KERTOMUS 40. 1927. JULKAISEMA. HELSINKI. 1929.

KERTOMUS 40. 1927. HELSINGIN KAUPUNGIN TILAST0K0NTT0R1N JULKAISEMA. HELSINKI. 1929.

SISÄLLYSLUETTELO. Alkulause I. Kaupunginvaltuusto. A. K a u p u n g i n k i i n t e ä ä o m a i s u u t t a k o s k e v a t asiat 1. K a u p u n g i n a s e m a k a a v a a k o s k e v a t k y s y m y k s e t 2. Kiinteän o m a i s u u d e n h a n k i n t a a ja k a u p u n g i l l e k u u l u v a n tuollaisen o m a i s u u d e n l u o v u t u s t a k o s k e v a t k y s y m y k s e t 3. K a u p u n g i n k i i n t e ä n o m a i s u u d e n v u o k r a - ja m u u t a nautintaoikeutta koskevat k y s y m y k s e t 4. K a u p u n g i l l e k u u l u v a i n talojen ja r a k e n n u s t e n k ä y t t ä m i s t ä m ä ä r ä t t y i h i n t a r k o i t u k s i i n sekä sellaisten r a k e n n u s t e n t e e t t ä m i s t ä ja k u n n o s s a p i t o a k o s k e v a t k y s y m y k s e t.. 5. M u u t k a u p u n g i n k i i n t e ä ä o m a i s u u t t a k o s k e v a t a s i a t.... B. K a u p u n g i n i r t a i n t a o m a i s u u t t a j a r a h a t o i n t a k o s k e v a t asiat C. M u u t asiat II. Rahatoimikamari. A. K a u p u n g i n kiinteää o m a i s u u t t a k o s k e v a t asiat 1. Kiinteän o m a i s u u d e n h a n k i n t a a ja k a u p u n g i l l e k u u l u v a n tuollaisen o m a i s u u d e n l u o v u t u s t a k o s k e v a t k y s y mykset. 2. K a u p u n g i n kiinteän o m a i s u u d e n v u o k r a - ja m u u t a nautintaoikeutta sekä tilapäistä k ä y t t ö o i k e u t t a k o s k e v a t asiat 3. M u u t k a u p u n g i n k i i n t e ä ä o m a i s u u t t a k o s k e v a t a s i a t.... B. K a u p u n g i n i r t a i n t a o m a i s u u t t a ja r a h a t o i n t a k o s k e v a t asiat C. M u u t asiat UI. Tilastokonttori IV. Satamahallitus V. Ulosottolaitos VI. Palolaitos VII. Köyhäinhoitolautakunta VIII. Lastensuojelulautakunta IX. Kaupunginkirjasto X. Rakennustarkastuskonttori XI. Julkisivupiirustusten tarkastustoimikunta XII. Majoituslautakunta XIII. Holhouslautakunta XIV. Oikeusaputoimisto XV. Sosialilautakunta XVI. Ammattioppilaslautakunta XVII. Työnvälitystoimisto XVIII. Naisten työtuvat XIX. Verotusvalmistelukunta XX. Kaupunginmuseo XXI. Musiikkilautakunta XXII. Raittiuslautakunta XXIII. Urheilulautakunta XXIV. Maatalouslautakunta XXV. Kansanpuistot XXVI. Kaupungin yleisten töiden hallitus XXVII. Puhtaanapitolaitos Hakemisto Helsinki 1929. Meroatorin Kirjapaino Osakeyhtiö Siv. III 3 3 9 26 29 36 44 103 140 140 146 183 194 249 1* 8* 14* 19* 24* 44* 68* 76* 79* 81* 82* 83* 86* 99* 100* 107* 111* 113* 115* 118* 122* 124* 132* 134* 148* 157*

ALKULAUSE. Esilläoleva neljäskymmenes vuosikerta julkaisua Kertomus Hei singin kaupungin kunnallishallinnosta" on toimitettu pääasiallisesti saman suunnitelman mukaisesti kuin aikaisemmat saman julkaisusarjan vuosikerrat. Osastoon II (rahatoimikamari) on kuitenkin tullut lisää kaupungin painatustöiden valvojan toiminnastaan antama kertomus. Osastot I (kaupunginvaltuusto) ja II (rahatoimikamari) on laadittu tilasto konttorissa. Muita, asianomaisten johto- ja lautakuntain laatimia vuosikertomuksia on tilastokonttorissa muodollisesti paranneltu, jolloin eräitä kertomuksia on lyhennetty jättämällä pois vähemmän tärkeitä yksityisseikkoja. Kaikki päivämäärät ja numerot on, mikäli mahdollista, tai'kistettil. Osastot III XXVIIjotka olivat painovalmiit ennen osastoja I ja II, on painettu erityisin sivunumeroin niin pian kuin tämä kävi mahdolliseksi. Asialuettelo on laadittu saman suunnitelman mukaan kuin aikaisemmin. Helsingissä, joulukuun 28 p:nä 1929. Otto Bruun.

OIKAISTAVIA. Siv. 260, riv. 20 y 1 h., on: satamaviranomaisten; lue: satamaviranomaisten ja satamajäänmiirtajain. 12 Kotipaikka; lue: Syntymäpaikka. Stjntymäpaikk i; lue: Kotipaikka.

I. Kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuutettuina olivat: Toimittaja A. Aalto. Maalari A. Allila. Pankinjohtaja H. Ekholm. Pankinjohtaja G. Estlander. Insinööri E. von Frenckell. Veturinkuljettaja F. B. Gröndahl. Kouluhoitajatar L. Hagan. Taloudenhoitaja A. Halme. Johtaja Y. Harvia. Pankinjohtaja M. Honkajuuri. Filosofiantohtori T. Hultin. Rouva A. Huotari. Johtaja G. Idström. Toimitsija J. E. Janatuinen. Kansakoulunopettaja A. Jansson. Satamatyöntekijä E. Jokela> Lääketieteenlisensiaatti K. Kari. Päätoimittaja K. Koskimies. Professori H. Kyrklund. Arkkitehti S. Lagerborg-Stenius. Lääketieteen- ja kirurgiantohtori F. Langenskiöld. Johtaja W. A. Lavonius. Ompelijatar S. Lehtinen. Metallityöntekijä Y. I. Lehtinen. Muurari A. E. Leino. Vanh. oikeusneuvosmies G. Leopold. Pankkiylitarkastaja J. A. Levonius. Yliarkkitehti H. Lindberg. Johtaja I. Lindfors. Ammattientarkastaja A. Lindroos. Toimitsija A. J. Luostarinen. Kirjaltaja Y. Mikkola. Taloudenhoitaja H. Moisio. Toimittaja A. F. Niemistö. Lakitieteenkandidaatti G. Norrmen. Maalari U. L. Nurminen. Sähkötyöntekijä O. Oksanen. Toimittaja M. Paasivuori. Filosofiantohtori K. A. Paloheimo, Rouva F. Pietikäinen. Kirjelajittelija P. Rahikainen. Filosofiantohtori E. Railo. Filosofiantohtori H. Ramsay. Rouva K. Ritavuori. Pankinjohtaja R. Ryti. Rouva M. Salmela. Sähköteknikko Y. V. Salovaara. Filosofiantohtori G. Schauman. Konsuli K. Seidenschnur. Rehtori M. Sergelius. Lääketieteenlisensiaatti H. Sundelius. Lääketieteen- ja kirurgiantohtori E. Suolahti. Kirjanpitäjä B. Tabelle. Lääkintöneuvos A. Tollet. Professori A. Tulenheimo. Lääketieteenlisensiaatti U. Tötterman. Johtaja I. W. Udd. Työnvälitysneuvoja T. Uski. Professori B. Wuolle. Vttn Allilanja Ritavuoren 2 ) ilmoitettua olevansa estyneet ottamasta osaa kaupunginvaltuuston työhön heidät vapautettiin valtuuston jäsenyydestä, ja heidän sijalleen tulivat seuraavat varamiehet: Ajuri J. G. Holopainen 1 ). Rakennusmestari K. W. Angervuori 2 ). Valt. pöytäk. 7 p. syysk. 18. 2 ) S:n 14 p. jouluk. 1. Kunnall. kert. 1927. 1

