TUKIKEINOJA KOHDATA AVIOERO PÄIVÄKODISSA JA PERHEESSÄ

TUKIKEINOJA KOHDATA AVIOERO PÄIVÄKODISSA JA PERHEESSÄ Petra Lindqvist Heli Välimaa Opinnäytetyö Syksy 2002 Diakoniaammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ JÄRVENPÄÄN YKSIKKÖ Petra Lindqvist Heli Välimaa Tukikeinoja kohdata avioero päiväkodissa ja perheessä Syksy 2002 Sivuja 43, Liitteitä 7 Opinnäytetyömme tarkoituksena on tukea päiväkotien henkilökunnan ammatillisuutta kohdata avioeron tuomat ongelmat. Se on hyvä apuväline uusille työntekijöille ja se sisältää paljon hyödyllistä tietoa avioeron kohdanneille perheille. Ideana on, että päiväkodit voivat mainita opinnäytetyöstä vanhemmille, mikäli he katsovat perheen hyötyvän siitä. Opinnäytetyön idea on testattu ja toteutettu kahdessa päiväkodissa Keski-Uudellamaalla (A) ja pääkaupunkiseudulla (B), joissa tulokset ovat olleet positiivisia. Opinnäytetyön teoria-osuudessa käymme läpi avioeroprosessin ja sen vaikutukset perheeseen, vanhempiin ja lapsiin. Kerromme mikä on päiväkodin rooli lapselle ja miten lasta voidaan auttaa käymään läpi avioerosta johtuvia tunteita. Tätä varten olemme tutustuneet erilaisiin leikkeihin ja toimintamenetelmiin, jotta lapsen olisi helpompi käsitellä vaikeita asioita lapselle ominaisella tavalla. Päiväkodissa A opinnäytetyö testattiin kahteen kertaan. Keväällä 2002 olimme itse mukana testaamassa leikkien toimivuutta ja syksyllä 2002 päiväkodin lastentarhanopettaja testasi leikit uudestaan uuden lapsiryhmän kanssa. Halusimme saada opinnäytetyön toimivuudesta laajemman kuvan, joten ehdotimme päiväkodille B uuden toimintamenetelmän kokeilemista. He ottivat haasteen mielellään vastaan ja kokeilivat opinnäytetyön toimivuutta syksyllä 2002. Testauksien tulokset saimme ensimmäisellä kerralla itse kirjaamalla ja toisilla kerroilla haastattelemalla leikkien toteuttajia. Päiväkotien lisäksi opinnäytetyötä on testattu kahdessa eri tuttavaperheessä, jossa avioero on ollut ajankohtainen. Opinnäytetyön vanhemmille ja lapsille tarkoitettu kirjallisuus-osio oli molempien perheiden mielestä hyvä ja kattava. Kummassakin perheessä avioero tuli yllättäen, joten myös teoria-osuudesta oli ollut hyötyä. Asiasanat: Lapset, Perhe, Avioero, Tunteet, Päiväkoti

ABSTRACT Petra Lindqvist, Heli Välimaa Methods of Dealing with Divorce in Daycare and Families Järvenpää, Autumn 2002 43 Pages, 7 Appendices Diaconia Polytechnic, Järvenpää Training Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health care and education; Bachelor of Social Sciences The idea of our final thesis came from a person who works in a daycare centre in Tuusula. Nowadays half the people who get married, get divorced. Consequences of these divorces are apparent in every daycare centre in Finland. We have both studied the study module childhood and youth, because we feel that we have a lot to offer for this age group. Therefore it was a natural choice to do our final thesis about children under seven years old. The purpose of our final thesis was to create a new functional model to deal with problems that derive from a divorce situation. Our biggest concern is how children react when their parents get divorced. The most common reactions of children in a divorce situation are sorrow, aggression, and withdrawing. Our final thesis includes general information about divorce, and how it affects family structure. The second part of our final thesis we bring up methods how one can help children in daycare to handle difficult emotions. The purpose of these methods is to support the child`s self- knowledge and the feeling that the child is important and loved. The methods include also literature for the personnel of daycare centres and divorced parents. Specially children at the age of three to six years old have it difficult to find words to describe their emotions. Therefore we have divided literature for children in two parts, picture books and story books. Our methods have been tested in two daycare centres in Tuusula and Vantaa. Both daycare centres had one month to get acquainted with the content of our final thesis and test it with the children. The results were positive and we got them by interviewing the personnel of these two daycare centres. Based on the results the final thesis could be used in daycare centres with the personnel who do not know much about divorces. In the end we consider whether it could be handed out by the daycare personnel to divorced parents. Our final thesis has also been read in two families that have gone through divorce. In both families the children stayed with their mother, who got acquainted with our final thesis. In their opinion the theory part was good and it contained new information, specially concerning the children. They had also used storybooks to explain the situation for their children. Keywords: divorce, children, emotions, games, parenthood, daycare centre Stored at: Library of Järvenpää Unit

