KELUJÄRVI-RAJALA OSAYLEISKAAVA

KELUJÄRVI-RAJALA OSAYLEISKAAVA SODANKYLÄ MAISEMASELVITYS 18.06.2008 Sepänkatu 9 A 7, 90100 Oulu Puh. 010 2414 600 Fax 010 2414 601 etunimi.sukunimi@airix.fi SODANKYLÄN KUNTA

SISÄLLYSLUETTELO: 1. JOHDANTO... 4 2. MAISEMAN YLEISPIIRTEET... 5 3. ASUTUKSEN SYNTY JA RAKENNETTU YMPÄRISTÖ... 6 4. MAISEMASELVITYS OSA-ALUEITTAIN... 8 4.1 TARKENNUSALUEIDEN ULKOPUOLISET ALUEET... 9 Maisemakuva... 9 Maisemarakenne... 9 Maisema-alueet... 10 Yhteenveto... 10 4.2 JEESIÖJOEN LAAKSO... 11 Maisema-alueet ja -rakenne... 11 Maisemakuva... 12 Asutus... 13 4.3 SATTASEN JOKILAAKSO... 14 Maisema-alueet... 15 Maisemarakenne... 16 Maisemakuva... 16 Asutus... 16 4.4 KELUJOEN LAAKSO JA KELUJÄRVEN ALUE... 19 Maisema-alueet... 19 Maisemarakenne... 20 Maisemakuva... 20 Asutus... 21 4.5 KITISEN LAAKSO... 26 Maisema-alueet ja -rakenne... 26 Maisemakuva... 27 Asutus... 28 4.6 ALA-POSTOJOEN ALUE... 30 Maisema-alueet ja -rakenne... 30 Maisemakuva... 30 Asutus... 30 Lähteet... 31 LIITEKARTAT: Maisema-alueet (periaatekuva, A3) Maisemarakenne (A3) Maisemakuva (periaatekuva, A3) Luonto- ja maisemaselvityskartta on luontoselvityksen liitteenä (mittakaavassa 1:50 000) Kuvat: AIRIX Ympäristö Oy, jollei toisin mainita.

1. JOHDANTO Maisemaselvitys on tehty osana Kelujärvi-Rajala alueen osayleiskaavatyötä. Selvityksen on tehnyt FM Johanna Kaukonen yhdessä RI, KM Anne Leskisen ja arkkitehti Riitta Yrjänheikin kanssa. Yleiskaava-alueelta on selvitetty maiseman perusrunko eli maisemarakenne sekä maisemakuvalliset tekijät. Näiden perusteella suunnittelualue on jaettu maisema-alueisiin. Alueiden kuvausten jälkeen on annettu suosituksia jatkotyötä varten. Tietolähteinä ovat olleet aiemmat selvitykset, peruskarttamateriaali ja maastokäynti. Lisäksi alueelta on ollut käytössä ilmakuvia. Maastokäynti on tehty heinäkuussa 2006, jolloin käytiin tarkastelemassa yleisen maisemakuvan lisäksi nykyistä rakentamista ja alueiden soveltuvuutta uudelle rakentamiselle. Maiseman tarkemman tutustumisen kohteet on merkitty kartalle luonto- ja maisemaselvitys. Suunnittelualueelle on tehty myös kulttuuriympäristöselvitys, joka on erillisenä raporttina. Maisemaselvityksessä on kuvattu pääosin asutuksen sijoittumista maisemaan sekä kyliä ja kylätyyppejä. Asutuksesta löytyy lisätietoja kulttuuriympäristöselvityksestä. Näkymä Sattaskönkään kohdalta Sattasvaaralle, erääseen alueen erikoisimmista maamerkeistä.

2. MAISEMAN YLEISPIIRTEET Lapin maisemaa hallitsee luonto, sillä monet alueet ovat harvaan asuttuja ja säilyneet pitkään koskemattomina. Lapin luontoon kuuluvat paljakkaiset tunturit, jokivarsien kultamaat sekä laajat aapasuot, rääseiköt ja avohakkuualat. Lapissa on laajoja suojelualueita. Valtaosa Lapista on supraakvaattista. Mannerjäätikön sulaessa ensin ovat paljastuneet tunturien laet, ja sulamisvedet ovat kulkeneet pitkin lieveuomia. Sulamisvedet ovat kuljettaneet soraa ja hiekkaa ja kasanneet niitä harjuiksi. Myöhemmin sulamisvedet ovat kuluttaneet muuten pyöreäpiirteisten tuntureiden rinteisiin kuruja. Ihmistoiminnan jäljet näkyvät Lapissa maisemassa metsätalouden ja turismin aikaansaamina muutoksina. Sodankylä kuuluu Peräpohjolaan, jossa pinnanmuodot ovat suurpiirteisiä ja jyrkkiä. Vaarat ja tunturit ovat joko ryppäinä ketjussa tai yksittäisinä kohoumina, ja niiden lomaan jää tasaisia suo- ja metsäerämaa-alueita. Tärkeimpiä vesistöjä ovat suuret, pitkät ja runsaasti haarovat joet. Järviä on kohtalaisesti ja ne ovat yleensä melko pieniä. Soita on runsaasti. Lähes koko maakunnan topografia määräytyy kalliokohoumien mukaan. Useimmiten maata peittää kivikkoinen moreeni, ja erikoispiirteenä ovat tunturi- ja vaara-alueiden vaikeakulkuiset rakkakivikot. Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön (1992) mukaan suunnittelualue kuuluu Aapa-Lapin seutuun. Suomen Kartaston (1993) maisema-aluejaossa Sodankylä kuuluu Lapin suuralueeseen ja Metsä-Lapin maisemamaakunnan Lapin aapaseutuun. Näiden maisemaalueiden kuvausten mukaan suunnittelualueen havumetsät ovat harvoja. Maiseman avaruutta lisäävät laajat suoalueet sekä tunturikoivikot ja tuntureiden laet, puuttomat paljakat. Aluetta sanotaan ympäristöstään poiketen tasaiseksi, laajojen aapasoiden ja metsäisten erämaiden luonnehtimaksi alueeksi. Yksittäiset tunturit kohoavat jäännösvuorina. Tunturit kohoavat laakealta alustalta, minkä vuoksi vaikutelma tunturien korkeuksista ja ympäröivien alueiden tasaisuudesta on liioiteltu. Maisemakuvassa purot halkovat asumattomia kairoja ja vaaroja on yksittäisinä kohoumina tai ryhminä. Alueen laakeus johtuu kallioperän kulumisesta. Maaperän merkitys maankamaran suurmuodoissa on keskimäärin vähäinen, mutta paikoin on paksuja kerroksia. Yleisin maalaji on pohjamoreeni. Vaarojen väliset laajat tasaiset alueet ovat soistuneet. Alueen maapinta-alasta lähes 50 % on soita. Metsä-Lapissa talouden perusta on puuntuotannossa ja kasvullista metsämaata on pinta-alasta yli puolet lukuun ottamatta tunturiseutuja. Edellytykset maataloudelle ovat heikot. Asutus seuraa jokivarsia. Alueella on paljon laajoja aapasoita, kuten Sodankylän Isoaapa, Viiankiaapa ja Pomoaapa. Näillä soilla pintarakenteessa vuorottelevat vetiset rimmet ja roudan nostattamat jänteet. Maisemahäiriöitä muodostavat avohakkuut, syväauraukset ja metsäautotiet sekä soiden ojitukset. Pohjois-Lapin maakuntakaavaa varten tehdyn maisemaselvityksen tarkennetun maisema-aluejaon mukaan suunnittelualue kuuluu itäosistaan Kitisen laaksoon, länsiosistaan Keski-Lapin vaaraylänköön. Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan Sodankylän kunnan eteläosa on asutushistoriansa vuoksi kulttuuriarvoja sisältävä kulttuuriympäristövyöhyke, joka poikkeaa muusta maakuntakaavaalueesta. Alueelle on tullut huomattavasti aiemmin ja määrällisesti enemmän suomalaista asutusta kuin maakuntakaavan muille osille. Saamelaiskulttuuri on mukautunut etelästä tulleisiin vaikutteisiin. Alueella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Kohteissa on erityyppisiä kyliä, jotka ovat sijoittuneet luonnonolojen mukaan kauniisti maisemaan. Alueella kulkee myös Ruijan polku, joka on vanha reitti Kemijoelta Jäämerelle. Sodankylässä se menee Kitisen kautta Sodankylään ja siitä edelleen Sompiojärvelle. Polkua voidaan pitää valtatie 4:n edeltäjänä. 5

