KUV5326/48/2008 16.5.2008 Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle LUONNOS VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTTAMISESTA (KYTKYKAUPPA) (LMV 052:00:2008) Olette pyytäneet lausuntoa luonnoksesta viestintämarkkinalain muuttamiseksi. Kuluttajavirasto esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa. Yleistä Kuluttajavirasto lausui liikenne- ja viestintäministeriön asettamalle kytkykaupan seurantatyöryhmälle kytkykaupan kuluttajavaikutuksista laajasti 19.12.2007. Kuluttajavirasto jätti myös lausuman työryhmän loppuraporttiin. Viittaamme tässä yhteydessä näihin lausuntoihin, joissa on selvitetty kytkykauppaan liittyviä kuluttajavaikutuksia ja valvontatoimenpiteitä tarkemmin. Kuluttajavirasto ei kannata kytkykaupan jatkamista nyt ehdotetussa muodossakaan. Jatkossa laitteiden hankintaa tulisi helpottaa kytkykaupan sijaan kehittämällä laitteen rahoitusvaihtoehtoja. Osamaksukauppa- ja kulutusluottosääntely tarjoaa valmiit kuluttajan asemaa turvaavat säännökset. Samalla viestintäpalvelusopimus ja laitteen kauppaa koskevat sopimukset voidaan pitää erillään, jolloin markkinointi, sopimusehtojen laatiminen sekä ongelmatilanteiden selvittely on niin myyjien, operaattoreiden kuin kuluttajien kannalta olennaisesti selkeämpää. Kuluttajavirastoon tulee edelleen yhteydenottoja kytkykaupasta. Nyt uusina ongelmina ilmoituksissa ovat näkyneet sim-lukituksen purkuprosesseihin liittyvät ongelmat. Lukituksen purku on ilmoitusten mukaan esimerkiksi kestänyt pitkään ja edellyttänyt kuluttajalta useampia toimenpiteitä. Myös muun muassa laitteiden virhetilanteiden selvittelyn ongelmat ovat näkyneet edelleen. Prosesseissa näyttäisi yhteydenottojen perusteella olevan yhä muun muassa sellaisia perusongelmia, että ongelmatilanteissa vastuuta siirrellään esimerkiksi myyjältä operaattorille tai päinvastoin. Nykyisellään jo merkittävä osa kuluttajista on sidottu pitkiin määräaikaisiin liittymäsopimuksiin. Lisäksi kytkykaupassa hintojen vertailtavuus ja markkinoiden läpinäkyvyys ei toteudu, vaikka yritykset noudattaisivat markkinointia koskevia lainsäännöksiä. Markkinoilla tulisi toteutua toimiva kilpailu, joilla kuluttaja selkeää, oikeaa ja kattavaa tietoa vertailemalla voisi aidosti hyötyä kilpailusta ja vaihtaa palveluntarjoajaa joustavasti niin halutessaan hintatason sekä palveluiden laadun ja monipuolisuuden perusteella. Kytkykauppaa arvioitaessa tulee huomioida lisäksi kytkykaupan vaikutukset eri käyttäjäryhmien kannalta. Erityisesti heikkojen kuluttajaryhmien näkökulmasta kytkykauppa on aiheuttanut ongelmia. Nykyisiä kytkykauppaa koskevia säännöksiä muokkaamalla voidaan vaikuttaa vain tiettyihin kuluttajan asemaan liittyviin ongelmiin. Ongelmana on myös, että tällaiset säännökset eivät kaikilta osin sopeudu muuhun yleiseen sääntelykehykseen, kuten osamaksukauppa- ja kulutusluottosääntelyyn sekä tavaran kauppaa ja viestintäpalveluita koskeviin erillisiin säännöksiin. Kytkysäännösten kautta on vaikea turvata sitä, että kuluttaja voi aidosti valita kytkysopimusten ja erikseen hankittavan puhelimen ja liittymän välillä taikka eripituisten sopimuskausien välillä.