SISÄLLYS Tiivistelmä Abstract 1. JOHDANTO 2. PERUSTEET OPINNÄYTETYÖLLE 8 3. AVIOEROJEN NYKYPÄIVÄÄ SUOMESSA 9 4. AVIOEROPROSESSIN KUVAUS 10 4.1 Avioeron vaikutuksen tasot perherakenteeseen 12 4.2 Kiista lapsista 13 5. AVIOERON VAIKUTUS LAPSEEN 14 5.1 Lapsen elämän muutoksen tasot avioerotilanteessa 16 5.2 Lapsen iän ja kehitystason vaikutus avioeron kokemiseen 18 5.3 Lapsen kriisi ja tuntemukset avioerotilanteessa 19 5.4 Lapsen ikävä 21 6. PÄIVÄKODIN MERKITYS LAPSELLE 21 7. PÄIVÄKODIN ROOLI VANHEMMUUDEN TUKEMISESSA 22 8. TOIMINTAMENETELMIEN TOIMIVUUDEN SELVITTÄMINEN 25 9. PÄIVÄKOTIEN A JA B TOIMINNASTA 26

10. TOIMINTAMENETELMIÄ LAPSEN TUNTEIDEN PURKAMISEEN 26 10.1 Piirtäminen ja maalaaminen 27 10.1.1 Musiikkimaalaus 28 10.1.2 Musiikkimaalauksen toimivuus päiväkodeissa A ja B 28 10.2 Ryhmäleikit - itsensä tärkeäksi ja yhdenvertaiseksi tunteminen 28 10.2.1 Peilikuva 29 10.2.2 Aivojumppa 29 10.2.3 Aivojumpan toimivuus päiväkodeissa A ja B 29 10.2.4 Tunnista tunteet 30 10.2.5 Tunnista tunteet leikin toimivuus päiväkodeissa A ja B 30 10.2.6 Maailman pahin kommellus 30 10.2.7 Maailman pahin kommellus- leikin toimivuus päiväkodeissa A ja B 31 10.2.8 Keskeneräiset tarinat 31 10.2.9 Keskeneräisten tarinoiden toimivuus päiväkodeissa A ja B 31 10.3 Apukysymyksiä kahdenkeskeiseen keskusteluun lapsen kanssa 32 10.4 Theraplay- menetelmä 32 10.5 Kirjallisuutta avioeron käsittelyyn 33 10.6 Palautetta teoria- ja kirjallisuusosiosta päiväkodeilta A ja B 34 11. AMMATTIAPUA EROPERHEILLE 35 12. POHDINTAA 36 LÄHTEET 42

LIITTEET Liite 1. Kyselylomakkeet Liite 2. Avioerohakemus Liite 3. Avioerohakemuksen peruutus Liite 4. Lapsen tapaamisoikeuden järjestäminen Liite 5. Kymmenen vihjettä aiheesta lapset ja avioero Liite 6. Leikit Liite 7. Kasvokuvat

1. JOHDANTO Opinnäytetyön idean saimme erään Keski-Uudenmaan päiväkodin työntekijöiltä, jotka ovat jo pitkään olleet huolissaan lisääntyvistä avioeroista ja niiden vaikutuksista alle kouluikäisiin lapsiin. Otimme idean mielellämme vastaan, sillä halusimme tehdä opinnäytetyön, joka liittyy lapsiin. Aihe on hyvin ajankohtainen ja opiskelumme kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen. Ensimmäisenä meidän oli otettava selvää, kuinka avioeroasioita oli aiemmin käsitelty päiväkodissa. Tätä varten teimme kyselyn henkilökunnalle ja haastattelimme erästä lastentarhanopettajaa. Opinnäytetyömme sisältö on koottu nimenomaan vastaamaan kyselyistä ja haastattelusta ilmenneitä tarpeita. Olemme molemmat erikoistuneet opinnoissamme lapsiin ja nuoriin, ja sen vuoksi lapsiin liittyvä opinnäytetyö oli luonnollinen valinta. Tulevina sosionomeina halusimme tutustua tarkemmin lapsen maailmaan sekä kehittää ammattitaitoamme opinnäytetyöprosessin avulla. Erityisesti meitä kiinnosti tietää, miten lapsi kokee vaikeat asiat ja surun tunne-elämänsä kautta. Kartoittaaksemme tätä aluetta, tutustuimme erilaisiin toimintamenetelmiin, joista olemme pyrkineet valitsemaan parhaat opinnäytetyöhömme. Osa valitsemistamme leikeistä oli meille ennestään tuttuja aiempien työharjoitteluiden kautta ja osaan leikeistä teimme pieniä lisäyksiä, jotta valitsemamme leikit olisivat kattavampia. Opinnäytetyön loppuosiossa kerromme miten toimintamenetelmiä on kokeiltu päiväkodeissa ja miten ne ovat toimineet. Aluksi kerromme työssämme yleisistä avioeroon liittyvistä asioista, mutta päähuolenaiheenamme on kuitenkin lasten pahoinvointi avioeron seurauksena. Syvensimme aihetta keinoihin, joilla lasta voidaan tukea päiväkotiryhmässä. Tätä varten olemme keränneet opinnäytetyöhömme erilaisia leikkejä lapsen tunteiden purkamiseen. Selvitimme mitkä ovat lasten yleisimmät reaktiot avioeron ollessa ajankohtainen. Ajatellen lapsen

