Vapo Oy Iljansuon linnustoselvitys, Ilomantsi 9M

Vapo Oy Iljansuon linnustoselvitys, Ilomantsi 9M609216 30.9.2010

Vapo Oy: Iljansuon linnustoselvitys, Ilomantsi Sisältö 1 JOHDANTO... 1 1.1 Alueen yleiskuvaus... 1 2 LASKENTAMENETELMÄ... 2 2.1 Pistelaskenta... 2 2.2 Kiertolaskenta... 3 2.3 Linjalaskenta... 3 3 TULOKSET... 4 3.1 Kevätmuutonaikainen linnusto... 4 3.1.1 Linnuston yleiskuvaus... 4 3.1.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit... 5 3.1.3 EU:n lintudirektiivin lajit, EVA-lajit sekä UHEX-lajit... 6 3.1.4 Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajit sekä uhanalaiset päiväpetolinnut... 8 3.1.5 Linnuston muutonaikainen suojeluarvo... 8 3.2 Pesimälinnusto... 9 3.2.1 Linnuston yleiskuvaus... 9 3.2.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit... 11 3.2.3 EU:n lintudirektiivin lajit, EVA-lajit sekä UHEX-lajit... 11 3.2.4 Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajit sekä uhanalaiset päiväpetolinnut... 13 3.2.5 Pesimälinnuston suojelupistearvo... 13 3.2.6 Linnustollisesti arvokkaimmat alueet... 14 3.2.7 Muut havainnot... 15 3.3 Syysmuutonaikainen linnusto... 15 3.3.1 Linnuston yleiskuvaus... 15 3.3.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit... 15 3.3.3 EU:n lintudirektiivin lajit, EVA-lajit sekä UHEX-lajit... 16 3.3.4 Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajit sekä uhanalaiset päiväpetolinnut... 17 3.3.5 Syysmuuttolinnuston suojeluarvo... 17 3.3.6 Linnustollisesti arvokkaimmat alueet... 17 3.4 Muu eläimistö... 17 4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 18 5 VIITTEET... 19 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Inventointialueen sijainti Linnustollisesti keskeisimpien alueiden sijoittuminen inventointialueella Kevätmuuttolaskennan laskentapisteiden sijainnit Pesimäajan laskentalinjojen sijainnit Syysmuuttolaskennan laskentapisteiden sijainnit Kevätmuuttolaskennan perustulokset Pesimäajan linjalaskentojen perustulokset

2 Liite 8 Syysmuuttolaskennan perustulokset Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 48/MML/10 Pöyry Finland Oy Juha Kiiski, fil. yo Juha Parviainen, FM Maastotyöt ja raportointi Raportointi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Iljansuon hankealue sijaitsee Ilomantsin kunnan koillisosassa, Hattuvaaran taajamasta noin 2 kilometriä kaakkoon. Iljansuon alueelle suunnitellaan turvetuotantoaluetta ja tähän liittyen alueella tehtiin linnustoselvitys. Selvityksen yhteydessä tarkasteltiin Iljansuon kevät- ja syysmuutonaikaista linnustoa sekä alueen pesimälinnustoa. Selvitys on tehty Vapo Oy:n toimeksiannosta. Hankealueen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja sen tarkempi rajaus liitteessä 2. Hankealueen kokonaispinta-ala on noin 724 ha. Iljansuon hankealue koostuu useasta erillään olevasta lohkosta (liite 2). Hankealuerajaus koostuu pääosin vanhasta turvetuotantoalueesta, jota nykyisin käytetään lähinnä ruokohelven viljelyalana. Pieni osa hankealuerajauksen alasta on paljasta turvemaata. Puhtaasti uusina tuotantoalueina voidaan pitää aluerajaukseen merkittyjä pintavalutuskenttiä, jotka sijoittuisivat nykyisten ruokohelpipeltojen tuntumaan. Pintavalutuskenttien kaavaillut sijainnit vaihtelevat luonnontilaisesta/luonnontilaisen kaltaisista soista (esim. Löytösuon kentät) muuttuneisiin suoalueihin (esim. Lössänsuon itäinen kenttä). Hankealueen lohkojen keskellä sijaitsee Ilajanjoki, joka laskee alueen kaakkoispuolella Ilajanjärveen. 1.1 Alueen yleiskuvaus Iljansuon hankealue koostuu ruokohelpipelloista ja turvekentistä. Osa pelloista ja turvekentistä on keväällä tulvan alaisina muodostaen mm. kahlaajille ja vesilinnuille potentiaalisia levähdys-/pesimisympäristöjä. Vuonna 2010 osa näistä alueista oli vielä kesäkuun lopulla veden alla. Pääosa tulvapaikoista on tyypiltään vetistä peltoa, mutta pieneltä osin ne ovat kehittyneet melko runsaskasvustoisiksi pienkosteikoiksi joiden yleisilme lähenee jo luhtaista rantakasvillisuutta. Kasvillisuudeltaan suojaavampia paikkoja esiintyy lähinnä Paljakansuon tulva-alueella sekä Lössänsuon eteläosissa sijaitsevien peltosarkojen välisillä turvepohjaisilla sarkaosuuksilla joissa vesi vaikuttaa viipyvän lähes läpi kesän. Iljansuon hankealueen reunaosien lähialueet koostuvat luonnontilaisen kaltaisista soista, suomuuttumista, talousmetsistä sekä pieniltä osin luonnontilaisemmista metsistä. Vaikka valtaosa Iljansuon hankealueen tuntumassa sijaitsevista turvemaista onkin pääasiassa rämeisiä suomuuttumia, sisältyy niihin myös luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia suoalueita. Laajin hankealueen läheisistä suoalueista on Löytösuo. Löytösuon nevaosat ovat pääosin puutonta rahkanevaa, joskin seassa esiintyy myös mm. saraista rimpinevaa. Löytösuon pohjoiset osat ovat pääasiassa puustoisia rämeitä. Löytösuon pohjoispuolella, Puohtiinojan pohjoispuolella sijaitsee pienehkö neva, jota reunustavat puustoiset rämeet ja edelleen voimakkaasti metsittyneet ojikot. Puohtiinojan eteläpuolelle kaavailtu pintavalutuskenttä sijaitsee melko luonnontilaisena säilyneellä pienrämeellä / nevarämeellä. Iljansuon länsipuolella on hankealueen tuntumassa niin ikään luonnontilaisia suoalueita. Näistä edustavimpia ja laajimpia ovat Lössänsuon lounaispuolen osin rimpinen avoneva sekä Palosuon alueet hankealuerajauksen pohjoispuolella. Palosuon alueet koostuvat mm. rahkaisista avonevoista sekä luonnontilaisen kaltaisina säilyneistä puustoisista rämeistä. Muut Ilajanjoen länsipuolisista suoalueista ovat luonteeltaan muuttuneita, joskaan muuttuneisuus ei ole pitkälle kehittynyttä. Iljansuon reunusmetsistä edustavimpia ovat osat Ilajanjokivarren metsistä, sekä pienet osat Lössänsuon alueen itäreunan metsistä, jotka ovat saaneet kehittyä ilman harvennusta. Muutoin hankealueen läheiset metsät ovat pääosin mäntyä kasvavia ojikoita tai talousmetsää.