2 Kilpailutilanteen salliessa kytkytarjoukset voidaan hinnoitella ja markkinoida siten, että kahden vuoden määräaikainen kytkysopimus näyttää kuluttajasta aina edullisimmalta. Yksityiskohtaisia huomioita luonnoksesta Esityksen pääasiallinen sisältö (s. 1) Luonnoksessa todetaan, että kytkykaupassa käyttäjä voi ostaa puhelimen halvemmalla, jos hän tekee samalla liittymäsopimuksen operaattorin kanssa. Käytännössä kytkykauppa ei ole aina yksittäiselle kuluttajalle edullisin tapa hankkia laitetta. Lopputulos on riippuvainen muun muassa kuluttajan käyttötottumuksista ja viestintäpalvelun käyttökustannuksista, joiden kautta kuluttaja saattaa maksaa myös laitetta. Toisaalta kuluttajanäkökulmasta on selvää, että jossain muodossa asiakkailta veloitetaan laitteiden hankintakulut. Kytkykauppa ei tuone mitään sellaista uutta, joka vähentäisi laitekannan uudistamisen kokonaiskuluja. Luonnoksessa myös todetaan, että esityksen tarkoituksena on edistää tietoyhteiskunnan kehitystä paremmin tukevien viestintäverkkojen käyttöönottoa. Näiltä osin korostaisimme sitä, että tämän tavoitteen voi saavuttaa myös muulla tavoin ja tavoitteen saavuttamiseen muutenkin vaikuttavat monet muut tekijät kuin kytkykauppa. Muiden maiden lainsäädäntö (s. 4-8) Luonnokseen on kerätty laajasti tietoa muiden maiden kytkykauppaan liittyvästä lainsäädännöstä. Näiltä osin esitämme joitakin huomioita. Määräaikaisen sopimuskauden enimmäispituus Norjassa on 12 kuukautta ja Tanskassa sekä Islannissa vain 6 kuukautta. Selvityksestä käy ilmi myös, että useassa maassa sim-lukituksen voi purkaa esimerkiksi 12 kuukauden kuluttua. Ruotsin osalta luonnoksessa tuodaan esille, että käytäntö markkinoilla on, että sopimuksen kestot ovat 6-24 kuukautta. Myös muun muassa Saksan ja Iso-Britannian osalta tuodaan esille, että markkinoilla on ollut vakiintuneesti myös 12 kuukauden sopimuksia. Suomessa markkinatilanne ei ole vakiintunut kuluneessa kahdessa vuodessa sellaiseksi, että kuluttajille olisi aidosti tarjolla esimerkiksi 6 ja 12 kuukauden sopimuksia. Luonnoksessa on käsitelty myös sosiaalisen suoritusesteen tilanteita. Vaikka jonkin maan lainsäädännössä ei olisi nimenomaisesti säädetty, että kuluttajalla on oikeus irtisanoa määräaikainen kytkysopimus vetoamalla sosiaaliseen suoritusesteeseen, saattaa tämä olla mahdollista yleisten sopimusoikeudellisten oikeusperiaatteiden nojalla ottaen huomioon myös yhteiset kohtuuttomia sopimusehtoja koskevan direktiivin määräykset. Vertailuaineistosta nousee esille myös se, että useassa muussa maassa omistusoikeus laitteeseen siirtyy vasta siinä vaiheessa, kun kuluttaja on täyttänyt sopimusvelvoitteensa. Lisäksi ainakin Viron ja Italian osalta mainitaan, että kuluttajalla on oikeus lunastaa puhelin ja irtaantua sopimuksesta. Näiden tietojen osalta nousee esille monia lisäkysymyksiä, joihin selvityksestä ei saa vastausta erityisesti sen osalta, missä määrin muiden maiden tilanne on vertailukelpoinen Suomen tilanteen kanssa ja missä määrin esimerkiksi kulutusluottoihin liittyvät säännökset tulisivat sovellettavaksi. Nykytilan arviointi ja esityksen tavoitteet (s. 8-9) Kiinnitämme huomiota kylkiäistarjouksia ja kytkykauppaa koskevaan kohtaan sivulla 8. Liittymän ja puhelimen kytkysopimusta ei voi verrata erilaisiin kylkiäistarjouksiin, joissa kuluttaja saa