8 vanhempia, halusimme antaa heille tietoa kuinka lapsi kokee surun ja muutoksen perheessä. Opinnäytetyössämme pyrimme löytämään päiväkodeille uusia toimintamenetelmiä avioeron kohtaamiseen. Lisäksi opinnäytetyössä on tietoa auttavista tahoista ja kirjallisuutta päiväkodin henkilökunnalle, vanhemmille ja lapsille. 2. PERUSTEET OPINNÄYTETYÖLLE Jotta pystyimme tuottamaan uutta tietoa päiväkodeille avioeroista, meidän oli ensin selvitettävä miten he ovat aiemmin käsitelleet tätä asiaa. Tässä hyödynsimme päiväkodin A henkilökuntaa. Teimme päiväkodille kyselyn (liite 1) jonka tarkoituksena oli saada selville henkilökunnan tietoja avioeroista ja siitä, kuinka he ovat käsitelleet tätä ongelmaa omassa työssään. Veimme kyselylomakkeita päiväkotiin A 12 kappaletta joista saimme takaisin kuusi kappaletta. Päiväkodin A jokaisessa lapsiryhmässä on eroperheiden lapsia ja sen vuoksi he kokevat tarvitsevansa jonkinlaista apua ja tietoa avioeroista. Päiväkodin henkilökunnan mukaan suurimmat vaikeudet ja hankaluudet eroperheen kohtaamisessa on kuinka ilmoittaa tapahtumista tai muista asioista vanhemmalle, joka ei ole niin läsnä lapsen elämässä. Huolenaiheena oli myös se, voidaanko lapsi luovuttaa isälle äidin kieltäessä tai se kuinka lapset joutuvat kärsimään vanhempien riitojen välikappaleena. Suurimmaksi ongelmaksi henkilökunnan keskuudessa oli kuitenkin noussut huoli, kuinka löytää oikeat sanat ahdistuneelle lapselle tai aikuiselle. Päiväkodin henkilökunnan vastauksista kävi selkeästi ilmi, että osalta henkilökuntaa puuttuu yleinen tieto avioeroista ja sen vuoksi otimme pääasiat avioeroista huomioon opinnäytetyössämme. Yksi kyselylomakkeemme aiheista oli selvittää miten henkilökunta on aiemmin käsitellyt avioeroaihetta lasten kanssa. Saamiemme vastauksien mukaan ruokapöytäkeskustelut ovat

9 olleet antoisia lapsille, sillä silloin lapset puhuvat perheistään. Muuten keskustelu lapsen kanssa tapahtuu yleisellä tasolla ja lapsen omasta aloitteesta. Apukeinona he ovat käyttäneet satukirjallisuutta. He toivoivat lisää tietoa uusista ja erilaisista satu- ja kuvakirjoista sekä mahdollisuuksista auttaa lasta lapsiryhmässä, ilman, että lasta eroteltaisiin muusta ryhmästä. Henkilökunnan mielestä ongelma oli se kuinka lasta voidaan auttaa, kun lapsi ei osaa kertoa pahasta olostaan tai se miten avioero vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Opinnäytetyömme leikit on valittu nimenomaan näitä kahta ongelmaa ajatellen. 3. AVIOEROJEN NYKYPÄIVÄÄ SUOMESSA Avioerot ovat viimeisten vuosikymmenien aikana lisääntyneet sekä pohjoismaissa että länsimaissa. Samanaikaisesti avioeron saamisen edellytykset ovat väljentyneet ja syyllisyysperiaatteen merkitys vähentynyt (Gottberg 1996, 142-143). Vuonna 1988 tuli voimaan avioerouudistus, jossa luovuttiin kokonaan syyllisyysperiaatteesta (Tilastokeskus 2001, 133.) Syyllisyyskysymyksiä ei enää tutkita eikä taloudellista hyvitystä voi saada toisen puolison avioliiton aikaisten tekemisten perusteella. Nykyinen avioliittolaki käsittelee eroasioissa ainoastaan omaisuutta ja sen jakoa (Pettilä, Yli-Marttila 1999, 8). Vuonna 2000 astui voimaan 13 913 avioeroa. Vuoden 2000 aikana eronneista suurin osa on 30-44-vuotiaita (7637 henkilöä) ja he ovat olleet naimisissa 10-14 vuotta tai kauemmin. Avioliittojen solmiminen on vähentynyt reilusti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina ja on ollut Suomessa alhaisimmillaan 1990- luvun laman aikana. Nyt on kuitenkin näkyvissä nousua avioliittojen solmimisessa ja suurten häiden järjestäminen on nykyään muotia. Surullista kyllä, vuonna 2000 solmituista avioliitoista arvioidaan noin 51 prosentin päätyvän eroon (Tilastokeskus 2001, 133-134).