2 2 LASKENTAMENETELMÄ Iljansuon alueen kevät- ja syysmuutonaikaista linnustoa selvitettiin valtakunnallisiin laskentaohjeistuksiin perustuen (Koskimies & Väisänen 1988) pääasiassa pistelaskennan sovelluksella. Lisäksi alueen pienten lampien ja peltojen linnustoa on selvitetty kiertolaskennalla. Kevätmuutonaikaiset laskennat suoritettiin neljänä päivänä 7.-18.5.2010 välisenä aikana. Tarkkailujakso oli sään osalta varsin vaihteleva. Jakson alkupuolella lämpötilan kylmeneminen ja lumisade keskeyttivät alkaneet laskennat. Jakson loppupuolella päivälämpötilat nousivat jopa hellerajan yläpuolelle. Laskenta-ajankohdat on esitetty tarkemmin taulukossa 1 ja laskentapisteiden sijainnit liitteessä 3. Syysmuuttolaskentojen ajankohtaan vaikutti hanhien syysmuuton ajoittuminen. Laskentaajankohta pyrittiin ajoittamaan siten, että alueen merkitystä hanhien levähdyspaikkana voitaisiin arvioida. Syysmuuttolaskennat suoritettiin neljänä päivänä 30.9.- 4.10.2010 välisenä aikana. Laskenta-ajan sää oli läpi tarkkailujakson melko samankaltainen (taulukko 1). Laskenta-ajankohdat on esitetty taulukossa 1 ja laskentapisteiden ja -reittien sijainti liitteessä 5. Iljansuon alueen pesimälinnustoa tutkittiin linjalaskennan avulla. Laskennat kohdennettiin pääasiassa hankealueen tuntumassa sijaitseville luonnontilaisemmille suoalueille. Linjalaskentojen lisäksi hankealueen länsiosien lampien linnustoa selvitettiin kiertolaskennan avulla. Iljansuon linja- ja kiertolaskennat suoritettiin 23.-29.6.2010 välisenä aikana. Laskentojen aikainen sää oli laskentaan soveltuva ja poutainen (taulukko 1). Iljansuon alueella laskentalinjaa oli yhteensä 15,3 km. Tarkemmat laskenta-ajankohdat on esitetty taulukossa 1 ja laskentalinjojen sijainti liitteessä 4. Taulukko 1. Iljansuon alueen linnustolaskentojen havainnointiajat, laskentalinjojen pituudet (pesimäajan laskenta) ja sää. pvm Havainnointiaika linjan pituus (km) sää 7.5 7.00 13.30 0 - +10 C, tyyni puuskainen (0-6 m/s), aurinkoinen - pilvipout 15.5 3.45 11.00 + 10-20 C, tyyni - 4 m/s, pilvinen, pouta 16.5 4.00 10.00 + 12-22 C, tyyni - 5 m/s, aurinkoinen - puolipilvinen, pouta 18.5 6.00 10.30 + 10-20 C, tyyni - 5 m/s, pilvinen - puolipilvinen, pouta 23.6 3.30 9.00 2,6 + 3,1 + 1,6 = 7,2 + 5-15 C, tyyni - n. 2 m/s, pilv./aurinkoinen, pouta 28.6 4.30 7.30 4,6 + 0,8 = 5,4 n. + 5 15 C, 2 4 m/s, aurinkoinen, pouta 28. - 29.6 6.00 9.00 1,2 + 1,0 + 0,8 = 3 + 10-20 C, tyyni - 2 m/s, aurinkoinen, pouta 30.9 17.00 18.30 1.10 6.50 11.00, 14 15.30 3.10 6.50 10.30 4.10 6.40 10.30 + 5 C, 2-4 m/s, puolipilvinen, pouta -2 - +1 C, tyyni, pilvinen, pouta + 4 C, 1-4 m/s, pilvinen, pouta + 2 C, tyyni, pilvinen, pouta 2.1 Pistelaskenta Pistelaskenta on menetelmänä kehitetty ensisijaisesti pesimälinnuston seurantaan. Se soveltuu kuitenkin hyvin myös muutonaikaisen linnuston seurantaan (Turveteollisuusliitto ry 2002). Pistelaskennan pääperiaatteena on havainnoida lintuja vakioiduilla pisteillä vakioidun ajan. Varsinaisesta pistelaskennasta poiketen sovelletussa pistelaskennassa kirjataan ylös myös pisteiden välisillä siirtymillä havaitut linnut. Sovellettua pistelaskentaa käytettiin Iljansuon alueella sekä keväällä että syksyllä. Sovelletussa pistelaskennassa kaikilla laskentapisteillä havainnoitiin linnustoa 10 minuutin

3 ajan. Havainnoinnissa merkittiin ylös kaikki hankealueella tai sen tuntumassa havaitut linnut ja havainnointiyksikkönä oli yksilö. Myös pisteiden välisillä siirtymillä havaitut linnut kirjattiin muistiin. Pistelaskennassa hyödynnettiin peltojen reunoilla olevia paalikasoja tarkkailupaikkoina, mutta laskentapisteitä sijaitsi myös muualla hankealueella ja sen läheisillä alueilla. Laskentapisteet pyrittiin sijoittamaan siten, että pisteiltä olisi mahdollisimman hyvä näkyvyys ympäristöön ja laskentareitit kattaisivat mahdollisimman hyvin itse hankealueen lisäksi myös hankealueen lähellä sijaitsevia suoalueita. Iljansuon muuttolaskennoissa kirjattiin ylös myös alueen yli lentäneet linnut. Tuloksissa on kuitenkin pyritty erittelemään mm. havainnot arktisista vesilinnuista, jotka eivät käytä aluetta muutonaikana. 2.2 Kiertolaskenta Kiertolaskentaa käytettiin Iljansuolla sekä kevät- että syysmuuttolaskennoissa. Kiertolaskennassa selvitysalue kuljetaan kauttaaltaan läpi ennalta suunniteltua reittiä hitaasti, ja välillä pysähdellen. Laskennan aikana kirjataan kaikki havaitut linnut ylös. Kevätmuuton aikaan kiertolaskentaa käytettiin ainoastaan Iljansuon länsiosien lampien muutonaikaisen linnuston selvittämiseen. Näihin kuuluvat Korpilampi, Palolampi, Pienilampi ja Lössänlampi. Syysmuuttolaskennoissa käytettiin kiertolaskentaa alueen ruokohelpikasvustojen peittävyyden takia. Kevätmuuttolaskentojen aikaan Iljansuon ruokohelpikasvustot olivat lakoontuneina ja näkyvyys pelloilla oli hyvä. Syksyllä tilanne on kuitenkin erilainen, kun helpikasvustot ovat edelleen pystyssä. Kasvuston korkeus oli alueen pelloilla n. 1,0 1,7 m. Kasvuston ollessa laajoilla peltoalueilla näinkin korkea oli lintujen havaitseminen pelloilta paikoin lähes mahdotonta. Tästä syystä alueiden pelloilla suoritettiin kiertolaskentoja myös syyslaskennan aikana. 2.3 Linjalaskenta Linjalaskenta antaa yleiskuvan alueen linnustosta ja lajien runsaussuhteista. Linjalaskennassa selvitysalueella kuljetaan ennalta suunniteltua reittiä pitkin hitaasti ja välillä pysähdellen. Laskennan aikana merkitään erillisille lomakkeelle kaikki havaitut parit tai pareiksi tulkittavat havainnot. Menetelmän tuloksena ei ole absoluuttiset vaan suhteelliset parimäärät. Menetelmän etuna on sen tehokkuus: linjalaskennalla voidaan samassa ajassa selvittää laajempia alueita kuin esim. kartoituslaskennalla. Menetelmä on alunperin kehitetty lintukantojen pitkäaikaisseurantaan, eikä kertaluonteisen inventoinnin tarpeisiin. Linjalaskennan avulla saadaan edustava yleiskuva tutkittavan alueen runsaista ja näkyvistä lajeista, mutta sen avulla tavoitetaan huonosti harvinaisia ja harvalukuisia lajeja. Yhden käyntikerran menetelmänä linjalaskennan keskimääräiseksi tehokkuudeksi on esitetty n. 70 % (Rajasärkkä & Virolainen 1994). Yhden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuyksilöitä tai -lajeja niiden satunnaisen liikkumisen sekä olosuhteiden vaikutusten takia. Etenkin vaikeasti havaittavat lajit saattavat helposti jäädä havaitsematta tai parimääräarvio voi olla liian suuri. Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kaksi (Turveteollisuusliitto ry 2002). Iljansuon alueen pesimälinnuston selvittämiseksi käytettiin linjalaskentaa alueen laajuuden vuoksi. Laskentojen pääpaino oli hankealueen tuntumassa sijaitsevilla suoalueilla. Laskentojen tuloksissa on esitetty havaittujen lintulajien suojelullinen asema. Lajien suojelullisen aseman tarkastelussa on otettu huomioon seuraavat suojeluluokitukset:

