Nyt riittää loisiminen parasiittien kimppuun uusin keinoin Seppo Parkkila, professori Tampereen yliopiston Lääketieteen yksikkö
Mitä Nobelistit löysivät? William Campbell: Sukkulamatoinfektioiden hoito (Avermectin) Satoshi Omura: Sukkulamatoinfektioiden hoito (Avermectin) Youyou Tu: Malariainfektion hoito (Artemisin)
Parasiitti Loinen eli parasiitti on eliö, joka elää toisen eliön, isäntäeliön, kudoksissa (sisäloiset), iholla, turkissa tai läheisyydessä (ulkoloiset) aiheuttaen isäntälajille vahinkoa. Toisin kuin symbioosissa, loisiminen ei yleensä hyödytä isäntää mitenkään. Loisimisessa on tavallista, ettei loinen ole isännälleen kohtalokas.
Parasiittitaudit Vaikka parasiittitauteja on maailmanlaajuisesti, niitä on eniten trooppisilla alueilla. Hoitaminen vaatii koko yhteisön hoidon, kouluttamisen ja uudenlaisen infrastruktuurin.
Parasiittitaudit Yleisiä erityisesti kehitysmaissa maaseudulla, ylikansoitetuilla alueilla. Parasiitti-infektiot voivat tarttua monien eri reittien kautta.
Parasiitit Parasiittien luokittelu on haastavaa ei universaalia, hyväksyttyä luokittelua. Noin 800 000 identifioitua lajia (luultavasti miljoonia). Parasiitit voidaan luokitella kahteen pääryhmään (yksisoluiset = protozoa ja monisoluiset = metazoa).
Infektioreitit
Esimerkkejä yksisoluisten parasiittien aiheuttamista taudeista: Amebiaasi Leishmaniaasi Malaria
Amebiaasi Amebiaasin aiheuttaja on Entamoeba histolytica. Esiintyy trooppisilla ja subtrooppisilla vyöhykkeillä ympäri maapallon. n. 50 miljoonaa / vuosi (kuolee n. 100 000 / vuosi). Alueilla, missä amebiaasi on yleinen, on runsaasti oireettomia amebiaasin kantajia, jopa puolet väestöstä. Nämä levittävät tautia ulosteiden kautta ympäristöönsä. Suomalaisilla todetaan vuosittain 30-50 amebiaasia ulkomaan tuliaisina.
Amebiaasi Tartunta saadaan ameban kystamuotoja sisältävän ruoan ja juoman välityksellä. Oireet alkavat aikaisintaan viikon kuluttua tartunnasta ja joskus vasta muutaman kuukaudenkin kuluttua. Ripuli Ulosteessa usein verta. Ameba voi päästä myös suolen ulkopuolelle verenkiertoon ja aiheuttaa märkäpesäkkeen. Yleisimmin näitä on maksassa.
Amebiaasi Tauti todetaan ulostenäytteestä mikroskoopilla. Antibioottihoito (metronidatsoli). Hyvä ravinto- ja vesihygienia on tärkein tartunnan ehkäisy. Klooraus ei tapa amebaa, mutta keittäminen tai jodikäsittely tappaa.
Leishmaniaasi Leishmania-siimaeläinten sukuun kuuluu kymmeniä lajeja, jotka voivat aiheuttaa sairauden ihmiselle. Leishmania-alkueläin esiintyy kaikkialla trooppisissa maissa ja paikoitellen subtrooppisilla seuduilla. Euroopassa Leishmania-infektion voi saada Välimeren maissa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Maailmassa arviolta 12 miljoonaa ihmistä sairastaa leishmaniaasia. Suurin osa tästä on iholeishmaniaasia.
Leishmaniaasi Tauti tarttuu verta imevien Phlebotomusja Lutzomyia-sukujen hietakärpästen ("sand fly") pistoksen kautta ihmisestä toiseen ja joskus kotieläimistä. Tauti voi tarttua myös verensiirrossa. Leishmania lisääntyy ihossa olevissa makrofageissa ja se voi levitä niiden sisällä elimistön muihin kudoksiin.