10 On hyvin tavallista, että eroa on mietitty jo vuosia, ennen kuin jompikumpi aviopuolisoista todella alkaa hakea avioeroa. On kuitenkin yleisempää, että nainen on se, joka hakee avioeroa. Tilanteen mentyä näin pitkälle on vaikeaa enää muuttaa mielipidettään eropäätöksen suhteen. Pettilän ja Yli-Marttilan mukaan yleisimpiä vastauksia avioeron syiksi vaimot ovat todenneet, ettei mies ole koskaan keskustellut heidän asioistaan, ja miehet puolestaan kertovat, ettei vaimo ole kuunnellut häntä vaan puhunut vain omia asioitaan (Pettilä, Yli- Marttila 1999, 29-30). Kokemuksena avioero on erilainen miehelle ja naiselle. Useimmiten nainen löytää eroprosessin myötä itsenäisyytensä, kun taas mies naista nopeammin uuden elinkumppanin. Juridisesti avioero on hyvin yksinkertainen. Tunnetasolla kokemus on kuitenkin kipeä ja ahdistava sen kaikille osapuolille. Kyseessä on avioliiton kuolema ja se aiheuttaa helposti osapuolille surua, syyllisyyden tunteita, turvattomuutta, yksinäisyyttä, itsetunnon laskua, vihaa ja hylätyksi tulemisen tunnetta (Pettilä, Yli-Marttila 1999, 31). Avioeroprosessi uhkaa sekä vanhempien että lasten psyykkistä hyvinvointia. Siksi olisikin välttämätöntä poistaa sitä epäonnistumisen ja epänormaaliuden leimaa, joka liitetään avioeroon. Avioerosta ylitse pääseminen vaatii perusteellista ymmärrystä ja näkemystä perheyksikön hajoamisen syistä sekä myös uusien vanhemmuusmallien aktiivista etsimistä (Ayalon, Flasher 1997, 17). 4. AVIOEROPROSESSIN KUVAUS Nykyisin avioeron hakemista ei tarvitse sen kummemmin perustella. Riittää, että molemmat tai jompikumpi puolisoista jättää käräjäoikeudelle hakemuksen eron vireille saamiseksi ja toisen hakemuksen kuuden kuukauden kestävän harkinta-ajan kuluttua. Toinen mahdollisuus on hakea ero kahden vuoden yhtäjaksoisen asumuseron jälkeen. Tässä tapauksessa

11 erillään asuminen on vahvistettava maistraatista saatavalla kotipaikkatodistuksella (Pettilä, Yli-Marttila 1999, 33-34). Lomakkeita avioeron hakemista varten saa käräjäoikeuden hakemusasioita hoitavien osastojen kanslioista (Liite2 ja 3). Mikäli toinen puoliso tekee hakemuksen yksin on tuomioistuimen tehtävä toimittaa tiedoksianto toiselle puolisolle, ja pyytää tätä palauttamaan vastaus tiettyyn päivään mennessä. Tuomioistuin tekee avioeroa koskevan päätöksen riippumatta siitä, mitä tiedoksiannon saanut puoliso vastaa tai vastaako lainkaan. Kun harkinta-aika on kulunut umpeen ja avioerosta tehdään uusi hakemus, tuomitaan puolisot avioeroon. Mikäli hakemusta ei tehdä ennen kuin on kulunut vuosi harkinta-ajan alkamisesta, asia raukeaa. Tämän jälkeen koko prosessi on taas aloitettava alusta, jos puolisot edelleen haluavat erota (Pettilä, Yli-Marttila 1999, 34). Tuomioistuimessa voidaan käsitellä avioeroasian yhteydessä myös muut siihen liittyvät vaatimukset. Jo avioerohakemuksessa on voitu pyytää käräjäoikeutta vahvistamaan esimerkiksi lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusapua koskevat asiat. Lasta koskevat asiat voivat tulla tuomioistuimen ratkaistavaksi, kun ero laitetaan vireille tai silloin, kun päätetään lopullisesta avioerosta. Lasta koskevat huolto-, asumis-, tapaamisoikeus- ja elatusasiat voidaan käsitellä tuomioistuimessa myös erillisenä oikeudenkäyntinä tai ne voidaan ratkaista sopimuksin, jotka sosiaalilautakunnan on vahvistettava (Pettilä, Yli-Marttila 1999, 34-35). Lapsen kannalta on tärkeää, että häntä koskevat riidat eivät pitkittyisi eikä tarvittaisi myöhempää, usein erittäin hankalaa pakollista tapaamisoikeussovittelua. Olisi tärkeää, että apua haettaisiin ja saataisiin jo eron alkuvaiheessa. Tuomioistuin on lain mukaan velvoitettu ilmoittamaan eroa hakeville, että perheasioiden sovittelu on heidän käytössään.

12 Tämänkaltainen apu on tarkoitettu koko perheelle ja sen järjestäminen on asuinkunnan velvollisuus. Myös kasvatus- ja perheneuvolat ovat yleisiä avunantajia lapsiperheille, joissa avioero on ajankohtainen. Lain mukaan myös yksityiset tahot voivat tarjota sovittelupalveluja (Pettilä, Yli-Marttila 1999, 36-37). 4.1 Avioeron vaikutuksen tasot perherakenteeseen Perheen hajoaminen vaikuttaa toimimiseen ja käyttäytymiseen monella eri tasolla ja jokaisella tasolla syntyy uusia vaikutuksia. Nämä tasot tulevat esiin vaihtelevasti ja ongelmat niissä ovat eriasteisia. - Juridinen taso: Avioliittosopimuksen purkaminen ja avioerohakemuksen tekeminen oikeusistuimelle. - Taloudellinen taso: Yhteisen taloudellisen yksikön jakaminen kahtia. Yleensä yksiköiden välillä on taloudellista riippuvuutta elatusmaksun, lapsen taloudellisen tukemisen, yhteisten liiketoimien tai lapsille jätettävän yhteisen omaisuuden hoidossa. - Fyysinen taso: Perhe jakautuu kahteen erilliseen asuntoon. - Seksuaalinen taso: Puolisoiden välinen fyysinen ja seksuaalinen suhde päättyy. - Tunnetaso: Eron jälkeen vanhemmat eivät anna toisilleen moraalista tai henkistä tukea; päinvastoin usein on piiloteltua tai avointa vihamielisyyttä. - Roolitaso: Perherooleja kuten vaimo ja aviomies ei enää ole ja suhteet appivanhempiin ja muihin puolison sukulaisiin saattavat katketa. - Sosiaalinen taso: Uudenlaisen sinkun aseman hyväksyminen ja yhteydenotto muihin yksinhuoltajiin. - Vanhemmuuden taso: Eronneen pariskunnan täytyy oppia vastaamaan lapsen tarpeisiin ja yrittää erottaa ne heidän omistaan. Heidän täytyy päästä sopimukseen vähintään siitä, miten he toimivat vanhempina lastensa parhaaksi.