3 liittymäsopimuksen solmiessaan vähäarvoisen lisäedun. Kytkykaupassa on kysymys kahden lähes samanveroisen tavaran ja palvelun tarjoamisesta kytkyllä. Samassa yhteydessä kuluttaja sidotaan pitkään määräaikaiseen sopimukseen. Molemmat hyödykkeet ovat monimutkaisia ja käyttöyhteydessä toisiinsa. Samalla on hyvä huomata, että puhelimen ja liittymän kytkykauppa voi olla myös eri tavalla riskitekijä kuluttajien velkaantumisen kannalta kuin muut yhdistetyt tarjoukset. Uudentyyppisenä luottomuotona se saattaa hämärtää kuluttajan kokonaiskulujen hallintaa ja talouden suunnittelua. Kiinnitämme huomiota myös nykyisen kytkykauppasäännöksen vaikutuksiin ja nyt lausuttavana olevan esityksen tavoitteisiin. Luonnoksessa korostetaan ainakin sivulla 8 ja 12 sitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden edistämistä koskevassa tavoitteessa on varsin hyvin onnistuttu. Luonnoksessa viitataan myös sivulla 9 esityksen tavoitteiden osalta matkapuhelinten mahdollisimman nopeaan käyttöönottoon ja sisältöpalveluiden tarjonnan lisäämiseen. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän loppuraportissa tuodaan esille, että kytkykauppa on vaikuttanut mobiilidatasiirron kasvuun omalta osaltaan. Kytkykauppa on siis vain yksi taustekijä, joka on vaikuttanut kehitykseen näiltä osin. Monet uudet palvelut eivät sen sijaan ole yleistyneet. Viestintäviraston telepalveluiden käyttötutkimuksesta käy ilmi, että suurin osa kuluttajista ei käytä eikä ole kiinnostunut käyttämään uusien puhelimien mahdollistamia mobiilipalveluita. Edelleen kytkykaupan vaikutusten osalta on hyvä kiinnittää huomiota Viestintäviraston telepalveluiden käyttötutkimuksen osalta myös siihen, että jopa 20 % kytkyliittymän hankkineista ilmoitti olevansa tyytymättömiä. Kyseiset kuluttajat olivat konkreettisesti kohdanneet niitä potentiaalisia kuluttajaongelmia, jotka liittyvät kaikkiin kytkysopimuksiin. Vaikka osa tyytymättömyyden syyksi ilmoitetuista seikoista ei liity pelkästään kytkykauppaan, kuten puhelimen viat, ne ovat kytkykaupassa vaikutuksiltaan täysin erilaisia. Esimerkiksi virhetilanteiden selvittely on niin kuluttajan kuin myyjän tai operaattorin kannalta huomattavasti monimutkaisempaa, kun kysymys on kytkysopimuksesta, johon kuluttaja on sidottu pitkäksi määräajaksi. Tämä on näkynyt selvästi muun muassa kuluttajaneuvojien yhteydenotoissa Kuluttajavirastoon. Kuluttajaneuvojat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kuluttajat eivät saa selkoa oikeuksistaan ja operaattoreiden ja myyjien prosessit eivät ole kaikilta osin kunnossa. Luonnoksessa todetaan, että kilpailunäkökulmasta on tärkeää, että vastaavia tuotteita ja palveluja on saatavilla myös erikseen. Korostamme näiltä osin sitä, että esimerkiksi nykyinen säännös ei välttämättä turvaa tätä muuttuvissa kilpailuolosuhteissa. Tilanne saattaisi muodostua