Tuire Jankko Kalevi Laaksonen 5.3.2012 PhD Dosentti, OTT Simeoninpolku 11 Merivalkama 12 C 34 17200 VÄÄKSY 02320 ESPOO gsm 044 222 3737 gsm 050 550 7536 ASIA: Lausunto asiakirjasta OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN TYÖRYHMÄ- MUISTIOITA JA SELVITYKSIÄ 2012:6 / maailmankatsomukselliset (kristilliset) koulut Nykyisessä valtioneuvoston asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista tuntijaosta ja 1435/2001 maailmankatsomuksellisten koulujen opetuksesta todetaan: Opetuksen järjestämisluvan mukaan erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvassa opetuksessa oppilaille annetaan myös opetuksen perustana olevaan maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Nyt Pirhosen virkamiestuntijakotyöryhmä esittää huonosti, jopa virheellisesti, perusteltua tekstimuutosta valtioneuvoston asetukseen. Käymme sitä läpi lause lauseelta. Tavallisella fontilla on kirjattu allekirjoittaneiden lausumat heti työryhmän lihavoidulla fontilla kirjoitetun lauseen jälkeen Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:6 virkkeet ja allekirjoittaneiden lausumat väittelevät. Opetuksen järjestämisluvan mukaan erityiseen maailmankatsomukseen perustuvassa opetuksessa painotetaan opetuksen perusteena olevia arvoja ja erityiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvassa opetuksessa käytetään asianomaiseen kasvatusjärjestelmään kuuluvia pedagogisia ratkaisuja. Ensin selvitystä siitä, mitä maailmankatsomus tarkoittaa Maailmankatsomus on ihmisen kokonaiskäsitys todellisuuden olemuksesta ja arvosta; maailmankuva on osa maailmankatsomusta ja maailmankatsomukseen sisältyvä ihmiskuva on osa maailmankuvaa (Hirsjärvi 1984, 67). Maailmankatsomus kuvaa Hirsjärven (1984, 66 67) mukaan tietoa (käsityksiä), uskomuksia, arvoja ja normeja ihmistä, yhteiskuntaa ja luontoa koskevan todellisuuden luonteesta. Niiniluoto (1994) määrittelee maailmankatsomuksen argumentoiden, että sillä tarkoitetaan enemmän tai vähemmän jäsenneltyä uskomusten ja arvostusten järjestelmää, jonka osina ovat maailmankuva (kysymyksenä: millainen maailma on), tietooppi (kysymyksenä: miten maailmaa koskeva tieto hankitaan ja perustellaan) ja arvot (kysymyksinä: millainen maailman pitäisi olla ja mitkä ovat hyvän elämän tavoitteet). Uskomukset ja arvotukset yhdessä antavat perustan elämänkatsomukselle, henkilökohtaiselle käsitykselle elämän tarkoituksesta, omasta paikasta ja tehtävästä maailmassa. (S. 45.) Niiniluoto (mts. 186) jakaa arvot itseisarvoihin (toiminnan perimmäiset tavoitteet) ja välinearvoihin (päämäärien tavoittelun keinot tai välitavoitteet). Siis arvot ovat vain osa maailmankatsomusta. Näin ollen työryhmän esitys arvojen painotuksesta on vastoin lainsäätäjän 1 tahtoa. 1 Perusopetuslaki 628/1998, 7 Rekisteröity yhteisö tai säätiö opetuksen järjestäjänä Valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan tässä laissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityi- 1
Toiminta, kasvatus ja opetus eivät voi kuitenkaan olla ristiriidassa perusopetukselle asetettujen yleisten opetus- ja kasvatustavoitteiden kanssa. Valtioneuvoston asetus puolestaan ei voi olla ristiriidassa lain kanssa. Sen tulee noudattaa lakia. Opetus ei voi sitouttaa kyseiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopillisen järjestelmän taustalla olevaan arvo- ja kasvatusfilosofiseen näkemykseen. Samaa tulee sanoa muustakin perusopetuksesta. Koulu ei ole pakkosyötön paikka, vaan ajattelemaan oppimisen paikka, jotta itsenäiset päätökset tulevat vähitellen mahdollisiksi, kuten kristillisten koulujen