13 Näillä eri tasoilla jokainen perheenjäsen sopeutuu omalla tavallaan. Avioeron mukanaan tuoma henkinen stressi syntyy erilaisten muutosten kohtaamisesta ja menetyksen pelosta. Myös sen vaikutus vaihtelee yksilön mukaan (Ayalon, Flasher 1997, 17-18). 4.2 Kiista lapsista Avioerotilanteessa vanhempien henkiset paineet voivat olla hyvinkin suuria ja siitä saattaa aiheutua, että lapsen elämää koskevat ongelmat voivat jäädä ratkaisematta. Eroamassa olevat vanhemmat tekevät lapsiaan koskevia päätöksiä joko yhteisymmärryksessä, sopimalla, pakottamalla tai puolueettoman henkilön välityksellä (liite 4). Pahimmassa tapauksessa lasten hyvinvointia koskevat päätökset tehdään oikeusteitse, jossa usein vanhemmat näyttäytyvät toistensa vihollisina. Vanhemmat saattavat usein käyttää enemmän resursseja taistellessaan lapsistaan, kuin mitä he käyttivät aiemmin lapsista huolehtimiseen (Ayalon, Flasher 1997, 19-20). Oikeusistuimessa päätetään huoltajuus sen mukaan, mikä on lapsen etu. Päätös tapahtuu siis hyvin yleisellä tasolla, ja välillä on mahdotonta valita vanhempien väliltä, kun molemmat tuntuvat sopivilta. On yleistä, että huoltajuuskiistan aikana vanhempien tunteet kuumenevat ja esiin saattaa nousta sellaisia asioita, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen edun kanssa. Pahimmassa tapauksessa huoltajuudesta tulee kauppatavara, kun kiistellään elatusmaksuista ja taloudellisen tuen suuruudesta. Lapsi nähdään palkintona, isän tai äidin oikeutettuna voitonmerkkinä (Ayalon, Flasher 1997, 20-21). Lapsen kehitykselle olisi eduksi, jos vanhemmat jatkavat vanhempana olemista erosta huolimatta eivätkä kiedo lapsen tapaamisoikeuksia osaksi ratkaisematonta riitaansa. Perheestä puuttuvan vanhemman tapaamiset ovat lapselle edelleen tärkeitä, ja niiden määrän vähetessä, lapsi kokee pienetkin yhdessäolon hetket merkityksellisinä ja arvokkaina (Sinkkonen, Pihlaja 1999, 45).

14 Lapsen suhteesta toiseen vanhempaansa, joka on yhtäkkiä hävinnyt lapsen elämästä avioeron myötä, ei juurikaan puhuta. Avioerotilanteesta huolimatta tulisi muistaa, että lapsella on oikeus saada nähdä molempia vanhempiaan. Vaikka tapaamisten järjestäminen tuntuisi vanhemmista hankalalta riitojen vuoksi, pitäisi sitä kuitenkin yrittää lapsen takia. Niinkin pieneltä tuntuva asia, kuin joulu- ja syntymäpäiväkorttien saaminen on lapselle hyvin tärkeää. Kortit kertovat lapselle, että hän on ainakin olemassa puuttuvalle vanhemmalle (Laiho 2/2002). 5. AVIOERON VAIKUTUS LAPSEEN Avioero koskettaa ihmistä voimakkaasti iästä riippumatta. Avioero voi parhaimmillaan lapsellekin olla kasvun mahdollisuus. Se kuitenkin edellyttää, että vanhemmat ja lapsen lähellä olevat aikuiset ottavat lapsen tunteet huomioon ja arvostavat lasta tuntevana, ajattelevana ja ympäristöön herkästi reagoivana yksilönä. Lapselle on tehtävä selväksi, että vaikka vanhemmat asuvat eri osoitteissa, rakkaus lapseen ei muutu (Liite 5). Riitaisassa kasvuympäristössä kasvaminen on pidemmällä aikavälillä lapsen kehitykselle tuhoisaa (Jarasto, Sinervo 2000, 188). Lapsen oireilu ja stressi avioerosta saattaa tulla esiin vasta vuosia myöhemmin lapsen saavutettua jokin uusi kriittinen kehitysvaihe. Rinnasta vieroitus, koulun aloittaminen tai murrosikä ovat esimerkkejä tällaisista kehitysvaiheista. Siksi avioeropäätöksestä olisi kerrottava lapselle varhaisessa vaiheessa, jotta asian sisäistämisprosessi voisi alkaa. Avioerosta on myös tärkeää puhua sen oikeilla nimillä, valkoiset valheet vain pahentavat asiaa. Lapsen reagointi vanhempiensa eroon on myös vaihtelevaa. Siihen vaikuttaa lapsen kehitystaso, persoonallisuus, temperamentti, sukupuoli, kasvuhistoria sekä perheen rakenne. Siksi on mahdollista, että saman perheen veljet ja sisaret voivat reagoida ja oireilla eri tavalla (Ayalon, Flasher 1997, 40).