4 -EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit - Suomen kansainväliset erityisvastuulajit (EVA) - kansallinen uhanalaisluokitus (Rassi ym. 2010) - alueellinen uhanalaisuus Lisäksi omalla kappaleellaan selvityksessä on huomioitu luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajit sekä uhanalaiset päiväpetolinnut. Alueellisen uhanalaisuuden tarkastelussa Iljansuon alue on katsottu kuuluvaksi keskiboreaaliseen, Pohjois-Karjalan Kainuun alueeseen (3b). Linjalaskennan tuloksiin on sisällytetty havaitut vesilinnut ja lokkilinnut, joita ei maalintujen linjalaskennoissa normaalisti huomioida. Näiden lajien kohdalla ei ole kuitenkaan laskettu esim. laskennallisia parimääriä tai suojelupistearvoa. Alueen linnustollisten arvon arvioimisessa on käytetty Kosteikkojen linnuston suojelupistearvo-teoksessa (Asanti ym. 2003) esitettyjä menetelmiä. 3 TULOKSET 3.1 Kevätmuutonaikainen linnusto 3.1.1 Linnuston yleiskuvaus Iljansuon kevätmuuttolaskennoissa havaittiin yhteensä 76 lintulajia ja 2444 lintuyksilöä (liite 6). Havaituista linnuista 587 oli selkeästi alueen yli muuttaneita, jotka eivät varmuudella käyttäneet aluetta esim. levähdyspaikkana. Tähän kategoriaan päätyi lähinnä korkealla (yli 100 m) lentäneet joutsenet, hanhet sekä arktiset vesilinnut. Lintujen kevätmuutto oli vilkkaampaa tarkkailujakson alussa ja laski jakson loppua kohden. Tämä näkyi selvästi mm. peippojen, kahlaajien ja vesilintujen määrissä. Iljansuon alueella paikallisina/kiertelevinä tai ruokailevina havaittuja lintuyksilöitä oli 1757. Näistä varpuslintuja oli 71 %, kahlaajia 15 % ja vesilintuja 9 %. Varpuslinnuista runsaimpia olivat mm. kirviset (14 % kaikista havainnoista), peipot (10 %) ja pajulintu (9 %). Näistä peipoilla (peippo ja järripeippo) ja kirvisillä oli selvästi vielä muutto käynnissä, vaikka osa havainnoista koskikin alueella pesiviä lintuja. Pajulintuhavainnot käsittävät pääasiassa alueella laulavina havaittuja lintuja. Varpuslinnuista tehtiin havaintoja etenkin peltojen reunoilta ja alueen reunusmetsistä. Pääosa havainnoista saattaakin koskea alueella pesiviä varpuslintuja. Kevätmuuttolaskennoissa runsaslintuisimpia kohteita olivat Paljakansuon ja Lössänsuon alueiden tulvapellot, joilla tavattiin valtaosa laskennoissa havaituista kahlaajista ja vesilinnuista. Muiden lajiryhmien osalla havainnot jakautuivat tasaisemmin koko alueelle. Peltoalueiden muutonaikainen linnusto koostui hyvin pitkälle peipoista, kirvisistä sekä pajusirkuista ja lapinsirkuista. Muu varpuslinnusto on havaittu pääasiassa metsänreunoilta (laulavina) tai lennosta. Kahlaajia tavattiin etenkin Iljansuon alueen tulvapelloilla. Kevätmuutolla havaittuihin kahlaajalajeihin kuului 12 lajia, joista runsaimpia olivat liro (Tringa glareola, 82 yksilöä) ja taivaanvuohi (Gallinago gallinago, 48 yksilöä). Muiden lajien kokonaisyksilömäärät jäivät pääasiassa muutamasta muutamaan kymmeneen yksilöön. Kahlaajien osalta mielenkiintoisimmat havainnot olivat 23 suokukon (Philomachus pugnax) muuttoparvi Löytösuon luonnontilaisella osalla, soidintavat jänkäkurpat (Lymnocryptes minimus) Lössänsuon tulva-pelloilla, sekä pikkutylli (Charadrius dubius)) Lössänsuon alueen paljailla

5 turvekentillä. Sekä jänkäkurppa- että pikkutyllihavainto saattavat viitata mahdolliseen pesintään (tavattu sopivissa elinympäristöissä), vaikka kumpaakaan lajeista ei havaittu kesäkuun lopun linjalaskennoissa. Vesilintuja tavattiin ainoastaan pelto- ja turvemaa-alueiden tulvanalaisilla osilla sekä syvemmillä pelto-ojilla. Laskennoissa eniten vesilintuja havaittiin Paljakansuon tulva-alueella. Laskennan runsaimmat alueella tavatut vesilintulajit olivat tavi (Anas crecca, 60 yksilöä) ja sinisorsa (Anas platyrhynchos, 27 yksilöä). Iljansuon alueella havaittiin alueen yli muuttaviin yksilömääriin nähden vähänlaisesti laulujoutsenia (Cygnus cygnus) ja metsähanhia (Anser fabalis) - tosin laulujoutsenen muutto alkaa jo hyvin varhain keväällä. Joutsenia alueella havaittiin laskennoissa yhteensä 22 ja metsähanhia 20. Metsähanhia havaittiin myös alueen yli lentävinä parvina, yhteensä 97 yksilöä. Petolintuja havaittiin yhteensä viisi lajia, joista kanahaukka (Accipiter gentilis), hiirihaukka (Buteo buteo) ja maakotka (Aquila chrysaetos) saattavat pesiä alueella. Alueen lammilla suoritetuissa kiertolaskennoissa havaittiin vähäinen määrä sorsalintuja ja kahlaajia (taulukko 2), joista ainakin osa kuulunee lampien ympäristön pesimälajistoon. Taulukko 2. Iljansuon alueen länsiosien lampien kiertolaskennoissa havaittu lajisto ja yksilömäärät. Alleviivatut lajit ovat suolajeja. Lammet Laji Tieteellinen nimi Lössänlampi Palolampi Pienilampi Korpilampi Laulujoutsen Cygnus cygnus 2 Tavi Anas crecca 3 1 1 2 Sinisorsa Anas platyrhynchos 2 Telkkä Bucephala clangula 7 Teeri Tetrao tetrix 2 Valkoviklo Tringa nebularia 1 2 Liro Tringa glareola 1 Keltavästäräkki Motacilla flava 1 Pajusirkku Emberiza schoeniclus 4 1 Yhteensä 19 3 1 7 3.1.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit Kevätmuuttolaskennoissa havaittiin yhteensä 28 suojelullisen aseman omaavaa lajia, joista 10 kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, 14 kansallisen uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2010) mukaisiin lajeihin, 12 Suomen erityisvastuulajeihin (EVA) ja 8 alueellisesti uhanalaisiin lajeihin (taulukko 3). Suojelullisen aseman omaavat lajit kattoivat 33 % kaikista havaituista lintuyksilöistä.

