PORIN POHJOISOSIEN SUOJELU JOKITULVALTA -

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Taina Rusola PORIN POHJOISOSIEN SUOJELU JOKITULVALTA - RISKITARKASTELU PATOTURVALLISUUS- SUUNNITELMAA VARTEN Tekniikka ja Liikenne 2008

2 ALKUSANAT Tämä opinnäytetyö on tehty Vaasan ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelman päättötyönä. Työn laatiminen aloitettiin elokuussa 2008 Porin kaupungin Teknilliselle palvelukeskukselle. Työn valvojina toimivat yliopettaja Riitta Lähdemäki Vaasan ammattikorkeakoulusta sekä Porin kaupungin tulvasuojelun projektipäällikkö Pekka Vuola. Haluan osoittaa kiitokseni Porin kaupungin Tekniselle palvelukeskukselle mielenkiintoisesta työn aiheesta. Erityiset kiitoksen saavat Teknisen palvelukeskuksen johtaja Jukka Kotiniemi, joka antoi minulle tämän mahdollisuuden työskennellä Porin kaupungilla sekä työn valvojat Pekka Vuola ja Riitta Lähdemäki, jotka tukivat ja ohjasivat minua koko työn laatimisen ajan. Lisäksi haluan lämpimästi kiittää kaikkia muita opinnäytetyön toteutuksessa myötävaikuttaneita henkilöitä. Kiitän kaikesta työssä saamastani tuesta, avusta, hyvistä neuvoista sekä mukavasta työympäristöstä. Vaasassa 28.11.2008 Taina Rusola

3 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Ympäristöteknologian koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Tekijä Taina Saija Janika Rusola Opinnäytetyön nimi Porin pohjoisosien suojelu jokitulvalta - Riskitarkistelu Vuosi 2008 Kieli Sivumäärä Ohjaaja patoturvallisuussuunnitelmaa varten suomi 96 + 1 liitettä Riitta Lähdemäki Työssä on käsitelty Kokemäenjoen pohjoispuolella olevaa osaa Porista, alueen tulvapatoja ja tulvantorjunnan kannalta merkittäviä riskikohteita. Porin kaupunki on padon omistajana velvollinen laatimaan patoturvallisuussuunnitelman, jota varten tämä opinnäytetyö on laadittu. Riskienhallintamenetelmien avulla riskikohteet ja pato-osuudet on saatu tärkeysjärjestykseen ja löydetty erityistä tarkkailua vaativat kohteet. Lisäksi tässä työssä on tarkasteltu sellaisia kaupungille kuuluvia hallinnollisia toimenpiteitä, jotka tulee ottaa huomioon patoturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa. Riskianalyysin tulosten perusteella osa kohteista näyttää vaativan toimenpiteitä, jotka nostaisivat kokonaisuudessaan patoturvallisuutta Porin alueella. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti vielä huonossa kunnossa olevien patojen korjaaminen sekä varautuminen sulkemaan padon läpi johtavat sadevesiviemärit ja ojat tulvan uhatessa. Asiasanat Kokemäenjoki, tulvasuojelu, riskianalyysi

4 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ympäristöteknologian koulutusohjelma ABSTRACT Author Title Year 2008 Language Pages Taina Rusola Risk Analysis for a Flood Safety Plan Finnish 96 + 1 Appendices Name of Supervisor Riitta Lähdemäki The objective of this thesis was to make a survey of risks in case of a flood on the River Kokemäenjoki in Pori. The thesis is part of the flood safety plan that the City of Pori is obliged to draw up. The most significant risks, mainly concerning the levees and flood control, were surveyed in the northern part of Pori. With risk management methods risk points and dam sections were discovered and ranked in the order of importance. The targets requiring special supervision, and even measures to be taken, were also found. Some administrative measures to be taken when preparing the flood safety plan were also dealt with. The results of the risk analysis shows that some measures, such as reparation of dilapidated dams and a scheme to close down rainwater sewers and ditches going through them at the threat of flood, would raise the flood safety in the Pori area. Keywords Kokemäenjoki River, Flood Protection, Risk Analysis

5 SISÄLLYS ALKUSANAT... 2 TIIVISTELMÄ... 3 ABSTRACT... 4 MÄÄRITELMÄT:... 7 1 JOHDANTO... 9 1.1. Johdanto opinnäytetyön aiheeseen ja sisältöön... 9 1.2. Työn taustaa... 10 1.3. Patoturvallisuussuunnitelman tarkoitus ja rakenne... 11 2 LAINSÄÄDÄNTÖ JA KÄYTÄNTÖ... 13 2.1. Lainsäädäntö... 13 2.2. Padon omistajan ja muiden toimijoiden tehtävät... 14 3 KOKEMÄENJOEN VESISTÖT, SÄÄNNÖSTELY JA KOHDEALUEEN KUVAUS... 16 3.1. Kokemäenjoen vesistö... 16 3.2. Vesivoimalat ja säännöstely... 18 3.3. Kohdealue... 19 4 TULVASUOJELU... 22 4.1. Tulvat ja tulvatorjunta... 22 4.2. Tulvat ja tulvasuojelu Porissa... 25 4.3. Tulvaennusteet ja vahingonvaara... 29 5 PADOT... 35 5.1. Padot ja niiden rakenne... 35 5.2. Maapatojen sortumissyyt... 38 5.3. Padot Kokemäenjoen Porin kaupungin pohjoisosassa... 39 6 RISKIENARVIOINNIN PERUSTEET... 41 6.1. Riskien analysointi ja arviointi... 41 6.2. Riskinhallintakeinot... 46

6 7 RISKINARVIOINTI JA TULVATORJUNNAN TOIMENPITEET... 48 7.1. Riskikohteet ja niiden analysointimenetelmät... 48 7.2. Yleiskuvaus alueella olevista riskikohteista ja toimenpiteistä... 49 7.3. Tulvapadot ja toimenpiteet ongelmatilanteessa... 52 7.4. Yksittäiset kohteet osa-alueittain ja niiden toimenpide-ehdotukset... 56 7.4.1. Toukarin- Luotsinmäen alue... 57 7.4.2. Rautatiesillan ja Länsitien välinen alue... 64 7.4.3. Holmin alue... 71 7.5. Tulvapatojen ja yksittäisten riskikohteiden merkittävyyden arvioiminen ja tulosten analysointi... 76 7.6. Riskianalyysin yhteenveto... 82 7.7. Riskianalyysin johtopäätökset... 83 8 TOIMINTA ONGELMATILANTEESSA... 85 8.1. Tulvatorjunnan johtoryhmä... 85 8.2. Porin kaupungin johtoryhmä ja tehtävät... 85 8.2.1. Tiedottaminen... 86 8.2.2. Yhteystiedot... 86 8.3. Tulvan ennakointi ja tulvatilanteen seuranta... 86 8.3.1. Ohjeet hälytyksen antamiselle... 88 8.3.2. Hälytystilanteen toiminta... 88 8.4. Hälytystasot... 88 8.5. Toimenpideselostukset ja niiden käyttö... 89 8.6. Toimenpiteisiin tarvittavat kalusto, miehistö ja materiaali ja huoltotiet... 89 8.7. Yhteydenpito... 90 8.8. Pelastustoiminta... 90 9 YHTEENVETO... 91 LIITE 1. Hälytystasokaavio... 97

7 MÄÄRITELMÄT: HW-taso Määritysjakson aikana ylin havaittu vedenkorkeus. /23/ P-pato (1-luokan pato) ovat patoja, jotka voivat onnettomuuden sattuessa aiheuttaa ilmeisen vaaran ihmishengelle, terveydelle tai ilmeisen huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle (PTL 3 ja PTL 9 ). /23/ Padon omistaja Padon omistaja, haltija tai muu, jonka tehtävänä on huolehtia padon suunnittelusta, rakentamisesta, käytöstä ja kunnossapidosta. /23/ Pato Seinämäinen tai vallimainen rakenne, jonka tarkoituksena on pysyvästi tai tilapäisesti estää rakenteen takana olevan nesteen tai nestemäisesti käyttäytyvän aineen leviämisen taikka säädellä padotun aineen pinnan korkeutta /22/ Patoturvallisuussuunnitelma Padon omistajan laatima suunnitelma toimenpiteistä onnettomuus- ja häiriötilanteissa. /22/ Porin tapauksessa otetaan erityisesti huomioon suunniteltavat ennakoivat toimenpiteet. Riski Haitallisen tapahtuman todennäköisyyden ja toteutuneen tapahtuman seurausten eli vakavuuden tulo. Todennäköisyys x vakavuus /29/

8 Riskienhallinta Riskienhallinta on prosessi, jonka avulla uhkaavia vaaroja voidaan torjua ja niistä aiheutuvia menetyksiä voidaan minimoida /29/ Tulvantorjunta Tulvantorjunnalla tarkoitetaan ennen tulvaa ja sen aikana suoritettavien toimenpiteiden suunnittelua ja operatiivista toimintaa. /22/ Tulvapato Pato, jonka tarkoituksena on estää veden leviäminen vesistön tai meren tavanomaista korkeamman vedenkorkeuden aikana. Uudessa patoturvallisuuslaki ehdotuksessa tulvapato on määritelty tulvapenkereeksi. /22/ Vahingonvaaraselvitys Selvitys, joka P-padon (1-luokan) omistajan on laadittava padosta ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvasta vahingonvaarasta /22/

9 1 JOHDANTO 1.1 Johdanto opinnäytetyön aiheeseen ja sisältöön Opinnäytetyön aiheena on Porin pohjoisosien suojelu jokitulvalta ja riskitarkastelu patoturvallisuussuunnitelmaa varten. Opinnäytetyössä etsitään turvallisuussuunnitelmaa varten Kokemäenjoen pohjoisosan tulvapatojen heikkoja kohtia ja muita riskikohteita, joilla on merkitystä tulvasuojelun kannalta. Kun kohteet on löydetty, luokitellaan ne riskitarkastelun avulla riskitasoihin. Näiden tasojen avulla saadaan hahmoteltua, mitkä kohteista vaativat erityistä seurantaa ja erillisen toimintasuunnitelman tulvauhan aikana tai tulvaonnettomuuden jo satuttua. Opinnäytetyön lopussa selvitetään Porin kaupungille kuuluvat toiminnot ongelmatilanteessa. Ongelmatilanteen varalta tehtäviä toimintasuunnitelmia ovat muun muassa tiedonkulun suunnittelu, toimenpideselostukset ja niiden käyttö sekä hälytystasojen määrittely. Patoturvallisuusviranomainen on luokitellut Porin kaupungin alueella olevat tulvapadot P-padoiksi vahingonvaaraselvityksen perusteella. Tämän vuoksi Porin kaupunki on velvollinen laatimaan patoturvallisuussuunnitelman omistamistaan P- padoista. Patoturvallisuussuunnitelma tulee siis tarpeeseen ja on ajankohtainen aihe. Patoturvallisuussuunnitelma on tällä hetkellä voimassa olevassa lainsäädännössä nimetty kohdesuunnitelmaksi. Patoturvallisuuslakia kuitenkin uudistetaan tällä hetkellä ja kyseinen termi todennäköisesti muuttuu ehdotuksen mukaisesti kohdesuunnitelmasta padon turvallisuussuunnitelmaksi. Tässä opinnäytetyössä yritetään mahdollisuuksien mukaan käyttää uutta termistöä, jotta kyseinen opinnäytetyö olisi paremmin ymmärrettävissä myös tulevaisuudessa. Myös termistöä yritetään selkeyttää käyttämällä samoja termejä läpi työn. Termit on muutettu tarvittaessa lähteistä vastaamaan tämän työn määritelmiä. Keskeisimmät määritelmät on esitetty työn alussa. /22/ Patoturvallisuussuunnitelmaa varten selvitetään mitä toimia padon omistajan tulisi tehdä tulvauhan tai tulvaonnettomuuden aikana. Turvallisuussuunnitelmassa on tarkoitus suunnitella toimenpiteitä tulvapatoihin, vesirakenteisiin ja vesistöön tul-

10 van uhatessa. Toimenpiteitä suunnitellaan myös tulvaonnettomuuden aikana tarvittaviin toimiin, kuten veden ohjaamiseen vähemmän asutuille alueille muuttamalla veden virtaussuuntaa tukkimalla tai aukaisemalla veden reittejä. Turvallisuussuunnitelmassa tulee myös selvittää toimenpiteisiin tarvittavat materiaalit, välineet ja henkilöstö. Suunnitelman muita osioita ovat ennakkovaroitusjärjestelmän kehittäminen sekä tiedonkulun suunnittelu eri viranomaisten kesken. /23/ 1.2 Työn taustaa Maailmassa on tapahtunut lukuisia pato-onnettomuuksia, joissa on kuollut tuhansia ihmisiä. Osa pato-onnettomuuksista on ollut poikkeuksellisen tulvan aiheuttamia ja osa taas on johtunut padon rakenteellisesta virheestä ja padon tilan tarkkailun puutteesta. /8/ Porissa Kokemäenjoen suurtulvatilanne aiheuttaisi merkittävät vahingot ja vesi nousisi tuhansien ihmisten koteihin. Porissa on toteutettu vuosikymmenien saatossa laajoja tulvasuojeluhankkeita ja Kokemäenjoen uomaa on ruopattu moneen otteeseen lähes koko matkalta aina kaupungista merelle. Porin kaupungin alueella olevat tulvapadot ovat kuitenkin ajan mittaan päässeet eroosion vuoksi kulumaan varsinkin joen ulkokaarteista ja ruopattu uoma on päässyt liettymään. Tulvapadot ovat myös mataloituneet painumisen ja padonharjalla tapahtuneen eroosion vuoksi. Tämän vuoksi on tärkeää kartoittaa olemassa olevat padot ja selvittää mahdolliset aukkokohdat tulvapatojärjestelmässä. Porissa on ollut suuriakin tulvia, joten tästä syystä on tärkeätä olla ajan tasalla liian matalista ja sortumavaarassa olevista ongelmakohdista. Tulvan uhatessa voidaan toteuttaa turvallisuussuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä ja näin ehkäistä tulvan syntyminen tai hillitä jo sattunutta tulvaonnettomuutta. /11/ Kokemäenjoella on esiintynyt tulvia erityisesti Äetsän ja Huittisten alueella sekä joen alaosassa Porissa. Pahoja tulvia on ollut muun muassa vuosina 1951, syystalvella 1974 ja alkuvuodesta 1975. Uhkaavia tilanteita on ollut 1970- ja 1980 lukujen lopuilla sekä talvella 2004 2005. /11/ Porin voidaan todeta olevan tällä hetkellä yksi Suomen merkittävimmistä yksittäisistä tulvariskikohteista siitä tehtyjen vahingonvaaraselvitysten perusteella.

