Tähtien rakenne ja kehitys



Samankaltaiset tiedostot
AMMATTIKORKEAKOULUJEN TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN VALINTAKOE ÄLÄ KÄÄNNÄ SIVUA ENNEN KUIN VALVOJA ANTAA LUVAN!

Kosmologia: Miten maailmankaikkeudesta tuli tällainen? Tapio Hansson

Supernova. Joona ja Camilla

Mustien aukkojen astrofysiikka

Aurinko. Tähtitieteen peruskurssi

Kosmologia ja alkuaineiden synty. Tapio Hansson

Kosmos = maailmankaikkeus

Tarinaa tähtitieteen tiimoilta FYSIIKAN JA KEMIAN PERUSTEET JA PEDAGOGIIKKA 2014 KARI SORMUNEN

Auringonmassaisen tähden kehitys Hayashi-viivalta valkoiseksi kääpiöksi

Tähtitieteessä SI-yksiköissä ilmaistut luvut ovat usein hyvin isoja ja epähavainnollisia. Esimerkiksi

Maan ja avaruuden välillä ei ole selkeää rajaa

13.3 Supernovat. Maailmankaikkeuden suurienergisimpiä ilmiöitä: L max 10 9 L. Raskaiden alkuaineiden synteesi (useimmat > Fe )

12. Aurinko. Ainoa tähti, jota voidaan tutkia yksityiskohtaisesti esim. pyöriminen, tähdenpilkut pinnalla, ytimestä tulevat neutrinot

Kyösti Ryynänen Luento

Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan

Aine ja maailmankaikkeus. Kari Enqvist Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

Planetaariset sumut Ransun kuvaus- ja oppimisprojekti

Sisäiset tasapainoehdot

Jupiter-järjestelmä ja Galileo-luotain II

Lappeenrannan Teekkarilaulajat ry:n lyhyt historia

Tähtitaivaan alkeet Juha Ojanperä Harjavalta

Wien R-J /home/heikki/cele2008_2010/musta_kappale_approksimaatio Wed Mar 13 15:33:

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Gravitaatioaallot - uusi ikkuna maailmankaikkeuteen

Albedot ja magnitudit

fissio (fuusio) Q turbiinin mekaaninen energia generaattori sähkö

Tähtitieteen peruskurssi Lounais-Hämeen Uranus ry 2013 Aurinkokunta. Kuva NASA

PHYS-C6360 Johdatus ydinenergiatekniikkaan (5op), kevät 2016

16. Tähtijoukot Tähtiassosiaatiot. Avoimet tähtijoukot tähteä esim Seulaset, Hyadit, Praesape (M44-kuva)

TKK, TTY, LTY, OY, ÅA, TY ja VY insinööriosastojen valintakuulustelujen fysiikan koe , malliratkaisut ja arvostelu.

Mustan kappaleen säteily

Fotometria Eskelinen Atte. Korpiluoma Outi. Liukkonen Jussi. Pöyry Rami

Maailmankaikkeuden kriittinen tiheys

11. Astrometria, ultravioletti, lähiinfrapuna

Ydinfysiikkaa. Tapio Hansson

Suhteellisuusteorian perusteet, harjoitus 6

Tähtien magneettinen aktiivisuus; 1. luento

Vastaa kaikkiin kysymyksiin. Oheisista kaavoista ja lukuarvoista saattaa olla apua laskutehtäviin vastatessa.

Linnunradan rakenne 53925, 5 op, syksy 2016 D116 Physicum

Atomin ydin. Z = varausluku (järjestysluku) = protonien määrä N = neutroniluku A = massaluku (nukleoniluku) A = Z + N

Pimeä energia. Hannu Kurki- Suonio Kosmologian kesäkoulu 2015 Solvalla

CERN-matka

Mitä energia on? Risto Orava Helsingin yliopisto Fysiikan tutkimuslaitos CERN

Muista, että ongelma kuin ongelma ratkeaa yleensä vastaamalla seuraaviin kolmeen kysymykseen: Mitä osaan itse? Mitä voin lukea? Keneltä voin kysyä?

