Yhtenäisten näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittäminen Hoitotyön käytännöt yhtenäisiksi -toimintamallin sopivuuden arviointi erikoissairaanhoidossa Kaatumisten ehkäisy KYSissa pilotoinnin käytännön etenemisen kuvaus Raportti R5 Vetovoimainen ja turvallinen sairaala (VeTeVT) -osahanke Hoitotyön tutkimussäätiö (HOTUS)
2(20) Versiohistoria versio pvm tekijä kuvaus 0.1 10.10.11 Tervo-Heikkinen Tarja Ensiluonnos 0.2 18.10.11 Tervo-Heikkinen Tarja Lisäykset, täsmennykset ja oikoluku 1.0 21.10.11 Tarja Tervo-Heikkinen Pääversio, pdf Sisällysluettelo SISÄLLYSLUETTELO... 2 JOHDANTO... 3 VETOVOIMAINEN JA TURVALLINEN SAIRAALA (VETEVT) OSANA VETE- HANKETTA... 5 KAATUMISTEN EHKÄISYN KEHITTÄMISEN TAUSTA JA TARKOITUS... 5 KAATUMISTAPATURMAT... 7 PILOTIN TOTEUTTAMINEN KYSISSA... 9 Seulontamittarin tuloksen kirjaus ja tavoitteet mittarin käytölle... 10 Kaatumistapaturmien ehkäisy pilotin muita näkökulmia... 11 PILOTOINNIN TAVOITTEET JA HYÖDYT ERI TOIMIJOILLE... 13 PILOTOINNIN VAIKUTUKSET KAATUMISTAPATURMIIN... 14 YHTEISTYÖ JA OSAPUOLET... 15 KÄYTÄNTÖJEN YHTENÄISTÄMISESSÄ HUOMIOITAVIA SEIKKOJA... 16 POHDINTA... 17 LÄHTEET... 18
3(20) Johdanto Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön toimintaohjelma vuosille 2009-2011 linjaa näyttöön perustuvaa toimintaa seuraavasti: Näyttöön perustuvan toiminnan tavoitteena on antaa asiakkaille / potilaille parasta mahdollista, vaikuttavaa hoitoa (STM 2009, s. 53). Toimintaohjelma linjaa Hoitotyön tutkimussäätiössä kehitetyn hoitotyön käytäntöjen yhtenäistämisen toimintamallin pilotoinnin VeTe-hankkeen ja perusterveydenhuollon näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämishankkeiden hankeosiin. (STM 2009, s. 85-86). Parhaan ja vaikuttavimman hoidon tarjoamisen edellytyksenä on saatavilla oleva käyttökelpoinen tutkimus- ja seurantatieto. Siksi hoitohenkilöstöllä tulee olla käytössään näyttöön perustuvia hoito- ja hoitotyön suosituksia sekä niihin perustuvia hoito-ohjeita, joita heidän on mahdollista soveltaa käytäntöön. Näyttöön perustuva toiminta ja sen kehittäminen edellyttävät hoitotyön kehityksen seuraamista, tiedon käytön ja päätöksen teon osaamista, totuttujen toimintatapojen kyseenalaistamista sekä tiedon etsimistä niiden kehittämiseksi. Hoitotyön johtajat vastaavat näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisesta ja kehittämisestä. (STM 2009, Holopainen ym. 2010.) Hoitotyön Tutkimussäätiössä (HOTUS) on kehitetty toimintamalli hoitotyön käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Mallin avulla voidaan ottaa käyttöön tiivistettyä tutkimustietoa kuten hoitotyön suosituksia. (Holopainen ym. 2010.) Mallissa kuvataan ensin yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen rakenteet ja toiseksi näyttöön perustuvan hoitotyön käyttöönotto. Mallia kehitetään edelleen kokeilemalla sitä erilaisissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä. (STM 2009a.) Toimintamalli tukee näyttöön perustuvien yhtenäisten hoitotyön käytäntöjen kehittämistä ja käyttöönottoa. Näyttöön perustuvien käytäntöjen yhtenäistäminen edellyttää eri tahojen vastuista ja rakenteista sopimista kansallisella, alueellisella sekä toiminta- ja työyksiköiden tasolla. Hoitotyön johtajien ja kliinisen hoitotyön asiantuntijoiden vastuulla on luoda toiminta- ja työyksiköihin rakenteet, jotka mahdollistavat yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen. Tätä varten yksiköt tarvitsevat käyttöönsä tiivistettyä tutkimusnäyttöä. Malli korostaa yksittäisen hoitotyöntekijän vastuuta toimia sovittujen käytäntöjen mukaisesti ja ylläpitää omaa ammattitaitoaan. Mallissa kuitenkin painotetaan, ettei tutkimusnäytön kokoaminen ole yksittäisen hoitotyöntekijän vastuualuetta. (Holopainen ym. 2010.)
4(20) Tässä hankeosiossa oli tavoitteena pilotoida Hoitotyön käytäntöjen yhtenäistämiseen tarkoitetun toimintamallin käyttökelpoisuutta suosituksen käyttöönottamisessa osana VeTeVTosahanketta. Mallia pilotoitiin potilaiden kaatumisten ehkäisemisen suosituksen käyttöönotossa kolmella KYSin osastolla: sisätautiosasto 6, syöpätautien osasto ja vanhuspsykiatrian osasto. Hankkeen tuloksena saatiin KYSiin toimintamalli potilaiden kaatumisten ehkäisemiseksi sairaalahoidon aikana. Potilaiden kaatumisten ehkäisemiseksi sairaalahoidon aikana suosituksena käytettiin Joanna Briggs Instituutissa (JBI) koottua suositusta Kaatumiset sairaaloissa (JBI 1998). Tässä raportissa R5, Power Point esityksissä PPT_5a ja PPT_5b sekä Posteri_5a:ssa kuvataan kehittämistehtävän etenemistä. Arviointia hankkeen alkuvaiheesta on tehty opinnäytetyönä, joka valmistuu syksyllä 2011 (Vanhatalo 2011). Toimintamallin kehittäminen jatkuu KYSissä hankkeen jälkeen.
