Maiju Welling Potilasvahingot Suomessa potilaalla on mahdollisuus hakea korvauksia terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä aiheutuneista henkilövahingoista potilasvahinkolain mukaisesti. Vuonna 2017 tehtiin 8 655 potilasvahinkoilmoitusta. Ilmoituksista alle kolmannes johtaa myönteiseen korvauspäätökseen. Suurin osa vahingoista on hoitovahinkoja, joissa voi olla kyse esimerkiksi leikkaustoimenpiteeseen liittyvästä vahingosta, diagnoosin viivästymisestä, väärästä diagnoosista, puutteellisesta hoidosta tai asianmukaisen valvonnan puutteesta. Potilasvakuutuskeskus huolehtii keskitetysti potilasvahinkojen korvaustoimesta ja tuottaa tutkimuksia, laskelmia ja tilastoja potilasturvallisuuden edistämiseksi. Potilasvahinkojen systemaattinen käsittely ja niistä oppiminen auttavat ehkäisemään vahinkojen syntymistä. T erveydenhoitoon liittyy aina riskejä. Potilas voi saada hoitoon liittyvän komplikaation, vaikka hoidossa olisi toimittu asianmukaisesti. Tutkimusten mukaan merkittävä osa komplikaatioista olisi kuitenkin vältettävissä. Luotettavaa epidemiologista tietoa haittatapahtumista ja hoitovirheistä on niukasti (1). Eri tutkimusten vertaileminen on vaikeaa, koska haittatapahtumia tilastoidaan eri maissa eri tavoin eivätkä tutkimusmenetelmät ole standardoituja. Ensimmäinen kattava hoidosta johtuvia haittatapahtumia selvittänyt tutkimus tehtiin Yhdysvalloissa 1980-luvulla. Sen mukaan 3,7 % akuuttisairaalaan hoitoon tulleista potilaista sai jonkin sairaalahoitoa pitkittäneen tai kotiutushetkellä toimintakyvyn vajausta aiheuttaneen haitan (2). Näistä 69 %:n raportoitiin johtuvan hoitovirheistä (3). Jonkin haittatapahtuman sai 1990-luvulla julkaistujen tutkimusten mukaan Australiassa 17 % ja Britanniassa 11 % sairaalaan tulleista potilaista (4,5). Molemmissa tutkimuksissa noin puolen näistä arvioitiin olevan vältettävissä. Potilasvahinkoja selvittäneet tutkimukset ovat painottuneet länsimaihin, mutta viime vuosina myös esimerkiksi Iranista on raportoitu haittatapahtumia 11 %:lla sairaalapotilaista, ja niistä 34 % arvioitiin ehkäistävissä oleviksi (6). Potilasvahingot painottuvat tyypillisesti tietyille erityisaloille ja tiettyihin toimenpiteisiin. Ruotsissa kirurgisten alojen vahinkojen on raportoitu vastaavan 88 %:a kaikista vahinkoilmoituksista, vaikka kirurgisten alojen osuus hoitojaksoista oli 46 % (7). Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 15 leikkaustoimenpidettä aiheutti 58 % kaikista kirurgiaan liittyvistä haittatapahtumista (8). Toisaalta on tunnistettu, että vahinkoja sattuu enemmän monisairaille ja vaikeasti sairaille potilaille sekä silloin, kun sairaalahoitojakso pitkittyy (1). Potilasturvallisuuden parantaminen vahingoista oppimalla Potilasturvallisuus on olennainen osa terveydenhuollon laatua. Sen määrätietoinen kehittäminen sai vauhtia Institute of Medicinen vuonna 1999 julkaiseman To err is human artikkelin myötä (9). Kirjoittajat arvioivat virheiden aiheuttavan Yhdysvalloissa vuosittain 44 000 98 000 kuolemaa ja yli miljoona vammaa. Terveydenhuoltoa ja tutkijoita herätelleen artikkelin myötä potilasturvallisuustutkimusten julkaisumäärät alkoivat lisääntyä (10). Suomessa ensimmäinen potilasturvallisuusstrategia julkaistiin vuonna 2009 (11). Vuonna 2017 julkaistiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä 2111 Duodecim 2018;134:2111 9
