Petri Virtanen ASKEL- JA VARTALOLÄHTÖISTEN OPETUSMETODIEN VERTAILEVA TUTKIMUS

Petri Virtanen ASKEL- JA VARTALOLÄHTÖISTEN OPETUSMETODIEN VERTAILEVA TUTKIMUS

ASKEL- JA VARTALOLÄHTÖISTEN OPETUSMETODIEN VERTAILEVA TUTKIMUS Petri Virtanen Tanssinopettajan koulutusohjelma Oulun seudun ammattikorkeakoulu Pedagoginen opinnäytetyö 23.3.2009

TIIVISTELMÄ Virtanen Petri Tapani Askellähtöisen ja vartalolähtöisen opetusmetodin vertailua Kevät 2009 20 sivua + liitteet 1 sivu Teen opinnäytetyöni kahdesta eri opetusmetodista. Askellähtöisestä ja vartalolähtöisestä opetusmetodista. Askellähtöisessä pääteemana on sanan mukaisesti askeleet ja kuviot. Oppimiskäsitystä ajatellen tämä opetusmetodi on hyvin lähellä behavioristista käsitystä. Tämä oppimiskäsitys perustuu hyvin paljon siihen, että oppilas toistaa perässä mitä opettaja näyttää. Vartalolähtöinen opetusmetodi perustuu Alexander-tekniikkaan. Tässä metodissa pääteemana on se, että vartalo on kokonainen. Kädet liikkuvat vartalon mukana ja jalan liikkuvat vartalon alla ja vartalon liikkeen jälkeen. Tutkimusprojektissa käytin apunani opinnäyteryhmää, joka koostui yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoista. Ajatuksena ryhmässä oli, että tanssikokemusta olisi mahdollisimman vähän. Tällöin tilanne oli mahdollisimman optimaalinen. Ryhmässä käytin apuna videokameraa ja kuvasin jokaisen opetuskerran. Opetuskertoja oli kuusi. Lajit olivat askellähtöisessä opetusmetodissa valssi, salsa ja fusku-jive ja vartalolähtöisessä opetusmetodissa foksi, bugg ja cha cha. Palautekaavakkeesta sain oppilailta tuntemusta opetuksesta sekä opetusmetodien erosta. Vartalolähtöisessä opetusmetodissa käytin teoriapohjana Alexander-tekniikkakurssin aineistoa jonka kävin syksyllä 2008. AVAINSANAT: Pedagoginen opinnäytetyö, opetusmetodit, askellähtöinen, vartalolähtöinen

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 4 2 OPPIMISKÄSITYKSET... 5 2.1 Behavioristinen oppimiskäsitys... 5 2.2 Konstruktivistinen oppimiskäsitys... 6 3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET... 7 4 TANSSITAIDON MÄÄRITELMÄ... 8 5 OPETUSMETODIT... 9 5.1 Askellähtöinen opetusmetodi... 9 5.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi... 9 6 ALEXANDER-TEKNIIKKA... 10 6.1 Mitä Alexander-tekniikka on?... 10 6.2 Alexander-tekniikka ja tanssinopetus... 11 7.2 Askellähtöinen opetusmetodi... 13 7.2.1 Valssi... 13 7.1.2 Salsa... 14 7.1.3 Fusku... 14 7.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi... 15 7.2.1 Foksi... 15 7.2.2 Bugg... 16 7.2.3 Cha cha... 16 8 LOPUKSI... 18 LÄHTEET... 20... 21 LIITE 1... 21 3

1 JOHDANTO Opiskelen Oulun seudun ammattikorkeakoulussa tanssinopettajalinjalla ja päätin tehdä opinnäytetyön kahdesta eri opetusmetodista vertailemalla askellähtöistä ja vartalolähtöistä opetusmetodia. Teen tämän opinnäytetyön, koska vartalolähtöinen opetusmetodi kiinnostaa minua. Vallitseva opetusmetodi on askel- ja kuviolähtöisyys tanssinopettajien keskuudessa. Opettajista suurin osa opettaa lähes pelkästään kuvioita ja askeleita. Tähän haluan omalta osaltani muutosta ja haluan olla erilainen opettaja ja tuoda seuratanssinopetukseen uuden vartalolähtöisen näkökulman. Kysellessäni tanssikurssien oppilailta mikä on heidän mielipiteensä siitä, että opetan paljon muutakin kuin pelkkiä askeleita ja kuvioita, oppilaat ovat vastanneet, että tälle erilaiselle opetukselle on kova tarve. Ihmiset ovat monesti sitä mieltä, että tällaista ei ole ennen opetettu. Haasteena tanssin opettamisessa ja vartalolähtöisen metodin käyttämisessä opetuksessa on saada oppilaat ymmärtämään, että aina ei tarvitse tehdä älyttömästi työtä asioiden oppimisen eteen. Tanssinopettajilta Harri Antikainen ja kollegani Janica Mattssonilta olen saanut vaikutteita. Hyvin suuren muutoksen koin tanssin oppimisessa ja tanssitaidossa Harrin käydessä opettamassa meidän koulussamme. Muutoksen aiheutti se, että hänen opetuksensa ei perustunutkaan hurjaan lihastyöhön eikä yrittämiseen. Tanssi alkoi tuntua helpommalta eikä sen eteen tarvinnut tehdä kovasti työtä.