6 Taulukko 3. Iljansuon alueen kevätmuuttolaskennoissa havaitut suojelullisen aseman omaavat lajit, lajien suojelullinen asema, havaitut yksilömäärät, selvitysalueen yli lentäneiden yksilömäärät ja havaintojen kokonaismäärät lajeittain. Yksilömäärä-sarake ei sisällä ylilentäneiden lintujen yksilömääriä. EU viittaa EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, UH kansalliseen uhanalaisluokitukseen (Rassi, ym. 2010), EVA Suomen erityisvastuulajeihin ja al. uh. Alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Alleviivatut lajit ovat suolajeja (Väisänen, ym. 1998 mukaan). Ylil. = yli lentäneet. Suojelullinen asema 07.05 15.05 16.05 18.05 Al. yksilö- yksilö- yksilö- yksilö- Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA uh. määrä ylil. määrä ylil. määrä ylil. määrä ylil. Havaittu yksilömäärä yhteensä Laulujoutsen Cygnus cygnus x x 8 6 2 2 2 10 3 22 Metsähanhi Anser fabalis NT x x 2 3 3 30 15 64 20 Haapana Anas penelope x 13 13 Tavi Anas crecca x 38 21 1 60 Mustalintu Melanitta nigra x 0 310 0 Telkkä Bucephala clangula x 2 2 Riekko Lagopus lagopus NT 1 1 Teeri Tetrao tetrix x NT x 14 4 18 Sinisuohaukka Circus cyaneus x VU 1 1 Hiirihaukka Buteo buteo VU 2 2 Maakotka Aquila chrysaetos x VU x 1 1 Kalasääski Pandion haliaetus x NT 1 1 Kurki Grus grus x 3 3 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 10 4 1 7 2 20 Suokukko Philomachus pugnax x EN x 2 23 25 Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus x 2 2 Pikkukuovi Numenius phaeopus x 14 2 7 1 24 Kuovi Numenius arquata x 1 1 Valkoviklo Tringa nebularia x 11 4 3 4 22 Liro Tringa glareola x x x 48 24 5 5 82 Pikkulokki Larus minutus x x 4 4 Naurulokki Larus ridibundus NT x 2 4 6 Niittykirvinen Anthus pratensis NT 45 23 63 7 138 Keltavästäräkki Motacilla flava VU x 4 15 15 18 52 Sinirinta Luscinia svecica x NT 1 1 Kivitasku Oenanthe oenanthe VU 3 1 4 Kottarainen Sturnus vulgaris x 1 1 Pohjansirkku Emberiza rustica VU 1 1 2 Suojelullisesti merkittävät lajit 10 14 12 8 207 13 124 32 148 374 49 3 528 Kaikki lajit 666 13 378 32 461 489 252 53 1757 Lajilkm. 51 45 39 37 75 3.1.3 EU:n lintudirektiivin lajit, EVA-lajit sekä UHEX-lajit Laulujoutsenia (Cygnus cygnus, EU, EVA) havaittiin alueella paikallisena ainoastaan Lössänsuon alueen tulvivilla pelloilla ja turvekentillä ja Ilajanjoella. Lisäksi yksi pari havaittiin Paljakansuon alueen turvekentillä, mistä kesäkuussa löydettiin myös parin pesä. Suurin paikallinen parvi oli kooltaan 8 lintua. Metsähanhista (Anser fabalis, NT, EVA) valtaosa havaittiin lennosta. 117 havaitusta linnusta 22 alueella kierteleviä tai paikallisia. Paikallisena laji oli runsain Löytösuon turvekentillä, jossa havaittiin 6 yksilöä. Lisäksi 1 pari tavattiin Paljakansuon turvekentillä. Muut havainnot koskivat pääasiassa matalalla lentäneitä lintuja eri puolilla aluetta.

7 Haapana (Anas penelope, EVA) tavattiin laskennoissa ainoastaan 7.5. Paljakansuon tulvaalueella, 13 yksilöä. 15.5. havaittiin Lössänsuon kaakkoisosassa 14 linnun parvi laskentojen ulkopuolella (ei tuloksissa). Taveja (Anas crecca, EVA) havaittiin Lössänsuon ja Paljakansuon tulva-alueilla sekä alueen lammilla. Lisäksi lajin saattoi tavata alueen pelto- ja metsäojista. Runsain laji oli Paljakansuolla 7.5., jossa 33 linnun parvi. Telkkä (Bucephala clangula, EVA) havaittiin ainoastaan 7.5. Paljakansuon tulva-alueen ojalla, jossa havaittiin 1 pari. Kyseessä saattoi olla sama pari, jonka poikue tavattiin paikalla kesäkuun laskennassa. Riekosta (Lagopus lagopus, NT) tehtiin ainoastaan yksi havainto; 16.5. Löytösuon luonnontilaisella osalla (1 lintu). Laskentojen ulkopuolella laji havaittiin myös Lössänsuon peltojen itäpuolisella rämeellä (2 lintua). Teeriä (Tetrao terix, EU, NT, EVA) havaittiin Lössänsuon peltojen reunoilla sekä Löytösuolla. Suurin nähty parvi oli 6 koirasta Lössänsuon pelloilla. Soidinpaikka ainakin Lössänsuon pelloilla, Löytösuolla sekä Puohtiinojan pohjoispuolisella suolla (äänihavainto useasta linnusta). Sinisuohaukka (Circus cyaneus, EU, VU) havaittiin kerran; 18.5. Lössänsuon turvekankailla koiras ylilentävänä. Muuttavaksi tulkittu lintu. Hiirihaukka (Buteo buteo, VU) havaittiin ainoastaan Paljakansuon alueella kahdesti 7.5. (kiertelevä, saalistava). Saattaa kuulua alueen pesimälajistoon. Maakotka (Aquila chrysaetos, EU, VU) havaittiin kiertelevänä Paljakansuon alueella 7.5. Havaittu myös laskennan jälkeen alueella. Vanha lintu, havainto saattaa koskea alueen tuntumassa aiemmin pesinyttä paria. Kalasääski (Pandion haliaetus, EU, NT) havaittiin kerran; 7.5. Paljakansuon alueella muuttava lintu. Kurjesta (Grus grus, EU) tehtiin havaintoja ainoastaan äänihavaintoina Lössänsuon eteläosista sekä Palosuon alueelta. Kapustarintoja (Pluvialis apricaria, EU) havaittiin koko hankealueella. Osa muuttavia, osa pesiviksi tulkittavia. Suurin muuttoparvi; 6 lintua Paljakansuon alueella. Muut havainnot yksittäisistä linnuista tai pareista alueen pelloilla tai soilla. Löytösuolla vähintään 4 paria 16.5. Suokukko (Philomachus pugnax, EU, EN). Lajista kaksi muuttohavaintoa; 23 linnun parvi Löytösuon luonnontilaisella osalla 16.5. ja 2 yksilöä Paljakansuon tulva-alueella 7.5. Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus, EVA) tavattiin Lössänsuon eteläosan tulvaisella peltoalueella. Alueella kaksi soidintavaa lintua 15.5. Laji soidintaa myös muutolla, mutta alueella potentiaalista pesimisympäristöäkin. Kuovi (Numenius arquata. EVA) havaittiin runsaasta peltoympäristöstä huolimatta ainoastaan kerran; 18.5. Lössänsuon eteläosan pelloilla. Saattaa pesiä alueella. Pikkukuovi (Numenius phaeopus, EVA) havaittiin muuttavana ja pesiviksi tulkittavina. Suurin muuttoparvi oli 10 lintua 7.5. Paljakansuon peltoalueella. Löytösuolla pesiviä pareja oli vähintään neljä 16.5. Äänihavaintoja tehtiin myös Palosuolta.

8 Valkoviklo (Tringa nebularia, EVA) oli melko vähälukuinen yhteensä 22 yksilöä. Havainnot koskevat ylilentäneitä lintuja/pareja sekä lähinnä yksittäisiä paikallisia lintuja; mm. Palolampi 2 yks., Lössänlampi 1 soidintava sekä Lössänsuon pellot 3 yksilöä. Liro (Tringa glareola, EU, EVA) oli kevään runsain kahlaaja havaintomäärän ollessa 82 yksilöä. Linnut olivat lähinnä pareittain; suurin löyhä keskittymä 13 lintua 7.5. Paljakansuon tulva-alueella. Muuttavia lintuja / pareja eniten 7. ja 15.5. Mahdollisesti pesiviä pareja tavattiin mm. Palosuon, Lössänlammen, Korpilammen ja Lössänsuon peltojen alueella. Pikkulokki (Larus minutus, EU, EVA) havaittiin ainoastaan muuttavina, hetken paikallisina lintuina 15.5. Lössänsuon eteläosassa ja Lössänlammella yhteensä 4 yksilöä. Naurulokki (Larus ridibundus, NT) oli niin ikään vähälukuinen alueen läpi muuttava laji. Suurin parvi oli 15.5. Lössänsuon eteläosassa. Niittykirvinen (Anthus pratensis, NT) esiintyi koko alueella. Havainnot tehtiin pääasiassa pelloilta ja soilta. Löytösuon luonnontilaisilla osilla havaittiin 16.5. yhteensä 26 lintua, jotka olivat pääsääntöisesti pesiviksi tulkittavia. Keltavästäräkki (Motacilla flava, VU) havaittiin runsaimpana Lössänsuon eteläosan tulvaalueella; 15.5. 13 lintua ja 18.5. 14 yksilöä. Muita havaintoja tehtiin mm. Paljakansuon peltoalueilla, Palosuo, Löytösuon nevalla ja Puohtiinsuon pohjoispuolisella suolla. Sinirinta (Luscinia svecica, EU, NT) havaittiin kerran 15.5. Korpilammen tuntumassa, pellonreunassa. Kivitasku (Oenanthe oenanthe, VU) havaittiin ainoastaan kaksi kertaa; 7.5. kolme lintua Paljakansuon pohjoisosien pelloilla ja 16.5. 1 yksilö Löytösuon luonnontilaisella osalla. Pohjansirkku (Emberiza rustica, VU) havaittiin kahdesti; 7.5. Paljakansuon tulva-alueella paikallisena ja 15.5. laulava lintu Lössänsuon itä-/kaakkoispuoleisella rämeellä. 3.1.4 Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajit sekä uhanalaiset päiväpetolinnut Kevätmuuttolaskennoissa havaittiin luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajeista maakotka, joka on luokiteltu erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Uhanalaisista päiväpetolinnuista laskennoissa havaittiin edellisessä luvussa mainitut sinisuohaukka (EU, VU), hiirihaukka (VU) ja maakotka (EU, VU). Näistä selkeämmin alueen yli muuttaneita oli sinisuohaukka. 3.1.5 Linnuston muutonaikainen suojeluarvo Iljansuon alueen kevätmuutonaikaista merkitystä arvioitiin Kosteikkojen linnuston suojeluarvo-teoksessa (Asanti, ym. 2003) esitetyn luokituksen mukaisesti. Tämän mukaan alue on tulkittavissa laskentojen tulosten perusteella maakunnallisesti arvokkaaksi muuttolintujen levähdysalueeksi. Määritelmän mukaan maakunnallisesti arvokkaalla (luokka III) levähdysalueella tavataan alueellisesti uhanalaisia muuttolintulajeja (lista C) tai tavataan säännöllisesti isoja arkoja lajeja (lista D), parhaimmillaan kymmeniä kerrallaan; haikaroita useita kerrallaan tai ainakin jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan vähintään 500 vesilintua tai 250 kahlaajaa. Yhdenkin kriteerin täyttyminen riittää luokan saavuttamiseen.