11 Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjen mallinnusten mukaan kerran 250 vuodessa tapahtuva suurtulva vaikuttaisi jopa 10 000-15 000 ihmisen elämän laatuun. Tulvavesi kastelisi arviolta noin 5000 rakennusta ja 750 rakennuksen kohdalla vesi nousisi jopa 1,5 metrin korkeuteen. Pelkästään rakennuksille aiheutuvien vahinkojen suuruus nousisi arviolta noin 240 miljoonaan euroon. /11/ Tämä on kuitenkin mitä ilmeisimmin varovainen arvio ja todelliset kustannukset nousisivat huomattavasti korkeammiksi. Asiaa käsitellään tarkemmin vahingonvaaraselvitysten yhteydessä luvussa 4. Joka tapauksessa tulvavahingot olisivat massiiviset ja vaikuttaisivat koko Porin kaupungin talouteen ja kehitykseen negatiivisesti. 1.3 Patoturvallisuussuunnitelman tarkoitus ja rakenne Patoturvallisuussuunnitelma on padon omistajan tekemä suunnitelma ongelma- ja häiriötilanteita varten. Patoturvallisuussuunnitelmassa tulee olla patoturvallisuusohjeiden mukaan ainakin seuraavat selvitykset; - vahinkouhkan kuvaus, jossa on yleisselostus padosta ja vesistöstä sekä vahingonvaaraselvityksen tarkastelu - tiedonsaanti tapahtumasta (yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa) - vesistöön ja vesirakenteisiin kohdistettavat toimenpiteet ja patovaurioiden korjaus - onnettomuuden torjuntaan tarvittavat resurssit (henkilöstö, kalusto ja materiaali) - ennakkotoimenpiteet onnettomuuden varalta - kartat patoalueesta, tieyhteyksistä ja korjausmateriaalin ottopaikasta sekä operatiivinen kartta vahingonvaaraselvityksen tuloksista /23/

12 Yhteistyössä pelastusviranomainen, alueellinen ympäristökeskus ja padonomistaja laativat pato-onnettomuuden varalta tiedotteen ennakkoon onnettomuusvaaralle joutuvalle väestölle. /23/ Valmis patoturvallisuussuunnitelma luovutetaan pelastusviranomaiselle, joka valmistaa siinä annettujen tietojen pohjalta pelastussuunnitelman.

13 2 LAINSÄÄDÄNTÖ JA KÄYTÄNTÖ 2.1 Lainsäädäntö Patoturvallisuutta varten on säädetty patoturvallisuuslaki ja patoturvallisuusasetus. Patoturvallisuuslain tarkoitus on patojen turvallisuuden varmistaminen ja turvallisuuden lisääminen (PTL 1 ). Maa- ja metsätalousministeriö on antanut patoturvallisuusohjeet patoturvallisuuslain (413/84) ja asetuksen (574/84) valvontaa ja täytäntöönpanoa varten. Myös muita lakeja ja asetuksia on otettava huomioon patoturvallisuuden takaamiseksi. /23/ Tällä hetkellä patoturvallisuuslakia uudistetaan ja lakiehdotuksena on kokonaan uusi laki, joka sivuuttaisi vanhan patoturvallisuuslain. Kokonaisuudessaan uusi patoturvallisuuslaki kuitenkin vastaisi pääpiirteittäin nykyistä patoturvallisuuslakia. /22/ Nykyistä patoturvallisuuslakia sovelletaan pääasiassa vähintään kolme metriä korkeisiin patoihin. Tarvittaessa otetaan huomioon myös matalammat padot, jos ne onnettomuuden sattuessa saattavat aiheuttaa ilmeisen vaaran ihmishengelle, tai terveydelle taikka ilmeisen huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle. Väliaikaisia työpatoja patoturvallisuuslaki koskee soveltuvin osin (PTL 3 ja 9 ). Patoturvallisuuslain valvonta kuuluu alueellisille ympäristökeskuksille. Kokemäenjoen patoturvallisuusviranomainen on Hämeen ympäristökeskus. Suomessa on noin 500 nykyisen patoturvallisuuslain piiriin kuluvaa patoa. Näistä valtaosa on vesistöpatoja ja noin 60 jätepatoja. /22/ Patojen luokittelu tehdään pato-onnettomuudesta aiheutuvan vahingonvaaran perusteella. Tällä hetkellä voimassa olevat patoluokat on luokiteltu P, N, O- ja T- padoiksi. Uudessa patoturvallisuuslaki ehdotuksessa ne on määritelty numeroin 1, 2 ja 3- luokan padoiksi. T-padot on jätetty kokonaan luokittelematta. /22/ P-padot (1-luokan pato) ovat patoja, jotka voivat onnettomuuden sattuessa aiheuttaa ilmeisen vaaran ihmishengelle, terveydelle tai ilmeisen huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle (PTL 3 ja PTL 9 ). P-padon luokittelu varmistetaan vahingonvaaraselvityksellä, jonka alueellinen ympäristökeskus voi vaatia tehtäväksi, jos kyseessä voi olla P-pato. /22/, /23/

14 N-pato (2-luokan pato) saattaa aiheuttaa vähäisempää vaaraa kuin P-pato, mutta sitä ei voida kuitenkaan pitää O-patona. /22/, /23/ O-patoa (3-luokan pato) voi vahingon sattuessa aiheuttaa vähäistä vaaraa, eikä siitä ei mitä ilmeisimmin voi aiheutua vaaraa ihmisille tai ympäristöllä tai vähäistä haittaa lukuun ottamatta ympäristölle tai toisen omaisuudelle. /22/, /23/ T-padot ovat väliaikaisia patoja eli työpatoja. /23/ 2.2 Padon omistajan ja muiden toimijoiden tehtävät Padon omistaja on velvollinen huolehtimaan padon turvallisuudesta ja laatimaan patoturvallisuuskansion. Patoturvallisuuskansiossa tulee olla kaikki patoturvallisuuden kannalta merkittävä aineisto (PTL 5 ). Patoturvallisuuskansion tulee sisältää padon omistajien, padon vastuuhenkilöiden ja alueellisen ympäristökeskuksen yhteystiedot /18/. Lisäksi kansiossa tulee olla selostus padon päämitoista, padon vaikutusalueen kartta ja sijaintikartta. Padon rakennetta koskevat piirustukset ja muut selvitykset tarvitsee esittää patoturvallisuuskansiossa ainoastaan siltä osin, kun niitä tarvitaan padon turvallisuuden arvioinnissa. Lisäksi kansiossa tulee olla patoturvallisuustarkkailuohjelma, padon tarkkailusta ja tarkastuksista tehdyt pöytäkirjat, viranomaisten kirjeet sekä PTL 9 mukaisesti vahingonvaaraselvitys ja muut vaadittavat selvitykset (PTA 1984/574, 2 ). Padon turvallisuuskansio on säilytettävä asianomaisten helposti saatavissa ja sen tulee olla tarpeen vaatiessa valvontaviranomaisten tarkastettavissa (PTL 5 ). Padon omistajan tulee itse huolehtia patoa koskevista määräyksistä ja niiden noudattamisesta /17/. /13/, /15/ Patoturvallisuuslain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen ylin valvonta ja ohjaus kuuluvat Maa- ja metsätalousministeriölle (PTL 10 ). /13/ Suomen ympäristöhallinnon tehtäviin kuuluu patoturvallisuuden kehittäminen ja osallistuminen patoturvallisuuslain nojalla annettujen ohjeiden valmisteluun sekä asiantuntijalausuntojen antaminen tarvittaessa (PTA 5a ). Alueelliset ympäristökeskukset vastaavat patoturvallisuusasioiden viranomaisvalvonnasta lukuun ottamatta pelastustointa (PTL 10 ) Uudessa patoturvallisuuslaki ehdotuksessa toimi-

15 valtaisesta alueellisesta ympäristökeskuksesta käytetään nimitystä patoturvallisuusviranomainen /22/. Patoturvallisuusohjeissa on pelastusviranomaisten tehtäväksi määritelty onnettomuustilanteissa pelastustoiminnan järjestäminen. Pelastussuunnitelmaan kuuluu koko toiminnan johtaminen, viestitoiminta, sairaanhoito, huoltotoiminta, väestön hälyttäminen ja onnettomuudesta tiedottaminen. /23/ Pelastuslain mukaisessa onnettomuuden ehkäisy- ja pelastustoiminnan suunnittelussa on erotettavissa ainakin kolme tasoa: kohdetaso, aluetaso ja läänintaso. Kohdetasolla toiminta painottuu padon omistajan vastuuseen vaaratilanteiden ehkäisemiseksi sekä varautumiseen vaaratilanteissa. Kohdetasolla patoonnettomuuksien ehkäisy tapahtuu patoturvallisuuslain säännösten mukaisesti. Kun siirrytään alue- ja läänintason suunnitteluun, siirrytään noudattamaan pelastuslain säädöksiä. Aluetason pelastustoiminnan suunnittelu kuuluu alueen pelastustoimelle. (VN asetus 5 ) Suomi on jaettu 22:een pelastustoimen alueeseen (VN päätös 174/2002). Pelastustoimen alueen pelastusviranomaisia ovat alueen ylin viranhaltija ja alueen määräämät muut pelastustoimen viranhaltijat sekä alueen pelastustoimen monijäseninen toimielin. Alue ja läänintasolla painottuu padon omistajan tai haltijan ja pelastusviranomaisten välinen sekä eri viranomaisten keskinäinen yhteistyö. Läänitasolla vastaavista tehtävistä huolehtii lääninhallitus. Alueen pelastustoimesta vastaavat taas kunnat yhteistoiminnassa (pelastuslaki 3 ) Pelastustoimen ylin johto ja valvonta kuuluvat sisäasiainministeriölle (pelastuslaki 2 ). /14/, /22/ Pelastusviranomaiset sekä muut pelastuslain 6 :ssä tarkoitetut viranomaiset ja yhteisöt, joilla on pelastustoimeen kuuluvia tehtäviä tai virka-aputehtäviä, ovat velvollisia laatimaan tarpeelliset pelastustoimen suunnitelmat yhteistoiminnassa keskenään (pelastuslaki 9 ). /14/

3 KOKEMÄENJOEN VESISTÖT, SÄÄNNÖSTELY JA KOHDEALUEEN KUVAUS 3.1 Kokemäenjoen vesistö Kokemäenjoen vesistö on yksi Suomen suurimmista vesistöistä (kuva 1). Sen kokonaispinta-ala on 27 000km 3. Kokemäenjoen vesistö on runsasjärvistä ja järvien osuus on 11 % valuma-alueesta Kokemäenjoen vesistön muodostavat Tampereen Pyhäjärveen laskevat järvireitit ja Ikaalisten reitti sekä Kuloveden, Rautaveden ja Liekoveden kautta Pohjanlahteen laskeva jokiosa. Varsinainen Kokemäenjoki virtaa Huittisten, Kokemäen, Harjavallan Nakkilan, Ulvilan ja Porin halki mereen. Huittisissa lisävesiä Kokemäenjokeen virtaa Loimijoesta ja Sammunjoesta. Kokemäellä lisävesiä tulee Kauvatsanjoesta ja Porissa Harjunpäänjoesta. Vesistön järvet jakautuvat alueellisesti epätasaisesti siten, että vesistön itäosa kuuluu Keski- Suomen runsasjärviseen alueeseen ja länsiosa länsirannikon vähäjärvisten jokivesistöjen alueeseen. Loimijoen vesistöalue on varsin vähäjärvistä. Sen pinta-ala on 3 138 km 2 ja järvisyys vain 2,8 %. Vesi virtaa sieltä nopeammin kuin muilta alueilta, sillä vesi ei voi viipyä järvissä niin kauaa kuin runsasjärvisillä alueilla (kuva 2). /11/, /33/ 16

17 Kokemäenjoen vesistö Kuva 1. Suomen päävesistöalueet (Mukailtu kuvasta Hanski, M. 2008) /6/

18 Kuva 2. Kokemäenjoen vesistö /11/ 3.2 Vesivoimalat ja säännöstely Kokemäenjokea säännöstellään Tyrvään eli Hartolankosken, Äetsän, Kolsin ja Harjavallan voimalaitoksilta. Myös Loimijoen varrella on monta pientä voimalaitosta, mutta joen virtaamaan ei pysty vaikuttamaan kovinkaan paljoa, koska Loimijoen vesistö on lähes järvetön eikä säännöstelyä voida toteuttaa pienen varastotilavuuden vuoksi. Tästä syystä Loimijoen virtaamat vaikuttavat huomattavasti Kokemäenjoen alaosan tulviin. /11/ Järvien säännöstelyn vaikutus virtaamiin Kokemäenjoessa näkyy etenkin talvivirtaamien kasvamisella. Ennen säännöstelyn aloittamista juoksutus oli alkuvuodesta

19 noin 150 m 3 /s, kun se nyt on noin 230 m 3 /s. Virtaaman lisääntyminen on huomattavaa ja se ajoittuu juuri talven pahimpaan tulvauhka-aikaan. Myös Harjavallan juoksutusmäärät kasvavat lähes joka kuukausi verrattuna aikaisempien kuukausien juoksutuskeskiarvoihin. Tämä kuvastaa säännöstelystä aiheutuvan muutoksen lisäksi sadannan lisääntymistä. /11/ Porin kaupungilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa säännöstelyyn, vaan säännöstelystä päättää padon omistaja lupaehtojen puitteissa. Järvialueiden vedenpinnan nostaminen tulvauhkatilanteessa lupaehdoissa annettujen säännöstelyjen ylärajoja ylemmäksi on ensisijaisen tärkeä tulvantorjuntakeino. Kokemäenjoen vesistön alueella säännöstelytilavuudet tosin ovat pieniä, joten vaikutukset tulvantorjunnassa ovat vähäiset. Jotta tulvauhkatilanteessa voitaisiin säännöstelyä muuttaa lupaehtojen määriteltyjen korkeuksien yläpuolelle, on haettava poikkeuslupa ympäristölupavirastosta. Kokemäenjoen vesistöä koskevat luvat valmistelee ja hakee Pirkanmaan ympäristökeskus. /11/ Myös järvialueiden vedenpinnan laskeminen on tehokas tulvasuojelukeino. Yleensä tulvaa osataan ennakoida sadantaa ja säätiedotuksia seuraamalla, joten vedenpintaa voidaan laskea jo etukäteen ja säännöstelytilavuutta saadaan enemmän. 3.3 Kohdealue Tässä opinnäytetyössä valmistuu riskinarviointi patoturvallisuussuunnitelmaa varten Porin kaupungin Pohjoisosan alueelta, Kahaluodolta Harjunpäänjoelle. Suunnitelmassa keskitytään lähinnä keskustan alueeseen, sillä Sunniemen ja Kahaluodon alueilla asutusta on huomattavasti vähemmän ja suurimmat vahingot onnettomuustilanteessa keskittyisivät kaupunkialueelle. Kuvassa 3 näkyy kohdealueen rajaus ja kohdealueen keskeisimpiä kohteita.

