Säkylän osayleiskaavan maisemaselvitys

TENGBOM ERIKSSON ARKKITEHDIT OY Säkylän kunta Säkylän osayleiskaavan maisemaselvitys

2(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA 1. JOHDANTO 1.1 SELVITYSALUE Selvitys on laadittu Säkylän osayleiskaavoitusta varten. Selvitysalue sisältää kaksi erillistä aluetta: Säkylän kuntakeskuksen alueen sekä ranta-alueen kunnan eteläosassa. Näiden välissä sijaitsee Pyhäjoen osayleiskaava-alue. Säkylän taajama sijaitsee nauhamaisesti Kuivalahti-Säkylän harjulla, joka kulkee alueen A halki. Harjun pohjoispuolella avautuu näkymä kohti Köyliönjärveä ympäröiviä viljelysmaita. Lounaassa avautuu aava järvinäköala Pyhäjärvelle ja etelässä Pyhäjoen peltomaisema. Eteläinen alue B on metsäistä seutua Pyhäjärven rannalla. Ranta on melko tiheästi rakennettu. Selvitysalueiden pinta-ala on yhteensä n. 4700 ha. 1.2 AINEISTO JA MENETELMÄT Työ on laadittu karttatyöskentelynä käytettävissä olleen lähtöaineiston pohjalta. Lähtöaineisto on lueteltu raportin lopussa. Maastotarkastelut on suoritettu keväällä sekä loppukesällä 2013 koko alueelle kattavasti. Selvityksessä on tarkasteltu alueen maisemarakennetta, maisemallisia erityispiirteitä sekä maisema-arvoja. Selvityksen laatimisesta on vastannut Tengbom Eriksson Arkkitehdit Oy:ssä maisemaarkkitehti Maarit Suomenkorpi. Työssä on avustanut maisema-arkkitehti Elina Kataja.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 3(27) 1.3 SELOSTUKSEN SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 2 1.1 Selvitysalue... 2 1.2 Aineisto ja menetelmät... 2 1.3 Selostuksen sisällysluettelo... 3 2. MAISEMA... 4 2.1 Maisemamaakunta ja maiseman historia... 4 Maisemarakenne... 5 Maisemakuva... 9 2.4 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvot... 14 3. YHTEENVETO...22 3.1 Suositukset... 23

4(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA 2. MAISEMA 2.1 MAISEMAMAAKUNTA JA MAISEMAN HISTORIA Lounaismaa Säkylä sijaitsee Ympäristöministeriön maisematyöryhmän määrittelemän maisemamaakuntajaon mukaan Lounaismaalla, tarkemmin Ala-Satakunnan viljelyseudulla. Lounaismaa on korkokuvaltaan pääosin alavaa, mutta etelässä Säkylän seuduilla vaihtelevaa. Lounaismaa on muinaista merenpohjaa, joka vasta 7500 4500 vuotta sitten on alkanut kohota kuivaksi maaksi. Maiseman peruselementit vaihtelevat rikkonaisesta saaristosta ja kumpuilevista kallioalueista laajoihin tasaisiin, viljaviin savikkoalueisiin. Metsätyypit vaihtelevat Lounaismaalla puolukkatypin männiköstä tuoreisiin mustikkatyypin kuusisekametsiin. Lehtomaisten kankaiden ja lehtojen vähäisyys johtuu osaltaan siitä, että viljavimmat alueet on raivattu pelloiksi. Kaskitaloudesta alettiin siirtyä pysyvään peltoviljelyyn ja karjanhoitoon esihistoriallisella rautakaudella ja keskiajalla. Tällöin viljelyyn käytetyt alueet ja niitä myötäilevä asutus alkoivat vakiintua. Myöhemmin alkoivat muodostua ryhmä- ja rivikylät savikkojen kumpareille tai laakson ja selänteen väliselle vyöhykkeelle. Suurten asutuskeskusten ympärillä sekä loma-asutuksen osalta nämä perinteiset rakennuspaikat ovat myöhemmin muuttuneet. Viljelymaisemaan kuuluneet katajakedot sekä muut laidun- ja niittyalueet ovat niin ikään katoamassa. Alueella on viljelylle edullinen ilmasto sekä maaperä ja se on ollut sijainniltaan hyvä kulkuyhteyksiä ajatellen. Lounaismaa on hyvin vanhaa ja kehittynyttä kulttuuri-suomea ja seudun maisemakuvassa