3. ASUTUKSEN SYNTY JA RAKENNETTU YMPÄRISTÖ Vaeltavat metsälappalaiset asuttivat Sodankylän eteläosia aina 1600-luvulle saakka. 1600-luvun aikana lappalaisten veromaille ilmaantuivat ensimmäiset suomalaiset uudisraivaajat. Asutus on levinnyt Sodankylään kunnan kaakkoisosista jokivarsia pitkin leviten myös eteläosien eräjärvien rannoille. Väestö on tullut jokisuistoihin läänin eteläosiin, mistä aluksi tehtiin kesäisiä kalastusretkiä pohjoisemmaksi. Asutus alkoi levitä jokivarsia pitkin ylös pohjoiseen 1600-luvulla, jonka loppupuolella Ruotsin kruunun asutuspolitiikka kannusti suomalaisia uudisasukkaita yhä syvemmälle Lappiin. Uudisasutus ei ollut määrällisesti kovin suurta, mutta sen vaikutus lappalaisten elintapoihin oli valtava: osa Sodankylän lappalaisista omaksui nopeasti maanviljelyn ja karjanhoidon perustaen pysyvän tilan. 1800-luvun jälkipuoliskolla yhä useammat saamelaiset luopuivat kotaelämästä. Kiinteät asutukset on perustettu yleensä vanhojen lapinkylien sijaintipaikoille, eikä perinteisistä lappalaisten kausiasuttavista kylistä ole jäänyt rakennettuun ympäristöön juurikaan merkkejä. Vuonna 1944 saksalaiset tuhosivat noin 80 % Sodankylän rakennuskannasta. Tuhoamatta jäi Sodankylän kirkkojen ohella lähinnä huonojen liikuntayhteyksien päässä olevia kyliä ja yksittäisiä tiloja. Jälleenrakennuskaudella sotaa edeltänyt rakennusvolyymi saavutettiin muutamassa vuodessa. Sodankylään perustettiin 84 viljelytilaa, 27 asunto-viljalystilaa ja 31 asuntotilaa. Asukasmäärä kasvoi edelleen ja uusia asutusalueita perustettiin myös kunnan eteläosiin suurten aapasoiden tuntumaan. Muuten Sodankylän rakennettu ympäristö on samoilla sijoilla kuin se on ollut 1600-luvun suomalaisasutuksen alkuajoista lähtien. Sodankylän kirkonkylä kuuluu Lapin suurimpiin asutustaajamiin. Kylän keskusta on pikkukaupunkimainen. Perinteistä peräpohjalaista rakennuskantaa on Sodankylässä säilynyt linjan Rajala-Petkula-Lokka eteläpuolella. Pääosa suunnittelualueen rakennuskannasta on jälleenrakennuskaudelta. Sattasen kylä Kitisen rannalla (Kuva: Lentokuva Vallas). 6

Alueen asutus on pääosin harvaa ja se sijaitsee pienine viljelyaloineen jokien varsilla tai järvien tuntumassa. Järvenranta-asutus sijoittuu yleensä ympäristöstään kohoaville kummuille. Jokirannan kulttuurivyöhyke on kapea, ja siellä on pieniä nauhamaisia tai rypälemäisiä kyliä. Maatalouden osalta ilmasto-olosuhteet ovat rajoittaneet kasvinviljelyä ja karjataloudella on ollut suurempi merkitys. Jokirannoilla on viljavia tulvaniittyjä, joiden lisäksi heinää on niitetty soilta. Poronhoito on tärkeää ja lisäelantoa on hankittu kalastamalla, metsästämällä ja luonnontuotteiden keräilyllä. Metsätaloutta haittaa metsän hidas uusiutuminen. Soita on kuivatettu jonkin verran metsien tuoton lisäämiseksi. Jokivesiä on valjastettu voimatalouden tarpeisiin ja Sodankylässä sijaitsevat maamme suurimmat tekoaltaat, Lokka ja Porttipahta. Kitisen varteen on valmistunut vuonna 2001 Kelukosken voimalaitos. Voimalaitos sijaitsee noin viisi kilometriä Sodankylän taajamasta pohjoiseen. Kelukoskessa tuotettu keskimääräinen vuosienergia riittää noin 1 900 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutukseen. Kelukosken vesivarasto on Porttipahdan tekojärvi. Ennen Kelukoskea Porttipahdalta etelään on neljä muuta voimalaitosta. Voimalaitos vaikuttaa alueen maisemaan. Jokirakentaminen on muuttanut jokimaiseman, kosket ovat hävinneet ja alueelle on syntynyt laajoja järvimäisiä padotusaltaita. Kitisen vesistön korkeustasot vaihtelevat säännöstelyn mukaan. Pahtavaarassa sijaitsee tällä hetkellä Lapin ainoa laajamittainen teollisen kaivostoiminnan alue. Tosin kesäkuussa 2006 saatiin päätös Kittilän Suurikuusikkoon avattavasta kultakaivoksesta, joka tulee olemaan Euroopan suurin (Kaleva 06.06.2006). Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan suunnittelualueen erityiskohteita ovat aapasuot, Sattasen- Kitisen joenvarsiasutus sekä Kelujärven kylän maaseudun kehittämisvyöhyke. Maakuntakaavassa suositellaan alueen rantapeltojen ja -niittyjen säilyttämistä avoimina rantakylien maisema-arvojen säilymiseksi. Alueen lisärakentamista suositellaan sijoitettavaksi nykyisten kylämaisten alueiden yhteyteen. Erityistä huolellisuutta vaaditaan Puolakkavaaran alueella, sillä kylä on luokiteltu maakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. 7

4. MAISEMASELVITYS OSA-ALUEITTAIN Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita (Ympäristöministeriö 1992). Rajalan, Kelujärven, Sattasen ja Siurunmaan sekä Puolakkavaaran kylät ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Alueella on kaksi perinnemaisemaa (Kalpio & Bergman 1999), Haapalan laidun Sattasjoen rannalla Asentopalossa ja Onnelan laidun Kelujoen etelärannalla Siurunmaan kylässä. Suunnittelualueella on hyvin vähän asutusta, ja se on sijoittunut pääosin pieniin kyliin. Kylät jaoteltiin niiden maisemaan sijoittumisen mukaan. Alueen ainoa järvikylä on Kelujärvi. Jokivarteen sijoittuvat Rajala, Asentopalo ja Siurunmaa sekä alueen suurin kylä Sattanen. Vesistöihin tukeutumatonta asutusta on Puolakkavaarassa sekä Myllykylässä ja Myllykylänpäässä. Puolakkavaara ja Asentopalo ovat nauhakyliä, muiden kylien asutus on rypälemäistä. Maisemarakenteeseen peilattuna Kelujärvi ja Puolakkavaara ovat kumparekyliä, joissa asutus on selänteen laella ja ylärinteillä. Myllykylä ja Myllykylänpää sekä Siurunmaa taas ovat sijoittuneet laakson keskellä kohoaville matalille ja kuiville selänteille. Sattanen on alueen suurin kylä, ja se on sijoittunut kumpareen rinteelle kohti Kitistä. Rajala ja Koskenkylä ovat rinneasutusta, vaikkakin kylät ovat tasaisella kohdalla jokitörmän ja selänteen välissä. Rajalan kylän ylimmät tilat ovat selänteen puolella. Asentopalon asutus taas on jokitörmän päällä tasaisella maalla. Tässä maisemaselvityksessä tarkennetaan Pohjois-Lapin maakuntakaavassa esiteltyä maisemaaluejakoa. Alue on jaettu keskenään erilaisiin, mahdollisimman yhtenäisiin alueisiin. Alueella on kuusi joki- tai järvialuetta ja näiden lisäksi yhdeksän topografialtaan erilaista, pääasiassa korkeamman maan aluetta. Alueen maisema jakautuu tunturi- ja vaaraketjuihin sekä jokilaaksoihin. Jokilaaksojen maisema-alueita ovat Jeesiöjoen laakso, Sattasen jokilaakso, Kelujoen laakso ja Kelujärven alue, Kitisen laakso sekä Ala-Postojoen alue. Jokialueiden ulkopuolelle jäävät Viiankiaapa ja Suksiaapa. Korkeimmat alueet sijoittuvat itä-länsisuuntaisiin vyöhykkeisiin, joita ovat Kaarestunturin vaaraketju Sattasen ja Jeesiöjoen välillä, Nuttion ja Kannusselän alueet sekä Sattasvaaran alue Sattasjoen pohjoispuolella, Oratunturin vaarajono Kelujoen eteläpuolella sekä Nuolivaaran ja Suksivaaran alueet Kelujärven pohjoispuolella. Alueet on esitetty kartalla maisema-alueet. Maisemaaluejako on esitetty periaatteellisena kuvana. Tarkennusalueilla on tarkasteltu maisemarakennetta ja maisemakuvaa. Maisemarakenne on kunkin paikan maastorakenteen ja siinä vaikuttavien luontosuhteiden muodostama kokonaisuus. Maisemarakenteesta osoitetaan vyöhykkeet, joita ovat selänne-, väli- ja laaksovyöhykkeet. Ne muodostavat maiseman perusrungon. Selänteiden lakialueet ja laaksojen alatasot vesistöineen ovat yleensä maisemarakenteen äärialueita, joiden muutosten sietokyky on heikko. Väli- eli rinnevyöhykkeet sen sijaan ovat edullisia alueita, joiden muutosten sietokyky on hyvä. Maisemarakenne on kuvattu kartalla maisemarakenne. Suunnittelualueen tarkennusalueet on selvitetty maisemarakenteen osalta 1:20 000 mittakaavassa, muut alueet 1:50 000. Suunnittelualueen maasto on alavinta Kitisen rannoilla Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolella, jossa maaston korkeus on noin 175 metriä. Alueen jokien rannat ovat matalia alueita. Lisäksi Kelujoen ympäristö ja joen pohjoispuolinen alue on hyvin tasaista maastoa. Peruskorkeustaso on alueella 200 300 mpy, osa vaaroista kohoaa yli 400 mpy. Tällainen on Oratunturi, joka sijaitsee suunnittelualueen kaakkoisosassa. Tunturi on alueen korkein kohta, ja laki kohoaa 455 metriin merenpinnasta. Myös länsi- ja luoteisosissa on tunturiryppäitä. Näistä korkein on Keulakkopää, joka kohoaa 425 metriin merenpinnasta. Suunnittelualueen vesistöistä on kerrottu enemmän luontoselvityksessä (Degerman 2006). Alueella on Suomen Ympäristökeskuksen luokittelemia tärkeitä pohjavesialueita, minkä lisäksi jokilaaksoissa ja jokikerrostumissa voi olla paikallisesti merkittäviä pohjavesivarastoja. 8

