OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO YHTEISKUNTATIETEIDEN, LIIKETALOUDEN JA HALLINNON ALA SORKANHOITOTELINEE- SEEN INVESTOIMINEN JA SEN RAHOITUS: CASE YRI- TYS X TE- KIJÄ/T: Savonlahti Jenni
SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Koulutusohjelma/Tutkinto-ohjelma Liiketalouden koulutusohjelma Työn tekijä(t) Jenni Savonlahti Työn nimi Sorkanhoitotelineeseen investoiminen ja sen rahoitus: Case Yritys X Päiväys 21.8.2018 Sivumäärä/Liitteet 40/6 Ohjaaja(t) Anu Kettunen ja Sirpa Grönholm Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Tiivistelmä Opinnäytetyön aiheena oli investoinnin kannattavuus ja sen rahoitus. Työn toimeksiantaja toimii kotieläintaloutta palvelevalla alalla ja on investoimassa modernimpaan sorkanhoitotelineeseen, mikä mahdollistaa säännöllisemmät työajat, edistää yrittäjän terveyttä ja mahdollistaa täyttämään lisääntyneen kysynnän markkinoilla. Toimeksiantaja on hakenut investoinnille avustusta. Työn tavoitteena oli tutkia, mitä rahoituslähteitä toiminimimuotoisella yrityksellä on käytettävissä investoinnin rahoittamiseen, onko investointi kannattava ja minkälaiset vaikutukset avustuksella on investoinnin kannattavuuteen. Työ toteutettiin case tutkimuksena. Menetelminä käytettiin haastatteluja ja dokumenttianalyysia. Haastattelut olivat vapaamuotoisia keskusteluja investoinnista ja siihen liittyvistä tiedoista toimeksiantajan kanssa. Dokumentti-analyyseissa käytettiin hyväksi aikaisempia tilinpäätöksiä, joista saatiin tietoa investointilaskelmia varten. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin investointien rahoitusta, suunnitteluprosessia ja laskentamenetelmiä sekä pääoman käyttökustannusta. Investoinnin kannattavuuden arvioinnissa käytettiin takaisinmaksuaikaa, pääoman tuottoastetta, sisäisen korkokannan menetelmää, nykyarvo- ja annuitteettimenetelmää. Työssä käytiin läpi myös kannattavuuteen vaikuttavia asioita ja kartoitettiin niihin liittyviä riskejä herkkyysanalyyseilla. Investointi osoittautui erittäin kannattavaksi, vaikka investoinnin kannattavuuteen vaikuttavissa asioissa tapahtuisi muutoksia. Avustuksen vaikutukset investoinnin kannattavuuteen ovat merkittäviä, mutta investoinnin hyvän kan-nattavuuden vuoksi avustus ei ole välttämätön investoinnin onnistumiseksi. Mahdollisia rahoituslähteitä investoinnin rahoittamiseen ovat yrittäjän sijoittama pääoma tai vieras pääoma lainan, avustuksen, osamaksun, leasing sopimuksen tai factoring rahoituksen muodossa. Avainsanat Investoinnin kannattavuus, investointi, investointilaskelma, investointiprosessi, rahoitus
SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS Abstract Field of Study Social Sciences, Business and Administration Degree Programme Degree Programme in Business Administration Author(s) Jenni Savonlahti Title of Thesis Investing in a cattle hoof trimming crush and its financing: Case Company X Date 21.8.2018 Pages/Appendices 40/6 Supervisor(s) Anu Kettunen ja Sirpa Grönholm Client Organisation /Partners Abstract The primary purpose of this thesis project was to explore the profitability of investment, investing progress and financing opportunities for an investment with regard to a sole proprietor. The study was commissioned by a selfemployed entrepreneur who works in the field of support activities of cattle rearing and intends to invest in a new and modern hoof trimming crush. The device will improve the entrepreneur s health, help the entrepreneur to get regular working hours and to respond to the increased market demand. The entrepreneur has claimed investment aid. The thesis project was executed as a case research. Data gathering methods included interviews and document analysis. The interviews were informal discussions about investment with the entrepreneur. The previous financial statements were used in the conducted document analysis to gather information for the investment calculations. The theoretical framework involved the theory of investment finance, investment planning, investment calculations and costs of capital. The methods investigated entailed the repayment period, return on investment, internal rate of interest, present value and annuity to evaluate the profitability of investment. The study also discusses various fac-tors affecting investment profitability. Their potential risks were mapped with the sensitivity analysis. To conclude, the calculations showed that the investment under scrutiny is profitable even if changes occurred in the factors impacting investment profitability. The effects of investment aid are significant in view of investment profita-bility but financial aid is not compulsory for the investment execution. The investment can be financed through the capital invested by the entrepreneur or through external financing such as a loan, a grant or a subsidy, hire pur-chase, a leasing contract or factoring. Keywords Investing, financing, profitable on investment, investing progress, investment calculation
4 (46) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 6 2 TUTKIMUSMENETELMÄ... 8 3 INVESTOINTIEN RAHOITUS... 9 3.1 Oma pääoma... 9 3.2 Vieras pääoma... 10 3.3 Keskimääräinen pääoman tuottovaatimus... 11 Case-yritys... 11 3.4 Rahoituksen välittäjät... 12 4 INVESTOINNIT... 14 4.1 Investointien suunnittelu... 14 4.2 Investointien luokittelu... 16 Case-yritys... 17 4.3 Kannattavuuteen vaikuttavat asiat... 18 Case-yritys... 20 5 LASKENTAMENETELMÄT... 23 5.1 Takaisinmaksuaika... 23 Case-yritys... 24 5.2 Pääoman tuottoaste... 24 Case-yritys... 25 5.3 Nykyarvomenetelmä... 25 Case-yritys... 26 5.4 Annuiteettimenetelmä... 27 5.5 Sisäinen korkokanta... 28 Case-yritys... 29 5.6 Laskentamenetelmien vertailua... 29 6 HERKKYYSANALYYSI... 31 6.1 Takaisinmaksuaika case-yritys... 32 6.2 Pääoman tuottoaste case-yritys... 33 6.3 Nykyarvomenetelmä case-yritys... 33 6.4 Annuiteettimenetelmä case-yritys... 34 6.5 Sisäinen korkokanta case-yritys... 35
5 (46) 7 TULOKSET... 37 8 POHDINTA... 39 LÄHTEET JA TUOTETUT AINEISTOT... 40 LIITE 1: TAKAISINMAKSUAJAN HERKKYYSANALYYSI... 41 LIITE 2: PÄÄOMAN TUOTTOASTEEN HERKKYYSANALYYSIT... 42 LIITE 3: NYKYARVOMENETELMÄN HERKKYYSANALYYSIT... 43 LIITE 4: ANNUITEETTIMENETELMÄN HERKKYYSANALYYSIT... 45 LIITE 5: SISÄISEN KORKOKANNAN HERKKYYSANALYYSIT... 46