9 Iljansuon alueella tavattiin listan B (Asanti, ym. 2003) lajeista maakotka. Listan C lajeista alueella havaittiin metsähanhi, sinisuohaukka, kalasääski, jänkäkurppa, pikkulokki ja kottarainen. Listan D lajeista alueella havaittiin laulujoutsen ja kurki. Jotta Iljansuon alue olisi valtakunnallisesti arvokas (luokka II) levähdysalue, alueella tulisi tavata säännöllisesti listan B lajeja, merkittäviä määriä listan C lajeja, listan D lajeja jossain vaiheessa muuttokautta vähintään 100 yksilöä kerrallaan tai ainakin jossain vaiheessa muuttokautta vähintään 1000 vesilintua tai 500 kahlaajaa. Laskentatulosten perusteella Iljansuolla ehdot täyttyisivät, mikäli alueella havaittaisiin esim. yli 100 laulujoutsenta tai satoja metsähanhia. 3.2 Pesimälinnusto 3.2.1 Linnuston yleiskuvaus Iljansuon pesimäajan linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 51 lajia ja 443 yksilöä (liite 7). Linjalaskennoissa havaittu lintulajisto koostui pääasiassa metsän yleislajeista (56 %) ja havumetsälajeista (18 %). Kaikista havaituista pareista 9 % edusti suolajeja ja 6 % pellon ja rakennetun maan lajeja. Muiden lajiryhmien osuus oli 3 % tai alle 3 %. Iljansuon hankealue koostuu lähes täysin ruokohelpipelloista ja turvekentistä. Osa alueista oli laskennan aikana edelleen kevään tapaan veden valtaamana. Kyseiset tulva-alueet ovatkin varsinaisen hankealueen linnustollisesti runsaslajisimpia. Tulva-alueiden pesimälinnusto muodostuu kosteikko- ja suolajeista. Pesimälajistoon kuuluu mm. tavi, sinisorsa, telkkä, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, liro, valkoviklo, keltavästäräkki, ja laulujoutsen. Myös ruskosuohaukka pesinee Iljansuon alueen tulva-alueiden liepeillä. Peltoalueiden runsaimpia lajeja ovat pensastasku ja pajusirkku. Pensastaskutiheys vaikuttaa paikoin esim. Lössänsuon ja Löytösuon alueiden pelloilla olevan selvästi tavanomaista korkeampi. Pajusirkkuja havaittiin etenkin kosteampien pelto-ojien sekä leveämpien reunusojien varsilla. Muita peltoalueiden lajeja ovat lähinnä harvakseltaan tavatut västäräkki ja niittykirvinen. Hankealueen reunojen ja ulkopuolisten metsien lintulajisto koostuu pitkälti metsän yleislajeista ja havumetsälajeista (yhteensä luokat kattavat 74 % linjalaskentojen kaikista havainnoista). Lähialueiden runsaimpia metsälajeja ovat peippo, pajulintu, metsäkirvinen ja laulurastas. Harvinaisempia alueella havaittuja metsälajeja olivat mm. tilhi ja idänuunilintu (Iljanjokivarren metsät). Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä havaittiin kaikkia metsäkanalintuja pyytä lukuun ottamatta. Näistä metsoa tavattiin ainoastaan varsinaisten laskentojen ulkopuolella. Hankealueelta ja aluerajauksia ympäröivillä soilla havaittiin yhteensä 7 suolajia; riekko, kurki, pikkukuovi, valkoviklo, liro, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Muita soille tyypillisiä, laskennoissa havaittuja lajeja olivat töyhtöhyyppä, kalalokki, kapustarinta ja taivaanvuohi. Suolajeja havaittiin harvakseltaan lähes kaikilta hankealuetta ympäröiviltä ojituksilta säilyneiltä suoalueilta. Muita runsaslajisempia alueita olivat Lössänsuon lounaispuolen neva, Lössänsuon pohjoispuoliset suoalueet sekä Löytösuon nevat. Laajimmat kevättulva-alueet sijaitsivat Lössänsuon eteläosien pelloilla (kts. sijainnit liite 2). Toinen linnustoltaan merkittävä tulva-alue sijaitsi Paljakansuon peltoalueiden keskiosissa. Muita tulva-alueita olivat mm. Lössänsuon keskiosat sekä Lössänsuon koillisosan turvekentät.

10 Näillä alueilla ei kuitenkaan tavattu juuri lainkaan suo- tai kosteikkolajeja, pajusirkkua ja taivaanvuohta lukuun ottamatta. Taulukko 4. Iljansuon alueen merkittävimpien kosteikkojen ja soiden havaitut parimäärät kosteikkoja ja soita elinympäristönään käyttävien lajien osalta pesimäaikana. Lampien ja tulva-alueiden parimäärät perustuvat kiertolaskentoihin. Suoalueiden parimäärät perustuvat linjalaskennassa havaittuihin parimääriin. Suluissa olevat määrät viittaavat muuttaviksi tulkittujen lintujen yksilömääriin. Alleviivatut lajit ovat suolajeja. Lammet Tulva-alueet Suoalueet Laji Tieteellinen nimi Laulujoutsen Cygnus cygnus 1 Tavi Anas crecca 1 4 (26) 7 (2) Sinisorsa Anas platyrhynchos 1 1 1 (13) Telkkä Bucephala clangula 1 1 Lössänlampi Palolampi Riekko Lagopus lagopus 1 1 1 Teeri Tetrao tetrix * 1 2 Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 1 Kurki Grus grus * 1 1 Kapustarinta Pluvialis apricaria 1 1 4 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1 3 2 Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus? Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 1 6** 3 1 2 Pikkukuovi Numenius phaeopus 1 4 Valkoviklo Tringa nebularia (1) (1) 2 1 1 Liro Tringa glareola 1 (40) 3 (27) 1 1 Kalalokki Larus canus 1 1 Keltavästäräkki Motacilla flava 1 6 Pensastasku Saxicola rubetra 1 7 3 Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus 1 2 Pajusirkku Emberiza schoeniclus 2 2 5 Yhteensä 5 - - 2 21 38 8 12 3 12 * = epäsuoria havaintoja lajista (sulkia, tuoreita jälkiä, tms.) ** = osa todennäköisesti muuttavia Pienilampi Korpilampi Paljakansuo Lössänsuo Lössänsuo lounas Palosuon alue Lössänsuo itä Löytösuo Löytösuon alueen soiden pesimälinnustoon kuuluu mm. riekko, taivaanvuohi, kurki (jälkiä), kapustarinta ja pikkukuovi. Lössänsuon pohjoispuolisen Palosuon alueen lajeihin kuuluvat ainakin riekko, kapustarinta, pikkukuovi ja kurki. Lössänsuon lounaispuolen suolajistoon kuuluu puolestaan valkoviklo, töyhtöhyyppä, kalalokki, kurki (tuoreita jälkiä) sekä kapustarinta. Iljansuon länsiosien lampiin kuuluvat Lössänlampi, Korpilampi, Palolampi ja Pienilampi. Kiertolaskentojen perusteella lampien linnusto on melko vaatimatonta (taulukko 4). Lampien lintulajistoon kuuluu vähäinen määrä vesilintuja sekä vaatimattomampia kosteikkolajeja (taivaanvuohi ja pajusirkku). Myöhäisen laskenta-ajankohdan vuoksi ei esim. kaikkia lammilla pesiviä vesilintuja ole välttämättä havaittu.