ongelmalliseksi tästä näkökulmasta myös suppeammilla hyödykemarkkinoilla, kuten turvapuhelinten tai muiden vastaavien erityistuotteiden osalta. Luonnoksessa todetaan sivulla 9, että kytkyliittymien markkinoinnissa on ollut jonkin verran epäselvyyksiä. Tuomme esille näiltä osin, että 3G-kytkykaupan mahdollistava lainmuutos on näkynyt voimakkaasti viestintäpalveluiden markkinoinnissa. Kuluttajavirasto ohjeisti alan toimijoita lainsäädännön markkinoinnille asettamista vaatimuksista heti huhtikuun alussa 2006, kun linjaus matkapuhelimen ja liittymän kytkymarkkinoinnista toimitettiin toimialalle. 3G-kytkykauppaan liittyvät asiakokonaisuudet ovat olleet myös tämän jälkeen esillä alan toimijoiden kanssa eri yhteyksissä, muun muassa yksittäisten operaattoreiden ja Kuluttajaviraston välisissä tapaamisissa ja kirjallisissa neuvotteluissa. Lainvastaisesta markkinoinnista on huomautettu eri operaattoreita useaan otteeseen muun muassa valvontakampanjoiden yhteydessä. Kysymys on ollut siis selvistä lainvastaisuuksista ohjeistuksesta ja muun muassa korkeimman oikeuden markkinointia koskevasta ennakkoratkaisusta huolimatta. Toteuttamisvaihtoehdot (s. 9)
4 Luonnoksessa ehdotetaan, että kytkykauppa olisi myös jatkossa sallittua. Samalla kytkykauppa halutaan laajentaa myös tiettyihin GSM-verkossa toimiviin laiteisiin, kuten pöytäpuhelimiin ja turvapuhelimiin. Nämä erikoispuhelimet otettaisiin luonnoksen mukaan kytkykaupan piiriin, jotta usein erityisryhmille tarjottavat puhelimet voitaisiin rahoittaa kytkysopimuksella. Katsomme, että myös näiden erityisryhmien laitteiden hankintaa tulisi helpottaa kehittämällä erillisiä laitteen rahoitusvaihtoehtoja. Kuluttajien sitominen pitkään määräaikaiseen liittymäsopimukseen tässä yhteydessä palvelee enemmänkin yksittäisten yritysten kuin kuluttajien etua, kun asiakaskunta saadaan sidottua pitkään sopimussuhteeseen, josta kuluttaja ei voi irtaantua. Esityksen vaikutukset (s. 10) Luonnoksessa todetaan, että kytkykaupalla ei ole merkittäviä hintavaikutuksia perustelepalveluihin. Perustelut eivät ole näiltä osin mielestämme loogiset. On totta, että ainakin osittain kuluttaja voi tällä hetkellä hankkia samoja ja samalla tavalla hinnoiteltuja puheaika-, tekstiviesti- ja datasiirtopalveluja riippumatta siitä sitoutuuko samalla kytkysopimukseen vai ei. Tämä ei kuitenkaan kuvaa kattavasti kokonaistilannetta ja toisaalta sitä, mihin kuluttajan suojaksi tarkoitettu lainsäädäntö velvoittaa. Operaattorit ovat tähänkin mennessä jossain määrin käyttäneet sitä mahdollisuutta, että kytkyliittymät hinnoitellaan eri tavalla kuin ei-kytkyliittymät. Lisäksi kuluttajat eivät voi määräaikaisen kauden aikana esimerkiksi siirtyä edullisempaan liittymähinnoitteluun, ellei operaattori vapaaehtoisesti ja mahdollisesti kuluttajalta veloitettavaa maksua vastaan ole sitoutunut tällaiseen mahdollisuuteen. Työryhmän loppuraportissa todetaan myös näiltä osin, että kytkykaupan voimassaolon aikana kilpailu pelkillä puheluminuuttihinnoilla on ollut vähäisempää. Lisäksi samaisena ajanjaksona on havaittavissa puheluhintojen