6 (46) 1 JOHDANTO Opinnäytetyön aiheena on investoinnin kannattavuus ja sen rahoittaminen. Aiheessa on kiinnostavaa suunnitteluprosessin vaiheet, laskentamenetelmien käyttö ja erilaiset mahdollisuudet investoinnin rahoittamiseen. Suunnitteluprosessin vaiheet antavat investoinnin suunnittelulle uusia näkökulmia, joita ei ehkä tulisi mietittyä investoinnin suunnittelussa ilman investoinnin suunnittelun teoriaa. Laskentamenetelmissä on kiinnostavaa laskelmien tekeminen ja niiden analysointi tarkasteltaessa investoinnin kannattavuutta, koska laskelmat antavat teoreettista tietoa kannattavuudesta. Investoinnin rahoituksen suunnittelulla voidaan vaikuttaa investoinnin kannattavuuteen, koska rahoituslähteiden kustannukset eroavat toisistaan. Sain aiheen toimeksiantajalta, jolla oli tarvetta tämän tyyppiselle opinnäytetyölle. Toimeksiantaja on toiminimi, joka toimii kotieläintaloutta palvelevalla alalla ja on investoimassa modernimpaan täyshydrauliseen sorkanhoitotelineeseen. Yritys on toiminut alalla vuodesta 2012 ja työllistää yrittäjän lisäksi yhden työntekijän. Uusi sorkanhoitoteline nopeuttaa työtä, jotta yrittäjä voisi tehdä enemmän nopeammin, ajoittaa työtään säännöllisemmäksi ja kasvattaa toimintaansa. Markkinoilla on mahdollisuuksia liiketoiminnan kasvattamiseen, eikä nykyisellä telineellä pysty täyttämään kysyntää riittävän tehokkaasti. Investointi parantaa yrittäjän työasentoa, joten investoinnilla on myös vaikutuksia yrittäjän terveyteen ja työturvallisuuteen. Toimeksiantaja on hakenut investoinnille toiminnan kehittämiseen tarkoitettua avustusta, jonka myöntää kehittämisyhdistys Kalakukko ry. Opinnäytetyön tavoitteena on saada selville tietoa sorkanhoitelineeseen investoimisen kannattavuudesta, kannattavuuteen vaikuttavista tekijöistä ja rahoitusmahdollisuuksista toimeksiantajalle. Oppimistavoitteena on syventyä investoinnin tekemisen suunnitteluun ja oppia soveltamaan käytettäviä laskentamenetelmiä investoinnin kannattavuuden selvittämiseksi. Tutkimuskysymyksiksi opinnäytetyössä nousevat Onko investointi kannattava? Miten investointiavustus vaikuttaa investoinnin kannattavuuteen? Minkälaisia rahoituslähteitä toiminimimuotoisen yrityksen on mahdollista käyttää? Tavoitteet pyrin saavuttamaan tutkimalla investoinnin suunnitteluprosessia, hyödyntämällä laskentamenetelmiä ja herkkyysanalyysia investoinnin kannattavuuden arvioimiseksi. Investointiavustuksen vaikutukset selvitän ottamalla huomioon avustuksen vaikutukset laskentamenetelmissä. Rahoituksen valintaa selvitän laskentamenetelmien avulla ja tutkimalla erilaisia rahoitusvaihtoehtoja. Johdannon jälkeen työssä käydään ensin läpi tutkimusotetta ja sitten kerron erilaisista rahoitusmahdollisuuksista ja keskimääräisen pääoman kustannuksen käytöstä. Rahoituksen jälkeen kerron teoriaa investoinnin suunnittelusta ja sen kannattavuuteen vaikuttavista asioista. Sen jälkeen esittelen eri laskentamenetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida investoinnin kannattavuutta. Case tapausta käyn läpi teorian mukaan, jolloin teorian jälkeen on aina kerrottu case tapauksesta. Laskentamenetelmien jälkeen kerron herkkyysanalyysin muodostamisesta ja arvioin investoinnin kannattavuutta,
7 (46) jos lähtöarvot muuttuvat. Lopussa käyn vielä läpi laskelmien tuloksia ja pohdin työn onnistumista ja merkitystä.
8 (46) 2 TUTKIMUSMENETELMÄ Opinnäytetyö on case tutkimus, eli tapaustutkimus. Case tutkimus on tutkiva lähestymistapa kehittämistyöhön, kun tutkitaan yksittäistä organisaatiota ja ongelmaa. Lähestymistavassa pyritään ratkaisemaan ongelma tai luomaan kehittämisedotuksia siihen tutkimuksen avulla. Case tutkimuksessa voidaan käyttää usein monenlaisia tiedonhankintamenetelmiä, jolloin yksittäisestä kohteesta saadaan syvällinen kuva. (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2009, 36 38.) Tiedonhankintamenetelmät jaetaan karkeasti kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin menetelmiin. Kvalitatiivisia eli laadullisia menetelmiä ovat esimerkiksi erilaiset haastattelut ja havainnointi, ja silloin pyritään saamaan tietoa suppeasta kohderyhmästä syvällisesti. Kvantitatiiviset menetelmät sopivat laajan kohderyhmän tutkimiseen paremmin, joista tyypillisimpiä ovat kysely tai struktuoitu haastattelu, jotka toteutetaan lomakkeena. Molempia menetelmiä voidaan käyttää tapaustutkimuksen toteuttamisessa. (Ojasalo ym. 2009, 93 94.) Käytän opinnäytetyössä kvalitatiivisia menetelmiä, koska haen vastausta tiettyä yritystä koskevaan tiettyyn kysymykseen. Käytän menetelminä haastatteluja ja dokumenttianalyysia. Haastattelut ovat vapaamuotoisia keskusteluja ja niiden on tarkoitus selventää investoinnin tietoja, markkinatilannetta ja toimialaa toimeksiantajan tilanteen lisäksi. Dokumenttianalyysissa hyödynnän toimeksiantajan aikaisempia tilinpäätöksiä selvittäessäni investoinnin kannattavuuteen vaikuttavia asioita.
9 (46) 3 INVESTOINTIEN RAHOITUS Rahoitus kulkee investointien kanssa käsi kädessä. Perusajatuksena on, että investoinnin tulee tuottaa enemmän kuin investoinnin rahoitus maksaa. Rahoituskysymykset voidaan jakaa taseen omaisesti vastaavaan ja vastattavaan. Vastaava selvittää, mistä saadaan omaisuudelle paras mahdollinen tuotto ja vastattavaa, millä rahoitetaan edullisimmin. (Knüpfer ja Puttonen 2009, 15 16.) Investointien rahoittamiseen tarvitsee selvittää kokonaisrahoitustarve ja miten se hoidetaan. Rahoituksen suunnittelussa rahoituksen luonteen tulee vastata rahan käyttöä, eli pitkävaikutteinen hanke tulee rahoittaa pitkävaikutteisella rahoituksella ja taas lyhytvaikutteinen hanke lyhytvaikutteisella rahoituksella. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 206.) Rahoitus jaetaan omaan pääomaan, vieraaseen pääomaan ja välirahoitukseen. Oma pääoma jaetaan vielä sisäiseen ja ulkoiseen rahoitukseen. Sen sijaan vieras pääoma on aina ulkoista rahoitusta. Vieraspääoma jaetaan markkinaperusteiseen ja tilimuotoiseen vieraaseen pääomaan. Välirahoitus on vieraan ja oman pääoman sekoitus ja yleensä se taseessa menee vieraaseen pääomaan. (Leppiniemi 2009, 71,74,84.) Tarjolla olevat rahoitusratkaisut riippuvat yrityksen elinkaaren vaiheesta ja yrityksen muodosta (Martikainen ja Martikainen 2009, 41). Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan rahoitusratkaisuja toiminimimuotoisen yrityksen näkökulmasta. 3.1 Oma pääoma Oma pääomaa on ulkoista ja sisäistä pääomaa. Ulkoinen pääoma on esimerkiksi osakkeita myymällä saatua pääomaa ja sisäinen pääoma on tulorahoitusta, eli yritystoiminnasta saatua voittoa. Oman pääoman kustannus koostuu sijoittajien vaatimasta tuotosta, tuottovaatimuksesta. Sijoittajille tulee tarjota suurempi tuotto kuin muilla markkinoilla saatavilla olevista, jotta sijoittajat haluavat sijoittaa rahaa juuri tähän yritykseen. (Knüpfer ja Puttonen 2009, 29 31.) Ulkoinen oma pääoma ei siis ole mahdollinen rahoituslähde toiminimimuotoiselle yritykselle, koska toiminimimuotoisesta yrityksestä ei voi myydä osakkeita. Sisäinen tulorahoitus tarkoittaa yrityksen voiton käyttämistä rahoituksen lähteenä tai tuloksenjärjestelykeinon avulla tuotettua voittoa. Tuloksenjärjestelykeinona voi käyttää esimerkiksi poistoja, joiden vaikutus näkyy tilinpäätöksessä. (Martikainen ja Martikainen 2009, 43.) Tulorahoitus ajatellaan usein rahoituskeinona, jolla ei ole kustannuksia. Kuitenkin sillä on vaihtoehtoiskustannus, kun oman pääoman sijoittajat olisivat voineet sijoittaa rahan tuottavammin. Tällöin yrityksen tulee osoittaa, että se pystyy takaamaan voitolle suuremman tuoton kuin sille olisi muualta saatu. Siitä ei kuitenkaan aiheudu liikkeeseenlaskemiskustannuksia, kuten investointipankkien komissiot. Tulorahoituksen käyttöä ei tarvitse perustella markkinoilla, mutta se on epävarma lähde, koska sitä ei välttämättä olekaan. Liian lepsu tulorahoituksen käyttö saattaa taas johtaa hyödyttömiin investointeihin. (Knüpfer ja Puttonen 2009, 35 36.)