2 OPPIMISKÄSITYKSET 2.1 Behavioristinen oppimiskäsitys Perinteisessä opettamisessa eli behavioristisessa opettamisessa on kysymys siitä, että opettaja jakaa oppilaille tietoja ja oppilas hyväksyy tiedon sellaisenaan. Opettajan tarkoitus on opettaa oppilaita selkeästi pieninä annoksina ja antaa oppilaalle palautetta suoritetusta asiasta. Oppimisessa edetään synteesiin, jossa tiedot muodostavat oppilaalle laajemman kokonaisuuden. Opettajan on valittava opetustapa, joka edistää oppimista parhaiten. (Uusikylä&Atjonen 2000, 100.) Eli tarkoitus ei olekaan opettaa kaikkia oppiaineita tällä perinteisellä tyylillä, vaan on valittava se sopivin. Joihinkin oppiaineisiin siis mielestäni sopii perinteinen tapa. Opettajan tehtävä on valita sopiva opetusmuoto ja oppilaiden on saatava kokemuksia useista opetusmuodoista, koska silloin oppilaat saavat uusia oppimisnäkökulmia, mutta ottaen huomioon oppilaille parhaiten sopivin opetustapa. (Uusikylä&Atjonen 2000, 101.) Behavioristisella opettamistyylillä on huonot ja hyvät puolensa),. Tavoite on tyylissä tärkeää ja opetettava aine jäsennetään selkeästi. Behavioristisen oppimiskäsityksen vahvuuksia ovat selkeys ja yksinkertaisuus asioiden esittämisessä. Opettajan ja oppilaan kannalta malli on turvallinen ja johdonmukainen oppimiskäsitys, mikä sopii erittäin hyvin peruskouluopetukseen. Tämä behavioristinen oppimistyyli on hyvin käyttökelpoinen myös silloin, kun pitää jakaa tietoa suurelle ryhmälle. (Uusikylä&Atjonen 2000, 124-125.) Behavioristisen oppimiskäsityksen heikkouksia on, että oppilaan ja opettajan välillä on vain mekaaninen yhteys. Opettaja jakaa tietoa ja oppilas ottaa vastaan,. Yhteydestä voi puuttua tunne ja elämys tiedon vastaanottamisesta. Oppilas on passiivinen tiedon ottaja, jolla ei ole tarpeeksi vastuuta tiedon oppimisessa. Tämä opetustyyli katsoo oppilaat tasapäisiksi, eikä ota huomioon oppilaiden tasoeroja eikä erilaisia tyylejä oppia asioita. Behavioristinen käsitys ei välttämättä pysy mukana yhteiskunnan muutoksissa, vaan saattaa junnata paikallaan. (Uusikylä&Atjonen 2000, 125.)

2.2 Konstruktivistinen oppimiskäsitys Kognitiiviseen psykologiaan pohjautuva konstruktivistinen oppimiskäsitys korostaa oppijan oman aktiivisuuden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisprosessissa. Se perustuu olettamukseen, että maailman havaitaan ikään kuin linssin läpi: valinta ja tulkinta tapahtuu havaitsijan viitekehyksen mukaan. Oppimista tapahtuu ainoastaan suhteessa aikaisempaan tietoon. (Haapasalo 1994, 95) Oppilaita ei pidetä tiedon passiivisina vastaanottajina, vaan oman tietämyksensä ja taitonsa rakentajina. Tavoitteena onkin oppiminen, joka olisi itse säädeltyä (metakognitiivisiin taitoihin perustuvaa), kasautuvaa (skeemateoria), tavoitetietoista, tilannesidonnaista (oppimistilanteet kytketty todellisen elämän tilanteisiin) sekä yhteistoiminnallista. Oppijaa ohjataan muun muassa mielekkäiden kysymysten tekemiseen, perustelemiseen sekä vastuullisuuteen. (Kaartinen 1996, 12-13.)