opetussuunnitelmat ovat niiden perustamisesta asti asian myös ilmaisseet (: Oppilaan valinnanvapaus vaikuttaa myös siten, että koulun kasvatustavoitteiden vastaisille arvovalinnoille on tunnustettava oikeutus. Kun tarkoitus on oppilaiden oman ajattelun tukeminen, joudutaan väistämättä kohtaamaan sekä valinnanvapauden ja toisaalta vastuun että opettajan kasvatustavoitteiden välisiä ristiriitoja. Niiden käsitteleminen vaatii kasvattajilta kypsyyttä kohdata lapsen oman vapauden ja vastuun vain vähitellen hahmottuvaa ja muodostuvaa kokonaisuutta hienotunteisesti. (Saari 1995.)) Perusteluiksi uudelle muotoilulle sivulta 33 alkaen esitetään / Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:6 seuraavaa: Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi erityiseen maailmankatsomukseen ja erityiseen kasvatusjärjestelmään perustuvasta opetuksesta. Nykyinen asetuksen muotoilu erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen tavoitteista on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Väitämme, että tulkinnanvaraisuutta tai kyseenalaista tulkintavaltaa tässä ovat käyttäneet virkamiehet käsitellessään kristillisten koulujen opetussuunnitelmien sisältöä. Siitä esimerkkinä seuraava apulaisoikeuskanslerin päätös. Esitämme sen yhteydessä laajemman historiallisen katsauksen asiasta: Vaikka uskonnonvapauslain perusteluissa todetaan, että lain tarkoitus ei ole muuttaa koulun nykyisiä käytäntöjä, ja vaikka lisäksi sivistysvaliokunta piti lausunnossaan (Sivl 14/2002 vp, s. 4) välttämättömänä kansallisen ja kristillisen perinteen huomioon ottamista opetussuunnitelmatyössä, Opetushallitus muotoili opetussuunnitelman perusteisiin (2004) lauseen Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta, jolla se näyttäisi muuttavan opetusta sekulaarimpaan suuntaan kaikissa peruskouluissa, siten myös erityiseen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvissa peruskouluissa. Johtuiko Opetushallituksen seen koulutus- tai sivistystarpeeseen ja että opetuksen järjestäjä ja kunta, jossa opetusta järjestetään, ovat sopineet asiasta. Lupa vieraskielisen opetuksen, erityisopetuksen, erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen ja kansanopistossa muille kuin oppivelvollisille annettavan opetuksen järjestämiseen voidaan myöntää alueellisen tai valtakunnallisen koulutustai sivistystarpeen perusteella, vaikka opetuksen järjestäjä ei ole tehnyt edellä tarkoitettua sopimusta. Lupa voidaan myöntää myös ulkomailla järjestettävää opetusta varten. 2
menettely siitä, että opetussuunnitelman perusteiden valmistelu on Opetushallituksen päätösvallassa eikä niiden valmistelua tai toteutusta valvota? Siitä Opetushallituksen johtokunnan pöytäkirjan liitteestä lainaus, josta selviää, että opetussuunnitelma-käsite itsessään on tulkittu käsite. Opetushallituksen johtokunnan kokouksen 2/2002 (18.2.2002) liitteessä 3 (perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2002, päivätty 7.2.2002) kohdassa 3. todetaan seuraavaa: --- yhdessä opetusministeriön juristin kanssa tulkittiin, että opetushallitus voi antaa sitovat ohjeet opetussuunnitelmaan sisällytettävistä seikoista. Opetushallituksen ohjeet katsotaan opetussuunnitelma-käsitteen määrittelyksi, jollaista ei lainsäädäntöön sisälly. Johtopäätös: Jotta tällaisilta toimivallan ylityksiltä jopa mielivaltaisuuksilta vältyttäisiin, opetussuunnitelma sisältöineen tulisi määritellä. Uskonnollisen tunnustuksettomuuden vaatimus kristillisissä kouluissa (myös silloin muissa erityiseen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvissa kouluissa, joita ovat juutalainen koulu ja adventistiset koulut) tässä nimenomaisessa vaiheessa kertoo Opetushallituksen käyttävän tulkintavaltaa. Opetushallitus määrittää opetuksen uskonnollisella tunnustuksettomuudella rajoituksen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvalle opetukselle, vaikka valtioneuvoston asetuksen 1435/2001 3 3 momentti toteaa samoin kuin siihenkin asti, että opetuksen järjestämisluvan mukaan erityiseen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvassa opetuksessa oppilaille annetaan myös opetuksen perustana olevaan maailmankatsomukseen perustuvia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Asetus taas pohjaa siihen, että perusopetuslaki 7 1 momentti oli säätänyt vuoden 1999 alusta asti erityiseen maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuvan opetuksen järjestämisen mahdolliseksi valtioneuvoston luvalla. Ongelma on apulaisoikeuskanslerin päätöksen (28.2.2007) mukaan se seikka, miten kristillisen koulun opetussuunnitelma tulisi laatia tai mitä se voi sisältää, jotta se täyttää perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 asetetut vaatimukset perusopetuksen tavoitteiden yhtenäisyyden osalta ja toisaalta sisältää kristilliseen maailmankatsomukseen perustuvaa ainesta, jotta kristillinen koulu erottuu kunnan koulujärjestelmään kuuluvasta koulusta. Kysymys on siitä tulkinnasta, missä määrin kristillisen koulun opetussuunnitelmaan voi sisältyä katsomuksellista ainesta. Tilannetta selventämään Opetushallituksen tulisi avata käsitteet uskonnollisesti tunnustukseton ja (kristilliseen) maailmankatsomukselliseen järjestelmään perustuva opetus ja selvittää, miten opetuksessa voi erottaa maailmankatsomuksellisen aineksen uskonnollisesti tunnustuksettomasta opetuksesta. Onko se ylipäätään mahdollista, jos maailmankatsomus on esimerkiksi kristillinen? ( Uskonnon opetus kuitenkin sitoutuu uskontoon Opetushallituksen esittelymuistion 12.12.2003 mukaan.) Myös seuraavat seikat tulisi avata: mikä erottaa uskontoon sitoutumisen uskonnollisesta tunnustuksettomuudesta, missä on uskonnon harjoittamisen ja uskonnon opettamisen raja ja milloin opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta. Valtioneuvoston asetuksessa tulisi antaa selvitykset myös käytetyille käsitteille, jotka monikulttuurisessa yhteiskunnassa voidaan tulkita monin eri tavoin. Näin vältyttäisiin turhilta, monivuotisilta epäselvyyksiltä, joita esim. kyseinen lause opetuksen uskonnollisesta tunnustuksettomuudesta on aiheuttanut. Valtioneuvoston asetuksessa määriteltäviä käsitteitä ovat esimerkiksi seuraavat: 1. Eettisesti vastuukykyinen yhteiskunnan jäsenyys ja eettinen ajattelu- ja toimintakyky. Nämä tulisi määritellä lainsäätäjän mukaan, koska eri kulttuureissa ja 3
uskonnoissa (joita suomalaisessa koulujen opettajakunnassakin jo esiintyy) eettinen vastuukykyisyys saattaa merkitä hyvinkin erilaisia asioita. 2. Ihmisoikeuksien kunnioitus. Ihmisoikeuksiin (yleinen käsite) kuuluvat opetuksen useat arvot. Arvot liittyvät oikeuteen saada opetusta, persoonallisuuden kehittämiseen (Ihmisoikeuksien julistus sanoo: opetuksen on pyrittävä ihmishengen täyteen kehittämiseen), osallistuvaan kansalaisuuteen oikeuksineen ja velvollisuuksineen, kulttuurien väliseen ymmärrykseen, suvaitsevaisuuteen (ja kaikkien kansakuntien, rotu- ja uskontoryhmien keskeiseen ystävyyteen), jopa tasaarvoon. Ihmisoikeuksien toteutuminen 2 edellyttää paitsi tietoa ihmisoikeuksista ennen kaikkea kasvamista ihmisoikeuksiin ( ei pelkkää kunnioitusta), niiden sisältämiin arvoihin, käyttäytymiseen ja asenteisiin. Ihmisoikeuksien universaalit arvot ihmisarvo, yksilön vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus ilmaisevat keskeisinä pyrkimyksinä olevia arvoja ja samalla toimintaperiaatteita. Ihmisoikeuksissa ei ole kuitenkaan kysymys minkään etiikan painotuksesta. Ihmisoikeudet eivät ole myöskään uskonnon korvike; ne ilmaisevat oikeuden uskonnon vapauteen ja spiritualiteettiin (Ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja 2000, 16, 22, 23). 