20 Kahaluoto Kivini Kohdealueen raja Toukari Luotsinmäki Hyvelänviiki Pormestarinluoto Konepajanranta Lukkarinsilta Isojoenranta Harjunpäänjoki Kirjurinluodonkärki Porinsilta Linnansilta Rautatiesilta Kuva 3. Kohdealueen rajaus ja keskeiset kohteet Tulvapadot suojaavat Kokemäenjoen pohjoisrantaa lähes koko matkalta. Kokemäenjoen rannassa tulvapadot alkavat Kahaluodosta ja päättyvät Harjunpäänjoen suulle. Kohdealueella on myös poikittain sijaitsevia tulvapatoja ja padottavia rakenteita kuten Järviojan ja Harjunpäänjoen tulvapadot, Länsitie ja rautatie. Tulvapatojen ja padottavien rakenteiden perusteella voidaan kohdealue jakaa kolmeen eri alueeseen (kuva 4). Toukarin - Luotsinmäen alue alkaa Kahaluodosta ja päättyy Länsitielle. Alajuoksulta ylävirtaan lähdettäessä maasto on tasaista ja matalaa aina Länsitielle asti. Länsitie on korkeammalla kuin muu maasto, joten sitä voidaan pitää padottavana rakenteena eli tulvapatona. Länsitien vieressä virtaa Järvioja, jonka molemmilla sivuilla sijaitsevat tulvapadot. Tulvapadot ovat matalimmillaan noin N 60 + 2,60 tasolla. Padottava vaikutus Järviojan pohjoispuolella kohdistuu Länsitiehen, kun Järvioja alittaa Länsitien. Länsitien korkeustaso on N60 + 2,40 välillä Järvioja ja Vanhan Vaasantien - Länsitien risteys. Vanhan Vaasantien risteyksen jälkeen Länsitie alkaa kohota muun maaston mukana.

21 Toinen osa-alue on alue Länsitien ja rautatien välissä. Niin kuin Länsitietäkin voidaan myös rautatietä pitää tulvapatona sen korkeuden vuoksi. Rautatien alin mitattu korkeustaso on N60 +3,60, joten se on huomattavasti korkeammalla kuin muu maasto. Rautatien padottamisesta on hyötyä varsinkin, jos tulva on saanut alkunsa yläjuoksulta tulvapadon sortuessa tai veden virratessa tulvapatojen yli. Tällaisessa tilanteessa rautatie saattaa estää veden pääsyn Länsitien ja rautatien väliselle asutusalueelle. Holmin alue on alue rautatien ja Harjunpäänjoen välissä. Harjunpäänjoesta ylävirtaan on enää vähän asutusta, eikä sen jälkeen ole tulvapatoja Kokemäenjoen varressa. Harjunpäänjoen varrella sijaitsee tulvapadot ainoastaan sen pohjoisrannalla, joten kohdealueeseen ei oteta mukaan Sunniemen aluetta. Kohdealueen raja Toukarin- Luotsinmäen-alue Länsitien ja Vanhan Vaasantien risteys Länsitie Länsitienrautatien alue rautatie Holmin-alue Kuva 4. Aluejako

22 4 TULVASUOJELU 4.1 Tulvat ja tulvatorjunta Tulvat ovat luontainen, sääoloista ja vesistöolosuhteista riippuvainen ilmiö. Tulva voi johtua monesta eri syystä tai osatekijästä. Tulvia voi luokitella monella eri tavalla. Maa- ja metsätalousministerin tulvavahinkotyöryhmä on jakanut tulvat vesistötulviin, meren vedenpinnan noususta aiheutuviin tulviin eli meritulviin sekä rankkasadetulviin, jotka tapahtuvat muualla kuin vesistössä. Vesistötulvien aiheuttajia ovat yleensä runsaat sateet ja lumensulaminen sekä jää- ja hyydepadot. Kaupunkimaisilla alueilla rankkasade saattaa aiheuttaa tulvimista ojissa ja puroissa tai sadevesiviemäreiden kapasiteetin ylittyessä. /9/ Tässä työssä ei kuitenkaan keskitytä rankkasateiden aiheuttamiin kaupunkialueen tulviin vaan meri- ja vesistötulviin. Meritulvassa merenpinnan nousu voi aiheutua merenranta-alueen myrskystä, joka voi muiden merenpintaa nostavien tekijöiden kanssa aiheuttaa tulvia. /9/ Sateesta ja lumensulamisesta aiheutuvat tulvat ajoittuvat runsassateisiin syksyn ja talven tulviin sekä lumensulamisajankohtaan keväällä. Keskieurooppalaisista tulvista Suomen vesistötulvat eroavat siinä, että siellä yleisimpiä ovat rankkojen paikallisten sateiden aiheuttamat äkkitulvat sekä suurten vesistöalueiden tulviminen runsaiden sateiden seurauksena. /20/ Ilmastonmuutos voi tosin muuttaa tilannetta myös Suomessa. Suomen ympäristöhallinnon teettämässä tutkimuksessa kaikkien Kokemäenjoen varrella sijaitsevien säännösteltävissä olevien P-patojen mitoitusjuoksutukset kasvavat tulevaisuudessa. Kasvu on Harjavallan ja Kolsin padoilla 14 38% ja Tammerkoskella 7-27 %. Vuosisadannan on arvioitu lisääntyvän Suomessa vuoteen 2100 mennessä 5-40 %. Myös rankkasateiden ja myrskyjen arvioidaan lisääntyvän määrällisesti ja niiden arvioidaan olevan tulevaisuudessa yhä voimakkaampia. Tämä voi johtaa vesistötulvien lisääntymiseen etenkin kesällä ja syksyllä. /32/ Sadannasta ja meriveden korkeudesta aiheutuvien tulvien lisäksi Suomessa vesistötulvan voi aiheuttaa hyyde- tai jääpato. Hyydepato voi muodostua, kun veden

23 virtausnopeus on riittävän suuri ja vedenlämpötila jäätymispisteessä tai sen alle. Esteen kohdatessaan alijäähtyneen veden virtaus hidastuu ja vesi jäätyy hyyteenä kiviin ja muuhun pohjamateriaaliin. Hyydepadon syntymiseen kovan pakkasen ja suuren virtaaman lisäksi vaikuttaa tuuli. Hyytöjä syntyy paljon varsinkin silloin, kun pakkanen on kovaa ja veden virtaama joessa on suuri. Ennakkoon hyydepatojen muodostumista voi estää hyytöpuomeilla, joiden avulla saadaan hidastettua veden pintavirtausta niin, että jokeen syntyy jääkansi. Jääkansi estää veden jäätymistä ja hyydön muodostumista. /18/ Jääpatoja syntyy yleensä keväällä jäiden lähtöjen yhteydessä, mutta niitä voi syntyä myös talvella sään lauhduttua. Jäät eivät lähde liikkeelle joen jokaisesta kohdasta samaan aikaan, joten ne saattavat pysähtyä kiinteän jääkannen reunaan tai muihin esteisiin. Tämä ilmiö aiheuttaa jääpatoja, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoa estämällä veden normaalin virtaaman jokiuomassa. Jääpatoja voidaan ennaltaehkäistä hiekoittamalla ja jääsahauksien avulla. Hiekoittamisella saadaan jää hauraammaksi ja näin se sulaa tavallista nopeammin. Jo syntyneeseen jääpatoon tai kiinteään jääkanteen voidaan käyttää räjäytysmenetelmää. Jääpatoa voidaan yrittää avata tai ennaltaehkäistä myös kaivinkoneen avulla kaivamalla vedelle kulkureittejä. /18/ Tulvia voidaan torjua ja pyritään mahdollisuuksien mukaan torjumaan ennakoivasti, jottei tulvavahinkoja pääsisi edes tapahtumaan. Ennaltaehkäisevään tulvantorjuntaan kuuluvat muun muassa seuraavat keinot: - tulvantorjunnan toimintasuunnitelmat - vesistömallit - säännöstelyn poikkeusluvat - patoturvallisuudesta huolehtiminen /22/ Operatiivisella tulvantorjunnalla tarkoitetaan erityisesti odotettavissa olevan tulvaan varautumista ja tulvatilanteen aikana tehtäviä toimenpiteitä.

24 Tällaisia keinoja ovat muun muassa - tulvaennusteiden käyttö - tehostettu vesistön tarkkailu ja seuranta - tilapäisten tulvasuojelurakenteiden tekeminen - vesistön säännöstely - hyyde- ja jääpatojen ehkäisytoimenpiteet - tiedottaminen - viranomaisyhteistyö. /17/ Tulvantorjuntatoimenpiteet voivat olla joko ei-rakenteellisia tai rakenteellisia keinoja. Ei-rakenteelliset toimenpiteet ottavat huomioon muutokset, joita yhteiskunta tai yksittäinen ihminen voi tehdä turvatakseen omaisuutensa tulvalta. Eirakenteelliset keinot eivät ole varsinaista rakentamista, eivätkä ne vaikuta tulvan ominaisuuksiin. Ei-rakenteellisiin keinoihin kuuluvat - tulvariskien kartoitus o o hydrologinen, hydraulinen ja yhdyskunnallinen mallintaminen tulvakartat - maakäytön suunnittelu ja rakentamisen välttäminen tulva-alueille - tulvien riskienhallintatoimenpiteet - erilaiset selvitykset kuten o o tulvaennusteet varoitusjärjestelmät

25 o o o o varautumis- ja evakuointisuunnitelmat tulvanjälkeisen toiminnan suunnittelu tulvavakuutukset väestön tulvatietoisuuden parantaminen Rakenteelliset keinot sisältävät - padot ja niihin mahdollisesti liittyvät varastoaltaat - kosteikkojen rakentamisen tai soiden ennallistamisen veden pidättämiseksi - ruoppaukset - oikomiset ja ohitusuomien rakentamiset - muut veden suuntaa muuttavat rakenteet Rakenteilla pyritään vedenpinnan alentamiseen säännöstelemällä, suurimpien virtaamahuippujen pienentämiseen, tulvan lyhentämiseen tai ehkäisemiseen sekä rakenteiden tulvaherkkyyden vähentämiseen. Rakenteellisia keinoja ei aina pysty toteuttamaan niiden korkeiden kustannusten vuoksi. Lisäksi niillä saattaa olla haitallista vaikutusta ala- tai ylävirralla tulva- tai muihin olosuhteisiin. /17/, /24/ 4.2 Tulvat ja tulvasuojelu Porissa Nykyinen Porin kaupungin alava alue on suistomaata, joka on syntynyt maankohoamisen sekä joen mukanaan tuoman maa-aineksen vaikutuksesta. Meren ranta siirtyi ensin Kokemäen tienoilta nykyisen Porin päähän ja nyt merenlahti on jo kilometrien päässä Porin keskustasta. /33/ Voidaan siis olettaa, että tulvat ovat olleet ongelma siitä lähtien, kun asutus on saapunut Poriin. Vuonna 1899 sattui erittäin tuhoisa vesistötulva koko Kokemäenjoen vesistössä, ja kokonaisvahingot Kokemäenjoen vesistön alueella olivat poikkeuksellisen suuret /19/. 1920-luvulla useana talvena jäät tukkivat Luotsinmäenhaaran alaosan aina Pihlavanlahdelle asti ja kevättulva 1924 nousi lähes ennätyskorkealle. Vuoden

26 1936 kevättulvassa Luotsinmäenhaaraan muodostui useita metrien paksuisia jääpatoja. Veden alle jäi suuri osa Porin kaupungin alueesta keskustaa lukuun ottamatta. /19/, /33/ Viimeaikaisina suurina tulvina voisi pitää vuonna 1951 Porin kaupungin alueella sattunutta kevättulvaa, jossa jäät tukkeutuivat Lukkarinsannan pumppuasemalle ja myöhemmin Porin sillalle. Tulvan alle jäivät Karjaranta, Uusi-Aittaluoto ja Herralahti. Talvitulva 1974 75 aiheutui hyyteen ja hyydepatojen muodostumisesta Kokemäenjokeen. Syitä hyyteen ja hyydepatojen muodostumiseen olivat kova pakkanen, avovesi ja suuri virtaama. Myös merivesi nousi korkealle ja aiheutti tulvimista Kivinin, Lyttylän ja Vähärauman alueilla. Pakkasjakson jälkeen sää lauheni ja jäät lähtivät liikkeelle ja kasaantuivat rautatiesiltaan ja myöhemmin Kirjurinluodon kärkeen. Jääpadosta aiheutunut tulva aiheutti vedennousun Isojoenrannalle, Kalaholmaan, Karjarantaan, Aittaluotoon ja Sunniemeen. /19/, /33/ Uhkaava tilanne on Porissa ollut vuoden 1975 jälkeen vuoden 2004 2005 talvitulva. Joulukuun alkupuolella Harjavaltaan ennustettiin pitkäaikaista suurta virtaamaa. Tämä aiheutti jokeen aikaisemmin muodostuneen jääkannen sulamisen ja sen osittaisen liikkeelle lähtemisen. Myös meriveden korkeus nousi lähes ennätyskorkeuslukemiin, ja ilman kylmettyä alkoi Kivinin alueelle muodostua jääpatoja. Ilman lämmettyä Kivinin jääpadot sulivat, mutta vuodenvaihteen jälkeen pakkaset palasivat ja jääkannen ja jääpatojen muodostuminen alkoi uudestaan. Tulva saatiin hallintaan juoksutuksen pienentämisellä ja jääpuomien asentamisella. Vahingot tulvan aikana jäivät pieniksi ja mittavilta vahingoilta vältyttiin. /19/, /33/

27 Kuva 5. Talvitulva Kokemäenjoessa tammikuussa 1975. Kuva otettu Porin etelärannasta (K. Syrjälä) /19/. Kuva 6. Porin etelärannassa 6.11.2008. Vedenkorkeus kuvaushetkellä N60 +0,58.