3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tavoite oli, että oppilaat oppivat tanssimaan. Molemmissa metodeissa on luonnollisesti eri lähestymistapa. Vartalolähtöisessä opetellaan tuntemaan ja ajattelemaan missä oppilaan vartalo, jalat ja kädet ovat suhteessa toisiinsa ja sen jälkeen suhteessa pariin. Ensin pitää tässä metodissa oppia tuntemaan ja aistimaan oma vartalo ja tekeminen. Vasta sen jälkeen voidaan mennä tekemään samoja asioita parin kanssa. Ennen tutkimusta ajatukseni oli, että vartalolähtöinen opetusmetodi on haastavampi, johtuen siitä, että tässä metodissa oppilas pohtii ja analysoi asioita. Oppilas keskittyy kehoonsa ja siihen, että mitä tapahtuu hänen vartalossaan, käsisään ja jaloissaan. Askellähtöisessä oppilailla sen sijaan on paljon valmiita opettajan antamia malleja. Molemmilla metodeilla on käyttötarkoituksensa ja molempia tarvitaan tanssinopetuksessa. Tavoitteeksi asetin askellähtöisessä opetusmetodissa, että oppilaat oppivat kyseessä olevan tanssilajin perusaskeleen ja muutaman kuvion. Opetuksen jälkeen oppilaat uskaltavat lähteä tanssimaan tanssilavalle. Oppilaille tulisi tieto ja rohkeus lähteä kokeilemaan tanssia käytännössä tanssilavalla Vartalolähtöisessä opetusmetodissa tavoite oli sama, mutta opetuksen ajatus oli vartalon kautta. Ajatukseni oli, että opetus alkoi kokonaisuuden kautta. Kädet liikkuvat vartalon mukana, jalat liikkuvat vartalon alla ja liikkuvat vartalon jälkeen.

4 TANSSITAIDON MÄÄRITELMÄ Tanssitaidon määritelmä on hyvin laaja ja siksi keskitynkin tässä tutkimuksessa seuratanssin tanssitaitoon. Tanssitaidon määritelmä määräytyy sen mukaan, mitä kukin ihminen siitä ajattelee. Riippuu tanssijasta itsestään, mihin hän sitä vertaa ja mihin hän sen suhteuttaa. Alkeiskurssilla tarkoitus on kuitenkin, että opitaan jokaisen tanssin perusaskel ja muutama kuvio. Alkeiskurssin yksi tarkoitus on, että tulee myös uskallusta lähteä tanssilavalle tai tanssiravintolaan tanssimaan. Aina täytyy muistaa se, että olemme yksilöitä: toinen ihminen uskaltaa lähteä alkeiskurssin ensimmäisen tanssitunnin jälkeen samana iltana tanssimaan ja toinen ei uskalla vielä kahden alkeiskurssinkaan jälkeen. Tämä on johtuu luonnollisesti ihmisen itseluottamuksesta. Tutkimusta voidaan hyvin verrata alkeiskurssiin. Lähtökohtana tutkimuksessa oli, että oppilailla olisi mahdollisimman vähän kokemusta tanssista ja paritanssista. Lähtötaso olisi näin ollen samantasoinen. Lähtökohtana tälle määritelmälle tässä tutkimuksessa olen pitänyt sitä, että oppilas osaisi kurssin jälkeen seuraavat asiat. 1. Tunnistaa soitettavan tanssilajin 2. Osaa tanssin perusaskeleen ja yksi tai kaksi kuviota musiikkiin. 3. Nainen pystyy seuraamaan miestä ja tuntemaan mistä kuviosta on kyse. 4. Mies osaa alkaa tahdin alusta tanssimaan. Nainen tuntee milloin mies aloittaa tanssimaan.

5 OPETUSMETODIT 5.1 Askellähtöinen opetusmetodi Askellähtöisessä opetusmetodissa on lähtökohtana oli askeleet ja kuviot. Tämä opetusmetodi sopii hyvin alkeiskursseille juuri sen takia, että se on helppo sisäistää ja se vaatii oppilaalta vähemmän aikaa ja keskittymistä kuin vartalolähtöinen. Tässä metodissa tanssilajin sisälle pääsee hyvin nopeasti ja oppimista tapahtuu lyhyessä ajassa. Alkeiskurssilla ensimmäisenä asiana opetetaan usein juuri askeleita. Ne on ensimmäinen asia mitä ihmisen tarvitsee tietää kyseessä olevasta tanssista. Behavioristisen oppimiskäsityksen kaltainen opetustapa, missä opettaja antaa valmiita malleja oppilaille. Esim. Askel askel askel - yhteen. Tässä oppimiskäsityksessä ajatuksena on, että ihminen on tyhjä taulu ja opettaja täytyy sen. Opettaja toimii tiedon tuojana ja oppilas tiedon vastaanottajana. Myös tähän samaan asiaan kuuluu se, että oppilas toistaa kaiken mitä opettaja salin edessä tekee. Minun ajatukseni askellähtöisessä opetusmetodissa oli, että vienti ja seuraaminen tulee ajan myötä. 5.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi Vartalolähtöisessä opetusmetodissa lähtökohtana oli vartalon liike, jossa keskeisiä asioita oli vartalonkannatus, vartalon painopisteen säilyminen edessä ja vartalon suuntaaminen eteen ja ylös. Konstruktivistisen kaltainen opetustapa, missä oppilas rakentaa uuden tiedon vanhan tiedon pohjalle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppilas yhdistää aikaisemmin opitun asian kuten kävelyn muuttamin joustavaan kävelyyn. Vartalolähtöinen opetusmetodi kehittyy sitten, että vartalon tasapaino annetaan toiselle jolloin liike ja kannatus on tanssin lähtökohtana. Tanssin viemisellä ja toisen seuraamisella on hyvin keskeinen teema tanssin aikana. Tanssista pitää tulla kokonainen paketti, jossa liike seuraa toista liikettä. Tämä vaatii tanssin opiskelijalta paljon enemmän, koska oppilaan pitää keskittyä huomattavasti enemmän omaan tekemiseen kuin parin viemiseen. Mitä kehittyneempi oppilas on sitä enemmän oppilas tarvitaan vartalolähtöisiä taitoja.