näkyy edelleenkin kartanokulttuurin vaikutus. Puistot, puutarhat ja vauraiden maalaiskylien ympäristön siisteys ovat vieläkin luonteenomaisia alueella, vaikka myös syrjäkyliä esiintyy. Ala-Satakunnan viljelyseutu Ala-Satakunnan viljelyseutu on vaurasta viljelyaluetta, sisältäen kuitenkin muuhun Lounaismaahan nähden runsaasti karuja, metsäisiä ja soisia syrjäseutuja. Maastonmuotojen tasaisuudesta huolimatta maisemassa on voimakkaita erityispiirteitä. Lounaismaan suurin järvi, Säkylän Pyhäjärvi, on lähes saareton ja osittain suorantainen. Seudun poikki kulkevat Säkylänharjun Kokemäenjokilaakson Yyterin mittavat harjumuodostot. Seudun karuja maisemapiirteitä edustavat suot ja metsät keskittyvät Pyhäjärven lounaispuolella olevalle karulle rapakivigraniittialueelle ja seudun muissa osissa ympäristöään karummille kallioisille ja moreenisille vedenjakaja-alueille. Viljelymaisemat sijaitsevat yleensä viljavilla savikkoalueilla. Karummilla mailla sijaitsevat viljelymaat ovat hajanaisia. Pääosa asutuksesta keskittyy viljavien savikoiden tuntumaan. Taajamien ulkopuolella asutus on ryhmittynyt melko väljästi, yleensä nauhamaisesti, ja paikoin on löyhähköjä ryhmäkyliä.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 5(27) MAISEMARAKENNE Erityispiirteitä selvitysalueella ovat laaja ja lähes saareton Pyhäjärvi sekä alueen läpi kulkevat luode-kaakko suuntaiset harjujaksot. Säkylänharju kulkee Köyliönjärveltä Virttaalle. Siihen liittyy Euran suunnasta Säkylän taajaman läpi kulkeva Kuivalahden-Säkylän harju. Maisemarakenteessa ovat hallitsevia myös pienpiirteisesti kumpuilevat laajat moreenija kallioselänteet. Laaksoja alueella on hyvin niukasti ja ne ovat pääosin pienialaisia ja kapeita. Selänteiden välissä kapeissa laaksoissa sekä selänteillä sijaitsevissa lukuisissa notkelmissa on soita sekä pienialaisia peltoja. Pyhäjärven ja Köyliönjärven välisellä kannaksella ja Köyliönjärven rannalla sijaitsevat laajemmat ja peltolaaksot. Maasto selvitysalueella on suhteellisen tasaista ja korkeuserot maltillisia. Pyhäjärven pinta on noin 45 metriä meren pinnan yläpuolella ja Köyliönjärvi 40,5 m mpy. Peltolaaksot sijaitsevat noin 52,5 42,5 m mpy. Leveämmän ja korkeamman selänteen muodostava Säkylänharju kohoaa korkeimmillaan 148 metriin meren pinnasta ja siten 60-70 metriä ympäristöään korkeammalle. Säkylän taajaman kohdalla kulkeva Kuivalahden- Säkylän harju on sen sijaan kapea ja matala. Hiekka- ja sorakerrostumat häviävät ennen Euraa ja Eurajoen suulla on nähtävissä enää erillinen, lyhyt harjumuodostuma. Taajaman kohdalla kulkeva harju on vain noin 60 metriä meren pinnasta eli vain noin 10 metriä ympäristöään korkeammalla. Selvitysalueen ulkopuolella Linturin selänne Köyliönjärven länsipuolella kohoaa noin 95 m mpy ja Säkylänharju alueiden itäpuolella n. 145 m mpy. Eteläinen osayleiskaava-alue on kohtuullisen loivaa, järveen rajautuvaa selänteen reunavyöhykettä. Alue on pääosin 50-70 metriä meren pinnan yläpuolella. Seudulle tyypillisesti pääosa lähialueen asutuksesta sijaitsee laakson ja selänteen välisellä vyöhykkeellä. Säkylän taajama on muodostunut Säkylänharjulle nauhamaiseksi rakenteeksi. Lisäksi peltolaaksoissa metsän reunoilla ja peltosaarekkeissa on haja-asutusta, taloryhmiä tai kyliä. Asutusta on muodostunut runsaasti myös Pyhäjärven rannoille. Pääosa asutuksesta sijaitsee 50-60 m mpy. Kuva: Näkymä aavalle Pyhäjärvelle.