28 Kuvat 5 ja 6 ovat molemmat otettu Porin etelärannasta. Vuonna 1975 otetussa kuvassa vedenpinnankorkeus oli noin 1,60 metriä ylempänä kuin 6.11.2008 otetussa kuvassa. Keskimääräinen jokiveden korkeus on Porin Linnansillan kohdalla talviaikaan noin N60 +0,40 ja kesäaikaan N60 +0,00. Kuvan 6. kuvaamishetkellä vedenkorkeus oli N60 +0,58, joten hieman yli keskiarvon. Suurisuuntainen tulvantorjunta alkoi sadevuosien 1755 56 tulvien jälkeen. Näiden sadevuosien tulvien aikana Kokemäenjoen vesi nousi yli kolme metriä. Toimenpiteisiin tulvien ehkäisemiseksi ryhdyttiin perkaamalla Kokemäenjoen koskia. 1800- ja 1900-luvuilla jokea on ruopattu moneen otteeseen ja 1800-luvun alussa aloitettiin myös laajat kuivaustyöt. Muun muassa Ruoveden, Näsijärven ja Kyrösjärven vedenpintoja laskettiin yli metrillä. Ruoppauksia 1950-luvulla tehtiin suistossa ja jokisuulla Pihlavanlahdella. 1970- ja 80-luvuilla toteutettiin ruoppaushankkeita laajalti Porin kaupungin alueella. Ruoppauksia 1980- luvulla tehtiin Kokemäenjoen suuosassa ja 1990-luvulla ruopattiin Seikun sekä Pihlavanlahden Halssin matalikkoja. Viimeisimmät ruoppaukset on tehty Lanajuovalla 2000 2001. /25/, /26/ Vuonna 2002 Porissa aloitettiin projekti nimeltään "Porin tulvat- Kokemäenjoen alaosan tulvasuojelun kehittäminen ja suurtulvan varautumissuunnitelman kansallisen pilottisuunnitelman laatiminen. Projektissa oli mukana Porin kaupungin lisäksi Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Suomen ympäristövirasto. Hankkeen loppuraportti Porin tulvat hallittuja riskejä? valmistui vuonna 2006. /19/ Porin tulvahankkeeseen lähdettiin monesta syystä, ensinnäkin kyseessä on taajaan asutettu ja alava tasainen maasto. Lisäksi Kokemäenjoen vesistö on suuri ja kaupunkia suojaavat padot huonokuntoisia ja jää- ja hyydepadot ja ilmaston muutos lisäävät tulvariskiä Kokemäenjoessa. Projektin tavoitteena oli tulvapatojen mitoituksen tarkistaminen ja ehdotuksen laatiminen tarvittavista toimenpiteistä tulvien torjumiseksi. Lisäksi tehtiin Porin alueelle valmiussuunnitteluun liittyvä erillinen suurtulvatilanteen varautumissuunnitelma. /19/ Porin tulvahankkeen loppuraportin pohjalta Pöyry Oy on laatinut siinä oleviin toimenpide-ehdotuksiin pohjautuvan yleissuunnitelman. Koska todettiin, ettei

29 suunnitelmaa voi toteuttaa ilman muiden vaihtoehtojen tarkastelua, päätettiin, että siitä laaditaan erikseen lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi. /26/ Koska YVA-menettelyä ei saada vielä läpikäytyä tämän vuoden aikana, Porin padoille suoritetaan ensiapukorjauksia. Näin pyritään ehkäisemään mahdollisimman hyvin tulevana talvena uhkaavat tulvat. /34/ 4.3 Tulvaennusteet ja vahingonvaara Tulvan alle jäävän tulva-alueen laajuus voidaan määritellä esiintymistiheyden mukaan. Alue, joka on tulvinut joka vuosi, on pienempi kuin alue, joka tulvii harvemmin. Tulvamallinnuksia laskettaessa mallinnuksen tulokset esitetään esiintymistiheyden mukaan esimerkiksi HW 1/50, HW 1/100 ja HW 1/250. Kerran sadassa vuodessa ei tarkoita kuitenkaan, että vedenpinta nousisi vain kerran sadan vuoden aikana, vaan kyse on vain tilastollisesta termistä, joka kuvaa tulvan keskimääräistä todennäköisyyttä (HW 1/100). On siis aivan mahdollista, että kerran sadassa vuodessa tapahtuva tulva tulee esimerkiksi kahtena vuonna peräkkäin. /1/ Porin tulvahankkeessa luotiin virtausmalleja apuna käyttäen tulvakarttoja, joissa on tietoa veden peittämien alueiden laajuudesta ja veden syvyydestä eri tulvatilanteissa. Virtauslaskelmien tuloksina saatiin avoveden aikaisen tulvan vedenkorkeudet kerran 50 vuodessa, kerran 100 vuodessa ja kerran 250 vuodessa sattuvalle virtaamalle. Vedenkorkeudet laskettiin kahdella eri meriveden korkeudella N60 + 0,40 ja N60 + 1,40. Meriveden korkeus +0,40 ei poikkea kovinkaan paljon tavallisesta tulva-ajan vedenkorkeudesta, mutta +1,40 on poikkeuksellisen korkea ja aiheuttaisi jo itsessään tulvimista Kokemäenjoen suistoalueella. Lisäksi mallinnettiin jääpatotulvatilannetta, jossa jääpato muodostuu Kirjuriluodon kärkeen. Mallinnuksissa on myös simuloitu tilanteita, joissa tulvapato sortuu. /11/ Tulvakarttoja voidaan käyttää esimerkiksi maankäytön- ja pelastustoiminnan suunnitteluun. Niihin voidaan myös liittää tietoja paikkatietojärjestelmän avulla, jolloin voidaan tarkentaa vahinkoarvioita ja pelastustoimintaa. Myös tulvantorjuntatoimet saadaan kohdistettua paremmin kriittisiin kohteisiin tulvakarttojen avulla. /31/

30 Kuva 7. Tulvakartta, jossa Virtaama HQ 1/250 ja merivesi N60 + 140 cm. /12/ Kuvan 7 osoittamassa tulvatilanteessa asuinrakennuksia jäisi tulva-alueille noin 3 300 ja asuntoja kastuisi yhteensä noin 5 000. Luotsinmäen puhdistamon toiminta jouduttaisiin lopettamaan ja myös Lukkarinsannan vedenottamo kärsisi vahingoista. Pelkästään rakennuksiin aiheutuvat kokonaisvahingot olisivat noin 106 miljoonaa euroa. /11/

31 Kuva 8. Tulvakartta jääpatotilanteesta kirjurinluodolla /20/ Kuvan 8 tulvatilanteessa suuria vahinkoja syntyisi sekä Kokemäenjoen pohjoisettä eteläpuolelle. Tulvatilanteessa rakennuksia kastuisi noin 4 950, joista asuinrakennuksia olisi noin 2 600. Rakennuksille aiheutuvat kokonaisvahingot nousisivat noin 240 miljoonaan euroon. /11/

32 Kuva 9. Tulvakartta, jossa tulvapato sortuu Isojoenrannalla /19/ Kuvassa 9 mallinnetaan tilannetta, jossa tulvapato sortuu Isojoenrannalla. Kuvassa on myös esitetty tulvan etenemiseen kuluva aika. Tällainen tulvakartta helpottaa varsinkin pelastusviranomaisten evakuointisuunnitelmien valmistelemista. Vahingonvaaraselvityksessä esitetyt vahingot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin ne mahdollisesti voisivat olla. Vahingonvaaraselvityksessä on otettu huomioon vain rakennuksiin kohdistuvat vahingot. Huomioon ei ole otettu lainkaan muulle omaisuudelle koituvaa vahinkoa. Myös välilliset vahingot on jätetty täysin huomioimatta. Jääpatotilanteessa saattaa kastua jopa 5 000 rakennusta, joita ei välttämättä saada korjattua, vaan ne joudutaan rakentamaan kokonaan uudestaan. Vesi saattaa pysyä alueella kauan ja korjaus- ja kuivatuspalveluja ei ole saatavilla kaikkiin rakennuksiin välittömästi. Suuri osa rakennuksista siis ehtii kastua niin pahasti, ettei niitä pystytä enää korjaamaan. Voidaan siis ajatella, että 5000 rakennusta joudutaan peruskorjaamaan tai rakentamaan kokonaan uudestaan. Näin kus-

33 tannuksista tulee huomattavasti isommat kuin mitä vahingonvaaraselvityksessä on arvioitu. Rakennuksille koituvan vahingon suuruuden voisi laskea karkeasti arvioimalla rakennusten arvoksi keskimäärin 200 000 euroa, jolloin 5000 rakennuksen korjaus tulisi maksamaan noin 1 miljardi euroa. Jos otetaan huomioon muu omaisuus, kuten huonekalut, autot yms. summa kasvaa entisestään. Välillisiä vahinkoja laskettaessa tulisi ottaa huomioon muun muassa teollisuudelle koituvat tuotannolliset ongelmat sekä muuttovirta pois Porista teollisuuden laantumisen tai asunnon menetyksen vuoksi. Välillisiä vahinkoja on vaikea arvioida, mutta voidaan puhua jopa samansuuruisista summista kuin rakennuksien ja omaisuuksien vahinkojen yhteissummasta. Näin asiaa tarkasteltaessa vahingot voisivat olla yli 2 miljardia euroa. Myös Harjavallan voimalapato on luokiteltu P-padoksi ja siitä on tehty vahingonvaaraselvitys. Vahingonvaaraselvityksessä ilmenee, että Harjavallan padon onnettomuustilanteessa vaikutus saattaa ulottua myös Porin alueelle./21/ Vahingonvaaraselvityksessä on tutkittu viittä erilaista sortuman aiheuttamaa tulvatilannetta. Selvityksessä oletettuja patosortumapaikkoja on kaksi: Etelärannan maapato (HA.01) ja betonipato ohijuoksutussegmentin kohdalla (HA.02). /21/ HA.01 Maapadon sortumisen lähtötilanteina on avovesitilanne, jossa on toiminnallinen häiriötilanne voimalaitoskoneistoissa poikkeustulvan aikana ja poikkeustulvatilanne sekä Kolsin maapadon sortuma. Vahingonvaaraselvityksen mukaan maapadon sortumisesta syntyvä tulva-aalto ei vaikuttaisi Poriin saakka ja vaikutukset jäisivät myös Harjavallan padon alapuolella vähäisiksi. /21/ HA.02 1. Avovesitilanne, jossa keskivirtaama (MQ) 208 m 3 /s Huippuvirtaama on Porin Linnansillan kohdalla 1.350 m 3 /s ja maksimivedenkorkeus Koivistonluodon kohdalla on N60 + 3,05. Ylivirtausta maksimivedenkorkeus ei Porin pohjoisrannalla vielä aiheuta mutta aiheuttaa sortumisriskin.

34 2. Avovesitilanne, jossa keskivirtaama (MQ) 918 m 3 /s Huippuvirtaama on Porin Linnansillan kohdalla 1.860 m 3 /s ja maksimivedenkorkeus nousee keskustan kohdalla tasoon N60 + 3,21. Tämä aiheuttaa jo paikoin ylivirtausta ja suuret vahingot Porin alueella. 3. Talvitilanne, jääpeite ja keskivirtaama (MQ) 208 m 3 /s sekä 4. Talvitilanne, 4 jääpatoa välillä voimala - Friitala ja keskivirtaama (MQ) 208 m 3 /s Kaikissa talvitilanteissa voi jääpadon laukeamisesta aiheutua murtuma-aalto ja sen yhteydessä vesi joessa nousta korkealle. Tällaisessa tilanteessa Porin alueen tulvapadot ovat vaarassa sortua ja ylivirtaus on mahdollista. Porin alueen tulvakorkeuksiin vaikuttaa suuresti merenpinnan korkeus. /21/ Harjavallan vahingonvaaraselvityksessä on käytetty meriveden korkeutena NN - 0,27 eli keskimääräistä korkeutta /21/. Tästä voi päätellä, että mallinnuksissa saadut veden korkeudet voivat olla liian alhaiset todelliseen tilanteeseen verrattuna. Jos meren vedenkorkeus on normaalia korkeammalla pato-onnettomuuden tapahduttua, ei vesi pääse purkautumaan mereen samalla tavalla kuin mallinnuksissa. Tämä voi aiheuttaa tulvan leviämisen yhä laajemmalle alueelle. Voidaan siis todeta, että Harjavallan padon sortumisella vahingonvaaraselvityksen perusteella voi olla tuhoisat vaikutukset Porin alueelle.

35 5 PADOT 5.1 Padot ja niiden rakenne Patotyyppejä on erilaisia, ja patotyyppi tulee aina valita olosuhteiden mukaan. Erityisesti on huomioitava maaperän ominaisuudet, kuten maalajit, kerrospaksuudet ja pohjamaan vedenläpäisevyys. Vettä läpäisevälle pohjamaalle rakennettaessa tulee patoon rakentaa katkaisu- tai tiivistysseinä, jotta vedenkulku padon alitse saadaan estettyä. Patotyyppejä ovat muun muassa maapadot, betonipadot, puupadot, muuratut padot, lohkarepadot ja teräspadot. Yleisin Suomessa käytetty pato on maapato. Maapatojen käyttö on lisääntynyt muun muassa maanrakennuskoneiden ja tekniikan kehityksestä sekä mahdollisuudesta käyttää paikallisia saatavilla olevia maa-aineksia. Käyttämällä helposti saatavilla olevia materiaaleja saadaan kustannukset alhaisemmaksi kuin muissa vaihtoehdoissa. /35/ Maapadot voidaan luokitella niiden rakenteen mukaan vyöhykepatoihin ja homogeenisiin maapatoihin. Vyöhykepato on useasta rakeisuudeltaan ja vedenläpäisevyydeltään erilaisista materiaaleista koostuva pato, jossa erillisen tiivistysosan avulla estetään vedenvirtaus padon läpi. Padon rakenne koostuu tiivistesydänmaa-aineesta, suodatinmaaaineesta sekä karkeasta tukipenger- ja/tai verhousmateriaalista. Tiiviyden parantamiseksi voidaan käyttää myös luonnollisten maa-ainesten lisäksi erilaisia tekoaineita. Vyöhykepadon rakenteen etuna on, että sen rakentamisessa voidaan käyttää useita materiaaleja eri olosuhteissa. Sen kokonaismassat ovat myös yleensä homogeenista rakennetta pienempiä ja jotkut vyöhykepatotyypit sallivat osittaisen talvirakentamisen. Haittoina on työn valvonnan vaativuus ja materiaalien rajapintojen suodatinkriteerien täyttyminen sekä erilaisten muodonmuutosominaisuuksien aiheuttamat ongelmat. /8/, /35/ Kuten kuvassa 10 näkyy patojen suunnittelu riippuu kuitenkin aina olosuhteista, joten padossa voi olla niin homogeenisen kuin vyöhykepadonkin ominaisuuksia.