10 (46) Oman pääoman ehtoisessa sijoittamisessa on suuri riski, koska sijoitusta ei tarvitse maksaa takaisin, eikä sille makseta korkoa erikseen. Yrityksen varojen realisointitilanteissa omistajat ja sijoittajat ovat viimeisenä etusijajärjestyksessä, joten sijoituksen takaisin saanti ei ole varmaa. Näin ollen oman pääoman tuottovaatimus on usein korkea ja se on yritykselle kallista rahoitusta. (Martikainen ja Martikainen 2009, 43.) Kuitenkin oma pääoma on yrityksen turva ongelmatilanteissa. Iso velan määrä suhteessa omaan pääomaan on riski rahoituksen ja konkurssin näkökulmasta. Silloin yrityksen tuottovaatimus kasvaa, koska riskit kasvavat suuremmiksi. Myös oman pääoman joustavuus turvaa yrityksen tilannetta, kun huonoina aikoina pääomaa ei tarvitse maksaa takaisin. (Knüpfer ja Puttoen 2009, 37.) Toiminimessä yrityksen omaisuus on myös yrittäjän henkilökohtaista omaisuutta. Kuitenkin kirjanpidollisesti yrityksen varat ja velat pidetään erillään yrittäjän henkilökohtaisesta omaisuudesta. Yrittäjä nostaa toiminimessä palkkaa itselleen yksityisottoina, ja yritystä verotetaan yrittäjän henkilökohtaisen verotuksen kaltoin. Yrittäjän tulo jaetaan ansiotuloihin ja pääomatuloihin, jotka verotetaan eri tavalla. (Niskanen ja Niskanen 2013, 12.) Toiminimessä siis tulorahoitus on yrittäjän omaa rahaa, jota yrittäjä voi sijoittaa takaisin yritykseen. 3.2 Vieras pääoma Vieraan pääoman rahoitus on yritykselle edullisin vaihtoehto, koska pääoman tuotto-odotukset ovat yleensä pienempiä kuin oman pääoman ehtoisessa rahoituksessa. Rahoittajan näkökulmasta riski on pienempi, koska takaisinmaksu on turvatumpaa ja rahoitukselle maksettava korko on ennalta määritelty. (Martikainen ja Martikainen 2009, 42 43.) Velkojan asema on turvatumpi saatavien saamisessa kuin oman pääoman sijoittajien, koska velkoja saa korkotuottoja, vaikka yrityksellä menisi huonosti. Toisaalta velkoja ei myöskään saa yhtään sen enempää, vaikka yritys menestyisi huomattavan hyvin. Myös saatavat ovat turvattu konkurssitilanteessa, koska vieras pääoma (velkoja) tulee etusijajärjestyksessä ennen omaa pääomaa (sijoittaja). (Knüpfer ja Puttonen 2009,31.) Vieras pääoma on edullisempaa kuin oma pääoma yritykselle, koska sen liikkeeseenlaskukustannukset ovat alhaisempia. Myöskään vieraan pääoman sijoittajilla ei ole päätösvaltaa yrityksessä. Yleensä etuna vieraalle pääomalle on myös korkojen verovähennyskelpoisuus, joka näkyy tuloslaskelmassa. (Knüpfer ja Puttonen 2009, 33.) Markkinaperusteinen vieraspääoma on markkinakelpoista, eli niiden luotonantaja voi vaihtua kesken laina-ajan ja velallinen ei välttämättä tiedä, kuka on velkojana. Markkinakelpoisia ovat esimerkiksi pankkien sijoitustodistukset. Ne ovat lainoja, joille ei makseta korkoa, vaan tuotto syntyy myyntiarvon ja nimellisarvon erotuksesta. (Leppiniemi 2009, 84, 88 89.)
11 (46) Tilimuotoisen rahoituksen ominaisuuksia ovat korot ja vakuudet. Vakuus yleensä määritellään luotonantajan turvaksi, mutta perustana on kuitenkin, että vakuutta ei tarvitsi käyttää, vaan rahoitus maksetaan muilla keinoilla. Vakuus voi olla esimerkiksi pankkitakaus tai kiinteistökiinnitys ja sen laatu vaikuttaa lainan maksimi määrään ja korkoihin. Luoton antaminen perustuu asiakkaan tuntemiseen, eli maksukyvyn määrittämiseen. (Leppiniemi 2009, 84.) 3.3 Keskimääräinen pääoman tuottovaatimus Koko yrityksen pääomakustannus koostuu oman ja vieraan pääoman kustannuksista ja niiden osuuksista koko pääomasta. Usein oman ja vieraanpääoman tuottovaatimukset eivät ole samat, jolloin niille täytyy laskea painotettu keskimääräinen pääoman tuottovaatimus WACC (weigted average cost of capital). (Martikainen ja Martikainen, 2009, 98 99.) Keskimääräisen pääoman tuottovaatimuksen avulla voidaan määrittää investointilaskelmissa käytettävä laskentakorkokanta (Järvenpää, Länsiluoto, Partanen ja Pellinen 2015, 379). WACC on prosenttimuotoinen luku kuten tuottovaatimus. Siinä kerrotaan pääomaerän kustannus pääoman suhteellisella osuudella koko pääomasta. Vieraan pääoman kustannusta pienentää verokannan huomiointi. Knüpfer ja Puttonen esittävät keskimääräisen pääomakustannuksen kaavan seuraavasti: WACC= D/V x rd x (1-TC) + E/V x re Kaavassa D kuvastaa vierasta pääomaa, E omaa pääomaa ja V koko pääomaa. Pääomakustannuksia kuvastavat rd vieraan pääoman kustannuksia ja re oman pääoman kustannuksia. TC kertoo yrityksen veroprosentin. (Knüpfer ja Puttonen 2009, 182 183.) Case-yritys Investointiin tarvittava pääoma koostuu perushankintakustannuksesta, koska rahoitusta tarvitaan myös käyttöpääomalisäyksen rahoittamiseen. Yrittäjä aikoo sijoittaa investointiin omaa pääomaa 10 000 euroa ja rahoittaa loput investoinnista vieraalla pääomalla. Investointiavustus ei vaikuta sijoitetun oman pääoman määrään. Vieraan pääoman osuus on laskettu vähentämällä investoinnin perushankintakustannuksesta sijoitettu oma pääoma, jolloin vieraanpääoman osuudeksi saadaan 56 500 euroa. Oman pääoman tuottovaatimus on määritelty käyttäen apuna Neilimon ja Uusi-Rauvan määrittelyä sopivalle investoinnin tuottovaatimukselle, jota on käsitelty luvussa 4.2 Investointien luokittelu. Neilimo ja Uusi-Rauva esittävät tuottoja lisäävälle investoinnille 20 prosentin tuottovaatimusta, jota on käytetty näissä investointilaskelmissa oman pääoman tuottovaatimuksena. 20 prosenttia oman pääoman tuottovaatimukseksi on arvioitu sopivaksi, koska investointi on vapaaehtoinen ja yrityksen on