lievä nousu. Erikoispuhelimien osalta tuomme esille, että tiedossamme ei ole sellaista kustannusten säästöä, joka myös automaattisesti siirtyisi kuluttajahintoihin, jos näiden puhelinten rahoitusmuotona käytettäisiin kytkykauppaa. Kiinnitämme huomiota myös luonnoksen kohtaan, jossa todetaan, että ehdotuksen arvioidaan nopeuttavan matkapuhelinten kiertoa. Laitekannan uusiutuminen saattaa vaikeutua nykyisenkaltaisen kytkykauppasäännöksen vuoksi. Erityisesti pitkät 24 kuukauden määräaikaiset sopimukset ja liittymäesto vaikuttavat tilanteeseen. Luonnos uudeksi 64 a :ksi Kuluttajavirasto kannattaa täysin sitä, että velvoite tarjota saldorajoitus- ja ilmoitusominaisuuksia kirjataan nimenomaisesti lainsäädäntöön. Teleyritykset eivät tällä hetkellä tarjoa niitä pakettiliittymissään. Säännöksellä on keskeistä merkitystä erityisesti alaikäisten käytössä olevien liittymien osalta. Kysymys on muutenkin keskeisestä kuluttajaa suojaavasta palvelusta. Estopalvelut eivät ole yksinään riittävä keino rajoittaa ja hallita kulujen syntymistä. Tärkeää on myös se, että kuluttajille annetaan markkinoinnissa ja sopimusta solmittaessa oikeaa ja riittävää tietoa saldorajoituksen ja ilmoituksen toiminnasta, erityisesti ulkomailla syntyvien kulujen osalta. Luonnos uudeksi 70 1 ja 2 momentiksi Luonnoksessa ehdotetaan kytkykaupan jatkumista ja laajentamista gsm-matkaviestinverkossa toimiviin erityispuhelimiin, kuten pöytäpuhelimiin ja turvapuhelimiin. Edellä on jo käsitelty useita näkökohtia
5 ehdotettujen säännösten osalta. Kuluttajavirasto ei kannata kytkykaupan jatkamista ehdotetussa muodossakaan. Muidenkin vastaavien tuotteiden osalta on yleisesti tarjolla rahoitusmuotoja, joiden avulla kuluttaja voi maksaa tuotteen erissä. Liittymäsopimus ja laitteen luottokauppaa koskeva sopimus voivat olla toisistaan erillisiä, jolloin vältetään monet nykyisenkaltaiseen kytkykauppaan liittyvät ongelmat. Luonnoksen mukaan teleyrityksen tulee tarjota vastaavaa viestintäpalvelua käyttäjälle myös ilman päätelaitetta. Edellä on jo todettu, että säännös ei tarjoa turvaa mahdollisesti muuttuvissa kilpailuolosuhteissa. Teleyritys voisi hinnoittelun tai markkinoinnin kautta vaikuttaa siihen, ettei viestintäpalvelua käytännössä kannata hankkia ilman laitetta. Tilanne saattaisi muodostua ongelmalliseksi tästä näkökulmasta esimerkiksi suppeammilla hyödykemarkkinoilla, kuten turvapuhelinten tai muiden vastaavien erityistuotteiden osalta. Toisaalta ongelmaksi voinee tulla myös se, ettei tiettyjä erityislaitteita olisi käytännössä juurikaan tarjolla ilman kytkysopimusta. Erityisen ongelmallista olisi se, jos erityisryhmään kuuluville kuluttajille olisi tarjolla käytännössä tai markkinoitaisiin aktiivisesti vain mahdollisuutta solmia pitkä määräaikainen kytkysopimus. Katsomme myös, että kytkykauppaan liittyvät kuluttajaongelmat voivat korostua entisestään erityisryhmien ja vanhusten keskuudessa, jos kytkykauppasopimuksia markkinoidaan nykyisen säännöksen alkuvaiheen tapaan voimakkaasti myös gsm-puhelinten osalta. Pitkän määräaikaisen kauden mukanaan tuomat