KAUPPAOIKEUS MALLIVASTAUS/ARVIOINTIPERUSTEET. 1 (Toiviainen)

Transkriptio

1 1 KAUPPAOIKEUS MALLIVASTAUS/ARVIOINTIPERUSTEET 1 (Toiviainen) OYL (osakeyhtiölaki /624) 1:3.1:n mukaan yksityisen osakeyhtiön osakepääoman on oltava vähintään euroa. Toisaalta OYL:n uudessa aidosti nimellisarvottomassa pääomajärjestelmässä osakkeen ja osakepääoman välinen yhteys on täysin katkaistu. Siten he voisivat OYL 2:2.1:n 3 kohdan mukaisesti määrätä yhtiön perustamissopimuksessa, että osakkeiden merkintähinta on jokaisen osalta euroa, Tästä määrästä euroa merkitään kirjanpidollisesti eräksi osakepääoma ja loppuosa erään sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto (OYL 8:2). Kun yhtiö ilmoitetaan kaupparekisteriin, tässä ilmoituksessa mainitaan yhtiön osakepääoma (2.500 euroa), ja se rekisteröidään (KRL - kaupparekisterilaki / :n 6 kohta). Kukin osakas ja heidän osakkeidensa määrä on mainittava OYL 2:2.1:n nojalla perustamissopimuksessa (ks. myös KRL 9.1 :n 7 kohta) Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrättävä (OYL 2:3.1:n 3 kohta) yhtiön toimiala. Sellaiseksi rekisteriviranomainen varmastikin hyväksyisi tapausselosteessa kuvatun luonnehdinnan sellaisenaan ( Yhtiön toimiala on elektroniikka-alan tuotteiden maahantuonti muista EU-maista ja niiden vähittäiskauppa Suomessa ). Osakeyhtiön hallituksen kokoonpano (kaksi varsinaista jäsentä + varajäsen) on OYL 6:2:n nojalla lain mukainen (kun siinä on useita - eli enemmän kuin yksi - jäseniä, yksi varsinaisista jäsenistä - A tai B - on valittava/nimettävä puheenjohtajaksi). Perustamissopimuksessa on OYL 2:2.1:n 5 kohdan mukaan mainittava (ensimmäisen) hallituksen jäsenet (ja ilmeisesti, vaikka lain sanamuoto on epäselvä, myös varajäsenet). Hallituksen jäsenet merkitään myös kaupparekisteriin (KRL 9.1 :n 10 kohta). Uuden tilintarkastuslain ( /459, TTL) mukaan tilintarkastajan on oltava auktorisoitu (HTM tai KHT), eli C maallikkona - tapausselosteesta päätellen hän ei ole TTL:ssa tarkoitettu tilintarkstaja - ei voi toimia yhtiössä tilintarkastajana (TTL 2 :n 1 kohta verr. TTL 30, 31, 33 ja 34 ). Hän ei voisi toimia tilintarkastajana siitäkään syystä, että hän on hallituksen varajäsen (TTL 24 ). Toisaalta TTL 4.2 :n nojalla tilintarkastus ei ole pakollinen missään yrityksessä parin ensimmäisen toimintavuoden aikana (pakko siihen tulee vasta, kun enemmän kuin yksi lainkohdassa mainituista raja-arvoista on ylittynyt viimeksi päättyneeltä ja sitä välittömästi edeltäneeltä tilikaudelta, ja toimintansa aloittavassa yhtiössä tilikausia ei vielä ole lain tarkoittamaa määrää). Osakeyhtiön tarkoituksena on OYL 1:5:n olettamasäännöksen mukaan voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Varojenjakosäännösten perusteet on määritelty OYL 13 luvussa, jossa lähtökohta on se, että yhtiö jakaa voiton osakkaille osinkona. Ei liene mielekästä, vaikka se olisi sinänsä luvallista, sisällyttää tätä rajoittavaa määräystä yhtiöjärjestykseen. Järkevintä olisi tiukan juridisesti se, että A, B ja D tekevät osakassopimuksen, jossa he sopivat siitä, että voitto jaetaan osapuolten kesken palkkana eikä osinkona. Sopimus sitoo osapuolia. Osakassopimuksen riskinä tosin on se, että kun D olisi työsuhteessa yhtiöön, hänet voitaisiin