3. Tasapainoinen ja terve itsetunto, - jos edellä mainitut käsitteet olisi määritelty esimerkiksi Keltikangas-Järvisen (1998, 16 24, 76, 112) mukaan, olisi voitu käyttää määritettä myönteinen minäkuva, sillä itsetunto on minäkuvan positiivisuuden osa. Ihminen on Keltikangas-Järvisen mukaan tasapainoinen silloin, kun hänellä ei ole tarvetta ylläpitää itsevarmuudestaan aivan erilaista kuvaa kuin hänellä todellisuudessa on. Kasvattajien kannalta määrittely on tarpeellista. Jotta kasvattaja voi säännöstä ylipäänsä toteuttaa, hänen tulee syvällisesti ymmärtää käsitteiden sisältö ja merkitys. 4. Ihmiskäsitys on yksi kasvatuksen keskeinen arvomuodostelma. Ihmiskäsitys ilmaisee ontologisesti, millainen ihminen on perusominaisuuksiltaan (Hirsjärvi 1983, 62). Opetussuunnitelman perusteiden ihmiskäsitys edustaa kulturistiseksistentialismia (yksilön hyvän elämän edellytykset muodostuvat kulttuurissa, josta ihminen itse valitsee hyvän elämänsä ja itsensä). Koska ihmiskäsitystä ei ole määritelty, kukin opettaja on oman (ehkä tiedostamattomankin) ihmiskäsityksen edustaja. Ihmiskäsitys jää näin epämääräiseksi käsitteeksi. Nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa huoltajille ja oppilaille on erityisen tärkeää tietää opetuksen kautta välittyvät kasvatustavoitteiden taustasitoumukset. Lisäksi huoltajille kuuluu oikeus vaikuttaa annettavaan kasvatukseen. Kansainvälisin sopimuksin on sitouduttu siihen, että hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 (s. 9) asia ilmaistaan näin: oppilaan huoltajien on voitava vaikuttaa etenkin opetussuunnitelman kasvatustavoitteiden määrittelyyn. Kasvatusta määrittävät oleelliset elementit ovat ihmiskäsitys ja maailmankuva. Sivistysvaliokunta (SiVM 3/1998 vp) esitti, että sivistyksen pohjana on käsitys ihmisestä, joka järkensä ja omantuntonsa perusteella tekee persoonallisia ratkaisuja ja valintoja. Hän on kriittinen, vahvan moraalisen identiteetin omaava kansalainen, jolla on järjen lisäksi myös tahto hyvään ja halu parantaa sekä itseään että yhteiskuntaa. Näitä tulisi 2 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjan tuntemisen tasosta kertoo Unicefin TNS Gallupilla (2006) teettämä kyselytutkimus 1782:lle yläkoulun oppilaalle. Niistä 40 koulusta, joille kyselylomakkeet lähetettiin, 34 koulua palautti lomakkeet. Vastausten reliaabeliutta tulee tietysti miettiä ottaen huomioon muun muassa vastaajien ikä ja vastaustilanne. Lähes kaikki vastanneet olivat kuulleet puhuttavan ainakin jossain ihmisoikeuksista ja valtaosalla oppilaista oli myös perustietämys ihmisoikeuksista. Mutta lapsen oikeuksista tiesi 41 % hyvin vähän, tai ei osannut sanoa lapsen oikeuksista, 64 % ei tiennyt tai ei osannut sanoa lapsella olevan erityisoikeuksia suhteessa aikuiseen. 4