12 (46) tarkoitus saada investoinnilla aikaan isompia tuottoja entiseen telineeseen verrattuna. Vieraan pääoman tuottovaatimus on arvioitu 3,5 prosentin suuruiseksi alustavien lainaneuvotteluiden perusteella. Investoinnin keskimääräinen pääomakustannus on laskettu jakamalla yrittäjän sijoittama pääoma koko pääomalla ja kertomalla se oman pääoman tuottovaatimuksella, ja lisäämällä siihen koko pääomalla jaettu vieraan pääoman määrä kerrottuna vieraan pääoman tuottovaatimuksella. Vieraanpääoman tuottovaatimuksessa on huomioitu korkojen verohyöty kertomalla vieraan pääoman tuottovaatimus 100 prosentin ja verojen määrän erotuksella. Ilman investointiavustuksen vaikutusta keskimääräiseksi pääomakustannukseksi saadaan noin 5,1 prosenttia. Investointiavustuksen kanssa keskimääräinen pääomakustannus nousee noin yhden prosenttiyksikön verran, koska silloin vieraan pääoman osuus laskee suhteessa omaan pääomaan ja vieraan pääoman kustannus on pienempi kuin oman pääoman. (Taulukko 1.) TAULUKKO 1. Investoinnin keskimääräinen pääomakustannus Ilman avustusta Avustuksen kanssa Koko pääoma 67 692 48 927 Oma pääoma 10 000 10 000 Vieras pääoma 57 692 38 927 Oman pääoman tuottovaatimus 20 % 20 % Vieraan pääoman tuottovaatimus 3,5 % 3,5 % Verokanta 27 % 27 % WACC 5,1 % 6,1 % 3.4 Rahoituksen välittäjät Vieraan pääoman ehtoinen rahoitus investoinnille haetaan pankista, joka myöntää rahoituksen usein lainan muodossa. Lainan ominaisuuksiin kuuluu määräaikaisuus ja lyhennykset, joita suoritetaan sopimuksen mukaan. Lainanhoitoerä muodostuu lyhennyksistä ja koroista. Korot näkyvät tuloslaskelmassa vähennyskelpoisena kuluna ja lyhennykset pienentävät vieraan pääoman osuutta taseessa. Yleensä lainalle tarvitaan jonkinlainen vakuus, joka voi olla takaus tai esimerkiksi kiinteistön kiinnitys. (Kotro 2007, 63 64.) Pankin myöntämät lainat ovat yksityisiä lainoja, joita ei myydä eteenpäin. Lainan saatavuus ja ehdot riippuvat yrityksen ja pankin välisestä suhteesta, ja ehdoista sovitaan lainaneuvotteluissa. (Niskanen ja Niskanen 2013, 28.) Rahoitusyhtiö tarjoaa esimerkiksi leasing- ja factoringrahoitusta käyttöomaisuuden hankkimiseen. Leasingrahoitukessa yritys maksaa laitteen käytöstä vuokraa, ja sopimuksen päätyttyä laite palautetaan rahoitusyhtiölle tai yritys lunastaa sen. Leasing käsitellään kirjanpidossa kuluna, eikä se näy taseessa käyttöomaisuutena tai tehdä siitä poistoja. Factoringrahoituksessa tarkoitetaan myyntisaa-
13 (46) tavien siirtämistä ja yritys saa sitä vastaan luottoa. Factoringrahoitusta tarjoavat esimerkiksi rahoituslaitokset. Myyntisaatavista saadusta luotosta yrityksen täytyy myös maksaa korkoja rahoitusyhtiölle. Asiakkaat suorittavat maksut suoraan rahoitusyhtiölle ja myös maksujen perintä tarvittaessa kuuluu rahoitusyhtiölle. (Kotro 2007, 64 65.) Käyttöomaisuutta hankkiessa voidaan investointi maksaa myös osamaksulla. Osamaksukaupassa yritys ostaa laitteen, jolloin se merkitään taseeseen ja siitä tehdään poistot normaalista. Osamaksut kattavat lyhennykset ja korot maksuajan pituudesta ja riskistä. Yrityksen suoritettua osamaksut käyttöomaisuus jää yrityksen omaisuudeksi. (Kotro 2007, 64 65.) Julkinen rahoitus edesauttaa vieraalla pääomalla rahoittamista, kun yksityinen sektori ei siihen pysty. Aloittelevat ja vauhdikkaasti kasvavat pk-yritykset saavat huonosti rahoitusta korkean riskitason myötä ja julkisen rahoituksen tuottovaatimus on yleensä pienempi kuin yksityisten rahoittajien, joten julkisen rahoituksen merkitys on pk-yrityksille suuri. Julkinen valta rahoittaa pk-yrityksien hankintoja, koska ne ovat yhteiskunnan kulmakivi ja julkinen valta tunnistaa yleistä hyvinvointia tukevat investoinnit. Julkista rahoitusta voi saada lainoina, avustuksina ja lainan takauksina. Suomessa julkista rahoitusta myöntävät Finnvera Oyj, Sitra ja Tekes. (Martikainen ja Martikainen 2009, 80 82.) Tekes on yhdistynyt vuoden 2018 alussa Finpron kanssa Business Finlandiksi (Business Finland).
14 (46) 4 INVESTOINNIT Investointiin liitetään suurehkon rahasumman sijoittaminen ja pitkä aikaväli, jolta odotetaan investoinnin tuottavan tuottoja yritykseen. Investoinnin erottaakin menosta aste-ero, joka liittyy pitkään käyttöaikaan ja tuottojen odotukseen. Aika on siis yksi tekijä investoinnin taloudellisissa arvioissa. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 206.) Lähtökohtaisesti yrityksen täytyy investoida jossain vaiheessa yrityksen elinkaarta, jotta se pystyy ylläpitämään olemassa oloaan tai kasvattaakseen ja kehittääkseen yrityksen toimintaa (Järvenpää ym. 2015, 373). Investoinnilla on laajat vaikutukset yrityksen toimintaan, koska se harvoin on erillinen kokonaisuus. Investoinnin voisi sanoa antavan yrityksen strategian toteuttamiselle raamit, joiden puitteissa päätöksiä tehdään. Investointi muuttaa peruuttamattomasti yrityksen toimintaa, koska siitä aiheutuneita vaikutuksia on hankala poistaa. Investointiin liittyy epävarmuutta, koska tulevaisuutta on hankala ennustaa ja kaikkeen ei voida vaikuttaa. Yritys ei voi vaikuttaa yrityksen ulkopuolisiin asioihin, esimerkiksi taloudellisiin suhdanteisiin. (Ikäheimo, Malmi ja Walden 2016, 164.) Investoinnin väärä ajoittaminen tai väärään investointiin sijoittaminen voi kaataa koko yritys toiminnan, joten on tärkeää sijoittaa yrityksen niukat resurssit oikeaan kohteeseen ja oikealla hetkellä. Investointiin sitoutunut pitkä aika tuo haasteita pysyä perässä maailman nopean kehittymisen kanssa. Investoinnilla voi olla myös kansantaloudellinen merkitys, koska se saattaa luoda uusia työpaikkoja ja edistää yhteiskunnan kehitystä. Kolikon kääntöpuolena heikko investointi taas saattaa hidastaa kehitystä. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 206 207.) 4.1 Investointien suunnittelu Edellä on jo todettu, että investointi on merkittävä tapahtuma yrityksen liiketoiminnalle. Tästä syystä investoinnin tekeminen tulisi suunnitella, ajoittaa ja toteuttaa huolellisesti (Suomala, Manninen ja Lyly-Yrjänäinen 2011, 152). Investoinnin suunnittelusta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta on kehitetty useita eri malleja, joissa toistuu usein samoja pääpiirteitä. Näitä ovat tunnistaminen, etsintä, tiedonhankinta, valinta, rahoitus, projektin toteutus ja sen valvonta. (Niskanen ja Niskanen 2013, 306.) Ikäheimo, Malmi ja Walden (2016, 168 169) esittelevät kirjassaan Yrityksen laskentatoimi investoinnin päätöksenteon vaiheet Simonin (1955) IDC-mallin avulla, jossa päätöksenteko jaetaan neljään vaiheeseen. Vaiheita ovat investointimahdollisuuksien etsiminen ja kartoittaminen, vaihtoehtojen arviointi ja päätöksenteko, investoinnin toteuttaminen ja toteutetun investoinnin hallinnointi ja arviointi. Päätöksenteko aloitetaan mahdollisuuksien kartoittamisella ja karsimisella. Mahdollisuuksia investoimiseen syntyy asiakasrajapinnasta ja toiminnan kehittämisestä, mutta joillain yrityksillä voi olla oma yksikkö, jonka tehtävä on kartoittaa mahdollisuuksia. Jo lyhyellä tarkastelulla voidaan nähdä, kuinka
