Hämeen liitto Häme Region Häme Region Hyvä Häme en hyvinvointistrategia 2015 SOSIAALIKEHITYS OY Antti Pelto-Huikko Päivi Heinonen Juha Kaakinen
Kannen kuva: Häme-markkinointi
HYVÄ HÄME en hyvinvointistrategia 2015 SOSIAALIKEHITYS OY Antti Pelto-Huikko Päivi Heinonen Juha Kaakinen Jarmo Nieminen 6.11.2006
Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 I Hyvinvoinnin edistäminen essä Strategiset tavoitteet vuoteen 2015... 4 II Mikä on hyvinvointistrategia?... 5 2.1 Hyvinvointistrategian tarkoitus... 5 2.2 Mitä hyvinvoinnilla käsitetään?... 5 2.3 Arjen hyvinvoinnin murros... 6 2.4 Hyvinvointi en hyvinvointistrategiassa... 7 III nyt ja tulevaisuudessa... 9 3.1 Toimintaympäristön kuvaus... 9 3.1.1 Väestö... 10 3.1.2 Työpaikat ja elinkeinoelämä... 11 3.1.3 Koulutustarve ja -tarjonta... 12 3.1.4 en SWOT-analyysi... 14 3.2 Tavoitteiden kuvaus ja toimenpide-ehdotukset... 15 3.2.1 Turvallista ja viihtyisää asumista ja arjen elämää... 15 3.2.2 Fyysistä ja psyykkistä terveyttä... 19 3.2.3 Osallisuutta, itsensä toteuttamista ja yhteisvastuuta... 21 3.2.4 Taloudellista hyvinvointia... 24 IV en hyvinvointistrategian laadintaprosessi... 28 Lähdeluettelo... 30 Liite 1... 31 2
Tiivistelmä Hyvinvointi on käsitteenä moniulotteinen ja jokainen meistä kokee hyvinvoinnin omalla tavallaan. Yhtä oikeaa määritelmää yksilöiden hyvinvoinnista ei ole, vaan se rakentuu jokaisen arjessa omanlaiseksi ymmärryksesi hyvästä elämästä. en hyvinvointistrategiassa hyvinvoinnin ilmenemistä hyvää elämää - kuvataan neljän eri ulottuvuuden kautta, jotka koostuvat 1) turvallisuudesta ja viihtyisyydestä, 2) fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, 3) taloudellisesta hyvinvoinnista sekä 4) osallisuudesta ja itsensä toteuttamisesta. Nämä periaatteet konkretisoidaan strategiassa maakunnan yhteisiksi tavoitteiksi. en hyvinvointistrategia on maakunnan eri asukkaiden ja toimijoiden tarpeista nouseva hyvinvoinnin kehittämisen linjaus. Hyvinvointistrategia on kiinteä osa koko maakunnan kehittämistä ja tukee maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman linjauksia. Hyvinvointistrategiaprosessin tarkoituksena oli tuoda hyvinvointi teemana osaksi kaikkea maakunnan kehittämistyötä ja samalla osaksi päätöksentekoa ja laajempaa alueellista hyvinvointipolitiikkaa. Hyvinvointistrategian lähtökohtana on kirkastaa toimijoille hyvinvoinnin laaja-alaisuus, saada toimijat verkostoitumaan ja toimimaan yhteistyössä alueen hyvinvoinnin kehittämiseksi. Strategian laadintaprosessista on vastannut Sosiaalikehitys Oy yhdessä tilaajan, Hämeen liiton kanssa. Hyvinvointistrategian laadintaprosessi (mukaan lukien hyvinvointitaseen laatiminen) kesti puolitoistavuotta. Strategian laatimisessa olivat mukana toteuttajien tukena kuutta eri painopistealaa edustavat asiantuntijatyöryhmät sekä ohjausryhmä. Asiantuntijatyöryhmät koostuivat hyvinvointiin liittyvien eri osa-alueiden asiantuntijoista ja toimijoista eri puolilta maakuntaa. Hyvinvointistrategian laatimisen yhteydessä laadittiin myös en ensimmäinen maakunnallinen hyvinvointitase. Hyvinvointitaseessa on kuvattu eri tilastomuuttujien avulla hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Hyvinvointistrategian tavoitteet perustuvat hyvinvointitaseen tuottamaan tietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin. (Strategiaprosessia on kuvattu tarkemmin luvussa 4.) Hyvinvointistrategian laajasta luonteesta johtuen strategisia tavoitteita on paljon (23), ja tärkeää onkin että seuraavassa vaiheessa strategiasta valitaan 3-5 kärkitavoitetta, joiden edistämiseksi maakunnassa tulee erityisesti ponnistella. Hyvinvointitaseen ja asiantuntijaryhmien kuulemisen perusteella esitämme kärkitavoitteiksi ainakin seuraavia: päihteiden käyttöön puuttuminen, terveiden elämäntapojen edistäminen ja työn mahdollistaminen kaikille (pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisy ja poistaminen). Tavoitteiden toteutumiseksi strategiaan kirjattiin toimenpide-ehdotuksia lähinnä kohdentuen Hämeen liittoon ja kuntiin. Varsinaista toimintasuunnitelmaa strategia ei sisällä, vaan strategiset tavoitteet konkretisoituvat alueen toimijoiden omissa strategioissa ja suunnitelmissa. 3
I Hyvinvoinnin edistäminen essä Strategiset tavoitteet vuoteen 2015 Hämäläinen hyvinvointi on turvallista ja viihtyisää asumista ja arjen elämää 1. Alue ja yhdyskuntasuunnittelussa huomioidaan hyvinvointivaikutukset 2. Ennaltaehkäistään ja torjutaan väkivaltaa sekä rikollisuutta 3. Liikennejärjestelyt ovat turvallisia ja toimivia 4. Otetaan yhteinen vastuu ympäristön hyvinvoinnista 5. Kunnat kantavat vastuun hyvinvointipalveluiden saatavuudesta 6. Hyvinvointipalvelut toteutetaan asiakaslähtöisesti 7. Vahvistetaan ennaltaehkäiseviä hyvinvointipalveluja Hämäläinen hyvinvointi on fyysistä ja psyykkistä terveyttä 8. Yhteiskunta tarjoaa puitteet ja tuen terveydestä huolehtimiseen 9. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat laadukkaita ja kaikkien saavutettavissa 10. Päihdehaittoja torjutaan 11. Ravintolat ja elintarvikeliikkeet mukaan terveellisten elämäntapojen edistämiseen Hämäläinen hyvinvointi on osallisuutta, itsensä toteuttamista ja yhteisvastuuta 12. Ehkäistään syrjäytymistä 13. Edistetään paikallistason yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta 14. Hyödynnetään uuden teknologia mahdollisuudet vaikuttaa ja luoda yhteisöllisyyttä 15. Ikäihmiset ovat yhteisön voimavara 16. Lapsen tulee saada olla lapsi 17. Kiire ei saa hallita elämää Hämäläinen hyvinvointi on taloudellista hyvinvointia 18. Jokaisella on oikeus tehdä työtä 19. Tuetaan työllisyyttä elinkeinopolitiikan keinoin 20. Kehitetään työhyvinvointia ja työn tekemiseen joustavia käytäntöjä 21. Kaikki koulutetaan essä ei ole koulupudokkaita 22. Huolehditaan työmarkkinoiden ja koulutuksen kohtaamisesta 23. Tuetaan elinikäistä oppimista 4