3.2.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit 9M609216 11 Iljansuon linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 16 suojelullisen aseman omaavaa lajia (taulukko 5), joista viisi kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, kuusi kansallisen uhanalaisluokituksen lajeihin ja seitsemän Suomen erityisvastuulajeihin. Lisäksi kaksi lajia on luokiteltu alueellisesti uhanalaisiksi. Taulukossa 5 esitettyjen lajien lisäksi Iljansuon hankealueen pesimälinnustoon kuuluu laulujoutsen (EU, EVA). Lajin samanvuotinen pesäkumpu löytyi varsinaisen laskennan ulkopuolella hankealueelta. Taulukko 5. Iljansuon alueen pesimäajan linjalaskennoissa havaitut suojelullisen aseman omaavat lajit, lajien suojelullinen asema, havaitut parimäärät, tiheys ja laskenta-alueen laskennalliset suojelupisteet. EU viittaa EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, UH kansalliseen uhanalaisluokitukseen (Rassi, ym. 2010), EVA Suomen erityisvastuulajeihin ja al. uh. alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Alleviivatut lajit ovat suolajeja (Väisänen, ym. 1998 mukaan). * = lajille ei laskettu arvoa ei kuulu maalintujen linjalaskennan lajeihin. Suojelullinen asema Al. Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA uh. 23.6 28.6 29.6 Havaittu parimäärä yhteensä Tiheys (paria / km2) Tavi Anas crecca x 1 1 2 0,1 * Telkkä Bucephala clangula x 1 1 0,1 * Suojelupisteet Riekko Lagopus lagopus NT 2 1 3 2,1 12,81 Teeri Tetrao tetrix x NT x 1 5 1 7 1,9 9,59 Ruskosuohaukka Circus aeruginosus x 1 1 2 0,1 5,65 Kurki Grus grus x 1 2 3 0,2 8,85 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 2 5 1 8 1,7 9,02 Pikkukuovi Numenius phaeopus x 4 8 12 1,4 9,20 Valkoviklo Tringa nebularia x 5 5 0,4 5,29 Liro Tringa glareola x x x 5 1 6 1,2 4,34 Niittykirvinen Anthus pratensis NT 3 7 2 12 4,5 2,57 Keltavästäräkki Motacilla flava VU x 1 1 0,5 0,53 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x 6 2 8 0,8 0,72 Kivitasku Oenanthe oenanthe VU 1 1 0,4 1,66 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT 1 1 0,7 0,54 Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus x 1 1 0,7 5,58 Suojelullisesti merkittävät lajit 5 6 7 2 32 30 10 72 16,8 76,35 Kaikki lajit 261 111 72 444 51,8 125,88 3.2.3 EU:n lintudirektiivin lajit, EVA-lajit sekä UHEX-lajit Laulujoutsenen (Cygnus cygnus, EU, EVA) samana kesänä käytössä ollut pesäkumpu löytyi Paljakansuon alueelta, hankealueelta. Kummun läheisyydestä löytyi munankuoren kappaleita. Lajia ei havaittu linjalaskennoissa. Taveja (Anas crecca, EVA) havaittiin pesimäajan linjalaskennoissa ainoastaan Lössänsuon alueen reunaojalta ja Paljakansuon alueen tulva-alueelta. Kiertolaskentojen perusteella laji on yleinen sekä Lössänsuon että Paljakansuon tulva-alueilla, joilla vesi vaikuttaa viipyvän myöhäiskesälle asti. Lössänsuon tulva-alueilla havaittiin 23.6. 4 naarasta poikueineen sekä yksi naaras (mahdollisesti poikueellinen). Paljakansuon tulva-alueilla havaittiin laskennan ulkopuolella kolme naarasta poikueineen sekä yksinäisiä naaraita. Lisäksi alueella oli 22 linnun erillinen parvi.

12 Telkkä (Bucephala clangula, EVA) havaittiin linjalaskennoissa ainoastaan kerran; Paljakansuon tulva-alueella naaras. Laskennan ulkopuolella paikalla havaittiin myös yksi poikanen. Riekosta (Lagopus lagopus, NT) tehtiin havaintoja Löytösuon luonnontilaisilta osilta (poikue) sekä Lössänsuon alueen pohjoispuolelta. Muutonaikais- ja pesimäajanlaskennoissa lajia havaittiin lähinnä hankealueen keski- ja länsiosien läheisillä vähänlaisesti muuttuneilla suoalueilla tai niiden laiteilla. Teeriä (Tetrao terix, EU, NT, EVA) havaittiin koko hankealueella (pääasiassa koiraita). Muutonaikaishavainnot huomioon ottaen, lajia tavattiin varmimmin Lössänsuon ja Löytösuon alueilta. Linjalaskennoissa lajia havaittiin runsaimmin Lössänsuon suonreunoilta. Ruskosuohaukka (Circus aeroginosus, EU) saattaa kuulua alueen pesimälajistoon. Naaras havaittiin laskennoissa kahdesti Paljakansuon tulva-alueilla. Alueella on lajille sopivaa elinympäristöä. Kurjesta (Grus grus, EU) tehtiin äänihavaintoja Palosuon alueelta. Lisäksi yksi pari havaittiin Löytösuolla. Lössänsuon lounaispuoliselta suolta tehtiin useita jälkihavaintoja. Kapustarintoja (Pluvialis apricaria, EU) havaittiin eniten Löytösuon alueella, jonka luonnontilaisilla osilla havaittiin neljä paria. Lisäksi läheisillä pelloilla havaittiin yksi pari. Muita pesintään viittaavia havaintoja olivat Puohtiinojan pohjoispuolisella avosuolla havaittu pari sekä Lössänsuon pohjoispuolisella avosuolla havaittu naaras. Pikkukuovi (Numenius phaeopus, EVA) kuuluu ainakin Palosuon (vähintään 1 pari) ja Löytösuon nevojen pesimälinnustoon (vähintään 3 paria). Osa havainnoista koskee alueen yli, muuttaviksi tulkittuja lintuja (4 yksilöä). Valkoviklo (Tringa nebularia, EVA) kuuluu Lössänsuon alueen linnustoon. Laji pesii ainakin Lössänsuon lounaispuolisella avonevalla, Lössänsuon tulvapelloilla sekä Lössänsuon itäpuolisella räme- / rämenevamuuttumalla. Muilla alueilla havaitut valkoviklot on tulkittu muuttaviksi. Liroja (Tringa glareola, EU, EVA) havaittiin hankealueella pääasiassa muuttavina, vaikkakin lajista tehtiin myös pesintään viittaavia havaintoja. Laji pesinee ainakin Lössänsuon tulvaalueella sekä Lössänsuon reunusrämeillä. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja tehtiin myös Paljakansuon tulva-alueella. Muuttohavainnot; 23.6 Lössänsuon tulvalammikot, 9 yksilöä ja 28.6 Paljakansuon tulva-alue 40 yksilöä. Niittykirvinen (Anthus pratensis, NT) on alueella melko vähälukuinen laji. Runsaimmin lajia havaittiin Löytösuon luonnontilaisilla osilla. Muiden luonnontilaisten nevojen ohella lajista tehtiin yksittäishavaintoja myös ruokohelpipelloilta. Kiertolaskennassa lajia havaittiin myös Lössänsuon tulva-alueilla (5 paria). Keltavästäräkki (Motacilla flava, VU) on alueella yllättävän vähälukuinen, ottaen huomioon suoalueiden runsauden. Ympäryssoilta ei havaintoja lajista. Linjalaskennoissa tehtiin ainoastaan yksi havainto; varoittelevayksilö nähtiin Paljakansuon alueella. Lössänsuon kiertolaskennassa havaittiin 4 paria. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus, EVA) kuuluu hankealueen ulkopuolisten metsäisten ympäristöjen harvaan pesimälinnustoon. Kaikki havainnot koskevat laulavia koiraita. Kivitasku (Oenanthe oenanthe, VU) havaittiin ainoastaan Paljakansuon peltoalueella (pari).