5(20) Vetovoimainen ja turvallinen sairaala (VeTeVT) osana VeTehanketta Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto 2009 2011 (VeTe) -hanke on valtakunnallinen kahdeksan sairaanhoitopiirin yhteinen terveydenhuollon vetovoimaisuutta ja terveyttä edistävä hankekokonaisuus. Hankkeen tarkoituksena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuoltoa kansallisen kehittämisohjelman (KASTE) tavoitteiden suunnassa. VeTe -hankkeessa tapahtuu myös hoitotyön ohjelman Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön alueellista toimeenpanoa. Hankkeessa kehitetään käytäntöjä näyttöön perustuen, tutkimustietoa hyödyntäen, käytäntöjä tulostutkimuksella arvioiden ja tulosten perusteella pysyviksi toiminnoiksi kehittäen. Kehittämishaasteet liittyvät toiminnan eettisiin lähtökohtiin ja potilasturvallisuuteen, sosiaali- ja terveydenhuollon verkostoitumiseen sekä vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tuloksellisuuden parantamiseen. Hanke jakautuu neljään osa-hankkeeseen: 1) Vetovoimainen ja turvallinen sairaala, 2) Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinta, 3) Yhdessä uudella tavalla. Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen ja 4) Terveyttä ja hyvinvointia hoitotyön johtamisella osahankkeet. Vetovoimainen ja turvallinen sairaala (VeTeVT)-osahankkeen tarkoituksena on taata terveydenhuollon jatkuva kehittyminen uudistamalla ja kehittämällä näyttöön perustuvaa ammatillista johtamista. VeTeVT -osahankkeen yhtenä tavoitteena on edistää näyttöön perustuvien, yhtenäisten käytäntöjen käyttöön ottoa käytännöntasolla hoitotyössä ja sen johtamisessa. VeTeVT -osahankkeessa edistetään korkealaatuista ja turvallista potilashoitoa korostamalla potilaiden entistä aktiivisempaa roolia hoidon laadun arvioijana ja hyödyntämällä heidän arviointejaan entistä tehokkaammin uusien toimintatapojen kehittämisessä. Kaatumisten ehkäisyn kehittämisen tausta ja tarkoitus Terveydenhuollon vaikuttavuuden kannalta pidetään tärkeänä, että käytettävät toimintatavat ja menetelmät perustuvat parhaaseen ajantasaiseen tietoon. Hoitokäytännöt terveydenhuollossa kuitenkin vaihtelevat paljon eivätkä käytetyt hoitomenetelmät aina vastaa niitä käytäntöjä, jotka tutkimusten mukaan olisivat parhaita. Tutkimustietoa luetaan vähän ja valtaosa hoitamisesta perustuu kokemukseen ja traditioon (Perälä 1997, Kangas 1999, Teperi & Valtonen 1999). Näyttöön perustuvalla toiminnalla tarkoitetaan parhaan ajantasaisen tiedon tarkkaa, arvioitua ja punnittua käyttöä yksittäisen asiakkaan, asiakasryhmän tai väestön hoi-
6(20) toa koskevassa päätöksenteossa. Tavoitteena on turvata asiakkaalle / potilaalle paras mahdollinen, vaikuttava ja yhtenäinen hoito esimerkiksi asuinpaikkakunnasta tai hoitoorganisaatiosta riippumatta. Näyttöön perustuvassa toiminnassa on keskeinen rooli näyttöön perustuvilla hoitotyön suosituksilla (Holopainen ym. 2009, Korhonen ym. 2010). Näyttöön perustuva terveydenhuollon idea korostaa potilaan oikeutta näyttöön perustuvaan hoitoon, silloin kun sitä on olemassa ja oikeutta hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Näyttöön perustuvassa hoitotyössä otetaan huomioon asiakkaiden/potilaiden yksilölliset tarpeet, joten parasta saatavilla olevaa tietoa sovelletaan aina harkiten asiakkaan/potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa. (STM 2009, Lehtomäki 2009). Hoitotyön kansallisessa toimintaohjelmassa Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön vuosille 2009 2011 korostetaan sekä asiakaslähtöisten palvelujen kehittämistä että näyttöön perustuvien yhtenäisten hoitokäytäntöjen kehittämistä (STM 2009). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE) tarkoituksena oli tukea ja ohjata kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä vuosina 2008-2011. Vaikuttavien toimintamallien kehittäminen oli yksi ohjelman päätoimenpidealueista. (STM 2008, STM 2009.) Hoitotyön Tutkimussäätiössä (HOTUS) kehitetyn toimintamallin tarkoituksena on tukea näyttöön perustuvien yhtenäisten käytäntöjen kehittämistä. Tarkoituksena on yhtenäistää hoitotyön käytäntöjä niin, että eri toimintayksikköjen sisällä ja/tai välillä ei ole toiminnassa sellaisia eroja, jotka johtuvat vanhentuneista ja tehottomiksi osoittautuneista käytännöistä. Malli tukee KASTE-ohjelman (STM 2008) ja toimintaohjelman (STM 2009) sekä VeTeVT-osahankkeen pilotoinnin toteuttamista Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Käytäntöjen yhtenäistämisen mallia pilotoitiin Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) kolmessa eri yksikössä: syöpätautien, sisätautien ja vanhuspsykiatrian osastoilla. Pilotointi tapahtui ottamalla käyttöön potilaiden kaatumisien ehkäisyyn tähtäävä suositus ja luomalla sen pohjalta KYSin yhtenäinen toimintakäytäntö kaatumisten ehkäisemiseksi. Kaatumisen ehkäisemisestä ei ole olemassa suomalaista hoitotyön suositusta, joten tässä hankkeessa käännettiin australialaisen Joanna Briggs Instituutin (JBI) suositus Kaatumiset sairaaloissa suomenkielelle ja hyödynnettiin sitä. Hoitotyönsuosituksen tarkoituksena on parantaa hoidon laatua ja vähentää terveydenhuollon ammattilaisten välisiä hoitokäytäntöeroja. Hoitotyön käytäntöjen yhtenäistäminen on perusteltua potilaan, henkilöstön ja johtamisen näkökulmasta. Lisäksi käytäntöjen yhtenäistämisellä saadaan toimivampia hoitoprosesseja sekä hillitään terveydenhuollon kasvavia kustannuksia (Torppa 2010).