6 ALEXANDER-TEKNIIKKA 6.1 Mitä Alexander-tekniikka on? Alexander-tekniikan lähtökohta on, että se on menetelmä ja keino vapautua lähes mistä tahansa huonosta tai haitallisesta koordinaatiosta ja tasapainosta tai kehon käytöstä. Se on myös keino vapautua haitallisista tottumuksistamme. Toinen määrittely on, että Alexander-tekniikka on keino päästä irti mistä tahansa kaavamaisista reaktiotavoista ehkäisemällä jotain. Alexander-tekniikan voima on, että se pysyy selkeissä, käytännöllisessä asioissa ja harjoitteissa. Muutaman kerran harjoitellessa on havaittavissa muutoksia. Havaintokentällä tarkoitetaan sitä, että ihminen on tietoinen mitä hän näkee edessään ja myös mitä sivuillaan. Ihminen on ihan eri tilassa myös ratkaisemaan mitä tahansa muita ongelmia eikä pysty edes täysin jähmettymään johonkin ongelmaan. Ihmisen ollessa masentunut silloin hengitys ei toimi vapaasti. Silloin kun hengitys toimii vapaasti ihminen ei ole masennus tai se ei ole hallitseva, vaan se on yksi asia monien joukossa. Havaintokenttä on käytännöllinen, koska oppilas voi hyvin nopeasti havainnoida muutoksia. Lisäksi näköaisti on ensisijainen johtuen siitä, että se on niin läheisessä yhteydessä meidän tasapainoon ja koordinaatioon. Tämä on keskeinen asia, että koemme olevamme turvassa silloin kun tasapaino ja koordinaatiomekanismi toimii paremmin. Havaintokentän vapaus se tarkoittaa kaikkea muutakin. Ei ainoastaan näköaistia tai kuuloaistia vaan hyvin voimakkaasti myös tuntoaistia. Havaintokenttä myös tässä mielessä paranee ihminen on istuessa tietoinen kaikesta mitä hänellä kehollisesti on. Sinun ei tarvitse yrittää tehdä mitään, koska se on luonnollinen tila. Se on perustila. Se ei ole mikään anatominen tila, vaan se on tuntemisen tila. (Harilo M., haastattelu 13.1.2009) Alexander-tekniikan kehitti F.M. Alexander (s. 20.1.1869) (Saraste, suuntana vapaus 2006, 25) Yleensä kiinnitämme huomiota siihen, mitä teemme tai miksi teemme. Emme ole niinkään kiinnostuneita siitä, miten teemme. Alexander-tekniikassa on kyse

nimenomaan sitä, miten teemme asioita, miten käytämme itseämme ja toimimme, miten suhtaudumme itseemme ja maailmaan ympärillämme. Olemme tottuneet suhtautumaan elämään enemmän selviytymisenä kuin nautintojen tai ilon ja tyydytyksen lähteenä. Saatamme olla kovia taitavia monessa yksittäisessä asiassa, mutta emme ole oppineet kiinnittämään huomiota kokonaisuuteen. Hyvin tavallista on, että jotakin kohti kurkottava ihminen pidättää hengitystään ja itse asiassa jännittää lihaksiaan tavalla, joka saa hänet työntämään itseään poispäin kohteesta. Näin hän huomaamattaan tekee tilanteen itselleen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Tämä johtuu kahdesta syystä. Heikentynyt tietoisuus omasta itsestä ja tottumuksenmukainen, ylenpalttinen yrittäminen. Länsimainen yhteiskunta on hyvin suorituskeskeinen ja usein unohdamme että olemme fyysisiä olentoja ja ennen kaikkea, että olemme kokonaisvaltaisia. Kehon pahoinvointi vie ylimääräistä energiaa ja huonontaa aivojen verenkiertoa, josta ajatustoiminta on riippuvainen. Luonnollinen toiminta on helppoa ja vaivatonta. Alexander-tekniikan periaatteet ovat yksinkertaiset ja mutkattomat, mutta sen tarkoitus vaatii harjoittelua. Vaikein asia on olla tekemättä mitään. Tekeminen, yrittäminen ja ponnistelu ovat sukupolvien saatossa niin syvään juurtuneita tottumuksia, että niitten muuttaminen ei käy hetkessä. (Saraste, 2003 15,16,18,19.) 6.2 Alexander-tekniikka ja tanssinopetus Alexander-tekniikka liittyi tanssiin, siten että otin mukaan paljon mielikuvia eri tunnetiloista. Esim. Aurinko paistaa hyvä mieli hyvä tanssiasento. Opetin vapauttamaan toisen vartalonpuolen ja sitä kautta jalan, jolla päästään liikkeelle. Keskeisin asia oli, että ihminen on kokoinen. Kokonaisvaltaisuus. Ihmisen liikkuessa koko keho liikkuu. Vartalon vapautuessa ja liikkuessa jalat liikkuvat vartalon alla pitkinä ja suorina. Kokonaisvaltaisuus liittyi myös käsiin. Vartalon liike tarkoitus on liikuttaa ihmistä ja kädet tulevat vartalon mukana. Vartalonpainon saaminen hieman eteenpäin. Vartalon ja etenkin selän pidentyminen ja leventyminen. Rauhoittuminen ja keskittyminen on asioita mitä olen tiedostanut Alexandertekniikassa. Tällä on suuri vaikutus tanssiin. Se on suoraa verrattavissa vientiin ja