TAULUKKO 1. Vuosina 2015 2017 ratkaistuihin korvattaviin potilasvahinkoihin liittyvät 20 yleisintä perussairautta (15). Perussairaus Lukumäärä K04 Hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet 417 M16 Lonkan nivelrikko 283 K08 Muut hampaiden ja tukikudosten sairaudet 251 M17 Polven nivelrikko 229 S52 Kyynärvarren murtuma 223 S82 Polven ja/tai säären murtuma 198 K02 Hammaskaries 197 S62 Ranteen tai käden murtuma 160 S72 Reisiluun murtuma 121 M51 Muut nikamavälilevyn sairaudet 114 M20 Sormien tai varpaiden hankinnaiset epämuotoisuudet 109 S83 Polven alueen nivelten ja siteiden sijoiltaanmeno, nyrjähdys ja/tai venähdys 92 M48 Muut nikamasairaudet 92 S42 Hartianseudun tai olkavarren murtuma 87 K80 Sappikivitauti 85 C50 Rintasyöpä 82 M19 Muut nivelrikot 66 H25 Vanhuuden kaihet 64 K35 Äkillinen umpilisäketulehdus 64 S63 Ranteen tai käden nivelten ja siteiden sijoiltaanmenot, nyrjähdykset ja/tai venähdykset 59 uusi Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia (12). Potilasturvallisuudella tarkoitetaan terveydenhuollossa toimivien yksilöiden ja organisaatioiden periaatteita ja toimintoja, joiden tarkoituksena on varmistaa hoidon turvallisuus. Hoidon vaikuttavuus on potilasturvallisuuden kannalta merkittävä tekijä. Mikäli potilaalle annetaan vaikuttamatonta hoitoa, hänet altistetaan hoidon haittavaikutuksille ilman odotettavissa olevaa hyötyä. Potilasturvallisuus voikin vaarantua sekä hoitamattomuuden että liiallisen hoitamisen johdosta. Potilasturvallisuuden kehittäminen on mahdollista mutta vaatii resursseja. Parhaat potilasvahinkoja ehkäisevät toimintamallit ovat tehokkaiksi osoitettuja, mitattavissa olevia ja hyödyntävät henkilöstön vahvuuksia (13). On myös järkevää suunnata voimavaroja yleisimpien vahinkotyyppien, kuten kirurgiaan ja lääkitykseen liittyvien vahinkojen torjumiseen (14). Potilasvahinkotilastoista voidaan tunnistaa sairaudet, joiden hoidossa tapahtuu paljon potilasvahinkoja (TAULUKKO 1) (15). Parhaimpia keinoja ehkäistä potilasvahinkoja on edistää potilasturvallisuuskulttuuria. Yksilöiden syyttämisen sijaan on pyrittävä rakenteisiin ja toimintamalleihin, joilla ehkäistään vahinkojen syntymistä tulevaisuudessa. Haittatapahtumista puhumiseen tulee kannustaa, sillä niiden systemaattinen käsittely mahdollistaa turvallisuuspuutteiden havaitsemisen ja korjaavien toimenpiteiden suorittamisen. Vahvassa potilasturvallisuuskulttuurissa myös potilas ja hänen läheisensä rohkenevat nostaa esille havaitsemiaan puutteita. Suomalaisen tutkimuksen mukaan kokemattomat yleislääkärit pelkäävät virheiden tekemistä enemmän kuin kokeneet yleislääkärit. Kokeneiden lääkäreiden keinot selvitä epävarmuudesta ja virheiden käsittelystä ovat kehittyneempiä kuin kokemattomampien (16). Etenkin uransa alkuvaiheessa olevia lääkäreitä tuleekin tukea potilasvahinkotapauksissa. Esimiehen kanssa käydyt keskustelut voivat auttaa tapahtuneen käsittelyssä ja siitä ylipääsemisessä. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet käyttää potilasvahinkoaineistoa potilasturvalli- M. Welling 2112