7(20) Kaatumistapaturmat Potilaiden sairaalassa kaatumiset ovat varsin yleisiä haittatapahtumia. Tutkimusten mukaan kaatumisia tapahtuu 2.3 7 tuhatta hoitopäivää kohden. (Healey 2007, Halfon ym. 2001, Lane 1999). Kaatumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia potilaan hyvinvointiin ja se voi aiheuttaa vakavia fyysisiä ja emotionaalisia vammoja, huonontaa elämänlaatua sekä pidentää sairaalahoitoa. (Stern & Jayasekara 2009.) Kaatuminen voi aiheuttaa potilaalle murtumia, verenvuotoja tai se voi johtaa jopa kuolemaan. Ikääntyneillä kyseiset vammat voivat johtaa pitkäaikaisen laitoshoidon tarpeeseen. Nämä lisäävät myös terveydenhuollon kuluja. (Oliver ym. 2000). National Patient Safety Agency:n raportissa (2007) arvioitiin kaatumisista johtuvien välittömien terveydenhuollon kustannusten olevan Englannissa ja Walesissa noin 15 miljoonaa puntaa vuosittain (NPSA 2007). Tämä on noin 17 miljoonaa euroa. Sairaalassa suurin osa kaatumisten syistä liittyy potilaan ominaisuuksiin, henkilökunnan toimintaan ja sairaalaympäristöön (Lönnroos 2009). Suurin osa kaatumisista on siis ehkäistävissä sekä perusteltavissa potilasturvallisuuden ja väestön terveyden näkökulmasta, hoitotyöntekijöillä ei kuitenkaan ole käytössä yhtenäistä parhaaseen mahdolliseen näyttöön perustuvaa toimintamallia. Tarvitaan siis lisää tietoa siitä, miten tutkimukseen perustuvia käytäntöjä voidaan yhtenäistää sekä siitä, miten potilaiden kaatumista ehkäisevän suosituksen avulla voidaan kehittää yhtenäisiä käytäntöjä. Kaikkiaan tapaturmat aiheuttivat noin kuusi prosenttia kaikista kuolemista vuonna 2009. Tapaturmaisesti kuoli yhteensä 2 903 henkilöä, joista 1986 miestä ja 917 naista. Näistä kaatumisesta tai putoamisesta johtuvia tapaturmaisia kuolemia oli 1208, joista puolestaan naisten osuus oli 42 %. Naisilla kuitenkin kaatumiset tai putoamiset muodostivat 65 % kaikista tapaturmaisista kuolemista vuonna 2009. Kaikista kuolemaan johtaneista kaatumisista valtaosa eli 80 prosenttia sattui kuitenkin yli 65-vuotiaille. Tapaturmissa kuoli kaikkiaan 1 390 yli 65- vuotiasta henkilöä, 762 miestä ja 628 naista vuonna 2009. (THL 2010.) Jorma Panula totesi väitöskirjassaan (2010), että tutkituista lonkkamurtumapotilaista (N=461) 42 % oli kaatunut laitoksessa. Heistä 80 % oli ollut lyhyellä hoitojaksolla. Kaatumisten ehkäisyssä on Panulan mukaan paljon parannettavaa. Esimerkiksi testeissä tehokkaaksi osoittautuneet lonkkasuojahousut ovat käytössä vain harvoissa suomalaisissa laitoksissa. (Panula 2010.) Lonkkamurtuma potilaiden kuolleisuus on myös havaittu kotimaisen seurantatutkimuksen mukaan olevan kolme kertaa korkeampi verrattuna muuhun väestöön (Panula ym.
8(20) 2011). Maarit Piirtola totesi väitöskirjassaan (2011) vuosien 1991-2002 aikana tehtyyn seurantatutkimukseen perustuen lonkkamurtumien lisäävän ennenaikaisen kuoleman vaaraa sukupuolesta riippumatta. Pohjois-Savon pelastusalueella kaatumiset tai putoamiset aiheuttivat vuosina 2000-2010 yhteensä 409 550 hoitopäivää. Näistä naisten osuus oli 69 %. Kaikista hoitopäivistä yli neljä viidesosaa kohdistui yli 65 vuotiaisiin. (THL 2011.) KYSissä ilmoitettiin HaiPro vaaratapahtumien raportointiohjelman kautta 96 tapaturmaa tai onnettomuutta vuonna 2010. Näistä kolme neljästä oli kaatumisia tai putoamisia (Kuva 1). KUVA 1. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin HaiPro vaaratapahtumien raportointiohjelmaan ilmoitetut tapaturmat (%) ajalla 1.1. - 31.12.2010 (N=96).