Laajeneva maailmankaikkeus

PIMEÄ ENERGIA mysteeri vai kangastus? Kari Enqvist Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

Pimeän energian metsästys satelliittihavainnoin

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Astrometria, ultravioletti ja lähi-infrapuna. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Kemiallinen mallinnus I: mallintamisen perusteita. Astrokemia -kurssin luento

Kvanttifysiikan perusteet 2017

UrSalo. Laajaa paikallista yhteistyötä

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN & TH) HTTPKI, kevät 2010, luennot 8-9 0

Mustan kappaleen säteily

Havaitsevan tähtitieteen pk I, 2012

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, VMP)

Lämpöoppi. Termodynaaminen systeemi. Tilanmuuttujat (suureet) Eristetty systeemi. Suljettu systeemi. Avoin systeemi.

Atomien rakenteesta. Tapio Hansson


m h = Q l h 8380 J = J kg 1 0, kg Muodostuneen höyryn osuus alkuperäisestä vesimäärästä on m h m 0,200 kg = 0,

1. Yksiulotteisen harmonisen oskillaattorin energiatilat saadaan lausekkeesta

Kokeellisen tiedonhankinnan menetelmät

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät Luento 2, : Ilmakehän vaikutus havaintoihin Luennoitsija: Jyri Näränen

Keski-Suomen fysiikkakilpailu

FYSN300: YDINASTROFYSIIKKAA. K.S. Krane: Luku 19 J. Lilley: Luvut

1. Kuinka paljon Maan kiertoaika Auringon ympäri muuttuu vuodessa, jos massa kasvaa meteoroidien vaikutuksesta 10 5 kg vuorokaudessa.

S U H T E E L L I S U U S T E O R I AN P Ä Ä P I I R T E I T Ä

INSINÖÖRIN NÄKÖKULMA FYSIIKAN TEHTÄVÄÄN. Heikki Sipilä LF-Seura

KAASUJEN YLEISET TILANYHTÄLÖT ELI IDEAALIKAASUJEN TILANYHTÄLÖT (Kaasulait) [pätevät ns. ideaalikaasuille]

Luvun 12 laskuesimerkit

Ulottuva Aurinko Auringon hallitsema avaruus

Tehtävän eri osat arvostellaan 1/3 pisteen tarkkuudella, ja loppusumma pyöristetään kokonaisiksi

7.4 Fotometria CCD kameralla

Astrokemia. Tähtitieteen erikoiskurssi 53855, 7 op. Harju & Sipilä PIII-IV ma BK106. Fysiikan laitos

Etäisyyden yksiköt tähtitieteessä:

Sähkömagneettinen säteily ja sen vuorovaikutusmekanismit

4 Fotometriset käsitteet ja magnitudit

Euclid. Hannu Kurki- Suonio Kosmologian kesäkoulu 2015 Solvalla

Ydin- ja hiukkasfysiikka: Harjoitus 1 Ratkaisut 1

AURINKOKUNNAN RAKENNE

a) Piirrä hahmotelma varjostimelle muodostuvan diffraktiokuvion maksimeista 1, 2 ja 3.

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 11, Muut aaltoalueet. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

2. MITÄ FOTOMETRIA ON?

Ydin- ja hiukkasfysiikka 2014: Harjoitus 5 Ratkaisut 1

L a = L l. rv a = Rv l v l = r R v a = v a 1, 5

SUHTEELLISUUSTEORIAN TEOREETTISIA KUMMAJAISIA

7. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Mikael Granvik (Kalvot JN, TH & MG) HTTPKI, kevät 2011, luennot 7-8

8. Fotometria (jatkuu)

Malliatmosfäärit: Milloin tietty spektriviiva muodostuu tähden atmosfäärissä?

Sääilmiöt tapahtuvat ilmakehän alimmassa kerroksessa, troposfäärissä (0- noin 15 km).

Planeetan määritelmä

n=5 n=4 M-sarja n=3 L-sarja n=2 Lisäys: K-sarjan hienorakenne K-sarja n=1

perushiukkasista Perushiukkasia ovat nykykäsityksen mukaan kvarkit ja leptonit alkeishiukkasiksi

Maailmankaikkeuden syntynäkemys (nykykäsitys 2016)

Johtuuko tämä ilmastonmuutoksesta? - kasvihuoneilmiön voimistuminen vaikutus sääolojen vaihteluun

Työssä määritetään luokkahuoneen huoneilman vesihöyryn osapaine, osatiheys, huoneessa olevan vesihöyryn massa, absoluuttinen kosteus ja kastepiste.