15 (46) investointi tukee yrityksen strategian toteuttamista ja kannattaako sitä tarkastella enemmän. Arvioinnissa ja päätöksenteossa käsitellään ne vaihtoehdot, jotka pääsevät ensimmäisen vaiheen seulan läpi. Tässä vaiheessa tarkastellaan yksittäistä investointikohdetta tai vertaillaan useampaa eri vaihtoehtoa esimerkiksi investointilaskemien avulla. Laskelmat ovat tuki, joka arvioi vaihtoehtojen taloudellista edullisuutta. Investoinnista yritetään saada mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva erilaisia menetelmiä käyttäen. (Ikäheimo ym. 2016, 168 169.) Toteutusvaihe on projektiluontoinen, jossa korostuu projektin hyvä hallinta. Keskeisiksi asioiksi nousevat aikataulu, rahavirrat ja selkeät sopimukset toimittajien kanssa. Hankkeen menestyminen riippuu usein toteuttamisesta vastaavan henkilön soveltuvuudesta projektin toteuttamisen johtamiseen. Investoinnin toteuduttua sen käyttöönottoa seurataan ja arvioidaan viimeisessä vaiheessa, joka on toteutetun investoinnin hallinnointi ja arviointi. Käyttöönotto täydellä tuotantokapasiteetilla voi viedä investoinnista riippuen kuukausista vuosiin. Investointi on usein niin kiinteästi osa toimintaa, että jälkiseuranta joudutaan toteuttamaan epäsuorasti yrityksen menestyksen pohjalta. Jälkiseurannan avulla voidaan arvioida tarpeita investoinnin muutokselle tai ottaa opiksi tulevissa investointiprojekteissa. (Ikäheimo ym. 2016, 169 170.) Investointia koskevaan päätöksentekoon vaikuttavat myös laadulliset, ei-rahamääräiset, kriteerit, jotka voivat koskea investoinnin laatua tai toimivuutta (Kotro 2007, 115). Päätöksenteossa voidaan käyttää apuna hyvyyskriteerejä, jotka jaetaan ehdottomiin ja toivottaviin ominaisuuksiin. Ehdottomat ominaisuudet määrittelevät investoinnille pakolliset minimivaatimukset, jotka sen tulee täyttää tai investointi jää toteutumatta. Toivottavat ominaisuudet ovat extraa, joista mahdollisimman monen olisi investoinnin hyvä kattaa. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 209.) Päätöksentekotilanteita on erilaisia, ja tilanne vaikuttaa investoinnin arviointiin. Investointi voi olla yksittäinen, toiset poissulkeva tai päätös sen välillä, ostetaanko vai valmistetaanko itse. Yksittäisen investoinnin kohdalla arvioidaan kyseisen investoinnin kannattavuutta ja silloin keskeiseksi kohteeksi muodostuu investoinnin kannattavuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen. Toisensa poissulkevien investointien kohdalla vertaillaan eri kohteita, joista yritetään valita yrityksen näkökulmasta paras investointi. Tällöin yritetään tunnistaa tekijät, jotka vaihtelevat kohteiden välillä. Tilanteessa, jossa arvioidaan, ostetaanko vai valmistetaanko itse, verrataan ulkopuoliselta ostamisen edullisuutta omaan tuotantoon. Keskeistä tällöin on saada vaihtoehdot vertailukelpoisiksi. (Ikäheimo ym. 2016, 167.) Yrityksen strategian kytkeytymistä investoinnin suunnitteluun ja päätöksentekoon voidaan mallintaa McKinseyn GE-mallissa, jossa investointikohteen arviointi tapahtuu liiketoiminnan vahvuuden ja markkinoiden houkuttelevuuden pohjalta. Malli jakaa investointimahdollisuudet kolmelle eri tasolle: laajentaminen, ylläpitäminen ja karsiminen. (Järvenpää ym. 2015, 367 368.)
16 (46) 4.2 Investointien luokittelu Investointitarve, eli miksi investoidaan, määrittelee millainen investointi on kyseessä. Tarpeen määrittely on tärkeää, sillä se ohjaa tutkimaan oikeita investointikohteita. Investointitarpeen määrittelyssä voidaan hyödyntää investointien luokitteluja, joita on monia erilaisia. Ryhmiin voidaan asettaa vaatimuksia, jotka voivat kohdistua odotettuun tuottoon tai kiirellisyyteen. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 207.) Luokittelut avaavat investoinnille ominaisia piirteitä, jotka vaikuttavat kassavirtoihin, epävarmuuteen ja yrityksen suhtautumiseen investoinnista (Ikäheimo ym. 2016, 166). Investointeja voidaan luokitella niiden luonteen mukaan kahteen ryhmään: rahoitus- ja reaali-investoinnit. Rahoitus- eli finanssi-investoinneissa sijoitetaan rahaa esimerkiksi osakkeisiin. Reaali-investoinneissa sijoitetaan rahaa tuotannontekijöihin, esimerkiksi tuotantoon tarvittaviin laitteisiin. Reaaliinvestointi ei ole aina laite, vaan se voi olla myös esimerkiksi myynninedistämiskampanja, johon sijoittamalla pyritään kasvattamaan myyntiä. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 207 208.) Finanssi-investoinnissa kohde on yleensä jo olemassa oleva, mutta reaali-investoinnissa kohde voi olla esimerkiksi rakennus, jolloin tulojen saaminen voi kestää pitkään. Samat laskentamenetelmät soveltuvat molempien arviointiin, mutta suunnitteluprosessi voi erota toisistaan. Reaali-investoinnit voidaan jakaa vielä useampiin alaluokkiin. (Niskanen ja Niskanen 2013, 302.) Hyötyyn tai tehtävään perustuva investoinnin luokittelu jaottelee reaali-investointeja. Tyypillisesti nämä jaetaan laajennusinvestointeihin, korvausinvestointeihin, pakollisiin sekä tutkimukseen ja tuotekehittämiseen liittyviin investointeihin. Laajennusinvestoinnit voivat liittyä nykyisten tuotteiden valmistuskapasiteetin lisäämiseen tai kokonaan uusien tuotteiden valmistamiseen. Korvausinvestoinneilla voidaan tarkoittaa joko vanhojen tuotantovälineiden uusimista tai kustannussäästöjä tavoitteleviin investointeihin. Pakolliset investoinnit ovat esimerkiksi lakien tai asetusten määräämiä investointeja, jotka yrityksen on pakko tehdä. (Järvenpää ym. 2015, 374 375.) Neilimon ja Uusi-Rauvan (2005) jaottelu tehtävän mukaisista luokitteluista eroaa edellä esitetystä, ja he ovat määritelleet kirjassaan tehtävän mukaiseen perustuvan luokittelun ryhmille tuottovaatimuksia, jotka ovat suuntaa antavia (Taulukko 2). Tuottovaatimukset ovat kuitenkin pohdittava aina investointikohtaisesti. Investoinnin tuottovaatimus nousee investoinnin tekemisen vapaaehtoisuuden myötä ja investoinnin tuoman riskin mukaan. ( Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 210.)