9(20) Pilotin toteuttaminen KYSissa Pilotoinnin lähtökohdaksi valittiin HaiPro vaaratapahtumien raportointiohjelmaan kirjautuneiden tietojen tarkastelu. Lähtökohtana oli, että tilaston mukaan aktiivisimmin potilaiden kaatumistapaturmia kirjanneet osastot ovat myös halukkaita kehittämään ko. tapaturmien ehkäisyä. HaiPro-ohjelmaan aktiivisimmin kaatumistapaturmia kirjanneisiin yksiköihin otettiin yhteyttä ja heille tarjottiin mahdollisuutta pilotointiin. Kolme osastoa ilmoittautui kiinnostuneiksi pilotoinnista. Nämä osastot olivat syöpätautien osasto, sisätautien osasto 2106 ja vanhuspsykiatrian osasto. Pilotoinnin valmistelu aloitettiin marraskuussa 2010 järjestämällä kaikkien kolmen osaston henkilökunnalle kaksi tuntia kestävät infotilaisuudet (kaksi tilaisuutta Puijon sairaala 2.11. ja Julkula 11.11.), joissa heille esiteltiin Hoitotyön Tutkimussäätiössä kehitetty malli hoitotyön käytäntöjen yhtenäistämiseksi sekä JBI:n Best Practice Sheet:n (BPS) mukainen käytäntö potilaiden kaatumisten ehkäisemiseksi. Näiden infotilaisuuksien tarkoituksena oli tiedottaa pilotoinnin etenemisestä osastoilla, sekä selkiyttää käytäntöjen yhtenäistämisen merkitystä hoitotyössä. Kultakin pilotointiin osallistuvalta osastolta oli valittu avainhenkilöt, jotka vastasivat pilotoinnin etenemisestä omissa yksiköissään. Avainhenkilöitä pyydettiin valitsemaan kaksi, mutta yksi osasto nimesi kolme. Tälle ei koettu olevan mitään estettä. Avainhenkilöille lähetettiin 18.10.2010 sähköpostitse etukäteistehtävä, jossa he kartoittivat kaatumisten ehkäisyyn liittyvät käytännöt omissa työyksiköissään lokakuussa 2010. Avainhenkilöt osallistuivat myös 2.11. pidettyyn yleisinfoon. Tämän jälkeen heille oli oma neljä tuntia kestänyt koulutus, jossa käytiin läpi käytäntöjen yhtenäistämisen malli ja kuinka sen avulla voidaan ottaa käyttöön yhtenäinen käytäntö, joka perustuu JBI:n laatimaan BPS:in. BPS käytiin heidän kanssaan läpi koulutuksen aikana. Ennakkotehtävässä avainhenkilöt olivat kartoittaneet työyksikkönsä vallitsevan käytännön kaatumisten ehkäisemiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa avainhenkilöt vertasivat yksikkönsä nykyistä käytäntöä JBI:n suosittamaan käytäntöön. Heidän tehtävänään oli verrata, mitä sen hetkisessä käytännössä oli suosituksen mukaista ja mitä mahdollisesti tulisi muuttaa, jotta käytäntö vastaisi suositusta. Ensimmäisellä koulutuskerralla avainhenkilöille esiteltiin myös kaatumisriskin arviointilomakkeen ensimmäinen versio. Heidän tehtävänään oli testata lomakkeen soveltuvuutta osastoillaan seuraavaan koulutustilaisuuteen saakka 11.11.2010.
10(20) Toisella koulutuskerralla 11.11.2010 (4h) avainhenkilöiden tehtävänä oli suunnitella omaan yksikköönsä sopiva toimintakäytäntö joka vastaisi JBI:n suosituksen käytäntöjä. Uusi käytäntö kirjattiin power point -esitykseen. Osana uutta käytäntöä kaikilla osastoilla otettiin käyttöön kaatumisriskin arviointilomake. Ensimmäinen lomake koettiin liian työlääksi käyttää akuuttisairaanhoidossa ja tästä syystä lomakkeelle haettiin vaihtoehtoja. Tässä vaiheessa otettiin yhteyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL), jossa on kehitetty kaatumisriskin arviointiin tarkoitettua IKINÄ-mittaria perusterveydenhuoltoon ja kotisairaanhoitoon sopivaksi (THL 2011b.) Tämä mittari perustuu australialaiseen Falls Risk Assessment Tool (FRAT) - työkaluun (Victorian Government Health Information). THL:n Ikinä-hankkeesta vastaava kehittämispäällikkö Satu Pajala oli kiinnostunut pilotista ja hän oli halukas muokkaamaan perusterveydenhuoltoon tarkoitetusta mittarista KYSin pilottiin lyhyen screening eli seulontamittarin (VeTeVT Taulukkoraportti PPT_5b). Koulutusten jälkeen avainhenkilöiden tehtävänä oli perehdyttää koko osaston hoitohenkilökunta uuteen käytäntöön. Mittarin valinnasta johtuneen viiveen vuoksi perehdytystä jatkettiin maalis-huhtikuulle 2011. Osastojen avainhenkilöiden tuli yhdessä osastonhoitajiensa kanssa suunnitella näiden koulutustilaisuuksien ajankohdat osastoilla. Uusi käytäntö otettiin käyttöön pilotti-osastoilla vaiheittain kevään 2011 aikana. Hoitotyön Tutkimussäätiössä kehitetyn käytäntöjen yhtenäistämisen mallin toimivuutta käytäntöjen yhtenäistämisessä arvioidaan hankkeeseen liittyvän opinnäytetyönä tehtävän tutkimuksen