Euroopan komission Suomen edustuston lehti 4 2005 Pitääkö EU:ssa osata ranskaa? sivu 26 Kansanäänestys vaikea pala päättäjille sivu 11 1 Avioerossa voi olla monta mutkaa sivu 24 Maatilayrittäjä Heli Ahonen luottaa: Tuet muuttuvat mutta luomulla pärjää sivu 6 Meikkipurkkiin EU-merkinnät sivu 33
p ä ä k i r j o i t u s 2 Paavo Mäkinen Euroopan komission Suomen edustuston apulaispäällikkö paavo.makinen@cec.eu.int Tuumaustauko Toukokuun 29. päivänä Eurooppa koki kolauksen. Ranskalaiset äänestivät Ranskan johdolla laaditun EU:n perustuslaillisen sopimuksen nurin. Heti perään hollantilaiset tekivät samoin. Perustuslaillisen sopimuksen, Euroopan unionin ja monen muun asian vastustajat ovat tietysti riemuinneet, me muut olemme olleet hämmentyneitä ja varmaan myös neuvottomia. Eurooppa-neuvosto päätti tuumaustauosta asian suhteen. Kuluneet kaksi kuukautta olemme lukeneet ja kuulleet analyysejä kielteisen tuloksen syistä. Analyysien ja myös Ranskassa ja Hollannissa tehtyjen mielipidetiedustelujen mukaan non ja nee -vastausten syynä ei näytä olleen itse esitys perustuslailliseksi sopimukseksi, vaan lukuisat muut seikat. Kansanäänestykset vain antoivat kanavan tuoda tyytymättömyyden, ei vain ranskalaisten ja hollantilaisten, vaan kaikkien eurooppalaisten tietoisuuteen. Muissa vanhoissa EU-jäsenmaissa olemme havahtuneet huomaamaan, että meilläkin voidaan huonosti, ja siksi myös me haluaisimme mahdollisuuden sanoa EI. Kielteisten äänestystulosten taustalla olleista seikoista ovat päällimmäisiksi nousseet globalisaatio, laajentuminen ja kyseisten maiden poliittinen ja taloudellinen johto. Kritiikki johtoa kohtaan näkyy myös väitteenä, että Euroopan eliitti on etääntynyt tavallisesta kansalaisesta. Kansalainen ei koe tulevansa kuulluksi. Tämä on luonnollisesti syytös, joka meidän tulee ottaa vakavasti. On paikallaan pohtia, millä tavoin voimme edustuksellisen demokratian puitteissa kehittää vuoropuhelua kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä. Toisaalta tunne siitä, ettei tule kuulluksi saattaa syntyä myös kahdesta ensinmainitusta syystä, globalisaatiosta ja laajentumisesta. Kansalaisten näkökulmasta nämä voivat merkitä samaa asiaa: epävarmuuden lisääntymistä erityisesti työpaikkojen ja toimeentulon suhteen. Tästä epävarmuudesta huolimatta kukaan ei näytä tekevän mitään. Ranskassa nuorten keskuudessa perustuslaillisen sopimuksen vastustus oli erityisen suurta. On sanottu, että siellä nuoriso ei enää äänestänyt rauhan puolesta, koska nuoret eivät tiedä muusta kuin rauhasta. Työpaikoilla sen sijaan on merkitystä, onhan liki joka neljäs maan nuorista vailla työtä. Onko työpaikkojen vaje globalisaation syytä? Globalisaation uhat on tiedostettu hyvin mutta sen mahdollisuudet, ne toteutuneetkin, jäävät usein vaille julkisuutta eikä niitä tiedosteta. Esimerkiksi Suomessa on viimeisen vuoden aikana uutisoitu lukuisista työpaikkojen vähennyksistä. Silti työllisten lukumäärä toukokuussa oli 39 000 suurempi kuin vastaavana aikana viime vuonna. Niin ikään vuosi sitten tapahtuneen laajentumisen vaikutuksista on korostettu pelättyjä kielteisiä puolia. Ranskassa ilmiön symboliksi nousi puolalainen putkimies. Kuitenkin Ranskassa on todettu olevan auki 6 000 putkimiehen paikkaa samalla kun puolalaisia putkimiehiä maassa on vain noin 150. Mielenkiintoista on, että uusissa jäsenmaissa perustuslaillisen sopimuksen vastustus ei ole merkittävästi noussut Ranskan kansanäänestyksen jälkeenkään. Eräs ranskalainen kommentaattori