13 Sirittäjäkoiras (Phylloscopus sibilatrix, NT) havaittiin laulavana Lössänsuon hankealueen pohjoispuolella. Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus, EVA) havaittiin hetken paikallisena Löytösuolla. 3.2.4 Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajit sekä uhanalaiset päiväpetolinnut Pesimäajan linjalaskennoissa ei havaittu luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajeja tai uhanalaisia päiväpetolintuja. Kevät- ja syysmuutonaikaiset havainnot maakotkasta viittaavat kuitenkin lajin esiintymiseen alueella. Lajin lähin tunnettu pesäpaikka sijaitsee yli 3 km:n etäisyydellä hankealueesta. Reviirillä on ollut onnistunut pesintä viimeksi vuonna 1994 (Tuomo Ollila, Metsähallitus 1.3.2010). Vuonna 1997 pesässä oli kuollut poikanen. Pesä on ollut asuttu vuonna 2001, jolloin sitä oli rakennettu mutta pesintä ei tuolloin ollut edennyt pidemmälle. Tämän jälkeen pesässä ei ole todettu merkkejä kotkan asumisesta. Lisäksi laskentojen ulkopuolella havaittiin luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lintulajeista käenpiika (Jynx torquilla) Lössänsuon lounaisosan pellonreunan metsikössä. 3.2.5 Pesimälinnuston suojelupistearvo Linnuston suojelullisen arvon mittaamiseen ei ole käytössä yksiselitteistä mittaria. Suomen oloihin voidaan kuitenkin käyttää Kosteikkojen linnuston suojeluarvo-teoksessa (Asanti, ym. 2003) esitettyä laskentamenetelmää. Menetelmä on ensisijaisesti kehitetty kosteikkojen (vesistöjen ja merenlahtien yms.) linnuston suojeluarvon mittaamiseen. Sitä voidaan kuitenkin suuntaa-antavasti käyttää myös mm. suomailla. Tulkinnassa tulisi verrata alueen arvoa muihin samankaltaisiin ja samankokoisiin alueisiin (Asanti ym. 2003). Linjalaskentojen perusteella Iljansuon alueen laskennallinen suojelupistearvo on 125,4 ja suojelupistetiheys 8,0 / km 2. Eniten alueen suojelupistearvoon vaikuttavat riekon (9 % suojelupistearvosta), teeren (8 %), kapustarinnan (7 %) ja pikkukuovin (7 %) esiintyminen alueella. On kuitenkin huomattava, että valtaosa laskentalinjoista sijoittuu hankealueen läheisille suomaille. Laskennan tulokset edustavatkin siten pääasiassa hankealueen lähiympäristön suojelupistearvoa, joskin mm. itse hankealueella tehtiin suojeluarvon kannalta merkittäviä havaintoja (mm. ruskosuohaukka). Laskenta-alueen suojelupistearvo on korkea, mutta itse aluekin hyvin laaja (laskenta-aluerajauksen pinta-ala 15,8 km 2 ). Suojelupistearvossa ei ole huomioitu alueella havaittuja sorsalintuja, eikä alueella varmuudella pesinyttä laulujoutsenta. Vesilintuja ei lokkien tapaan huomioida maalinnuston linjalaskennoissa, joten ao. lajeille ei ole laskettu suojelupisteitä. Suojelupistetiheys on melko keskimääräinen suo-alueille esim. alueellisesti. Valtaosa havainnoista koskee kuitenkin peltoalueiden ulkopuolisia maita. Mikäli laskennat olisi kohdistettu ainoastaan hankealueen ulkopuolisille metsä- ja suomaille, olisi niiden suojelupistetiheys keskimääräistä suo-aluetta korkeampi. Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että tuloksista puuttuvat vesilintujen suojelupisteet ja toisaalta monen lajin laskennalliset minimi- ja maksimiparimäärät vaikuttavat selvästi todellista suuremmilta. Esimerkiksi kapustarinnan parimääräarvio laskenta-alueella on 26 37, mikä vaikuttaa todelliseen tilanteeseen liian suurelta. Helposti havaittavana lajina laskennoissa on oletettavasti havaittu pääosa alueen kapustarinnoista. Lisäksi parimääräarviot on laskettu koko laskenta-alueelle mukaan lukien alueen pellot. Pellot eivät kuitenkaan ole kelvollista elinympäristöä monellekaan alueella pesivistä lajeista. Suoalueiden linnustollista arvoa voidaan suuntaa antavasti mitata myös soidensuojeluohjelman luokituksen mukaisesti. Luokituksessa lasketaan yksinkertaisesti tutkittavalla suoalueella tavattujen soita elinympäristönään käyttävien lajien lukumäärä.

14 Soidensuojelun perusohjelman (Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma 1977) luokituksen mukaisia suolajeja hankealueella havaittiin 21 ja tämän mukaan Iljansuon alue on linnustoltaan maakunnallisesti arvokas suoalue (15-21 suolajia). Suolajien lukumäärään sisältyy laskennan ulkopuolella todettu laulujoutsenen pesintä. Iljansuon aluetta voidaan karkeasti arvioiden pitää linnustoltaan maakunnallisesti merkittävänä alueena, jonka pääpainoarvo on hankealueen ulkopuolisilla suoalueilla sekä pienillä osilla hankealueen turve- / peltoalueita (tulva-alueet). Iljansuon alueen soiden linnusto on hieman vähälajisempi ja tiheydeltään alhaisempi kuin linnustoltaan edustavimmilla soilla. Tämä selittyy kuitenkin osittain sillä, että hankealueen lähisuot ovat pääasiassa puustoisia ja välipintaisia, eikä alueelta juurikaan löydy rimpisiä suoalueita. Iljansuon peltojen tulva-alueilla on myös sulkasadonaikaista merkitystä alueen vesilinnuille. Kolmiportaisella asteikolla Iljansuon alue kuuluu luokkaan III. Kosteikkojen linnuston suojelupistearvo-teos (Asanti, ym. 2003) määrittelee luokan III kuuluvan alueen seuraavasti: III: Alueella on merkitystä sulkasadon aikaisena kerääntymisalueena, jos sinne kerääntyy säännöllisesti jossain vaiheessa sulkasatokautta hanhia tai kymmeniä vesilintuja. Samoilla alueilla on myös merkitystä alueen vesilintujenpoikasympäristöinä, joskin ao. ympäristöt ovatkin maankäyttönsä puolesta ihmistoiminnan alaisia, eivätkä siten edusta luontaisia elinympäristöjä. 3.2.6 Linnustollisesti arvokkaimmat alueet Varsinaisen hankealueen linnustollisesti arvokkaimmat osat sijoittuvat pelto- ja turvemaaalueiden kevättulvapaikoille, joilla vesi viipyy pitkään kesälle. Nämä ympäristöt ovat tärkeitä mm. alueen vesilintujen poikueympäristöinä. Näistä linnustoltaan monipuolisimpia ovat Paljakansuon tulva-alue ja Lössänsuon alueen eteläosien tulvaiset pellot ja turvekentät. Paljakansuon tulva-alue on pitkälti ruokohelpipeltoa, mutta vesiviipyisten ojien reunoilla ja kosteimmilla peltosaroilla kasvillisuus on kehittymässä kosteikkomaiseen suuntaan ja melko peitteiseksi. Vaikka alue on melko pieni, havaittiin siellä useita vesilintupoikueita ja vaatimattomia kosteikkolajeja (pajusirkku, ruokokerttunen, taivaanvuohi). Tulva-alueen huomattavimpia lajeja olivat alueella mahdollisesti pesivä ruskosuohaukka, laulujoutsen sekä liro. Muita alueella alueen lajeja ovat mm. töyhtöhyyppä ja keltavästäräkki. Lössänsuon tulva-alue on edellistä laajempi. Osa alueesta on Paljakansuon tulva-alueen tapaan ojiltaan tulvivaa ruokohelpipeltoa, jonka kasvillisuus ei kuitenkaan juurikaan ole muuttunut. Sitä vastoin alueen peltosarkojen välissä esiintyvillä turvesaroilla kasvillisuus on muuttunut paikoin suojaavaksi luhtakasvillisuudeksi. Paljakansuon tapaan myös Lössänsuolla havaittiin useita vesilintupoikueita. Pesimälinnustoon kuuluu mm. tavi, töyhtöhyyppä, liro ja keltavästäräkki. Lössänsuon tulva-alueilla havaittiin eniten keltavästäräkkejä koko tutkimusalueella. Keväiset havainnot soidintavasta jänkäkurpasta saattavat ympäristön kasvillisuuden huomioiden viitata jopa lajin pesintään alueella. Hankealueen ulkopuolella sijaitsevista alueista pesimälinnustoltaan merkittävimpiä ovat Löytösuon, Palosuon ja Lössänsuon lounaispuolella sijaitseva neva. Lisäksi Iljanjoen varrella esiintyy paikoin vanhaa luonnontilaista metsää. Löytösuon ja Palosuon pesimälajistoon kuuluu mm. kurki, pikkukuovi, kapustarinta ja riekko. Lössänsuon lounaispuolisen nevan lajeihin kuuluu mm. valkoviklo, töyhtöhyyppä ja kalalokki. Linnustoltaan arvokkaimpien alueiden sijainti ja rajaukset on esitetty liitteessä 2.