4.1 TARKENNUSALUEIDEN ULKOPUOLISET ALUEET Maisemakuva Suunnittelualue on kylien ulkopuolella pääosin luonnontilaista, erämaista aluetta. Rannoilla ja paikoitelle tunturien ja vaarojen rinteillä on yksittäisiä tai pienissä ryhmissä olevia loma-asuntoja. Alueella risteilee runsaasti metsäautoteitä ja paikoitellen myös reittejä. Metsätalouden merkit ovat näkyvissä joko avohakkuina tai metsän harvennuksina. Maisemaan ongelmia tuovat paikoitellen maa-ainestenottoalueet. Maisemakuva on esitetty pääperiaatteissaan liitteessä 1 olevalla kartalla. Merkittävimmiksi maamerkeiksi kohoavat suuret tunturit, jotka näkyvät kaukomaisemassa pitkälle yli tasaisten alueiden. Paikallisempia, mutta myöskin merkittäviä maamerkkejä ovat vesistöjä ylittävät sillat. Tärkein maisemallinen solmukohta on Sattasen ja Kitisen yhtymäkohta. Kelukosken voimalaitosrakentamisen myötä vedenpinta on noussut, ja alueelle on syntynyt järvimäinen allas. Maiseman merkittävyyttä korostavat sillat sekä Sattasen kylä, joka sijoittuu rinteeseen katsoen altaalle. Maisemarakenne Suunnittelualueen maisemarakenne on melko selkeä. Alueella on vesistöjä sekä laajoja suoalueita, jotka muodostavat maisemarakenteen alimman tason eli laakson. Suuret vaarat ja tunturit työntyvät paikoin lähelle laaksoa, jolloin selänteiden ja laakson välinen rinnevyöhyke jää kapeaksi nauhaksi. Paikoitellen taas laaksosta kohoaa matalampia selänteitä, joilla myös rinnevyöhyke on laajempi. 9

Maisema-alueet Viiankiaapa ja Suksiaapa muodostavat alueen, jossa Viiankiaapa on laaja tasankoalue Kitisen ja Kelujoen välillä. Viiankiaavan reunoilla maaperä muuttuu kuivemmaksi, ja lounaiskulmassa on Kuusivaara. Vaara kohoaa selvästi ympäröivästä tasaisesta maastosta. Viiankiaavan keskellä on muitakin, matalampia kohoumia, mm. Viiankiaavan Petäjäsaari ja Sakattikumpu, jotka ovat metsäsaarekkeita suon keskellä. Toinen tasanko löytyy suunnittelualueen itäkulmalta, jossa Suksiaapa laskee selvästi alemmas ja tasaisemmaksi maastoksi Suksivaaraan nähden. Kaarestunturin vaaraketju, joka sijaitsee Sattasjoen eteläpuolella. Suurena maamerkkinä kohoaa Kaarestunturi, joka on alueen asukkaiden mieleinen virkistysalue. Vaaraketjuun kuuluvat lisäksi Sukuvaara, Saittavaara ja Keulakkopää. Kaarestunturi ja vaarat ovat suhteellisen jyrkkärinteisiä, pyöreähköjä kohoumia joiden väliin jää syviäkin laaksoja. Laaksoissa virtaa jokien haaroja ja ojia. Nuttion ja Kannusselän alueet, joista Nuttion alueen muodostavat Nuttion laet ja Rajalavaara Sovasjoen länsipuolella. Sovasjoen itäpuolelle taas jää Kannusselän alue. Molempien alueiden suhteelliset korkeuserot eivät ole kovin suuria, ja lakien väliin jää soistumia. Alueet eroavat selvästi jokilaaksosta. Sattasvaaran alueella sijaitsevat korkeat vaarat Sattasvaara, Pahtavaara, Postovaara, Vanttioselkä ja Kotavaarat. Vaarojen väliin jää alavampia, osin soistuneita alueita. Alueen suhteelliset korkeuserot ovat selvästi suuremmat kuin Kannusselän alueella. Sattasvaara on maamerkkinä alueen kylille. Pahtavaarassa on kultakaivos, joka on jätealtaineen maiseman ongelmakohta. Oratunturin vaarajono, jossa tärkeimpinä maamerkkeinä ovat Orantunturi ja Kommattivaara. Niiden välillä on muitakin korkeita lakia, jotka piirtävät taivaanrantaa alavien soistuneiden jokilaaksojen jälkeen. Vaarojen väliin jää syviäkin painanteita jokihaaroista. Nuolivaaran vaara-alue, jossa sijaitsevat Nuolivaara, Palkisvaara ja Laukkuvaara. Vaarojen väliin jää soistumia, ja syviä kuruja (esim. Nuolikuru). Vaarat ovat taustamaisemana Kelujärven alueelle. Maiseman suhteelliset korkeuserot eivät ole yhtä suuria kuin Orantunturin vaarajonossa. Suksivaaran alue, jossa Suksivaara erottaa eteläpuolelle jäävän Passuvannon laakson pohjoispuolisesta Suksiaavasta. Alueella sijaitsevat mm. Suksivaara ja Vitsavaara, joiden väliin jää suoalueita. Yhteenveto Suunnittelualueella suotasangot tulisi jättää rakentamiselta vapaiksi viher- ja virkistysalueiksi. Tunturien ja vaarojen ylärinteet sekä lakialueet tulisi jättää rakentamattomiksi ja muutenkin mahdollisimman koskemattomiksi, sillä muutokset näillä alueilla vaikuttavat pitkälle kaukomaisemiin. Nykyiset erämaiset alueet tulisi säästää, ja sijoittaa rakentaminen vanhoille kulttuurivyöhykkeille suurimpien vesistöjen varsille. Alueella on erityiskohteina Kaarestunturin, Sattasvaaran ja Kommattivaaran virkistysmaastot sekä Nuolikurun ja Nuttio-ojan ja -lammen alueet, jotka ovat maisemallisesti ja luonnonoloiltaan mielenkiintoisia, potentiaalisia virkistysalueita. 10