2 I. Kaupunginvaltuusto. Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi, jotka vuoden varrella tulivat vakinaisiksi kaupunginvaltuutetuiksi, olivat valtuutettujen varamiehet seuraavat: Ulkotyöntekijä J. E. Aalto. Veturinkuljettaja J. H. Aalto. Maalarimestari H. A. Bergström. Ens. palomestari W. Bergström. Rouva E. Björkman. Metallityöntekijä H. Blomqvist. Filosofiantohtori W. Brenner. Filosofiantohtori F. Burjam. Johtaja L. Ekstrand. Arkkitehti S. Frosterus. Vanh. oikeusneuvosmies F. Gylling. Maalarimestari A. Haanoja. Johtaja J. Herajärvi. Lakitieteenkandidaatti K. V. Holma. Kamreeri V. Hougberg. Kirjatyön tekijä L. Hulkkonen. Lakitieteenkandidaatti O. Karhunen. Varatuomari O. Kauppi. Pankinjohtaja K. Kivialho. Varastotyöntekijä M. Korhonen. Toimittaja Y. Koskelainen. Rouva E. Lahti. Johtaja R. Laurén. Filosofiantohtori K. S. Laurila. Rouva L. Lehtonen. Konttoripäällikkö W. Leino. Filosofianmaisteri A. Malm. Rakennusmestari A. V. Malmi. Varatuomari S. T. Mannermaa. Yliopettaja E. Meinander. Insinööri M. M. Muoniovaara. Lääketieteenlisensiaatti A. Nikula. Kansakoulunopettaja A. Noponen x ). Filosofianmaisteri P. H. Norrmen. Viilaaja A. Paananen. Pankinjohtaja W. Paersch. Johtaja J. Pelin. Ompelijatar E. E. Peltolehto. Ylikonemestari H. Pihl. Filosofianmaisteri H. E. Pipping. Rouva L. Raatikainen. Puuseppä M. Rinne. Insinööri E. von Schantz Rouva H. Seppälä. Lääketieteenlisensiaatti W. Sipilä. Lakitieteenkandidaatti J. O. Söderhjelm. Johtaja B. Tallberg. Ylijunailija K. V. Waltamo. Professori G. von Wendt. Tehtailija K. A. Wigg. Luottamu^jpies V. Wiherkoski. Pianoteknikko J. Virtanen. Johtaja E. F. Wrede. Metallityöntekijä F. A. Äkerman. Varajäsen von Schantz toimi kaupunginvaltuutettuna sinä aikana, jona vt Lindberg 2 ) nautti tilapäistä vapautusta valtuutetun tehtävästään. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimi 3 ) kertomusvuonna vt Tulenheimo ja varapuheenjohtajana vt Ekholm. Kaupunginvaltuuston valmisteluvaliokuntaan kuuluivat 4 ) paitsi valtuuston puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa vuoden sekä alku- että loppupuoliskona vtt Harvia, Leino, Mikkola, Niemistö, Norrmen, Ramsay, Sergeiius, Tollet ja Wuolle. Kaupunginvaltuuston ensimmäisen sihteerin tointa hoiti lakitieteenkandidaatti E. Cavonius ja toisen sihteerin tointa filosofianmaisteri K. Rein. Kielenkääntäjänä oli toimittaja K. V. Puuska. Kaupunginvaltuusto kokoontui kertomusvuonna 21 kertaa. Vuoden varrella saapui 658 asiaa. Näistä ja edelliseltä vuodelta ratkaisematta olleista 174 asiasta ratkaistiin 654 ja poistettiin kirjoista 41, joten vuoteen 1928 siirtyi 137 asiaa. Varajäsen Noponen kuoli 2 p:nä helmikuuta. 2 ) Valt. pöytäk. 18 p. toukok. 1 ja 26 p. lokak. 1. 3 ) S:n 12 p. tammik. 1. 4 ) S:n 12 p. tammik. 1 ja 8 p. kesäk. 7.

3 I. Kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston pöytäkirjain pykäläluku oli kertomusvuonna 581 ja valtuuston puolesta lähetettyjen kirjeiden luku 796. Kaupunginvaltuuston vuonna mainittakoon seuraavat: 1927 käsittelemistä tärkeimmistä asioista A. Kaupungin kiinteää omaisuutta koskevat asiat 1. Kaupunginasemakaavaa koskevat kysymykset Ratapihaan rajoittuvan kaupunginalueen järjestely. Käsitellessään vuonna 1925 kysymystä ratapihaan rajoittuvan kaupunginalueen asemakaavan laatimisesta kaupunginvaltuusto oli laskenut 1 ) 9 että arkkitehti O. Kalliolle uskottu suunnittelutyö vaatisi 16 kuukauden ajan, sekä osoittanut siitä aiheutuvien kustannusten peittämiseksi 358,000 markkaa. Työ oli kuitenkin edistynyt hitaammin kuin oli edellytetty, eikä määrärahaa ollut kokonaan käytetty arvioidun 16 kuukauden ajan päättyessä, t. s. helmikuun 1 p:nä 1927. Saatuaan tästä tiedon kaupunginvaltuusto päätti 2 ), että ratapihaan rajoittuvan alueen keskeisten osain kaupunginasemakaavan laatimista jatkettaisiin samalla tavalla kuin siihen asti, kunnes kaupunginvaltuusto toisin päätti, kuitenkin enintään niin kauan kuin sen aiheuttamat kustannukset voitiin suorittaa tähän tarkoitukseen vuonna 1925 myönnetyllä määrärahalla. Aikaisemmin oli evätty 3 ) eräs kaupunginasemakaavakomitean tekemä lisämääräraha-anomus, mutta samalla oli talousarvioon merkitty 150,000 markkaa, joita varoja ei kuitenkaan saanut käyttää, ennenkuin oli saatu selvyys kaupungin mahdollisuuksista saada käytettäväkseen suunnittelutyön käsittämät maa-alueet. Rahatoimikamari oli tämän johdosta asettanut valiokunnan, jonka tuli hankkia puheena oleva selvitys. Sillävälin suunnittelutyö edistyi niin pitkälle, että siitä alueesta, jonka rakennustaiteellinen muodostelu oli uskottu arkkitehti Kalliolle, oli käsittelemättä ainoastaan pohjoisosa, jota valtion kanssa suunniteltu tilusvaihto ei kosketellut. Jäljellä oleva työ voitiin valiokunnan käsityksen 4 ) mukaan saada loppuun suoritetuksi marraskuun 1 p:ään mennessä 80,000 markan lisäkustannuksin, jos arkkitehti Kallio vapautettiin velvollisuudesta suorittaa eräitä koneellisia detaljitöitä, jotka sopivasti voitiin uskoa rakennuskonttorin kaupunginasemakaavaosastolle. Rahatoimikamari yhtyi täydellisesti valiokunnan edellä esitettyyn mielipiteeseen. Asiaa käsiteltäessä kaupunginvaltuusto päätti 5 ) oikeuttaa arkkitehti O. Kallion jättämään hänen tehtäväkseen annetut erikoisasemapiirrokset ja julkisivukaaviot valtuustolle konsepteina sekä vapauttaa hänet velvollisuudesta valmistaa erityisiä kaupunginasemakaavamääräyksiä ehdoin, että hän lähetti asemakaavasuunnitelmansa viimeistään lokakuun 31 p:nä 1927, sekä myöntää Sekalaisten menojen pääluokkaan merkityistä käyttövaroistaan asemakaavatyön loppuunsuorittamiseen 80,000 markkaa, siitä 40,000 markkaa palkkioksi 4 kuukaudelta arkkitehti Kalliolle, 12,000 markkaa palkkioksi Ks. v:n 1925 kert. s. 7. 2 ) Valt. pöytäk. 26 p. tammik 24. 3 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 3. 4 ) Valt. pain. asiakirj. n:o 8. 5 ) Valt. pöytäk. 27 p. huhtik. 8.

4 I. Kaupunginvaltuusto. samalta ajalta asemakaavakomitean työvaliokunnan puheenjohtajalle ja loput tarpeellisen aputyön kustantamiseksi. Edellä mainitun määrän osoittauduttua tarkoitukseensa riittämättömäksi, arkkitehti Kallion kun täytyi uhrata työn loppuunsuorittamiseen n. kaksi kuukautta yli arvioidun työajan ja ylimääräistä apua oli käytettävä enemmän kuin oli voitu edellyttää, kaupunginvaltuusto päättiedellä mainituista käyttövaroistaan myöntää arkkitehti Kalliolle 25,000 markan lisäpalkkion sekä aputyötä varten 30,000 markkaa lisää. Määräajan kuluessa kaupunginasemakaavakomitea sittemmin lähetti arkkitehti Kallion laatiman suunnitelman ratapihaan rajoittuvan kaupunginalueen keskiosain järjestelemiseksi. Tämä suunnitelma käsitti mittakaavassa 1: 2000 laaditun mainitun alueen kaupunginasemakaavan, alueen tärkeimpien osain yksityiskohtaiset asemakaavat sekä koko alueen mallin mittakaavassa 1: 500. Kaupunginvaltuusto päätti 2 ) jättää suunnitelman rakennuskonttorin kaupunginasemakaavaosastolle jonka tuli suunnitella muut vuonna 1925 toimeenpannun 3 ) kaupunginasemakaavakilpailun koskettelemat alueet, sekä julistaa kaupunginasemakaavakomitean ja sen työvaliokunnan tehtävän päättyneeksi. Valmisteluvaliokunnan esittämä ehdotus, että asetettaisiin komitea tarkkaamaan ja valvomaan rakennuskonttorin asemakaavaosaston edellä mainittua suunnittelutyötä, palautettiin lausunnon saamiseksi kaupungin yleisten töiden hallitukseen. Asematalon edustalla olevan aukion järjestely. Rahatoimikamari lähetti valtuustolle liikenteenjärjestelykomitean laatiman ja rautatiehallituksen hyväksymän ehdotuksen asematalon edustalla olevan aukion järjestelemiseksi sekä ilmoitti hallituksen suostuvan kustantamaan sen korokkeen rakentamisen, joka veisi suoraan asemarakennuksen ovelle, sekä rautateiden Kaivokadun varrella olevien tonttien viereisen jalkakäytävän leventämisen, jota vastoin hallitus oli katsonut, että kaupungin tuli suorittaa kaikista muista töistä johtuvat kustannukset, jotka kaupungin yleisten töiden thallitus oli arvioinut 496,000 markaksi edellyttäen, että ajoradan leveys olisi 18 m ehdotetun 17 m:n leveyden sijaan. Kamarin esityksen mukaisesti kaupunginvaltuusto päätti 4 ) hyväksyä liikenteenjärjestelykomitean edellä mainitun ehdotuksen asematalon edustalla Kaivokadun puolella olevan aukion järjestelemiseksi, kuitenkin siten muutettuna, että mainitun kadun ajotie oli tehtävä 18 m:n levyiseksi; merkitä vuoden 1928 talousarvioon tähän tarkoitukseen 496,000 markkaa; sekä valtuuttaa rahatoimikamarin edellä mainittua määrärahaa käyttäen suorituttamaan kyseellisen työn, mikäli mahdollista jo kuluvana vuonna. Erinäisten Vallilan korttelien jaoituskaavain muutoksia. Täyttäen kaupunginvaltuuston antaman tehtävän 5 ) kaupungin yleisten töiden hallitus oli laadittanut Vallilan korttelien n:ot 553 ja 583 kaupunginasemakaavan muuttamista koskevan ehdotuksen, jonka mukaan Sedmigradskyn pientenlastenkoululle ja Marian turvakodille luovutettu Sammatintien tontti n:o 7 tulisi olemaan pinta-alaltaan 1,540 m 2 ja sen viereinen käytettävissä oleva Punkaharjuntien tontti nro 4 1,320 m 2 ja tontti- ja rakennusrajat olisivat sijoitetut niin, että kortteliin n:o 583 tulevan rakennuksen ympärille ehdotettu istutus tulisi kuulumaan itse tonttialueeseen. Valt. pöytäk. 12 p. lokak. 22 ja 9 p. marrask. 24. 2 ) S:n 9 p. marrask. 24 ja 23 p. marrask. 6. 3 ) Ks. v:n 1925 kert. s. 4 8. 4 ) Yalt. pöytäk. 15 p. kesäk. 15. 5 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 15.