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Ilmakehän vaikutus havaintoihin. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Työssä määritetään luokkahuoneen huoneilman vesihöyryn osapaine, osatiheys, huoneessa olevan vesihöyryn massa, absoluuttinen kosteus ja kastepiste.

10.3 Energian synty tähdissä

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2007

Transkriptio:

Tähtien rakenne ja kehitys Fysiikan täydennyskoulutuskurssi - Avaruustutkimus 5.6.2007 FT Thomas Hackman Thomas.Hackman@helsinki.fi Thomas Hackman, HY:n observatorio 1

1. Perustietoa ja käsitteitä Magnitudit Etäisyydet tähtitieteessä Perustietoa tähdistä Tähtien luokitus Thomas Hackman, HY:n observatorio 2

1.1 Etäisyydet tähtitieteessä Tähtitieteellisten etäisyyksien perusyksikköinä käytetään: Tähtitieteellinen yksikkö AU: Maan keskietäisyys auringosta: 1 AU on n. 150 milj. km Parsek pc: 1 pc etäisyydestä 1 AU näkyy kulmassa 1 (= 1/3600 o ) 13 1pc 3.110 km Kuva: Parsekin määritelmä (Wikipedia) Thomas Hackman, HY:n observatorio 3

1.2 Magnitudit Kohteiden kirkkaus mitataan tähtitieteessä magnitudeina F2 1 2 2.5lg Magnitudin määritelmä: m m, F1 jossa kahden kohteen energian vuontiheydet ja magnitudit ovat F, F ; m m 1 2 1, Magnitudijärjestelmät kiinnitetty standarditähtiin: F m 2.5 lg F0 Nyrkkisääntö: Kahden kohteen magnitudiero on m=1 vuontiheyksien suhde on n. 2.5 2 Thomas Hackman, HY:n observatorio 4

1.2 Absoluuttinen magnitudi Absoluuttinen magnitudi M: M = kohteen näennäinen magnitudi etäisyydellä 10 pc m M jossa A(r) on ekstinktio m-m = etäisyysmoduli r 5lg A( r), 10pc Thomas Hackman, HY:n observatorio 5

1.3 Perustietoa tähdistä Tähdet koostuvat kuumasta kaasusta Korkea lämpötila kaasu plasman muodossa Tähden energian tuotanto: Ydinreaktiot tähden sisustassa (yleensä) Gravitaatiokutistuminen (tietyissä kehitysvaiheissa) Tähdet ovat (likimain) hydrostaattisessa tasapainossa: Painovoiman pyrkii kutistamaan Kaasun paine pyrkii laajentamaan Tasapaino dp GM r dr r 2 r Thomas Hackman, HY:n observatorio 6

1.3.1 Hydrostaattinen tasapaino Tasapainossa painovoima ja kaasun lämpöliikkeen paine kumoavat toisensa GM Gravitaatio: dfg r Paineen nettovoima: Sijoitetaan dm=dadr Hydrostaattinen tasapaino: r 2 dm df P PdA ( P dp) da dpda dp dr GM r 2 r r Thomas Hackman, HY:n observatorio 7

1.3.2 Tähtien fuusioreaktiot Fuusioreaktiot tähden sisustassa Normaalisti vety (H) fuusioituu heliumiksi Protoni-protoni ketju (pp), esim.: H H H 1 1 2 1 1 1 + 1.02 + H H 1 2 1 1 2 Hiilisykli (CNO) 3 He 5.49 3 3 4 1 2 2 2 1 0.16 (0.26) He He He 2 H 12.86 Tähden kehityksen loppuvaiheessa riippuen tähden koosta myös He, C, O -fuusiota Thomas Hackman, HY:n observatorio 8

1.3.2 Tähtien fuusioreaktiot Ydinreaktion energian-tuotto perustuu sidosenergian vapauttamiseen Sidosenergia/ nukleoni Thomas Hackman, HY:n observatorio 9

1.3.2 Tähtien fuusioreaktiot Ydinreaktiot vaativat miljoonien K:n lämpötiloja ja ovat hyvin lämpötilaherkkiä Liian alhainen lämpötila ydinreaktioketju ei käynnisty Korkeampi lämpötila kiihdyttää ketjua Jos massa on alle 0,08 auringonmassaa pp-ketju ei käynnisty ruskea kääpiö Jos massa on yli n. 100 auringonmassaa niin voimakkaat ydinreaktiot, ettei gravitaatio pysty pitämään tähteä koossa tähtien massat ovat yli 0.08M ja alle 100M Thomas Hackman, HY:n observatorio 10