II Mikä on hyvinvointistrategia? 2.1 Hyvinvointistrategian tarkoitus Hyvinvointistrategia on tarkoitettu suunnannäyttäjäksi sekä välineeksi alueen kuntien toiminnan suunnitteluun ja seurantaan. Se on ennen kaikkea tahdon ilmaus yhteisistä tavoitteista. Sillä pyritään luomaan keskustelua asukkaiden ja eri hallinnon sektoreiden kesken, jotta yhä tiiviimmässä yhteistyössä voitaisiin luoda parempaa hyvinvointia maakunnan alueelle. Lisäksi tavoitteena on vähentää hyvinvoinnin tuottamiseen syntynyttä sektoroitumista ja tuoda yhä enemmän esille hyvinvoinnin moniulotteisuutta sekä siihen tarvittavaa sektoreiden välistä yhteistyötä. Hyvinvoinnista huolehtiminen on kaikkien yhteinen tehtävä. Strategia on suunnattu luottamushenkilöille ja viranhaltijoille, jotka tarvitsevat tietoa alueen hyvinvoinnista, elinoloista, asuinympäristöstä ja alueen kuntien palvelujärjestelmästä sekä päätöksenteossa että yhteistyössä muiden kuntien ja toimijoiden kanssa. Viranomaisten ja luottamushenkilöiden ohella myös aktiivinen asukas saa strategiasta mielenkiintoisen näkökulman peilata hyvinvoinnin toteutumista omista lähtökohdistaan käsin. Jokainen meistä on oman hyvinvointimme paras asiantuntija. Hyvinvointistrategian tiedot perustuvat aikaisempiin alueella luotuihin strategisiin asiakirjoihin ja suunnitelmiin, keskusteluihin viranomaisten ja eri aihealueiden asiantuntijoiden kanssa sekä etenkin strategian työn ohella laadittuun en maakunnan hyvinvointitaseeseen, jossa kuvataan alueen väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä elinkaariajattelun (lapset ja nuoret, työikäiset, ikääntyneet) mukaisilla indikaattoreilla. Strategiatyön vaiheita on tarkasteltu lähemmin viimeisessä luvussa. 2.2 Mitä hyvinvoinnilla käsitetään? Hyvinvoinnille on vaikea löytää yhtä ainoaa määritelmää sen moniulotteisuuden vuoksi. Pohjoismaisessa hyvinvointiin liittyvässä tutkimuksessa käytetyimpiä hyvinvoinnin määritelmiä on suomalaisen sosiologin Erik Allardtin (1976) laatimat hyvinvoinnin kolme ulottuvuutta: having (elinolot ja elintaso), loving (yhteisöön liittyvät suhteet), being (mahdollisuudet toteuttaa itseään). Allardtin ohella toinen määritelmä hyvinvoinnista on tarve- tai resurssipohjainen tarkastelutapa. Tarvepohjainen määrittely lähtee siitä, että kun tietyt hyvinvoinnin edellyttämät elementit ovat olemassa, tarve on tyydytetty. Tämä on kuitenkin hankala määritelmä, koska tarpeet vaihtelevat ihmisten keskuudessa. Resursseihin pohjautuva määritelmä on yleisemmin käytetty, koska siinä hyvinvointia ei käsitellä yhtenä absoluuttisena suureena, vaan se koostuu erilaisien ulottuvuuksien vuorovaikutuksesta. Ulottuvuudet ovat resursseja, jotka voivat olla joko aineellisia tai aineettomia (Rasinkangas 1998). Resursseihin pohjautuvassa hyvinvoinnin ajatusmallissa hyvinvointi mahdollistuu silloin, kun tietyt resurssit sen saavuttamiseksi ovat käytettävissä. Hyvinvoinnin kääntöpuolena on pahoinvointi sen eri muodoissa. Nyky-yhteiskunnassa hyvinvoinnin edistämiseen tarvittavien resurssien puutetta kuvataan ihmisten pahoinvoinnin kautta. Tämä johtaa siihen, että puhuessamme hyvinvointimittareista, puhummekin yleisesti pahoinvointimittareista. Mitä vähemmän pahoinvointia mittarimme osoittavat, sitä paremmin asioiden uskotaan olevan. Tällainen hyvinvointi - pahoinvointi jaottelu on tietyiltä osin ongelmallista, johon paneudumme strategiaan liittyvässä hyvinvointitaseessa tarkemmin. 5
Yhteiskunnan muutostahti on nopea. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että he pysyvät tässä muutoksessa mukana. Hyvä koulutus, terveys ja kiinteät suhteet kanssaihmisiin sekä sitä kautta koko yhteiskuntaan auttavat tässä nopeatempoisessa kehityksessä. Mikäli joku näistä asioista heikkenee tai puuttuu kokonaan, yksilön selviämismekanismit joutuvat koetukselle. Tähän liittyen Aaron Antonovsky (1979) on kehittänyt salutogenesis teorian, joka kuvaa ihmisen koherenssin tunnetta. Antonovskyn tutkimukset johtivat päätelmään, että yksilöiden selviämiseen epävarmoissa ja yllättävissä tilanteissa vaikutti heidän koherenssin tunne (Sence of Coherence). Koherenssin tunnetta omaava yksilö kokee ympäristön välittämät ärsykkeet ennustettaviksi ja säännönmukaisiksi, hän omaa tarvittavat henkiset resurssit näistä selviämiseen sekä hän kokee ympäristön asettamat vaatimukset haasteina, joista hän uskoo selviävänsä. Koherenssin tunnetta voisi kuvata myös eräänlaiseksi positiiviseksi elämänasenteeksi. Antonovsky (1979, 123) korostaa, että koherenssin tunne tarkoittaa sellaista orientaatiota ympäristöön, joka parantaa yksilön mahdollisuuksia käsitellä stressioireita tarkoituksenmukaisella tavalla. Koherenssin tunne lisää mahdollisuutta kokea stressitilanne haasteena ja vaikuttaa näin ollen tilanteen arviointiin ja käsittelykeinoihin. Markku T. Hyyppä on tutkinut ihmisten terveyttä ja siinä ilmeneviä alueellisia eroavaisuuksia. Tutkimuksissaan Hyyppä (2002) on todennut, että Länsi-Suomen rannikolla asuvat suomenruotsalaiset ihmiset ovat terveempiä kuin muualla Suomessa asuvat keskimäärin. Tämän kiistanalaisenkin tutkimustuloksen vaikuttavaksi elementiksi Hyyppä on maininnut sosiaalisen pääoman. Sosiaalisella pääomalla on eroteltavissa ainakin neljä koulukuntaa, joilla kullakin on omat kannattajansa ja jotka määrittelevät niiden sisällöt hieman eri tavoin. Burt (1992) painottaa yksilön asemaa sosiaalisten verkostojen rakenteessa. Coleman (1988) painottaa yhteisöjen sosiaalisten verkostojen tiiviyttä. Putnam (2000) puolestaan korostaa luottamusta ja sosiaalista vuorovaikutusta. Bourdieu (1990) puolestaan nostaa keskiöön erilaisten ryhmittymien merkitykset ja niiden väliset suhteet. Hyypän tutkimuksessa sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yksilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvaverkkoa, jonka yhteisö on luonut välilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset suhtautuvat lähiympäristöönsä huolehtien ja tämä saa aikaan turvallisuuden sekä arjessa selviämisen tunnetta (vrt. koherenssin tunne). en hyvinvointistrategiassa hyvinvoinnin määrittelyssä ei ole tukeuduttu yhteen ainoaan määritelmään, vaan lähtökohtaisesti on tunnustettu hyvinvoinnin laaja-alaisuus ja monipuolisuus. Kantahämäläistä hyvinvointia määriteltäessä on tutustuttu aikaisempiin hyvinvointia käsitteleviin teoksiin ja niissä esitettyihin teoreettisiin malleihin. Näiden tietojen pohjalta on luotu oma hyvinvoinnin käsitteellinen lähestymistapa hyvä hämäläinen elämä joka sisältää en kontekstiin sovellettuja näkökulmia erilaisista hyvinvoinnin teoreettisista malleista. Tämä lähestymistapa esitellään tarkemmin kappaleessa 2.4. 2.3 Arjen hyvinvoinnin murros Ajan kuluessa ja yhteiskuntien kehittyessä myös hyvinvointi ja sen kokeminen muuttuvat. Viime vuosisadan puolessa välissä tehdyt hyvinvoinnin määrittelyt tuntuvat tämän ajan länsimaisista ihmisistä kaukaisilta ja itsestään selviltä. Hyvinvointi on pitkään liitetty osaksi taloudellisen ja julkisen sektorin toimintaa. Tämä on johtanut siihen, että myös hyvinvointia on määritelty näiden sektoreiden lähtökohdista käsin. Viime vuosina kehitys on johtanut siihen, että eri asiantuntijoiden määritellessä hyvinvointia muun muassa taloudellisten reunaehtojen mukaan, on kansalaisten oma kokemusperäinen hyvinvointi jäänyt yhä vähemmälle huomiolle. Ongelma korostuu hyvinvoinnin mittaamisessa. Hyvinvointia on mitattu erilaisten resurssi-indikaattoreiden kautta (kuvio 1), vaikka monien perustarpeiden tyydyttäminen ei enää ole keskeisimpiä hyvinvointiin liittyviä haasteita. 6
(Hämäläinen 2006) Tästä johtuen hyvinvoinnin mittaamisen tuottama kuva saattaa olla kaukana siitä todellisuudesta, jota me yksilöinä elämme ja koemme. Mittareista ja mittaustavoista huolimatta me itse olemme parhaita asiantuntijoita omaan hyvinvointiimme liittyvissä asioissa. Fysiologia N nälkä N jano N lämpö N jne Turvallisuus N turva N tasapaino N riippuvuus N järjestys N rakenne Lähimmäisen rakkaus ja yhteisöllisyys N kiintymys N yhteenkuulumi nen Arvostus N itsekunnioitus N muiden arvostus Aika/ Kehitystaho Kuvio 1. Hyvinvointiin liittyvien keskeisten tarpeiden muutos (Hämäläinen 2006) Yhteiskunnan vaurastuminen on nostanut uusia, erilaisia asioita hyvinvoinnin tarvehierarkian huipulle. Riittävät materiaaliset hyvinvoinnin osatekijät luovat pohjan hyvinvoinnin kokemiselle, joka yhä enemmän muodostuu itsekunnioituksesta, arvostuksesta ja lähimmäisen rakkaudesta. Nämä ovat nousseet nykyaikaisiksi hyvinvoinnin määrittäjiksi. Hyvinvointia ei enää mitata pelkästään materialla, joten tällä voi olla merkitystä myös kulutustottumusten kannalta. Erilaiset vahvat kulutustottumukset kun eivät suoraan lisää hierarkian huipulla olevia hyvinvoinnin elementtejä. Kasvava kulutus voi olla hyvinvoinnin kannalta jopa negatiivinen suuntaus, sillä kansalaisten hyvinvoinnin on katsottu kärsivän kulutusyhteiskuntaan liittyvästä statuskilpailusta, jossa omaa kulutusta ohjaa toisten kanssaihmisten kulutustarpeet. Kasvaneen kulutuksen tuoma hyvinvointietu suhteessa kanssaihmisiimme häviää hyvin nopeasti pois, eikä sillä näin ollen ole pitkäaikaista merkitystä hyvinvointimme kokemisessa. Nämä tekijät selittävät myös sitä, että pitkään jatkunut positiivinen taloudellinen kehitys ei ole enää muutamiin vuosikymmeniin lisännyt kansalaisten koettua hyvinvointia. (Hämäläinen 2006) Voidaankin todeta, että tämän kehityssuunnan jatkuessa materiaalinen kilpajuoksu tulee yhä enemmän menettämään asemaansa hyvinvointimme määrittäjänä. 2.4 Hyvinvointi en hyvinvointistrategiassa en hyvinvointistrategian osalta hyvinvointia päädyttiin kuvaamaan kuvion 2 mukaisen nelikenttämallin kautta. Hämäläisen hyvinvoinnin ulottuvuudet kuvattiin neljän osa-alueen kautta, jotka olivat 1) turvallisuus ja viihtyisyys, 2) fyysinen ja psyykkinen terveys, 3) taloudellinen hyvinvointi sekä 4) osallisuus ja itsensä toteuttaminen. 7
TURVALLISUUS JA VIIHTYVYYS N Elinympäristön turvallisuus, viihtyvyyttä tukeva yhdyskuntarakenne N Rikollisuus ja väkivaltaisuus Turvallisuutta ja varhaista puuttumista edistävien palveluiden saatavuus, kestävän kehityksen tukeminen FYYSINEN JA PSYYKKINEN TERVEYS N Elämänhallinta ja elintavat - kokemus omasta hyvinvoinnista N Työ- ja toimintakyky Hyvinvointia ja terveyttä tukevien, edistävien ja ennaltaehkäisevien palveluiden saatavuus, toimiva perus- ja erikoissairaanhoito HYVÄ ELÄMÄ TALOUDELLINEN HYVINVOINTI N Toimeentulo ja työllisyys N Asuminen, elinolot N Elintaso, heikoimmista huolehtiminen Taloudellista turvaa tarjoavien tukijärjestelmien toimivuus ja työllisyyttä edistävien palveluiden saatavuus OSALLISUUS, ITSENSÄ TOTEUTTAMINEN N Yhteisyydentunne, kuuluminen johonkin N Kouluttautuminen, erilaiset mahdollisuudet N Mahdollisuus vaikuttaa ja harrastaa Osallistumista tukevat ja itsensä toteuttamista vahvistavat rakenteet, yhteiset arvot ja asenteet, suvaitsevainen yhdessä tekemisen kulttuuri Kuvio 2. Hämäläisen hyvän elämän osa-alueet. Turvallisuus ja viihtyisyys kuvaavat ihmisten koettua tai havaittua käsitystä elinympäristön turvallisuudesta ja viihtyisyydestä. Strategisen hyvinvointitarkastelun ydin perustuu tämän määrittelyn mukaan selkeästi todennettaviin seikkoihin, kuten esimerkiksi leikkipuistojen siisteyteen tai tilastojen paljastamiin rikoslukuihin. Fyysistä ja psyykkistä terveyttä pidetään monesti kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana ja mahdollistajana. Vaikka terveys on sairauden poissaolon ohella