5 I. Kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 1 ) tämän ehdotuksen. Edelleen valtuusto vahvisti 2 ) kaupungin yleisten töiden hallituksen toimesta laaditun ehdotuksen Sörnäsin sivuradan yli vievän sillan leventämisen aiheuttamiksi Vallilan korttelien n:ot 532 ja 580 jaoituskaavan ja korkeusasemain muutoksiksi. Päättäessään 3 ) varata Vallilan korttelissa n:o 581 sijaitsevat Eurantien tontit n:ot 5 ja 7 Raitiotie- ja omnibusosakeyhtiön tarpeisiin kaupunginvaltuusto samalla vahvisti 4 ) mainitulle korttelille uuden asemakaavan; muutoksen tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi sikäläisen laajennetun vaunuhallin sisäänkäytävän sijoittaminen siten, ettei raitiotievaunujen siirto halliin ja sieltä ulos häiritsisi It. Viertotien vilkasta liikennettä. Käpylän korttelin n:o 826 jaoituskaavan muutos. Päättäessään 3 ) luovuttaa Helsingin puhelinyhdistykselle erään Käpylän korttelin n:o 826 tontin kaupunginvaltuusto samalla vahvisti 5 ) kaupunginasemakaava-arkkitehdin laatiman ehdotuksen mainitun korttelin jaoituskaavan muutokseksi. Vahvistettuja kaupunginasemakaavan muutoksia. Maistraatilta saapuneen ilmoituksen mukaan sisäasiainministeriö oli marraskuun 27 p:näl926 vahvistanut kaupunginvaltuuston aikaisemmin hyväksymän 6 ) IV kaupunginosan korttelien n:ot 63 ja 66 kaupunginasemakaavan muutoksen. Tämän johdosta valtuusto päätti 7 ) anoa maistraatilta, että ne ehdot 8 ), joita oli säädetty noudatettavaksi arkaa dia rakenne ttaessa puheena olevain korttelien välille, merkittäisiin kaupungin tonttikirjaan. Koska Runeberginkatu XIV kaupunginosassa, korttelien n:ot 473 ja 479 b välisessä kulmauksessa voimassa olevan kaupunginasemakaavan mukaan oli ahdas ja pakotti liikenteen tekemään mutkan, kaupunginvaltuusto päätti 9 ) kadun oikaisemiseksi puolestaan hyväksyä sellaisen korttelin n:o 479 b kaupunginasemakaavan muutoksen, että mainitun korttelin tonteista n:ot 50 ja 52 erotettaisiin maakaistale, joka yhdistettäisiin Runeberginkadun katualaan, ja korttelin sisäisiä rakennusrajoja samalla jonkin verran muutettaisiin, jotta rakennustaiteellinen vaikutus tulisi yhtenäisemmäksi. Sisäasiainministeriö vahvisti 10 ) tämän päätöksen toukokuun 13 p:nä. Kaupunginvaltuuston hyväksyttyä 11 ) I kaupunginosan korttelin nro 140 kaupunginasemakaavan muutoksen, jonka mukaan puheena olevaan kortteliin yhdistettäisiin 141 m 2 Siltavuorenpenkereen katualaa, sisäasiainministeriö oli maaliskuun 12 p:nä vahvistanut 12 ) valtuuston päätöksen. XIII kaupunginosan korttelissa n:o 439 sijaitsevan Mechelininkadun tontin nro 23 omistajat olivat anoneet, että mainitun tontin kaupunginasemakaavaa muutettaisiin siten, että sen pinta-ala etelärajaa myöten laajenisi 9.5 m 2, mikä helpottaisi tontin julkisivukysymyksen onnistunutta ratkaisua. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 13 ) tämän esityksen, ja lokakuun 31 prnä sisäasiainministeriö vahvisti 14 ) valtuuston päätöksen. Kyseellisen lisäalueen tontin omistajat saisivat lunastaa kaupungilta 10,165 markalla eli 1,070 markasta m 2 rltä. Korttelin n:o 401 kaupunginasemakaavan muutos. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 15 ) puolestaan laaditun ehdotuksen XIII kaupunginosan korttelin Valt. pöytälc. 9 p. helmik. 19. 2 ) S:n 6 p. huhtik. 10 ; vrt. v:n 1925 kert. s. 51 ja v:n 1926 kert. s. 36. 3 ) Ks. tätä kert. s. 27. 4 ) Valt. pöytäk. 21 p. syysk. 5. 5 ) Valt. pöytäk. 7 p. jouluk. 12. 6 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 4. 7 ) Valt. pöytäk. 26 p. tammik. 1. 8 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 18. 9 ) Valt. pöytäk. 23 p. maalisk. 5. 10 ) S:n 15 p. kesäk. 1. n ) Ks. tätä kert. s. 24. l2 ) Valt. pöytäk. 6 p. huhtik. 6. 13 ) S:n 7 p. syysk. 11. l4 ) S:n 23 p. marrask. 2. 15 ) S:n 21 p. syysk. 14.

6 I. Kaupunginvaltuusto. n:o 401 asemakaavan muutokseksi, ja sisäasiainministeriö vahvisti x ) tämän valtuuston päätöksen marraskuun 15 p:nä. Korttelin n:o 438 kaupunginasemakaavan muutos. Kaupunginvaltuusto päätti 2 ) puolestaan hyväksyä sen kaupunginasemakaavan muutosehdotuksen, joka tarkoitti pienehkön istutuksen järjestämistä XIII kaupunginosan kortteliin n:o 438, Runebergin- ja Caloniuksenkatujen kulmaukseen. Korttelien n:ot 480 ja 488 kaupunginasemakaavan muutos. Kaupunginvaltuuston toimeksiannosta 3 ) kaupungin yleisten töiden hallitus oli laadittanut ja lähettänyt valtuustolle XIV kaupunginosan kortteleita n:ot 480 ja 488 koskevan kaupunginasemakaavan muutosehdotuksen, jonka mukaan edellinen kortteli oli jaettu kahdeksi, Topeliuksenkadun nroiksi 2 ja 4 merkityksi tontiksi, jälkimmäinen taas suunniteltu puistoalueeksi. Topeliuksenkadun tontin n:o 4 pohjoisrajaa oli jonkin verran muutettu kuitenkaan muuttamatta tontin pinta-alaa. Saman kadun varrella sijaitsevaan tonttiin n:o 2 oli yhdistetty Sandelsinkadusta erotettu 500 m 2 :n laajuinen alue. Kaupunginvaltuusto päätti 4 ) hyväksyä tämän ehdotuksen ja alistaa sen valtioneuvoston tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Korttelin n:o 97 kaupunginasemakaavan muutos. Ostettuaan 5 ) 329.19 m 2 :n laajuisen alueen Aleksanterinkadun tontista n:o 22 b Hakasalmenkadun laajentamista varten kaupunginvaltuusto puolestaan hyväksyi 6 ) II kaupunginosan korttelia n:o 97 koskevan kaupunginasemakaavan muutoksen, jonka mukaan mainittu alue yhdistettiin Hakasalmenkatuun. Anoessaan valtioneuvostolta tämän päätöksen vahvistamista valtuusto samalla ilmoitti siihen katsoen, että Aleksanterinkadun tontit n:ot 22 a ja 22 b aikaisemmin olivat olleet yhtenä tonttina, päättäneensä luopua aikaisemmin määräämästään tonttien yhdistämisen ehdosta 7 ), jonka mukaan uudesta tontista ei saisi rakennuttaa suurempaa pinta-alaa kuin olisi ollut sallittua, jos tontit olisi rakennettu kumpikin erikseen. Sisäasiainministeriö vahvisti edellämainitun kaupungin asemakaavan muutoksen kesäkuun 22 p:nä. Tonttien yhdistäminen. Kaupunginvaltuusto päätti seuraavissa tapauksissa anoa valtioneuvostolta tonttien yhdistämistä tarkoittavan kaupunginasemakaavan muutoksen vahvistamista: XI kaupunginosan korttelissa n:o 318 sijaitsevat Neljännen linjan tontit n:ot 3 ja 5 sekä Viidennen linjan tontit n:ot 4 ja 6 ehdoin, että siten syntyvälle uudelle tontille Neljännen linjan varrelle tulevan rakennuksen keskiosa 60 m:n pituudelta vedettiin 6.5 m sisäänpäin katu viivasta, kuitenkin siten, että pohjakerros sai ulottua katuun asti, sekä että tontin n:o 3 edustalla oleva katupenger poistettiin tontinomistajan kustannuksella 8 ); uusi tontti merkittäisiin Viidennen linjan n:oksi 23; sisäasiainministeriö vahvisti 9 ) muutoksen maaliskuun 12 p:nä. I kaupunginosan korttelissa nro 97 sijaitsevat Aleksanterinkadun tontit nrot 22 a ja 22 b, uusi tontti merkittäisiin Hakasalmenkadun nroksi5 10 ); sisäasiainministeriö vahvisti muutoksen huhtikuun 27 prnä n ). X kaupunginosan korttelissa nro 297 sijaitsevat Pitkänsillanrannan tontit nrot 7 ja 9 12 ); uusi tontti merkittäisiin Pitkänsillanrannan nroksi 10; sisäasiainministeriö vahvisti tämän päätöksen huhtikuun 27 prnä 13 ). Valt. pöytäk. 7 p. jouluk 9. 2 ) S:n 26 p. lokak. 4. 3 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 13. 4 ) Valt. pöytäk. 6 p. huhtik. 8. 5 ) Ks. tätä kert. s. 14. 6 ) Valt. pöytäk. 27. p. huhtik. 9. - 7 ) Ks. alemp. 8 ) Valt. pöytäk. 26 p. tammik. 9. 9 ) S:n 6 p. huhtik. 2. 10 ) S:n 23 p. helmik. 12. u ) S;n 18 p. toukok. 3 l2 ) S:n 9 p. maalisk 2. 13 ) S;n 18 p. toukok. 4.