6(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Kallioperän murroslinjat Kallioperän murroslinjat ovat syntyneet, kun peruskallio on pirstoutunut lohkoiksi ja osat ovat liikkuneet toisiinsa nähden. Murrosten ikä vaihtelee. Ne voivat olla miljoonia vuosia vanhoja tai viimeisen jääkauden synnyttämiä. Tyypillisesti kallioperän murroslinjat reunat ovat kallioreunaisia, jyrkkiä ja kapeita. Jääkaudella irtain kiviaines on kulkeutunut jään liikkeiden vaikutuksesta pois ja tilalle on mannerjään sulamisvesien mukana kasautunut hienojakoisempia maa-aineksia. Usein myös joet ja järvet ovat syntyneet näihin maaston syvimpiin muodostelmiin. Alueella on havaittavissa kallioperän murroslinjoja, jotka ovat pääosin luode-kaakko suuntaisia. Linjat ovat voimakkaampia ja selvemmin nähtävissä Säkylänjärven eteläpuolella. Pyhäjärvi on syntynyt murrosten yhtymäkohtaan. Koska alueella on ollut useita murroslinjoja, on siltä todennäköiseksi kulkeutunut paljon irtoainesta pois. Tämä saattaa selittää sen rantojen suoralinjaisuutta ja vähäistä saarien määrää. Järven lounaisrannan muodostaa murroslinja, joka on suhteellisen suora ja yhdensuuntainen ja järven pohja kohdalla jyrkästi viettävä. Murroslinja on havaittavissa järven syvyyskäyrissä sekä Yläneellä jatkuvana kapeana kaakko-luode -suuntaisena jokilaaksona. Euran suunnalla laaksot ovat alavampia ja leveämpiä. Paikoin murroslinjat erottuvat maisemarakenteessa heikosti, sillä mannerjään muodostamat harjujen hiekkakerrostumat ovat ne peittäneet. Murroslinjat näyttävät ohjanneen jään sulamisvesien kulkua. Kuva: Maisemarakenteessa erottuvia kallioperän murroslinjoja. Pohjakartta maanmittauslaitos, 29.8.2013.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 7(27) Maaperä Suunnittelualueiden maaperä on lajiutunut erilaisiin maa-aineksiin jääkauden lopulla. Harjut ovat syntyneet noin 11 150 vuotta sitten mannerjään reunan sijaittua Säkylän kohdalla. Jään sulamisvedet virtasivat jäätikössä olevia halkeamia pitkin ja niiden mukana kulkeutui jään kallioperästä irrottamia ja hienoksi hiomia maa-aineksia. Karkeammat ja painavammat ainekset, kuten sora ja hiekka, kasaantuivat halkeamien suulle harjuiksi sitä mukaa, kun jään reuna vetäytyi. Hienommat ja kevyemmät ainekset, kuten hieta, hiesu ja savi ajautuivat etäämmälle sulamisvesien mukana. Harjujen tuntumassa alueella A maaperä onkin harjulle ominaista soraa ja hiekkaa. Näiden ulkopuolella on hiesua ja hienoa hietaa ja alavimpiin laaksoihin ovat kertyneet savimassat. Muilla selännealueilla maaperä on hiekkamoreenia tai soramoreenia. Isosuon sekä Rahkan alueilla maaperä on rahkaturvetta. Alueen B:n maaperä on pääosin hiekka- ja soramoreenia, mutta paikoin maaperässä on pienialaisia savi ja hiekkamaita. Vesistöt ja vesitalous Selvitysalue rajautuu Pyhäjärveen. Alueella ja sen läheisyydessä on useita soita, kuten Isosuo, Rahka ja Rantasuo sekä Köyliönjärvi. Selänteiltä johtaa vesistöihin useita ojia sekä pieniä jokia. Selvitysalue kuuluu Eurajoen vesistöalueeseen. Eurajoki on Lounais-Suomen toiseksi suurin joki. Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä ja se laskee Selkämereen Rauman pohjoispuolella Eurajoensalmessa. Eurajoen vesistöalueella on määrällisesti vähän järviä. Alueen suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi, Köyliönjärvi ja Turajärvi. Vesistöalueen pienet järvet ovat tyypillisesti matalia, ruskeavetisiä ja melko ravinteisia. Vesistöön joutuvista ravinteista suurin osa on peräisin hajakuormituksesta, pääosin maataloudesta. Myös haja-asutus, samoin kuin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedet kuormittavat vesistöä. Alue jakaantuu Köyliönjärven, Pyhäjärven, Ketelinojan, Hevonniitunojan, Pyhäjoen alaosan, Pyhäjoen keskiosan sekä Lokonsuon-Isonsuon valuma-alueisiin. Köyliönjärven valuma-alueen lisäksi Ketelinojan valuma-alueen vedet laskevat Köyliönjärveen. Muilta alueilta vedet laskevat Pyhäjärveen. Järvien laskujoet Eurajoki ja Köyliönjoki yhtyvät Kiukasisissa, josta Eurajoki jatkaa kohti Eurajoensalmea Itämerellä. Alueella sijaitsee kaksi vedenhankintaa varten tärkeää I luokan pohjavesialuetta sekä yksi II luokan pohjavesialue.

8(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Kuva: Vesistöalueet sekä valuma-alueet karkein rajauksin. Lähde: OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille. Suomen ympäristökeskus. Latauspalvelu LAPIO

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 9(27) MAISEMAKUVA Suunnittelualueen maisemakuva koostuu pääosin pienpiirteisistä elementeistä, maisematiloista ja näkymien vaihtelusta. Maisemakuvaan tuovat vaihtelua avarat järvi- ja peltonäkymät. Pyhäjärvi on lähes saareton ja seudun mittakaavassa suuri järvi. Näkymät järven yli ovat laajoja ja esteettömiä. Pyhäjärven rannat ovat metsäisiä ja niillä on paljon asutusta. Kuivalahti-Säkylän harjulla kulkevalta Rantatieltä avautuu kuitenkin puuston lomasta monin paikoin näkymiä avaralle Pyhäjärvelle. Metsäisellä seudulla peltonäkymät tuovat maisemakuvaan miellyttävää vaihtelua. Selvitysalueiden välissä sijaitsevat Pyhäjoen viljelysalueet ja Säkylänharjun pohjoispuolella avautuu Pyhäjärven ja Köyliönjärven välinen kulttuurimaisema. Alueella on myös pienempiä peltoaukeita, jotka elävöittävät maisemaa paikallisesti. Kuva: Näkymä Pyhäjoen suuntaan Pioneeritieltä. Kuva: Näkymä Köyliönjärven suuntaan Vuorenmaantieltä. Kohdalta avautuvat pisimmät näkymät kulttuurimaisemaan.