17 (46) TAULUKKO 2. Tuottovaatimukset investoinnin luonteen mukaan (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 2010). Tuottovaatimus Pakollinen 0 % Markkina-aseman turvaaminen 6 % Uusintainvestointi 12 % Kustannussäästö 15 % Tuottojen lisääminen 20 % Uuden tuotteen aikaansaaminen tai uusien 25 % alueiden valtaus Investoinnit voidaan jaotella luonteen mukaan aineellisiin ja aineettomiin investointeihin. Aineellisia investointeja ovat esimerkiksi koneet ja laitteet sekä rakennukset, ja ne aktivoidaan aina taseeseen. Taseesta ne poistuvat poistojen kautta pitoaikana. Aineettomat investoinnit taas voidaan kirjata kuluksi tuloslaskelmaan, jos niitä ei ole ostettu yrityksen ulkopuolelta. Tällaisia ovat esimerkiksi patentit ja kehitystyöt. (Ikäheimo ym. 2016, 167.) Lisäksi Niskanen ja Niskanen (2013) esittelevät muun muassa riippuvuuden asteen mukaisen, projektin koon mukaisen ja kassavirtojen mukaisen luokittelun. Riippuvuuden asteet jaotellaan toisensa poissulkeviin eli täydentäviin ja substituutteihin, jossa investoinnin toteuttaminen alentaa toisen investoinnin tuottoja. Projektin koon mukainen luokittelu jaetaan suuriin, harvoin tapahtuviin, investointeihin, toistuviin investointeihin jo olemassa olevan kapasiteetin ylläpitämiseksi ja pieniin investointeihin, joita ei suunnitella lainkaan. Kassavirtoihin perustuva jaottelu on tekninen luokittelu, jossa lasketaan, kuinka monta kertaa kassavirta muuttaa etumerkkiään projektin pitoajan aikana. Näistä viimeinen vaikuttaa laskentamenetelmän valintaan. (Niskanen ja Niskanen 2013, 304 305.) Ohjaustason mukaisessa luokittelussa jaetaan investoinnit operatiivisiin ja strategisiin investointeihin. Operatiiviset investoinnit tarkoittavat yrityksen toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen panostamista nykyisellä tasolla. Operatiivisten investointien tulee toteuttaa strategiaa. Strategiset investoinnit muuttavat ja luovat uutta toimintaa yrityksessä. Päätökset strategisista investoinneista tekee yrityksen ylin johto. (Ikäheimo ym. 2016, 166.) Case-yritys Yrityksen investointi on reaali-investointi, joka on tarkemmin määriteltynä osittain laajennusinvestointi ja osittain korvausinvestointi. Kyse on laajennusinvestoinnista, koska investoinnilla pyritään kasvattamaan yrityksen liikevaihtoa, ja korvausinvestoinnista, koska uudella investoinnilla korvataan edellinen sorkanhoitoteline. Investointi on myös operatiivinen, koska investoinnilla halutaan panostaa tehokkuuteen.
18 (46) 4.3 Kannattavuuteen vaikuttavat asiat Laskentamenetelmiä varten tarvitaan lähtötietoja asioista, jotka vaikuttavat investoinnin kannattavuuteen. Tällaisia ovat odotukset investoinnin tuomista tuotoista ja kustannuksista, eli nettotuotoista, perushankintakustannus, investoinnin jäännösarvo, pitoaika ja laskelmissa käytettävä laskentakorkokanta. Investoinnin kannattavuuteen vaikuttavat myös sellaiset tekijät, joita ei voi sisällyttää laskentamenetelmiin. Tällainen tekijä on esimerkiksi odotukset markkinatilanteesta investoinnin tekemisen jälkeen. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 213 215.) Perushankintakustannus on yleensä ensimmäinen kustannus investoinnista, joten siihen liittyy muita lähtötietoja vähemmän epävarmuutta. Hankintakustannusta selvittäessä tulee vastaan laajuusongelma, koska investoinnilla saattaa olla vaikutusta käyttöpääomatarpeeseen. Käyttöpääoma on lyhytaikaisesti sidottuja tuotannontekijöitä ja se muodostuu vaihto-omaisuudesta ja myyntisaamisista, joista vähennetään ostovelat. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 214 215.) Käyttöpääoman tarpeen lisääntymistä voidaan käsitellä perushankintakustannuksessa joko maksuperusteisesti tai kustannusperusteisesti. Maksuperusteisesti käsiteltäessä lisääntynyt käyttöpääoman tarve yhdistetään perushankintakustannukseen ja pitoajan lopussa vapautetaan irtautunut käyttöpääoma viimeisen vuoden nettotuottoon. Kustannusperusteisesti käsiteltäessä vähennetään jokaisen vuoden nettotuotosta käyttöpääoman vaatima korkokustannus, joka on sama kuin laskentakorkokanta. Yrityksen tulee valita lähestymistavoista toinen ja käyttää sitä johdonmukaisesti. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 215.) Perushankintakustannus koostuu muustakin kuin ostohinnasta ja sitä täytyy tarkastella riittävän monelta näkökulmalta. Muita perushankintakustannukseen luettavia eriä ovat esimerkiksi laitteen hankkimiseen liittyvä rahti, henkilökunnan koulutus ja laitteen asennus. Perushankintakustannukseen liittyvät erät voidaan pohtia Ikäheimon, Malmin ja Waldenin (2016) mukaan apukysymyksellä: mitkä menoerät jäisivät toteutumatta, jos tätä kyseistä investointi ei tehdäkään? (Ikäheimo ym. 2016, 170.) Investoinnin nettotuotot koostuvat investoinnin aiheuttamista tuloista ja menoista, ja ne lasketaan jokaiselle vuodelle erikseen (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005,215). Niitä syntyy, kun investoinnista tulee osa yrityksen toimintaa. Tuloja yrityksen toimintaan investointi tuo yleensä lisääntyneen myynnin avulla, mutta myös uuden investoinnin tuomat kustannussäästöt ovat tuloja. Investoinnin aiheuttamia menoja ovat esimerkiksi huoltotoimenpiteet, polttoaineet ja palkat. (Ikäheimo ym. 2016, 171.) Nettotuottoihin vaikuttavat ne kassavirrat, joihin voidaan vaikuttaa tekemällä investointi. Investointiin saattaa kuulua uponneita kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet investoinnista, mutta ne ovat toteutuneet ennen investoinnin toteutumista. Niitä ei saada poistettua, vaikka investointi jää tekemättä. Näitä ei oteta huomioon investointilaskelmissa, kuten vaihtoehtoiskustannukset otetaan. Vaihtoehtoiskustannukset muodostuvat vaihtoehtoisesta toiminnasta, josta muodostuisi myös kustannuksia. Esimerkiksi yritys voi vuokrata tuotantolaitetta, mutta päätyy käyttämään sitä omassa