36 Verhous, tukipenger sekä suodatin ja salaojitus Padon harja Louheverhous ja suodatin Kuivatusoja Huoltotie Tiivistyssydän Vesi Maapohja Peruskallio Kuva 10. Esimerkki tässä homogeenisen maapadon ja tavanomaisen vyöhykepadon välillä olevasta padosta, jossa on hyvin leveä sydän ja muut vyöhykkeet ovat kapeita. /35/ Homogeeninen maapato on suurimmaksi osaksi yhdestä maa-aineesta rakennettu pato (kuva 11). Sen materiaalina käytetään yleensä moreenia, savea tai silttiä. Sen korkeus on yleensä alle 10 metriä. Tällainen maapato on selkeä rakentaa ja sen valvonta tiivistämisen osalta on helppoa. Homogeeniseen maapatoon menee enemmän massoja kuin vyöhykepatoon. Sen padon luiskat tulee tehdä loivemmiksi kuin vastaavan vyöhykepadon. Homogeenisen padon riskinä on myös sen kuivan luiskan vettyminen. Homogeeniset padot ovat usein tulvapatoja, jotka toimivat ainoastaan tulvan aikana. /8/, /35/

37 Padon harja Kuivatusoja (maanomistajan) Tiivistyssydän Vesi Maapohja Peruskallio Kuva 11. Esimerkki homogeenisen maapadon rakenteesta. /35/ Louhepadot koostuvat suurimmaksi osaksi hyvin vettä läpäisevästä louheesta tai luonnonkivestä. Sen tiivistysosa tehdään maasta tai tekoaineesta. Se vaatii kantavamman pohjan kuin maapadot ja sen vuoksi heikosti kantavat pohjamaat on poistettava louhepadon alta ennen rakentamista. Louhepadon tiivistyssydän tehdään mieluiten moreenista, mutta myös silttiä ja savea voidaan käyttää. Suodatinaines tehdään sorasta tai hiekasta. Tukipenger- ja verhousmateriaalina käytetään louhetta, soraa, hiekkaa tai vettä läpäisevää moreenia. /8/ Betonipatoja käytetään yleensä, kun maapatoon sijoitetaan rakenteita (voimalaitos, tulva-aukot, ylisyöksypato jne.). Näitä yhdistävät lyhyet pato-osat on myös edullista tehdä betonipatoina. Syynä voi olla myös rakennuspaikan ahtaus, perustusolosuhteet, työaikainen juoksutus, tai epäedullinen ilmasto, jotka voivat johtaa maapatovaihtoehdon hylkäämiseen korkeiden kustannusten tai pitkän rakennusajan vuoksi. /35/ P-patojen mitoitus on tärkeää patoa suunniteltaessa. Padonharjan kuivavara (padonharjan ja HW-tason välinen ero) määräytyy HW:n aikaisen suurimman aallonkorkeuden tai mitoituspakkasmäärän mukaisen roudan syvyyden perusteella. Kuivavaran on oltava vähintään 1,75 kertaa suurempi kuin suurimman aallon korkeus tai vähintään kerran kymmenessä vuodessa toistuvan pakkasmäärän aiheuttaman roudan syvyyden suuruinen. P-padon turvavaran (tiivistysosan yläpinnan ja HW-

38 tason erotuksen) tulee olla vähintään 0,4 metriä. Maapadon märkäluiska suojataan riittävän karkealla louheverhouksella aaltoilun ja jäiden vaikutuksia vastaan. Padon harjan leveyden tulee olla vähintään 4 metriä, leveyttä on lisättävä 0,5 metrisä, mikäli pato on yli 10 metriä korkea ja edelleen 0,5 metriä jokaista seuraavaa 10 metriä kohti. /23/ 5.2 Maapatojen sortumissyyt Maapatojen vaurioitumiseen voivat olla syynä ulkoinen eroosio, sisäinen eroosio, liian pieni stabiliteetti tai muut padon rakenteeseen vaikuttavat tekijät (taulukko 1). Ulkoisessa eroosiossa kuormitusta patoon aiheuttavat sääolosuhteet, ylivirtaus, aaltoilu, jään liikkeet, vedenvirtaus ja liikenne padonharjalla tai tulvapatojen läheisyydessä /35/. Padon rakenteita suojataan ulkoiselta eroosiolta padonharjalla murskeella tai soralla, luiskissa louheverhouksella ja nurmetuksella /8. Sisäiseen eroosioon vaikuttavia kuormittavia tekijöitä ovat soutovirtaus padon alitse tai sen läpi, routiminen, padon epätasainen painuminen sekä halkeilu ja löyhtyminen Suotoveden kulkeutumista edesauttaa erityisesti padossa kasvava kasvillisuus ja eläinten tekemät kolot ja onkalot. Sisäisessä eroosiossa hienoaines kulkeutuu maapadosta, kallioraoista tai pohjamaasta veden virtauksen mukana. Suotovesi kulkeutuu kaikissa vesistömaapadoissa padon läpi ja voi aiheuttaa sisäistä eroosiota. Suotautumisesta tulee ongelma, jos se vähitellen voimistuu ja padon sisälle tai pohjamaahan muodostuu eroosiosuoni. /8/,/35/ Padon stabiliteettiin taas vaikuttavat pinnanmuotojen ohella patorungon ja maapohjan lujuus sekä liikenne ja muu ulkoinen tärinä. Muita patojen kuntoon vaikuttavia tekijöitä ovat niiden valvonta ja kunnossapito. Maapadon rakenteellinen muutos ilmenee mm. rakoiluna, halkeiluna, painumisena, massaliikuntoina ja liukusortumina /8/,/35/

Taulukko 1. Edellä mainittujen sortumissyiden ja niihin vaikuttavien kuormitusten perusteella tehty kaavio. 39 Ylivirtaus Ulkoinen eroosio Sisäinen eroosio Stabiliteetti Sää-olosuhteet Tuuli Liikenne Aaltoilu Jään liikkeet Veden virtaus Kasvillisuus Pieneläimet Routa Maapohjan löyhyys ja huono laatu Materiaalien huono laatu Suotovirtaus 5.3 Padot Kokemäenjoen Porin kaupungin pohjoisosassa Valtaosa Porissa olemassa olevista padoista on tehty 1950- ja 1970 luvuilla. Osa tulvapadoista on alun perin tehty maatalouden tulvatorjuntatarpeisiin, mutta ne toimivat nykyisin myös asutuksen suojana. Patojen tulvatorjuntamitoitus on paikoin kuitenkin varsin pieni, vastaten toistuvuudeltaan vain kerran 20-50 vuodessa toistuvaa tulvaa. Tulvapadot ovat myös painuneet ja kuluneet eroosion vuoksi vuosien varrella. Myös myyrät ja muut piennisäkkäät ovat kaivaneet patoihin koloja ja onkaloita (kuva 12). Tulvapatojen harjalle ja luiskiin on kasvanut isojakin puita, joiden juuret ovat saattaneet vahingoittaa tulvapatojen rakennetta. Suurtulvatilanteessa tulvavedenkorkeus ylittää tulvapatojen harjan ja saattaa aiheuttaa monien satojen miljoonien eurojen kokonaisvahingot. /19/

40 Kuva 12. Myyrän kaivama onkalo Järviojan padonharjalla. Tällä hetkellä toteutettavien ensiapukorjausten ansiosta huonokuntoisten patojen heikoimmat osuudet korjataan vastaamaan alkuperäisiä tulvapatoja ja korotetaan patoturvallisuuden kannalta merkittävissä paikoissa. Myös paikalliset harjan painumat, polut ja vastaavat kohdat korjataan niin, että patoihin ei jää sortumaherkkiä kohtia. Resurssit eivät kuitenkaan riitä koko patojärjestelmän korjaamiseen kerralla vuonna 2008, joten ensiapukorjaukset keskittyvät lähes kokonaan Kokemäenjoen pohjoisrannalla välille konepaja- rautatiesilta. Ensiapukorjaukset yritetään mahdollisuuksien mukaan saada valmiiksi ennen tulevaa talvea (kuva 13). /34/ Porin pohjoisosan tulvapatojen kuntoa ja patojärjestelmän heikkoja kohtia tarkastellaan tarkemmin opinnäytetyön riskien tarkasteluosiossa. Kuva 13. Kuvan oikealla reunalla jo ensiapukorjattua patoa ja vasemmalla alkuperäistä patoa. (Telan risteily 19.08.2008)

41 6 RISKIENARVIOINNIN PERUSTEET 6.1 Riskien analysointi ja arviointi Riskien analysointi ja arviointi ovat osa riskienhallintaprosessia. Alla olevassa taulukossa 2 on selitetty riskienhallintaprosessin kiertokulku ja siihen kuuluvat osat. Riskienhallinnan onnistumiseksi on sen oltava kokonaisvaltaista ja riskienhallinnan on kohdistuttava kaikkeen toimintaan. Riskienhallinta on suunnitelmallista ja jatkuvaa toimintaa, eikä se ole vain yksittäinen projekti. Riskienhallinta on myös osa normaalia raportointia ja se tulee pitää ajan tasalla koko ajan. /5/ Taulukko 2. Riskienhallinnan prosessi (mukailtu taulukosta Kattelus, J. 2008, 23) /10/ Soveltaminen ja Päivittäminen Riskien Tunnistaminen -riskikohteet Raportointi ja seuranta -uhkatilanteen tarkkailuja hälytysasteet Riskienhallinnan prosessi Riskien arviointi -todennäköisyys -vakavuus Riskinhallintamenetelmien ja toimenpidesuunnitelmien kehittäminen ja suunnittelu Riskianalyysin avulla tunnistetaan riskit ja arvioidaan niiden todennäköisyys ja vakavuus. Riskinhallintamenetelmien ja toimenpidesuunnitelmien kehittäminen ja suunnittelu voidaan aloittaa, kun riskit on tunnistettu ja niiden todennäköisyys ja vakavuus on selvitetty. Riskianalyysin tuloksena määritellyillä toimenpiteillä tunnistetaan ja poistetaan mahdollisesti vaaraa edistäviä tekijöitä. /10/,/27/

42 Riskejä tunnistettaessa tulee miettiä mahdollisia riskejä ja kohdistettava ne eri kohteisiin ja toimintoihin. Riskit voidaan jakaa vahingon ilmenemismuodon, vahingon kohteen ja vahinkolajin mukaan. Riskien tunnistaminen ja arviointi voi tapahtua myös riskilistan avulla. Riskilista on lista, johon merkitään kaikki mahdolliset riskit, jonka jälkeen niiden todennäköisyys ja vaikutus arvioidaan ennalta sovitulla asteikolla. Riskien tunnistamisessa voidaan käyttää myös yksinkertaisia kysymyssarjoja. Mitä, missä, milloin?? kysymyssarja voi olla tehokas riskintunnistamisen apuväline. /2/, /28/, /29/ Riskianalyysejä varten on kehitetty lukuisia analyysimenetelmiä, ja tavanomaisia analyysisovellutuksia ovat muun muassa tapahtumapuut, vika- ja häiriötekijöiden analyysit, syy- ja seurauskaaviot ja tilamallit. /2/, /29/ Taulukossa 3 on havainnollistettu tapahtumapuun käyttöä pato-onnettomuuden riskianalyysissa. Tämä analyysi ei kuitenkaan ole hyvä Kokemäenjoen tulvariskien analysoimisessa, sillä todennäköisyyksiä on vaikeampi ennustaa jokitulvatilanteessa kuin voimalaitospadon sortumistilanteessa.

43 Taulukko 3. Tapahtumapuun käyttäminen padonriskianalyysissa /2/ Tapahtuma 1: Tulvaluukku hajoaa Tapahtuma 2: Ylivirtaus Oksan todennäköisyys Seuraukset Alkuperäinen tapahtuma Riskin merkitystä voidaan tarkastella riskin esiintymistiheyden ja riskin vakavuuden mukaisesti. Riskin esiintymistiheydelle annetaan yleisesti verbaalinen tai matemaattinen riskiarvo. Riskiä pidetään yleisenä, jos sen esiintymistodennäköisyys on yli 1 % ja erittäin harvinaisena, jos sen esiintymistodennäköisyys on alle 0,0001 %. Yleinen riskitapahtuma tapahtuu yleensä useana kertana vuodessa, kun taas erittäin harvinainen riski tapahtuma saattaa tapahtua vain kerran sadassa vuodessa tai harvemmin. Riskin vakavuuden ilmaisevia verbaalisia ilmaisuja ovat esimerkiksi merkityksetön, vähäinen, kohtalainen, suuri ja katastrofaalinen riskitapahtuma. Riskejä analysoitaessa on tärkeää, että riskien todennäköisyyserot ovat selkeät. Sopivia mittareita on esimerkiksi vuosisata, vuosikymmen, vuosi tai kuukausi. Riskin vakavuutta voidaan kuvata niin verbaalisesti kuvailemalla kuin numeraalisestikin esittämällä euromääräisiä vahinkolukuja. /29/

44 Vahingon suuruus voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti; 1= merkityksettömät vahingot (alle 200 euroa) 2= vähäiset vahingot (n. 2 000 euroa) 3= kohtalaiset vahingot (n. 20 000 euroa) 4= suuret vahingot (n. 200 000 euroa) 5= katastrofaaliset vahingot (vähintään 2 miljoonaa euroa) Todennäköisyys arvojen suhdelukujen todennäköisyyttä voidaan määritellä seuraavasti; 1= äärimmäisen harvinainen todennäköisyys (suhdeluku 200) 2= harvinainen todennäköisyys (suhdeluku 20) 3= melko harvinainen todennäköisyys (suhdeluku 2) 4= melko todennäköinen (suhdeluku 0,2) 5= erittäin todennäköinen (suhdeluku 0,02) /29/ Taulukko 4 on tehty erilaisiin kohteisiin, joten sitä käytetään vain tässä työssä vain esimerkkinä. Taulukon 4 mukaista menetelmää voitaisiin esimerkiksi käyttää tulvapatojen ylivirtauksesta aiheutuneen tulvan riskinasteen arviointiin. Oletetaan, että kerran 10 vuodessa sattuvan tulvan vedenkorkeus nousee vain hyvin vähän yli tulvapadonharjan ja aiheuttaa noin 2 000 euron vahingot tulva-alueella. Todennäköisyys on 1, koska ylivirtaus tapahtuu varmasti, jos vedenpinta nousee yli padonharjan. Kerran 10 vuodessa tapahtuvan tulvan esiintymiskerta vuodessa on 0,1 kertaa. Todennäköisyyksien suhdeluvuksi saadaan siis 1 / 0,1 = 10. Kun molemmat arvot (2 000 ja 10) sijoitetaan taulukkoon, arvojen risteyskohta on lähes merkityksettömän riskin tasolla. Kyseessä voisi olla esimerkiksi suojaavat tulvapadot, joiden yli tulvavesi pääsee kerran vuosikymmenessä. Kustannukset tulvapatojen korottamisesta ylittäisivät tulvavahinkojen suuruuden, joten korottamiseen

45 on turha lähteä. Jos kustannukset olisivat suuremmat tai ylivirtaus tapahtuisi useammin, olisi riskitaso korkeampi ja tulvapatoja olisi kannattavaa korottaa. Taulukko 4. Tunnettujen riskien arviointi ja merkittävyys (Mukailtu Suominen 1999, 45 ja Kattelus 2008, 18) /10/, /29/ Vahinkojen suuruus Vähintään 2 milj. euroa Katastrofi 5 n. 200 000 euroa 4 n. 20 000 euroa n.2 000 euroa 3 Alle 200 euroa 2 Lähes 1merkityksetön 20 2 0,1 0,01 0,001 Vahingon todennäköisyys / esiintymiskertoja vuodessa Riskitulo on suure, joka kuvaa vahinkojen suuruusluokkaeroja ja parantaa riskien välistä vertailtavuutta. Siinä arvioidaan ensin riskien todennäköisyys ja vaikutus asteikolla 1-5 merkityksettömästä katastrofiin ja sen jälkeen kerrotaan niistä saadut arvot keskenään, jolloin saadaan riskien vertailuluku eli riskitulo. Taulukossa 5 on havainnollistettu riskitulon periaatetta.