15 Kolmen neljän kuukauden kuluttua siitä, kun erosta on ruvettu puhumaan, puolisot yleensä muuttavat erilleen. Asuminen yhdessä eropäätöksen jälkeen on melkein aina pahasta sekä vanhemmille että lapselle. Lapsen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, ettei kaikki muuttuisi kertaheitolla. Paras vaihtoehto olisi, että lapsi saisi jäädä asumaan tuttuun ympäristöön, saisi käydä samaa koulua tai olla tutussa hoitopaikassa. Tämä edesauttaisi sitä, että sama kaveripiiri ja tutut aikuiset säilyisivät ennallaan (Edvall 2001, 82-83). On yleistä, että vain äiti kertoo erosta lapselle. Silti olisi hyvä, jos molemmat osapuolet kertoisivat erouutisen yhdessä, mahdollisimman rehellisesti ja syyttelemättä toisiaan. Tämä antaa lapselle sellaisen tunteen, että hän saa tulevaisuudessakin pitää molemmat vanhempansa. Vastoin yleisiä käsityksiä olisi hyvä, jos lapsi saisi osallistua toisen vanhemman tavaroiden pakkaamiseen ja muuttamiseen. Kun lapsi saa osallistua muutokseen, erosta tulee usein konkreettisempi ja näin helpompi käsitellä (Edvall 2001, 152-153). Jotkut lapset kieltäytyvät hyväksymästä vanhempiensa eron ja toisille lapsille on yleistä ottaa tilanteessa sovittelijan rooli. Aikuisille on helpompaa kun lapset eivät reagoi kovin voimakkaasti, mutta yleensä tällöin on kyse siitä, ettei lapsi uskalla näyttää tunteitaan vaan pitää ne sisällään lojaalisuuden vuoksi. Olisi tärkeää, että avioerosta puhuttaisiin silloin tällöin hiukan, jotta lapsi pystyisi sulattamaan asian vähän kerrallaan ja esittämään häntä hämmentäviä kysymyksiä. Lapsi voi arkailla puhua aiheesta, mutta on vanhemman tehtävä osoittaa käytöksellään että lasta rakastetaan ja että asiasta on lupa puhua ja kysellä (Edvall 2001, 154-155). Useimmat lapset ovat avioerotilanteessa melko vahvoja, mutta heitä ei saisi pakottaa vanhempien kumppaneiksi, rippi-isiksi tai suojelijoiksi. On vanhempien velvollisuus asettaa sääntöjä ja rajoja lapselleen, mutta vanhemmilla ei ole aihetta tai syytä tyrkyttää lapsille huoliaan, pelkojaan tai ahdistustaan. Vanhempien tulisi muistaa, etteivät lapset osaa

16 ratkaista heidän ongelmiaan. Lasten täytyy antaa kohdata oman ikäkautensa ongelmat ja kasvaa ja kehittyä omaan tahtiinsa (Wolman 1979, 110-111). Vanhemmista eroamisen pelko on yleisimpiä esikoululaisten pelkoja. Tässä vaiheessa lapsi on lujasti kiintynyt vanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa ja tietää kenestä hän on riippuvainen. Lapset ovat tässä iässä kateellisia ja omistavia, eivätkä halua jakaa tai luopua rakastamistaan henkilöistä. Tästä johtuen vanhempien uusperhesuhteet avioeron jälkeen voivat olla lapselle raskaita. Hyvän itsetunnon omaava lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, vaikka hänen vanhempansa osoittaisivatkin kiintymystään muille. Huonon itsetunnon omaava lapsi tarvitsee enemmän tukea ja vanhempien vakuuttelua siitä, että lasta ei hylätä (Wolman 1979, 74-76). 5.1 Lapsen elämän muutoksen tasot avioerotilanteessa Jokainen lapsi kokee yksilöllisesti vanhempiensa avioeron ja mitään yhteistä kaavaa ei ole. (Jarasto, Sinervo 2000, 185.) Mainitsemme kuitenkin muutamia yhteisiä piirteitä, jotka on todettu Ayalonin ja Flasherin (1997, 38-40) tekemien suuntaa antavien tutkimusten perusteella. - Epävarmuus siitä mitä on tapahtumassa: Vanhemmat pitävät avioeropäätöksen liian pitkään salassa lapseltaan. He pitävät lasta pimennossa suojellakseen tätä, mutta eivät huomaa, että se aiheuttaa vain lisää hämmennystä ja hätäännystä. - Lapsi ei hallitse omaa ja perheen elämää: Vanhempien riitaisat kiistat huoltajuudesta, elatusmaksuista ja tapaamisoikeudesta saa lapsen tuntemaan itsensä täysin kyvyttömäksi lopettamaan kiistelyn. Lapsi ei koe hallitsevansa elämäänsä, mikä voi herättää avuttomuutta, pessimismiä ja masennusta.