hyvin henkilökohtaisesti koettu asia, sen vaaliminen otetaan myös yhteiskunnan tasolla vakavasti. Tästä ovat esimerkkinä monet kansalliset terveyttä edistävät ohjelmat ja strategiat. Taloudellinen hyvinvointi on yksi mitatuimmista asioista niin Suomessa kuin koko maailmassa. Taloudellinen hyvinvointi riippuu toimeentulosta ja työllisyystilanteesta. Se mahdollistaa riittävät elinolot ja elintason. Taloudellinen hyvinvointi lisää yksilöiden mahdollisuuksia huolehtia omasta hyvinvoinnistaan kokonaisvaltaisemmin. Osallisuus ja itsensä toteuttaminen vaikuttavat hyvinvointiin ja terveyteen lisäämällä yhteenkuuluvuuden ja vaikutusmahdollisuuksien kokemusta. Osallisuuteen ja itsensä toteuttamiseen vaikuttavat mm. asema yhteiskunnassa, koulutustausta sekä jossain määrin myös taloudellinen tilanne. Osallistuminen luo yhteistä kulttuuria ja edistää suvaitsevaisuutta ihmisten välillä. Edellä mainitut neljä osa-aluetta sisältöineen muodostavat hyvinvointistrategian teoreettisen kehyksen. Niiden pohjalta lähdettiin kehittämään strategisia tavoitteita ja toimenpiteitä eri teemoihin. Työn kautta syntyi nyt käsillä oleva en ensimmäinen maakunnallinen hyvinvointistrategia. 8
III nyt ja tulevaisuudessa en maakuntaa käsitellään tässä alueellisena toimintayksikkönä (aluekuvaus) sekä esitellään teemoittaisia tilastolukuja liittyen alueen tämän hetken tilanteeseen sekä ennustuksia mahdollisista tulevaisuuden suunnista. Tähän strategiatyöhön ei ole liittynyt skenaariotyötä, jolla tulevaisuutta olisi ennustettu, vaan tulevaisuutta peilataan erilaisten valmiiden tilastoennusteiden kautta. Ennusteet antavat yhden mahdollisen kuvan alueen tulevaisuudesta. Todellisuuden ei kuitenkaan tarvitse aina olla ennusteiden mukainen, vaan asioihin on mahdollista myös vaikuttaa. 3.1 Toimintaympäristön kuvaus en maakunta kuuluu Etelä-Suomen maakuntien liittoumaan, Etelä-Suomen lääniin ja on osa Itämeren aluetta. Maakunta koostuu kolmesta seutukunnasta, joihin kuuluu yhteensä 16 kuntaa (kuva 1). Hämeenlinnan seutukuntaan kuuluvat Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Janakkala, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos. Forssan seutukuntaan kuuluvat Forssa, Tammela, Humppila, Jokioinen ja Ypäjä. Riihimäen seutukuntaan kuuluvat Riihimäki, Loppi ja Hausjärvi. en kuntien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 5 700 km 2, josta vesistöä on noin 9 %. Asukkaita essä oli vuoden 2006 syyskuussa Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 169 561. Liikenneyhteyksiltään en maakunta sijoittuu Helsinki-Tampere moottoritien sekä päärautatieverkoston varrelle, jolloin yhteydet niin pohjoiseen kuin eteläänkin ovat tehokkaat. Lähimmät kansainväliset yhteydet ovat Helsinki Vantaan sekä Tampere Pirkkalan lentokentät ja Etelä-Suomen satamat. (Hämeen liitto 2006) Kuva1. en maakuntaan kuuluvat kunnat. (Hämeen liitto 2006) Suomen Kuntaliiton (2006) julkaisemassa Rakennemuutoskatsauksessa en maakunta kuului yhteen neljästä 2000-luvun alkuvuosina parhaiten kehittyneistä maakunnissa Suomessa. 9
Mittarina käytettiin niin sanottua BTV-mittaria, jossa alueita tarkastellaan bruttokansantuotteen, työllisyyden ja väestön näkökulmista. Seutukunnittain kehitystä tarkasteltaessa Hämeenlinnan seutukunta nousi yhdeksi selkeimmin tulostaan parantaneeksi aluekeskittymäksi koko maan osalta. 3.1.1 Väestö Alla olevassa taulukossa 1 on esitetty en väestön jakautuminen seutukunnittain sekä kunnittain ja väestömäärissä tapahtuneet muutokset viimeisen kuuden vuoden aikana. Kanta- Hämeen väkimäärä on kasvanut viiden vuoden aikana yli 3000 asukkaalla. Suhteessa suurin väestön lisäys on tapahtunut Lopella, jossa asukasmäärä on kasvanut lähes viisi prosenttia viiden vuoden aikana. Suurin suhteellinen väestön väheneminen on tapahtunut puolestaan Forssassa (noin -3,3 %) Asukasmääräänsä kasvattaneita kuntia essä on kuitenkin selvästä enemmän kuin niitä, joissa asukasmäärät olisivat vähentyneet. Taulukko 1. Väestö essä vuosien 2000 ja 2005 lopussa. (Tilastokeskus 2006) Väestö kunnittain essä vuosina 2000 ja 2005 Lähde: Tilastokeskus Väestö 31.1.2000 Väestö 31.12.2005 Muutos Muutos % Forssan seutukunta 35866 35455 411 1,16 Forssa 18506 17918 588 3,28 Humppila 2586 2600 14 0,54 Jokioinen 5677 5754 77 1,34 Tammela 6362 6505 143 2,20 Ypäjä 2735 2678 57 2,13 Hämeenlinnan seutukunta 87583 89474 1891 2,11 Hattula 9131 9332 201 2,15 Hauho 3981 3947 34 0,86 Hämeenlinna 46108 47335 1227 2,59 Janakkala 15419 15871 452 2,85 Kalvola 3421 3461 40 1,16 Lammi 5624 5612 12 0,21 Renko 2310 2352 42 1,79 Tuulos 1589 1564 25 1,60 Riihimäen seutukunta 41858 43452 1594 3,67 Hausjärvi 8107 8419 312 3,71 Loppi 7578 7964 386 4,85 Riihimäki 26173 27069 896 3,31 Tulevaisuuden väestökehityksen arvioiminen on monimutkaista. Kuviossa 3 on esitetty Hämeen liiton maakuntaohjelmaan liittyvä väestötavoite vuodelle 2010, jolloin essä asuisi noin 173 300 asukasta. Vuonna 2020 essä ennustetaan asuvan noin 185 500 asukasta ja vuonna 2030 188 400 asukasta. Asukasluvun ennustetaan kasvavan maltillisesti seuraavat 20-30 vuotta. Alueellisesti suurimmat väestön kasvut uskotaan tulevan Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduille. (Hämeen liitto 2006). Väestön lisääntymiseen tulee ennen kaikkea vaikuttamaan alueelle suuntautuva muuttoliike. Aluetta sisäisesti tarkastelemalla ennusteissa todetaan, että suurin muuttovoitto kohdistuu Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduille, mutta myös Forssan seudulla muuton uskotaan kääntyvän positiiviseksi. Työ- 10