Leishmaniaasi Taudit vaihtelevat vähäisistä ja usein itsekseen paranevista iholäiskistä henkeä uhkaaviin yleisinfektioihin. Leishmaniat aiheuttavat kolme erityyppistä infektioita: sisäelinleishmaniaasin eli Kala-Azarin, iho-limakalvoleishmaniaasin ja iholeishmaniaasin. Sisäelinleishmaniaasin yleisin aiheuttaja on Leishmania donovani, iholeishmaniaasin L. tropicalis ja iholimakalvoleishmaniaasin L. brasiliensis.
Sisäelinleishmaniaasi Yleisin tautimuoto (90 % kaikista maailman tapauksista) Intiassa, Sudanissa ja Afrikan sarvessa sekä Brasiliassa. Vuosittain vakavan sisäelinleishmaniaasin saa noin puoli miljoonaa ihmistä.
Sisäelinleishmaniaasi Oireet alkavat aikaisintaan kaksi viikkoa tartuttavasta hyönteisen pistosta, mutta ne voivat alkaa vasta vuodenkin kuluttua. Alkuun on aaltoilevaa kuumetta. Viikkojen kuluessa imusolmukkeet ja erityisesti perna ja maksa suurenevat. Taudin edetessä kehittyy useille vakava munuaisvaurio. Viskeraalinen leishmaniaasi on hoitamattomana hengenvaarallinen.
Sisäelinleishmaniaasi Diagnoosi saadaan toteamalla kudoksessa solujen sisällä Leishmania-alkueläimiä. Tavallisimmin tutkitaan joko pernasta, luuytimestä tai maksasta otettua neulanäytettä. Hoitoon käytetään 3 4 viikon mittaista suoneen annettavaa lääkekuuria. Yleisimmin käytetään joko amfoterisiini-sienilääkettä tai antimoniyhdisteitä.
Malaria WHO:n arvion mukaan joka vuosi malariaan sairastuu yli 200 miljoonaa ja kuolee yli 500000 ihmistä, suurin osa lapsia ja raskaana olevia naisia. Suurin osa malariatapauksista ja -kuolemista on trooppisessa Afrikassa. Laajalle levinnyt lääkeresistenssi hankaloittaa malarian hoitoa ja estolääkitystä.
Malaria
Malaria Aiheuttaja Plasmodium-sukuun kuuluva alkueläin, joka siirtyy malariatartunnan saaneesta ihmisestä toiseen Anopheles-lajin hyttysen piston välityksellä. Alkueläin kulkeutuu hyttysen piston jälkeen maksaan ja sieltä edelleen veren punasoluihin. Neljä plasmodilajia aiheuttaa ihmisen malarian: Plasmodium falciparum, P. vivax, P. ovale ja P. malariae. Vaarallisimman malarian aiheuttaa yleisin malariaparasiitti, P. falciparum, joka ilman hoitoa johtaa kuolemaan noin 20 %:ssa tapauksista.
Malaria Malarian tyypillisimmät oireet ovat toistuvat, vilunväreillä (horkka) alkavat kuumekohtaukset ja runsas hikoilu kuumeen laskiessa. Malariakuume voi usein, erityisesti alkuvaiheessa, olla jatkuvaa. Kuumeeseen voi liittyä vatsaoireita, jopa voimakasta ripulia, hengitystie- ja keskushermosto-oireita: sekavuutta ja tajunnan tason heikkenemistä koomaan asti. Diagnoosi verinäyttestä.
Malarian estäminen ja hoito Hyttysten pistojen estäminen Malarian riski on suurin Saharan eteläpuoleisessa trooppisessa Afrikassa, jonne ei tule matkustaa ilman asianmukaista malarian estolääkitystä. Malariaepäilyssä diagnoosi tulee tehdä aina päivystysluonteisesti ja hoito aloittaa välittömästi. Suomessa malariapotilas kuuluu aina sairaalahoitoon. Useita eri lääkkeitä ongelmana lääkeaineresistenssi/sivuvaikutukset.