seuraamiseen. Ihmisen tehdessä asiat rauhassa ja tietoisesti sen teho kasvaa. Miesten viedessä rauhallisesti ja pitäen jalat vartalon alla sekä kädet vartalon mukava vienti menee naiselle asti. Naisen tehdessä samat asiat hän pystyy vastaanottamaan miehen viennin sekä tuntee sen paremmin. Mielikuvat mitä käytin toimi mukavasti ja se vaikutti oppilaiden olemukseen ja ryhtiin.

7 TUTKIMUKSEN TANSSILAJIT 7.2 Askellähtöinen opetusmetodi 7.2.1 Valssi Valssissa tavoitteena oli oppia tanssimaan valssia, siten että he pystyvät tanssimaan sitä kurssin jälkeenkin. Asioita mitä otin valssin opetukseen oli perusaskel, oikea ¼ käännös ja luonnollisesti vaihtoaskel millä päästiin liikkumaan tanssisuunnassa eteenpäin. Valssin otin sen vuoksi askellähtöiseksi tanssiksi, että tämä opetusmetodi sopii tähän oikein hyvin. Lisäksi valssi on yksi tärkeimmistä seuratansseista, koska sitä tanssitaan ja soitetaan niin paljon tanssilavalla kuin tanssiravintoloissa. Kuviot valitsin sen mukaan mitkä on tärkeitä alkeisihmiselle mennessä tanssilavalle. Kuviot osoittautuivat hyvin toimivaksi sen, vuoksi että puhuin pelkistä askeleista. Tästä tulikin päätelmä, että itse askeleet ja kuviot ovat oppilaiden helppoa oppia. Kohtuullisena asiana voidaan mainita, että 6 minuuttia tunnin alusta kaikki oppilaat tanssivat perusaskeleen musiikkiin. Korostin musiikkiin tanssimista. Ensimmäinen isku on tärkein, kun ihminen on silloin oikeassa ryhmissä hän on koko tahdin rytmissä. Tämän oppilaat oppivat hyvin ja se näkyi selvästi oppilaiden tekemisessä. Huomasin, että he ajattelivat asiaa. Vaihtoaskelta opettaessa ensimmäisen iskun tärkeys on myös tärkeä. Ensimmäisen askeleen ja iskun tarkoitus on olla kanta-askel selkeästi kanta-askel eteenpäin. ¼ käännös on tärkeä koska silloin oppilaat oppivat myös valssin käännöstä. Lopuksi teimme valmiin sarjan vientiä helpottaaksemme. Neljä vaihto-askelta ja neljä ¼ käännöstä. Tässä yhdistyy liikkuminen tanssisuunnassa sekä kääntyminen. Viennistä ja seuraamisesta en puhunut tietoisesti hirmuisen paljon. Sen verran puhuin, että sanoin, että mies liikkuu ensin ja sen jälkeen vasta nainen. Tämä rauhoitti ja paransi yhteen tanssimista kovasti. Valssissa tuli pieni ristiriita siinä, että miltä se näytti ulkoapäin katsottaessa ja miltä oppilaat sanoivat sen tuntuneet. Palaute oli oppilaiden miestä valssi tuntui erilliseltä. Molemmat tekivät vain omia askeleitaan. Tämä näkyi vain hyvin vähäisissä määrin.