toteuttaa valiokunnan määrittämien kansallisten arvojen: pohjalta, kuten valiokunta sen ilmaisi: Koulun kasvatustavoitteena on kasvattaa tasapainoisen ja ehyen persoonan omaavia nuoria, jotka ymmärtävät vastuunsa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja jotka huolehtivat kansallisen kulttuurin edistämisestä ja kansallisista arvoista (humanistinen ja kristillinen perinne, kodin arvostus, työn kunnioittaminen sekä suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys). Lisäksi koulutuksen tärkeä tarkoitus on opettaa ihmistä olemaan hyvä lähimmäinen tämän perinteen pohjalta (SiVM 3/1998 vp s. 17). Koska Eduskunta hyväksyi sivistysvaliokunnan ehdottamat perusopetuslakiesityksen muutokset, päätettyjen muutosten osalta Eduskunnan tahto poikkeaa Hallituksen esityksestä ja sitä tulee tutkia ensisijaisesti valiokunnan mietinnöstä. Perusopetuslain 2 hyväksyttiin eduskunnassa valiokunnan esittämin sanamuutoksin. Jos sivistysvaliokunnan tahdonilmaisu sivuutetaan, on menetelty lain vastaisesti. Jos asetus laaditaan sivistysvaliokunnan muuttaman pykälän vastaisesti, on se tältä osin lain vastainen. Perustuslain 107 :n mukaan tällaista asetusta ei saa soveltaa. Perustuslain 2 :n mukaan kaikessa virkatoiminnassa on lakia tarkoin noudatettava. Tämä koskee myös Opetus- ja kulttuuriministeriötä samoin kuin Opetushallitusta. Erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen järjestäjät ovat saattaneet tulkita säädöstä siten, että se antaisi valtuudet muokata ja jopa muuttaa perusopetuksen yhteisten valtakunnallisten oppiaineiden tiedollisia tavoitteita ja tietosisältöjä. Perustuslakivaliokunnan linjaus Perustuslakivaliokunta otti mietinnössä (PeVM 10/2002 vp) kantaa maailmankatsomuksellisten koulujen toiminnan jatkumisen osalta entisenlaisena lausumalla, että lainsäädäntö ei aseta estettä sille, että katsomuksellinen aines sisältyy läpäisyperiaatteella eri oppiaineisiin. Katsomuksellinen aines ei saisi poissulkea mitään lain, asetuksen ja opetussuunnitelman perusteiden edellyttämiä tavoitteita ja sisältöjä, vaan maailmankatsomuksellisten tavoitteiden ja sisältöjen tulisi kulkea opetuksessa rinnalla läpileikkaavasti. Katso edellä selvitetty apulaisoikeuskanslerin päätös. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä ei enää edellytettäisi opetuksen perustana olevaan maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvien tietojen, taitojen ja valmiuksien opettamista vaan että erityiseen maailmankatsomukseen perustuvassa opetuksessa voitaisiin painottaa opetuksen perusteena olevia arvoja ja erityiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvassa opetuksessa kyseiseen järjestelmään kuuluvia pedagogisia ratkaisuja. Katso edellä esitetty perustelu asiasta arvot eivät ole oikea tapa ilmaista läpäisyperiaatteella maailmankatsomusta maailmankatsomuksellisissa kouluissa. Lisäksi lisättäisiin uuteen asetukseen selkeyttäväksi ohjeeksi erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen valtakunnallista opetussuunnitelmaa vastaavasti, että vaikka opetuksessa 5
voi painottaa arvoja, eivät toiminta, kasvatus ja opetus voi kuitenkaan olla ristiriidassa perusopetukselle asetettujen yleisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa eikä opetus voisi sitouttaa kyseiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopillisen järjestelmän taustalla olevaan arvo- ja kasvatusfilosofiseen näkemykseen. Sisällöt voivat täydentää perusopetukselle määriteltyjä valtakunnallisia sisältöjä, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa. Myös Opetushallituksen asiakirjassa (22.10.2002) näyttäisi kristilliseen maailmankatsomukseen perustuva opetus tulkittavan uskonnollisesti tunnustukselliseksi opetukseksi, sillä asiakirjassa todetaan: Kristillisen koulun erityinen tehtävä voi näkyä koulun opetussuunnitelman arvoperustassa. Siinä voidaan painottaa kristillisiä arvoja ja maailmankatsomusta. Kasvatustavoitteena