7 I. Kaupunginvaltuusto. IV kaupunginosan korttelissa n:o 153 sijaitsevat Eerikinkadun tontit n:ot 9 a ja 10 a sisäasiainministeriö vahvisti 2 ) tämän päätöksen elokuun 2 p:nä; uusi tontti merkittiin Fredrikinkadun n:oksi 40. VII kaupunginosan korttelissa n:o 104 sijaitsevat Kasarminkadun tontit n:ot 17 a ja 17 b; sisäasiainministeriö vahvisti 3 ) muutoksen elokuun 16 p:nä 4 ). Uusi tontti merkittiin Kasarminkadun n:oksi 17. Ehdoksi määrättiin kaikissa tapauksissa, ettei yhdistämällä syntyneistä tonteista saanut rakennuttaa suurempaa osaa kuin jos alkuperäiset tontit olisi rakennettu jokainen erikseen. Tonttien osittaminen. Kaupunginvaltuusto päätti seuraavissa tapauksissa anoa valtioneuvostolta alla mainittujen tonttien osittamista tarkoittavain kaupunginasemakaavan muutosten vahvistamista: XIII kaupunginosan korttelissa n:o 425 sijaitsevan Temppelikadun tontin n:o 11 kahdeksi tontiksi, jotka merkittäisiin Temppelikadun n:oksi 11 a ja Tunturilaaksonkadun n:oksi 10 5 ); sisäasiainministeriö vahvisti 6 ) tämän muutoksen maaliskuun 12 p:nä; kaupungin tonttikirjaan oli merkittävä, että molemmilla tonteilla tuli olla yhteinen pihamaa sekä yhteinen, tontilla n:o 11 a sijaitseva porttikäytävä, sekä että viimeksimainitun tontin omistajalla oli oikeus laskea tarvittavat vesi-, viemäri-, kaasu- sähkö- y. m. johdot tontin n:o 10 läpi. XIV kaupunginosan korttelissa n:o 487 sijaitsevan Topeliuksenkadun tontin n:o 17 kolmeksi tontiksi, jotka merkittäisiin Topeliuksenkadun n:oiksi 17 a, 17 b ja 17 c, ehdoin, että tontin omistaja lunasti kaupungilta 51 m 2 katualaa tonttiin n:o 17 b 7 ) yhdistettäväksi; sisäasiainministeriö vahvisti 8 ) tämän kaupunginasemakaavan muutoksen maaliskuun 12 p:nä; kaupungin tonttikirjaan oli merkittävä, että mainituilla kolmella tontilla tuli olla yhteinen pihamaa. IX kaupunginosan korttelissa n:o 199 Huvilatien varrella olevan tontin n:o 23 kahdeksi, n:öiksi 23 a ja 23 b merkittäväksi tontiksi 9 ); sisäasiainministeriö vahvisti huhtikuun 5 p:nä 10 ) tämän muutoksen ehdoin, että uudella tontilla n:o 23 b oleva puurakennus maistraatin vahvistettavan ajan kuluessa purettiin siltä osalta kuin rakennusjärjestyksen 48 :n 4 kohtaan sisältyvä tontin rajan ja asuinrakennuksen pienintä luvallista välimatkaa koskeva määräys vaati; kaupungin tonttikirjaan oli merkittävä, että uuden tontin n:o 23 a omistaja oli velvollinen teettämään ja pitämään kunnossa mainitulta tontilta Huvilatielle suunnitellun kujan, sekä että hänellä oli oikeus vetää tontilleen tarvittavat vesi-, viemäri-, kaasu-, sähkö- y. m. johdot tontin n:o 23 b läpi. VII kaupunginosan korttelissa n:o 136 sijaitsevan Tehtaankadun tontin n:o 6 kahdeksi tontiksi, jotka merkittäisiin Raatimiehenkadun tonteiksi 3 a ja 3 b X1 ); sisäasiainministeriö vahvisti 12 ) muutoksen heinäkuun 29 p:nä; kaupungin tonttikirjaan oli merkittävä, että vaikka jompikumpi tonteista myytäisiinkin, jaosta syntyvillä uusilla tonteilla tuli olla yhteinen pihamaa, sekä että aikaisemmin määrätty Tehtaankadun tontin n:o 6 rakennuttamista koskeva ehto, jonka tarkoituksena oli Tähtitorninmäen merinäköalan suojeleminen, velvoitti myöskin Raatimiehenkadun tontteja n:o 3 a ja 3 b. XII kaupunginosan korttelissa n:o 373 sijaitsevan Viipurinkadun tontin n:o 26 kahdeksi, Kotkankadun n:oiksi 1 a ja lb merkityksi tontiksi 13 ); sisä- Valt. pöytäk. 8 p. kesäk. 5. 2 ) S:n 7 p. syysk. 4. 3 ) S:n 15 p. kesäk. 3.. 4 ) S:n 7 p. syysk. 17. 5 ) S:n 26 p. tammik. 8. 6 ) S:n 6 p. huhtik. 4. 7 ) S:n 26 p tammik. 7. 8 ) S:n 6 p. huhtik. 5. 9 ) S:n 9 p. helmik. 8. 10 ) S:n 18 p. toukok. 2. u ) S:n 8 p. kesäk. 3. l2 ) S:n 7 p. syysk. 16. 13 ) S:n 15 p. kesäk. 2 ; ks. myös tätä kert. s. 41.

8 asiainministeriö vahvisti!) muutoksen elokuun 16 p:nä. Kaupungin tonttikirjaan oli merkittävä, että uusilla tonteilla tuli olla yhteinen pihamaa 3 ); X kaupunginosan korttelissa n:o 250 olevan It. Viertotien tontin n:o 32 kahdeksi tontiksi, jotka merkittäisiin It. Viertotien nioksi 23 ja Vilhonvuorenkujan n:oksi 6 x ); sisäasiainministeriö vahvisti 4 ) tämän muutoksen marraskuun 15 p:nä; maistraatilta anottiin sen pöytäkirjoihin merkittäväksi, että molemmille jaosta syntyville tonteille oli teetettävä yhteinen, samalla tasolla oleva pihamaa, ettei tonttien välille saanut rakentaa aitausta sekä että Vilhonvuorenkujalta rakennettaisiin porttikäytävä ynnä siihen kuuluva vähintään 3 m:n levyinen ja enintään kaltevuussuhteessa 1:8 laskeutuva pengertie pitkin tontin n:o 6 etelärajaa yhteiselle pihamaalle; sekä että kaupungin tonttikirjaan merkittäisiin, että tontin n:o 6 omistajalla oli oikeus vetää kaikki tarpeelliset vesi-, viemäri-, kaasu- ja sähköjohdot uuden tontin n:o 23 kautta; sekä XI kaupunginosan korttelissa n:o 301 sijaitsevan It. Viertotien tontin nro 1 kahdeksi tontiksi, jotka merkittäisiin Toisen linjan nioiksi 20 ja 22 ja joille oli vahvistettava sisäiset rakennusrajat 5 ). Kaupunginvaltuustolle lähettämässään kirjelmässä rahatoimikamari oli huomauttanut, että XIII kaupunginosan korttelin n:o 429 tontit olivat osin liian suuria, osin muodoltaan jonkin verran epätarkoituksenmukaisia, mitkä seikat vaikeuttivat niiden myyntiä kaupungille edullisin ehdoin. Tämän johdosta kaupunginvaltuusto päätti e ) puolestaan hyväksyä kaupungin yleisten töiden hallituksen toimesta laaditun mainitun korttelin uuden jakoehdotuksen, jonka mukaan tonttien pinta-alaa oli supistettu ja niiden lukumäärää sen sijaan lisätty yhdellä sekä rakennusrajoja jonkin verran muutettu. Sisäasiainministeriö vahvisti 7 ) tämän päätöksen kesäkuun 4 p:nä. Jaoituskaavan muuttamisesta oli seurauksena, että Ilmarisenkadun tonteilta n:ot 4 a, 4 b ja 6 tulevat viemärijohdot oli vedettävä Mechelininkadun tonttien n:ot 13 ja 15 halki ja maistraattia pyydettävä tekemään tätä koskeva merkintä kaupungin tonttikirjaan. Kaupunginvaltuuston puolestaan myönnyttyä 8 ) XIII kaupunginosan korttelissa n:o 425 olevan Temppelikadun tontin n:o 15 osittamiseen kahdeksi tontiksi sisäasiainministeriö oli tammikuun 14 p:nä vahvistanut 9 ) valtuuston päätöksen. Tonttien järjestely. Aktiebolaget Fredrikspassagen niminen yhtiö oli anonut, että sen omistama V kaupunginosan korttelissa n:o 93 Ison Robertinkadun varrella sijaitseva tontti n:o 27 järjesteltäisiin uudestaan siten, että 3.2 m:n levyinen ja 12.1 m:n pituinen maakaistale erotettaisiin tontin pinta-alasta ja yhdistettäisiin Ison Robertinkadun katualaan. Yhtiö sitoutui korvauksetta luovuttamaan kaupungille kadun laajentamiseen tarvittavan tontin osan, jos se oikeutettiin rakennuttamaan tontille tuleva rakennus hakemukseen liitetyn julkisivukaavion osoittamaan korkeuteen. Kaupungin ammattiviranomaisilta hankittujen lausuntojen mukaan ehdotettu kaupunginasemakaavan muutos oli sekä liikenne- että kauneusnäkökannalta kaupungille edullinen, ja valtuusto päätti!<>) puolestaan hyväksyä yhtiön anomuksen, jonka sisäasiainministeriö vahvisti 11 ) heinäkuun 29 p:nä. Rahatoimikamarille annettiin tehtäväksi 10 ) ryhtyä päätöksestä aiheutuviin toimenpiteisiin. Valt. pöytäk. 7 p. syysk. 17. 2 ) S:n 15 p. kesäk. 2. 3 ) S:n 21 p. syysk. 12. 4 ) S:n 7 p. jouluk. 9. 5 ) S:n 23 p. marrask. 3. 6 ) S:n 6 p. huhtik. 9. 7 ) S:n 7 p. syysk. 2. 8 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 6. 9 ) Valt. pöytäk. 9 p. helmik. 7 / 10 ) S:n 8 p. kesäk. 6 $. n ) S;n 7 p. syysk, 16.