7.1.2 Salsa Salsa kuuluu ehkä hieman harvinaisempiin tansseihin, mitä ei soiteta juurikaan tanssilavoilla ja tanssiravintoloissa. Valintani tanssilajiksi oli se, että salsan askeleet ovat helpot ja oppilaat olivat iältään nuoria. Salsassa lähdin liikkeelle pelkistä askeista paikallaan. Tämä siksi, että näin oppilaille selvisi salsan perusrytmi. Tämä rytmi säilyy niin perusaskeleessa kuin kuvioissakin. Oppilaiden palaute salsasta oli hyvä ja he tykkäsivät salsa musiikista ja sen tuomasta rennosta menosta. Toisaalta osa oppilaista sanoi, että musiikki on hieman liian nopeaa. Tämä on minusta oppilaan mielikuva. Suurin osa miehistä eivät kokenee salsaa omaksi lajikseen. Tähän vaikutti varmasti juuri musiikin nopeus ja mielikuva latinalaistanssista. Korjasin oppilaiden käsitystä ja puhui, että salsassa itse asiassa on enemmän aikaa kuin ajattelee. Tämä vaikutti rauhoittavasti perusrytmiin. Naisten palaute sen sijaa oli, että salsasta sai tanssin ilon helpommin kuin valssista. 7.1.3 Fusku Fusku oli viimeinen tanssi askellähtöisessä metodissa. Tavoitteeni tälle lajille oli, että päästään tanssimaan mukavaa kädenalilajia. Valintaan vaikutti oppilaiden ikä, ja lajin yleisyys. Fusku on hyvin paljon tanssipaikoilla. Fusku-jive osoittautui vaikeimmaksi tanssiksi tässä metodissa. Tämä johtuu siitä, että laji vaatii sujuakseen ja toimiakseen myös vartalonhallintaa. Valssia ja salsaa voi tanssia melko pitkälle pelkillä askeleilla. Asioita mitkä vaikuttavat fusku-jiven oppimiseen on polvien jousto, taka-askeleella nousu päkiälle. Miehille fusku-jive on huomattavasti haastavampaa kuin naisille. Tämä johtuu siitä, että miehen pitää osata oma perusaskel, osata viedä tytölle perusaskel ja kuvioita. Kädenalilajit ovat siitäkin syystä haastavampia, koska jalat ja kädet tekevät eri asioita. Jaloissa on jousto ja käden tekevät vientiä tytölle. Tämä tuotti vaikeuksia miehille eriyttää liikettä jalkojen ja käsien välillä. Taka-askeleessa tarkoitus on nousta päkiälle. Tämä tuotti hankaluuksia monelle.

Nilkan käyttö ja nilkan jämäkkänä pitäminen oli haastava asia oppilaille. Fusku askellähtöisenä lajina oli hieman hankala. Toisekseen kaikki kädenalilajit vaativat myös vartalonhallintaa. Askellähtöisenä metodina opetin askeleita ja askeleiden suuntia. Seuraus oli se, että naiset tekivät tällöin askeleita mitä heille oltiin opetettu. Tästä syystä vienti ja seuraaminen oli hyvin vähäistä. 7.2 Vartalolähtöinen opetusmetodi 7.2.1 Foksi Foksi oli ensimmäinen tanssi vartalolähtöisessä opetusmetodissa. Tämä tuotti itse tanssille haastetta, koska tavoite oli päästä tanssimaan ja oppia tanssimaan foksia. Syy miksi otin juuri foksin tähän metodiin oli se, että se on yleisin seuratanssi ja siksi hyvin käyttökelpoinen tanssi. Foksia tanssitaan eniten tanssilajeista. Käytin tarkoituksella aikaa itse metodin opetteluun. Tämä aika oli sitten vastaavasti pois itse tanssin opettelusta. Asioista mistä puhuin oli vartalon keskilinja, oikean tai vasemman vartalon puolen vapauttaminen, vartalon suuntaaminen eteen ja ylös ja tanssiparin väliin muodostuvasta vasteesta. Tunnin kulku ja eteneminen oli aika hidasta, koska metodin opettelu vie aikaa. Asioita mitä otin tunnilla olivat oppilaille ehkä liian haastavia ja asioita oli liian monta suhteessa alkeisoppilaiden vastaanottokykyyn. Lisäksi, koska vartalonhallintaa meni paljon aikaa moni asia jäi oppilaille epäselväksi. Foksin perusaskel ja perusaskeleen ja musiikin yhteys oli monelle epäselvä. Tähän ongelmaa en ole aiemmin törmännyt tanssinopetuksessa. Tunnin hyödy oli viennin ja seuraamisen suhteen hyvä. Ulkoapäin katsottaessa ja oppilaiden tuntemukset kohtasivat hyvin. Naisten kommentit olivat lähes kaikilta, että oli helppo ja pakko seurata. Miehet olivat taas suorastaan mielissään palautteen ollessa, että sainpa kerrankin viedä. Tuntia olisi parantanut ja nopeuttanut harjoitteiden vähentäminen ja asioiden saaminen oppilaille vähemmällä informaatiolla. Näin olisimme päässeet nopeammin itse tanssiin kiinni.