10(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Kuva: Säkylän kuntakeskuksen kohdalla peltoalueilla on paikoin metsäsaarekkeita sekä maatiloja ja niiden sekä muiden rakennusten pihapuustoa. Maisematila hahmottuu paikoin rajatummaksi ja näkymät laajalle peltoaukealle supistuvat jonkin verran. Kuvat: Näkymiä Katavistosta Sirttalantieltä Köyliönjärven sekä Säkylän keskustan suuntiin. Alueella näkymiä rajaavaa puustoa on selvästi enemmän ja visuaalinen yhteys laajaan kulttuurimaisemaan on paikoin heikko.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 11(27) Avarimmillaan maakunnallisesti arvokas Pyhäjärven ja Köyliönjärven välinen kulttuurimaisema on sen itäosissa, Vähä-Säkylän Huovinrinteen suunnalla. Pisimmät näkymät suuntautuvatkin Köyliönjärven suuntaisesti, lähes etelä-pohjoissuunnassa. Selvitysalueen itäosasta voikin nähdä Köyliönjärven rantapuustolle asti. Näkymiä rajaavat metsänreunat sekä niissä sijaitsevat maatilojen rakennukset. Alueella on jonkin verran ojienvarsien pensaikkoa, joka katkaisee näkymiä. Viljelysalueen keskellä, Iso-Säkylän kohdalla ja siitä länteen on siellä täällä näkymiä rajaavia maatiloja pihapuustoineen sekä metsäsaarekkeita, lisäksi ojien varsien pensaikko ja puusto lisääntyy. Saarekkeiden taakse muodostuu länteen päin mentäessä pienempiä maisematiloja, joista avautuvat näkymät supistuvat. Viljelysalueiden länsiosassa Karhusuon ja Huhdinkylän alueilla maisemakuvassa nousevat esiin seudulle tyypillinen kylämäinen asutus sekä puukujanteet. Näillä alueilla maisemakuva on pienpiirteistä ja vaihtelevaa. Lukuisat maatilojen puustoiset pihapiirit sekä metsäsaarekkeet rajaavat maisemaa ja pirstovat koettua maisematilaa. Avautuvat näkymät ovat pääosin lyhyitä ja yhteys laajaan viljelymaisemaan heikkenee. Samalla tilat tuovat maisemaan miellyttävää vaihtelua ja ilmeikkyyttä. Hyvin hoidetut kylät ovat viihtyisiä ja harmonisia miljöitä. Yhteyden avaraan kulttuurimaisemaan voi nähdä siellä täällä aukeavien kapeiden näkymien kautta. Kuva: Karhusuon kylänraittia. Kylän rakennuksia reunustavat metsäsaarekkeet ja pitkiä näkymiä avautuu vain paikoin. Maatilojen rakennukset sopivat pääosin maisemaan mittasuhteiden ja värityksen puolesta. Usein suuria halleja tai tuotantorakennuksia peittääkin pihapuusto, joka parantaa niiden sulautumista osaksi harmonista ja arvonsa säilyttänyttä perinteistä maaseutumiljöötä. Säkyläntien eteläpuolella on puustoa sekä uudemman asutuksen lähelle rakennettuja puustoisia meluvalleja, joiden ansiosta Säkylän keskusta on pääosin varsin hyvin näkymättömissä kulttuurimaiseman suuntaan. Risteysalueet huoltoasemineen sekä uusi, rakenteilla oleva kaupan alue hahmottuvat kuitenkin rakennettuna reunana viljelysaukean suuntaan.