paikkojen määrän arvioidaan jatkavan kasvuaan hieman yli 350 paikan vuosivauhtia. Voimakkain kasvu väestön osalta ajoittuu vuosiin 2005-2010, minkä jälkeen myös työllisyysaste nousee yli 70 prosenttiin. Keskimäärin 770 hengen vuosittainen kasvu väkiluvussa riittää turvaamaan työvoiman riittävyyden Hämeessä. (Hämeen liitto 2006) Maakuntaohjelman 2007-2010 väestön määrällinen tavoite 200 000 KH yht = 168 381 as KH yht = 173 300 as 160 000 120 000 Frsn sk Rmkn sk +60 Hlöä / v + 400 Hlöä /v 80 000 Hmln sk 40 000 + 500 Hlöä / v 0 2005 2007 2008 2009 2010 Lähde: Tilastokeskus; Hämeen liiton Hemaasu- ennuste / HS, ASN Kuvio 3. en väestömäärän kehittymisen ennustus vuoteen 2010 asti. (Hämeen liitto 2006) en väestön tämän hetkinen ikärakenne on melko tasainen, mutta koko maan tilannetta tarkasteltaessa se on hieman keskimääräistä vanhempaa. Kantahämäläisistä 65 vuotta täyttäneiden osuus oli vuoden 2003 lopussa 17,7 %, kun se koko maassa oli 15,8 %. en kunnista nuoria lapsiperheitä on eniten Hattulassa, jossa myös 65 vuotta täyttäneiden osuus oli pienempi kuin maassa keskimäärin. Hausjärvellä ja Riihimäellä 65 vuotta täyttäneiden osuus oli lähellä maan keskiarvoa. Ikärakenteeltaan vanhimmat kunnat vuonna 2003 olivat Hauho, Lammi ja Tuulos, joista 65 vuotta täyttäneiden osuus oli suurin Hauholla, 24 %. 3.1.2 Työpaikat ja elinkeinoelämä Väestö- ja työpaikkasuunnitteen laatiminen on koettu haastavaksi. Erityisesti 2010-luvun kehitystä on vaikea arvioida. Tähän liittyy se, että suuret ikäluokat siirtyvät viimeistään tuolloin eläkkeelle ja heitä korvaamaan tarvitaan maakuntaan suuntautuvaa muuttoliikettä. Epävarmuutta väestö- ja työpaikkakehitykseen tuo myös työn hinnan kehitys. (Hämeen liitto 2006) Työpaikkojen määrän kasvu on Kuntaliiton (2006) Rakennemuutoskatsauksen mukaan ollut 2000- luvun alkuvuosien osalta essä erittäin positiivista. on yksi niistä kuudesta maakunnasta, joissa työpaikkakehitys on ollut selkeästi parempaa kuin maassa keskimäärin. 11
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan essä oli vuonna 2004 72 739 työpaikkaa. Työpaikkojen määrä on lisääntynyt tasaisesti maakunnan alueella. Eniten uusia työpaikkoja on syntynyt palvelualoille, kuten kaupan ja matkailun ympärille. Suurin osa työpaikoista on ns. yhteiskunnallisten palveluiden piirissä, joka käsittää mm. julkisen hallinnon, koulutuksen ja terveydenhuollon ja sosiaalipalvelut. Seuraavaksi eniten työpaikkoja löytyy teollisuudesta, jonka keskeisimpiä alatoimialoja ovat metalli-, elintarvike- ja puunjalostusteollisuus. Kolmanneksi eniten työpaikkoja löytyy kaupan, majoituksen ja ravintolatoiminnan piiristä. Maakunnan alueelle on syntynyt useita eri toimialojen osaamiskeskittymiä, joista voidaan mainita mm. Hämeen osaamiskeskus (eoppiminen ja ammatillinen osaaminen), Elintarvikealan osaamiskeskus sekä Forssan matkailun osaamiskeskus. Riihimäen seudulla puolestaan on vahvaa nosto- ja logistiikka osaamista. Näiden lisäksi osana laajempaa valtakunnallista verkostoa alueella toimii myös sosiaalialan osaamiskeskus. (Lehtimäki & Lehtonen 2003; Forssan Seudun Kehittämiskeskus Oy 2004) Työttömyys ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys on ollut essä yleisempää kuin maassamme keskimäärin (en Hyvinvointitase 2006). Tulevaisuuden skenaarioissa työttömyysasteen kuitenkin uskotaan laskevat hyvin nopealla tahdilla. Vuonna 2005 en työttömyysaste oli tasan 10 prosenttia (kuvio 4), mutta jo vuonna 2007 sen uskotaan laskevan 7,4 prosenttiin. Vuonna 2010 työttömyysasteen uskotaan laskevan jopa 5,3 prosenttiin. (Hämeen liitto 2006) Työttömyysasteen kehitys essä vuoteen 2010 2005 2007 2008 2009 2010 12 10 10,0 9,9 10,0 10,4 8 6 4 7,4 7,2 6,6 6,4 5,8 5,6 5,3 4,7 6,9 6,1 5,3 4,3 7,8 7,0 6,2 5,6 2 0 Hmln sk Rmkn sk Frsn sk Lähde: Tilastokeskus, Hämeen liitto, Hemaasu- ennuste /HS&ASN Kuvio 4. Työttömyysasteen kehitys essä vuoteen 2010 (Hämeen liitto 2006) 3.1.3 Koulutustarve ja -tarjonta en koulutustilanteen tulevaisuuden linjaamiseen on Hämeen liitossa laadittu Hämeen ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen ja osaamisen kehittämisstrategia. Strategiassa on selvitetty eri koulutusasteiden nykytilaa sekä ennakoitu tulevia työllisyystarpeita, joihin koulutuksen tulisi osaltaan vastata. (Hämeen liitto 2004) 12
en maakunnassa on kattava tarjonta eritasoista koulutusta. Alueella ei ole omaa yliopistoa, mutta alueella toimii Tampereen yliopiston alainen opettajankoulutuslaitos. Hämeen ammattikorkeakoulu tarjoaa korkeakouluopetusta monella eri aihealueella, jonka lisäksi alueelta löytyy kattavasti toisen asteen koulutuspaikkoja. Koulutus on merkittävässä asemassa kehitettäessä maakunnan menestymistä tulevaisuudessa. Koulutus tuottaa osaamista, jota jo olemassa olevien työpaikkojen edelleen kehittäminen ja uusien työpaikkojen luominen edellyttävät. Työ itsessään ja samalla koko työelämä - elää muutosten aikaa. Työ muuttuu sisällöllisesti ja samalla työvoimaan kohdistuu erilaisia muutospaineita. Työ liittyy yhä enemmän projektimaailmaan, johon kuuluu tietynlainen pirstaleisuus ja työn selkeä alku ja loppu. Yleistä on myös se, että samaan aikaan kun eräät alat kärsivät jatkuvasta työvoimapulasta, niin toisaalla kärsitään edelleen korkeiden työttömyyslukujen aiheuttamista ongelmista. Kaikki nämä työelämän erityispiirteet asettavat omat vaatimuksensa myös koulutuksen kehittämiselle. (Hämeen liitto 2004) Kuntaliiton (2006) Rakennemuutoskatsauksessa todetaan, että eniten korkea-asteen koulutuksen omaavaa muuttovoittoa vuonna 2005 saivat, Itä-Uusimaa, Pirkanmaa sekä Päijät- Häme. Vuonna 2004 eseen muuttaneista lähes joka toisella oli korkea-asteen koulutus. en kuntien voidaan hyvin todeta vetävänsä asukkaiksi suurten kasvukeskusten korkeasti koulutettuja ihmisiä. Tämä todellisuutta kuvaa hyvin myös alueella asuvien pendelöinti - kantahämäläisistä yli 40 prosenttia työskentelee asuinkuntansa ulkopuolella. Hämeen liiton (2004) julkaisemassa koulutustilannetta käsittelevässä