1.3.2 Tähtien fuusioreaktiot Ruskea kääpiö jäähtyy koska ppketju ei käynnisty Ylisuuri tähti Carinae ei pysy tasapainossa Kuvat: Hubble ST (STScI) Thomas Hackman, HY:n observatorio 11

1.4 Tähtien spektriluokitus Suurin osa tiedoistamme tähdistä perustuu spektrihavaintoihin Tähdet luokitellaan spektrinsä mukaan Spektriluokat: O, B, A, F, G, K, M laskevan pintalämpötilan (35000 K 3000 K) mukaan Kirkkausluokitus: I Ylijättiläiset II Kirkkaat jättiläiset III Normaalit jättiläiset IV Alijättiläiset V pääsarjan tähdet Auringon luokitus on G2V Thomas Hackman, HY:n observatorio 12

1.4 Tähtien spektriluokitus Tähtien spektrejä (Noao/NSF) Thomas Hackman, HY:n observatorio 13

1.5 Hertzsprung-Russel diagramma Tähdet sijoitetaan ns. Hertzsprung-Russel diagrammaan lämpötilansa (spektriluokkansa) ja kirkkautensa mukaan Diagrammassa erottuu selvästi ns. pääsarja, joka on tähtien normaali tila Aurinko Thomas Hackman, HY:n observatorio 14

1.5 Hertzsprung-Russel diagramma HR-diagrammat lähimmistä tähdistä (alla) sekä kirkkaimmista tähdistä (oikealla, perustuu Hipparcos-havaintoihin) Thomas Hackman, HY:n observatorio 15

2. Tähtien rakenne Rakenne riippuu tähden massasta, alkuainepitoisuuksista ja kehitysvaiheesta HR-diagrammasta näkyy: Massan ja lämpötilan välillä on selkeitä riippuvuuksia Vogt-Russel teoreema: Massa ja kemiallinen koostumus määräävät yksikäsitteisesti tähden säteen ja luminositeetin, sekä yleisemmin tähden rakenteen. Tähden kehitys voidaan ennustaa Tähden kerrokset: Sisin osa: Ydin Ulko-osat: Vaippa Pinta: Fotosfääri Thomas Hackman, HY:n observatorio 16

2.1 Energian siirtyminen tähdessä Ydinreaktiot tapahtuvat yleensä tähden keskustassa (myöhäisissä kehitysvaiheissa myös muissa osissa tähteä) Energia siirtyy ulos Säteilemällä: Radiatiivinen kerros Konvektiolla: Konvektiivinen kerros Huom.: Radiatiivisessa kerroksessa aine ei sekoitu Konvektiivisessa kerroksessa aine sekoittuu Thomas Hackman, HY:n observatorio 17

2.1 Esimerkki: Auringon konvektio Auringon konvektio näkyy granulaationa DOT image (432 nm) Thomas Hackman, HY:n observatorio 18

2.1 Esimerkki: Auringon konvektio Konvektio + rotaatio magneettinen aktiivisuus Kuva: Nasa Thomas Hackman, HY:n observatorio 19

2.2 Tähtien rakenne pääsarjassa M < 0.4 M : Kokonaan konvektiivinen 0.4 M < M < 1.1 M : Radiatiivinen ydin, konvektiivinen vaippa 1.1 M < M < 1.5 M : Konvektiivinen radiatiivinen konvektiivinen M > 1.5 M : Konvektiivinen ydin, radiatiivinen vaippa Thomas Hackman, HY:n observatorio 20

2.3 Tähtien rakenteen havainnot ja mallit Tähtimallit: Sovelletaan fysiikan lakeja Kaasun tila on määräävä tekijä: Konvektiivinen vai radiatiivinen Ei-degeneroitunut (yleensä) vai degeneroitunut (erikoistapauksissa) Ei-relativistinen (yleensä) vai relativistinen (erikoistapauksissa) Havainnot: Erityisesti spektrihavaintoja Yleensä havaitaan vain säteilyä fotosfääristä Asteroseismologian avulla voidaan tutkia tarkemmin tähden sisäosia Thomas Hackman, HY:n observatorio 21