TAULUKKO 2. Potilasturvallisuuden parantaminen potilasvahinkojen avulla. Toimintatapa tai työkalu Toiminnan kuvaus Tavoitteet Työyhteisön tai tiimin sisäiset keskustelut Vahinkoklinikat tai mokameetingit Potilasvahinkoportti Potilasvahinkotilastojen yhdistäminen muihin tilastoihin Tutkimushankkeet Vahinkoon liittyvien tapahtumien ja taustatekijöiden läpikäyminen hoitoprosessissa mukana olleiden kanssa Tapahtuneiden potilasvahinkojen läpikäyminen anonyymisti ja syyllistämättömästi esimerkiksi erikoisala- tai toimipistekohtaisesti Sairaanhoitopiirien johto, esimiehet ja muut potilasturvallisuudesta vastaavat henkilöt tarkastelevat vahinkojen jakaumia ja tyyppejä sähköisen portaalin kautta Potilasvahinkotilastojen suhteuttaminen esimerkiksi Hilmorekisterin tietoihin tai demografisiin tekijöihin tai vertaileminen HaiPro-aineiston tapauksiin Tutkimusaiheen mukaisesti rajatun vahinko aineiston analysoiminen Syyllisyyden ja ahdistuneisuuden tunteiden lievittäminen Tuen tarjoaminen Ammatillinen kehittyminen Työilmapiirin parantaminen Vahingoista oppiminen ja tiedon jakaminen Samankaltaisten vahinkojen ehkäiseminen Toimintatapojen, ohjeiden ja hoitoprosessien kehittäminen Potilasturvallisuuskulttuurin parantaminen Toistuvien vahinkojen tunnistaminen Potilasvahinkoprofiilien alueellisten erityispiirteiden tunnistaminen Riskitoimenpiteiden tunnistaminen Koulutustarpeiden tunnistaminen Tutkimusaiheiden löytäminen Korjaaviin toimenpiteisiin ryhtyminen Suuren riskin hoitotoimenpiteiden tunnistaminen Alueellisten erityispiirteiden tunnistaminen Raportointijärjestelmien tehokkuuden arvioiminen Uuden tiedon saaminen vahinkojen syistä ja seurauksista Uusien toimintamallien kehittäminen Tiedon hankkiminen päätöksenteon tueksi (esim. toimenpiteiden keskittäminen) suuden parantamisessa ja sattuneista vahingoista oppimisessa (TAULUKKO 2). Pelkkien lukumäärien raportoimisen sijaan tulee tarkastella vahinkojen taustasyitä ja pyrkiä tunnistamaan prosessien ja toimintakulttuurin tekijät, jotka altistavat vahinkojen syntymiselle. Mikä on potilasvahinko? Potilasvahingolla tarkoitetaan potilaalle terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä aiheutunutta henkilövahinkoa. Potilasvahinkolaki (25.7.1986/585) määrittelee korvausten maksamisen edellytykset. Koska vahingon täytyy olla tapahtunut terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä, sosiaalialan laitoksissa tapahtuva asiakkaan päivittäiseen elämään ja hoivaan liittyvä toiminta jää lain soveltamisalan ulkopuolelle. Henkilövahingolla tarkoitetaan sairautta, vammaa tai muuta objektiivisesti todettavissa olevaa terveydentilan heikentymistä tai kuolemaa. Potilasvahinkolaki on voimassa vain Suomessa. Se kattaa myös telelääketieteen keinoin annetun hoidon silloin, kun sekä terveydenhuollon ammattilainen että potilas ovat Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolella. Lain mukaan potilaan kärsimän henkilövahingon tulee olla syy-yhteydessä annettuun hoitoon tai hoidon puutteeseen. Koska syyyhteyden aukoton todentaminen lääketieteessä on usein mahdotonta, potilasvahinkoja arvioitaessa riittää, että syy-yhteys on todennäköinen (17). Hylkäävien ratkaisujen perusteluna on tavallisimmin se, ettei haitallinen seuraus olisi ollut toisin toimien vältettävissä tai että haitta oli sellainen, että potilaan katsottiin voivan sietää se lääketieteellisesti perusteltuun hoitoon liittyvänä riskinä. Vuonna 2017 potilasvahinkoilmoituksia saapui 8 655 kappaletta eli hieman vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Potilasvahinkoilmoitusten määrä on kuitenkin 2010-luvulla lisääntynyt 2113 Potilasvahingot