/. Kaupimginvaltuusto. 9 XI kaupunginosan korttelissa n:o 337 sijaitsevien Agricolankujan tonttien n:ot 3, 5 ja 7 omistajat olivat anoneet, että mainitut tontit järjesteltäisiin uudestaan siten, että tontti n:o 5 jaettaisiin kahteen yhtä suureen osaan, joista toinen yhdistettäisiin tonttiin n:o 3 ja toinen tonttiin n:o 7. Kaupunginvaltuusto myöntyi*) puolestaan tähän esitykseen, ja lokakuun 31 p:nä sisäasiainministeriö vahvisti 2 ) valtuuston päätöksen. Rakennusra]ain muuttaminen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 3 ) puolestaan kaupunginasemakaava-arkkitehdin laatiman XIII kaupunginosan korttelin n:o 411 rakennusrajain muutosehdotuksen, ja sisäasiainministeriö vahvisti 4 ) tämän päätöksen kesäkuun 4 p:nä. Sen jälkeen kun VI kaupunginosan korttelissa n:o 228 olevalle Ehrensvärdintien tontille n:o 2 oli vahvistettu 5 ) muutetut rakennusrajat, mainittu tontti oli siirtynyt uudelle omistajalle, joka halusi säilyttää rajat sellaisina kuin ne alkuaan oli merkitty kaupunginasemakaavaan sekä rakennuttaa tontin naapuritontin n:o 3 rajaan asti, jonka tontin omistaja oli sitoutunut teettämään tontillaan tarpeelliset työt, jotta molempien tonttien julkisivut tulisivat yhdenmukaisiksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 6 ) puolestaan Ehrensvärdintien tontin n:o 2 rakennusrajain edellä mainitun muutoksen, jonka sisäasiainministeriö vahvisti 7 ) lokakuun 31 p:nä. Kaupunginvaltuusto päätti 8 ) puolestaan hyväksyä karttaan tarkemmin merkityn ehdotuksen XI kaupunginosan korttelissa n:o 337 sijaitsevien Franzéninkadun tontin n:o 20 ja Agricolankujan tontin n:o 9 rakennusrajain muutokseksi, jonka julkisivujen tarkastustoimikunta oli katsonut helpottavan tonttien rakennuskysymyksen rakennustaiteellisesti tyydyttävää ratkaisua. Lokakuun 31 p:nä sisäasiainministeriö vahvisti 9 ) valtuuston päätöksen. Myöntyen XI kaupunginosan korttelissa n:o 341 sijaitsevien Torkkelinkadun tonttien n:ot 7, 9, 11, 13, 15 ja 17 omistajain tekemään anomukseen kaupunginvaltuusto päätti 10 ), että näiden tonttien Torkkelinpuistikon puoleiset sisäiset rakennusrajat, jotka muodostivat murtoviivan, suoristettaisiin tonttien rakennettavaksi sallittua pinta-alaa kuitenkaan vähentämättä. Tämän päätöksen sisäasiainministeriö vahvisti n ) maaliskuun 12 p:nä. 2. Kiinteän omaisuuden hankintaa ja kaupungille kuuluvan tuollaisen omaisuuden luovutusta koskevat kysymykset. Erinäisten Botbyn tilan alueiden osto. Vuonna 1924 Botbyn tila tarjottiin kaupungin lunastettavaksi, mutta tarjous hylättiin l2 ) pääasiassa koska kaupungin viranomaisten varma vakaumus silloin oli, että valtio lähitulevaisuudessa luovuttaisi kaupungille Viikin sotilasvirkatalon, joka tyydyttäisi kaupungin maantarpeen Helsingistä itään sijaitsevilla seuduilla. Botbyn tilan osti sen jälkeen Aktiebolaget svenska småbruk och egna hem niminen yhtiö, joka palstoitti sen useiksi pientiloiksi ja vähitellen möi niistä suuren osan. Kaupungin ja valtion välinen suuri tilusvaihto toteutettiin 13 ) kuitenkin kaupungille sikäli epäedullisesti, että valtio katsoi voivansa luovuttaa ainoastaan Valt. pöytäk 7 p. syysk. 9. 2 ) S:n 23 p. marrask. 2. 3 ) S:n 6 p. huhtik. 7 ; ks. myös v:n 1926 kert. s. 21. 4 ) Valt. pöytäk. 7 p. syysk. 8. 5 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 8. 6 ) Valt. pöytäk. 7 p. syysk. 12, 7 ) S:n 23 p. marrask. 2. 8 ) S:n 7 p. syysk. 5. 9 ) S:n 23 p. marrask. 2. 10 ) S:n 26 p. tammik. 6. n ) S:n 6 p. huhtik. 3. 12 ) Ks. v:n 1924 kert. s. 174. 13 ) Ks. tätä kert. s. 20. Kunnall. kert. 1927. 2

10 I. Kaupunginvaltuusto. hajanaisia alueita Viikin sotilasvirkatalosta, ja kun sittemmin kaupungin ostettavaksi tarjottiin Botbyn tilasta lohkaistuja palstoja ja palstan osia yhteensä 254.513 ha 7,930,948: 80 markan hinnasta, rahatoimikamari katsoi olevan syytä ryhtyä neuvotteluihin tarjouksen tekijäin, palstain omistajain, kanssa. Tällöin sovittiin siitä, että alkuperäinen tarjous, jota myyjät eivät suostuneet alentamaan, pysyisi voimassa lokakuun 15 p:ään. Edelleen myyjät ilmoittivat suostuvansa vaihtoehtoisesti luovuttamaan pienemmän määrän tiluksia eli yhteensä 130.2 ha:n laajuisen alueen 3,890,000 markan hinnasta. Kaupunginasemakaava-arkkitehti, jolta pyydettiin asiasta lausuntoa, huomautti 1 ), että kaupunki ostamalla kaikki tarjotut Botbyn pientilat saisi omakseen n. 100 ha teollisuustonteiksi soveltuvaa maata sekä n. 18 ha maata rautatien järjestelyasemaa varten, joihin tarkoituksiin suunniteltu Viikin sotilasvirkatalo ei enää ollut kaupungin saatavissa. Edelleen oli pelättävissä, että kyseellisille alueille kehittyisi sekava, järjestämätön asutus sekä että tärkeiden kaupungista johtavien teiden rakentaminen vastedes tuottaisi suuria vaikeuksia ja aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, ellei kaupunki tilaisuutta hyväkseen käyttäen ostanut näitä alueita, kun ne tarjottiin sille yhdellä kertaa ja yhteishinnasta, jota oli pidettävä kohtuullisena. Myöskin rakennuskonttorin satamaosaston työpäällikkö piti x ) Botbyn alueiden yhdistämistä kaupungin omistamaan maahan kaukonäköisenä ja kaupungin edun mukaisena. Jos Helsingin Korian rautatiehanke toteutuisi, niin suuri osa siitä suurtavaranviennistä, joka tuli maan keski- ja itäosista ja kulki pääkaupungin kautta, todennäköisesti käyttäisi tätä rataa, ja radan rakentaminen tulisi tätä vientiä suuresti lisäämään. Tuntui luonnolliselta, että tämä vienti johdettaisiin kaupungin itäisiin satamiin, aluksi Herttoniemen ja sittemmin Degerön Santahaminan kautta. Järjestelylaitteita varten tarvittaisiin siinä tapauksessa kuitenkin laajoja alueita, joiden lunastaminen kävisi kalliiksi, jos ne siihen mennessä olisi otettu käytäntöön asunto- tai teollisuustarkoituksiin. Mutta jo Oulunkylän Herttoniemen rautatien valmistuttua lunastettavaksi tarjottujen alueiden arvo nousisi, koska ne sijaitsivat ainoastaan n. 600 m:n päässä rautatiestä ja välittömästi kaupungin teollisuus- ja varastoalueiden rajalla. Rahatoimikamari yhtyi 1 ) kaikin puolin edellä mainittuihin näkökohtiin ja valitti samalla, ettei kyseellisen tilushankinnan kannattavaisuudesta voitu saada luotettavia laskelmia. Kysymyksen ratkaisulle olisi ollut tärkeätä voida punnita vastakkain niitä kustannuksia, jotka käsillä olevan myyntitarjouksen hyväksyminen kaupungille tuottaisi, ja niitä, jotka sille todennäköisesti vastaisuudessa koituisivat, ellei se ajoissa hankkinut kyseellisiä alueita omikseen. Oston puolesta puhui jo edellä mainittujen syiden lisäksi sekin seikka, että komitea, joka oli asetettu 2 ) etsimään sopivaa paikkaa lentosatamalle ja lentokentälle, oli katsonut osan Herttoniemen kentistä sekä Strömin tilan edustalla olevan vesialueen erittäin hyvin sopivan tähän tarkoitukseen, sekä että lunastettaviksi tarjotut alueet olivat niiden rajojen puitteissa, jotka oli ehdotettu kaupunkiin yhdistettäviksi. Täysin yhtyen rahatoimikamarin tekemään esitykseen kaupunginvaltuusto päätti 3) 7,930,948: 80 markan hinnasta lunastaa kaupungille yhteensä 254.513 ha Helsingin pitäjän Botbyn kylän maa-alueita, nimittäin kantatilasta ero- Yalt. pain. asiakirj. n:o 27. 2 ) Ks. v:n 1926 kert. s. 227. 3 ) Valt. pövtäk. 12 p. lokak. 33.