19 (46) tuotannossaan. Laitteen vuokrauksesta syntyvät tulot vähennetään vaihtoehtoiskustannuksina tuloista, jotka syntyvät laitteen käyttämisestä omassa tuotannossa. (Knüpfer ja Puttonen 2009,102.) Investoinnin tekemisestä aiheutuvia korkokustannuksia ja osinkoja ei oteta huomioon nettotuotoissa kustannuksina, vaan ne vaikuttavat laskentakorkokannan kautta (Suomala ym. 2011, 154). Myöskään suoritettuja poistoja ei huomioida, koska ne eivät synnytä kassavirtoja, mutta niiden verovaikutus huomioidaan. Verojen vaikutuksen huomioiminen investoinnin kannattavuuteen on mielekästä erityisesti, jos ennen veroja investoinnin kannattavuus on juuri ja juuri positiivinen. Verot otetaan huomioon vähentämällä nettotuotoista niistä syntyvät verot ja lisäämällä poistojen tekemisestä saatu verohyöty. Korkojen verohyöty voidaan ottaa huomioon laskentakorkokannassa. (Järvenpää ym. 2015, 379, 400 401.) Poistot tulee kirjata kuluksi vaikutusaikanaan hankintamenonsa verran aineellisesta omaisuudesta, joka kuuluu taseen pysyviin vastaaviin. Hankintamenoon kuuluu poistojen näkökulmasta omaisuuden hankinnasta aiheutuneet kustannukset, kuten rahti. Arvonlisäverovelvollisessa toiminnassa ostohintaan sisältyvästä arvonlisäverosta ei tehdä poistoja. Jäännöarvoa ei tarvitse huomioida poistoissa, jos jäännösarvon määrä ei ole olennainen hankintamenoon nähden. Muussa tapauksessa se vähennetään hankintamenosta laskettaessa poistojen määrää. Mahdolliset investointiavustukset voidaan käsitellä taseessa vähentämällä avustuksen määrä hankintamenosta tai tuloslaskelmassa kirjaamalla avustus liiketoiminnan muihin tuottoihin investoinnin vaikutusaikana. Investointiavustus tulee käsitellä johdonmukaisesti samalla tavalla jo aiemmin saatujen investointiavustusten kanssa. (Kirjanpitolautakunta 2007, 10 12.) Investoinnin pitoajan määrittelyyn vaikuttavat monet investoinnin ominaisuudet. Pääasiassa se on ajanjakso, jolloin investointi on mukana yritystoiminnassa ja tuottaa tuloja yritykselle. Pitoaikaan vaikuttavat laitteen fyysinen, tekninen ja taloudellinen ikä, sekä kysynnän muutokset. Investoinnin fyysisellä iällä tarkoitetaan investoinnin elinikää, kun investoinnin kuluminen tulee vastaan. Tekninen ikä viittaa riittävän moderniin toimintaan, ja taloudellinen ikä on taloudellisesti järkevin vaihtoehto käyttää investointia toiminnassa. Kysynnän muutos tarkoittaa tilannetta, jolloin investoinnin tuottamaa tuotetta ei enää tarvita. (Ikäheimo ym. 2016,171 172.) Jäännösarvo on osa hankintamenosta, joka saadaan, kun investoinnin pitoaika loppuu ja se myydään. Tällöin vapautuu myös nettokäyttöpääomaa, joka on sitoutunut investointiin perushankintakustannuksessa. Jäännösarvo on viimeinen kassavirta investoinnin pitoajalla, jolloin siihen sijoittuu eniten epävarmuutta ennustamisen vaikeuden vuoksi. Yleensä tämän vuoksi investoinnin jäännösarvoksi arvioidaan nollaksi. (Ikäheimo ym. 2016, 172.) Lisäksi jäännösarvon diskonttaus pienentää jäännösarvoa lisää, jolloin sen merkitys investoinnin kannattavuuteen pienenee ennestään. Jäännösarvo huomioidaan usein silloin, kun löytyy markkinoita käytetylle hyödykkeelle. Jäännösarvo voi myös esiintyä negatiivisena, jos hyödykkeestä eroon pääseminen aiheuttaa kustannuksia. Luovutusarvo ja romutusarvo tarkoittavat samaa kuin jäännösarvo. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 218.)
20 (46) Investointia tehdessä laskentakorkokanta kertoo minimivaatimukset investoinnin tuotoista. Laskentakorkokantaa käytetään investointilaskelmissa, jotta eri aikaan tapahtuvat kassavirrat ovat keskenään vertailukelpoisia ja voidaan ottaa huomioon rahan aika-arvo. Raha on arvokkaampaa, mitä nopeammin sen saa. Tämä siirtäminen tapahtuu diskonttaamalla nettotuotot ja jäännösarvo nykyhetkeen laskentakorkokannalla. (Ikäheimo ym. 2016, 172 173.) Laskentakorkokanta muodostuu oman ja vieraan pääoman suhteesta, inflaatiosta ja riskitasosta. Oman ja vieraan pääoman suhteen vaikutus laskentakorkokantaan voidaan huomioida käyttämällä laskentakorkokannan muodostamiseen keskimääräistä pääomakustannusta. (Kotro 2007, 115.) Riskitaso vaikuttaa oman ja vieraanpääoman tuottovaatimukseen erillisenä lisänä. Mitä enemmän epävarmuutta investoinnin toteuttamiseen liittyy, sitä suurempi on tuottovaatimus. (Ikäheimo ym. 2016, 172 173.) Inflaatio voidaan ottaa huomioon laskentakorkokannassa. Laskelmat voidaan laatia reaalieuroissa, jolloin laskentakoron tulee olla reaalikorko tai nimelliseuroissa, jolloin laskentakorkokanta on nimelliskorko. Näitä ei tule kuitenkaan käyttää ristiin, jolloin investoinnin kannattavuus vääristyy. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 216 217.) Inflaation vaikutusta laskelmiin tulee huomioitua Suomessa vähän, koska inflaation taso on ollut vähäinen viime vuosien aikaan (Järvenpää ym. 2015, 401). Case-yritys Yrityksen investoinnin perushankintakustannus koostuu investoinnista ja käyttöpääomatarpeen lisäyksestä (Taulukko 3). Investointiin kuuluu sorkanhoitotelineen lisäksi kuljetuskalusto ja telineeseen tarvittavat lisävarusteet. Investoinnin osuus perushankintakustannuksesta on määritelty investoinnista saadun tarjouksen mukaan, joka sisältää myös investoinnin hankinnasta aiheutuneet muut kustannukset, kuten rahdin. Tarvetta nykyisen telineen huomioinnille perushankintakustannuksessa ei ole, koska sitä ei ole tarkoitus myydä. Käyttöpääoman lisäys on otettu perushankintakustannukseen mukaan maksuperusteisesti. Käyttöpääomatarpeen lisäys on laskettu edellisen tilinpäätöksen käyttöpääomaprosentin avulla kertomalla käyttöpääomaprosentti vuotuisilla tuotoilla. Käyttöpääomaprosentti on laskettu tilikauden 2016 tilinpäätöksestä vähentämällä myyntisaamisista ostovelat. Käyttöpääomaprosentiksi saatiin näin noin 2,4 prosenttia. Investoinnin perushankintakustannukseksi muodostuu 67 692 euroa tilanteessa, jolloin yrittäjä ei saa investointiavustusta. Perushankintakustannus sisältää arvonlisäveron, koska se sitoutuu alussa rahoitettavan pääoman määrään ja palautuu yritykselle vasta myöhemmin. Jos yrittäjä saa investointiavustuksen, laskee investoinnin perushankintakustannus 48 927 euroon. Avustuksen määräksi on arvioitu 35 prosenttia investoinnin arvonlisäverottomasta ostohinnasta. Avustuksen määrä on vähennetty investoinnin arvonlisäverollisesta hinnasta. (Taulukko 3.)