Vahinkoilmoitusten lukumäärä 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 7 799 7 954 8 089 8 388 8 993 8 655 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Ilmoitusvuosi KUVA 1. Vuosina 2012 2017 saapuneet potilasvahinkoilmoitukset (15). (KUVA 1). Tämän on arveltu osittain johtuvan terveydenhuollossa tehtävien toimenpiteiden määrän lisääntymisestä. Toisaalta ihmisten tietoisuus potilasvakuutuksesta on lisääntynyt. Vuosittain vajaa kolmannes ilmoituksista on johtanut myönteiseen korvauspäätökseen (KUVA 2). Korvattavat potilasvahingot liittyvät useimmiten leikkaus- ja anestesiatoimenpiteisiin, joiden yhteydessä sattuneita vahinkoja korvattiin vuonna 2017 yhteensä 1 019 (KUVA 3). Näistä lähes puolet (493 kpl) liittyi tuki- ja liikuntaelinten toimenpiteisiin. Vuosina 2015 2017 leikkaustoimenpiteisiin liittyvistä korvatuista potilasvahingoista kaikkein eniten vahinkoja sattui lonkan (303 kpl) ja polven (164 kpl) tekonivelleikkauksissa (15). Potilasvakuutuskeskukseen yli 30 vuoden ajan kertynyt aineisto on tutkijoiden käytettävissä. Viime vuosina potilasvahinkoaineistoon perustuvia tieteellisiä artikkeleja on julkaistu esimerkiksi tekonivel- ja hammasvahingoista sekä korva-, nenä- ja kurkkutautivahingoista (18 20). Tällä hetkellä selvitetään muun muassa leikkaus- ja anestesiatoimenpiteisiin liittyvien potilasvahinkojen ilmaantuvuutta. Potilasvahinkojen tutkiminen antaa arvokasta tietoa potilasturvallisuuden kehittämiseen. Potilasvakuutusjärjestelmä Suomessa on vuodesta 1987 lähtien korvattu potilaille terveydenhuollossa tapahtuneita vahinkoja potilasvahinkolain määrittelemällä tavalla. Ruotsissa on jo 1970-luvun puolivälistä alkaen ollut vapaa ehtoinen potilasvakuutus (17). Suomi oli kuitenkin ensimmäinen maa, jossa potilasvakuutuksesta säädettiin laissa. Nykyisin kaikissa Pohjoismaissa on vastaava vältettävyyden periaatteelle rakentuva, syyllistämätön potilas vakuutusjärjestelmä. Muualla maailmassa on joitain suppeampia lakisääteisiä tai vapaaehtoisia korvausjärjestelmiä. Potilasvakuutuskeskus huolehtii keskitetysti potilasvahinkojen korvaamisesta. Sen lisäksi Potilasvakuutuskeskus edistää potilasturvallisuutta tutkimuksen, tilastojen ja koulutuksen avulla. Keskuksen jäseniä ovat kaikki potilasvakuutuksia myöntävät vakuutusyhtiöt Suomessa. Potilasvahinkolain mukaan jokaisella terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittavalla on oltava vakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Myös kliinisen lääketieteellisen tutkimuksen suorittaminen edellyttää voimassaolevaa potilasvakuutusta. Potilasvakuutusjärjestelmä turvaa potilaan oikeuksia. Se toimii kuitenkin myös hoitohenkilökunnan M. Welling 2114
Vahinkoilmoitusten lukumäärä 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 68 % 68 % 71 % 70 % 71 % 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Ratkaisuvuosi 73 % 32 % 32 % 29 % 30 % 29 % 27 % Evätyt vahinkoilmoitukset Korvattavat vahinkoilmoitukset KUVA 2. Vuosina 2012 2017 ratkaistut potilasvahinkoilmoitukset (15). Vahinkojen lukumäärä 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 Tuki- ja liikuntaelinten leikkaustoimenpiteet Muut leikkaus- tai anestesiatoimenpiteet Kliiniset tutkimus- tai hoitotoimenpiteet Hammashoito Muut toimenpiteet 423 70 451 75 679 132 136 187 127 58 Julkinen sektori Yksityinen sektori KUVA 3. Vuonna 2017 ratkaistut korvattavat potilasvahingot (15). turvana muun muassa ehkäisemällä asioiden päätymistä yleisiin tuomioistuimiin. Sairaanhoitopiirit ovat yhtä lukuun ottamatta tähän asti ottaneet potilasvakuutuksen Potilasvakuutuskeskuksesta. Nämä vakuutukset ovat täysomavastuullisia eli sairaanhoitopiirien vakuutusmaksut määräytyvät suoraan vahingoista maksettujen korvausten ja korvaustoiminnan kulujen mukaan. Lisäksi sairaanhoitopiirit