11 I. Kaupunginvaltuusto. tetut tilukset Botby skog, Johannesdal, Vestergård, Torsäng, Björkholmen, Huldasdal, Orrbacka, Skogsland, Hedmans, Johannesbäck, Hörnet, Nykulla, Stenbacka ja Nytorp, sekä yhteensä 20.510 ha käsittäviä osia niinikään erotetuista tiluksista Kapellåker, Majfältet, Arabia ja Söderåker sekä koko erottamattoman Norrlandin alueen; että kauppakirjoihin otettaisiin m. m. seuraavat ehdot: 1) tilukset ja tilusten osat eivät saa olla velasta kiinnitetyt; 2) kaikki asianomaisilla tiluksilla ja tilusten osilla olevat rakennukset sisältyvät kauppaan; 3) kauppahinta suoritetaan tiluksia vastaanotettaessa; 4) Nykullan, Orrbackan ja Johannesbäckin omistajat oikeutetaan käyttämään mainituilla tiluksilla olevia rakennuksia kymmenen vuoden aikana luovutuspäivästä lukien; 5) helmikuun 22 p:nä 1927 tehty, Hedmanin tilusta sekä Majfältetin ja Arabian tilusosia koskeva vuokrasopimus jää voimaan; 6) lunastettujen alueiden vuoden 1927 sato taataan myyjille, jotka puolestaan vastaavat veroista ja rasituksista siihen päivään asti, jolloin he luovuttavat alueet kaupungille; 7) erottamattomasta Norrlandin alueesta varataan 1 ha maata hiekanottopaikaksi yhteistä tarvetta varten; sekä että kauppahinta maksettaisiin ennakolta kaupunginkassasta ja merkittäisiin aikanaan vuoden 1928 menosääntöön. Brändön tilan osto. Kaupunginvaltuustolle lähettämässään kirjelmässä rahatoimikamari huomautti, miten tärkeätä kaupungille oli saada omakseen Helsingin pitäjässä sijaitseva Brändön yksinäinen verotalo R. N. I 1. Kaupunki oli vuodesta 1919 lähtien ollut neuvotteluissa tilan omistajain kanssa, mutta ostajan ja myyjän käsitykset sen arvosta olivat aikaisemmin eronneet toisistaan niin suuresti, että sopimukseen oli ollut mahdotonta päästä. Kamarin viimeisen tiedustelun johdosta omistaja, Brändö gårds aktiebolag niminen yhtiö, kuitenkin oli ilmoittanut suostuvansa luovuttamaan puheena olevan tilan kaupungille 3,200,000 markan kauppahinnasta, joka tuntuvalta osalta voitaisiin maksaa kaupungin velkakirjoilla, ja kamari piti puolestaan tätä tarjousta kaupungille niin edullisena, että lopullinen sopimus olisi tehtävä. Kaupungin yleisten töiden hallitus oli arvioinut tilalla olevat rakennukset 200,000 markaksi. Tilaan kuuluva vesialue oli 1 markan mukaan m 2 :ltä arvioitu 390,000 markaksi. Itse maa-alueen kauppahinnaksi jäi siten 2,610,000 markkaa eli 5: 40 markkaa m 2 :ltä. Alueesta voitaisiin 2 / 3 käyttää tonttimaaksi, mutta tila soveltui muihinkin kuin asuntotarkoituksiin. Herttoniemen puoleinen osa oli hyvin omiaan yhdistettäväksi sikäläisiin satamalaitteisiin sekä käytettäväksi varastoalueiksi. Edelleen oli otettava huomioon, että Kulosaaren huvilakaupungista Herttoniemeen vievä yleinen tie kulki ja vastedeskin tuli kulkemaan Brändön tilan maiden halki, ja kaupungille tietenkin oli erittäin tärkeätä saada mainittu tila käytettäväkseen Sörnäsin ja Herttoniemen välisten liikenneväyläin järjestämiseksi. Mitä itse kauppaan tuli, rahatoimikamari huomautti, että osakeyhtiö Brändö gårds aktiebolag tarjosi lunastettavaksi itse kiinteistön eikä osakkeita, mikä muoto oli kaupungille edullisempi m. m. sen johdosta, ettei kaupunkikunnan kiinteistöä ostaessaan tarvitse suorittaa leimaveroa. Täysin yhtyen rahatoimikamarin esitykseen kaupunginvaltuusto päätti 2 ) Valt. pain. asiakirj. n:o 1. 2 ) Valt. pöytäk. 9 p. helmik. 21.

12 I. Kaupunginvaltuusto. ostaa Helsingin pitäjässä sijaitsevan Brändön yksinäisen verotilan R. N. I 1 3,200,000 markan hinnasta; suorittaa mainitun rahamäärän ennakolta kaupunginkassasta ja merkitä sen aikanaan vuoden 1928 menosääntöön; sekä antaa rahatoimikamarille tehtäväksi ryhtyä tämän päätöksen aiheuttamiin toimenpiteisiin. Varsasaaren ostaminen. Yhdistys Vanhain ystävät oli tarjonnut kaupungin lunastettavaksi Espoon saaristossa sijaitsevan Varsasaaren, jota kansanpuistojen valvoja piti hyvin sopivana kansanpuistoksi ja jonka rahatoimikamarikin katsoi erittäin hyvin sopivan kaupungin väestön huviretkipaikaksi. Kaupunginvaltuusto päättitehdyn tarjouksen hyväksyen lunastaa mainitulta yhdistykseltä kyseellisen, Espoon pitäjän Hagalundin yksinäisverotilasta lohkaistun Varsasaaren uudistilan, Fölis R. N. I 7 300,000 markan kauppahinnasta, joka merkittäisiin vuoden 1928 menosääntöön. Erään Nikkilän alueen osto. Rahatoimikamari valtuutettiin 2 ) 15,800 markan hinnasta ostamaan Sipoon pitäjän Pigbyn kylässä sijaitsevaan Aspkulla-nimiseen palstatilaan kuuluva n. 1,600 m 2 :n laajuinen maa-alue uuden vedenottopaikan aikaansaamiseksi Nikkilän sairaalalle. Samalla annettiin kamarille tehtäväksi ryhtyä muihin tästä päätöksestä aiheutuviin toimenpiteisiin. Kaisaniemenkadun tontin n:o 4 osto. Kaupunginvaltuuston vuonna 1926 evättyä 3 ) rahatoimikamarin esityksen Kaisaniemenkadun tontin n:o 4 ostamisesta kamari oli saanut tietää, että osa mainittua tonttia aiottiin rakennuttaa ja että tässä tarkoituksessa jo oli ryhdytty valmistaviin toimenpiteisiin. Koska näiden rakennussuunnitelmien toteuttaminen tekisi Kaisaniemenkadun leventämisen mahdottomaksi todennäköisesti kaikiksi ajoiksi, rahatoimikamari katsoi 4 ) asiakseen uudestaan alistaa kaupunginvaltuuston harkittavaksi, eikö jotakin olisi tehtävä, jotta kaupungille varattaisiin mahdollisuus kyseellisen kadun leventämiseen. Kamari pysyi aikaisemmin lausumassaan käsityksessä, että Kaisaniemenkatu oli Pitkänsillan pohjoispuolella sijaitsevien kaupunginosain sekä kaupungin keskuksen, päärautatieaseman ja kaupungin eteläosain välisen liikenteen pääväylä ja tuli sellaisena pysymään. Kaupunginviranomaiset olivat vuosien kuluessa tehneet tuntuvia uhrauksia tämän liikenteen edistämiseksi ja helpottamiseksi, ja niiden olikin onnistunut leventää ja tasoittaa tämän liikenteen pääväylä niin, että lopulta ainoastaan Mikon- ja Vuorikatujen välinen Kaisaniemenkadun osa oli liian kapea, ainoastaan 18 m. Tästä johtui, että viranomaisten oli ollut pakko rajoittaa tämän kadunosan liikenne yksisuuntaiseksi. Kamarin mielestä kaupunki menettelisi lyhytnäköisesti, jos se antaisi kyseellisen kadunosan leventämismahdollisuuksien luisua käsistään ja niiden ponnistusten ja uhrauksien mennä hukkaan, joita kaupunginhallinto kahden vuosikymmenen kuluessa oli tehnyt tämän liikennekysymyksen ratkaisemiseksi. Rahatoimikamari oli siis tässä asiassa samalla kannalla kuin aikaisemmin ja oli sen johdosta katsonut velvollisuudekseen ryhtyä neuvotteluihin asianomaisten tontinomistajain kanssa saadakseen selville, mistä korvauksesta he mahdollisesti suostuisivat luovuttamaan osan tonttiaan Kaisaniemenkadun leventämiseksi. Tällöin oli ilmennyt, että mainitun kadun tontin n:o 4 omisti Aktiebolaget Mikaelsgatan 19 niminen yhtiö, joka kuitenkin oli myynyt tontin itäisimmän osan perustettavan Asunto-osakeyhtiö Kaivuoren edustajalle, Valt. pöytäk. 23 p. marrask. 8. 2 ) S:n 23 p. helmik. 17 ; ks. mvös tätä kert. s. 41. 3 ) Ks. y:n 1926 kert. s. 38. 4 ) Valt. pain. asiakirj. n:o 34.