ei kuitenkaan voi olla henkilökohtaisen uskonelämän saavuttaminen tai oppilaan kasvattaminen tietyn seurakunnan jäseneksi. Koulu ei tietenkään ole seurakunta. Asetuksen ehdotettu sanamuoto maailmankatsomukseen kuuluvien arvojen painottamisesta opetuksessa ja samalla koulun toimintakulttuurissa ja käytänteissä mahdollistaisi ja selkeyttäisi katsomuksellisen läpäisyperiaatteen toteutumista ja takaisi samalla kaikille yhteneväisen tietopohjan, jota oppivelvollisuuden täyttäminen ja jatko-opintokelpoisuus edellyttävät. Lopputoteamus: Esitetyn perusteella väitämme, että asetusluonnoksen sanamuoto ei toteuta lain edellyttämää maailmankatsomuksellista opetusta. Käsitteiden määrittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisähuomio viranomaisen tuottamasta käsitesekamelskasta: Viisi vuotta Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 voimaan astumista myöhemmin, 16.3.2009, Opetushallitus lisäsi opetussuunnitelman perusteisiin määräyksen 1/011/2004. Tämä 16.3.2009 annettu määräys koskee yksityisen opetuksen järjestäjän (kaikki suomalaiset kristilliset koulut ovat yksityisiä kouluja) antamaa perusopetusta, jolle Valtioneuvosto on opetuksen järjestämisluvassa määrännyt erityisen maailmankatsomukseen perustuvan kasvatustehtävän ja edellytti kyseisten koulujen opetussuunnitelman tarkistamista viimeistään 1.8.2010 mennessä. Kyseisessä määräyksessä 4/011/2009 (1.3.2009) todetaan: Erityisen maailmankatsomuksellisen koulutustehtävän mukainen opetus voi perustua esimerkiksi tiettyyn uskonnolliseen tai kulttuuriseen katsomukseen. Opetuksen järjestämislupa yksityiselle koulutuksen järjestäjälle voidaan myöntää erityisen koulutus- tai sivistystarpeen perusteella (HE 86/1997 vp, s. 56) ja koulutuksen tarpeellisuutta tarkasteltaisiin suhteessa asianomaisen paikkakunnan tai alueen koulutuskysyntään ja -tarjontaan (HE 86/1997 vp, s. 38), mutta ei hallituksen esityksessä eikä sivistysvaliokunnan mietinnössä (SiVM 3/1998 vp) puhuta kulttuurisesta katsomuksesta, vaan erityisestä maailmankatsomuksellisesta järjestelmään perustuvasta opetuksesta.. Opetushallitus tuottaa siis uuden laissa esiintymättömän termin/käsitteen ja vielä määrittelemättä sen sisältöä. Käsitteen sisällöksi voidaan katsoa kaikki elämään kuuluva oleminen, eläminen ja itsensä ilmaiseminen, kuten kulttuuri voidaan esimerkiksi määritellä. Opetusministeriön julkaisussa 1 vuodelta 2010 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotus toimintaohjelmaksi 2010 2014 (Hanna-Liisa Liikanen) esitellään kulttuurin käsite ja sen laajeneminen Unescon 3 jäsenmaiden yhteisenä ponnisteluna; siihen sisällytetään nyt taiteen ja kirjallisuuden ohella arvojärjestelmät, perinteet, yksilön perusoikeudet ja elintavat. Kyseisessä julkaisussa todetaankin kulttuuri-käsitteen laajuuden takia se, että on tullut tavaksi määritellä kulttuuri kussakin käyttöyhteydessään (mts. 36). Esimerkkinä kulttuuri-käsitteen sisällön laajentamisesta voi mainita Kulttuuri: Yhteiskuntavastuu, symposium II:n esitteestä (25.4.2009) kulttuurin määritelmän: Kulttuurin ytimenä voi- 3 Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus (2001) säätää, että kaikkien yksilöiden tulee voida osallistua haluamaansa kulttuurielämään ja harjoittaa omaan kulttuuriinsa kuuluvia tapoja kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. 6