joutuvat tilinpäätöksissään varautumaan niihin maksuihin, jotka aiheutuvat kyseisen vuoden aikana sattuneiden vahinkojen myöhemmistä korvauksista (17). Tämän vuoksi vakuutusmaksut vaihtelevat huomattavasti vuosittain. Lääkäriliiton ottama potilasvakuutus kattaa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien jäsentensä toiminnan. Terveyspalveluyritysten ja ammattiliittoon kuulumattomien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee ottaa potilasvakuutus jostain niitä tarjoavasta Potilas- 2115 Potilasvahingot
vakuutuskeskuksen jäsenyhtiöstä. Myös yksi sairaanhoitopiiri on vakuuttanut toimintansa tällä tavoin vakuutusyhtiön kautta. Potilasvahinkolain korvausperusteet Hoitovahinko. Korvatuista potilasvahingoista suurin osa on hoitovahinkoja. Vuonna 2017 ratkaistuista vahingoista yli 91 % kuului tähän luokkaan (15). Hoitovahingoissa korvauksia maksetaan tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä (esimerkiksi rokottaminen tai verenluovutus) aiheutuneesta henkilövahingosta. Leikkaustoimenpiteisiin liittyvät komplikaatiot ja diagnoosiviiveet ovat tyypillisiä hoitovahinkoja. Myönteisen korvauspäätöksen edellytyksenä on, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi kyseisessä tilanteessa toiminut toisin ja vahingolta olisi siten todennäköisesti vältytty. Terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittava osaaminen riippuu siitä asemasta, jossa hän työskentelee. Esimerkiksi terveyskeskuksen yleislääkäriltä edellytetään erilaista osaamista kuin yliopistollisen sairaalan erikoislääkäriltä. Arvioinnissa otetaan huomioon ainoastaan hoito- tai tutkimushetkellä käytettävissä olleet tiedot. Infektiovahinko. Potilasvahinkolaissa infektiovahingon määritelmä on huomattavasti suppeampi kuin sairaalainfektioiden määritelmä yleensä (17). Infektioiden aiheutuminen toimenpiteiden yhteydessä on asianmukaisestikin toimittaessa aina mahdollista, eikä kaikkia infektioita voida korvata. Potilasvakuutuksen avulla tasataan eri potilaiden riskiä. Infektiovahinkona korvattava infektio ylittää kyseisessä tilanteessa siedettäväksi katsotun infektion rajan. Siedettävyysarviossa huomioidaan infektion aiheuttaman vahingon vakavuus sekä tutkimukseen tai hoitoon liittyvän infektion riski suhteutettuna hoidettavan sairauden tai vamman vakavuuteen. Jos kyseisen toimenpiteen ja potilaskohtaisten tekijöiden (esimerkiksi infektioriskiä lisäävien perussairauksien ja lääkitysten) aiheuttama infektion kokonaisriski on yli 2 %, infektio on ennakoitavissa oleva. Tällöin se oikeuttaa korvauksiin vain, jos infektion aiheuttama vahinko on vakavuudeltaan harvinainen ja yllättävä. Tapaturmavahinko. Vain sairaankuljetuksen ja tutkimus- tai hoitotoimenpiteen yhteydessä tapahtuneet tapaturmat kuuluvat potilasvahinkolain piiriin. Hoitolaitoksessa oleskelun tai normaalin elämän toiminnoissa avustamisen aikaisia tapaturmia ei korvata. Kaatumiset ja sängyltä putoamiset eivät siis yleensä tule korvattavaksi potilasvahinkoina. Poikkeuksena ovat ne tilanteet, joissa tapaturma on seurausta potilaan terveydentilan edellyttämän valvonnan laiminlyömisestä. Näitä tapauksia arvioidaan hoitovahinkoina. Sairaanhoitolaitteen tai välineen vika. Laitevahinkona korvataan tutkimuksessa, hoidossa tai muussa vastaavassa käsittelyssä käytetyn sairaanhoitolaitteen tai välineen viasta potilaalle aiheutunut henkilövahinko. Tällaisia laitteita ovat tyypillisesti esimerkiksi