13 I. Kaupunginvaltuusto. rakennusmestari W. E. Leinolle ilman että tontin osittamista ja kaupunginasemakaavan muutosta kuitenkaan oli suoritettu. Tontin omistajat ilmoittivat suostuvansa luovuttamaan kaupungille osan halutusta tonttialasta, ei kuitenkaan enempää kuin 2 m:n levyisen kaistaleen, yhteensä 2,413,800 markan hinnasta, minkä ohessa rakennusmestari Leino anoi lupaa saada rakentaa osan tontille suunniteltua uudisrakennusta yhtä kerrosta korkeammaksi kuin rakennusjärjestys salli. Rahassa suoritettava korvaus oli siis kohonnut 1,606,173: 40 markkaa siitä huolimatta, että nyt oli kyseessä paljoa pienemmän alueen lunastaminen kuin vuonna 1926, eikä rahatoimikamari pitänyt korotusta millään tavalla oikeutettuna tai olosuhteihin perustuvana. Kun vastapuoli kieltäytyi supistamasta vaatimuksiaan, kamari viitaten siihen, että kaupungin eittämätön etu vaati riittävän suuren osan hankkimista Kaisaniemenkadun tontista n:o 4 mainitun kadun leventämiseksi, anoi, että se valtuutettaisiin ryhtymään tätä tarkoittaviin pakkolunastustoimenpiteisiin. Kaupunginvaltuusto palautti L ) asian rahatoimikamariin antaen tälle tehtäväksi jatkaa neuvotteluja tontin omista jäin kanssa. Kamari olikin tehnyt sen, onnistumatta kuitenkaan saamaan aikaan kaupungille edullisempia ehtoja kyseellisen maa-alueen lunastamiseen nähden, minkä johdosta kamari oli ryhtynyt neuvotteluihin koko Kaisaniemenkadun tontin n:o 4 ostamisesta kaupungille ja saanut vastapuolelta yhteensä 21,000,000 markkaan nousevan myyntitarjouksen, mihin tulisi lisäksi korvaus erinäisistä tontilla suoritetuista rakennustöistä. Tästä tarjouksesta oli pyydetty lausunnot m. m. kaupunginasemakaava-arkkitehdilta ja kaupungingeodeetilta, jotka, vaikkakin pitivät hintaa sangen suurena, puolsivat tarjouksen hyväksymistä, koska he arvelivat, että kaupunki saatuaan Kaisaniemenkadun leventämiseen tarvittavan kaistaleen tontista erotetuksi myymällä jäljelle jäävän osan voisi saada takaisin jopa koko kauppahinnan. Rahatoimikamarikin katsoi kaupungin ilman tappionvaaraa voivan ostaa puheena olevan tontin, kuitenkin valittaen sitä, että kaupungin oli pakko ryhtyä niin laajaan liiketoimeen ainoastaan saadakseen suhteellisen lyhyen kadunosan liikenneolot järjestetyiksi. Asiaa lopullisesti esiteltäessä kaupunginvaltuusto päätti 2 ) valtuuttaa rahatoimikamarin ostamaan Aktiebolaget Mikaelsgatan 19 nimisen yhtiön omistaman osan Kaisaniemenkadun tonttia n:o 4 16,500,000 markan ja Asuntoosakeyhtiö Kaivuoren perustajien omistaman mainitun tontin itäosan 4,500,000 markan kauppahinnasta, mihin tuli lisäksi mainitulla tontin osalla tekeillä olevien rakennustöiden korvaus, joka aluksi olisi 6,000 markkaa ja sittemmin päivittäin kohoaisi; valtuuttaa rahatoimikamarin sopimaan myyjäin kanssa kauppa- ja maksuehdoista sekä vahvistamaan tontin itäosan lopullisen kauppahinnan; että ^kauppahinta suoritettaisiin lyhytaikaisista lainavaroista ja sitä varten merkittäisiin määräraha vuoden 1928 menosääntöön; sekä antaa rahatoimikamarille tehtäväksi ryhtyä muihin näistä päätöksistä aiheutuviin toimenpiteisiin. Samalla kaupunginvaltuusto päätti kehoittaa rahatoimikamaria ensi tilassa sen jälkeen kun kyseellinen Kaisaniemenkadun järjestelytyö oli saatu suoritetuksi ryhtymään toimenpiteisiin mainitun kadun tontin n:o 4 jäljellä olevan osan myymiseksi. Hakasalmenkadun leventäminen. Vuonna 1925 rahatoimikamari pani vireille kysymyksen toimenpiteisiin ryhtymisestä Aleksanterin- ja Kaivo- *) Valt. pöytäk. 9 p. marrask. 12. 2 ) S:n 7 p. jouluk. 15 ; ks. myös tätä kert. os. II. Rahatoimikamari.

14 I. Kaupunginvaltuusto. katujen välisen Hakasalmenkadun osan leventämiseksi ja ehdottitässä tarkoituksessa, että laajentamiseen tarvittavat Hakasalmenkadun tontin n:o 1 ja Aleksanterinkadun tontin n:o 22 b osat pakkolunastettaisiin kaupungille. Asiaa käsitellessään kaupunginvaltuusto tosin piti ehdotettua laajentamista hyvin suotavana, mutta päätti 1 ), koska useista asiaa koskevista yksityiskohdista ei voitu päästä yksimielisyyteen, jättää kamarin esityksen huomioon ottamatta. Myöhemmin olosuhteet kuitenkin olivat olennaisesti muuttuneet, kun tonttien omistaja, Liittopankki osakeyhtiö, oli laadittanut lopulliset piirustukset Aleksanterinkadun tonttien n:ot 22 a ja 22 b rakennuttamiseksi ja tällöin oli voitu saada luotettavat laskelmat siitä, minkä korvauksen tontinomistaja kohtuudella voi vaatia, jos hän luopui täysin käyttämästä hyväkseen viimemainitun tontin rakennusoikeutta. Rahatoimikamari oli sen vuoksi ryhtynyt uusiin neuvotteluihin Liittopankki osakeyhtiön kanssa, joka ilmoitti 2 ) voivansa hyväksyä sellaisen ratkaisun, että osa kadun leventämisen aiheuttaman tonttialan vähennyksen korvauksesta annettaisiin tontin jäljellä olevan osan rakennusoikeuden laajentamisen muodossa. Pankkiyhtiö oli laskenut, että Aleksanterinkadun tontille nro 22 b teetettävän rakennuksen Hakasalmenkadun puoleisen julkisivun vetäminen n. 6 y 2 m sisäänpäin toisesta viidenteen kerrokseen saakka korvautuisi, jos sallittua rakennuskorkeutta lisättäisiin viiiin paljon kuin kadun leventämisen johdosta oli mahdollista. Hyödyllisen pinta-alan menetys myymäläkerroksessa arvioitiin 2,623,750 markaksi, ja se voitaisiin osaksi korvata oikeuttamalla yhtiö rakennuttamaan Aleksanterinkadun tontit n:ot 22 a ja 22 b, jotka tulivat yhdistettäviksi, esimerkiksi 31 m:n korkeuteen kattolistaan laskien. Asiain näin ollen saataisiin nim. tontille rakennettavaan katurakennukseen yksi kerros lisää, mikä lisäisi rakennuksen pääoma-arvoa 980,000 markkaa edellyttäen että sen saisi vuokrata myymälä- ja konttorihuoneistoiksi sekä hotelleiksi ja matkustajakodeiksi, mutta ei yksityisasunnoiksi. Kadun leventämisen yhtiölle aiheuttama suoranainen tappio olisi siten 1,673,750 markkaa, minkä määrän yhtiö edellytti kaupungin suorittavan käteisenä. Lisäksi yhtiö halusi varata itselleen oikeuden siinä tapauksessa, että kaupunki lähimpien kymmenen vuoden kuluessa myöntäisi yksityisille kaupungin keskuksessa sijaitsevien tonttien omistajille edellä ehdotettua vastaavan lisätyn rakennusoikeuden ilman eri korvausta tai maksusta, joka alitti yhtiön 980,000 markaksi arvioiman korvauksen, saada takaisin vastaavan osan mainittua määrää, minkä ohessa yhtiö vaati niiden kustannusten korvaamista, jotka sille koituisivat tonttialan vähenemisen aiheuttamasta rakennuspiirustusten uudestaan laatimisesta. Rahatoimikamari oli kaupunginvaltuustolle lähettämässään kirjelmässä 2 ) tehnyt selkoa käydyistä neuvotteluista ja tällöin puoltanut Liittopankki osakeyhtiön asettamia ehtoja, mutta valtuuston valmisteluvaliokunta ei kannattanut ehdotetun sopimuksen hyväksymistä, ennenkuin oli hankittu selvitys siitä, oliko kaupungille mahdollista saada Hakasalmenkatu laajennetuksi myöskin tontin n:o 1 kohdalta. Tämän johdosta Liittopankki osakeyhtiö ilmoitti suostuvansa luovuttamaan kaupungille 6.65 m:n levyisen kaistaleen puheena olevasta tontista 2,000,000 markan maksusta ja muuten ehdoin, että kaupunki kustansi kyseellisellä tontin osalla sijaitsevan ent. palokunnantalon osan purkamisen, tarpeelliset muutostyöt sekä julkisivun rakentamisen. Samalla yhtiö sitoutui pysymään tarjouksessaan syyskuun 1 p:ään 1929. Ks. v:n 1926 kert. s. 38. 2 ) Valt. pain. asiakirj. nro 4.