arveli, että uusissa jäsenmaissa toimeliaisuus ja elämänusko ovat kovia, koska niissä uskotaan, että huominen on eilistä parempi. Vanhassa Euroopassa ajatellaan juuri päinvastoin. Meillä lähdetään siitä, että eilinen oli huomista parempi. Tuumaustauko on todellakin paikallaan. Sisältö 4/2005 2 Pääkirjoitus 4 Eira Palin-Lehtisen kolumni 5 Katuparlamentti Kauhajoella 6 Tukiuudistus tulee maatilalle 10 Nanna Suden oma Eurooppa 11 Kun kansa äänestää 14 Reijo Kemppinen Lontooseen 16 Euro-opiskelu uudistuu 18 Eurooppa lentoon Airbusilla 22 Yhdentymistä 1400-luvulla 23 Turhan tuhdit välipalat 24 Avioero eurooppalaisittain 26 Ranskaa tarvitaan 28 Junalla on hauska matkustaa
3 Jämsässä Patrian tehtaalla valmistetaan ohjainpintoja maailman suurimpaan lentokoneeseen Airbus A380:een. Euroopan suurin teknologiahanke tuo Suomelle työtä vuosiksi eteenpäin. Tomi Järvinen (vas.) ja Jorma Luomala asentavat ohjainpintoihin saranat, joilla kappaleet kiinnitetään lentokoneen siipiin. sivu 18 30 EU-projekt i Villnäs 32 Eroon sähköromusta 33 EU tuli meikkipussiin 34 Huhu: EU pakottaa paidan päälle 35 Kisavisa Julkaisija Euroopan komission Suomen edustusto Pohjoisesplanadi 31, 00100 Helsinki puh. (09) 6226544 fax (09) 656 728 Päätoimittaja Paavo Mäkinen paavo.makinen@cec.eu.int Toimitus Unionimedia Oy PL 36, 00441 Helsinki Toimitussihteeri Katja Palhus puh. (09) 4133 4430 fax (09) 4133 4433 europa@unionimedia.fi Kustantaja Unionimedia Oy Toimitusjohtaja Risto Paananen risto.paananen@unionimedia.fi puh. (09) 4133 4410 fax (09) 4133 4433 www.unionimedia.fi Paino Forssan Kirjapaino Oy, Forssa Ympäristösertifikaatti SFS-EN ISO 14001 Painettu suomalaiselle WFC- ja Lumiart Silk -paperille. ISSN 1455-3023 Edustuston tietopalvelu puh. (09) 6226 5482 (ma pe klo 9 11.30) burhel@cec.eu.int Tilaukset ja osoitteenmuutokset Sähköpostilla europa@unionimedia.fi tai postitse takakannen tilauskortilla fax (09) 4133 4433 Lehti on maksuton. Seuraava Europa-lehti ilmestyy 26.9.2005. Kannen kuva: Esko Siekkinen Lehden sisältö ei välttämättä vastaa Euroopan komission virallista kantaa. `
k o l u m n i Visio Euroopasta 4 Eira Palin-Lehtinen Varatoimitusjohtaja Nordea EU-perustuslaista järjestetyt kansanäänestykset ovat saaneet poliitikot sekä EU-virkamiehet hämäännyksen valtaan. Ranskan ja Hollannin kansan antama vankka ei on pysäyttänyt lain etenemisen. Yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa ei vain kansalaisilta vaan myös politiikoilta puuttuu visio näkemys siitä, mikä Eurooppa on ja mihin se on menossa. Johtamistaidon viisaat sanovat, että tällaisessa tilanteessa mikä tahansa organisaatio on ongelmissa. Oli kyse perheestä, organisaation osasta tai kokonaisesta kansakunnasta tai kansojen liitosta, toimeen ryhdytään ja tuloksia syntyy vain, jos tiedetään, mihin ollaan menossa ja miksi. Tähän uskoakseni perustuslakiprosessi on nyt myös pysähtynyt. Se ei ole ollut ymmärrettävä eikä se ole pystynyt antamaan kansalaisille kuvaa siitä, miten lain toteuttamisen kautta päästään heidän kannaltaan parempaan Eurooppaan. Euroopan unionin visio syntyi sotien jälkeisessä tilanteessa. Nyt tuo visio on täytetty ja edessä ovat uudet haasteet, jotka edellyttävät muutosta. Tämän muutoksen toteuttamiseen tarvitaan näkemys siitä, miten haasteet käännetään voitoksi. Tarvitaan myös vahvaa johtajuutta, nykyistä selkeämpää asioiden priorisoimista ja riskinottoa. Kun katson Eurooppaa sijoittajan näkökulmasta, Euroopan mahdollisuudet eivät näytä alkuunkaan