2 irtisanoa tehtävästä esimerkiksi taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä, jolloin osakassopimus vie häneltä mahdollisuuden saada tuottoa yhtiöstä, ellei hän vaadi sopimuksen sovittelemista (ks. KKO 1994:95). Siitä syystä olisi ehkä tarkoituksenmukaista sopia siitä, että D olisi yhtiössä toimitusjohtajana, sillä toimitusjohtajan ja yhtiön suhdetta ei pidetä työsuhteena. Osakassopimuksessa asia voidaan sopia, mutta siinäkin on se riski, että hallitus päättääkin, että yhtiölle ei valita toimitusjohtajaa (osakassopimushan sitoo vain sen osapuolia). Osakkaiden oikeusturvan kannalta ja heidän osakassopimuksensa toteutumisen (vain palkkatuloa, ei osinkoja) varmistamiseksi toimitusjohtajasta olisi järkevintä määrätä yhtiöjärjestyksessä (ks. OYL 6:1.1 ja : jälkimmäinen säännös tosin antaa hallitukselle oikeuden myös erottaa toimitusjohtaja), sillä se suojaisi D:n aseman paremmin. Yhtiöjärjestysmääräyksen lisäksi osakassopimuksessa tai erillisessä johtajasopimuksessa voitaisiin sopia toimitusjohtajan erottamisperusteista ja perusteettoman erottamisen seurauksista kuten korvausvastuusta ja osakassopimuksen raukeamisesta). Tarinan opetuksia ja juristin etiikkaa (ei erityisesti annettu pisteitä, mutta saatettiin hyvittää, jos toi näkökohtia esille): Tapausselosteen veijarit ovat liikkeellä yhtä harkitusti kuin yleensä käytännössä ovat: eivät paljoa ole ajatelleet asioita, joten juristille jää suoritettavaksi sellaista(kin) harkintaa, jota A:n, B:n, C:n ja D:n pitäisi itsensä jo olla miettinyt. Ns. kusetus -kuvio (eräässä jutussa, jossa aikanaan luvun alussa olin avustamassa erästä lakiasiaintoimistoa osapuolten riidellessä, toimiston juristi totesi luettuamme eräitä vastapuolen kommentteja, joiden totuudenvastaisuutta oli vaikea näyttää toteen: meitä kusetetaan ). Juristina huomannet todellisen riskin - A, B ja C ovat naruttamassa D:tä mukaan. Millä tavalla eettisesti toimiva juristi yrittää puolustaa nimenomaan D:n asemaa hienovaraisesti, kun on ilmeistä, että D:tä viedään kuin pässiä narussa, on sitten mielenkiintoinen ongelma - Terveisin Heikki T 2 2 (Oesch) Haarmann - Mansala s (Pihlajarinne) Kilpailunrajoituslain 4 ja Rooman sopimuksen 81 artiklan (edellyttää ns. kauppavaikutuksen täyttymistä) perusteella kiellettyjä ovat myös mm. sopimuksiin rinnastettavat menettelyt ja sellaiset yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla. Periaatteena on, että kartellikielto koskee kaikkia järjestelyjä, joiden

3 3 tarkoituksena on kilpailijoiden keskinäisen markkinakäyttäytymisen yhdenmukaistaminen. Ratkaisevaa ei ole järjestelylle annettu juridinen muoto, vaan sen tarkoitus ja vaikutukset markkinoilla. Laissa ei edellytetä, että järjestely siviilioikeudellisesti olisi saavuttanut sopimuksen asteen. (Rissanen ym. otsikko Kilpailua rajoittavat sopimukset ja hyödyllisten sopimusten salliminen, Lähtökohtia ) KilpRajL 4 :n ja 81 artiklan mukaan kiellettyjä ovat elinkeinonharjoittajien tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien väliset horisontaaliset hintoja tai vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset tai vastaavat järjestelyt (ns. hintakartellit). Näin on myös silloin, kun ko. järjestelyillä jaetaan