mahdolliset ongelmatilanteet ja sopimusehtojen ongelmat ovat erityisen ei-toivottavia heikkojen kuluttajaryhmien kohdalla. Luonnos uudeksi 70 3 momentiksi Kuluttajavirastolla ei ole sinällään huomautettavaa ehdotetusta 3 momentista. Tuomme kuitenkin esille, että kytkymarkkinointi on erityisen haasteellista myös yritysten kannalta, koska annettavia tietoja on tällaisten monimutkaisten sopimuskokonaisuuksien osalta hyvin paljon. Markkinoinnissa on ollut puutteita niin yksittäisten tietojen osalta kuin kokonaiskuvan harhaanjohtavuuden vuoksi kaikesta ohjeistuksesta ja vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä huolimatta. Liittymien ja puhelinten erilliset tarjoukset turvaavat hintavertailumahdollisuuksia ja myös markkinoinnin selkeyttä huomattavasti paremmin. Lisäkustannusten kokonaismäärän ilmoittamisen osalta on hyvä huomata, että lisäkustannuksina voidaan ilmoittaa käytännössä vain kiinteiden maksujen yhteismäärä. Kuluttajalle voi syntyä lisäkustannuksia kuitenkin myös liittymän käyttöön perustuvan veloituksen muodossa, jos kytkyliittymä on hinnoiteltu eri tavalla kuin erikseen avattava liittymä. Pakettiliittymissäkin syntyy yleensä käyttöön perustuvaa laskutusta sen jälkeen, kun pakettiin kuuluvat palvelut on käytetty kultakin laskutusjaksolta. Markkinoinnissa ei aina voida etukäteen ilmoittaa todellisia syntyviä lisäkustannuksia kokonaissummana. Myös kuluttajan on mahdoton etukäteen laskea erityisesti käyttöön perustuvien maksujen osalta sitä, kuinka kalliiksi kytkysopimus tosiasiassa tulee koko sopimuskauden aikana verrattuna siihen, että olisi hankkinut liittymän ja puhelimen erikseen. Luonnos uudeksi 70 4 momentiksi Luonnoksessa ehdotetaan, että sopimukset voisivat olla enintään kaksivuotisia, mutta operaattorin tulisi tällöin tarjota kuluttajalle myös 18 ja 12 kuukauden sopimusta. Luonnosta perustellaan siten, että kuluttajalle jää tällöin mahdollisuus vertailla ja valita parhain vaihtoehto. Katsomme, että näiltä osin kuluttaja jätettäisiin melko mahdottoman tehtävän eteen. Kun operaattori voi vapaasti valita markkinoinnin painotukset ja erilaisten sopimusten toisistaan poikkeavan hinnoittelun, vertailua voi
6 olla käytännössä hyvin vaikea tehdä. Kahden vuoden sopimus voidaan myös hinnoitella kaikista edullisimman näköiseksi. Lisäksi lyhyempiä sopimuskausia voitaisiin markkinoida vähemmän tai lisätä niitä koskevat tiedot vain hinnastoihin siten, että kaikki kuluttajat eivät edes huomaa niiden olemassaoloa. Ehdotettu säännös ei myöskään turvaa kuluttajan asemaa siinä tilanteessa, että operaattori toisi markkinoille esimerkiksi 23 kuukauden määräaikaisen sopimuksen. Tällöin operaattorin ei tarvitsisi ehdotuksen mukaan tarjota esimerkiksi 12 kuukauden sopimusta. Kahden vuoden määräaikainen sopimus on kuluttajan kannalta hyvin pitkä. Ensinnäkin sopimukseen sitoutuessa on vaikea vertailla hintoja ja eri tarjouksia taikka arvioida tulevaa hintakehitystä tai omia käyttötarpeitaan myöhemmin sopimussuhteen aikana. Kuluttajien yhteydenotoista tulee ilmi monenlaisia elämäntilanteiden muutoksia, jotka