VERISUONIKATETRI-INFEKTIOT Kirsi Terho Hygieniahoitaja, TtM VSSHP/TYKS 25.3.2014
VERISUONIKATETRIEN INFEKTIOIDEN ESIINTYVYYS Verisuonikatetri-infektiot l. verisuonikatetrihoitoon liittyvät infektiot Riski veriviljelypositiiviselle infektiolle /100 laitettua katetria (Maki & Mermel 2007): - perifeerinen katetri 0,2 - keskuslaskimokatetri 3 (vaihteluväli 1-7). Suomessa prevalenssitutkimuksessa v 2011 (ECDC ja THL) - 50 %:lla potilaista (4871/9712) ääreislaskimokatetri, 5 %:lla keskuslaskimokatetri (525/9712) - yleisinfektioiden esiintyvyys merkittävämpiä. - infektioiden esiintyvyys suurempi niillä potilailla, joilla oli vierasesine: keskuslaskimokatetri 32,6 % vs. 5,9 %, p <0,001, perifeerinen katetri 10,4 % vs. 4,3 % p <0,001 (Kärki ym. 2010 SLL). Kansallisessa veriviljelypositiivisten infektioiden seurannassa (SIRO) infektioiden esiintyvyys 0,7 tapausta 1000 hoitopäivää kohden. Primaarisista infektioista 55 % liittyi keskuslaskimokatetreihin (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 20/2007).
VERISUONIKATETRI- INFEKTIOIDEN MERKITYS Pidentävät potilaan sairaalassa oloaikaa Aiheuttavat kärsimystä ja kuolleisuutta Aiheuttavat kustannuksia
VERISUONIKATETRI- INFEKTIOIDEN AIHEUTTAJAT SIRO seurannassa Suomessa tavallisimmat aiheuttajamikrobit olivat: - koagulaasinegatiiviset stafylokokit (29 %) - Staphylococcus aureus (13 %) - Escherichia coli (11 %) - enterokokit (9 %) (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 20/2007)
KATETRI-INFEKTIOIDEN LÄHTÖKOHDAT Kotilainen ym 2010. Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta. Henkilökunnan katetrin ja pistokohdan käsittelyn aseptiikka ja käsihygienia ovat merkittävässä roolissa mikrobikontaminaation ehkäisyssä.
MIKROBIN KIINNITTYMINEN KATETRIIN Electron micrograph of Staphylococcus aureus biofilm. Biofilmin synnyn vaiheet. Hewlett & Rupp 2012 A) Mikrobien kiinnittyminen elolliseen tai elottomaan pintaan. B) Irreversiibeli adheesio. C) Monisoluinen kerroksittainen rakenne. D) Osa mikrobeista muodostaa biofilmissä sienimäisiä rakenteita ja vesikanavia. E) Biofilmistä voi irrota mikrobeja, jotka saattavat aiheuttaa uuden infektion. Tapiainen ym. 2010. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim.
MIKROBIT VERISUONIKATETRIN BIOFILMISSÄ Kompleksinen eliöyhteisö, jota ympäröi suojaava kalvo (biofilmi). Biofilmin tärkeän rakenneosan glukocalyxin muodostuskyky on erilainen eri bakteerilajeilla - > erilainen kyky biofilmin muodostukseen. Välittäjäaineet vaikuttavat biofilmin muodostukseen (mikrobien kommunikointi). Biofilmissä olevien bakteerisolujen välinen viestintä voi vaikuttaa bakteerin taudinaiheuttamiskykyyn. Biofilmi yhteisö muodostuu yleensä useista eri bakteerilajeista voivat olla toisilleen hyödyllisiä (tai haitallisia). Biofilmin muodostumiseen vaikuttavat useat asiat kuten katetrimateriaali, katetriin kosketuksissa olevien aineiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja mikrobien ominaisuudet. Bakteerien kasvu biofilmissä hidasta, mutta bakteerikasvun ollessa runsasta tai ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, saattaa biofilmistä irrota mikrobeja, jotka aiheuttavat infektion. Biofilmi tarjoaa mikrobille paikan kehittää mikrobilääkkeille resistenttejä organismeja. Biofilmi lisää bakteerien mikrobilääketoleranssia. Biofilmi vähentää elimistön immuunireaktioita.
Yleisimmin verisuonikatetrin pinnan biofilmistä eristetyt mikrobit ovat: Staphylococcus epidermidis, S. aureus, Candida albicans, P. aeruginosa, K. pneumoniae ja Enterococcus faecalis (Donlan 2001. CID 7(2); 277-281.). STAPHYLOCOCCUS AUREUS BIOFILMIÄ KATETRIN PINNALLA (Kolodkin 2013. IDWeek.)