markkinoita. Tarjouskartellilla tarkoitetaan kartellimuotoa, jossa samaan tarjouskilpailuun osallistuvat elinkeinonharjoittajat yhdenmukaistavat tarjouksensa. Elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen itsenäisen elinkeinonharjoittajan kanssa muuta järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa 1) jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä, 2) jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen tai 3) tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan sellaisessa tarjouskilpailussa. (Rissanen ym. otsikot Hintakartelli ja Tarjouskartelli ) Edellä todetun perusteella tapauksessa tarkoitetuissa rakennusliikkeiden edustajien välisissä tapaamisissa on todennäköisesti syntynyt sellainen sopimukseen rinnastettava menettely tai yhdenmukaistettu menettelytapa, joka on kartellikiellon vastainen. Kun tapaamisissa on puhuttu ja niissä on saavutettu hiljainen yhteisymmärrys tarjouspyyntöihin osallistumisista ja hinnoista, on kyseessä todennäköisesti hintakartelli ja tarjouskartelli. Tapauksessa toimitusjohtaja miettii, kannattaisiko hänen ottaa asiasta kilpailuviranomaisuun yhteyttä. KilpRajL 9 :än mukaisen leniency-säännöksen mukaan seuraamusmaksusta voi vapautua säännöksessä kuvatuin edellytyksin. Toimitusjohtajan edustaman yrityksen tulisi siten seuraamusmaksusta vapautuakseen antaa kilpailunrajoituksesta kilpailuvirastolle tietoja, joiden perusteella kilpailuvirasto voi puuttua kilpailunrajoitukseen, antaa 1 kohdassa mainitut tiedot ennen kuin kilpailuvirasto on saanut tiedot muuta kautta, toimittaa kilpailuvirastolle kaikki hallussaan olevat tiedot ja asiakirjat, toimia yhteistyössä kilpailuviraston kanssa koko kilpailunrajoituksen selvittämisen ajan ja lopettaa heti tiedot annettuaan osallistumisensa kilpailunrajoitukseen. 4 (Viitanen) Huom! Kyseessä ei ole mallivastaus, vaan arvosteluperusteluiden erittely, joka pedagogisista syistä on selvästi sivun vastaustilaa pitempi. Kyseessä on käytetyn asunnon kauppa. Siihen sovelletaan siten asuntokauppalain (843/1994) 6 luvun säännöksiä. Rouva X:n ostamassa asunnossa havaittiin siis kosteusvaurioita kylpyhuoneessa kaksi vuotta sen jälkeen kun hän oli ostanut sen herra Y:ltä. Tapaustiedoista ei käy ilmi, oliko herra Y tietoinen kylpyhuoneen puutteellisesta kosteussuojauksesta asuntoa myydessään vai ei. Samassa taloyhtiössä on voinut ilmetä kosteusvauriota myös muissa asunnoissa, missä yhteydessä on voinut käydä ilmi, että kosteussuojaukset on laiminlyöty myös näiden asuntojen kylpyhuoneissa. Mikäli myyjä tiesi asiasta, mutta ei kertonut tästä ostajalle, voidaan soveltaa AsKL 6: kohtaa. Sen mukaan asunnossa on katsottava olevan virhe, mikäli myyjä laiminlyö kertoa ostajalle sellaisesta

4 tiedossaan olevasta seikasta, jolla on merkitystä kaupan syntymiseen tai ainakin kauppaehtojen sisältöön. Mikäli myyjä ei sen sijaan tiennyt asiasta, voidaan puolestaan soveltaa AsKL 6: kohtaa. Puutteellisen kosteussuojauksen ja siitä aiheutuvien kosteusvaurioiden johdosta asunnon voidaan katsoa olevan kunnoltaan merkittävästi huonompi kuin mitä ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Tässä tapauksessa asunnon hinnalla ja iällä on tuskin merkitystä virhearvioinnin kannalta, sillä