4.2 JEESIÖJOEN LAAKSO Jeesiöjoki saa alkunsa Kittilän Jeesiöjärvestä ja laskee Kitiseen Sodankylän kirkonkylän kohdalla. Joki halkoo maisemaa Kaaresselän, Joukhaisvaaran ja Sukuvaaran sekä kauemmaksi jäävän Utsamonvaaran välillä. Jeesiöjoki on suhteellisen runsasvetinen. Rantalaakso on yleensä soistunut, kuten alla olevassa kuvassa alueen keskivaiheilta näkyy. Jeesiöjokeen laskee Kaareoja, joka saa alkunsa Kaarevuomalta. Oja kulkee soistuneen alueen läpi. Maisema-alueet ja -rakenne Jeesiöjoki on suunnittelualueella jaettu kahteen maisema-alueeseen, ala- ja yläjuoksuun (kartalla A ja B). Nämä eroavat toisistaan siten, että yläjuoksu on kuivempi ja alajuoksulla laakso on leveämpi ja rannoilla on enemmän metsäistä suota. Alajuoksulla ei myöskään ole selvää rinnettä, vaan maasto on tieltä katsottuna tasaista lukuun ottamatta jokitöyrästä. Yläjuoksu on kapeammassa uomassa rinteiden välissä. Alajuoksulla on loma-asutusta, ja lisäksi vakituista asutusta joen pohjoispuolella. Yläjuoksulla on loma-asuntoja, joista suurin osa rantatöyräällä rinteessä tai töyrään päällä. Alueen rakentamisen kannalta paras alue, inhimillinen vyöhyke eli välivyöhyke jää kapeaksi laakson ja nopeasti kohoavan selänteen väliin. Laajoja rinnealueita on vain alueen keskivaiheilla, Liikkuvankankaiden kohdalla. Myös Kaareojan lähelle jää soistuneita rinteitä. Rinnevyöhykettä tulee tarkastella tarkemmin rakennuspaikkakohtaisia suunnitelmia tehtäessä. 11

Maisemakuva Koko Jeesiöjoen laaksossa ei ole juuri pitkiä kaukonäkymiä, paitsi harvennus- tai avohakkuiden avatessa metsäistä maisemaa (kuva alla). Myöskään jokirannasta ei ole kaukonäkymiä. Maamerkkejä ovat pohjoispuolen Kaarestunturi ja eteläpuolen Utsamonvaara, jotka näkyvät yläjuoksulla hakkuiden kohdalta. Alueella on muutamia vakituisia asuntoja ja maanviljelystä. Talot eivät muodosta kyliä, vaan ovat pääosin yksittäin peltojensa kera. Talot peltoineen avaavat maisemaa ja ovat maamerkkejä (kuva yllä). Maiseman ongelmakohtia ovat soranottoalueet, joita ei ole montaa, eivätkä ne juurikaan näy tielle tai joelle. Hakkuut ovat toisaalta ongelma, toisaalta maisemaa avaava elementti. Kuvassa alla on esimerkki rannasta, jossa kulkeminen on vaikeaa. Alueella on myös paljon lähteitä, joista osa näyttää olevan vedenottokäytössä (kuva alla oikealla). 12

Asutus Jeesiöjokivarsi on hyvin harvaan rakennettua aluetta. Asutus peltoineen muodostaa pieniä aukkoja metsäiseen maisemaan Jeesiön ratsuntien varrella. Alajuoksulla Sukuvaaran etelärinteellä on muutama talo peltoineen. Asutus on sijoittunut selänteen ja rinnevyöhykkeen rajalle. Alarinteessä ja osittain laaksossa on muutamia loma-asuntoja. Yläjuoksulla on ainoastaan lomaasutusta, joka on sijoittunut pääosin rinteille. Jeesiöjoen varrella loma-asunnot ovat pieniä eli mittasuhteiltaan maastoon sopivia muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Loma-asunnot on rakennettu ympäröivä luonto huomioiden, joten niillä ei ole pihaa eikä niitä varten yleensä ole muokattu ympäristöä. Rakennukset eivät pääosin näy joelle, sillä puustoa ei ole hakattu. Paikoitellen kuitenkin tiet kuluttavat kuivaan maastoon näkyviä jälkiä. Koko suunnittelualueella rakennuksia ympäröivät aidat ovat yleisiä, varsinkin vakituisten asumusten lähellä. Aidat on pystytetty suojaamaan pihoja porojen aiheuttamilta tuhoilta. Alueen asuinrakennukset ovat jälleenrakennuskaudella tai sen jälkeen rakennettuja. Vanhempaa rakennuskantaa alueella ei ole. Suositukset: Jeesiöjoen rannat ovat tällä hetkellä suureksi osaksi rakentamattomia. Alue soveltuu hyvin loma-asutukseen, vaikka palvelut pitääkin hakea Sodankylän kirkonkylältä. Lomaasunnot tulisi rakentaa nykyisen käytännön mukaan ryppäisiin kuivalle maalle. Mikäli rannassa on leveämpi suokaistale, ranta ei ole rakennuskelpoista, eikä jokea voida hyödyntää. Rinteet ja törmien yläosat ovat paikkoja, joihin mökkejä voi sijoittaa. Rakentamisessa on kuitenkin huomioitava maaston kulutusherkkyys. Mökeille ei tule raivata suuria aukkoja puustoon tai raivata laajoja pihoja. Alueelle johtaa joen pohjoispuolella maantie. Mökeille voidaan tehdä metsäautoteiden tyyppisiä kulkureittejä päätieltä. Joen eteläpuolelle kulkeminen on ongelma, muuten maasto soveltuu loma-asumiseen siinä missä pohjoispuolikin. Jeesiöjoen yläjuoksu kannattaa säilyttää loma-asutuksen alueena, alajuoksulle voidaan ohjata nykyisen asutuksen tueksi myös vakituista asumista. Hyvin hajalleen sijoittuneet jälleenrakennuskauden pientilojen pihapiirit peltoineen eivät muodosta arvokasta aluekokonaisuutta. Yksittäiset pihapiirit peltoineen ovat kuitenkin viehättäviä maamerkkejä muuten metsäisessä maisemassa ja pihapiirien käyttökelpoista rakennuskantaa kannattaa vaalia mahdollisuuksien mukaan. 13

4.3 SATTASEN JOKILAAKSO Sattasen jokilaakso on pitkä ja vaihteleva alue. Sattasjoki on meanderoiva, matala joki jossa on paikoitellen koskia. Sattanen alkaa Kittilän soilta ja laskee Kitiseen Sattasen kylän kohdalla. Sattasessa maisemallisena erityiskohteena erottuu Sattasköngäs. Sattaseen taas laskee pohjoispuolelta Sovasjoki, joka kulkee suureksi osaksi suolla. Sattaseen laskee etelästä myös Saittajoki. Saittajoki on pienehkö, umpeenkasvava ja matala joki, jonka rannalla on myös vakituista asutusta. Sovasjoki laskee Sattaseen pohjoisesta. Jokien yhtymäkohdassa on kivikkoista, ja tällainen ranta jatkuu myös ylempänä ainakin paikoitellen. Sovasjoen alajuoksulla on loma-asuntojen lisäksi vakituista asutusta ja peltoja. Pellot ovat viljelykäytössä, ja rakennukset sijaitsevat rantatörmän päällä. Rakennukset on tehty mittakaavaltaan maastoon sopiviksi, eikä niitä varten ole muokattu liiaksi luonnonympäristöä. Sattaseen laskee ojia, joiden rannat voivat olla hyvin pusikkoisia. Kuvassa yllä vasemmalla Kivipurnuoja, oikealla Nuttio-ojan laskukohta Sattaseen. 14