VERISUONIKATETRI- INFEKTIOIDEN TORJUNTA Katetrin asettamisessa ja hoidossa infektion torjunnan niput - CVK:n laitossa reisilaskimon välttäminen - Katetrin mahdollisimman nopea poistaminen - Katetrin pistokohdan käsittely * katetrin laitto aseptisesti (keskuslaskimokatetrin laitossa laittajan täysi suojautuminen ja potilaan laajat peittelyt) * pistokohdan mikrobien vähentäminen: desinfektio klooriheksidiinialkoholilla/alkoholilla, harkiten klooriheksidiinisidokset * pistokohtaan ei viedä mikrobeja = pistokohdan aseptinen käsittely: käsien desinfektio, steriili/non-touch - katetrin ja nesteensiirtolaitteiston käsittely: koskettelu vain desinfioiduin käsin, yhdistetään vain steriili ja kantakappaleen desinfektio
VERISUONIKATETRI-INFEKTIOIDEN TORJUNTA biofilmiin vaikuttaminen Pinnoitetut katetri Mikrobilääkelukot Kelaattilukot esim. EDTA, joita on käytetty mm yhdessä mikrobilääkkeiden kanssa. Etanolilukot Bakteerien viestintään vaikuttavat aineet Jossakin tulevaisuudessa ehkä: - hapettavat entsyymit, bakteriofaageilla tai nanoteknologialla käsitellyt katetrit
In vitro biofilm adherence of various microorganisms to different antimicrobials coating CVC surfaces after 24 h of biofilm formation. Raad I et al. Antimicrob. Agents Chemother. 2012;56:935-941
ETANOLILUKON VAIKUTUS INFEKTIORISKIIN Pooled relative risk of CRBSI rate of the 2 groups. Oliveira ym. 2012. Pediatrics 129(2):318-29.
ETANOLILUKON VAIKUTUS INFEKTIORISKIIN Pooled relative risk of CRBSI rate of the 2 groups. Oliveira ym. 2012. Pediatrics 129(2):318-29.
JOHTOPÄÄTÖKSET Verisuonikatetrit altistavat potilaat infektioille. Mikrobien taipumus kehittää biofilmiä vaikuttaa merkittävästi infektioiden ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Uusia lupaavia keinoja on kehitetty ja kehitteillä, mutta tutkimusta tarvitaan vielä paljon myös itse biofilmin toiminnasta. Verisuonikatetrihoidon mahdollisimman lyhyt kesto ja katetrin laiton ja hoidon aseptinen toteuttaminen ovat aina ensisijaisia.
KIRJALLISUUTTA Costerton 1999: Bacterial Biofilms: A Common Cause of Persistent Infections. Science 284(5418); 1318-1322. Donlan & Costerton 2002. Biofilms: survival mechanisms of clinically relevant microorganisms. Clin Microbiol Rev 15(8); 167-193. Donlan 2002. Biofilms: Microbial Life on Surfaces. Emer Infect Dis 8 (9);881-890. Donlan 2011. Biofilm elimination on intravascular catheters: important considerations for the infectious disease practitioner. CID 52; 1038-1045. Duodecim verkkokurssi: Keskuslaskimokatetrin (CVK) laitto ja käyttö. http://www.duodecim.fi/kotisivut/sivut.koti?p_sivusto=640 Hewlett & Rupp 2012. New developments in the prevention of intravascular catheter associated infections. Infect Dis Clin North Am 26(1);1-11. Maiefski ym. 2009. Ethanol Lock Technique: Review of the Literature. Infection Control and Hospital Epidemiology 30 (11); 1096-1108. O`Grady ym. 2011. Guidelines for the Prevention of Intravascular Catheter-Related Infections. http://www.cdc.gov/hicpac/pdf/guidelines/bsi-guidelines-2011.pdf Oliveira ym. 2012. Ethanol locks to prevent catheter-related bloodstream infections in parenteral nutrition: a meta-analysis. Pediatrics 129(2):318-29. Raad ym 2012. Improved Antibiotic-impregnated Catheters with Extended-Spectrum Activity against Resistant Bacteria and Fungi. AAC 56(2); 935-941. Tapiainen ym. 2010. Bakteerit biofilmissä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 126(7); 765-772. Zhang ym. 2013. Reducing the risk of infection associated with vascular access devices through nanotechnology: a perspective. International Journal of Nanomedicine 8; 4453-4466.
KIITOS Biofilm structure cartoon. Donlan R M, and Costerton J W Clin. Microbiol. Rev. 2002;15:167-193