Etelä-Suomen yksikkö 4.2.2008 Espoo Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa vuosina 2006-2007 Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri
Arkistoraportti Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -SUUNNITELMA 1 3 TULOKSET 2 4 YHTEENVETO 3 LIITTEET LIITE 1. Esimerkki raporttipohjasta LIITE 2. Esimerkki raporttikartasta Kansikuva: Nicklundsbergetin-Tvärminnen dyynialuetta Hangossa. Kuva T. Rauhaniemi, GTK
Arkistoraportti 1 1 JOHDANTO Tuuli- ja rantakerrostumien valtakunnallisen inventointiprojektin (TUURA-hanke) tarkoituksena on luonnon ja maiseman kannalta arvokkaiden tuuli- ja rantakerrostumien inventoiminen koko maassa (pl. Ahvenanmaa). Hankkeessa arvotetaan ja rajataan sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Työssä otetaan erityisesti huomioon luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 :n 6 kohdassa mainitut puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit. Inventointi toteutetaan Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyönä, ja hanke jakautuu geologiseen ja biologiseen osahankkeeseen. Inventoinnin ohjausta ja valvontaa varten ympäristöministeriö on asettanut hankkeelle ohjausryhmän, jossa on edustettuina Ympäristöministeriö, GTK, SYKE, Metsähallitus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Satakuntaliitto ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto. TUURA-hanke on alkanut vuonna 2005, ja hankkeen valtakunnallisen loppuraportin on määrä valmistua vuonna 2010. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -SUUNNITELMA Maastossa arvotettavat alueet valitaan GTK:n ja SYKE:n tausta-aineistojen perusteella tehdyn esivalinnan perusteella. Rannikkoalueilla ensisijaisina alueina ovat ne aktiiviset tuuli- ja rantakerrostumat, joissa eri luontotyyppeihin perustuvat biologiset tekijät säätelevät kohdealueiden rajausta. Tuuli- ja rantakerrostumilla on biologista merkitystä ja ekologisia erityispiirteitä mm. useiden uhanalaisten "paahdelajien" elinympäristöinä, luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin tarkoittamina luontotyyppien sekä metsälain tarkoittamina erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Sisämaassa, jossa kasvillisuus on peittänyt tuuli- ja rantakerrostumat, tapahtuu inventoitavien kohteiden rajaus pääosin geologisin perustein. Maastossa inventoitujen kohteiden tiedot digitoidaan ja niistä kirjoitetaan sekä geologian että maisemallisten arvojen raporttiteksti Access-tietokantaan. Esimerkki raporttitekstistä on liitteessä 1 ja digitoidusta aineistosta tulostetusta kartasta liitteessä 2. Vuonna 2006 tuuli- ja rantakerrostumien inventointi aloitettiin Etelä-Suomessa Hangon ja Tammisaaren alueilta, joilla sekä GTK:n geologit että SYKE:n biologit työskentelivät samanaikaisesti. Pääpaino oli rannikolla sijaitsevien aktiivisten tuuli- ja rantakerrostumien arvottamisella aina Hankoniemeltä Virolahdelle asti, sekä Satakunnassa Yyterin dyynialueilla.
Arkistoraportti 2 3 TULOKSET Maastotyöt tehtiin tutkimussuunnitelman mukaisella alueella. Lisäksi inventoitiin sekä tuuli- että rantakerrostumia etelärannikon läheisyydessä Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä- Karjalassa. Muutamia yksittäisiä kohteita inventoitiin myös maakuntarajan läheisyydessä Varsinais-Suomen kaakkoisosassa sekä Satakunnassa tutkimussuunnitelmassa mainittu Yyteri (kuva 1). Inventoiduista kohteista tuulikerrostumia oli 14 ja suurin osa, yhteensä 40 kohdetta, oli rantakerrostumia. Kuva 1. Yyterin dyynikenttää. Kuva T. Rauhaniemi, GTK. Inventoitujen alueiden yhteispinta-ala oli hieman yli 1700 hehtaaria. Vuonna 2007 inventoitiin muutama lisäkohde Hangossa SYKE:n biologeilta saatujen tietojen perusteella. Näiden lisäkohteiden pinta-ala on hieman yli 30 hehtaaria. Tuura-hanke järjesti kesän 2006 lopulla Hankoniemelle ja Tammisaareen suuntautuneen maastoekskursion, jolla hankkeen ohjausryhmä pääsi tutustumaan erityyppisiin tuuli- ja rantakerrostumiin (kuva 2).
Arkistoraportti 3 Kuva 2. Ylimmäisenjärven muinaisrantakivikkoa Vihdissä. Kuva T. Rauhaniemi, GTK. Maastossa inventoitujen alueiden rajaukset digitoitiin ja sekä geologian että maiseman osa-alueet raportoitiin tietokantaan vuoden 2006 loppuun mennessä, Hangon vuoden 2007 täydennyskohteiden osalta työ valmistui vuoden 2007 loppuun mennessä. Valmiit aluerajaukset raporttiteksteineen luovutettiin SYKE:n biologeille, jotka tekivät aineistosta valitsemilleen kohteille biologian osuuden maastoinventoinnin kenttäkauden 2007 aikana. 4 YHTEENVETO Tuuli- ja rantakerrostumien valtakunnallisen inventointiprojektin (TUURA-hanke) tarkoituksena on luonnon ja maiseman kannalta arvokkaiden tuuli- ja rantakerrostumien inventoiminen koko maassa (pl. Ahvenanmaa). Hankkeessa arvotetaan ja rajataan sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Maastossa arvotettavat alueet valitaan GTK:n ja SYKE:n tausta-aineistojen perusteella tehdyn esivalinnan perusteella. Rannikkoalueilla ensisijaisina alueina ovat ne aktiiviset tuuli- ja rantakerrostumat, joissa eri luontotyyppeihin perustuvat biologiset tekijät säätelevät kohdealueiden rajausta. Sisämaassa, jossa kasvillisuus on peittänyt tuuli- ja rantakerrostumat, tapahtuu inventoitavien kohteiden rajaus pääosin geologisin perustein. Maastossa inventoidut kohteet digitoidaan ja niistä kirjoitetaan sekä geologian että maisemallisten arvojen raporttiteksti Accesstietokantaan.