12(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Keskustan alueella, Rantatien varrella, on säilynyt vanhaa rakennuskantaa sekä vanhoja pihapiirejä, mutta niiden lomassa on paljon uudempaa rakennuskantaa. Taajamakuva on siten vaihteleva ja kerrostunut. Uudemmat alueet sijaitsevat harjun laitamilla ja muodostavat ilmeeltään yhtenäisempiä alueita. Kuva: Säkylän keskusta muodostaa paikoin rakennetumman reunavyöhykkeen kulttuurimaisemalle. Alueen läpi kulkeva Kuivalahden-Säkylän harju on tyypillistä mäntyvaltaista harjumaisemaa. Selänteillä korkeimmilla ja kuivimmilla paikoilla on mäntyvaltaista kangasta, kosteammissa notkoissa on lehtipuu- tai kuusivaltaista ja laaksoissa rehevämpää lehtipuuja pensaskasvustoa. Eteläisen alue on pääosin havupuuvaltaista metsää. Alueella on muutamia pienialaisia ja maisemakuvaan vaihtelua tuovia peltoja. Muutoin näkymiä avautuu rannalta lähinnä Pyhäjärven suuntaan. Ranta on pääosin tiheästi rakennettua. Sisämaassa peltojen reunoilla sekä metsässä on jonkin verran asutusta ja muutamia maatiloja. Kuva: Eteläisellä alueella sijaitsee pienialaisia peltoja, jotka tuovat vaihtelua maisemakuvaan.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 13(27) Maamerkit Säkylän kirkko kohoaa harjulla keskeisellä paikalla. Sen koillispuolella on säilynyt rakentamaton peltokaistale Pyhäjärven ja Köyliönjärven välisen kulttuurimaiseman suuntaan. Avoin peltokaistale muodostaa tärkeän näkymäakselin ja yhteyden kulttuurimaisemaan. Kuva: Säkylän kirkko kohoaa viljelysaukean suuntaan säilyneen peltoakselin päätteenä Säkyläntien suunnasta katsottuna. Maisemahäiriöt Maisemahäiriöt ovat alkuperäiseen maisemaan tehtyjä tai muiden toimintojen seurauksena muodostuneita muutoksia, jotka näkyvät maisemassa. Maisemahäiriöitä voidaan korjata maisemoinnin keinoin. Suunnittelualueella on joitakin maanottoalueita. Alueen itäosassa Säkylänharjulla on laajempia, edelleen avoimia maanottoalueita. Isosuon kohdalla Kuivalahti-Säkylän harjulla on jo käytöstä poistunut maanottoalue, jolle on alkanut levitä mäntytaimikkoa.

14(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA 2.4 MAISEMAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖN ARVOT Maisema-arvot perustuvat yleisesti ottaen pitkälti kulttuurihistoriaan ja ihmisen toiminnallaan muokkaamaan ja synnyttämään ympäristöön. Tästä johtuen selvityksessä on maisemallisten arvojen lisäksi esitetty kulttuuriympäristöarvot valtakunnallisella ja maakunnallisella tasolla kokonaiskuvan muodostamiseksi alueen maisema-arvoista. Kohteille on selvityksessä annettu suositukset käytettäviksi kaavamerkinnöiksi. Selvitykseen on koottu viranomaislähteissä kesällä 2013 olleet tiedot. Kaavoituksen yhteydessä on laadittu lisäksi erillinen rakennuskulttuuria koskeva inventointi (Lauri Putkonen, 2013) sekä arkeologinen inventointi (Mikroliitti Oy), jotka täydentävät kulttuuriympäristöä koskevaa lähtötietoa. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttöja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeva valtioneuvoston päätös on tullut voimaan 30.11.2000 ja sen tarkistus 1.3.2009. Nämä kohteet on merkitty alla olevassa listassa sekä liitekartalla RKY2009-tunnuksin. Kohdenumerointi vastaa lähdejulkaisujen kohdenumerointia. Valtioneuvoston päätöksen nojalla Satakunnan maakuntakaavassa esitettyjen, vuoden 1993 RKY:n mukaisten valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden luokitus muuttuu maakunnallisesti arvokkaaksi. Kohdenumerointi viittaa maisema- ja kulttuuriarvot -liitekarttaan. Säkylän kirkkoympäristö (RKY2009 3945) Säkylän pieni puukirkko, kirkkoaukea, sen eteläpuolella moderni seurakuntakeskus ja perinteinen pappilaympäristö muodostavat mielenkiintoisen, eri-ikäisistä rakennuksista koostuvan kirkkoympäristön. Kirkko 1770-luvulta on tyypiltään pitkäkirkko, jossa lounaissuomalainen sipulikupolinen tapuli on liitetty kirkon länsipäätyyn ja jossa runkohuonetta matalammat ristivarret avautuvat kirkkosaliin. Kirkkoaukion syntyminen liittyy kirkon rakentamislupaan sisältyneeseen määräykseen, jonka mukaan kirkon ympäristö oli 150 kyynärän säteellä jätettävä palovaaran takia rakentamattomaksi. Arkkitehti Pekka Pitkäsen