3. Tähden kehitys Kuvat: HST Image Gallery (oikea, vasen) ESA Image Gallery (kesk.) Kaasupilvi Luhistuminen Syttyminen Pääsarja Loppuvaiheet Päätepisteet Thomas Hackman, HY:n observatorio 22

3.1 Tähden kehityksen aikaskaalat Dynaaminen aikaskaala: Vapaan putoamisen aikaskaala Terminen aikaskaala: Aika, jossa tähti säteilee kutistumisesta vapautuvan gravitaatioenergiansa Ydinaikaskaala: n Aika, jossa tähti säteilee ydinreaktioissa vapautuvan energiansa t d t d n 3 R GM 0.5GM L 2 R 0.007 0.1Mc L 2 Thomas Hackman, HY:n observatorio 23

3.1 Tähden synty Tähti syntyy luhistuvasta kaasupilvestä Luhistumisen kulku: Materia alkaa pudota kohti keskustaa Tiheysprofiili muuttuu keskustapainotteiseksi. Inside-out -luhistuminen Materian kerääntyessä keskustaan, ydin muuttuu optisesti paksuksi gravitaatioenergia ei pääse pakenemaan säteilynä lämpötila kasvaa ytimessä Prototähti PMS-tähti (tähdet ennen pääsarjaa) Pääsarjan tähti Pääsarja alkaa kun vedyn fuusioreaktiot käynnistyvät Thomas Hackman, HY:n observatorio 24

3.1 Syntyvien tähtien kertymäkiekot - Kertymäkiekko havaitaan esim. infrapunassa pölyn säteilyn vuoksi. [1] [1] Credit: NASA, M. Clampin (STScI), H. Ford (JHU), G. Illingworth (UCO/Lick), J. Krist (STScI), D. Ardila (JHU), D. Golimowski (JHU), the ACS Science Team and ESA [2] Credit: D. Padgett (IPAC/Caltech), W. Brandner (IPAC), K. Stapelfeldt (JPL) and NASA [2] Thomas Hackman, HY:n observatorio 25

3.2 Tähtien kehitys PMS-vaiheessa Auringonmassaisen tähden kehitys HRdiagrammassa: 1-3 Kutistuminen 3. Ydinreaktiot tähti kirkastuu 5. Maksimikirkkaus 6. C 12 -poltto 7. PP-ketjusta pääreaktio, pääsarja alkaa Kuva: Novotny, 1973 Thomas Hackman, HY:n observatorio 26

3.3 Pääsarjavaihe Pääsarjan tähdet: ~ Tasapaino vallitsee Energiatuotanto: H He: pp-ketju tai CNO-sykli Luminositeettiluokka V Pääsarjavaihe päättyy kun H ehtyy ytimestä Thomas Hackman, HY:n observatorio 27

3.3 Auringonkaltaisen tähden rakenne pääsarjassa Pääsarjan malli 1M, ikä 4.3 miljardia vuotta (r=etäisyys keskustasta, =tiheys, T=lämpötila, L=luminositeetti, X= vedyn pitoisuus) Kuva: Novotny, 1973 Thomas Hackman, HY:n observatorio 28

3.3.1 Pääsarjavaiheen kesto Pääsarjavaiheen aikaskaala on ydinaikaskaala: n 0.007 0.1Mc 2 L Oletetaan: M/R 2 ~ vakio (pätee kun M ~ 1-15 M ) L 4R 2 4 4 T eff n Teff pienet tähdet säilyvät pääsarjassa pitkään (~kymmeniä miljardeja vuosia) suuret tähdet palavat loppuun nopeammin (miljoonissa vuosissa) Thomas Hackman, HY:n observatorio 29

3.3.2 Eri massaisten tähtien pääsarjakehitys Pääsarja (katkoviivojen rajoittama) ja kehittyminen punaiseksi jättiläiseksi (Novotny, s.321) Kuva: Novotny, 1973 Thomas Hackman, HY:n observatorio 30

3.3.3 Pääsarjan kehitys pienillä tähdillä Massarajat: 0.08 M < M < 0.3 M Spektriluokka M Pääsarjan aikaskaala pitempi kuin maailmankaikkeuden ikä Kokonaan konvektiivinen aine sekoittuu voi kuluttaa lähes kaiken H:n Pääsarjan aikana tähti kirkastuu ja kuumenee hitaasti Vedyn loputtua kutistuminen valkoinen kääpiö Thomas Hackman, HY:n observatorio 31