eivät ole kuitenkaan aina mahdollistaneet sopimuksen päättämistä kesken sopimuskauden. Esimerkkeinä tällaisista ongelmatilanteista voidaan mainita muutto ulkomaille, työsuhdeliittymän saaminen työnantajalta sekä perhesuhteiden hajoaminen tai läheisen kuolema tilanteessa, jossa kaikki perheen liittymät ovat yhden henkilön nimissä. Luonnos uudeksi 70 5 momentiksi Momentissa todetaan kuluttajan oikeus irtisanoa määräaikainen liittymäsopimus sosiaalisen suoritusesteen tilanteessa. Kysymys on kuluttajansuojaoikeudellisesta periaatteesta, joka on myös nykyisellään nimenomaisesti kirjattu muutamaan lainsäännökseen. Katsomme, että 5 momentin kuluttajaa suojaava vaikutus jää kuitenkin kytkykaupan yhteydessä vaillinaiseksi, jos sosiaalisen suoritusesteen tilanteessa operaattori saattaa käytännössä eräännyttää kerralla maksettavaksi laitteeseen kohdistuvat maksut. Näiltä osin on hyvä arvioida tilannetta esimerkiksi suhteessa kuluttajansuojalain 7 luvun 16 :än, joka rajoittaa luoton ennenaikaista eräännyttämistä. Mikäli liittymäsopimus ja laitetta koskeva sopimus olisivat selkeästi erillisiä, ei tällainen eräännyttäminen tulisi todennäköisesti edes arvioitavaksi. Kokonaisuutena on siis todettava, että ehdotettu 5 momenttikaan ei ole ongelmaton, eikä ratkaise kytkykauppaan liittyviä ongelmia riittävästi. Päinvastoin korostuu se, että kytkysääntely ei ole sopusoinnussa muun sääntelyn kanssa. Mikäli ehdotus kuitenkin etenee jossakin tämänkaltaisessa muodossa, ongelmalliseksi jää aina se, mitä laitteelle tapahtuu. Laitteeseen kohdistuvien maksujen perusteet tulee määritellä sellaisella tarkkuudella, että niiden avulla voi laskea lopullisen laitteen osuuden. Kuluttaja ei voi joutua maksamaan laitteesta enempää kuin olisi maksanut normaalisti sopimussuhteen aikana, jos kuluttaja irtisanoo liittymäsopimuksen sosiaalisen suoritusesteen vuoksi. Lopuksi tuomme esille, että kuluttajan kuolemantilanteiden osalta on viitattava 5 momentissa tarkoitettuun mahdollisuuteen irtaantua liittymäsopimuksesta (ei 6 momentin mukaiseen menettelyyn, kuten perusteluissa on esitetty). Operaattori voisi veloittaa näissä tilanteissa joka tapauksessa korkeintaan laitteeseen kohdistuvat maksut, mikäli laite jäisi kuolinpesälle. Teleyritys saisi perusteetonta etua, mikäli se voisi laskuttaa myös määräaikaisen sopimuskauden loppuaikaan kohdistuvasta viestintäpalvelun osuudesta. Teleyrityshän ei toimita tässä tilanteessa enää palveluakaan. Luonnos uudeksi 70 6 momentiksi
7 Momentin mukaan kuluttaja voisi aina irtisanoa kytkysopimuksen maksamalla yhdellä kertaa sopimuksen mukaiset maksut. Ehdotetulla 6 momentilla on ilmeisesti tarkoitus yrittää ratkaista kytkysopimuksiin liittyviä ongelmia niiltä osin, kuin kuluttajalla on mahdollisuus maksan tavaran luottokaupassa luotto ennenaikaisesti takaisin. Katsomme, että 6 momentti ei välttämättä tuo kuluttajan kannalta riittävää turvaa. Säännös kannustaa päinvastoin siihen, että teleyritys hinnoittelee liittymän mahdollisimman pitkälti kiinteähintaiseksi eli pakettihinnoitelluksi. Tällöin kuluttajalta voidaan