betonikauden parhaisiin kuuluva seurakuntakeskus ja siihen liittyvä asuinrakennus ovat valmistuneet 1965 kirkon kaakkoispuolelle. Kirkkoaukion laidalla sijaitseva kirkkoherranpappilan päärakennus on vuodelta 1921. Lehtevään pihaan liittyy lisäksi vanha luhti. Ympäristössä on myös Nikkarin tuulimylly. Jalkamylly tyyppiä edustava mylly on valmistunut 1883. Säkylä erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1639 kuuluttuaan sitä ennen Euraan. Vuonna 1700 valmistunut Säkylän kirkko ja kirkonkylä tuhoutuivat tulipalossa elokuussa 1773. Uusi, hallitsijan ja rakennusluvan myöntäjän Kustaa III:n mukaan nimetty kirkko vihittiin elokuussa 1776.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 15(27) Huovinrinteen varuskunta (RKY2009 4966) Huovinrinteen ns. korpivaruskunta on karun modernin 1960-luvun kasarmiarkkitehtuurin korkeatasoinen edustaja. Se on yksi etäälle asutuskeskuksista rakennetuista, arkkitehti Osmo Lapon suunnittelemista varuskunnista. Varuskunta-alue käsittää varsinaisen kasarmialueen lisäksi asuntoalueen, lähiharjoitusalueen ja taisteluampuma-alueen. Huovinrinteellä keskusrakennukset asettuvat urheilukenttää kohti viettävään rinteeseen. Ruokala, urheilutalo ja sotilaskoti on sijoitettu keskeisen pihan ympärille. Kaikissa rakennuksissa miehistötilojen sisäänkäynnit avautuvat keskuspihalle ja rakennusten huoltoliikenne tapahtuu rakennusryhmän ulkoreunoilta. Keskusrakennusten julkisivut ovat kalkkihiekkatiiltä sekä paikalla valettua betonia. Samoja materiaaleja on sovellettu myös rakennusten sisätiloissa. Katot ovat yleensä maalaamatonta, puhtaaksi valettua betonia, seinät sahapintaista rimoitusta, lattiat etupäässä graniittimosaiikki- tai laattalattioita ja ovet ja ikkunat tummaksi kuullotettuja. Keskusaukion rakennukset luovat vahvan horisontaalisen, askeettisen, mutta silti arvokkaan vaikutelman ja siten muodostavat merkittävän arkkitehtonisen kokonaisuuden. Keskusaukio sijaitsee aivan varuskunnan pääportin tuntumassa ja toimii puolijulkisena, yhdistävänä tilana varuskunnan ja siviilimaailman välillä. Alueen asemakaavan on laatinut puolustusministeriön arkkitehti Pentti Viljanen. Suunnittelutyötä valvoi ja koordinoi puolustusministeriön rakennusosaston päällikkö Vilho Noko. Arkkitehti Osmo Lappo vastasi varuskunnan keskustan suunnittelusta. Kaavamerkintäsuositus: sk-1 Valtakunnallisesti merkittävä, kaupunki- tai kyläkuvallisesti arvokas alue. *) -kohde ei sijaitse selvitysalueella, mutta kuuluu seudun kulttuuriympäristökokonaisuuteen *) Huovintie (RKY2009 1597) Kaava-alueen ulkopuolella harjua myöten kulkee Huovintie. Huovintie on keskiajan huomattavimpiin kuulunut tie, joka yhdisti Kokemäenjoen suun kauppa- ja asutusalueen sisempään Euran-Säkylän-Köyliön asutusalueeseen ja Varsinais-Suomen jokiasutuksen latvoihin. Tien vesistöä ja harjujaksoa seuraava linjaus edustaa vanhinta, jo esihistorialliselta ajalta periytyvää linjausta. Huovintie oli osa keskiaikaista yleistä maantieverkkoa, joka yhdisti Varsinais-Suomen ja Satakunnan hallintokeskuksia, kaupunkeja ja kauppapaikkoja. Keskiaikaisesta Huovintiestä eroaa Köyliössä Pyhän Henrikin tienä tunnettu keskiaikainen pyhiinvaellusreitti ja Oripäässä Varkaantienä tunnettu ja Turkuun vievä tieosuus. Kokemäenjoelta lähdettäessä asumattomien kankaiden ketjun Harjavallanvuori- Järilänvuori-Koomankangas katkaisee vasta Köyliöjärven itärannan kylä- ja peltomaisema, jonka halki Huovintie kulkee. Tien varrelle jäävät vanhat kylät, Järvenpää- Lähteenkylä-Korvenkylä-Tuohiniemi-Yttilä-Karhia-Kankaanpää muodostavat Köyliöjärven valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen. (Huom. inventoinnin tarkistus meneillään)