avulla. Ennen pilotoinnin alkua osastojen hoitohenkilökunnalle tehtiin sähköinen webropol-kysely siitä, miten he arvioivat osastojensa nykyisiä käytäntöjä kaatumisen ehkäisemiseen liittyen ja miten he itse toimivat potilaiden kaatumisten ehkäisemiseksi. Tämän lisäksi opiskelija haastatteli pilotti osastojen avainhenkilöitä tammikuussa 2011 focus group - menetelmällä. Tästä sekä em. kyselystä saatava tieto raportoidaan opinnäytetyönä syystalvella 2011 (Vanhatalo 2011). Seulontamittarin tuloksen kirjaus ja tavoitteet mittarin käytölle Seulontamittarin (KYS-IKINÄ) antamat riskipisteet on pilotin aikana kirjattu potilaan sähköiseen hoitokertomuksen keskeisiin tietoihin muuta huomioitavaa otsikon alle. Tämä sovittiin, jotta tieto riskipisteistä tulisi valituksi hoitokertomustietoihin myös potilaan siirtyessä osastolta toiselle tai kotiutuessa. Kirjaamiskäytäntöä tullaan kuitenkin kehittämään tulevaisuudessa lisää, kun kaatumisten ehkäisyä laajennetaan koskemaan koko sairaalaa. Hoitokertomuksen
11(20) kehittämistyöryhmä (HOKE) tulee ottamaan kantaa lopulliseen pisteiden sijoitukseen sähköisessä hoitokertomuksessa. Asiasta on jo alustavasti keskusteltu kehittämispäällikkö Päivi Kokkosen kanssa ja esitelty mittaria HOKE-työryhmän kokouksessa. Tavoitteet mittarin käytölle kirjattiin ylös vielä kokonaisuudessaan elokuussa 2011 pidetyssä kokouksessa. Tavoitteena on, että: - Jokaiselle osastolle tulevalle potilaalle tehdään seulontamittaus ensimmäisen hoitovuorokauden aikana - Mittauksen suorittaa vastaanottava hoitaja - Ellei vastaanottava hoitaja ole tehnyt seulontaa, esimerkiksi siinä tilanteessa että potilas saapuu osastolle vuoron vaihtuessa, yksikössä on selkeä järjestelmä miten varmistetaan seulan tekeminen seuraavassa vuorossa ko. potilasta hoitava hoitaja tekee mittauksen kerran viikossa varmistetaan kaikkien potilaiden osalta tehdyt mittaukset (esim. tietty päivä, iltaan tulevan hoitajan työnkuvassa) - Seulontamittaus uusitaan jos potilas kaatuu osastohoidon aikana hänen tilassaan tai hoidossaan tapahtuu oleellisia muutoksia, jotka vaikuttavat seulan tulokseen (esim. iso lääkitysmuutos, kunnon selkeä heikkeneminen) potilas siirtyy toiselle osastolle (vastaanottava osasto tekee) pitkäaikaishoidossa sovittava seulan toistamisesta - Tulos kaatumisriskistä kirjataan yhtenäisesti Hoitokertomuksen keskeisiin tietoihin sille varattuun tilaan. Kirjaamisesta pysyväistietoihin päätetään HOKE-työryhmän ohjeiden perusteella. Kaatumistapaturmien ehkäisy pilotin muita näkökulmia Pilotoinnin yhteydessä nousi esille joukko kehittämiskohteita, joihin pyrittiin ottamaan kantaa tai edistämään turvallisuusnäkökohtien kehittämistä laajemmaltikin. Seuraavassa joukko aiheita joista keskusteltiin ja joiden aiheuttamia kysymyksiä pyrittiin viemään mahdollisuuksien mukaan eteenpäin KYSissa.
12(20) Rakentaminen ja saneeraus: - lattiamateriaalit erityisesti kylpy ja wc-tiloissa (esim. Safety Grip-menetelmä) - kynnykset / kynnyksettömyys - yövalot, ohjaavat valolistat (ei juoksevia valonauhoja) tai pisteet esim. huoneen wc-tiloihin - kahvat ja tartuntakaiteet molemmille käsille esim. wc-tiloissa, useammalla korkeudella olevat kahvat (eri pituiset potilaat, kahden käden ote vahvempi) - käytävien kaiteet materiaali, kaiteen paksuus ja sijoittelu (esim. toivottiin kahta eri korkeudella olevaa kaidetta eripituisten potilaiden tarpeisiin) - huoneiden ja yleisten tilojen numerointi - silmän korkeudelle, esim. maalatut riittävän suuret numerot ajatellen heikkonäköisiä potilaita (katseen kohottaminen ylöspäin voi johtaa kaatumiseen) Apuvälineet ja laitteet: - apuvälineiden riittävyys tulisi pystyä turvaamaan - apuvälineiden huolto ja uusinta (esim. portatiivit tai istuinkorokkeet, kävelytuet jne.) - apuvälineiden ja laitteiden (mm. lääkintälaitteiden infuusioautomaattien) sijoittelu osastolla. Osastolla tulisi olla paikat joissa laitteet eivät ole potilaiden esteenä. - ns. tippatelineiden kunto ja ajanmukaisuus (pyörien toimivuus, tukevuus huomioitava) Potilasvaatteet ja jalkineet: - potilaalla tulee olla sopivat potilasvaatteet (housut pysyvät jalassa, lahkeen pituus, sukat) - tulevissa hankinnoissa tulisi huomioida vaatteiden ja sukkien sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus - jalkineiden on oltava sopivat (tulevat hankinnat) ja niiden materiaalin tulisi olla sellainen että jalkine ei ole liukas, mutta ei myöskään tarttuva - jalkineet tulee olla jokaisella potilaalla Suuressa kaatumisriskissä olevan potilaan huomiointi - värillinen ranneke, joka viestittää kaikille työntekijäryhmille potilaan suuresta kaatumisriskistä - tehostettu potilaan ja omaisten ohjaus (esim. kirjallinen materiaali, julisteet, huoneen taulut jne.) ja informointi kaatumisten ehkäisystä