strategia-asiakirjassa elinkeinoelämän tulevaisuuden muutoksia on ennakoitu ammattiryhmittäin. Voimakkaimmin kasvavia ammattiryhmiä tai -lohkoja vuosina 2000-2010 on ennustettu olevan palvelu-, tekninen asiantuntija, johto- ja asiantuntija-, hoito- ja sivistystyö. Myös rakennus- ja liikennetyön puolella uskotaan olevan kasvua, joskin maltillisempaa. Tutkinnon suorittaneiden osuus kokonaisuudessaan on ennustettu kasvavan noin 60 prosentista 65 prosenttiin. Seutukunnittaisia eroja tutkinnon suorittaneiden osalta on hyvin vähän. Hämeenlinnan seudulla tutkinnon suorittaneita on hieman Riihimäen ja Forssan seutukuntia enemmän. (kuvio 5) Tutkintoja suorittaneiden osuus essä 2003 2010 Kanta- Häme Tutkinnon suorittaneet yht Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet 2003 2003 2010 2010 Hmln sk Tutkinnon suorittaneet yht Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet 2003 2003 2010 2010 Rmkn sk Tutkinnon suorittaneet yht Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet 2003 2003 2010 2010 Frsn sk Tutkinnon suorittaneet yht Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet 2003 2003 2010 2010 0 10 20 30 40 50 60 70 Lähde: tilastokeskus; Hämeen Liitto, HS/ASN 13
Kuvio 5. Tutkintoja suorittaneiden osuus essä vuonna 2003 sekä ennuste vuodelle 2010. (Hämeen liitto 2006) en koulutustarpeeseen vaikuttavat sekä alueen oma tarve että myös koko valtakunnallinen tarve. en oppilaitokset kokoavat opiskelijoita laajasti ympäristökunnista ja jopa laajemminkin koko Suomen alueelta. Näin ollen koulutustarpeen ennakointi ei liity ainoastaan paikallisiin tarpeisiin, vaan laajemmin koko valtakunnan tilanteeseen. Etenkin opetus- ja kulttuurialan ammattikorkeakouluopintoja Hämeeseen tullaan suorittamaan kaukaakin. Tämä näkyy myös kulttuurialan koulutustarjonnassa, joka on alueen työvoimatarpeisiin nähden huomattavan suurta. Kulttuurialan koulutuksen ohella myös muiden koulutusalojen tarjonta suhteessa todelliseen tarpeeseen vaihtelevat suuresti. Kulttuurikoulutuksen ohella alueellisia tarpeita tarkasteltaessa voidaan todeta, että myös luonnonvara- ja ympäristöaloilla koulutusta annetaan huomattavasti enemmän kuin mitä paikalliset tarpeet edellyttäisivät. eseen on kuitenkin kehittynyt vahvaa maa- ja metsätalouden sekä elintarviketeollisuuden osaamista, joka osaltaan on puoltanut korkeita sisäänottomääriä edellä mainituilla aloilla. Nykyisen ylitarjonnan uskotaan kuitenkin tasoittuvan sisäänottomääriä vähennettäessä. (Hämeen liitto 2004) Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnonalan sekä ammatillisen korkea-asteen että toisen asteen aloituspaikkojen määrää on viimeisen neljän vuoden aikana vähennetty jatkuvasti, vaikka palvelualojen kasvuennusteet näyttävät kysynnän lisääntymistä pääkaupunkiseudun kasvavien palvelutarpeiden muodossa. Toinen vahvassa kasvussa oleva - ja erityisen työvoimavaltainen ala on sosiaali- ja terveyssektori. Väestön kiihtyvä ikääntyminen Suomessa takaa sen, että työvoiman tarve on tulevaisuudessa suuri. Toisen asteen osalta sosiaali- ja terveysaloilla on liian vähän aloituspaikkoja suhteessa tulevaisuuden tarpeisiin. Ammattikorkeakoulun osalta tilanne on hieman päinvastainen, ja siellä uskotaankin olevan ylitarjontaa koulutuspaikkojen määrissä suhteessa tulevaisuuden työvoimatarpeisiin. Edellä mainittujen koulutusalojen ohella myös tekniikan ja liikenteen aloilla uskotaan vahvaan kasvuun ja näin ollen myös tarve koulutuspaikkojen lisäämiselle on olemassa. (Hämeen liitto 2004) 3.1.4 en SWOT-analyysi en maakunnan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia on selvitetty juuri valmistuneessa Häme 2030 maakuntasuunnitelmassa (Hämeen liitto 2006), jossa esitetään koko maakunnan kehittämisen strategisia linjauksia. Eri osa-alueet on esitetty alla olevassa taulukossa 2. Taulukko 2. en SWOT-analyysi (Hämeen liitto 2006) Vahvuudet N Sijainti ja yhdyskuntarakenne N N Luonnonympäristö ja kulttuuriperintö N N Monipuoliset elinkeinot ja koulutus N N Heikkoudet Pienuus Hajanaisuus Helsingin ja Tampereen välimaasto Yhteisen tahtotilan puute N N N N N Mahdollisuudet Kasvukykyiset ja vetovoimaiset kaupunkiseudut Elinvoimainen maaseutu Koulutuksen ja elinkeinojen kohtaaminen Monipuolinen elinkeino- ja palvelurakenne Sijainti ja logistinen asema Suomen kehityskäytävällä N N N N Uhat Hallitsematon (väestö) kasvu Yritykset eivät pärjää kansainvälisesti Pieni työpaikkaomavaraisuus Välimaastoilmiön jatkuminen en vahvuuksina korostuvat sijainti ja tätä kautta hyvä saavutettavuus suurimmista kasvukeskuksista. Myös luonnonympäristö ja monipuoliset elinkeino- ja koulutusmahdollisuudet 14
nousevat esille vahvuuksia esiteltäessä. Heikkoudet liittyivät myös sijaintiin, sillä alueen eteläpuolella on vahvana veturina Helsingin seutu sekä pohjoisessa Tampereen kaupunki kasvukeskuksineen. Näin ollen en seutu on niin sanotusti kahden vahvan välimaastossa, jolloin siitä muodostuu helposti liian pieni toimija. Myös alueen sisäinen hajanaisuus on koettu kehittymistä heikentävänä tekijänä. Kokonaisuutta heikentävänä tekijänä on myös koettu tietynlainen yhteisen tahtotilan puuttuminen. Tulevaisuuden mahdollisuuksina korostuvat jo vahvuuksissakin mainitut sijaintitekijät sekä monipuoliset kaupunkimaiset ja maaseutumaiset asuinympäristöt. Monipuolinen koulutus- ja elinkeinotarjonta luo myös uskoa tulevaisuuden menestymiselle. Tulevaisuuden uhkatekijöinä mainitaan mm. mahdolliset hallitsemattomat väestönkasvut ja niiden mukanaan tuomat vaikeuden alueen kunnille. Myös työpaikkaomavaraisuus ja kansainvälisten yritysten puuttuminen alueelta koetaan uhkana ja haasteena tulevaisuuden menestymisestä kilpailtaessa. (Hämeen liitto 2006) 3.2 Tavoitteiden kuvaus ja toimenpide-ehdotukset Hyvinvointistrategian ensimmäisessä kappaleessa esitettiin joukko strategisia tavoitteita hyvinvoinnin edistämiseksi essä. Tässä osiossa tavoitteita kuvataan tarkemmin ja esitetään niitä tukevia toimenpide-ehdotuksia. 