16(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Köyliöjärven jälkeen tie kääntyy jälleen pääosin asumattomille kankaille, Säkylänharju- Virttaankangas-Oripäänkangas-Krekilänkangas-Haarukankangas, päättyen Hevonlinnakukkulan jälkeen Koski TL:n Urmaankulman kylänosassa Hämeen Härkätiehen. Kokemäenjoen varrella tielinjaukseen ja tiehen on vaikuttanut paikoin taajamien ja tieliikenteen kasvu. Huovintien linjaus vastaa pääosin 1760-luvun tilannetta, joskin vanhempien lähdetietojen perusteella tien keskiaikaiseen linjaukseen tuli muutoksia vasta 1700-luvun loppupuolella. Linjausmuutokset keskittyivät vesistöjen ja asutuksen yhteyteen mm. Köyliöjärvellä tien siirto länsirannalle ja Ulvilassa ns. Friitalan oikaisu. Polkurikkaalla Säkylänharjulla tien linjaus on paikoin epävarma. Oripään ja Koski Tl:n välinen tieosuus jäi vähemmälle käytölle jo varhain, joten nykyinen tie on säilynyt suurelta osin pienimuotoisena hiekkatienä. *) Köyliönsaaren Vanhakartanon ja kirkon historiallinen maisema (RKY2009 87) Kaava-alueen ulkopuolella Köyliössä sijaitsee Köyliönsaaren Vanhakartanon ja kirkon historiallinen maisema. Rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnin 2009 mukaan muu osa vuoden 1993 inventoinnin valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä on siten luokitukseltaan maakunnallisesti arvokasta. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi on meneillään, ja sen on määrä valmistua vuoden 2015 loppuun mennessä. Seuraavat, vuonna 1995 vahvistetut aluerajaukset ovat voimassa, kunnes uudet alueet on vahvistettu valtioneuvoston päätöksellä. Kohdenumerointi vastaa lähdejulkaisujen kohdenumerointia. Rajaus on maakuntakaavan mukainen. Köyliönjärven kulttuurimaisemat (ma 30) Köyliönjärven maisema-alue edustaa Ala-Satakunnan viljelyseudulle tyypillistä kulttuurimaisemaa. Alueella on lisäksi poikkeuksellisen korkeat historialliset arvot. Maiseman peruselementtinä on matalarantainen Köyliönjärvi, jota reunustavat laajat, alavat viljelykset sekä niiden takana nauhamainen asutus ja metsävyöhykkeet. Köyliönjärven kulttuurimaisema yhtyy etelässä laajana viljelyaukeana Säkylän alaviin peltomaisemiin. Köyliönjärven maisemakuvan vaikuttavuus perustuu laajoihin rauhallisiin näkymiin, hyvin hoidettuihin vanhoihin maatiloihin ja vaihtelevaan rakennuskantaan. Erikoislaatuisuutta lisäävät alueen historialliset erityispiirteet. Maisemakuvaa häiritsevinä tekijöinä voidaan pitää rantojen runsasta loma-asutusta sekä maisemaan sopimatonta rakentamista Yttilän ja Köyliön kirkonkylän ympäristössä. Asutus on jatkunut alueella rautakaudelta saakka ja se on keskittynyt lounaiselle viljelyseudulle tyypillisesti ryhmämäisiksi kyliksi tai nauhamaisesti viljelysten taustalle. Maisemakuvassa näkyy myös sodanaikaisen pika-asutuksen leima. Avoimilla pelloilla sijaitsevat siirtolaistilat ovat tuuhean pensas- tai kuusiaidan ympäröimiä. Kaavamerkintäsuositus: ma-1 valtakunnallisesti merkittävä maisemallisesti arvokas alue, pellot MA - maisemallisesti arvokas peltoalue.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 17(27) Maakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Valtioneuvoston päätöksen (22.12.2009) nojalla Satakunnan maakuntakaavassa esitettyjen, vuoden 1993 RKY:n mukaisten valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden luokitus muuttuu maakunnallisesti arvokkaaksi (rky1993). Satakunnan maakuntakaavan mukaiset, maakunnallisesti arvokkaat kohteet (kh-m) sekä Satakunnan kulttuuriympäristöt (2012) julkaisu (khs) sisältävät alla luetellut maakunnallisesti arvokkaat kohteet. Historiallinen tielinja perustuu maakuntakaavan merkintään. Kohdenumerointi vastaa lähdejulkaisujen kohdenumerointia. Pyhäjärven ja Köyliönjärven välinen kulttuurimaisema (rky1993 88/kh-m 14 Säkylä) Pyhäjärven ja Köyliönjärven välinen alava peltolakeus on Satakunnan suurimpia yhtenäisiä peltoalueita. Säkylän kirkko ympäristöineen (rky1993 87) Kuvat: Säkylän kirkko ja sen läheisyydessä oleva tuulimylly. Katinhäntä (khs 2) Tiheään asuttu Katinhännän alue kirkon vieressä koostui jo 1700-luvulla käsityöläisistä ja mäkitupalaisista. Alueen reunassa on Nikkarin vanhan talonpoikaistilan päärakennus ja aitta. Muutoin Katinhännän alue on osin uusiutunut, mutta vanhat rakennukset muodostavat edelleen pienimittakaavaisen, viehättävän asuinalueen Pyhäjärven rantatörmällä. Huovinrinteen varuskunta (kh-m 13/ khs 13) Modernin varuskunta-arkkitehtuurin tyylipuhdas tuote. Kohde on myös valtakunnallisesti merkittävä (ks. kohde RKY2009 4966). Pyhäjärven ja Köyliönjärven välinen kulttuurimaisema (kh-m 14/ khs 14) Satakunnan suurimpia yhtenäisiä peltoalueita. Kohde on myös valtakunnallisesti merkittävä (ks. kohde vma 30).