Maisema-alueet Sattasen jokilaakso on jaettu kymmeneen maisemakokonaisuuteen. Alajuoksulta lähdettäessä Kitisen jokilaakson jälkeen tulee Sattasen alajuoksu (A). Kitisen laajan ja alavan laakson jälkeen Sattasen laakso on kapeampi ja maasto nousee lähempänä rantaa. Alajuoksulla laakso on jonkin verran soistunut. Joen pohjoispuolella vaarat kohoavat jo läheltä rantaa. Yleisesti ottaen rannat ovat suhteellisen kuivaa maata, ja alueella on jonkin verran loma-asutusta. Etelärannalla maasto on alavampaa ja vaarat pieniä. Vaarojen väliin jää soistuneita alueita. Joen keskivaiheille (B) laskevat sivujoista Saittajoki ja Sovasjoki. Soistuneita rantoja on suhteellisen vähän, ja joki kulkee kapeassa laaksossa. Asutuksen pääosa on Rajalan kyläalueella. Sattasen keskivaiheilla kasvillisuus on rehevämpää verrattuna yläjuoksuun. Sattasen yläjuoksulla (C) taas on useita luontokohteita ja maasto on kuivempaa verrattuna alajuoksuun. Yläjuoksulla laaksossa ei ole suuria soita. Lähellä jokea kohoaa vaaroja, kuten Pikkunivanvaara ja Kautoselkä. Sovasjoen alajuoksulla (E), ennen laskemista Sattaseen rannat ovat kuivaa maata, mutta maasto ei kohoa paljoa ranta-alueilla. Korkeuserot kasvavat suuremmiksi vasta etäämmällä joesta. Sovasjoen keskivaiheille (F) laskee Naalioja, ja täällä rannat ovat etelä- ja länsipuolella alavia ja soistuneita. Sovasjoen yläjuoksu (G) suunnittelualueella on jälleen kuivarantainen, uomassaan kulkeva virta. Saittajoen laakso (D) taas on laaja, sillä Saittajoki ja siihen laskeva Riesinoja kulkevat laajoilla suoalueilla. Saittajoen laaksoon sijoittuu suuria avosoita, Heinälamminvuoma, Huutovuoma, Penikkavuoma ja Ikkarinvuoma. Suoalueiden väliin jää matalahkoja kohoumia, kuten Kaunislehto, Riesiökuusikko ja Heinälamminkuusikko. Saittajoen alajuoksulla laakso on edelleen soistunutta, mutta kapeammalla alueella. Sattasen yläjuoksulta voidaan lisäksi erottaa Lomajoen laakso (J), joka on Riesiövaaran ja Linjaharjun välissä. Joki kulkee uomassaan, mutta alueelle jää suuri Kolmenkymmenenvuoman avosuo. Myös Nuttiolampi (I) on laskettu omaksi kokonaisuudekseen, sillä se on suurin lampi suunnittelualueen tällä osalla. Myös Saukkokaltionaapa (H) on erotettu omaksi kokonaisuudekseen. Tämä suoalue sijaitsee ennen vaaroja, joen rantaa kohti tultaessa on maastossa muualle tyypillisten soistumien sijaan kohoumia. 15

Maisemarakenne Sattasen alueen selännevyöhykkeet ovat laajoja johtuen siitä, että vaarat ovat lähellä jokilaaksoa. Alueen rinteet ovat vaarojen laidoilla kapeita vyöhykkeitä. Jokien yhtymäkohdan paikkeilla on kuitenkin alue, jossa on matalaa kumpareikkoa ja rinnevyöhykkeetkin laajempia kokonaisuuksia. Asutus on sijoittunut pääosin jokirannoille rinnevyöhykkeelle. Tämä vyöhyke on rakentamiselle suotuisinta aluetta. Loma-asuntoja on kuitenkin paikoitellen myös laaksossa. Maisemakuva Sattasen jokilaakson tärkeimmät maamerkit ovat lähistön suuret kohoumat Kaarestunturi ja Sattasvaara sekä paikoitellen horisontissa siintävät Riesiövaara ja Keulakkopää. Varsinkin Rajalasta ja Saittajoelta on pitkiä näkymiä Kaarestunturille. Maamerkkejä ovat myös jokia ylittävät sillat, jotka ovat samalla solmukohtia. Sillat näkyvät erityisesti joelta katsottaessa. Sen sijaan joki ei näy kuin parista paikasta, sillä se kulkee syvässä uomassa. Joen rannoilta ei myöskään ole näkymiä kauas kuin jokea pitkin. Asutuskeskittymät ovat tärkeitä maiseman vaihtelevuudelle. Pellot ovat viljelykäytössä. Alueella harjoitetaan karja- ja lammas- ja porotaloutta. Maiseman ongelmakohtia ovat muutamat maa-ainestenottoalueet ja avohakkuualueet. Alueella on voimalinja, joka viiltää aukon maisemaan. Voimalinja ei kuitenkaan ole leveä ja kulkee metsän keskellä, joten se näkyy vain paikallisesti. Sattasjoen lähistöllä Nuttio-ojan vierellä on asukkaille tärkeä Nuttion kämppä. Tämän lisäksi Ylikosken kohdalla sillan kupeessa on Sattaspirtti, joka on maamerkkinä tiellä liikkujille. Joen pohjoispuolella kulkee maantie, joka on päällystetty Rajalan kylälle ja siitä hieman eteenpäin vakituisen asutuksen mukaan. Tämän jälkeen tie muuttuu hyväkuntoiseksi hiekkatieksi. Tietä voidaan pitää maisematienä sillä se kulkee metsässä, johon aukkoja tuovat asutukset peltoineen. Rajalasta lähtee reitistöjä Kaarestunturille, ja Saittajoen yli menee silta reitistöjen käyttäjiä varten. Asutus 16

Sattasjoen alueella on säilynyt 16 ennen sotia rakennettua pihapiiriä. Kylät säästyivät saksalaisten tuhopoltolta Lapin sodassa, koska alueelle ei johtanut vielä 1940-luvulla tietä. Jälleenrakennuskauden kohteita on inventoitu 25 kpl. Rajalassa on eniten ennen sotia rakennettua pihapiirejä, yhteensä 13 kpl. Kylän arvokkain kohta on Mattilan peltoaukea, jota ympäröivät vanhimmat pihapiirit 1920-luvulta. Vanhaa rantaniittyä hoidetaan lammaslaitumena. Rantatöyrään päällä, nykyisillä asuinpaikoilla on muinaisjäännösten löytöpaikkoja. Rantarinteeseen sijoittuva kyläkeskus on kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus joka koostuu vanhoista peltoaukioista ja niitä ympäröivistä vanhoista pihapiireistä sekä vanhasta tiestöstä, rantalaitumesta ja muinaisjäännöksistä. Varsinaisia maamerkkejä kylässä ei ole, kaikki rakennukset ja taustalla siintävä Kaarestunturi ovat maisemassa erottuvia. Kylässä muusta rakennuskannasta erottuu kauppa. Pellot ovat maisemallisesti tärkeitä. Rajalasta on jokinäkymä rantatöyrään reunalta. Alhaalla rannassa on lammaslaidun (kuvassa edellisellä sivulla oikealla). Rajalaan kuuluva Koskenkylä eroaa Rajalasta maisemallisesti, sillä asutus ei aukea tielle, vaan talot peltoineen ovat tien ja joen välillä. Tien vierellä on puustoa, ja Kaarestunturi näkyy kaukomaisemassa paikoitellen. Koskenkylässä rakennukset sijoittuvat riviin peltojen laidalle, etäälle nykyisestä maantiestä, muodostaen yhtenäisen, nauhamaisen ryhmän. Osa pihapiireistä on 1920 30-luvuilta. Alueen reunalla on myös muinaisjäännösten löytöpaikkoja. Alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Asentopalo on pitkä, harvaan asuttu nauhakylä Rajalantien varressa jokitörmän päällä. Asentopalossa on avaria peltoaukeita ja vakituista sekä loma-asutusta sekaisin toistensa lomassa. Rakennukset sijaitsevat rantatörmällä ja ovat puustolta suojassa joelta katsottuna. Asentopalossa tie menee lähellä jokea, ja joelle avautuu näkymiä törmän päältä. Alueen rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua, poikkeuksena Visan rakennukset. Visa on vielä alkuperäisyytensä säilyttänyt 1939 valmistunut porotila. Muut kohteet ovat paikallisesti ja kyläkuvan kannalta merkittäviä. Alueella sijaitsee lisäksi muinaismuistokohde (Pieruoja) sekä perinnemaisema, Haapalan laidun. 17