13(20) Pilotoinnin tavoitteet ja hyödyt eri toimijoille Pilotoinnin tavoitteena oli tuottaa malli kaatumisten ehkäisystä KYSin vuodeosastoille. Yhtenäistää käytäntöjä koko KYSissa ja tulevaisuudessa hyödyntää mallia koko potilaan hoitoketjuun. Pilotoinnin tuottamat odotettavissa olevat hyödyt eri toimijoille on esitetty taulukossa 1. Tärkeimpinä hyötyinä ovat potilasturvallisuuteen kohdistuva positiivinen tulos. Organisaation ja yksittäisen työtekijän kannalta tavoitteena on helpottaa muun muassa työvoiman liikkuvuutta käytäntöjen yhtenäistämisen kautta. Taulukko 1. Pilotoinnin tuottamat odotettavissa olevat hyödyt eri toimijoille. Hotus Tietoa mallin käyttökelpoisuudesta käytäntöjen yhtenäistämisessä, mallin edelleen kehittäminen saadun palautteen perusteella KYS Toimintamalli potilaiden kaatumisten ehkäisyyn. Henkilöstön tiedon ja osaamisen lisääntyminen (osaaminen kasvaa) - toimintamallista - näyttöön perustuvasta hoitotyöstä - kaatumisten ehkäisystä Mahdollisuudet hoitohenkilökunnan urakehitykselle Kustannustehokkuus kasvaa (hoitotoimenpiteet /hoitopäivät) Hoitotyönjohtajat Hoitohenkilökunta Potilaat/omaiset Osaamista ja tietoa käytäntöjen yhtenäistämisestä (mallista) ja osaamisen varmentamisesta, hoitotyön suosituksista sekä näyttöön perustuvasta hoitotyöstä ja sen kehittämisestä Näyttöön perustuvan hoitotyön osaaminen lisääntyy, tieto yhtenäisen käytännön kehittämisestä ja arvioinnista Hanke luo mahdollisuuksia hoitohenkilökunnan urakehitykselle Potilaiden hoito yhtenäistyy, potilasturvallisuus kasvaa. Potilaiden hoidon laatu paranee, vältytään kaatumisten tuomilta lisätoimenpiteiltä Potilaiden / omaisten tieto kaatumisriskistä ja kaatumisten ehkäisystä myös kotona kasvaa.
14(20) Pilotoinnin vaikutukset kaatumistapaturmiin HaiPro -järjestelmään kirjautuneiden tilastojen mukaan kaatumistapaturmia on pystytty vähentämään jonkin verran sisätautien ja syöpätautien osastolla (Taulukko 2). Taulukko 2. Kaatumiset ja putoamiset vuonna 2010 ja 2011 10.10.2011 mennessä HaiProohjelmaa kirjattuna sekä muutos laskettuna vuositasolle (%). Yksikkö Kaatumiset + putoamiset 2010 Kaatumiset + putoamiset 2011 Muutos vuositasolla (10.10.2011)* Sisätaudit 7 + 2 0 + 1-85,2 % Syöpätaudit 40 + 5 10 + 6-52,6 % Vanhuspsykiatria 2 + 0 3 + 0 + 50 % yhteensä 49 + 7 13 + 7-47,6 % *tilanne tarkistettu 18.10. ja se oli pysynyt ennallaan. Vaikeaksi kaatumisten seurannan HaiPro-ohjelman avulla tekee se, ettei kaikkia tapahtumia kirjata järjestelmään. Tärkeää olisikin, samalla kun ennalta ehkäisyä kehitetään, tehostaa ja yhtenäistää HaiPro-ilmoitusmenettelyä yksiköissä. Kuitenkin tarkasteltaessa HaiProjärjestelmän antamaa tietoa, voidaan todeta, että kaatumisten ja putoamisten prosenttiosuus on vuonna 2011 54 % kaikista ilmoitetuista tapaturmista Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin HaiPro-järjestelmän mukaan (Kuva 2). Vuonna 2010 vastaava luku oli peräti 75 % (Kuva 1).
15(20) KUVA 2. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin HaiPro-ohjelmaan ilmoitetut tapaturmat (%) 1.1. - 18.10.2011 välisenä aikana (N=67). Yhteistyö ja osapuolet Pilotoinnin osapuolet olivat Hoitotyön tutkimussäätiö, Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto -hanke sekä KYSin kolme vuodeosastoa. Yhteistyöryhmä suunnitteli alustavan pilotoitavan alueen ja rajauksen. Käytännön toteutuksesta ja suunnittelusta vastasivat Teija Korhonen Hoitotyön tutkimussäätiöstä ja Tarja Tervo-Heikkinen VeTe-hankkeesta. Tervo-Heikkinen toimi myös yhteyshenkilönä osastoille, sekä THL:ään. Yhteistyöryhmän kokoonpano: - Holopainen Arja, tutkimusjohtaja, TtT, Hoitotyön tutkimussäätiö - Korhonen Anne, tutkija, TtT, Hoitotyön tutkimussäätiö - Korhonen Teija, tutkija, TtT, Hoitotyön tutkimussäätiö - Tervo-Heikkinen Tarja, projektipäällikkö, TtT, VeTe-hanke, PSSHP