3.3.4 Pääsarjan kehitys auringon kaltaisella tähdellä Massarajat: 0.3 M < M < 1.5 M Radiatiivinen ydin, konvektiivinen vaippa Jos M > 1.1 M : pieni konvektiivinen ydin Pääsarjan aikana luminositeetti kasvaa hitaasti H:n osuus ytimen sisäosassa pienenee palaminen jatkuu ytimen ulko-osassa H loppu ytimessä heliumydin joka kuumenee luhistuessaan säteily kuumentaa ytimen ulko-osia H:n palaminen kiihtyy ydin puristuu kasaan, ulko-osat laajenevat punainen jättiläinen Thomas Hackman, HY:n observatorio 32

3.3.5 Pääsarjan kehitys melko suurilla tähdillä Massa M ~ 5 M Ydin konvektiivinen, kuori radiatiivinen Ytimen kemiallinen koostumus homogeeninen Pääsarjan aikana luminositeetti kasvaa ja efektiivinen lämpötila laskee Kun ytimen vetypitoisuus < 5% koko tähti luhistuu: tähti kirkastuu ja kuumenee muodostuu H:n palamiskuori konvektiivisen ytimen ulkopuolelle ydin kuumenee ja luhistuu, ulko-osat laajenevat punainen jättiläinen Thomas Hackman, HY:n observatorio 33

3.3.6 Pääsarjan kehitys suurimmilla tähdillä Massa M > 15 M Laaja konvektiivinen ydin, ohuempi radiatiivinen kouri Pääsarjan aikana luminositeetti kasvaa ja efektiivinen lämpötila laskee Kun H:n osuus < 3% ydinreaktiot ytimessä vähenevät ydin luhistuu ja kuumenee H:n palamiskuori välikerroksessa ulko-osat laajenevat punainen jättiläinen Thomas Hackman, HY:n observatorio 34

3.4.1 Jättiläisvaihe auringon kaltaisella tähdellä Massarajat: 0.3 M < M < 3 M Siirtymä pois pääsarjasta: Ohut H:n palamiskouri & luhistuva He-ydin kasvaa H:n palamiskuoren lämpötila nousee ulko-osat laajenevat voimakkaasti ja jäähtyvät tähdestä punainen jättiläinen Jättiläisvaihe Kun lämpötila kasvaa tarpeeksi alkaa He-fuusio ytimessä ydin tuottaa taas energiaa He:n loppuessa ytimessä: Luhistuva hiiliydin H:n ja He:n palamiskuoret Tähti epästabiilissa tilassa Kun He:n ja H:n palaminen loppuu kuori luhistuu ytimeen valkoinen kääpiö (+ mahd. planetaarinen sumu) Thomas Hackman, HY:n observatorio 35

3.4.1 Planetaariset sumut Auringonkaltaisen tähden loppuvaiheissa osa tähdestä saattaa virrata ulos avaruuteen planetaarinen sumu Spirografi -, Kissan silmä - ja Eskimo -sumut, kuvat: HST (STScI) Thomas Hackman, HY:n observatorio 36

3.4.2 Jättiläisvaihe melko suurilla tähdillä Massarajat n.: 3 M < M < 15 M Voimakasta H:n palamista ydintä ympäröivässä kuoressa ulko-osat laajenevat ja kasvava He-ydin ydin luhistuu gravitaatioenergiaa vapautuu H:n palaminen kuoressa kiihtyy ulko-osat laajenevat voimakkaasti Tähti siirtyy punaisten jättiläisten alueelle HRdiagrammassa He syttyy ytimessä He:n loppuessa lämpötila ytimessä kasvaa tarpeeksi hiilen (C) ja jopa hapen (O) syttymiseksi C tai O syttyy räjähdysmäisesti tyypin I supernova, jossa koko tähti hajoaa Thomas Hackman, HY:n observatorio 37