7.2.2 Bugg Bugg on kädenalitanssi ja oli vuorossa seuraavana tässä metodissa. Buggin askeleet ovat hyvin helpot ja siksi en keskittynyt opetuksessa sen vuoksi juurikaan. Keskityin opettaessa siihen, että kädet ja vartalo liikkuvat yhdessä. Parin väliin muodostuva vaste rakentuu vartaloiden painon liikkuessa paria kohti. Tämä näytti olevan oppilaille vaikea asia. Energia ja ajatus suuntautui enemmän kuitenkin askeleisiin, joka sai tanssin näyttämään askeltamiselta. Vaste asia oli vaikea toteuttaa. Vaste ei tahtonut pysyä. Kädet eivät tahtoneet pysyä vartalon mukana. Käden ja vartalon yhteys osoittautui vaikeaksi asiaksi. Daamit vaihtoivat suuntaa viiveellä. Se johtui siitä, että miehet eivät vielä löytäneet käsien ja vartalon yhteyttä. Minusta tuntuu, että opetin liian vaikeita asioita. Oppilaiden omaksumiskyky loppu kesken. Oppilaat pääsivät kyllä tanssimaan musiikkiin sarjan perusaskel - tyttö viereltä pois 2 x vastakkain perusaskel vierelle. Pelkkänä kuviona ajatellen se meni mukavasti musiikkiin. Kokonaiskuviosarja jäi musiikkiin tanssien aika lyhyeksi. Palaute oli buggista hyvää. Oppilaat kokivat tanssin reippaaksi ja mukavaksi. Tähän syynä on varmasti musiikin reippaus, askeleiden ja tanssin reipas vauhti. 7.2.3 Cha cha Cha cha oli viimeinen tanssi niin tässä metodissa kuin koko tutkimuksessa. Vartalolähtöisen latinalais-tanssien valintaan mietin jive ja cha-cha välillä. Päädyin kuitenkin cha-chaseen, koska askellähtöisessä opetusmetodissa oli jo fusku-jive niin silloin olisi tullut kaksi jive lajia. Cha chassa keskityin samoihin asioihin kuin muissakin tämän metodin lajeissa. Vartalon suuntaamiseen eteen ja ylös, käsien ja vartalon yhteyteen. Tutkimuksen edetessä oppilaat saivat tanssikokemusta, joka sitten näkyi cha-chassa. Oppilaat sekä opettajan näkökulmasta katsottaessa cha-cha meni näistä kolmesta lajista parhaiten. Tähän on syynä että opetin cha-chassa myös askeleiden suuntia ja opetusmetodi oli tullut jo oppilaille selkeämmäksi. Tunnin lopuksi saamani pienen

palautteen perusteella oppilaat olivat riemuissaan tästä tanssista. Tästä tuli mieleeni, että onko paljon syynä juuri se, että cha-cha oli juuri kolmas tanssilaji. Mietin asetelmaa jos foksi ja cha-cha olisivat olleet toisinpäin. Tutkimustulos olisi silloin ollut toisinpäin. Cha-cha olisi näin ollen tuntunut haastavammalta ja foksi helppoa. Käsien ja vartalon yhteys oli myös haastava asia cha-chassa. Vasteen säilyttäminen yhteisissä käsissä näytti vaikealta, koska oppilaiden energia ja ajatukset suuntautuivat vielä askeleisiin ja musiikkiin tanssiminen tuotti osalle hankaluuksia. Tämän metodin hyvä puoli taas tässä metodissa oli vienti ja seuraaminen. Etenkin seuraaminen oli hyvää ja naiset antoivatkin miehille mahdollisuuden vientiin. Musiikki tuotti osalle hankaluuksia, koska cha-cha musiikki vaatii aluksi hieman kuuntelua, että osaa aloittaa oikeaan aikaan musiikkiin. Tunti eteni huomattavasti paremmin kuin tämän metodin muut tanssit. Syynä tähän on juuri se, että metodi alkaa sujua paremmin ja tanssikokemusta on jo oppilailla 5 opetuskertaa.