17 - Vanhempien tuen menettäminen: Vanhemmat ovat niin omien ongelmiensa pauloissa, etteivät huomaa lapsen tarpeita. Avioero muuttaa suuresti lapsen ja vanhempien välistä suhdetta. Toinen vanhemmista jää yleensä etäisemmäksi tai pahimmassa tapauksessa katoaa kokonaan lapsen elämästä, kun taas huoltajaksi nimetyn vanhemman täytyy vastata moniin uusiin vaatimuksiin. Seurauksena on helposti se, että lapsi jää ilman riittävää huomiota ja tukea. - Lojaalisuusongelma: Lapsi joutuu usein vanhempiensa toisistaan poikkeavien vaatimuksien ristituleen. Tällainen vaatimus aiheuttaa lapselle välittömiä ongelmia. Vanhemmat kritisoivat ja haukkuvat toisiaan, mikä heikentää heidän auktoriteettiaan lapsen silmissä sekä vähentää lapsen kykyä samaistua jompaankumpaan vanhempaan. - Rajoittuneet roolimallit: Yksinhuoltajaperheissä poissa olevan vanhemman rooli jää helposti täyttämättä. Äidin tai isän puuttuminen jokapäiväisestä elämästä saattaa viedä lapselta turvallisuuden tunteen sekä tarpeellisen auktoriteetin ja kurin. Lisäksi lapsen vieraantuminen vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta heikentää lapsen kykyä löytää seksuaalinen identiteettinsä. - Elintason lasku: Tämä johtuu tulojen ja omaisuuden jakamisesta sekä huoltajaksi nimetyn vanhemman riittämättömistä tuloista. - Oppimisen heikkeneminen: Henkinen stressi, hämmennys ja epävarmuus etenkin ensimmäisenä vuonna perhesysteemin rajun muuttumisen jälkeen voi johtaa lapsen oppimisen heikkenemiseen. - Uhka itsetunnolle: Itsetunnon heikkeneminen voi olla väliaikaista tai jatkuvaa ja sitä voivat ruokkia erilaiset epäonnistumiset tai ongelmat sosiaalisissa suhteissa tai perheen sisällä, mutta silti perimmäisenä syynä on usein avioeron aiheuttama henkinen paine. Jos avioeron aikoihin sattuu myös muita suuria muutoksia lapsen elämässä kuten isovanhempien kuolema, uuden lapsen tulo perheeseen tai vakava sairastuminen, heikentää se lapsen kykyä selvitä tilanteesta (Ayalon, Flasher 1997, 38-40).

18 5.2 Lapsen iän ja kehitystason vaikutus avioeron kokemiseen Lapsen psyykkinen kehitystaso vaikuttaa suuresti siihen, millä tavalla hän reagoi avioeroon. Kuhunkin kehitysvaiheeseen kuuluu tiettyjä herkimmin haavoittuvia alueita lapsen persoonallisuudessa (Arajärvi, Koski 1986, 52). Varsinkin hyvin nuori lapsi näyttää tunteensa hyvin suoraan. Alle kouluikäinen voi kadottaa väliaikaisesti kaikki siihen asti saavutetut itsenäistymisen merkit. Lapsi on hätääntynyt toisen vanhemman katoamisesta, sillä se on merkki siitä, että toinenkin voi kadota. Lapsi voi käyttäytyä regressiivisesti, kastella vuoteensa, olla itkuinen tai hänellä voi olla univaikeuksia sekä kuviteltuja pelkoja (Ayalon, Flasher 1997, 41). Päiväkodissa lapsen leikkimisestä voi tulla passiivista, jäykkää ja mielikuvituksetonta. Lapsi voi tarrautua hyvinkin voimakkaasti aikuisiin ja vaatia enemmän huomiota työntekijöiltä saadakseen hyväksyntää ja turvallisuutta. Nykypäivän suuri henkilökunnan liikkuvuus ei ainakaan auta lasta saamaan syvää ja pysyvää ihmissuhdetta aikuiseen. Päiväkotiryhmässä pojat saattavat olla kavereitaan kohtaan aggressiivisempia ja tytöt sisäänpäin kääntyneitä, mikä voi johtaa sosiaaliseen eristämiseen tai eristäytymiseen ryhmästä. (Ayalon, Flasher 1997, 41). Avioeron aiheuttama suru saattaa tulla esiin lapsella kuvitelmina kuolemasta ja sodasta. Ne kuvaavat tuhoa ja epätoivoa jota lapsi kokee. Lapsi saattaa tuntea olevansa syypää avioeroon, joka aiheuttaa syyllisyyden tunteita. Se ilmenee huonona itsetuntona, masennuksena sekä kokeilunhalun vähyytenä. Lapsella voi olla harhakuvitelmia isän ja äidin palaamisesta yhteen. Todellisuuden kieltäminen voi tulla päiväkodissa esiin muun muassa niin, että lapsi keksii perättömiä tarinoita ja selittää näin itselleen, miksi toinen vanhemmista ei enää ole läsnä (Ayalon, Flasher 1997, 41).