Taulukko 5. Riskien todennäköisyys, laajuus ja merkittävyys (mukailtu kaaviosta Suominen 2003, 46). 46 Todennäköisyys ja vaikutus arvioitu asteikolla 1-5 Riski Todennäköisyys Vaikutus/vakavuus Riskitulo Riski 1 5 5 25 Riski 2 2 3 6 Riski 3 5 1 5 Riski 4 4 2 8 Riski 5 2 4 8 6.2 Riskinhallintakeinot Riskinhallintakeinoilla tarkoitetaan niitä keinoja, joilla riskien aiheuttamat vahingot saadaan minimoitua. Riskinhallintakeinoja on muun muassa riskin välttäminen, riskin pienentäminen, vakuuttaminen, riskin ottaminen ja riskiin varautuminen. Useat riskinhallintakeinot ovat käytettävissä rinnakkain täydentämässä toinen toistaan. /2/ Riskin välttämiskeinoja ovat jonkin riskiä tuottavasta menetelmästä, materiaalista tai aineesta luopumista tai vaihtamista toiseen. Riskin pienentämisellä pyritään rajoittamaan riski vain osaan kohdetta tai pienentämään vahinkotapahtuman todennäköisyyttä. Tämä keino tulee kyseeseen varsinkin, jos riskiä ei voida välttää. Vahingontorjunta on osa riskinpienentämiskeinoja. Vahingontorjunta voi olla ehkäisevää vahingontorjuntaa, rajoittavaa vahingontorjuntaa tai jälkivahinkojen torjuntaa. Riskin ottaminen on riskin seurausten hyväksymistä. Varautuminen on poikkeusoloihin varautumista. Varautumiskeinoja on muun muassa valmiussuunnitelman valmistaminen. Valmiussuunnitelman tarkoituksena on varautua poikkeusolojen varalle, jotta sellaisen sattuessa voitaisiin jatkaa toimintoja mahdollisimman nopeasti normaaliin tapaan. /2/

Porin tulvasuojelun riskinhallintakeinoina voitaisiin käyttää kaikkia edellä mainittuja menetelmiä. Esimerkkejä Porin tulvasuojelun riskinhallintakeinoista; 47 Riskin välttämiskeinot: Tulvariski pienentäminen: Vahingontorjunta: Riskin ottaminen: Varautuminen: tulvapatojen rakenteiden saneeraus säännöstelyn kehittäminen, vesistöjärjestelyt, patojen turvallisuustarkkailu ja kunnossapito patoturvallisuussuunnitelma ja pelastussuunnitelma; niiden toteuttaminen tarvittaessa riskitason päättämistä ja mahdollisten seurausten hyväksymistä patoturvallisuus- ja pelastussuunnitelman laatiminen

48 7 RISKINARVIOINTI JA TULVATORJUNNAN TOIMENPITEET 7.1 Riskikohteet ja niiden analysointimenetelmät Riskinhallinta on prosessi, jossa tulisi aluksi tunnistaa riskit ja sen jälkeen arvioida niiden todennäköisyyttä ja vakavuutta. Patoturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa riskien tunnistaminen tehdään maastokatselmusten ja kohteesta tehtyjen selvitysten ja suunnitelmien perusteella. Tarkoituksena on löytää patoturvallisuuteen liittyvät riskikohteet, jonka jälkeen niiden vakavuutta ja todennäköisyyttä voidaan tutkia riskianalyysin avulla. Tämän jälkeen niille valitaan soveltuvat riskienhallintamenetelmät ja laaditaan toimenpidesuunnitelmia. Ne koostuvat erilaisista toimenpiteistä, joiden avulla uhkaava tulva pystytään joko estämään tai sitä pystytään hillitsemään. Isona osana riskienhallinnan onnistumista on sen toteutuksen raportointi ja seuranta sekä sen soveltaminen ja päivitys. Patoturvallisuussuunnitelman tulee kehittyä koko ajan tilanteiden muuttuessa. Riskikohteita saattaa tulla lisää ajan mittaan eroosion ja muiden tekijöiden kuluttaessa ja heikentäessä tulvapatojen kuntoa. Tästä syystä on tärkeää raportoida ja seurata mahdollisia muutoksia tulvapadoilla sekä muilla patoturvallisuuteen vaikuttavilla rakenteilla. Myös muut tulvauhkaan liittyvät toimenpidesuunnitelmat tulee olla ajan tasalla. Tällaisia ovat esimerkiksi yhteystiedot ja tiedotus. /10/, /12/ Jotta voidaan alkaa arvioida ja tarkkailla tulvapatoihin ja patoturvallisuuteen liittyviä riskejä, tulee riskikohteet ja mahdolliset riskit selvittää. Riskikohteiden löytämiseksi on maastokäyntien ja mittausten lisäksi käytetty apuna Porin tulvahankkeesta valmistuneita selvityksiä ja raportteja sekä muita kohdealueesta tehtyjä tutkimuksia. Tulvakarttojen ja maastomittausten avulla on pystytty tarkastelemaan maaston korkeusmallia ja tulvaveden korkeutta ja virtaussuuntia kohdealueella tulvan sattuessa. Riskikohteiden löytämiseksi oli tärkeää käydä kaikki tulvapadot ja muut padottavat rakenteet läpi ja tutkia niiden rakennetta ja kuntoa. Maastokäynneissä etsittiin Kokemäenjoen ja Harjunpäänjoen varrella olemassa olevista tulvapadoista riskikohteita, joiden voidaan arvella tarvitsevan erityistä tarkkailua ja mahdollisesti

49 korjausta tulvauhan aikana. Lisäksi tutkittiin muita padottavia rakenteita kohdealueen sisällä. 7.2 Yleiskuvaus alueella olevista riskikohteista ja toimenpiteistä Tulvapadot ovat tärkeä osa Porin tulvasuojelua. Ne estävät korkealle nousseen joki- tai meriveden pääsemistä maa-alueille. Tulvapadoista ei ole hyötyä, jos niissä on aukkokohtia. Tulvaonnettomuuden aiheutumiseen ei tarvita kuin yksi alavampi kohta, josta vesi pääsee purkautumaan maa-alueelle. Porin tulvapadot eivät vastaa tarvittavaa tasoa, koska ne eivät ole joka paikoittain tarpeeksi korkeita ja ne ovat osittain huonokuntoisia. Näille heikoille kohdille tulee tehdä toimenpidesuunnitelmat tulvauhan varalle. Kaikki riskikohteet eivät sijaitse varsinaisissa Kokemäenjoen rannan tulvapadoissa, vaan osa riskikohteista on padotun kohdealueen sisällä. Tällaisia padottavia rakenteita ovat Länsitie ja rautatie. Myös näihin tulvapatoihin pitää tulvaonnettomuuden varalle suunnitella toimenpiteitä veden pääsyn estämiseksi asutuille alueille, joko tukkimalla tai muuttamalla veden kulkureittejä. Niin Länsitiessä kuin rautatiessäkin on monia vedenkulkureittejä niiden lävitse. Tämä johtuu siitä, ettei niitä ole tarkoituksella tarkoitettu tulvasuojeluun. Tällaisia vedenkulkureittejä ovat muun muassa ojat, rummut ja alikulut. Tarvittaessa padottavia rakenteita saatetaan joutua aukaisemaan tulvaveden johtamiseksi pois asutuimmilta alueilta. Tässä työssä ei kuitenkaan suunnitella erikseen toimenpiteitä väylien aukaisemiseksi. Kohdealueen tulvapadoista käytiin läpi mahdolliset veden kulkuväylät, joista vesi mahdollisesti pääsisi tulva-alueelle. Tällaisia ovat muun muassa sadevesiviemärit, jotka laskevat suoraan jokeen. Osa putkista menee joesta kaupungin sadevesiverkostoon, josta jokivesi voi korkean vedenpinnan vuoksi alkaa nousta viemäreitä pitkin ylös kaduille ja tonteille. Porin Veden kanssa käydyssä neuvottelussa ja maastokatselmuksessa käytiin läpi pumppaamojen ja sadevesiviemärien vaikutusta tulvan tai tulvauhan aikana. /3/ Pumppaamot käytiin läpi pohtien niiden rakennetta ja merkittävyyttä tulvan uhatessa. Pumppaamot saattavat tulvasta johtuvan häiriön vuoksi johtaa tulvavettä

50 sadevesiverkostoon ja purkaa vettä kaivoista maa-alueille. Syitä pumppaamojen häiriötilanteisiin voi olla esimerkiksi takaiskuventtiilin pettäminen tai pumpun rikkoutuminen. Alustavasti todettiin, että suurimmat riskit aiheutuvat todennäköisesti Isojoenrannan kuivatuspumppaamo, Kolijuovan pumppaamo ja Kahaluodon pumppaamo. Nämä pumppaamot ovat mitoitukseltaan huomattavasti isompia kuin muut tarkasteltavat pumppaamot. Muiden pumppaamojen lävitse kulkevat vesimäärät ovat suhteellisen pieniä, joten häiriötilanteessa sadevesiverkostoon pääsevän veden määrä ei ole merkitykseltään kovin suuri. Tällaisia pienempiä pumppaamoja kohdealueella on, Isojoenrannan pumppaamo, Pohjoisrannan alikulun pumppaamo, Teollisuusalueen imupumppaamo ja Holmintien pumppaamo. Sampo-Rosenlewin tontilla sijaitsevan pumppaamon kokoa ei vielä tiedetä. /3/ Sadevesiverkosto ja purkuputket saattavat tulvatilanteessa purkaa vettä kaivoista maa-alueille. Kaivoista tulviva vesi saattaa kastella rakennuksia sekä sulkea teitä. Suurin osa tutkittavista kohteista kuuluu Porin kaupungin Tekniselle palvelukeskukselle, koska lähes kaikki jokeen laskevat sadevesiviemärit ovat tien kuivatukseen tarkoitettuja sadevesiviemäreitä. Ongelmaa ei ole niissä kohdissa, joissa kaivot eivät ole matalampana kuin padonharja. Palaverissa pohdittiin, mitä mahdollisuuksia olisi estää tai pysäyttää veden virtaaminen sadevesiviemäreissä joelta maa-alueelle. Valmiita suunnitelmia ei Porin Vedellä tilanteen varalle ole, mutta aiemmin keinona on käytetty savimaata tai muuta maa-ainesta tukkimaan kaivoista lähtevät sadevesiputket. Keino on suhteellisen tehokas, mutta savimaa huuhtoutuu helposti putkiin ja sitä on hankala poistaa kaivoista tulvan jälkeen. Savimaan käytön positiivinen puoli on sen nopeus. Savimaata löytää helposti Porin maaperästä, joten kaivon tukkimiseksi ei tarvitse lähteä hakemaan välineitä tai maa-ainesta pitkien matkojen päästä. Toisena mahdollisena tekniikkana ilmeni hiekkasäkkien käyttö tukkimassa kaivoja. Hiekkasäkit saa helposti poistettua kaivoista, eikä niistä ei ole haittaa sadevesiverkostolle. Hiekkasäkkejä voisi myös asentaa jo ennen joen vedenpinnan nousua tulvan uhatessa, kun taas savimaalla kaivojen täyttäminen kannattaa tehdä vasta, kun todetaan, että sadevesiputket on pakko tukkia. Juuttisäkit ja niiden täyttämiseen tarkoitettu hiekka eivät olisi kovin suuri investointi, jos ottaa huomioon niistä koitu-

51 van hyödyn tulvatilanteessa. Tosin voidaan juuttisäkkejä yrittää hankkia vasta tilanteen sitä vaatiessa. Ehdotukset paineilmalla toimivista tulpista pois suljettiin niiden kalleuden ja asentamisen hankaluuden vuoksi. /3/ Lisäksi käytiin neuvottelu Kalevi Halmisen kanssa, joka on yhteyshenkilö Porin Puuvillan kiinteistönhoidosta vastaavasta Renor Oy:stä. Porin Puuvillan alueella on viemäreitä, jotka ovat yhteydessä jokeen. Neuvottelu pidettiin, jotta saataisiin selville viemäreiden sijainnit ja mitä toimia voitaisiin niille tehdä, jos jokivesi nousee. /4/ Porin Puuvillan joen puoleisella tontin alueella on sekaviemäröinti, jossa vedet pumpataan Luotsinmäen puhdistamolle. Osa vanhoista putkista on kuitenkin vielä yhteydessä jokeen, kun taas osa putkista on suljettu. Suuri osa sulkemistöistä on tehty vuoden 1975 talvitulvan jälkeen. Puuvillan alueella ei ole valmiiksi suunnitelmaa kaivojen tukkimiselle, mutta todennäköisesti tukkiminen tapahtuisi samalla menetelmällä kuin Porin kaupungillakin eli sulkemalla kaivot täyttämällä ne savella tai karkealla kivisellä maa-aineksella. Käytössä on yksi tehokas pumppu, jolla mahdollisesti voidaan osittain hallita vedenpurkautumista kaivoista. /4/

52 7.3 Tulvapadot ja toimenpiteet ongelmatilanteessa Patoturvallisuussuunnitelmassa tulee olla merkittynä tulvapatojen kunto alueittain, jotta tiedetään mitkä kohdat tulvapadot tarvitsevat eniten tarkkailua tulvauhan aikana (kuva 14). Ensiapukorjausten ansiosta suurin osa huonoimmassa kunnossa olevista tulvapadoista on saatu korotettua tasoon N60 + 3,20. Koko tulvapatojärjestelmää ei kuitenkaan ole ehditty korjata, joten on varauduttava toimenpiteisiin erityisesti näillä tulvapato-osuuksilla tulvan uhatessa. Tulvapatojen kunto Kokemäenjoen pohjoisosassa hyvä tyydyttävä kehno 1 km Kuva 14. Porin Kokemäenjoen pohjoisosan tulvapadot ja niiden kunto. Tulvapadot voidaan jakaa pato-osuuksiin niiden kunnon ja sijainnin perusteella. Pato-osuus 1. Joenrannassa sijaitseva tulvapato Kolijuovan pumppaamosta alavirtaan aina kohdealueen rajalle asti. Tämän pato-osuuden tulvapadot ovat tyydyttävässä kunnossa ja niiden kuivaluiska on kohtalaisen leveä. Tulvapadossa on muutamia kohtia, joissa märkäluiska on päässyt syöpymään pahasti. Lisäksi patoosuudessa on joitain alavia kohtia, joista korkealle noussut jokivesi saattaa päästä tulvimaan maa-alueelle.