21 (46) TAULUKKO 3. Sorkanhoitotelineen perushankintakustannus Ilman avustusta Avustuksen kanssa Investoinnin hinta 66 500 euroa 47 735 euroa Käyttöpääoma tarpeen lisäys 1 192 euroa 1 192 euroa Yhteensä 67 692 euroa 48 927 euroa Investoinnin nettotuotoissa on huomioitu vuosittaisten tuottojen ja kustannusten lisäksi verojen vaikutus. Viimeisen vuoden tuottoon on lisätty vapautunut käyttöpääoma, joka on sitoutunut investoinnin alussa. Nettotuotto on laskettu vähentämällä tuotoista kustannukset ja verot, sekä lisäämällä lopuksi poistojen verohyöty. Verokanta on määritelty edellisten tilikausien veroprosentin avulla. Laskelmissa käytetty verokanta on laskettu tilikauden 2016 tilinpäätöksestä jakamalla tuloverot voitolla ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja. (Taulukko 4.) Vuotuiset tuotot ja kustannukset perustuvat yrittäjän arvioihin. Vuotuiset tuotot ovat odotettu liikevaihdon kasvu, jos markkinatilanne ja kysyntä pysyvät ennallaan. Vuotuiset kustannukset ovat investoinnilla lähes samat kuin nykyisin käytössä olevalla telineellä, joten niitä ei huomioida investointilaskelmissa. Investoinnin aiheuttamat kustannukset koostuvat kuljetuskalustoon liittyvillä kustannuksilla, joita ei aikaisemmin ole ollut. Poistot on laskettu arvonlisäverottomasta hankintahinnasta, joka ei sisällä käyttöpääomatarpeen lisäystä, ja josta on vähennetty mahdollinen investointiavustus. Lisäksi poistoista on vähennetty jäännösarvo, koska sen arvioitu määrä on olennainen suhteessa hankintamenoon. Ilman avustusta investoinnin vuosittaiset nettotuotot ovat 36 700 euroa ensimmäisen yhdeksän vuoden ajan. Investoinnin viimeisenä pitovuotena nettotuotot kasvavat aiemmin sitoutuneen lisääntyneen käyttöpääomatarpeen verran, joka pitoajan päätyttyä vapautuu investoinnista. Avustuksen kanssa investoinnin nettotuotot muuttuvat poistojen verohyödyn kautta. Tällöin investoinnista saadaan vähemmän nettotuottoja, koska poistojen verohyöty on vain 400 euroa vuodessa. Investoinnin nettotuotot investointiavustuksen kanssa ovat 36 194 euroa vuodessa ensimmäisten yhdeksän vuoden ajan ja viimeisenä vuonna 37 386 euroa. (Taulukko 4.) TAULUKKO 4. Sorkanhoitotelineen vuotuiset nettotuotot Ilman avustusta Avustuksen kanssa Vuosi 1-9 10 1-9 10 Tuotot 50 000 50 000 50 000 50 000 Kustannukset 1 000 1 000 1 000 1 000 Verot 27 % 13 206 13 206 13 206 13 206 Poistojen verohyöty 906 906 400 400 Nettotuotot yhteensä 36 700 37 892 36 194 37 386
22 (46) Investoinnin pitoaika on määritelty yrittäjän arvion mukaan ottaen huomioon investoinnin fyysinen ja tekninen ikä. Pitoajaksi on määritelty kymmenen vuotta. Fyysinen ikä investoinnilla on todennäköisesti pidempi kuin kymmenen vuotta, mutta siihen mennessä on jo todennäköisesti tehty modernimpia telineitä. Kysynnän muutos ei vaikuta pitoaikaan, koska investoinnilla saatua palvelua tarvitaan todennäköisesti vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Taloudellista ikää on hankala määrittää, koska ei vielä tiedetä, missä vaiheessa telineeseen kohdistuisi niin paljon kustannuksia, että telinettä ei olisi taloudellisesti järkevää käyttää toiminnassa. Investointiavustus ei vaikuta pitoaikaan. Sorkanhoitotelineen jäännösarvoksi on arvioitu 20 000 euroa, mikä pohjautuu yrittäjän arvioon ja tarkoitukseen myydä sorkanhoitoteline. Jäännösarvo kohdistuu pelkästään telineeseen ja lisätarvikkeisiin, koska kuljetuskalustoa ei ole tarkoitus myydä pitoajan päätyttyä. Investoinnilla on todennäköisesti arvoa vielä pitoajan päätyttyä, koska laitteen fyysinen ikä ei vielä tule vastaan. Arvio jäännösarvon suuruudesta perustuu tämän hetkisten markkinoiden tarjontaan saman pitoajan ikäisistä telineistä, joissa on mahdollisimman samankaltainen varustelutaso. Investointiavustus ei vaikuta pitoaikaan. Laskentakorkokannan määrittämisessä on käytetty apuna keskimääräistä pääomakustannusta, koska yrittäjä käyttää investoinnin rahoittamiseen sekä tulorahoitusta, että vierasta pääomaa. Inflaation vaikutusta ei ole otettu huomioon, koska vielä toistaiseksi sen vaikutus on laskelmissa vähäinen. Laskentakorkokannan määräytymisestä kerrotaan enemmän luvussa 3.3 Keskimääräinen pääomakustannus.
23 (46) 5 LASKENTAMENETELMÄT Laskentamenetelmillä selvitetään investoinnin tekemisen kannattavuutta ja sen tekeminen ulottuu investoinnin pitoajalle. Useiden investointivaihtoehtojen väliltä halutaan valikoida paras mahdollinen vaihtoehto, joten laskelmien täytyy olla vertailukelpoisia. Tällöin laskelmat laaditaan samalla menetelmällä samoja periaatteita noudattaen. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 213 214.) Laskentamenetelmät voidaan jakaa peruslaskentamenetelmiin ja yksinkertaistettuihin menetelmiin sen pohjalta, otetaanko rahan aika-arvo menetelmässä huomioon vai ei. Peruslaskentamenetelmissä otetaan rahan aika-arvo mukaan, ja niitä ovat annuiteettimenetelmä, nettonykyarvon ja sisäisen korkokannan menetelmät. Yksinkertaistettuja menetelmiä ovat takaisinmaksuaika ja pääoman tuottoaste. (Ikäheimo ym. 2016, 173.) 5.1 Takaisinmaksuaika Takaisinmaksuaikamenetelmä kuvaa sitä, kuinka nopeasti investoinnin hankintameno pystytään kattamaan investoinnin nettotuotoilla. Tulos on aina parempi, mitä lyhempi takaisinmaksuaika on. Menetelmää on mahdollista laskea korottomana tai korollisena, joista korollinen on parempi, koska se huomioi myös rahan aika-arvon. Laskettua takaisinmaksuaikaa verrataan asetettuun takaisinmaksuaikaan, eli investointi on kannattava, jos laskettu takaisinmaksu aika on asetettua takaisinmaksuaikaa pienempi. (Neilimo ja Uusi-Rauva 2005, 223.) Menetelmä on tärkeä yrityksille, joissa kassavirrat rajoittavat investoinnin hankintaa. Se on kuitenkin täydentävä menetelmä, eikä yksistään riitä arvioimaan investoinnin kannattavuutta yrityksille. Takaisinmaksuaika ei huomioi takaisinmaksuajan jälkeen tapahtuvia kassavirtoja, joten se ei kerro suoraan investoinnin kannattavuudesta. (Ikäheimo ym. 2016, 173.) Takaisinmaksuaikaan liittyy ongelma, jos ei osata sanoa, mikä takaisinmaksuaika on riittävän pitkä (Knüpfer ja Puttonen 2009,103). Koroton takaisinmaksuaika lasketaan jakamalla investoinnin perushankintameno vuotuisilla nettotuotoilla. Vuotuiset nettotuotot ovat yksinkertaisia määrittää, jos ne ovat vakiot. Jos nettotuotot eroavat toisistaan, kassavirtoja tarkastellaan kumulatiivisesti. Kumulatiivisessa tarkastelussa perushankintakustannuksesta vähennetään vuotuiset nettotuotot vuosittain, kunnes tulokseksi saadaan nolla. Investoinnin jäännösarvoa ei huomioida vuotuisissa nettotuotoissa. (Järvenpää ym. 2015, 388 390.) Korollisessa menetelmässä vuotoiset nettotuotot ensin diskontataan nykyhetkeen tuottovaatimuksen mukaisella korkokannalla, jonka jälkeen hankintameno jaetaan diskontatuilla nettotuotoilla. Investoinnin kannattavuutta voidaan myös analysoida seuraamalla investoinnin kumulatiivista kassavirtaa käyttämällä takaisinmaksuajan menetelmää. (Järvenpää ym. 2015, 388 390.)