Demokratian edistäminen: uusliberaali vs. sosiaalidemokraattinen telos Heikki Patomäki Maailmanpolitiikan professori Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, HY
Mikä on demokratian edistämisen päämäärä ja mikä on tuon päämäärän oikeutus? Onko maailmanhistoria kulkemassa kohti demokratiaa? Vai onko demokratia vain yksi poliittinen mahdollisuus ja erityinen tavoite monien muiden joukossa?; onko demokratian edistäminen vain voimapolitiikkaa Max Weberin ja poliittisen realismin mielessä? Maailmanhistoria on avoin, mutta puolustan heikkoa versiota teleologisesta historian tulkinnasta. Johdanto
Jean Piaget, Lawrence Kohlberg, Jürgen Habermas: kognitiivisen oppimisen universaalit tasot. Sosiaalisen toiminnan säännöt (käytännöt, instituutiot) eivät ole meille ulkoisia ja annettuja, vaan ihmisten tekemiä ja muokattavissa vaatimus demokratiasta vaaditaan yhteinen sopimus tai päätös, ja moraalisesta harkinnasta tulee myös omatunnon asia Demokratia on myös keskustelua ja kiistelyä siitä, mikä on demokraattisen itsemääräämisen merkitys ja sisältö. Heikko teleologia: demokratia oppimisprosessina
Demokratiamalleja on monia (David Held: kahdeksan eri mallia), mutta nyt voidaan erottaa kaksi vallitsevaa mallia: uusliberaali ja sosiaalidemokraattinen. Usein demokratia samaistetaan johonkin maahan ja sen instituutioihin, mikä tarjoaa mallin muille USAID / Freedom House: mallina Yhdysvallat kun Yhdysvaltain demokratian käytäntöjä kritisoidaan, usein ajatuksena on, että eurooppalainen malli on parempi Sosiaalidemokratia politiikan teoriana / ideologiana on kuitenkin kokolailla erilainen kuin nyt vallitseva eurooppalainen malli. Kaksi vallitsevaa demokratiamallia
Myös Euroopassa vallitsee enenevässä määrin uusliberaali malli ambivalenssi: EU vs. jäsenvaltiot. Abstrahoidaan ja idealisoidaan, jotta perusmalli näkyviin. Uusliberalismi: ihanteena kilpailulliset markkinat, joiden uskotaan takaavan tehokkuuden, vapauden ja oikeudenmukaisuuden. Yksityinen omistusoikeus markkinat. Laillisuusperiaate: suojelee ennen kaikkea omistuksia. Minimalistinen demokratia: säännölliset monipuoluevaalit, joiden kautta eliitin sisältä kierrätetään uusia johtajia, kukin joksikin aikaa valtaan. Ensisijaisena tavoitteena on vakaus; joukkojen laajamittainen osallistuminen voi uhata vakautta; demokratian kritiikki. Uusliberaali malli
Demokratisaatio on usein käytännössä johtanut uusliberalisaatioon (esim. Washingtonin konsensuksen toimeenpano heti muutoksen jälkeen). Kansalaisyhteiskunta on tukemisen arvoinen, kun sen tavoitteet ovat yhteensopivia uusliberaalin mallin ja Yhdysvaltain tai EU:n ulkopolitiikan kanssa. Muutoksen jälkeen de-politisaatio. Kolmas sektori = hyväntekeväisyys. Taloushallinta on teknistä / teknokraattista. Yksityisiä omistusoikeuksia ei tarvitse perustella (ne tulevat Jumalalta, Luonnolta, Tieteestä tai vain oletetaan). Uusliberalismin vaikutukset ja heikkoudet
John Rawls: A Theory of Justice Kaikille yleistettävissä olevat oikeudet ja velvollisuudet ovat perustavia tuotantovälineiden yksityisomistus ja sopimuksien vapaus eivät kuulu näihin Perustavia ovat: poliittiset vapaudet, omantunnon ja ajattelun vapaus, henkilökohtainen omaisuus ja laillisuusperiaatteen määrittelemä vapaus mielivaltaisesta pidätyksestä tai omaisuuden pakko-otosta. Eroperiaate & poliittinen oikeudenmukaisuus & reilun osallistumisen periaate. Hajautetut markkinat ovat yhteensopivia myös liberaalin sosialismin kanssa. Sosiaalidemokraattinen malli
Ihanteena yhteiskunta, joka perustuu yhteistyöhön ja vapaaseen yhdistymiseen. Dekommodifikaatio, julkiset palvelut & vapaus kilpailullisista markkinoista keskeisiä tavoitteita. Talouspolitiikan tavoitteena täystyöllisyys; aktiivinen työmarkkinapolitiikka ja ihmisten tuki. Instituutioiden tehtävänä on kehittää hyveitä, taata laaja osallistuminen ja mobilisoida ihmisiä demokraattiseen politiikkaan luokka- ja valtasuhteiden kumoaminen. Demokraattinen sosialismi. Sosiaalidemokratian teoria ja instituutiot
Liberaali-kapitalistisen maailmanmarkkinat vs. yritykset toteuttaa sosiaalidemokratiaa yhdessä territoriaalisessa valtiossa kerrallaan. Yksityisen pääoman exit-optiot rakenteellinen valta. Moraalisen oppimisen kannalta: arvostelmat perustuvat omatuntoon ja vapaaseen dialogiin, ja säännöt ovat ihmisten vapaasti muutettavissa kosmopolitanismi. Onko demokratian edistäminen muissa maissa kosmopoliittista?; onko se itsessään demokraattista? mikä on se kosmopoliittinen oikeus, joka mahdollistaa puuttumisen muiden maiden ja kansojen itse-määräämiseen? Voidaanko demokratiaa edistää johdonmukaisesti ilman globaalia demokratiaa? Demokratian edistämisen ristiriitoja
Demokratian edistäminen: tarvitaan yhteisymmärrys ja sopimus siitä, mikä on demokratisaation päämäärä, telos. Uusliberalismin edistäminen maiden sisällä demokratian nimissä voi olla demokratiapyrkimysten antiteesi. Paikalliset ja kansalliset prosessit ja kamppailut ovat välttämättä kietoutuneita osaksi alueellisia ja globaaleja prosesseja, eikä demokratiaa voi siksi ajatella vain kansallis-valtiollisena kysymyksenä. Eettis-poliittinen oppiminen: kantilaisessa ja diskurssieettisessä vaiheessa ihmiset oppivat ymmärtämään itsensä (myös oikeutensa ja velvollisuutensa) maailmankansalaisina. Johtopäätöksiä