hengityskoneet, leikkausinstrumentit, potilasvalvontalaitteet, sairaalavuoteet ja tutkimuspöydät. Sen sijaan potilaalle pysyvästi tarkoitetut tuotteet, kuten nivelproteesit tai sydämentahdistimet, eivät kuulu nykyisen lain soveltamisalaan. Palovahinko tai vastaava hoitohuoneiston tai laitteiston vahinko. Mikäli potilas vahingoittuu hoitohuoneiston tai laitteiston tulipalossa tai esimerkiksi kantavan rakenteen äkillisen romahduksen seurauksena, voidaan tapaus käsitellä potilasvahinkona. Tämän tyyppiset potilasvahingot ovat äärimmäisen harvinaisia. Lääkkeen toimittamisvahinko. Potilaalla on oikeus saada korvausta henkilövahingosta, joka on aiheutunut virheellisestä reseptilääkkeiden toimituksesta apteekissa. Yleisimmin kyse on siitä, että toimitettu lääke on muu kuin reseptissä määrätty tai lääkkeen käyttöohje poikkeaa lääkärin määräämästä. Itse lääkemääräystä arvioidaan hoidon asianmukaisuuden näkökulmasta. Asianmukaisesti määrätyn ja annetun lääkkeen haittavaikutukset voivat tulla korvattaviksi Suomen keskinäisen lääkevahinkovakuutusyhtiön vapaaehtoisen lääkevahinkovakuutuksen perusteella. Kohtuuton vahinko. Jos asianmukaisesta hoidosta huolimatta potilaan tutkimuksesta tai hoidosta aiheutuu odottamaton vakava vahinko, voidaan tapausta arvioida kohtuuttomuus- M. Welling 2116
periaatteella. Kohtuuton vahinko on huomattavassa epäsuhdassa hoidettavana olevaan sairauteen tai vammaan ja potilaan muuhun terveydentilaan nähden. Käytännössä kohtuuttomissa vahingoissa on kyse potilaan odottamattomasta pysyvästä vammautumisesta (vähintään haittaluokka 7) tai menehtymisestä. Potilasvahinkojen käsittelyprosessi Potilasvahinkojen käsittely on monivaiheinen prosessi, joka alkaa potilasvahinkoilmoituksen vastaanottamisesta. Vahinkopäätökset perustuvat juridiseen ja lääketieteelliseen arviointiin, joissa hyödynnetään tarvittaessa useiden eri erikoisalojen asiantuntijoita. Arviointi tehdään potilasasiakirjamerkintöjen, muun potilasmateriaaliin (esimerkiksi radiologisten kuvien) ja saatujen selvitysten pohjalta. Potilasvakuutuskeskuksen myönteinen tai kielteinen korvauspäätös lähetetään vahinkoilmoituksen tekijälle, vakuutetulle ammatinharjoittajalle tai hoitoyksikölle sekä vakuutuksenottajalle. Mikäli potilas tai vakuutuksenottaja on tyytymätön annettuun päätökseen tai maksettaviin korvauksiin, he voivat pyytää asiaan ratkaisusuositusta potilasvahinkolautakunnalta. Hyvin harvoissa tapauksissa potilasvahinkoasioiden käsittely etenee käräjäoikeuteen saakka. Vahinkoilmoituksen käsittely sen saapumisesta korvauspäätöksen antamiseen kestää nykyisin keskimäärin vajaat yhdeksän kuukautta. Pitkän käsittelyajan taustalla on potilasvahinkoilmoitusten määrän lisääntyminen. Korvausprosessia on tehostettu monin keinoin, mutta esimerkiksi sähköisen käsittelyn käyttöönoton ja muiden uusien toimintatapojen myönteinen vaikutus käsittelyaikaan nähdään viiveellä. Millaisia korvauksia maksetaan? Myönteisen korvauspäätöksen saaneella potilaalla eli henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista, muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä mahdollisesta pysyvästä haitasta (KUVA 4). Korvauksia maksetaan myös henkilövahingon kärsineen läheisille ja kuolinpesän osakkaille. Potilasvakuutuksesta maksettavat korvaukset määräytyvät potilasvahinkolain ja vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) säännösten mukaan. Korvausten arvioinnissa huomioidaan myös potilasvahinkolautakunnan ratkaisukäytäntö ja noudatetaan soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja. Vähäiseksi ar vioi tu vahinko jää korvaamatta, vaikka korvausperuste olisikin olemassa. Vuonna 2017 korvauksia maksettiin yhteensä 40,1 miljoonaa euroa. Tähän summaan sisältyvät korvaustoiminnan hoitokulut ja poti lasvahinkolautakunnan kulut. Korvauksia maksettiin pääosin jo aiemmin ratkaistuista korvattavista potilasvahingoista. Esimerkiksi ansionmenetyskorvauksia voidaan maksaa eläkkeen luonteisina korvauksina kuukausittain jopa vuosikymmenienkin ajan potilasvahingon sattumisen jälkeen. Lopuksi Ydinasiat 88 Terveydenhuollossa tapahtuu vahinkoja, joista merkittävä osa olisi mahdollista välttää. 88 Potilaalla voi olla oikeus saada korvausta terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä tapahtuneesta henkilövahingosta. 88 Potilasvakuutuskeskus huolehtii keskitetysti potilasvahinkolain mukaisesta potilasvahinkojen korvaamisesta. 8 8 Potilasvahinkojen systemaattinen käsittely hoitopaikoissa mahdollistaa turvallisuusriskien tunnistamisen ja ehkäisevän potilasturvallisuustyön. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on murroksessa. Muutokseen sisältyy aina riskejä potilasturvallisuuden kannalta. Yhtä aikaa monien muiden lakiuudistusten kanssa myös potilasvahinkoja ja Potilasvakuutuskeskuksen toimintaa koskeva lainsäädäntö on tarkoitus uudistaa. 2117 Potilasvahingot
Kosmeettinen haitta 1,4 % Pysyvä haitta 15,5 % Sairaanhoito ja kuntoutus 11,8 % Suurentuneet elinkustannukset 4,2 % Hautauskulut 1,1 % Tilapäinen haitta 13,5 % Muut kulut 15,3 % Ansionmenetyskorvaus 37,2 % KUVA 4. Potilasvakuutuksesta vuonna 2017 suoritetut korvaukset korvauslajeittain (15). Uudistusten myötä Potilasvakuutuskeskus ei voisi enää myöntää potilasvakuutuksia. Kaikkien sairaanhoitopiirien olisi jatkossa hankittava vakuutuksensa vakuutusyhtiöiltä. Korvausperusteiden osalta merkittävin uudistus koskisi sairaanhoitolaitteen tai välineen viasta aiheutuvan vahingon korvaamista. Tältä osin korvausvelvollisuutta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös potilaan kehoon kiinteästi asetettavia laitteita ja välineitä kuten tekoniveliä, sydämentahdistimia ja hammasimplantteja. Potilasvahinkotilastot ovat yksi väline potilasturvallisuuden ja terveydenhuollon laadun tarkasteluun (21). Ennen kaikkea potilasvahinkoihin syventyminen auttaa kehittämään potilasturvallisuutta. Tilastoja tarkasteltaessa on huomioitava, että terveydenhuollossa tapahtuvat muutokset näkyvät niissä viiveellä. Saatuaan tietää vahingosta potilaalla on kolme vuotta aikaa tehdä vahinkoilmoitus. Tämän vuoksi hoitoyksiköissä tulee potilasvahinkojen ehkäisemiseksi olla toimiva raportointi- ja seurantajärjestelmä haittatapahtumien reaaliaikaista seurantaa varten. * * * Kiitän Saija Mäenpäätä, Elina Muukkosta, Minna Plit- Turusta ja Eero Hirvensaloa käsikirjoituksen kommentoimisesta. SUMMARY Patient injuries In accordance with the Patient Injuries Act, patients have a right to apply compensation if they have sustained a bodily injury in connection with medical treatment or health care in Finland. In 2017, 8 655 patient injury claims were made. Less than one third of the patient injury claims lead to compensations. Most of the injuries are treatment injuries, which may be, for example, operative complications, delays on diagnosis, wrong diagnoses, inadequate treatment or neglected patient monitoring. Patient Insurance Centre handles compensation procedures for patient injuries in a centralized manner and promotes patient safety by carrying out research, making calculations and compiling statistics. Handling patient injuries systematically and learning from them can help to prevent injuries. M. Welling 2118