3.2.7 Muut havainnot 9M609216 15 Myös laskentojen ulkopuolisia havaintoja kirjattiin ylös. Metso kuuluu alueen pesimälinnustoon. Lössänsuon alueen peltojen läheisissä metsissä havaittiin kaksi metsopoikuetta. Lössänsuon eteläisen osan reunametsässä havaittiin paikallisena käenpiika (mainittu edellä). Riekko havaittiin myös Paljakansuon alueella, Puohtiinojan eteläpuolelle suunnitellun pinta-valutuskentän paikalla sijaitsevalla pienellä luonnontilaisella rämeellä. 3.3 Syysmuutonaikainen linnusto 3.3.1 Linnuston yleiskuvaus Iljansuon syysmuuttolaskennoissa havaittiin yhteensä 43 lintulajia ja 1526 lintuyksilöä (liite 8). Tarkkailujaksolla muuttoa esiintyi lähinnä rastailla, tiaisilla, niittykirvisellä, urpiaisella ja laulujoutsenella. Laskennoissa havaittiin vähän selkeästi alueella lepäileviä / ruokailevia lintuja ja havainnot koskevatkin pääasiassa alueen yli matalalla lentäneitä lintuja. Rastaat ja urpiainen kattoivat 55 % kaikista alueen lintuhavainnoista. Rastaista valtaosa oli räkättirastaita (87 %). Niin rastaiden kuin urpiaistenkin päämuuttosuunta oli itä tai luode. Sama muuttosuunta oli havaittavissa myös alueella selkeämmin liikehtineillä tiaisilla. Muulla havaitulla muuttolintulajistolla päämuuttosuuntana oli lounas. Vesilintuja nähtiin alueella vähän; esimerkiksi hanhia ei alueella nähty yhtä kaukana lentänyttä parvea lukuun ottamatta. Alueella tavattujen paikallisten luontoharrastajien ja metsästäjien mukaan ruokohelpipelloilla on kuitenkin ajoittain havaittu pieniä metsähanhiparvia, joskin hyvin harvoin. Havaintoja pelloilla oleskelleista metsähanhista oli tehty ainakin laskentaa edeltävänä viikkona (Ihalainen Petri, 30.9.2010). Laskennoissa ei havaittu hanhiparvia alueen ruokohelpipelloilla tai tulva-alueilla. Laulujoutsenia havaittiin yhteensä 27 yksilöä. Havaittuihin yksilö- ja lajimääriin vaikutti eniten vuorokaudenaika ei niinkään paikka. Muuttolaskennoissa oli selvästi havaittavissa lintujen suurempi aktiivisuus ja liikehdintä aamun ja aamupäivän tuntien aikana. Normaalisti lintujen liikehdintä tyrehtyi melko nopeasti noin kello 9:n jälkeen, minkä jälkeen laskennoissa tavattiin lähinnä alueelle pysähtyneitä lintuja tai alueen ympärivuotista lajistoa. 3.3.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit Iljansuon syysmuuttolaskennoissa havaittiin yhteensä 12 suojelullisen aseman omaavaa lajia (taulukko 6). Näistä viisi kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, kahdeksan kansallisen uhanalaisluokituksen mukaisiin lajeihin, neljä Suomen erityisvastuulajeihin ja kolme alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Suojelullisen aseman omaavat lajit kattoivat 21 % kaikista havainnoista.

16 Taulukko 6. Iljansuon alueen syysmuuttolaskennoissa havaitut suojelullisen aseman omaavat lajit, lajien suojelullinen asema, havaitut yksilömäärät ja havaintojen kokonaismäärät lajeittain. EU viittaa EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, UH kansalliseen uhanalaisluokitukseen (Rassi, ym. 2010), EVA Suomen erityisvastuulajeihin ja al. uh. alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Alleviivatut lajit ovat suolajeja (Väisänen, ym. 1998 mukaan). Suojelullinen asema 30.9 1.10 3.10 4.10 Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA Al. uh. Havaittu yksilömäärä Havaittu yksilömäärä yhteensä Laulujoutsen Cygnus cygnus x x 3 1 23 27 Tavi Anas crecca x 1 1 2 Riekko Lagopus lagopus NT 11 11 Teeri Tetrao tetrix x NT x 87 78 21 186 Metso Tetrao urogallus x NT x 1 1 Maakotka Aquila chrysaetos x VU x 1 1 2 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 3 3 Niittykirvinen Anthus pratensis NT 2 52 17 5 76 Keltavästäräkki Motacilla flava VU x 1 1 Isolepinkäinen Lanius excubitor x 1 1 1 2 5 Pulmunen Plectrophenax nivalis NT 1 1 Pohjansirkku Emberiza rustica VU 1 1 Suojelullisesti merkittävät lajit 5 8 4 3 7 158 100 51 316 Kaikki lajit 14 466 584 462 1526 3.3.3 EU:n lintudirektiivin lajit, EVA-lajit sekä UHEX-lajit Laulujoutsenia (Cygnus cygnus, EU, EVA) havaittiin yhteensä 27 yksilöä. Lähes kaikki havainnot koskivat alueen yli matalalla lentäneitä lintuja. Ainoa paikallinen havainto tehtiin äänihavaintona Ilajanjoelta. Lisäksi joutsenen jalanjälkiä löytyi jonkin verran mm. Lössänsuon alueen ja Löytösuon turvekentiltä. Taveja (Anas crecca, EVA) havaittiin Lössänsuon ja Löytösuon ruokohelpipeltojen runsasvetisillä osilla 2 yksilöä. Riekosta (Lagopus lagopus, NT) tehtiin yksi havainto; 11 linnun parvi Lössänsuon alueen eteläosissa. Paikkalintuna alueen pesimälajistoa. Teeriä (Tetrao terix, EU, NT, EVA) havaittiin yhteensä 186 yksilöä. Lajia havaittiin koko hankealueella. Suurin parvi 69 yksilöä havaittiin Löytösuon luonnontilaisella osalla. Havaittiin runsaimmin Löytösuon neva-alueella. Metso (Tetrao urogallus, EU, NT, EVA) havaittiin ainoastaan kerran, Löytösuon luonnontilaisen osan reunaosissa. Lajista tehtiin kuitenkin epäsuoria havaintoja myös Lössänsuon alueella. Maakotka (Aquila chrysaetos, EU, VU) nähtiin alueella kahdesti kiertelevänä. Toinen havainnoista koski aikuista (ad.) ja toinen nuorta (juv.) lintua. Kapustarintoja (Pluvialis apricaria, EU) havaittiin kolmen linnun parvena Löytösuon luonnontilaisella osalla. Niittykirvisiä (Anthus pratensis, NT) havaittiin pääasiassa alueen ruokohelpipelloilla. Osa havainnoista koskee alueen yli lentäneitä (äänihavainto). Yhteensä havaittiin 76 yksilöä mutta todellinen lukumäärä oli todennäköisesti suurempi, koska osa havainnoista oli pelkkiä äänihavaintoja.