8 LOPUKSI Minulla oli käytössä palautekaavake, missä kysyin palautetta oppilailta. Palautekaavakkeen annoin oppilaille tutkimusosion tanssien jälkeen. Yhteenvetona voin sanoa, että oppilailta saama palaute kaavakkeen kautta ja analysoidessani videoita välillä oli yhdenmukainen. Palautekaavake ja video täydensivät tosiaan, eikä niissä ollut suuria eroavaisuuksia. Oppilaiden tanssi näytti samalta miltä se myös heidän mielestään tuntui. Tuntien ilmapiiriä kaikkien oppilaiden mielestä oli hyvä. Ilmapiiriä kuvattiin rento, tasa-arvoinen ja iloinen. Tällä on suuri vaikutusta oppimiseen. Kaikki oppilaat nauroivat ja olivat vapautuneen oloisia. Tutkimuksessa olen tullut siihen tulokseen, että tanssinopetuksessa tarvitaan askellähtöistä sekä vartalolähtöistä opetusmetodia. Molemmissa metodeissa on hyviä ja huonoja puolia. Molempia metodeita yhdistelemällä oppinen tehostuu ja näin saavutamme parempia oppimistuloksia. Askellähtöisen metodin hyvä puoli on varma tieto siitä, miten kyseisen tanssin perusaskeleet menevät. Tämä toimii etenkin silloin, kun on kyseessä lyhyt kurssi ja pitää nopeasti saada tanssista kiinni. Häävalssi on oiva esimerkki tästä. Opettaessani on tullut tilanteita, että ihmiset on pitänyt saada selviytymään kyseisestä tanssista tanssitunnin aikana. aikaa saada ihminen tanssimaan valssia niin, että hän voi mennä suvun eteen menettämättä kasvojaan. Vartalolähtöisen metodin hyvät puolet tanssissa ovat vienti ja seuraaminen. Tutkimuksen perusteella se teki tansseista paritanssin. Opettaja opettaa tämän metodin avulla, myös pareille, miten olla kontaktissa pariin. Miehille se opettaa, miten viedä naista. Miten se konkreettisesti tapahtuu. Miten saada viesti kulkemaan naiselle asti ja naisen jalkoihin asti. Naiselle metodi opettaa miten seurata miestä. Mitkä asiat siihen vaikuttaa. Mitä seuraaminen tarkoittaa ja miten mahdollistaa miehen viennin perille tulemisen. Mitkä asiat vaikuttaa siihen miten nainen voi seurata paremmin.

Tutkimuksessa miehiltä tuli palautetta, että on hienoa tanssia, kun kerrankin saa viedä. Tästähän on tanssissa kyse, että mies vie ja nainen seuraa. Silti minua ihmetyttää, miksi kuviolähtöisyys on vallitseva opetustapa. Tähän mennessä opetusuraani olen tullut siihen tulokseen, että itse kuviot ovat helppoja. Tarkoitan nyt kuvion liikerataa. Kuvio vaikeutuu siinä vaiheessa, kun siihen tulee perusaskel, vieminen ja seuraaminen. Asiat mitkä auttavat kuvioiden tekemisessä: vartalonkannatus, käsien ja vartalon yhteys, liikkeen lähteminen vartalosta ja jalkojen seuratessa vartalonliikettä, vartalonpainon säilyminen ylhäällä ja edessä, sylitansseissa tietoisuus omasta tilasta niin leveys kuin syvyyssuunnassa. Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut saavat tanssinilon siitä, että osaavat jonkun kuvion. Monesti näin on etenkin tanssin harrastuksen alussa. Jokaisen ihmisen tavoitteestahan tämä paljon johtuu. Usein miten ihmiset on kovin vaatimattomia itseään kohtaan ja tyytyvät vähään. Monesti kurssin alussa kysyessäni oppilailta mitä haluaisit oppia täällä kurssilla, monet ihmiset sanovat, että ei ole mitään käsitystä tanssista eikä mistään askeleista, että jos edes vähän oppisi jotain. Etenkin miehet liikkuvat sellaisella elämänalueella, että se luo suurta epävarmuutta. Monesti ihmiset sekoittavat tanssitaidon ja ihmisarvon. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Vaikka ihminen ei osaa tanssia, hän ei ole silti huonompi ihminen ja päinvastoin. Universumin upein tanssija ei ole parempi ihminen. Olen monet kerrat miettinyt sitä, että miksi miehet arkailevat tulla tanssikurssille ja kun ne lopulta tulevat, miksi he ovat niin arkoja. Pelkäävätkö miehet, että heidät nolataan, heille nauretaan tai että näyttävätkö he mahdollisesti jotenkin hölmöltä.

LÄHTEET Painetut lähteet Eteläpelto A, Tynjälä P. 1999. Oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki WSOY Hakkarainen K, Lonka K ja Lipponen L. 1999. Tutkiva oppiminen, älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen, Uusikylä K, Atjonen P. 2000.Didaktiikan perusteet. Helsinki WSOY. Saraste P. 2003. Suuntana vapaus Haastattelu Matti Harilon haastattelu 13.1.2009 Kurssimateriaali Harilo, M. 2008 Oulun kansalaisopisto. Aleksander-tekniikan peruskurssi 21.- 23.11.2008

LIITE 1 1. Mikä oli tuntien yleinen ilmapiiri? 2. Kumpi opetustavoista oli selkeämpi? perustelut. 3. Mitä koit hyväksi askel-lähtöisessä opetustavassa 3 ensimmäistä (Valssi, salsa ja fuskujive). 4. Mitä näit heikkona puolena askel-lähtöisessä opetustavassa? 5. Mitä koit hyväksi vartalolähtöisessä opetus tavassa 3 viimeistä tanssia (Foksi, bugg ja cha-cha)? 6. Mitä näit heikkona puolena vartalolähtöisessä opetustavassa? 7. Kysymys miehille. Miten koit viemisen oppimisen eron opetustapojen välillä? 8. Kysymys naisille. Miten koit seuraamisen eron opetusmetodien välillä?