Esimerkkejä monisoluisista parasiiteista: Nematodit eli sukkulamadot: Ankylostoma duodenale eli koukkumato, Ascaris lumbricoides eli suolinkainen, Enterobius vermicularis eli kihomato Trematodit eli imumadot: Schistosoma mansoni eli halkiomato Cestodit eli heisimadot: Diphyllobotrium latum eli leveä heisimato / lapamato
Askariaasi eli suolinkaisinfektio Ascaris lumbricoidesta esiintyy kaikkialla maapallolla, eniten tropiikissa mutta myös Suomessa. Ihmiskunnan yleisin matotauti: tartunnan saaneita arvioidaan olevan ainakin miljardi. Kuolee noin 20 000 ihmistä /v. Tartunta saadaan, kun maaperässä hautuneita munia niellään esimerkiksi salaatin mukana. Vaellusvaiheessa noin viikon kuluessa tartunnasta voi ilmaantua pneumoniitti, josta aiheutuu kuumetta, yskää, astmaoireita, keuhkoinfiltraatteja. Suolessa elävät madot aiheuttavat harvoin oireita.
Askariaasi eli suolinkaisinfektio Hoito: Albendantsoli, Mebendantsoli
Skistosomiaasi eli bilhartsia Tartunnan voi saada makeista vesistä eli järvi- ja jokivesistä sekä kastelukanavista. Schistosoman toukka tunkeutuu ihon läpi. Neljä kuusi viikkoa tartunnasta voi ilmaantua nk. Katayama-kuume, jonka oireina on kuume, yleisoireet, astmaoireet ja urtikaria. Kroonisessa skistosomiaasissa oireet ovat yleensä lieviä; verivirtsaisuutta tai vatsavaivoja voi esiintyä. Oireet alkavat 3 6 kuukautta tartunnasta. Hoitona on pratsikvanteli.
Skistosomiaasi eli bilhartsia
Mitä Nobelistit löysivät? William Campbell: Sukkulamatoinfektioiden hoito (Avermectin) Satoshi Omura: Sukkulamatoinfektioiden hoito (Avermectin) Youyou Tu: Malariainfektion hoito (Artemisin)
Avermektiini Satoshi Omura tutki 1970-luvulla Streptomycesbakteereita, jotka elävät maaperässä. Hän pyrki eristämään kantoja, jotka tuottaisivat taudinaiheuttajia tuhoavia ainesosia. Streptomyces avermitilis William C. Campbell sai käyttöönsä Omuran eristämän bakteerikannan ja osoitti sen tuottavan parasiitteja tuhoavaa ainetta. Campbell puhdisti tämän ainesosan ja nimesi sen Avermektiiniksi.
Avermektiini Vaikuttaa tiettyyn selkärangattomilla esiintyvään kloridikanavaan kloridin virtaus soluun kiihtyy halvaannuttaa hermolihastoiminnan
Artemisiini Artemisia annua on laajalti esiintyvä rohdoskasvi, jota Kiinassa on käytetty yli 2000 vuotta malarian hoidossa. Artemisiinin rakennetta tutkittu ensimmäisen kerran Jugoslaviassa 1972? Yhteyttä malariaan ei vielä tunnistettu.
Artemisiini Vietnamin sodan tuote Klorokiiniresistenssi ongelma rintamalinjan molemmilla puolilla. USA: Meflokiini / Pohjois-Vietnam?? auttaa? voisiko Mao Projekti 523 (v. 1967) --- kansan vapautusarmeija a plant screening research program - 500 tutkijaa projektiin (Youyou Tu) - Julkaiseminen kielletty
Artemisiini Youyou Tu & kollegat tutkivat n. 2000 rohdoskasvia. Lukuisista vaihtoehdoista lupaavimmaksi osoittautui Artemisia annua-uute malariahiirimallissa. Tu esitti tulokset projekti 523:n kokouksessa v. 1972. Ensimmäinen julkaisu (ei tekijöiden nimiä) v. 1979.
Mitä Tampereella?