16(20) Avainhenkilöt osastoilla: - Haukijärvi Satu, sairaanhoitaja, osasto 2106 - Karhunen Kaija, sairaanhoitaja, osasto 2651 - Kyöstilä Maria, sairaanhoitaja, osasto 2705 - Lindholm Sanna, sairaanhoitaja, osasto 2106 - Marttila Sinikka, sairaanhoitaja, osasto 2651 - Mielonen Jaana, sairaanhoitaja, osasto 2705 - Miettinen Outi, sairaanhoitaja, osasto 2705 Muu yhteistyö: - Pajala Satu, kehittämispäällikkö, THL, Ikinä-hanke (Ikinä-mittari, screening versio) - Hoitokertomuksen kehittämistyöryhmä (HOKE) ja Kokkonen Päivi, kehittämispäällikkö, PSSHP, tietohallinto (mittarin tuloksen vieminen sähköiseen sairaskertomukseen) - B11-hanke, turvallisuustyöryhmä (uudisrakentamisessa ja saneerauksissa huomioitavia asioita kaatumistapaturmien ehkäisyyn liittyen) - Vanhatalo Anne, TtM -opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveyshallinnon laitos (Pro gradu -opinnäytetyön tekijä) - Saranto Kaija, professori, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveyshallinnon laitos (opiskelijan ohjaaja) Käytäntöjen yhtenäistämisessä huomioitavia seikkoja Käytäntöjen yhtenäistäminen vaatii vahvaa sitoutumista niin hoitotyöntekijöiltä, avainhenkilöiltä kuin johdoltakin. Kaatumistapaturmien ehkäisy on moniammatillista toimintaa, johon kaikki potilaiden / asiakkaiden kanssa työskentelevät pystyvät vaikuttamaan omalta osaltaan. Huomioitavia seikkoja tiivistetysti: - johdon tuki ja roolin selkiytys - avainhenkilöiden valinta ja heidän roolinsa - hoitohenkilöstön tietoisuuden lisääminen (koulutus) - erittäin hyvä ennakoiva suunnittelu mm. aikataulutus - selkeät yhdessä sovitut pelisäännöt käytännön yhtenäistämiselle yksikössä (mm. mittarin käyttö ja tuloksen raportointi, potilaiden ja omaisten ohjaus) - kirjalliset ohjeet ja niiden sijainnista sopiminen (paperilla vai sähköisenä)
17(20) - kaatumisten seurannan tehostaminen (esim. HaiPro) - jatkuva motivointi ja positiivinen palaute Pohdinta Näyttöön perustuvan hoitotyön vieminen käytäntöön konkreettisten käytännöstä nousevien ongelmien esiintuomiseksi ja toiminnan parantamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Hoitotyön tutkimussäätiö on kehittänyt mallin näyttöön perustuvien käytäntöjen yhtenäistämiseksi, jota VeTe-hankkeen Vetovoimainen ja turvallinen sairaala (VeTeVT) -osahankkeessa pilotoitiin. Pilotointi rajattiin näyttöön perustuvien yhtenäisten käytäntöjen implementointi KYSin kolmelle vuodeosastolle ja käytännön ongelmaksi yhteistyöryhmä valitsi kaatumisten ehkäisyn. Kaatumiset ovat merkittävä tapaturmaisten kuolemien syy erityisesti iäkkäillä henkilöillä. Ne aiheuttavat paitsi kuolemia myös lisääntyneitä hoitopäiviä ja näin kipua, mielipahaa ja kustannuksia sekä pahimmassa tapauksessa pysyvän vamman tai kuoleman potilaalle, kuormitusta ja kustannuksia hoitotyölle, hoitavalle laitokselle ja jatkohoitoon osallistuville sekä kustannuksia yhteiskunnalle. Pohjois-Savon pelastusalueella kaatumiset tai putoamiset aiheuttivat vuosina 2000-2010 yhteensä 409 550 hoitopäivää. Kaikista hoitopäivistä 84 % kohdistui yli 65 vuotiaisiin (THL 2011). KYSissä ilmoitetuista tapaturmista tai onnettomuuksista vuonna 2010, kolme neljäsosaa (N=96) oli kaatumisia tai putoamisia. Näistäkin osassa vahingot potilaalle olivat merkittäviä. Yhtenäistämällä käytäntöjä saavutetaan monia etuja. Potilaat saavat tasalaatuista hoitoa, potilasturvallisuus parantuu, hoitajien siirtyminen osastolta toiselle helpottuu ja tietoisuus näyttöön perustuvasta toiminnasta lisääntyy. Systemaattinen kaatumisten ehkäisyn laajentaminen koko sairaalaa koskevaksi ja vieminen koko hoitoketjuun (koti/ kotisairaanhoito, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito) tulevaisuudessa tulee parantamaan paitsi potilasturvallisuutta ja näin kohottamaan hoidon laatua, myös vaikuttamaan osaltaan yksiköiden kuormitukseen eri sairaanhoidon tasoilla. Kuitenkin on huomattava, ettei kaatumisten ehkäisy ja yhtenäisten käytäntöjen käyttöön otto ole pelkästään mittarikortin jakamista, vaan se on pitkäjännitteisen ja suunnitelmallisen koulutuksen, henkilöstön motivoinnin ja sitoutumisen tulos, jossa johdolla on erityisen merkittävä osuus. Moniammatillisena toimintana kaatumisia voidaan kuitenkin ehkäistä varsin pienellä panoksella toiminnan vaikutuksiin nähden.