Arkistoraportti 4 Maastossa inventoitiin kohteita Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa sekä muutamia yksittäisiä kohteita myös maakuntarajan läheisyydessä Varsinais-Suomen kaakkoisosassa sekä Satakunnassa Yyteri. Inventoiduista kohteista tuulikerrostumia oli 14 ja suurin osa, yhteensä 40 kohdetta, oli rantakerrostumia. Inventoitujen alueiden yhteispinta-ala oli hieman yli 1700 hehtaaria. Vuonna 2007 inventoitiin muutama lisäkohde Hangossa SYKE:n biologeilta saatujen tietojen perusteella. Näiden lisäkohteiden pinta-ala on hieman yli 30 hehtaaria. Tuura-hanke järjesti myös kesän 2006 lopulla Hankoniemelle ja Tammisaareen suuntautuneen maastoekskursion, jolla hankkeen ohjausryhmä pääsi tutustumaan erityyppisiin tuuli- ja rantakerrostumiin.
LAPPVIKMALMARNA Hanko Tietokantatunnus: TUU-01-003 Arvoluokka: 3 Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma Alueen pinta-ala: 98,8 ha Korkeus: 25 m mpy Karttalehti: 2011 12 Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Sijainti: Lappvikmalmarna sijaitsee Hangon Lappohjassa Tvärminne Storfjärdenin luoteisrannalla. Yleiskuvaus: Geologia Lappvikmalmarnan dyynialue on noin 2 500 metriä pitkä ja 400-450 metriä leveä alue, joka rajoittuu itäosastaan Tvärminne Storfjärdeniin ja muilta osin I Salpausselän muodostumiin. Alue sijaitsee I Salpausselän distaalipuolella, jonne tuulet ovat kasanneet dyynivallialueita. Aivan rannalla, 10-20 metriä nykyisestä merenpinnasta on jyrkkä, noin 10 metriä korkea nykyinen rantatörmä, jonka hiekka on on ajan kuluessa voimakkaan tuuli-, jää- ja rantaeroosion takia valunut alas niin, että törmän mäntyjen juuret ovat osittain rannan puolella ilmassa (Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry 2005). Sen takana sisämaassa sijaitsevat kasvillisuuden jo nyt sitomat, metsittyneet dyynit, jotka ovat selkeästi rannan mukaisesti suuntautuneet. Näistä dyyneistä poiketen alueen koillisosassa, rannan tuntumassa on nuori, matala alkiodyyni. Merenannalla matala, hienohiekkainen matalikko jatkuu noin 100-150 metriä merelle, missä sijaitsee toinen, vedenalainen jyrkkä rantatörmä, jossa meriveden syvyys kasvaa äkkijyrkästi, paikoin 15:een metriin. Sisämaan metsittyineiden rantadyynien muoto on selkeän pitkulainen ja jonomaisesti mutkitteleva. Dyynien mutkittelevien jonojen pituus on runsaan kilometrin, ja korkeus viidestä seitsemään metriä (Kielosto et al. 1996, Hellemaa 1998, Johansson et al. 2000). Biologia Maisema ja muut arvot Alue hahmottuu ympäristöstään kohtuullisesti jonomaisina, mutkittelevina kumpuina. Etenkin rannan jyrkkä ja korkea rantatörmä erottuu selkeästi mereltäpäin. Alueen rantaosasta aukeaa luonnonkaunis merinäkymä, joskin alueen etelärajalla Koverharissa sijaitsevan tehtaan vuoksi maisema ei ole enää luonnontilainen. Alueella on runsaasti vanhoja ihmistoiminnan merkkejä, kuten pitkä panssariura ja lukuisia poteroita, mutta myös virkistyskäyttöä palvelevia opastauluja ja jyrkkää rantatörmää säästävät portaat rannalle. Suuri osa alueesta kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle (Uudenmaan virkistysalueyhdistys 2005). Rannalla on pohjavesikaivo ja alueen pohjoisosassa pohjavedenottamo. Alueen keski- ja eteläosa kuuluvat Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-alueeseen (FI0100005). Kirjallisuus: Hellemaa, P. 1998. The development of coastal dunes and their vegetation in Finland. Fennia 176 (1), 111-221. Johansson, P., Sahala, L. & Virtanen, K. 2000. Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat geologisina luontokohteina. Tutkimusraportti 151. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 76 s. Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehdet 2011 ja 2012. 104 s. Geologian tutkimuskeskus. Uudenmaan virkistysalueyhdistys, 2005. Retkelle uusmaalaiseen luontoon. Helsinki. Esite, 28 s.
2456000 2457000 2458000 TUU-01-003 6641000 6642000 6643000 6644000 6644000 6643000 6642000 6641000 ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT Tuura-alue Natura 2000 -alue 0 500 m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MLL/08 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus 2456000 2457000 2458000