Suositukset: Sattasen ja Sovasjoen rannat soveltuvat rakentamiseen, mikäli ranta ei ole soistunut. Rakennuskelpoisia alueita löytyy Sattasen ylä- ja keskiosista sekä Sovasjoen laaksosta. Soistuneilla alueilla rantapuusto ja muu kasvillisuus estävät liikkumisen. Sattasen rannoille ja Sovasjoen varrelle pääsee hyväkuntoisia teitä myöten. Saittajoen laaksossa rannat ovat osaksi rakentamiskelpoista, mutta maasto on hyvin kulutusherkkää kangasmetsää rantakaistaleen jälkeen. Saittajoen alueelle kulkeminen on ongelmallista, etenkin alajuoksulle. Koko tarkennusalueella on paljon luonnon kannalta merkittäviä kohteita sekä Saittajoen alajuoksulla reitistöjä. Nämä tulee huomioida rakentamista suunniteltaessa. Luontokohteita on eritoten Sattasen yläjuoksulla. Myös Sattasen alajuoksun soistuneisuus tulee huomioida. Lomarakentaminen on tällä hetkellä mittakaavaltaan pienimuotoista ja maastoon sopivaa. Mökit on yleensä tehty vähintään kahden rakennuksen ryppäiksi, ja väliin jää rakentamatonta tilaa. Saittajoelle tulee sijoittaa rakentamista harkiten. Vakituista asutusta voi lisätä varsinkin nykyisillä kylillä. Rajalassa nykyisiä tien lähipeltoja tulisi varjella kulttuurimaiseman vuoksi. Koskenkylässä rakentamista voi harkiten sijoittaa nykyisen asutuksen ja tien väliin. Asentopalossa voi jatkaa nauhakylän kasvattamista, mikäli peltoalueita halutaan säästää rakentamiselta maiseman avoimuuden vuoksi. Loma-asutuskin tulisi keskittää mieluummin kyliin kuin hajauttaa etäälle metsiin. Näin ne tukisivat olevien kylien elämää. Kylille rakennettaessa loma-asuntojen tulee olla tyyliltään taloja, ei pyöröhirsisiä mökkejä. Suositeltavinta on hyödyntää tyhjilleen jääviä asuintaloja lomaasuntoina. 18

4.4 KELUJOEN LAAKSO JA KELUJÄRVEN ALUE Suunnittelualueen itäpuolella oleva Kelujärvi on Sodankylän kuudenneksi suurin järvi. Kelujärveen laskevat Kousioja, Sepruoja, Rottosoja ja Kauhtamo-oja. Kelujärvestä lähtee Kelujoki, joka laskee Kitiseen Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolella. Kelujokeen laskevat Kommattioja, Rovajoki ja Ylijoki. Tarkennusalueen pohjoispuolelle jäävät Viiankiaavan suuret suotasangot. Tasangot ulottuvat tarkennusalueelle Kelujärven pohjoispuolelle, jossa on myös turvetuotantoalueita. Suuria suoalueita ovat Saariaapa ja Korppiaapa. Maisema-alueet Kelujoen laakso on jaettu kuuteen maisema-alueeseen. Kelujoen alajuoksu (A) on ennen Kitiseen laskua kapeahko alue. Se eroaa muusta maastosta siten, että joen rannoilla on pieniä, matalahkoja selänteitä. Nämä ovat kuivempia kohoumia, eikä joki virtaa soiden keskellä. Kelujoen eteläpuolelle jää Kommattiojan ja Rovajoen laakso (B). Alueella on suuria ja tasaisia suoalueita, jotka rajoittuvat korkeisiin vaaroihin, kuten Kommattivaaraan. Laakso kapenee Kommattilammen kohdalla, sillä lampi jää Kommattivaaran ja Kuolpuvaaran rotkoon. Lammen jälkeen alue jatkuu Upsalonojan soistuneena laaksona. Ylijoki laskee Kelujokeen pohjoisesta. Ylijoen laakso (C) on suuri ja alava suolaakso. Laakso jatkuu sivuhaaroja myöden Säynäjälammen alueelle, jonka keskeltä kohoavat hieman muuta maastoa korkeammalle Säynäjälehto (K) ja Kaikkivaltiaanlehto (L). Alueen itäpuolelle jää Vasavaaranaapa (M), joka on Vinttuurikuusikkoa lukuun ottamatta laaja avosuo. 19

Kelujärven alue on oma maisema-alueensa, joka jakautuu useaan osaan. Kelujärveltä lähtee Kelujoki (D), jossa joen ympärillä on kuivempia alueita soiden keskellä. Alueella sijaitsevat Myllykylä ja Myllykylänpää, joissa on vakituista asutusta. Kelujärven rannoista etelä- ja länsiosat (I) ovat soistueita. Pohjoisranta (H) ja Puolakkavaaran alue (F) ovat kuivempia, ja järven pohjoispäässä maasto vaihtuu nopeasti vaaroiksi. Kelujärven länsiosa (G) on soistunutta. Parnitsa-aavan (E) turvetuotantoalue on ihmisen muokkaama ympäristö. Myös Petsiäinen (J) on erotettu omaksi alueekseen, sillä se virtaa Kommattiojan alueeseen verrattuna kapeahkossa suolaaksossa. Maisemarakenne Kelujoen läheiset suotasangot on laskettu kuuluvaksi laaksovyöhykkeeseen, mutta niiden voidaan katsoa myös olevan soistuneita alarinteitä tai taustaselänteitä. Alueilta voi löytyä rakentamiseen soveltuvia, kuivempia kohtia. Alueen jokien laaksot ovat pääosin leveitä, mutta paikoitellen rannoilla on korkeahkoja kumpareita. Kelujärven rannat ovat osittain suotasankoja, paikoitellen korkeammalle kohoavia rantatöyräitä. Selännevyöhykkeet ovat laajoja kokonaisuuksia. Niistä suurimmat muodostuvat vaaroista, jotka ovat alueen eteläosassa jonossa. Kommattivaara ja Palkisvaara ovat laajoja, Kannusvaara taas korkein. Myös suotasankojen välillä on pääasiassa kaakko-luoteissuuntautuneita kumparejaksoja, joista suurella osalla on selkeä selänne lakialueineen ja vedenjakajineen. Rinteet ovat vaarojen reunalla kapeita vyöhykkeitä, mutta matalampien kohoumien kohdalla laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Rouvaaran ja Muotkattivaaran pohjoispuolella alarinne on soistunut kokonaan, jolloin rinne ei sovellu rakentamiseen. Maisemakuva Alueella on paljon metsää ja suota, joten kaukonäkymiä on laajojen suoalueiden ylitse tai maanteiltä noustaessa korkeille kummuille. Tällöin kaukomaisemassa siintävät tunturit. Tunturien lisäksi maiseman maamerkkeihin lukeutuu Kelujärven kylällä silta, joka näkyy kauas ja jolta on näkymiä järvelle ja muuhun ympäristöön. Maisemaan vaihtelevuutta tuovat asutuskeskittymät peltoineen. Pellot on hoidettu lukuun ottamatta Kommattivaaran koillispuolta, jossa vanhat pellot ovat pusikoituneet. Maiseman ongelmakohtia ovat hakkuu- ja soranottoalueet, joita ei kuitenkaan ole montaa. Ongelmina näkyvät myös yksityiset kaatopaikat, alueet joille on kasattu tavaraa. Parnitsa-aavan turvetuotantoalue on ihmisen muokkaama ympäristö, joka näkyy sekä ohi kulkevalle maantielle että läheiselle Puolakkavaaran kylälle (kuva yllä). 20

Kommattivaaran laskettelukeskus sijoittuu alueen länsiosiin. Kommattivaaran rinteillä on kuntopolkuja. Laskettelukeskus ei näy Sodankylän kirkonkylän ja Kelujärven väliselle päätielle. Toinen, pienempi virkistyskohde Kaunisvuopaja sijaitsee Kelujokea yläjuoksulle mentäessä. Kelujoen rannassa on täällä laavu. Asutus Alueella sijaitsevat Puolakkovaaran, Kelujärven, Myllykylän ja Siurunmaan kylät. Kelujoen rannat ovat paikoitellen kuivia, korkeita töyräitä. Rannoilla on kuitenkin myös soistuneita alueita. Yläjuoksullaan ennen yhdistymistään Petsiäisen kanssa Kelujoki on kaivettu suoremmaksi. Rannat ovat pusikkoisia. Kelujoen alajuoksulla Juontokoskella on sekä mökkejä että vakituisia asuntoja. Kuivan maan kohdalla, soiden välillä rantatöyrään päällä, on mahdollisia rakennuspaikkoja. Soistuneilla alueilla maasto on rakentamiseen soveltumatonta. Kelujoen haarajoista Pikku-Petsiäisen varrella on Hevosenharjut. Kuvassa näkyy maisemaa alueelta. Joki kulkee suon keskellä uomassaan. Harjut nousevat jokilaaksoa selvästi ylemmäksi, ja maasto on kuivaa. Alueelle menee tie, joka on kuitenkin huonokuntoinen. Kuvan loma-asunto on mittakaavaltaan maastoon sopiva, mutta sille ei ole jätetty suojapuustoa. 21