KIRJALLISUUTTA 1. Weingart SN, Wilson RM, Gibberd RW, ym. Epidemiology of medical error. BMJ 2000;320:774 7. 2. Brennan TA, Leape LL, Laird NM, ym. Incidence of adverse events and negligence in hospitalized patients. N Engl J Med 1991;324:370 6. 3. Leape LL, Lawthers AG, Brennan TA, ym. Preventing medical injury. QRB Qual Rev Bull 1993;19:144 9. 4. Wilson RM, Runciman WB, Gibberd RW, ym. The quality in Australian health care study. Med J Aust 1995;163:458 71. 5. Vincent C, Neale G, Woloshynowych M. Adverse events in British hospitals: preliminary retrospective record review. BMJ 2001;322:517 9. 6. Sari AA, Doshmangir L, Fereshteh T, ym. The incidence, nature and consequences of adverse events in Iranian hospitals. Arch Iran Med 2015;18:811 5. 7. Pukk-Härenstam K, Ask J, Brommels M, ym. Analysis of 23 364 patient-generated, physician-reviewed malpractice claims from a non-tort, blame-free, national patient insurance system: lessons learned from Sweden. Postgrad Med J 2009;85:69 73. 8. Gawande AA, Thomas EJ, Zinner MJ, ym. The incidence and nature of surgical adverse events in Colorado and Utah in 1992. Surgery 1999;126:66 75. 9. Kohn LT, Corrigan JM, Donaldson MS. To err is human: building a safer health system. Washington, DC: National Academy Press 2000. 10. Stelfox HT, Palmisani S, Scurlock C, ym. The To err is human report and the patient safety literature. Qual Saf Health Care 2006;15:174 8. 11. Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen potilasturvallisuusstrategia 2009 2013. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 3/2009. 12. Valtioneuvoston periaatepäätös. Potilasja asiakasturvallisuusstrategia 2017 2021. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 9/2017. 13. Brennan TA, Gawande A, Thomas E, ym. Accidental deaths, saved lives, and improved quality. N Engl J Med 2005;353:1405 9. 14. De Vries EN, Ramrattan MA, Smorenburg SM, ym. The incidence and nature of in-hospital adverse events: a systematic review. Qual Saf Health Care 2008; 17:216 23. 15. Potilasvahinkotilastot. Vuosiraportti 2017. Helsinki: Potilasvakuutuskeskus 2018. www.pvk.fi/fi/tilastot-ja-tutkimukset/ vahinkotilastot/. 16. Nevalainen M, Kuikka L, Pitkälä K. Medical errors and uncertainty in primary healthcare: a comparative study of coping strategies among young and experienced GPs. Scand J Prim Health Care 2014;32:84 9. 17. Palonen R, Nio A, Mustajoki P. Potilas ja lääkevahingot korvaaminen ja ennaltaehkäisy. Helsinki: Talentum Media Oy 2005. 18. Helkamaa T, Hirvensalo E, Huhtala H, ym. Patient injuries in primary total hip replacement. Acta Orthop 2016. DOI: 10.3109/17453674.2015.1135662. 19. Helmiö P, Saarinen R, Aaltonen LM, ym. Iatrogenic patient injuries in otology during a 10-year period: review of national patient insurance charts. Acta Otolaryngol 2017;14:1 5. 20. Vehkalahti MM, Swanljung O. Trends in endodontic malpractice claims and their indemnity in Finland in the 2000s. J Dent Oral Health 2017;4:1 7. 21. Järvelin J, Häkkinen U. Can patient injury claims be utilised as a quality indicator? Health policy 2012;104:155 62. MAIJU WELLING, LT, potilasturvallisuuslääkäri Potilasvakuutuskeskus SIDONNAISUUDET Luentopalkkio/asiantuntijapalkkio (Orion)