53 Pato-osuus 2. Järviojan tulvapadot ovat melko huonossa kunnossa, koska ne ovat pahasti päässeet vaurioitumaan ulkoisen ja sisäisen eroosion vuoksi. Vaikka tulvapatojen korkeustaso on suhteellisen korkea, ovat padon harjat paikoin kapeita. Padoilla on myös havaittavissa piennisäkkäiden onkaloita ja ne ovat runsaan kasvillisuuden peitossa. Pato-osuus 3. Joenrannassa Kolijuovan pumppaamon ja rautatien välissä sijaitsevat tulvapadot ovat osittain hyvässä kunnossa vuonna 2008 tehtyjen ensiapukorjausten ansiosta. Kaikkia kohtia ei ole ehditty korjaamaan, joten alueella on myös alkuperäisessä kunnossaan olevia tulvapatoja. Osa korjauksista käsitti vain padonharjan korotuksen, joka ei paranna padon rakennetta ja patoturvallisuutta kovinkaan paljoa. Tämän alueen padot voisikin jakaa kahteen eri luokkaan 1. korjattuihin patoihin ja 2. korotettuihin tai alkuperäisiin patoihin. Heikkoja kohtia ovat muun muassa Lukkarinsillasta ylävirtaan noin 100 metrin mittainen korjaamatta jäänyt tulvapato-osuus. Sitä ei ole korotettu ja se on huomattavasti matalammalla kuin ensiapukorjatut tulvapadot. Kiramontien varrella sijaitsevia tulvapatoja on korotettu, mutta niiden rakennetta ei ole muuten parannettu. Yhtenä riskikohteena voidaan pitää Sampo-Rosenlewin tontilla olevaa tulvapatoa, jossa ensiapukorjausten yhteydessä tulvapato on liitetty osaksi tontilla olevaa rakennusta. Näin myös rakennus toimii tulvatilanteessa tulvapatona. Kyseessä on väliaikainen ratkaisu, sillä tontilla oleva tulvapato oli todella huonossa kunnossa, mutta rahoitus ei riittänyt sen perusteellisempaan korjaukseen. Pato-osuus 4. Sisältävät Holmin alueella olevat tulvapadot Kokemäenjoen ja Harjunpäänjoen rannassa. Alueella olevat alkuperäiset padot ovat kehnossa kunnossa. Varsinkin harjunpäänjoen tulvapadot ovat sortumaherkkiä, eivätkä ole tarpeeksi korkeassa tasossa.

54 Jotta toimenpiteitä ehdittäisiin tehdä ennen padon sortumista tai ylivirtausta, tulee tulvapatoja tarkkailla tulvauhan aikana. Tarkkailuun kuuluu vedenpinnan tason tarkkailu sekä lähteilyn ja tulvapadon rakenteen seuranta. Kuvassa 15 on esitetty tulvapatojärjestelmän korkeustasot, jotta tiedetään missä tarkkailua tulee tehostaa vedenpinnan kohotessa. Tulvapatojen harjanalin korkeustaso Kokemäenjoen pohjoisosassa + 3,20 + 3,00 + 2,80 + 2,60 + 2,40 + 2,00 1 km Kuva 15. Kokemäenjoen pohjoisosan alimmat korkeustasot tulvapadoissa. Patovaurion korjaamiseen käytettävä menetelmä ja materiaalit riippuvat murtuman laajuudesta ja tyypistä. Tulvapadon sisäinen eroosio voidaan havaita lähteilynä tulvapadon kuivan luiskan puolella. Jos tulvapadon kuivassa luiskassa tai taustalla havaitaan lähteilyä, tulee korjaustoimiin ryhtyä välittömästi. Tulvapadon sortumisen ehkäisemiseksi tulee kuivan luiskan päälle asettaa suodatinkangas ja sen päälle ajaa karkeata mursketta. Jotta murske pysyy paikallaan, ajetaan sen päälle vielä louhetta. Samanaikaisesti voidaan ajaa märälle puolelle hienoainesta, jotta se tukkisi sisäisestä eroosiosta aiheutuneet vauriot tulvapadossa. Hienoainesta ei saa laittaa tulvapadon kuivalle luiskalle, koska se aiheuttaisi vesipaineen nousun padon sisällä, mikä

saattaisi aiheuttaa padon sortuman. Korjaustoimenpiteen rakenne on esitetty poikkileikkauksena kuvassa 16. 55 Lohkareet tai louhe Suodatinkangas Hienoaines tai Moreeni Suotautumista Karkea Murske, hiekka tai sora Lähteilyä Kuva 16. Korjaustoimenpiteen rakenteen poikkileikkaus, jos tulvapadon kuivassa luiskassa havaitaan lähteilyä. Jos tulvapadossa on murtuma eli halkeilua tai alkavaa ylivirtausta, tulee kohdetta korjata kuvan 16 rakenteen mukaisesti, mutta käytetään karkeaa mursketta, jonka päälle laitetaan louhetta tai lohkareita. On syytä ottaa huomioon, että sortuma-aukkoa ei pystytä yleensä sulkemaan. Sortumaan päässeen tulvapadon sulkemiseen voidaan yrittää käyttää isokokoista louhetta tai lohkaretta, jotta saadaan virtaama tulvapadon läpi pienenemään. Louhe tai lohkareet tulee siirtää padon molemmilta puolilta kohti sortuma-aukkoa. Konekaluston tulee olla mahdollisimman järeää. Toimenpiteen rakenteen poikkileikkaus on esitetty kuvassa 17.

56 Karkea louhe Hienoaines tai moreeni Ylivirtaus Suodatinkangas Kuva 17. Toimenpide tulvapadon sortuman aikana. 7.4 Yksittäiset kohteet osa-alueittain ja niiden toimenpide-ehdotukset Tässä luvussa käydään riskikohteet läpi osa-alueittain ja esitetään yksityiskohtaisempia toimenpiteitä kohteille (kuvat 18, 26, 33).

57 7.4.1 Toukarin- Luotsinmäen alue Toukarin- Luotsinmäen alueelta löydettiin kuusi riskikohdetta, joista jokaista tarkastellaan erikseen. (kuva 18) Kohde 6 Kahaluodon eristysoja Kohde 5 Kahaluodon pumppaamo Alueen raja Toukari Länsitie Kohde 3 Kahaluodonoja Kohde 4 Sadevesirumpu Tulvaveden virtaussuunnat Luotsinmäki Kohde 2 Järviojan alitus Kohde 1 Järviojan purku-uoma Kuva 18. Riskikohteet Toukarin- Luotsinmäen alueella. Hyvelänviiki Riskikohde 1. Järviojan purku-uoma jokeen on riskikohde, koska tulvatilanteessa Kokemäenjokeen laskevassa Järviojassa jokivesi saattaa alkaa virrata Järviojassa ylävirtaan (kuva 20). Järviojan vedenpinta saattaa tämän vuoksi nousta korkealle ja aiheuttaa padon sortumisen. Vaikka Järviojan molemmilla puolilla on tulvapadot, ei silti ole suotavaa päästää Järviojan veden pinnan korkeutta nousemaan tulvapatoja vasten. Järviojan tulvapadot ovat heikkokuntoisia ja ne ovat kärsineet sisäisestä ja ulkoisesta eroosiosta (kuva 19). Tulvapadot eivät siis välttämättä kestä veden painetta, vaikka vesi ei nousisikaan kovin lähelle padon harjaa.

58 Kuva 19. Tulvapato Järviojan itäpuolella. Ryhtymistä toimenpiteisiin tulisi harkita, kun vedenpinta Järviojassa nousee tasolle N 60 + 1,50 ja vedenkorkeuden on ennustettu jatkavan kohoamistaan. Ylivirtaus tapahtuu Järviojan tulvapatojen osalta tasossa N60 +2,60 ja Länsitiellä tasossa N60 +2,40. Järviojan Kokemäenjoen puoleinen silta-aukko voidaan tarvittaessa tukkia maaaineksella ja suodatinkankaalla. Kuvissa 20 ja 21 on esitetty väliaikaisen padon sijainti ja poikkileikkaus padon rakenteesta.

59 Normaali virtaussuunta Tulvavesi Tulvapadot Järviojan silta Tulvauhka tilanteessa rakennettava väliaikainen pato Länsitie Kuva 20. Järviojan sillalle rakennettavan väliaikaisen padon sijainti. Hienoaines (Sa, Mr) Louhe Silta Louheen yläpinta N 60 +3,20 Jokivesi Suodatinkangas Sillan suuaukko N 60 +2,60 Kuva 21. Rakennettavan väliaikaisen padon rakenne Rakennettavan väliaikaisen padon rakentaminen alkaa uoman ja sen reunojen täyttämisellä louheella vähintään tasoon N60 +3,20, jonka jälkeen sen päälle asetetaan

60 suodatinkangas. Louheen yläpinta tulee olla reilusti sillan suuaukon yläpuolella noin korkeudessa N60 +3,20. Suodatinkankaan asettamisen helpottamiseksi asetetaan suodatinkankaan uoman pohjaan tulevaan päähän painot, jotta suodatinkangas saataisiin asetettua uoman pohjaan saakka. Painoina voidaan käyttää isoja kiviä tai raskaita metallitankoja, jotka sidotaan suodatinkankaaseen köydellä. Suodatinkankaan päälle tulee kerros hienoainesta kuten savea tai moreenia (kuva 21). Riskikohde 2. Tulvavesi nousee Järviojan tulvapatoja vasten, jos tulvavesi on päässyt Luotsinmäen peltoalueelle joenreunassa olevan tulvapadon sorruttua. Järviojan tulvapato saattaa sortua tulvaveden paineesta, joten voi olla tarpeellista tukkia myös Järviojan virtaama Länsitien ali. Näin voitaisiin ehkäistä tulvaveden pääsy Länsitien eteläpuolelle, jos Järviojan pato sortuu (kuva 22). Väliaikaisen padon rakennustekniikkana voidaan käyttää samaa kuin Järviojan sillalla (kuva 21). Tarvittaessa väliaikaisen padon sijaintia voidaan muuttaa ja sortuma kohdan molemmille puolille voidaan tehdä väliaikaiset padot. Sortumauhka tulvapadossa Tulvavesi noussut Järviojan tulvapatoa vasten. Normaali virtausuunta Tulvavesi Länsitie Järviojan alitussilta Länsitiellä Tulvapadot Rakennettava väliaikainen pato Kuva 22. Järviojan tulvapadon sortumisuhan aikana tehtävän väliaikaisen padon sijainti Länsitien varressa.

61 Riskikohde 3. Järviojan alitse virtaa sukellusviemärissä Kahaluodonoja. Tulvatilanteessa, jossa tulvavesi on päässyt Luotsinmäen peltoalueelle joenrannassa olevan tulvapadon sorruttua voi tulvavesi virrata sukellusviemärin kautta Pormestariluodon ja Hyveläviikin alueille (kuva 23). Järviojan alittavan ojan rummun tukkiminen voidaan tehdä yksinkertaisesti asentamalla rummun päähän levy, joka tukkii veden pääsyn rumpuun. Jotta levy pysyisi paikoillaan, voidaan se tukea hiekkasäkein tai maa-aineksen avulla. Normaali virtausuunta Suljettava sukellusviemäri Tulvavesi Järvioja Länsitie Kahaluodon oja Kuva 23. Riskikohde 3, jossa tukittavana Kahaluodon sukellusviemäri. Toimenpiteellä voidaan estää tulvaveden virtaus sukellusviemärin läpi Pormestariluodon ja Hyvelänviikin alueille. Riskikohde 4. Lähellä Länsitien ja Vanhan Vaasantien risteystä kulkee sadevesirumpu länsitien ali (kuva 24). Rumpu on halkaisijaltaan 600 millimetriä, mutta se on todennäköisesti osittain tukossa ja liettynyt sisältä. Vesi ei siis välttämättä

62 pääse kulkemaan siitä kovinkaan nopeasti. Jos tulvavesi on noussut Luotsinmäen peltoalueelle joenrannassa olevan tulvapadon sorruttua, voi olla tarpeellista käydä sulkemassa rummun pää. Näin voidaan ehkäistä tulvaveden leviäminen laajemmalle alueelle. Sulkeminen onnistuu helposti maa-aineksen tai muutaman hiekkasäkin kanssa. Rummun päälle voisi myös asentaa levyn tukkimaan rummun pään. Levy voitaisiin tukea rumpua vasten hiekkasäkeillä tai maa-aineksella. Kuva 24. Länsitien sadevesirumpu. Riskikohde 5. Kahaluodon pumppaamo on suhteellisen iso pumppaamo, sillä sen pumppausteho on noin 4 m3/s. Pumppaamossa on kuitenkin varauduttu hyvin tulvaan ja siellä on takaiskuluukkujen lisäksi mahdollisuus asentaa erilliset sulkuluukut. Luukut ovat valmiina pumppaamon sisätiloissa, joten ne on helppo asentaa tarvittaessa. Riskikohde 6. Kahaluodon eristysoja kulkee Lyttyläntien varresta purkautuen Kahaluotoon Isojuovantien risteyksen kohdalta. Ojan molemmin puolin sijaitsevat tulvapadot aina Kahaluodosta Lyttyläntielle saakka. Jos vesi alkaa Kahaluodossa joen suistossa nousta korkealle ja ojan vedenpinta kohoaa, voi vesi nousta Lyttyläntielle. Tästä syystä saattaa olla tarpeellista tehdä väliaikainen tulvapato (kuva 25) eristysojan purku-uoman läheisyyteen. Paras pääsy kohdealueelle on Iso-

juovantien kautta kiinteistön nro 15 pihassa olevan piharakennuksen vierestä (kuva 25). 63 Hienoaines Suodatinkangas Tulvavesi Luiskan kaltevuus1:2 Louhe Riskikohde 6. Kahaluodon eristysoja Ajoreitti väliaikaiselle tulvapadolle Väliaikainen tulvapato Riskikohde 5. Kahaluodon pumppaamo 200m Kuva 25. Väliaikaisen tulvapadon rakenne ja sijainti sekä riskikohteet 5 ja 6.