3.2.1 Turvallista ja viihtyisää asumista ja arjen elämää Tavoite 1: Alue- ja yhdyskuntasuunnittelussa huomioidaan hyvinvointivaikutukset Alue- ja yhdyskuntasuunnittelulla on ratkaiseva merkitys siinä, minkälaiset mahdollisuudet meille annetaan omasta hyvinvoinnistamme huolehtimiselle. Elämäämme ja elintapoihimme liittyvät ratkaisut ovat meidän jokaisen omia valintojamme, mutta alue- ja yhdyskuntasuunnittelulla voidaan luoda mahdollisuuksia ja ohjata ihmisiä tekemään arjessa hyvinvoinnin kannalta positiivisempia valintoja. Hyvinvointivaikutusten monipuolinen huomioiminen alue- ja yhdyskuntasuunnittelussa edellyttää suunnitelmien etukäteisarviointia, joita voivat tuottaa ulkopuoliset asiantuntijat yhdessä seudun viranhaltijoiden kanssa. Hyvä käytäntö on esimerkiksi järjestää paneeliarviointeja osaksi suunnitteluprosessia, joissa suunnitelmia käydään läpi puhtaasti hyvinvoinnin ulottuvuuksia arvottaen ja mahdollisia vaikutuksia ennakkoon arvioiden. Hyvässä asuin- ja elinympäristössä asukkaan arkielämän kaikki osa-alueet on huomioitu tasapuolisesti. Tämä tarkoittaa kattavasti sijoittuneita julkisia, kaupallisia ja kulttuuripalveluita, hyviä virkistys- ja liikuntamahdollisuuksia sekä yhdyskuntarakenteeseen oikein sijoittuvaa liikenneverkkoa ja toimivaa julkista liikennettä. Toiminnallisesti (asuminen ja muut toiminnot), rakenteellisesti (talotyypit) ja sosiaalisesti (ikäryhmät, omistusmuodot, sosiaaliset ja etniset ryhmät) sekoittunut, monimuotoinen rakenne elävöittävää ja rikastuttavaa asuinympäristöä. Myös erityisasumista tulee integroida muun asumisen sekaan ja elinkaariajattelu tulee liittää osaksi asuinalueiden suunnittelua. Hämäläisen asuinympäristön laatu perustuu turvallisuuteen, poikkeuksellisen monipuoliseen ja rikkaaseen luonnonympäristöön, arvokkaaseen historialliseen perintöön ja kaupunkiympäristön inhimilliseen mittakaavaan. Näitä hyvinvointitekijöitä ja samalla kilpailutekijöitä tulee seudun 15
asuinympäristöjä suunniteltaessa tietoisesti tunnistaa ja vahvistaa. Elämyksellinen arkiympäristö edesauttaa hyvinvoinnin kehittymistä. Hyvinvointivaikutuksia tarkastellaan jo nyt normaalina suunnitteluprosessin osana hankekohtaisesti, joten tarkastelu tulee ulottaa hankkeiden yli strategiselle tasolle. Niissä kunnissa, joissa kaupunki- ja yhdyskuntarakenteen kehittämistä ei ole vielä tällä tavalla selvitetty, tulee suorittaa omista vahvuuksista lähtevä ja kestävän kehityksen tekijöihin nojaava strateginen tarkastelu. Kuntayhteistyön syventyessä tarkastelussa siirrytään luontevasti seudulliselle tasolle. Ehdotus: Maakuntahallitus laatii suosituksen, jossa määritellään kriteerit maakunnallisesti merkittäville hankkeille, joiden osalta toteutetaan laajennettu hyvinvointivaikutusten arviointi. Tavoite 2: Ennaltaehkäistään ja torjutaan rikollisuutta sekä väkivaltaa Turvallisuuden kokemiseen vaikuttavat monet asiat, jotka eivät aina liity varsinaiseen turvallisuusuhkaan. Alueiden turvattomuutta voidaan ehkäistä yksinkertaisilla asioilla mm. siisteydellä ja valaistuksella. Rikollisuuden ennaltaehkäisyssä tärkeää on viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonkulku. Alueiden kunnossapidolla ja siisteydellä huolehditaan siitä, että ne koetaan turvallisiksi. Yhteistyö asukasyhdistysten, koulujen ja viranomaistahojen kanssa auttaa tiedonkulussa, jolla voidaan ennaltaehkäistä ilkivaltaa ja sitä kautta lisätä turvallisuuden tunnetta. Ehdotus: WHO:n Safe Community hankkeen pohjalta laaditaan maakunnallinen turvallisuussuunnitelma ja toimenpideohjelma. Hämeen liitto toimii työn käynnistäjänä ja kokoaa yhteen alueen toimijoita. Työ aloitetaan vuoden 2007 aikana. Tavoite 3: Liikennejärjestelyt ovat turvallisia ja toimivia Yksityisautoilu, pendelöinti asumisen ja työpaikkojen välillä sekä yleinen liikkuva elämäntapa ovat lisänneet liikennettä. Liikenteen lisääntyminen on tuonut mukaan kasvaneet riskit, kuten liikenneonnettomuudet. Liikenneturvallisuus ja hyvä liikennekulttuuri ovat tärkeä osa alueen hyvinvointia. Liikenteen järjestämisellä on suuri vaikutus myös alueen viihtyisyyteen, koska liikenne kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa, heikentää ilman laatua, aiheuttaa melua, tuottaa jätteitä ja vaatii laajoja maa-alueita. Kevyt liikenne on ympäristöystävällinen, edullinen ja terveellinen tapa liikkua. Kevyenliikenteen mahdollisuuksia ja houkuttelevuutta tulee jatkuvasti parantaa mm. käyttämällä riittävän suuria ja selkeitä osoitinmerkkejä sekä huolehtimalla väylien riittävästä valaistuksesta sekä kunnossapidosta talvisin. Kevyenliikenteen verkoston tulee ulottua yhtenäisenä ja selkeänä verkostona koko maakunnan alueelle. Liikenteen turvallisuuteen vaikutetaan valistuksella ja valvonnalla. Erityisesti nuorille liikenteessä oleville suunnataan valistustoimintaa, jota toteutetaan yhteistyössä toisen asteen oppilaitosten, poliisin ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että liikenneväylät ja joukkoliikenne ovat toimivia. Liikenneväylien ja joukkoliikenteen kehittämisellä turvataan alueen kilpailukykyä, joustavaa 16