3.4.3 Jättiläisvaihe suurimmilla tähdillä Massaraja n. M > 15 M Osittain sama kehityskulku kuin kevyemmillä tähdillä: Palamiskuoret, voimakas laajeneminen ym. He, C, O:n fuusioreaktiot käynnistyvät hallitusti Sipulimainen rakenne, jossa eri aineitten palamiskuoria Valtava koko Fuusioreaktioiden päätepiste: Fe Kun Fe-ydin kasvaa tarpeeksi isoksi luhistuminen ulko-osien ydinreaktiot kiihtyvät räjähdysmäisesti osa tähdestä räjähtää supernovana (tyyppi II) Jäljelle jää kompakti tähti Ori, STSci Thomas Hackman, HY:n observatorio 38

3.4.3 Supernovan jäänne (jatk.) Rapusumu: Vuoden 1054 supernovan jäänne (Hubble ST, STScI) Thomas Hackman, HY:n observatorio 39

3.5 Tähtien kehityksen loppuvaiheet Ydinreaktioiden loputtua ydin (jos on jäljellä mitään) kutistuu kompakti tähti Kompakti tähti voi säteillä lähinnä termistä energiaa Riippuen massasta valkoinen kääpiö neutronitähti musta aukko Valkoisia kääpiöitä M4:ssa (STScI) Thomas Hackman, HY:n observatorio 40

3.5.1 Valkoinen kääpiö Pienimmät tähdet päätyvät valkoisiksi kääpiöiksi N. auringon massa, n. maapallon koko Ei ydinreaktioita säteilee termistä energiaa Painetta dominoi degeneroitunut elektronikaasu Valkoinen kääpiö viilenee hitaasti säteilemällä Thomas Hackman, HY:n observatorio 41

3.5.2 Neutronitähti Luhistuneen ytimen massa M CH < M < M OV, jossa M CH on n. 1.5 M ja M OV on n. 1.5-3 M Ytimen luhistuminen pysähtyy kun aine muuttunut degeneroituneeksi neutronipuuroksi Tiheys tähden sisällä > 10 18 kg/m 3 Neutronitähden läpimitta ~ 10 km Impulssimomentti ja magneettikenttä säilyvät tähden ytimen luhistuessa Neutronitähden pyörimisnopeus aluksi hyvin suuri ja magneettikenttä voi olla voimakas pulsari Thomas Hackman, HY:n observatorio 42

3.5.3 Musta aukko Jos luhistuvan ytimen massa on M>M OV muodostuu musta aukko M OV :n arvoa ei tunneta tarkkaan koska Suuri tiheys neutronien vuorovaikutus, suprajohtavuus Aineen tilanyhtälö poikkeaa ideaalisesta degeneroituneesta neutronikaasusta Thomas Hackman, HY:n observatorio 43

3.5.3 Schwarzschildin säde Mustan aukon Schwarzschildin säde: 1 2Gm 2 rc 0 2Gm 2 c Klassinen tapa laskea Schwarzschildin säde: Lasketaan pakonopeus v e kappaleesta R S saadaan ehdosta v e =c (valon nopeus) R S muodostaa tapahtumahorisontin Mikään (edes valo) ei pääse ulos tapahtumahorisontin takaa r R S Thomas Hackman, HY:n observatorio 44

3.5.3 Hawkingin prosessi tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin jokin voi päästä ulos Hawkingin prosessi: Kvanttimekaaninen prosessi jonka mukaan mustat aukot höyrystyvät Mustan aukon Hawkingin säteily vastaa mustan kappaleen säteilyä lämpötilalla 3 c T 8kGm Mustan aukon höyrystymisaika: Hawkingin teoria on kiistanalainen t ev 5120G 4 c 2 m 3 0 Thomas Hackman, HY:n observatorio 45

Kirjallisuutta ja www-sivuja Perustietoa tähdistä: Karttunen et.al (toim.): Tähtitieteen perusteet, Ursa 2003 Tähtien rakenteen ja kehityksen kurssikirjoja: Huovelin & Schultz: Tähtien rakenne ja kehitys, HY:n observatorio 2005 (luentomoniste) Kippenhahn & Weigert: Stellar Structure and Evolution, Springer 1990 Novotny: Introduction to Stellar Atmospheres and Interiors, Oxford University Press 1973 Tämä esitelmä: Pyydä luennoitsijalta, s-posti: Thomas.Hackman@helsinki.fi HY:n observatorio: www.astro.helsinki.fi European Southern Observatory: www.eso.org Hubble Space Telescope: www.stsci.edu Thomas Hackman, HY:n observatorio 46