis Oy A:n omat osakkaat), mikä on ainakin OYL 12:1:2:ssa oletetun Oy A:n voitontuottamistarkoituksen vastaista. Oy A:n ja Oy B:n hallitusten tekemä sopimus loukkaa myös OYL 8:14.1:n yleislauseketta tuottamalla ulkopuoliselle (Oy B:n eräät osakkaat) epäoikeutettua etua yhtiön (Oy A:n) kustannuksella.
3 Oy B:n kannalta kyse ei ole sen varojen laittomasta jakamisesta, sillä Oy B vain välittää Oy A:lta saamansa rahat edelleen, joten kysymyksessä eivät ole Oy B:n varat. Siitä syystä, että kaikilla Oy B:n osakkailla ei ole tapauksen selosteessa mainituilla perusteilla (puuhakkeella on vahvistettu tariffi, kaikki Oy B:n osakkaat eivät toimi puunjalostusalalla, raaka-aineen toimittaminen kierrättämällä se Oy B:n kautta aiheuttaisi osalle Oy B:n osakkaista tarpeettomia kustannuksia) sopimuksella ei näyttäisi olevan mitään perustetta, joka oikeuttaisi edes kaikkien Oy B:n osakkeenomistajien suosimiseen. Kun ylihinta lisäksi tulisi vain osan osakkaista hyväksi, merkitsee ylihinta heidän suosimistaan muiden Oy B:n osakkaiden kustannukselta, ja Oy B:n kannalta sen osakkaiden yhdenvertaisuuden loukkaamisesta OYL 8:14.1:ssa kielletyllä tavalla. Oy B:n hallitus on ryhtynyt toimenpiteeseen, joka on omansa tuottamaan joillekin yhtiön osakkaista epäoikeutettua etua yhtiön niiden muiden osakkaiden kustannuksella, jotka toimivat puunjalostusalalla ja voisivat toimittaa puuhaketta muuta kautta Oy A:lle. Niiden Oy B:n osakkaiden osalta, jotka eivät toimi alalla, pelkästään se, että joillakin osakkailla on mahdollisuus ansaita enemmän kuin muutoin, sopimus ei merkinne sitä, että >ylihintaan= oikeutetut osakkaat saisivat epäoikeutettua etua heidän kustannuksellaan. Huom.: Pari opiskelijaa koetti kehitellä vastaustaan kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta. Sen lisäksi, että sitä ei kysytty (X:n kertomus + tapausseloste), tapauksen Afaktoista@ ei saanut paljon muuta apua kuin lähtökohtia jossittelulle. Eräissä vastauksissa ratkaisua pohdittiin myös uuden OYL:n (L 624/2006) pohjalta - lakihan tuli voimaan 1.9.2006 (voimaanpanolaki 625/2006). Näistä pohdinnoista (voihan sitä alkaa riidellä tapauksessa tarkoitetussa asiassa vaikka nyt syyskuussa) hyvitettiin jyvityksen (max. 10 p.) sallimissa puitteissa Tapauksen arvostelussa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen liittyvien oikeudellisten ongelmien hahmottamiseen (voiko sopimusta moittia, kuka voi valittaa, kenen varoja jaetaan, saako ja kuka epäoikeutettua etua jonkun kustannuksella). 2 (Oesch) a) Kauppiaallinen kehuminen Yritysoikeus, s. 713 b) Sattumanvarainen etu em.t. s. 713 c) Orjallinen jäljittely em.t. s. 710 711. 3 (Pihlajarinne) Ks. Kilpailuviraston ratkaisu Oy Suomen Tietotoimisto/Suomen Uutisradio Ab 129/61/2000, 20.6.2001. Tapauksessa on kyse sen arvioinnista, voidaanko X Oy:n toimintaa pitää määräävän markkinaaseman väärinkäyttönä joko kilpailunrajoituslain tai EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan säännösten mukaisesti. EY-perustamissopimuksen 82 artikla soveltuu silloin, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (kilpailunrajoituslaki 1 a ). Ensinnäkin tulee arvioida sitä, millä edellytyksillä X Oy voisi olla määräävässä markkina-asemassa.