Kelujoen varrelle asettuu Siurunmaan pieni kylä. Kylä sijaitsee metsäsaarekkeessa peltoaukean keskellä, ja kylämaisema avautuu reunimmaisten peltojen kohdalla. Talojen välillä on hoidettuja peltoja ja puukujia. Kylän maamerkkejä ovat kahden suuremman tien risteyksen eteläpuolella oleva Uusi-Onnelan kivinavetta, silta, sekä itäpuolella viimeisen pellon keskellä oleva maisemapuu (mänty). Pohjoispuolella avautuu jokivarsi, jossa on peltoa, perinnemaisemaa ja kauempana idässä siintävät tunturit. Rannan maisemaa hoitaa hevonen. Siurunmaa sijaitsee paikassa, jossa Kelujoen mutka ja Savukoskentie kohtaavat. Kylällä on ollut asutusta luultavasti jo 1800-luvun alussa. Nykyinen rakennuskanta on pääosin vuosilta 1947 1952. Siurunmaassa on toiminut koulu vuosina 1947 1961. Kylältä on inventoitu 11 jälleenrakennuskauden pihapiiriä tai rakennusta, jotka yhdessä peltojen, kylätien ja jokirannan perinnemaiseman, Onnelan laitumen kanssa muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Suurin osa rakennuskannasta sijaitsee Savukoskentien eteläpuolella. Kelujoen ja Passuvannon välille jäävät Myllykylä ja Myllykylänpään pienet asutuskeskittymät. Myllykylässä on maatiloja ja hoidettuja peltoja. Länsipuolella virtaa Kelujoki, jonka rannat ovat soistuneiden alueiden ulkopuolellakin pusikkoisia. Myllykylänpäässä asutus on tien vierellä, ja pellot pääosin taloista erillään tien toisella puolella tai pihapiirien takana. Alueella on kolme jälleenrakennuskauden pihapiiriä, Myllykangas, Lehto ja Passuvanto. 22

Puolakkavaara on asutuskylä, jossa on alun perin ollut 38 tilaa, kaikki samankokoisia. Sotien jälkeen rakennetuista asutuskylistä Puolakkavaara on nuorimpia; sitä alettiin rakentamaan kesällä 1962, jolloin sinne muutti 38 perhettä. Rakentaminen kesti kaksi vuotta ja rakennusmateriaali otettiin pääosin tilojen omista metsistä. Tie alueelle oli rakennettu jo tätä ennen. Puolakkavaara on kulttuuriympäristöltään arvokas kylä. Kylä on sijoittunut Parnitsa-aavan turvetuotantoalueen viereen kummulle. Talojen pihoilta näkyy suolle paikoin. Kylä on nauhamaisena Puolakkovaaran rinteessä. Puolakkavaara on selkeä tienvarsikylä, jossa metsä ja viljelyaukeat tiloineen vuorottelevat pitkän suoran varrella molemmin puolin. Alueen rakennukset on sijoitettu pääasiassa neljän keskenään samanlaisen rakennuksen ryhmiin. Rakennukset ovat 1-kerroksisia ja ilmeeltään 60-luvun arkkitehtuuri-ihanteita vastaavia. Alue on säilynyt uudisrakentamisesta huolimatta yhtenäisenä. Kylän läpi menee maantie, jolta ei ole juurikaan näkymiä, sillä tien vieret kasvavat puustoa. Talot ovat puuston suojassa, ja talojen takana avautuvat pellot. Maisemanäkymiä avautuu vain paikoitellen. Tie kulkee pienessä painanteessa. Kylän yleisilme jää kuitenkin pusikkoiseksi, eikä varsinaisia maamerkkejä, solmukohtia tai sisään- ja ulostulokohtia löydy. Puolakkavaaran asutusalue mainitaan Lapin Ympäristökeskuksen Lapin kulttuuriympäristöohjelma -julkaisussa (Jarmo Lokio, Rovaniemi 1997) kulttuurisesti arvokkaana alueena. Puolakkavaara on huomioitu myös Pohjois-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa merkinnällä: kulttuuriympäristö tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Puolakkavaaran kylä on kokonaisuutena arvokas kulttuuriympäristö. Yksittäiset rakennukset ovat arvokkaita osana kokonaisuutta, minkä vuoksi vanhojen rakennusten purkaminen ja muuttaminen ylikorjaamisen myötä saattaa alentaa ympäristön kulttuurihistoriallista arvoa. Alueen rakennuskantaan kohdistuvat muutostyöt, korjaus- ja täydennysrakentaminen tulee tehdä alueen erityisluonnetta kunnioittaen. Kelujärven kylä sijaitsee maisemallisesti erittäin kauniilla paikalla Kelujärven ja Matalajärven väliin työntyvällä niemekkeellä. Kylän halki kulkee Tanhualle vievä Savukoskentie. Suksivaarantien ja Savukoskentien risteyksessä on julkisia rakennuksia, kuten koulu ja maamiesseuran talo. Kylärakenne on rypälemäinen. Talojen piharakennuksilla rajatut neliöpihat peltoineen erottuvat kyläkuvasta hyvin ja uudempi rakentaminen ei ole tuota rakennetta vielä pahemmin rikkonut. Rakennuskanta on pääosin 1940-luvulla rakennettua, tyyliltään melko yhtenäistä ja hyvin säilynyttä. Alueelta on luetteloitu 27 jälleenrakennuskauden pihapiiriä, jotka yhdessä peltoaukion kanssa muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kelujärvellä on lisäksi kolme muinaismuistokohdetta (Pikkuniemi, Luusuankenttä/Vittakenttä ja Manalaispulju). 23

Kelujärven ympärillä kulkee maantie. Vakituista asutusta ja lomamökkejä on kaikilla rannoilla, vaikkakin pääosa asutuksesta on Kelujärven kylässä. Alueen tärkein maamerkki on silta, josta näkyy koko järvi rantoineen. Sillan vierellä on asukkaille tärkeä uimaranta laavuineen, pukukoppeineen ja wc-tiloineen. Kelujärven länsi- ja pohjoisrannalla on yksittäisiä loma-asuntoja ja asuintaloja. Loma-asutus on suurimmaksi osaksi hyvin lähellä rantaa metsän peitossa pienen töyrään päällä. Teeriniemessä on omakotitalo. Ranta on pääosin soistunutta, mutta kuivemmilla kohdilla ranta on hyvä ja helppokulkuinen. Pohjoisrannalla loma-asutusta on rakennettu myös suolle. Mökit ovat pääosin mittakaavaltaan maastoon sopivia ja ympäristön huomioivia, mutta muutama poikkeus löytyy. Pihojen laitto muokkaa maisemaa ja ympäristöä. Kelujärven pohjoispuolitse kiertävän tien varsilta on järvinäkymiä vain Rantavaaran kohdalla missä peltoaukea tekee maisemaan aukon. Kauniisti harvennettu metsä avaa näkymiä ja antaa maisemalle perspektiiviä. Maisemassa häiritsevänä tekijänä ovat hakkuut. Kelujärven koilliskulmalla Sep- 24