kyseessähän on - käytännössä valitettavan yleinen - poikkeaminen yleisesti hyväksytystä rakennustavasta. Virhe on myöskin sellainen, jota ostaja ei ole voinut havaita AsKL 6:12 mukaisessa asunnon ennakkotarkastuksessa, sillä se olisi todennäköisesti edellyttänyt kaakeleiden irrottamista. Voidakseen vedota virheeseen X:n on ensinnäkin AsKL 6:14.1:n mukaisesti ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Tältä osin ongelmia tuskin aiheutuu, ellei X:n olisi tullut havaita kosteusvaurioita huomattavasti aikaisemmin. Yksityishenkilöiden välisessä asuntokaupassa sovelletaan kuitenkin tämän lisäksi AsKL 6:14.2 mukaista kahden vuoden ehdotonta vanhentumisaikaa, joka lasketaan asunnon hallinnan luovutuksesta. X oli ostanut asunnon marraskuussa 2006 eli vajaa kaksi vuotta sitten. Tapaustiedoista ei kuitenkaan käynyt ilmi, milloin asunnon hallinta oli sovittu siirtyväksi. Useinhan hallinta siirtyy vasta muutaman kuukauden kuluttua kaupanteosta, joten X:n vaatimukset Y:tä kohtaan eivät ole siten vielä vanhentuneet. Ostaja voi AsKL 6:14.3:n mukaan vedota virheeseen 1 ja 2 momenteista ilmenevien aikarajojen estämättä, mikäli myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Tämä lainkohta tulisi lähinnä sovellettavaksi, mikäli herra Y on ollut tietoinen puuttuvasta kosteussuojasta ja siitä vääjäämättä seuraavista kosteusvaurioista. Mikäli ostajan vaatimukset eivät ole vanhentuneet, hänellä on virheen johdosta oikeus ainakin AsKL 6:16 mukaan virhettä vastaavaan eli korjauskulujen suuruiseen hinnanalennukseen. Vahingonkorvauksen saanti - mm. toisen asunnon vuokrakulut korjausten ajaksi - edellyttää yksityishenkilöiden välisessä asuntokaupassa AsKL 6:17.1:n mukaan myyjän tuottamusta. Todistustaakka on kuitenkin käänteinen, joten myyjän on osoitettava, ettei virhe johdu huolimattomuudesta hänen puoleltaan. Tapauksessa voi lisäksi tulla sovellettavaksi AsKL 5:3:n mukainen asunnon ensimmäisen myyjän virhevastuu myöhemmälle ostajalle, mikäli kyseisessä säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. Asunnon ensimmäisen myyjän vastuuseen sovelletaan AsKL 4 luvun säännöksiä. Ostajan kannalta asunnon ensimmäisen myyjän virhevastuu on kätevä vaihtoehto erityisen siinä tapauksessa, että hän ei voi kohdistaa vaatimuksia enää asunnon myyjälle, koska kahden vuoden vanhentumisaika on jo kulunut umpeen. Vaatimusten kohdistaminen asunnon ensimmäiseen myyjään on perusteltua myös sen vuoksi, että väliaikaisen asunnon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset ovat AsKL 4:26:n mukaisia välittömiä vahinkoja, jotka myyjä on velvollinen korvaamaan tuottamuksestaan riippumatta. Mikäli X kohdistaa vaatimuksensa Y:hyn, on jälkimmäisellä AsKL 7:2:n perusteella 4

5 5 takautumisoikeus maksamastaan hyvityksestä sitä tahoa kohtaan, jonka vastuulla virheellinen työsuoritus viime kädessä on. Mikäli ostaja ei pääse sopimukseen korvauksista voi hän viedä asian ensin kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi siinäkin tapauksessa, että hän kohdistaisi vaatimuksensa pelkästään tai myös sopimus-kumppaniinsa, herra Y:hyn. Asuntokauppaasioissa lautakunta käsittelee sitä koskevan lain 1 :n perusteella poikkeuksellisesti myös yksityishenkilöiden välisiä riita-asioita.