18(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Lännen tehtaiden asuntoalueet (kh-m 15/ khs 15) Vuonna 1951 perustetun Länsi-Suomen Sokeritehdas Oy:n virkailijoiden ja työntekijöiden asuinalue. Historiallinen tielinja (ht) Kuva: Eteläisen alueen läpi kulkeva vanha tienlinja, Vanha Turuntie. Kaavamerkintäsuositus: sk-2 Maakunnallisesti merkittävä kaupunki- tai kyläkuvallisesti arvokas alue tai ma-2 -Maakunnallisesti merkittävä maisemallisesti arvokas alue sekä ht historiallinen tielinja. Maakuntakaavan kulttuuriympäristöä ja arvokkaita maisema-alueita koskevat suunnittelumääräykset: Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon alueen kokonaisuus, erityispiirteet ja ominaisluonne siten, että edistetään niihin liittyvien arvojen säilymistä ja kehittämistä mukaan lukien avoimet viljelyalueet. Kaikista aluetta tai kohdetta koskevista suunnitelmista ja hankkeista, jotka oleellisesti muuttavat vallitsevia olosuhteita, tulee museoviranomaiselle varata mahdollisuus lausunnon antamiseen. Kohteen ja siihen olennaisesti kuuluvan lähiympäristön suunnittelussa on otettava huomioon kohteen kulttuuri-, maisema-, luonto- ja ympäristöarvot sekä huolehdittava, ettei toimenpiteillä ja hankkeilla vaaranneta tai heikennetä edellä mainittujen arvojen säilymistä.

SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 19(27) Kuva: Rantatien varrella on paikoin säilynyt kylänraittia vanhoine rakennuksineen. *) -kohde ei sijaitse selvitysalueella, mutta kuuluu seudun kulttuuriympäristökokonaisuuteen *) Köyliönjärven kulttuurimaisemat (rky1993 38/kh-m 14 Köyliö) Sekä kulttuurihistoriallisilta että maisemallisilta arvoiltaan erittäin arvokas ympäristö, joka koostuu rantojen alavista viljelyksistä, Kirkkosaaresta, Kirkkokarista sekä Kaukosaaresta. Kansallismaisema. *) Korven kylän kulttuurimaisema (rky1993 90/ kh-m 10) Pyhäjoen ohella Säkylän vanhinta asutusta. *) Satakunnan vankilan Köyliön osasto (Köyliön varavankila) (kh-m 19) *) Pyhäjoen kylä (kh-m 9) Tiivis kyläkeskus Pyhäjoen ja vanhojen tielinjojen varrella. Kylän pysyvä asutus on peräisin rautakauden lopulta. *) Löytäneen kylä ja kulttuurimaisema (kh-m 11) Kyläympäristö, jossa useita vanhoja rakennuksia.

20(27) MAISEMASELVITYS SÄKYLÄN OSAYLEISKAAVA Arvokkaat rakennukset Osayleiskaavaa varten on laadittu täydentävä, erillinen rakennusinventointi (Tmi Lauri Putkonen, 2013), josta löytyvät tarkemmat kohdekuvaukset. Maisemaselvityksessä on esitetty vain Satakunnan maakuntakaavan mukaiset, maakunnallisesti arvokkaat kohteet (kh) sekä Satakunnan kulttuuriympäristöt (2012) julkaisussa esitetyt maakunnallisesti arvokkaat kohteet (khs). Osa kohteista on mainittu molemmissa lähteissä. Kohdenumerointi vastaa lähdejulkaisujen kohdenumerointia. Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Säkylän kirkko (SRK) Kirkkolain perusteella suojeltu. Lähde: museovirasto. Mäkitalo (kh 334/khs 8) Mäkitalon talonpoikaistilan päärakennus on alun perin vuodelta 1875. Pihapiirissä on lisäksi aitta sekä kivinavetta. Seuratalo Honkala (kh 804/khm 6) Vuonna 1909 rakennettu nuorisoseurantalo. Rakennuksen vieressä on kaksi tervahaudan pohjaa. Vähäsäkylän koulu (kh 803/khs 7) Kansakoulu aloitti toimintansa 1882 ja koulurakennus valmistui 1912. Koulun toiminta on loppunut 2005. Seurakunnan leirikeskus Pihlava (kh 805/khm 4) Puurakenteinen kokonaisuus käsittää majoitus- ja kokoontumisrakennuksen sekä erillisen saunan. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja alkuperäisasussaan. Säkylän kotiseutumuseo (khs 3) Pyhäjärven rannalla sijaitsee vuonna 1961 perustettu museoalue, jonne on siirretty Mäntylän torpan päärakennus, aitta, savusauna, mäkitupalaisasumus sekä 1833 rakennettu lainajyvästön makasiini. Vuonna 1996 alueelle siirrettiin myös Löytäneen Syrjän torpan hirsinen navetta. Rantatien funktionaaliset liikerakennukset (khs 5) Rantatien varrella on säilynyt useita 1920-1930-lukujen liikerakennuksia. Kaavamerkintäsuositus: Säkylän kirkko SRK -Kirkkolain 14. luvun 5 :n nojalla suojeltu kirkollinen rakennus. Korjaus- ja muutostöistä on pyydettävä Museoviraston lausunto. Seudullisesti arvokkaat rakennukset sr-1