vaatia mahdollisimman suurta summaa irtisanomistilanteessa, eivätkä kuluttajat käytännössä käyttäne tällaisessa tilanteessa juurikaan mahdollisuutta irtaantua sopimuksesta ennenaikaisesti. Lisäksi 6 momentin perusteella toimittaessa teleyritys saisi perusteetonta etua kuluttajan kustannuksella, kun kuluttajalta voidaan veloittaa täysi korvaus myös sellaisesta palvelusta, jota teleyritys ei lainkaan toimita kuluttajalle. Näiltä osin voi viitata myös kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuosituksiin, joissa lautakunta on nykyisin voimassaolevien säännösten pohjalta sovitellut operaattorin laskutusta tilanteissa, joissa kytkyliittymäsopimus on purettu kuluttajan puolella olevasta syystä eli esimerkiksi maksuviivästyksen vuoksi kesken määräaikaisen sopimuskauden. Kuukausimaksun periminen kokonaisuudessaan myös ajalta, jona liittymä on suljettuna, johtaa kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen, koska liittymä ei tällöin ole kuluttajan käytössä eikä operaattorille tältä ajalta aiheudu kustannuksia palvelun käyttömahdollisuuksien ylläpidosta tai palvelun käytöstä. Kokonaisuutena arvioiden ehdotettuun 6 momenttiin liittyvät ongelmat korostavat edelleen sitä, että liittymäsopimus ja laitteen kauppaa koskeva sopimus on selkeämpää pitää erillään. Määräaikainen ja toistaiseksi voimassaoleva sopimus ovat vakiintuneet sopimusoikeuden peruslähtökohdiksi. Katsomme, että hyvin pitkää määräaikaista kytkysopimusta ei voi perustella sillä, että kuluttajan asema tulisi turvatuksi 5 ja 6 momentin kaltaisten säännösten avulla. Säännöksen 6 momentti ei välttämättä turvaisi kuluttajan oikeusasemaa lainkaan. Luonnos 70 7 momentiksi Säännöksen mukaan määräaikaisen sopimuksen ehtoja ei saa muuttaa kesken sopimuskauden kuluttajan vahingoksi. Kuluttajavirastolla ei ole lausuttaa luonnoksesta näiltä osin. Säännökseen on nimenomaisesti kirjattu yleinen sopimusoikeudellinen periaate ja se voitaisiin myös erottaa 70 :stä itsenäiseksi säännökseksi. Sama periaate koskee joka tapauksessa kaikkia määräaikaisia liittymäsopimuksia. Luonnos 70 8 momentiksi Ehdotuksen mukaan teleyritys saisi käyttää liittymäestoa matkapuhelimessa. Kysymyksessä on poikkeussäännös viestintämarkkinalain 69 :n 1 momentista. Katsomme, ettei tällaiselle poikkeussäännökselle ole esitetty perusteluita. Tuomme esille myös, että kytkysopimusten ehdot on tällä hetkellä rakennettu siten, että laitteen omistusoikeus siirtyy kuluttajalle heti sopimuksen solmimisen yhteydessä. Toisaalta laitteessa saisi kuitenkin lain mukaan olla liittymäesto kahden vuoden päähän liittymäsopimuksen solmimisesta. Lopputulos on kuluttajan aseman ja omistusoikeuteen liittyvien oikeudellisten periaatteiden näkökulmasta ristiriitainen. Tuomme esille myös, että Kuluttajavirastoon on tullut jo joitakin yhteydenottoja, joiden mukaan liittymäeston purkaminen on vaatinut kohtuuttomasti kuluttajan aikaa ja vaivaa. Nyt on kulunut hieman
8 yli kaksi vuotta siitä, kun ensimmäiset kahden vuoden kytkysopimukset solmittiin, joten ongelmat ovat tulleet esille vasta tässä vaiheessa.