4 Määräävä markkina-asema edellyttää kilpailunrajoituslain 3 :n mukaan mm. sellaista määräävää asemaa tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeiden hintatasoa ja toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan markkinatilannetta, jossa määräävässä asemassa oleva yritys pystyy olennaisesti vaikuttamaan tuotteestaan perimiin hintoihin tai toimitusehtoihin. Määräävässä asemassa olevan yrityksen kauppakumppanien kannalta tämä ilmenee riippuvuutena määräävässä asemassa olevasta yrityksestä. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä kilpailunrajoituslain 6 :n mukaan. Sen syntymisen arviointi edellyttää aina kokonaisarviointia, mutta kotimaisessa käytännössä 50-60 %.n markkinaosuus on yleensä riittänyt määräävän markkina-aseman syntymiseen (Rissanen ym. s. 958). Mikäli X Oy:lla olisi määräävä markkina-asema, tulisi arvioida, voisiko kyseinen menettely olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kilpailunrajoituslain 6 :n 1-kohdan ja EYperustamissopimuksen 82 artiklan mukaan kiellettyä voi olla erityisesti kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen. Tilanteessa, jossa määräävän markkina-aseman omaava yritys ei suostu myymään vain tiettyjä osia uutisista, vaan se myy ainoastaan eri uutisalueet kattavan kokonaisuuden, saattaa olla kyse tällaisesta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, sillä asiakkaalla ei markkinarakenteen takia ole käytännössä juurikaan mahdollisuutta olla alistumatta ehtoihin (ns. sitominen). Mikäli menettely katsotaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttämiseksi, kilpailuvirasto voi kilpailunrajoituslain 13 :n mukaan määrätä X Oy:n lopettamaan kyseisen menettelyn ja määrätä kiellon noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Kyseeseen tulee myös 7 :n mukainen seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. X Oy voi joutua myös korvaamaan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon (kilpailunrajoituslaki 18 a ). 4 (Bärlund) 4. Tapaus koskee lapsiin kohdistuvaa markkinointia. Hampurilaisketju suunnittelee TV-mainosta, johon kuuluvat seuraavat elementit: - lapsen yksinäisyyttä ja ystävien tarvetta käytetään tehokeinona, mainos on suggestiivista - hampurilaisaterian pakkauksella on mainoksessa keskeinen rooli, - nuken muotoisia sarjakuvahahmoja käytetään aterian osana, ja - lapsikuoron antama ostokehotus päättää mainoksen. Sovellettaviksi tulevat sekä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 :n yleislauseke, joka koskee kuluttajille suunnattua markkinointia yleensä, että televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 25, joka koskee alaikäisen suojelua TV- ja radiomainonnassa. Oppikirjassa (Rissanen & al., s. 757-758. kerrotaan lähemmin markkinaoikeuden (oikeastaan markkinatuomioistuimen) lapsiin kohdistuvaa markkinointia koskevasta käytännöstä. Tämän ratkaisukäytännön perusteella voidaan päätellä, että - lapsen yksinäisyyden ja ystävien tarpeen käyttöä tehokeinona on KSL 2:1:n mukaan sopimatonta. (Ks. MT 1990:16) - siltä osin kuin mainos on suggestiivinen se on myös sopimaton. (Ks. MT 1984:11)
5 - sopimattomana on myös pidetty pakkauksen keskeistä roolia mainoksessa. (Ks. MT 1987:13: pakkaus toimi leikkikalulaivana) - lasten erityistä kiinnostusta sarjakuvahahmoihin ei saa käyttää hyväksi. (Ks. MT 1984:11) - mainosta ei saa esittää sellaisen ohjelman yhteydessä, jossa ao. sarjakuvahahmot esiintyvät. (Ks. MT 1990:19) - lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa lapsi ei saa esittää ostokehotusta. (Ks. MT 1987:13) Ostokehotuksen kielto sisältyy yleisemminkin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 25 :stä, jonka 1 momentin 1 kohdasta ilmenee, että minkäänlaista ostokehotusta ei saa kohdistaa lapsiin. Suunniteltu TV-mainos on siten monelta osin lainvastainen.