18(20) Lähteet: Healey F. 2007 The third report from the Patient Safety Observatory: Slips, trips and falls in hospital. Saatavilla: http://www.nrls.npsa.nhs.uk/resources/?entryid45=59821 [Haettu 10.10.2011] Halfon P, Eggli Y, Van Melle G, Vagnair A. 2001. Risk of falls for hospitalized patients: a predictive model based on routinely available data. Journal of Clinical Epidemiology, 54:1258 66. Holopainen A., Hakulinen-Viitanen T. & Paavilainen E. 2009. Hoitotyön suositukset ja hoitotyön johtajien rooli niiden käyttöönoton tukijoina. Pro terveys 2009, Vol. 37, no. 2, p. 18-19. Holopainen A, Korhonen T, Miettinen M, Pelkonen M & Perälä M-L. 2010. Hoitotyön käytännöt yhtenäisiksi - toimintamalli näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämiseksi. Premissi 1, 38-45. Joanna Briggs Institute. 1998. Falls In Hospitals. Based Practice: Evidence Based Information Sheets for Health Professionals 1998:2(2):1-6. Saatavilla englanninkielisenä http://connect.jbiconnectplus.org/viewsourcefile.aspx?0=4306 [Haettu 18.10.2011] Suomenkielinen, Kaatumiset sairaaloissa, saatavana vain Hoitotyön tutkimussäätiöstä, tutkimusjohtaja Arja Holopainen (arja.holopainen(at)hotus.fi) myöhemmin osoitteesta: www.hotus.fi /suositukset) Kangas R. 1999. Hoitotyön johtaminen muutoksessa. Teoksessa: Simoila R., Kangas R. & Ranta J. (toim.) 1999. Hoitotyötä johtamaan. Kirjayhtymä. Helsinki Korhonen A, Korhonen T & Holopainen A. 2010. Asiantuntijuus ja näyttöön perustuva toiminta. Tutkiva Hoitotyö 8(3), 38-42. Lane AJ. 1999. Evaluation of the fall prevention program in an acute care setting. Orthopedic Nursing, 18:37 43. Lehtomäki L. 2009. Valtakunnallisista suosituksista terveyskeskuksen talon tavoiksi. Akateeminen väitöskirja Acta Universitatis Tamperensis 1426. Tampereen Yliopistopaino Oy, Tampere. Lönnroos E. 2009. Hip Fractures and Medication-Related Falls in Older People. Akateeminen väitöskirja. Kuopion yliopisto. NPSA. 2007. The third report from the Patient Safety Observatory. Slips, trips and falls in hospital. Saatavilla: http://www.nrls.npsa.nhs.uk/resources/?entryid45=59821 [Haettu 18.10.2011] Oliver D, Hopper A, Seed P. 2000. Do hospital fall prevention programs work? A systematic review. Journal of American Geriatric Society, 48:1679 89. Panula J. 2010. Surgically treated hip fracture in older people. Väitöskirja. Institute of Clinical Medicine; Department of Surgery. Annales Universitatis Turkuensis D 907. Saatavilla: https://www.doria.fi/handle/10024/62845 [Haettu 18.10.2011]
19(20) Panula J., Pihlajamäki H., Mattila V.M., Jaatinen P., Vahlberg T., Aarnio P. & Kivelä S-L. 2011. Mortality and cause of death in hip fracture patients aged 65 or older - a populationbased study. BMC Musculoskel Disord 2011;12:105 11 Saatavilla: http://www.biomedcentral.com/1471-2474/12/105 [Haettu 18.10.2011] Perälä M-L. (toim.) 1997. Hoitotyön projektiryhmä. Hoitotyön suunta: Strategia laatuun ja tuloksellisuuteen. Stakes Mu 128, Helsinki. Piirtola M. 2011. Fractures in older people incidence, predictors and consequences. Väitöskirja. Institute of Clinical Medicine, Department of Family Medicine. Annales Universitatis Turkuensis D 966. Saatavilla: https://www.doria.fi/handle/10024/69682 [Haettu 18.10.2011] Stern C. & Jayasekara R. 2009. Interventions to reduce the incidence of falls in older adult patients in acute-care hospitals: a systematic review. International Journal of Evidence- Based Healthcare 7(4), 243 249. STM. 2009. Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Yliopistopaino, Helsinki. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=39503&name=dlfe-10623.pdf [Haettu 10.10.2011] Teperi J. & Valtonen H. 1999. Miten tutkimus ohjaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Teoksessa: Uusitalo H. (toim.) 1999. Stakes sosiaali- ja terveysalan informaatio-ohjaajana. Kokmuksia ja kehitysnäkymiä. Aiheita 11. Stakes. Helsinki. Tervo-Heikkinen T., Korhonen T., Holopainen A. & Miettinen M. 2011. Kaatumisten ehkäisyn toimintamalli. ProTerveys 2011:3:20-21. THL. 2010. Tapaturmakatsaus 2010. Pohjois-Savon pelastusalue. Saatavilla: http://pistetapaturmille.thl.fi/fi_fi/web/pistetapaturmille-fi/tapaturmakatsaukset-2010- pelastusalueittain [Haettu 10.10.2011] THL. 2011. Tapaturmakatsaus 2011. Pohjois-Savon pelastusalue. Saatavilla: http://pistetapaturmille.thl.fi/fi_fi/web/pistetapaturmille-fi/tilastot/aluetilastot [Haettu 10.10.2011] THL. 2011b. Piste tapaturmille. Toimintatapoja kaatumistapaturmien ehkäisyyn. Saatavilla: http://pistetapaturmille.thl.fi/fi_fi/web/pistetapaturmille-fi/iakkaat/kaatumistapaturmienehkaisy/toimintatapoja-kaatumistapaturmien-ehkaisyyn [Haettu 10.10.2011] Torppa K. 2010. Yhtenäisten käytäntöjen kehittäminen terveydenhuollossa miksi tarvitaan. Joanna Briggs Instituutin yhteistyö-keskuksen julkistamistilaisuus 23.9.2010, Säätytalo (Luento). Vanhatalo A. 2011. Näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönotto. Case KYS: Kaatumistapaturmien ehkäisyyn liittyvän suosituksen käyttöönotto. Pro gradu -opinnäytetyö. Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. (tulossa)
20(20) Victorian Government Health Information. Falls Risk Assessment Tool (FRAT-screening component). Saatavilla: http://www.health.vic.gov.au/agedcare/maintaining/falls/providers/rac/plans_frat.htm [Haettu 18.10.2011]