daan pitää taidetta eri taiteenlajeina, mutta myös viihde ja tietotekniikan mukanaan tuomat peli- ja virtuaalimaailmat. Kulttuurinen katsomus saattaa siis sisältää melkein mitä vain määrittelemättömänä. Yhteenvetona voi todeta ensinnäkin, että Opetushallituksella ei ole valtuuksia tällaiseen opetuksen järjestämisen perusteista säätämiseen, ja toiseksi, se ei ole edes määrittänyt sisältöä sille, mitä tällainen kulttuurinen katsomus merkitsisi perusopetusta järjestettäessä. Kyseinen määräys ottaa vielä uuden termin käyttöönsä, kun se ilmaisee, että yhteisiin aineisiin, aihekokonaisuuksiin, valinnaisiin aineisiin ja muuhun opetukseen sisällytetty katsomuksellinen aines ei saa olla tavoitteiltaan ja sisällöiltään ristiriidassa valtioneuvoston perusopetuksen tavoitteista ja tuntijaosta antaman asetuksen ja opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen perusopetuksen yhteisten tavoitteiden ja sisältöjen kanssa. Oikea termi on opetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet, kuten perusopetuslain 14 :n 1 momentissa todetaan. Näiden yleisten tavoitteiden sisältö tarkoittaa opetusministeriön selvityksen mukaan nimenomaan opetuksen tavoitteita, ei ns. päätavoitteita, perusopetuslain 2 :ssä säädettyjä opetuksen tavoitteita. Kun laissa käytetään ilmaisua opetus tarkoitetaan muutakin opetusta kuin perusopetusta eli esiopetusta, lisäopetusta ja perusopetukseen valmistavaa opetusta. Jos säännös ei koske esiopetusta, lisäopetusta ja perusopetukseen valmistavaa opetusta, käytetään ilmaisua perusopetus. Pääsäännöstä tekee poikkeuksen perusopetuslain 4 luvun otsikko opetus, joka tarkoittaa varsinaista opetusta. (Opetusministeriön muistio 20.5.1998.) Juuri tässä luvussa on kyseinen 14. 7
LÄHTEET Apulaisoikeuskanslerin päätös 28.2.2007 (171/1/06, 278/1/06, 279/1/06 ja 280/1/06). Perusopetuksen järjestämislupien käsittely/apulaisoikeuskanslerin sijainen Nils Wirtanen ja esittelijäneuvos Jorma Snellman. Hirsjärvi, S. (toim.) (1983). Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava. Hirsjärvi, S. (1984). Kasvatusfilosofia ja ihmiskäsitys. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen julkaisuja B 5. Ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. (2000). Suomen Unesco-toimikunnan julkaisuja 78. Helsinki. Keltikangas-Järvinen, L. (1998). Hyvä itsetunto. Porvoo: WSOY. Niiniluoto, I. (1994). Järki, arvot ja välineet. Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava. Sivistysvaliokunnan lausunto 14/2002. Hallituksen esitys uskonnonvapauslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 170/2002. Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 vp - Hallituksen esitys eduskunnalle koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi 86/1997 vp. Opetushallituksen asiakirja 22.10.2002. YL/PK. Kristillisten koulujen asema. Opetushallituksen asiakirja/ Esittelymuistio 12.12.2003. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallituksen johtokunnan kokouksen pöytäkirjat 2002/2, 18.2.2002. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Oppivelvollisille tarkoitetun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallituksen määräys 16.1.2004, Dno 1/011/2004. Allekirjoittajina pääjohtaja Kirsi Lindroos ja ylijohtaja Aslak Lindström. Opetushallitus. Perusopetuslaki 21.8.1998/628. Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/2002 vp - Hallituksen esitys uskonnonvapauslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 170/2002 vp. Rusama, J. (2002). Uskonto, elämänkatsomustieto ja tapakasvatus. Oppimistulosten arviointi perusopetuksen päättövaiheessa 2001. Opetushallitus. Oppimistulosten arviointi 5. Saari, S. (1995). Helsingin kristillisen koulun opetussuunnitelman lähtökohdat. Moniste. Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 20.12.2001/1435. 8