64 7.4.2 Rautatiesillan ja Länsitien välinen alue Rautatie Länsitien alueella riskikohteina ovat pumppaamot ja sadevesiviemäristön purkuputket sekä alavampi alue tulvapadossa (kuva 26). Alueen raja Tulvavesi Riskikohde 7 ja 8. Kolijuovan pumppaamo Riskikohde 18. Isojoenrannan kuivatuspumppaamo Riskikohteet 9-17. Sadevesien purkuputket ja alikulun pumppaamo Kuva 26. Kohdealue rautatie- Länsitie ja sen riskikohteet Riskikohde 7. Kolijuovan sadevesipumppaamo on mitoitukseltaan noin 3,0 m 3 /s ja siellä on kaksi pienempää pumppua ja kolme isompaa pumppua. Isompien pumppujen pumppaustehot ovat hieman alle 1000 l/s ja pienempien pumppujen 300 l/s. Pumput ovat sijoitettu lohkoittain erikseen toisistaan. Pumppaamolla on molemmissa päissä valurautaiset tulvaluukut (kuva 27), joilla tulvatilanteessa tai sen uhatessa voidaan veden kulku estää Kokemäenjoesta pumppaamon läpi Kolijuopaan ja sitä kautta maa-alueille. Luukut sijaitsevat pumppaamon molemmissa päissä yksittäin siten, että yhden tulvaluukun hajotessa ei se vaikuta muiden pumppujen ja tulvaluukkujen toimintaan. Jos yksi luukku rikkoutuu, tilanne voidaan siis ilmeisesti pystyä pitämään hallinnassa muiden pumppujen ja luukkujen avulla. Pumppaamon tulvaluukut ovat vanhoja ja niitä on käytetty harvoin. Luukut toimivat ilman sähköä käsin vääntämällä, mutta ne voivat olla niin ruostuneet ja

65 urat täynnä maa-ainesta, etteivät ne toimi enää tarkoitetulla tavalla. Myös luukkujen pohjalle on luultavasti kertynyt maa-ainesta, joka saattaa vaikeuttaa luukkujen painamista pohjaan asti. Mahdollisuutena on kuitenkin tulvan uhatessa kaivinkoneen kauhan kanssa painaa tulvaluukut alas, jollei niitä saada alas käsin vääntämällä. Tosin olisi suotavaa kokeilla mahdollisimman pian luukkujen toimivuus, jotta voitaisiin varautua ongelmiin tulvaluukkujen sulkemisessa tulvauhan aikana. Kuvassa 27 näkyvät pumppaamon Kolijuovan puolella olevat tulvaluukut. Riski tulvaveden pääsystä maa-alueille Kolijuovan pumppaamon kautta on aika epätodennäköinen, sillä sen rakenteessa on varauduttu tulvaan hyvin. Molemmissa päissä olevat tulvaluukut ja pumpuissa olevat takaiskuventtiilit, sekä jokaisen pumpun toimiminen omassa lohkossaan yhdessä ehkäisevät veden virtaamista maa-alueille. Tarvitaan siis monta epäonnista yhteensattumaa, jotta tulvavesi pääsisi virtaamaan pumppaamon läpi. Jos pumppaamo syystä tai toisesta ei enää pysty estämään veden virtausta joesta pumppaamon kautta maa-alueelle, tulee veden virtaama estää väliaikaisella padolla. Väliaikaisen padon rakenne on esitetty kuvassa 28 ja sijainti kuvassa 29 vaihtoehtona A.

66 3,1 m Hienoaines Tulvavesi Luiskan kaltevuus1:2 Suodatinkangas N60 +3,30 Louhe Kuva 28. Väliaikaisen padon rakenne Kolijuovan uomassa ja väliaikaisella padolla suljettava Kolijuovan sillan suuaukko. Riskikohde 8. Kolijuovan pumppaamon alue on hieman muuta maastoa alempana ja tulvatilanteessa voi olla tarpeen rakentaa väliaikainen pato alavimmalle kohdalle. Väliaikainen pato (kuva 28) voidaan tehdä joko alhaalta Kolijuovan pohjan kautta (vaihtoehto A) tai rakentamalla pato sillan päälle (vaihtoehto B). (kuva 29) Vaihtoehto B saattaa olla teknisesti mahdollinen, mutta ei tavanomainen. Vaihtoehto B on jätetty tässä työssä suunnittelematta, koska kaikki teknilliset rakenteet eivät ole tiedossa tarvittavalla tarkkuudella. Ensisijaisena vaihtoehtona pidetään tässä työssä vaihtoehtoa A. Jos vaikuttaa siltä, että Kolijuovan pumppaamo ei kestä tulvavedenpainetta ja uoma olisi joka tapauksessa suljettava kannattaa pato rakentaa jo valmiiksi uoman pohjalle. Lisäksi silta pysyisi liikenteelle avoimena.

67 Kolijuovan pumppaamon Vaihtoehto B Väliaikainen pato Vaihtoehto A Kuva 29. Kolijuovan pumppaamon edustalle rakennettavan väliaikaisen padon sijainti vaihtoehdot A ja B. Riskikohde 9. Porin Puuvillatehtaan alueelta nousi esille kaksi suurempaa viemäriä, jotka johtavat jokeen. Nämä ovat raakavesiviemäri ja vanha jätevesiviemäri. Raakavesiviemäri on piirustusten perusteella ainoastaan 600 mm viemäri, mutta Kalevi Halmisen mukaan viemärissä on ollut sukeltaja avaamassa viemäriä hyyteeltä. Tästä voisi päätellä, että viemäriputki on halkaisijaltaan isompi. Raakavesiviemärin kaivo sijaitsee Puuvillan sisäpihalla ja se on helppo täyttää maaaineksella virtauksen pysäyttämiseksi joesta kaivoon. Kaivo on iso, joten siihen tulisi varata enemmän maa-ainesta kuin nykyaikaisiin kaivoihin. Vanha jätevesiviemäri on nykyään yhteydessä pumppuun, jolla voidaan tarvittaessa pumpata joesta tulevaa vettä Luotsinmäen puhdistamolle. Lisäksi kaivossa on puinen sulkuluukku, mutta se ei ole kuitenkaan pitävä ja vesi pääsee viemäriin, jos vesi nousee joessa tarpeeksi korkealle. Täytettävä kaivo sijaitsee lähes tulvapadon harjalla, joten se on helppo täyttää maa-aineksella tarvittaessa (kuva 30). Riskikohteiden 10, 11 ja 14-16 sadevesikaivot ovat lähes samalla tasolla kuin padon harja. On siis melko epätodennäköistä, että näihin purkuputkiin menevä

68 jokivesi purkautuisi maa-alueelle. On kuitenkin epäselvää liittyykö kaivoihin muita putkia kuin mitä Porin Vedellä on tällä hetkellä tiedossa (kuva 30). Riskikohde 12. Pohjoisrannan alikulun pumppaamo kuuluu yhteisesti Porin Veden ja Porin teknillisen palvelukeskuksen vastuuseen, koska kyseessä on tien kuivatuksen hoitamiseen liittyvät rakenteet. Padonharjalla sijaitsevassa kaivossa on mahdollisesti sulkuventtiili, mutta sen toimivuudesta ei ole tällä hetkellä tietoa. Pumppaamo on suhteellisen pieni, joten sillä ei ole kovin suurta merkitystä tulvatilanteessa (kuva 30). Riskikohteessa 13 osa kaivoista on huomattavasti alempana kuin tulvapadon harja ja Konepajarannantie. Jokiveden noustessa tulvavesi pääsee nousemaan tehdasalueen pysäköintialueelle siellä sijaitsevista kaivoista (kuva 30). Riskikohde 17. Tehdasalueen imupumppaamo, joka imee vettä tehdasprosesseihin joesta. Pumppaamossa on monia sulkuventtiileitä, joten on erittäin epätodennäköistä, että vesi pääsisi tulvatilanteessa putkia pitkin tehdasalueelle (kuva 30). Kuva 30. Riskikohteet 7-9 ja 11 15 sadevesien purkuputket ja Pohjoisrannan alikulun pumppaamo riskikohde 10 sekä riskikohde 17 tehdasalueen imupumppaamo. Riskikohde 18. Isojoenrannan kuivatuspumppaamossa (kuva 31) on kolme pumppua ja sen mitoitus on noin 3 000 l/s. Se on rakennettu vasta muutama vuosi sitten, joten se on hyväkuntoinen ja tekniikan pitäisi toimia paremmin kuin vanhoissa pumppaamoissa. Suunnittelussa ei kuitenkaan ole huomioitu kovinkaan pitkälle jokiveden tason kohoamista ja siitä aiheutuvia seurauksia. Pumppaamossa on läppäventtiili, joka estää veden pääsyn joesta pumppaamoon. Läppäventtiilin

69 alareuna on selvästi alle tulvapatojen tasoa, joten jos läppäventtiili pettää ja pumput lakkaavat toimimasta tulvatilanteessa, pääsee vesi virtaamaan pumppaamon läpi maa-alueille. Tulvaluukut on mahdollista sijoittaa pumppaamon molempiin päihin. Porin Vedellä ei kuitenkaan ole luukkuja valmiina, joten ne pitää tarvittaessa valmistaa esimerkiksi puusta. Luukkuihin kohdistuva vedenpaine on suuri, joten puu ei välttämättä kestä sitä. Olisi siis patoturvallisuuden kannalta tärkeää valmistaa tulvaluukut jo ennen tulvauhkaa, jotta ne voidaan suunnitella kunnolla ja valmistaa tarpeeksi kestävästä materiaalista. Kuva 31. Isojoenrannan kuivatuspumppaamo Riskikohde 19. Isojoenrannan pumppaamon (kuva 32) vedet tulevat lähialueen sadevesiverkostosta ja sen kahden pumpun pumppaustehot ovat yhteensä noin 200 l/s. Pumppaamossa on takaiskuventtiilit, jotka estävät virtauksen väärään suuntaan. Lisäksi pumppaamolla on erillinen sulkuventtiili padonharjan kuivanluiskan puolella. Jos jokivesi pääsee virtaamaan pumppaamon läpi sadevesiverkostoon, nousee tulvavesi ensin alueen sadevesikaivoista tonteille ja sen jälkeen myös kaduille.

Kuva 32. Isojoenrannan sadevesipumppaamo 70

71 7.4.3 Holmin alue Holmin alueen riskikohteet näkyvät kuvassa 33. Pumppaamojen ja sadevesiviemäreiden lisäksi riskikohteina ovat alikulut ja maa- ja betonipadon liitoskohta. Tulvaveden mahdollinen virtaussuunta Alueen raja Riskikohde 22. rautatien alikulun sadevesirumpu Riskikohde 20 ja 21. Rautatiesillan alikulku ja sadevesirumpu Riskikohde 24. maa- ja betonipadon liitoskohta Riskikohde 23. Holmintien pumppaamo Kuva 33. Holmin alue Riskikohde 20. Rautatiesillan alikulku on veden reittinä rautatiesillan ali, jos tulvapato sortuu. Sulkemalla alikulku väliaikaisella padolla voidaan estää tulvaveden kulku rautatien ali joko Holmin alueelle tai Isojoenrantaan riippuen siitä mistä kohtaa tulvapato sortuu. Kuvassa 34 on esitetty väliaikaisen padon rakenne ja sijainti.

72 Hienoaines Suodatinkangas Tulvavesi 1,5 m Harjan kaltevuus1:2 1,0 m Moreeni Kuva 34. Väliaikaisen padon sijainti ja rakenne Riskikohde 21. Rautatiesillan itäpuolella on sadevesirumpu, joka laskee jokeen. Rummun tarpeellisuus ja sulkumahdollisuudet eivät olleet selvillä pidetyssä palaverissä. Maastokäynnin yhteydessä kuitenkin selvisi, että tulvapadon harjalla oleva kaivo oli täynnä maa-ainesta, joten sitä kautta tulvavesi ei pääse maa-alueelle. Kuvassa 35 näkyy sadevesiverkosto ja purkuputket jokeen sekä rautatien vieressä kulkevaan ojaan.

73 Kaivo täynnä maaainesta Kuva 35. Porin kaupungin viemärijohtokuvissa näkyvä sadevesien purkuputki Kokemäenjokeen. Riskikohde 22. Rautatien sadevesirumpu (kuva 36) on kooltaan noin 1,8 metriä leveä ja 0,8 metriä korkea. Rummun sulkemisella voidaan estää tulvaveden leviäminen kohdealueella. Jos tulvavesi tulee Länsitie- rautatie väliseltä alueelta, voidaan rummun sulkemisella estää veden pääsy Holmin alueelle ja päinvastoin. Toimenpide tulisi tehdä ennakkoon, jos tulvapatojen sortuminen vaikuttaa todennäköiseltä. Jos ei kuitenkaan ehditä tehdä toimenpidettä ennakoivasti, kannattaa sulkeminen tehdä siltä puolelta, jossa tulvavesi jo on. Näin vältetään turhaa painetta rummussa ja rummun eteen on helpompi asettaa esimerkiksi levy. Levy pysyy paremmin paikallaan, koska vedenpaine työntää sitä rumpua kohden. Levy kannattaa kuitenkin tukea maa-aineksella tai hiekkasäkeillä.