19 Pahimmassa tapauksessa lapsi joutuu aikuistumaan liian varhain. Lapsi joutuu selviytymään itsenäisesti ikäisiään aikaisemmin ja usein he kantavat suurta vastuuta vanhemmistaan. Tällainen taakka on lapselle liian raskas iästä riippumatta ja vaikuttaa lapsen terveeseen kehitykseen (Edvall 2001, 159). 5.3 Lapsen kriisi ja tuntemukset avioerotilanteessa Avioerosta johtuvia lasten tunteita käsitteleviä kirjoja on vähän ja huonosti saatavilla. Lapsen kohdalla voidaan kuitenkin puhua vain yhdestä surun tunteesta, sillä pieni lapsi ei osaa eritellä tunteitaan. Mikäli vanhempien avioerossa lapsi menettää toisen vanhempansa, suru on samankaltainen kuin jos toinen vanhemmista kuolisi. Ero kuoleman ja avioeron välisestä surusta selviää lapselle ajan myötä. Päiväkoti-ikäiselle lapselle ne ovat kuitenkin verrattavissa toisiinsa, ainakin sillä hetkellä, kun avioerosta puhutaan ensimmäisen kerran lapsen kanssa. Sen vuoksi olemme joutuneet käyttämään lähteinämme kirjallisuutta joka käsittelee lapsen surua kuolemantapausten yhteydessä. Avioero ja mahdollinen toisen vanhemman menettäminen aiheuttaa päiväkoti-ikäiselle lapselle välittömästi kriisin, jossa he tuntevat olevansa avuttomia, koska eivät osaa korjata tilannetta. Tavallisia avioeron aiheuttamia reaktioita ovat takertuminen lähtevään vanhempaan, sekä siihen liittyvä tuntemattoman pelko ja suuttumus (Dyregrov 1993, 45). Suuttumus voi usein olla lapsen surun kumppani. Monet tekijät voivat laukaista lapsen suuttumuksen. Lapsi saattaa kokea, että hänet on jätetty selviytymään yksin surun tuntemuksistaan. Lapsi voi olla vihainen, koska hänen elämänsä on muuttunut täysin avioeron vaikutuksesta (Wright & Oliver 1998, 91). Päiväkoti-ikäisten lasten ajattelu on maagista. He uskovat, että he voivat ajatuksillaan vaikuttaa ihmisiin ja tapahtumien kulkuun. Johtuen vilkkaasta mielikuvituksesta 90%:lla

20 tämän ikäisistä lapsista on tiettyjä ikään liittyviä pelkoja. Päiväkoti-ikäiset lapset saattavat samaistua kaikkeen näkemäänsä ja kokea useita uusia pelkoja. Nämä pelot voivat olla kaikkea muuta kuin realistisia ja toisaalta todellisiin vaaratilanteisiin lapsi ei kiinnitä mitään huomiota. Nelivuotiaana lapsella yksinjäämisen pelko on voimakkaimmillaan, mikä tulisi ottaa huomioon avioerotilanteessa (Wolman 1979, 72-73). Osa lapsista muuttuu avioeron aiheuttaman kriisin jälkeen hermostuneiksi, sekä rakentavat suojamuurin ympärilleen, joka antaa valmiuden kohdata vaikeita asioita. Heille on yleistä pelätä kovia ääniä ja odottamattomat muutokset ympäristössä aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Lapsen rakentaman psyykkisen valmiustilan jatkuminen voi aiheuttaa lapselle päänsärkyä, lihasjännityksiä, huimausta ja muita kipuja (Dyregrov & Raundalen 1997, 18). Lapsille, jotka ovat kokeneet avioerosta aiheutuneen kriisin saattaa syntyä pelkotiloja myöhäisemmässäkin vaiheessa, mikäli jokin asia muistuttaa läpikäydystä kriisistä. Näitä ärsykkeitä voivat olla tutut paikat, henkilöt, tilanteet ja aistivaikutelmat. Muistot huonoista kokemuksista aiheuttavat lapselle univaikeuksia, koska ne tunkeutuvat helposti mieleen nukkumaanmenoaikaan. Kokemukset saattavat palata myös painajaisina ja aiheuttaa pelon värittämiä heräämisiä yöllä (Dyregrov & Raundalen 1997, 18-19). Murhe ja kaipaus poismuuttanutta vanhempaa kohtaan ilmenee monin eri tavoin. Jotkut lapset vetäytyvät syrjään ja muuttuvat sulkeutuneiksi, jotkut itkevät paljon ja toiset eivät lainkaan. Ulospäin näyttäisi että lapset surevat vähemmän kuin aikuiset, sillä lapsen suru esiintyy usein lyhyinä jaksoina ja antaa kuvan ettei tapahtuma ole vaikuttanut heihin (Dyregrov & Raundalen 1997, 19). Lapsi ei osaa käsitellä surua samalla tavalla kuin aikuinen, koska lapsen ajattelun kehittyminen on vielä kesken. Lapselle ei ole vielä kehittynyt samanlaisia välineitä surun käsitte-