15 I. Kaupunginvaltuusto. Asiaa käsiteltäessä kaupunginvaltuusto päätti 1 ) tehdä Liittopankki osakeyhtiön kanssa sopimuksen 329.10 m 2 :n laajuisen kaupungin rakennuskonttorissa laaditusta kartasta tarkemmin näkyvän Aleksanterinkadun tontin n:o 22 b osan hankkimisesta kaupungille seuraavin ehdoin: kauppahinta on 1,643,750 markkaa ja suoritetaan heti kun seuraavassa mainittava kaupunginasemakaavan muutos on vahvistettu; kaupunki sitoutuu anomaan tarpeellisen kaupunginasemakaavan muutoksen vahvistamista sekä asianmukaista lupaa sellaiseen poikkeamiseen rakennusjärjestyksen määräyksistä, että Aleksanterinkadun tonteille n:ot 22 a ja 22 b suunnitellun rakennuksen saa hyvityksettä teettää niin korkeaksi, että kattolista on + 31.0 yli 0-pisteen; kaupunki suostuu puolestaan siihen, että suunnitellun uudisrakennuksen ylintä kerrosta saa käyttää myymälä- ja konttorihuoneistoiksi sekä hotelleiksi ja matkustajakodeiksi, mutta ei yksityisasunnoiksi; kaupunki sitoutuu siinä tapauksessa, että 10 vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta lukien kaupungin keskuksen yksityisille talonomistajille myönnetään oikeus teettää rakennuksensa yhtä korkeiksi kuin edellä mainitaan heidän tarvitsemattaan tästä suorittaa korvausta tai maksusta, joka alittaa Liittopankki osakeyhtiön 980,000 markaksi arvioiman korvauksen, suorittamaan mainitulle yhtiölle viimemainitusta rahamäärästä takaisin niin suuren osan, millä vastainen maksu tuollaisen uuden rakennusoikeuden käyttämisestä mahdollisen uuden rakennusjärjestyksen mukaan alittaa tässä sopimuksessa arvioidun maksun. Edelleen kaupunginvaltuusto määräsi, että edellä mainittu 1,643,750 markan määrä oli maksettava ennakolta kaupunginkassasta sekä aikanaan merkittävä vuoden 1928 talousarvioon. Rahatoimikamarille annettiin tehtäväksi laatia ehdotus edellä olevasta päätöksestä aiheutuviksi toimenpiteiksi. Topeliuksenkadun tontin n:o 8 lunastamisoikeus. Humaliston huvilapalstan n:o 17 vuokraaja, arkkitehti K. Sandelin oli anonut, että hänen sallittaisiin käyttää hyväkseen oikeuttaan 2 ) saada huutokaupatta lunastaa omakseen kaupunginasemakaavaan otettu korttelissa n:o 495 Topeliuksenkadun varrella sijaitseva tontti n:o 8, joka vastasi sitä mainitun vuokra-alueen osaa, jolle vuokraajan päärakennus oli sijoitettu. Rahatoimikamari, joka piti mainitun tontin omistamista kaupungille sekä kaupunginasemakaavan kannalta että taloudellisesti tärkeänä, oli tämän johdosta ryhtynyt arkkitehti Sandelinin kanssa neuvottelemaan tämän lunastusoikeuden hankkimisesta takaisin kaupungille sekä sen jälkeen esittänyt, että kaupunginvaltuusto hyväksyisi mainituissa neuvotteluissa aikaansaadun sopimuksen. Tähän myöntyen valtuusto päätti 3) valtuuttaa kamarin tekemään arkkitehti Sandelinin kanssa sellaisen sopimuksen, että hän kaupungin hyväksi luopuisi kyseellisen tontin lunastusoikeudesta 100,000 markan käteiskorvauksesta, joka suoritettaisiin hänelle riimeistään tammikuun 10 p:nä 1928, sekä ehdoin, että kaupunki vuokrasi arkkitehti Sandelinille useasti mainitun Topeliuksenkadun tontin n:o 8 5,000 markan vuosivuokrasta viiden vuoden ajaksi lukien tammikuun 1 p:stä 1928. Samalla kaupunginvaltuusto päätti merkitä edellä mainitun kauppahinnan, 100,000 markkaa, vuoden 1928 menosääntöön. Leppäsuon alue n:o 68 a. Maaliskuun 31 p:nä 1892 tehdyllä sopimuksella Valt. pöytäk. 9 p. maalisk. 12 ja 23 p. maalisk. 1. 2 ) Ks. v:n 1908 kert. s. 34. 3 ) Valt. pöytäk. 18 p. toukok. 12.

16 I. Kaupunginvaltuusto. kaupunki vuokrasi Leppäsuon alueen n:o 68 a puutarhuri M. G. Steniukselle vuoden 1918 loppuun m. m. ehdoin, että vuokraajan oikeus, vieläpä velvollisuuskin oli huvila-alueen tultua otetuksi vahvistettuun kaupunginasemakaavaan, lunastaa alue n:o 68 a omakseen tehdastonteista voimassa olevin ehdoin. Osakeyhtiö M. G. Stenius, jolle mainittu vuokrasopimus sittemmin oli siirretty, anoi vuonna 1916 saada käyttää hyväkseen edellä mainittua lunastusoikeuttaan, mutta anomus ei aiheuttanut mitään toimenpidettä, koska aluetta ei ollut otettu kaupunginasemakaavaan. Yhtiön vuonna 1918 esittämä uudistettu anomus evättiin 1 ) niinikään. Vuokraaja ehdotti silloin, että kaupunki lunastaisi vuokra-alueella olevat rakennukset sekä itse tonttien lunastusoikeuden, ja neuvotteluista, joihin tässä tarkoituksessa ryhdyttiin, oli tuloksena, että yhtiö puolestaan hyväksyi 850,000 markan suuruisen kauppahinnan. Rahatoimikamari paljoksui 2 ) kuitenkin tätä määrää ja velvoitti yhtiön ennen vuoden 1920 elokuun 1 p:ää luopumaan vuokrapalstoista n:ot 68 a ja 68 b. Yhtiön kieltäytyessä noudattamasta kamarin päätöstä pyydettiin asianajajalta selvitystä asian lainopillisesta puolesta. Ennenkuin oikeudenkäyntiä oli ehditty saada vireille yhtiö kuitenkin ilmoitti tyytyvänsä 700,000 markan kauppahintaan edellyttäen, että alueella olevan kasvivaraston ja kaluston arvo luovutuksen tapahtuessa oli 200,000 markkaa. Tämä myyntitarjous jätettiin kaupunginvaltuuston tutkittavaksi, mutta valtuusto epäsi 3 ) sen. Tämän nojalla rahatoimikamari raastuvanoikeudessa vaati yhtiön häädettäväksi alueelta n:o 68 a, mutta oikeus hylkäsi kamarin vaatimuksen lokakuun 23 p:nä 1922 antamallaan päätöksellä, jonka mukaan kaupunki velvoitettiin kuuden kuukauden kuluessa päätöksen saatua lain voiman sallimaan yhtiön käyttää hyväkseen riidanalaisen alueen lunastusoikeutta, sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Kamari ehdotti silloin, että Osakeyhtiö M. G. Steniuksen kanssa tehtäisiin sovinto, koska yhtiö oli ilmoittanut edelleenkin aikaisemmin mainituin ehdoin suostuvansa luopumaan puheena olevan alueen lunastusoikeudesta edellyttäen, että ratkaisu tapahtui ennen vuoden 1922 loppua sekä että yhtiö sai 9 % koron kauppahinnalle joulukuun 1 prstä 1921 lukien sekä korvauksen edellä mainitun oikeudenkäynnin kuluista. Kaupunginvaltuusto ei kuitenkaan hyväksynyt 4 ) välity starjousta, vaan kehoitti rahatoimikamaria jatkamaan vireille pantua oikeudenkäyntiä ylemmässä oikeudessa. Turun hovioikeuden vahvistettua raastuvanoikeuden edellä mainitun tuomion rahatoimikamari päätti 4 ) hakea siihen muutosta korkeimmassa oikeudessa, joka kesäkuun 17 p:nä 1926 julistetulla tuomiolla jätti hovioikeuden päätöksen voimaan, kuitenkin velvoittaen kaupungin ennen huhtikuun 1 p:ää 1927 antamaan Osakeyhtiö M. G. Steniuksen käyttää hyväkseen Leppäsuon alueen nro 68 a lunastusoikeutta sekä suorittamaan yhtiölle 400 markkaa korkeimmassa oikeudessa käydyn oikeudenkäynnin aiheuttamien kustannusten korvaamiseksi. Saatuaan tietoonsa korkeimman oikeuden tuomion Osakeyhtiö M. G. Stenius anoi, että rahatoimikamari laatisi sen alueen kauppakirjan, jonka yhtiö halusi lunastaa. Kamari antoi 5 ) tällöin arvioida tämän alueen sekä hankki selvityksen 5 ) sen tarpeellisuudesta kaupungille, minkä jälkeen kamari ryhtyi Osakeyhtiö M. G. Steniuksen kanssa neuvotteluihin saadakseen yhtiön luopumaan lunastusoikeudestaan. Koska mainitun oikeuden arvo oli suuressa Ks. v:n 1919 kert. s. 220. 2 ) Ks. v:n 1920 kert. s. 226. 3 ) Ks. v:n 1921 kert. s. 11 12. 4 ) Ks. v:n 1922 kert. s. 5. 5 ) Ks. v:n 1923 kert. s. 170. 6 ) Valt. pain. asiakirj. n:o 9.