työssäkäyntiä ja asiointiliikennettä. Pendelöintiä varten syöttöliikenteen hoitaminen rautateiden yhteyteen tulee nostaa yhdeksi kehittämisteemaksi. Joukkoliikenteestä tulee tehdä houkuttelevampi vaihtoehto sekä toimivuuden että hinnoittelun osalta. Eri ikäryhmien tarpeet ja maksukyky tulee huomioida reittien ja hintojen suunnittelussa. Ehdotus: Päivitetään maakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma kevyenliikenteen ja joukkoliikenteen pitkäjänteisen kehittämisen turvaamiseksi koko en alueella. Hämeen liiton johdolla käynnistetään maakunnallisia kampanjoita liikenneturvallisuuden edistämiseksi. Tavoite 4: Otetaan yhteinen vastuu ympäristön hyvinvoinnista Ympäristöstä huolehtiminen muodostuu hyvin pienistä arkisista ratkaisuista ja valinnoista. Voimme vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin mm. vähentämällä kulutusta, valitsemalla ympäristöä vähiten kuormittavia tuotteita, hoitamalla jätteet niille kuuluville paikoille ja kierrättämällä. Kampanjoinnilla ja muistuttamisella on tärkeä merkitys, koska ympäristötekojen vaikutukset eivät usein näy suoraan ihmisen omassa elämässä. Viranomaisten oma toiminta on ratkaisevaa ympäristön hyvinvoinnista huolehdittaessa, mutta kunnat voivat myös tukea asukkaiden halua edistää ympäristön hyvinvointia. Asukkaiden kannalta on tärkeää, että kierrätysmahdollisuudet ovat kattavia ja että kylä- ja asukasyhdistykset tai muut järjestöt voivat osallistua lähiympäristöstään huolehtimiseen. Ehdotus: Hämeen liitto jakaa vuosittain maakunnallisen ympäristöteko- tunnustuspalkinnon esimerkillisestä toiminnasta ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoite 5: Kunnat kantavat vastuun hyvinvointipalveluiden saatavuudesta Kunnilla on vastuu asukkaiden hyvinvoinnin turvaamisesta. Hyvinvointipalveluihin kohdistuu suuria paineita erityisesti ikääntymisen ja syrjäytymisen vuoksi. Jotta kunnat voivat kantaa vastuun hyvinvointipalveluiden järjestämisestä, tarvitaan riittävä taloudellinen vakaus ja henkilökunnan osaamispohja. Hyvinvointipalvelut voidaan jakaa peruspalveluihin, joita suuret asukasjoukot käyttävät lähes päivittäin ja erityispalveluihin, joita käytetään elämän erityistilanteissa tai joita käyttävät vain erityisryhmät. Hyvinvointiin kuuluu, että peruspalvelut esim. päivähoito ja koulu ovat riittävän lähellä, jotta niiden saavuttamiseen ei kulu liikaa voimavaroja. Erityispalvelut keskitetään joko seudun tai maakunnan keskukseen. Hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää, että julkisten palveluiden vaikuttavuutta nostetaan. Lisäksi tarvitaan entistä tarkempaa tulevaisuuden palvelutarpeen ja julkisiin palveluihin kohdistuvan palvelukysynnän ennakointia sekä myös yksityisen palvelutarjonnan edellytysten kehittämistä. Hyvinvointipalveluiden tuottamisessa tulee ottaa käyttöön uusia toimintatapoja ja teknologiaa. Yhteistyötä julkisen ja yksityisen palveluntarjonnan välillä lisätään ja haetaan uusia kumppanuuden muotoja. 17
Ehdotus: Kunta- ja palvelurakenteiden tarkastelua jatketaan tavoitteena vakaa kuntatalous, toimivat palvelurakenteet ja henkilöstön korkea osaaminen. Tavoite 6: Hyvinvointipalvelut toteutetaan asiakaslähtöisesti Hyvinvointipalvelut tulee järjestää asiakkaiden tarpeista lähtien. Asiakkaiden tarpeiden kuuntelemista ja asiakastiedon hyödyntämistä palveluiden suunnittelussa ja tuottamisessa tarvitaan nykyistä enemmän. Toisaalta julkisten palveluiden vastikkeettomuus tai edullisuus suhteessa yksityiseen tarjontaan luo palvelukysyntää, johon vastaamiseen ei ole varaa. Palveluiden tulee muuttua elämäntapojen muuttuessa. Uusien palvelutarpeiden noustessa esiin, joistakin aiemmin tarjotuista palveluista pitää voida luopua. Yleistynyt pendelöinti Riihimäen ja Hämeenlinnan seuduilta pääkaupunkiseudulle on esimerkki elämäntavan muutoksesta, joka asettaa vaatimuksia palveluiden järjestämiselle. Pitkät työmatkat pidentävät työpäivää, joka edellyttää joustoa erityisesti päivähoidon ja koulujen iltapäivätoiminnan osalta. Lisäksi se asettaa vaatimuksia sähköisen asioinnin kehittämiselle, koska virastoaikaan ei olla paikalla kotikunnassa. Sähköinen palvelu lisää asiakaslähtöisyyttä, koska se mahdollistaa asioinnin aikaan ja paikkaan katsomatta. Samalla se tehostaa viranhaltijoiden työajan käyttöä, joten palvelujen saavutettavuus ja tehokkuus kasvavat. Sähköiset palvelut eivät kuitenkaan sovi kaikkialle. Monissa hyvinvointipalveluissa palvelun laatu perustuu ihmisten kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen, jota ei voi koneella korvata. Sähköisiä palveluja tarvitaankin erityisesti tehostamaan viranomaisten keskinäistä toimintaa ja korvaamaan esim. asiakkaiden tiedonhakuun, ilmoittautumiseen, maksamiseen tai yksinkertaiseen yhteydenpitoon liittyviä tilanteita. Ihmisten ikääntyessä hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa ja samalla korostuu asiakkaiden kuunteleminen palveluiden järjestämisessä. Saatavilla tulisi olla oman elämäntavan näköisiä palveluja, oli kysymyksessä sitten kotona asumista tukevat palvelut tai laitospalvelut. Kotona asuminen on useimman ikäihmisen ensisijainen tahto ja samalla myös yhteiskunnalle laitosasumista edullisempi vaihtoehto. Kotona asumista voidaan tukea palvelujen lisäksi monin tavoin myös tietotekniikkaa ja hyvinvointiteknologiaa hyödyntäen. Ikääntyneiden vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksia tulee kehittää yhteistyössä asiakkaiden ja julkisten sekä yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Ehdotus: Yhteisiä asiakastietojärjestelmiä kehitetään edelleen ja asiakastieto hyödynnetään systemaattisesti palveluiden suunnittelussa. Hämeen liitossa ja kunnissa mahdollistetaan sähköinen asiointi 24/7- periaatteen mukaisesti. Tavoite 7: Vahvistetaan ennaltaehkäiseviä hyvinvointipalveluja Ennaltaehkäisevien hyvinvointipalvelujen merkitys on sinänsä yleisesti tunnustettu. Palvelutarpeet, lainsäädännön velvoitteet ja taloudellisten voimavarojen rajallisuus on ohjannut palvelujen painopistettä raskaampiin, korjaaviin palveluihin. Ennaltaehkäisevien palvelujen vaikuttavuutta on myös vaikea mitata. Ennaltaehkäisevien palvelujen todennäköinen vaikuttavuus kun on sitä suurempi mitä varhemmin ja mitä suuremmalle väestöryhmälle palveluja voidaan kohdentaa 18