rulahdella loma-asutus sekä vakituinen asutus ovat sijoittuneet rinteeseen. Talolta avautuu järvimaisema peltojen kohdalta, mökit ovat metsän suojassa. Kelujärven eteläosan, Matalajärven rannoilla on rakennettu loma-asuntoja soistuneelle alueelle. Mökeille on hankala päästä huonokuntoisten teiden vuoksi, ja ympäristö on pusikkoa. Anttilan tila Kousilahden kohdalla on ylempänä kuivalla maalla. Pellot ulottuvat rantaan, ja peltojen kohdalla ranta on kuivempi, mutta heti vieressä alkaa suomaasto. Kylän maamerkkejä ovat talot sekä kyläkoulu. Koulu on sijoittunut pienen kohouman päälle teiden risteykseen. Koulun vieressä kohoaa asukkaidenkin mielestä maisemallisesti tärkeä kuusikko. Teiden risteys ja silta ovat kylän sisääntulo- ja solmukohtia. Kelujärven kylällä on muutamia lomaasuntoja matalan rantatöyrään päällä. Mökit ovat pieniä ja metsän suojassa sekä kylälle että järvelle päin. Suositukset: Kelujoen maisema-alueella sekä Kommattiojan ja Rovajoen että Passuvannon laaksot ovat isoksi osaksi suota, ja näin ollen huonoa rakennusmaata. Kuivemmilla ja korkeammilla kohdilla on jo rakentamista, ja lisärakentaminen kannattaakin sijoitta tällaisille kohdille sekä vaarojen ja harjujen rinteille. Mikäli rantasuo ei haittaa, voi rakentamista ajatella myös hieman kauemmas joesta, mikäli tällaisia paikkoja löytyy. Alueen loma-asunnot ovat suureksi osaksi pieniä ja mittakaavaltaan maastoon sopivia. Mökeille on jätetty suojapuustoa ja ympäristö luonnontilaiseksi. Kelujärven kylällä loma-asutus on rannoilla puuston suojassa. Tällaista tyyliä tulee suosia jatkossakin. Vakituista asutusta voidaan lisätä maisema-alueen kylillä. Nauhakylissä, Puolakkavaarassa ja Myllykylällä voi harkita tiivistämistä, tai sitten nauharakennetta tulee jatkaa. Talojen väleihin tulee kuitenkin jättää riittävästi näkymäaukkoja ympäristöön. Kumparekylien lakiasutusperinnettä voidaan jatkaa. Kelujärvellä on isoja peltoaukeita, joiden yli avautuu laajoja maisemanäkymiä kylälle ja järville. Näkymiä ei saa tukkia liian tiiviillä rakentamisella. Parhaita rakennuspaikkoja ovat metsäsaarekkeet tai peltojen reunat. Siurunmaalla tien lähipellot ovat maisemapeltoja. Pelloille ei tulisi rakentaa vaan maantien varren metsäsaarekkeisiin. Jokirantaan kylän kohdalle tulee jättää vapaata rantaa kyläläisten yhteiseen käyttöön. 25

4.5 KITISEN LAAKSO Kitinen on Kemijoen latvahaara. Joki alkaa Maanselältä ja laskee Kemijokeen Pelkosenniemellä. Maisema-alueena Kitisen laakso on suuri. Kitinen virtaa ennen Sodankylän kirkonkylää alavalla ja soistuneella alueella, jossa on suuria avosoita kuten Vanttioaapa, Myllyaapa ja Kotiaapa. Samanlaisessa maastossa ovat Sattasen alajuoksu ja Kitisen alue Sattasjoen yhtymäkohdassa. Maisema-alueet ja -rakenne Laakso on jaettu kolmeen osa-alueeseen. Laaksoalueesta (A) erottuu Sattasen kylän kohdalla joen molemmin puolin olevat vaarat, länsipuolella Sattasen kylän kumpu ja itäpuolella Kuusivaara (B). Tällä kohdin ranta on kuivaa maata. Kitinen jatkuu suunnittelualueen pohjoisrajaan virraten Sahankankaan ja Viiankiaavan välillä (C). Tällä kohden ranta on kuiva ja alueella on nauhamaista asutusta. Vaaraselänteet ovat suhteellisen matalia. Selänteet ovat suuria vain Sattasen kylän kohdalla ja Sahankankaalla. Lakialueiden määrittely on tässä mittakaavassa paikoitellen mahdotonta, mutta vedenjakajia on alueella runsaasti. Rinnevyöhykkeet ovat laajoja kokonaisuuksia ja vain osittain soistuneita. Lähestyttäessä Sodankylän taajamaa jokien rannat muuttuvat törmiksi. Suurin kylä on Sattanen, joka on Isopalon rinteessä. Osittain rakentamista on myös selänteellä. Muualla alueella rakentaminen on pääosin rinnevyöhykkeillä, paikoitellen myös selänteen alaosissa. 26

Maisemakuva Kitisen rantoja on muokannut voimalaitosrakentaminen. Voimalaitos sijaitsee suunnittelualueen eteläosassa. Maisemaa on muokannut voimalaitoksen lisäksi siihen liittyvät altaat, vallit, padot ja muut rakenteet. Kitisellä on näkymiä jokea pitkin sekä kaukonäkymiä joen yli kaukana siintäville vaaroille ja tuntureille. Maamerkkejä ovat voimalaitoksen lisäksi joen ylittävät sillat, jotka näkyvät kauas ja joilta avautuu näkymiä. Maamerkkeihin voi laskea myös Sattasen kylän, joka sijaitsee peltoaukeineen rinteessä, ja näkyy silloille sekä vastarannalle (kuva alla). 27

Kitisen länsirannalla kulkee vilkkaasti liikennöity tie (vt4), joka on joen rannassa patovallin takana, mikä estää näkymät joelle. Joen itäpuolella kulkee yksityisteitä, joille pääsee voimalaitosten siltojen kautta. Sillat ovat liikenteen maamerkkejä ja Sattasen kylälle menevät tienhaarat liikenteen solmukohtia. Maiseman ongelmakohtia ovat Hietakankaan soranottoalueet sekä muutamat hakkuut. Asutus Kitisen länsiranta on rakennettu voimalaitokselta Känsäsaarenmaahan saakka. Rakennetut rannat on maisemoitu. Myös itärannalla on rakennettuja kohtia. Voimalaitoksen eteläpuolella, Kelujoen laskukohdassa on hakkuita ja rannalle kasattua maa-ainesta. Itse Kelujoen ranta on kuitenkin luonnonmukaisessa tilassa. Kitisen länsirannalla Känsäsaarenmaalla on asuinrakentamista, joka on metsän suojassa. Rakennuksilta on jokinäkymät. Vastaranta Kelukoskelta Känsävuopajaan on, soistuneita kohtia lukuun ottamatta, kuivaa kangasmetsää, jonka rannassa on kapea puuton kaistale. Kitisen rannalla Känsäsaarenmaan jälkeen on pieni saari, jonka pohjoispäähän oli istutettu mäntyjä. Kitisen varrella Sattasen kylän pohjoispuolella on kaksi lampea, jotka ovat syntyneet voimalaitosrakentamisen seurauksena (kuvassa yllä vasemmalla Jerusaleminlampi, oikealla Tuormuslampi). Lampien rannoille kuuluu liikennemelu selvästi. Alueella on jonkin verran asutusta ja lomaasutusta. Tuormuslammen ranta on kuivaa kangasmetsää. Valtatie 4:n itäpuolelle jää asuin- ja loma-asuntoalue, jonka kohdalla rakennukset sijaitsevat rantatöyrään päällä kuivan kangasmetsän keskellä. Lomarakennuksille ei ole raivattu pihoja ja ne ovat puuston peitossa. 28

Jerusaleminlammen pohjoispuolella on suuri soranottoalue. Se ei juuri näy tielle tai joelle, mutta työkoneiden melu voi kuulua kauaskin. Soranottoalueen takana on sekametsää (kuva yllä oikealla). Vastarannalla on kuivaa mäntymetsää. Vastarannalla kulkee tie, jonka itäpuolelle sijoittuu Viiankiaavan luonnonsuojelualue. Jokitörmä on melko korkea. Kitisen länsirannan alueelta löytyy muutamia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Kitisen varren rakennuskanta Sodankylän keskustaajaman pohjoispuolella on vanhimmillaan peräisin vuodelta 1946. Kohteet sijoittuvat hajalleen eivätkä muodosta arvokkaita aluekokonaisuuksia. Yksittäisten pihapiirien käyttökelpoista rakennuskantaa kannattaa kuitenkin vaalia mahdollisuuksien mukaan. Suositukset: Kitisen rannat ovat pääosin rakennettuja. Länsirannalla on voimalaitospatona valli, jolle ei voi sijoittaa rakentamista. Kitisen länsirannalla on rakennuskelpoisia alueita Kelukosken alapuolella olevalla, jo rakennetulla kaistaleella, sekä Känsäsaarenmaalta Sattasen kylälle ulottuvalla alueella. Itäranta soveltuu rakentamiseen muilta paitsi soistuneilta osiltaan. Kelujoen ranta-alueella tilanne on samanlainen. Sattasen kylältä pohjoiseen, lampien rannoille, voidaan rakentaa, mikäli ne eivät ole soistuneita. Suunnittelualueen pohjoisosa tien ja rannan välillä on jo rakennettu. Alueen tiivistäminen on mahdollista. Ison soranottoalueen ja joen välissä on sekametsä, jossa ei ole rakentamista, ja johon sitä ei kannata osoittaakaan. Itäranta on rakennuskelpoista suojelualueen rajaan saakka. Nykyisenkaltainen rakennustyyli sopii alueelle, mutta tulisi jättää myös vapaita rantoja. Tiemelu tulee huomioida. 29