niin sekavilta ja lohduttomilta kuin yhteisön poliittisen tilan analyysi tai alueen talousluvut antaisivat ymmärtää. Ero on kuitenkin siinä, että sijoittaja katsoo Eurooppaa pitkälti pörssinoteerattujen yritysten, ei kansakuntien tai kansallistalouksien kautta. Tästä näkökulmasta katsottuna näyttää selvästi siltä, että laajenevalla osalla eurooppalaisia yrityksiä on selvä visio siitä, mitä niiden on tehtävä. Yritysten vastaus muuttuvaan maailmaan on ollut omasta kilpailukyvystä huolehtiminen. Eurooppalaiset yritykset, nimenomaan teolliset yritykset, hakevat kasvua kotimarkkinoiden ulkopuolelta. Ne investoivat tällä hetkellä yhdysvaltalaisia ja japanilaisia yrityksiä aggressiivisemmin kasvaville markkina-alueille eli Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Tietotekniikkainvestoinnit kasvavat myös lupaavasti. Tulostakin alkaa näkyä paljon parjattu tuottavuus ei enää ainakaan heikkene. Kansalaisten kannalta tämä valitettavasti voi näkyä työpaikkojen menetyksinä ja epävarmuuden lisääntymisenä. Kansainväliseen tavaratuotantoon osallistuvilla yrityksillä tuskin on kuitenkaan vaihtoehtoja. Työpaikkojen siirtyminen muualle on osa tuotteiden elinkaarta ja kansainvälisen työjaon tehostumista. Paikallisen elintason säilyttäminen ja kohottaminen edellyttää siten uusia tuoteideoita sekä yleistä, mutta etenkin palvelualojen, kilpailukyvyn kohenemista. Tämä tuskin toteutuu käpertymällä vanhaan. Sijoittajat eivät ole menettäneet uskoaan pörssinoteerattuun Eurooppaan. Investointipankki Merrill Lynchin sijoittajille kuukausittain tekemän kyselyn mukaan kansainväliset sijoittajat suosivat edelleen Eurooppaa suhteessa muun muassa Yhdysvaltoihin. Kansanäänestykset eivät ole tätä näkemystä heilutelleet. Uudistuakseen ja tarjotakseen kansalaisille selkeämmän näkemyksen tulevaisuudesta Eurooppa tarvitsee kuitenkin sijoittajia ja yrittäjiä, jotka uskovat myös pörssin ulkopuoliseen Eurooppaan. Pääomat pitäisi saada tuottamaan, jotta ne myös pysyvät Euroopassa ja luovat lisää työpaikkoja, siis pohjaa kansalaisten hyvinvoinnin kohentumiselle.
Leena Peltonen-Palotie ERC:n tieteelliseen neuvostoon Geenitutkija, akatemiaprofessori Leena Peltonen-Palotie on nimitetty ainoana suomalaisena Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) tieteelliseen neuvostoon. Tieteellinen neuvosto on niin komissiosta kuin jäsenmaista itsenäisen ERC:n ylin päättävä elin. Euroopan tutkimusneuvosto on osa tutkimusrahoituksen puiteohjelmaesitystä. Sen tehtävänä on kohdentaa eurooppalaista rahoitusta suurille ja riskialttiille tutkimushankkeille, jotka edustavat alansa huippuosaamista. Tavoitteena on rahoittaa jopa yksittäisiä tutkimusryhmiä miltä tahansa tieteenalalta. Leena Peltonen-Palotie on eräs ihmisen geeneihin liittyvän tutkimuksen johtavista tutkijoista maailmassa. Peltonen-Palotie palasi vuonna 2002 Kalifornian yliopistosta Los Angelesista Suomeen. Hän johtaa yhtä kolmesta genometriikkaa koskevasta EU-rahoitteisesta ohjelmasta. Tieteellinen neuvosto aloittaa työskentelynsä jo tämän vuoden aikana, ja sen ensimmäinen tehtävä on hahmotella Euroopan tutkimusneuvostolle strategia. Lisäksi se vastaa neuvoston toiminnasta ja huippuosaamisen tavoitteen toteutumisesta. ERC:n varsinaisen toiminnan on tarkoitus käynnistyä heti, kun 7. puiteohjelmasta tehdään lopulliset päätökset. Tieteelliseen neuvostoon valitut 22 tiedemiestä ja -naista kokosi Chris Pattenin luotsaama korkean tason neuvottelukunta. Henkilöt eivät edusta organisaatioitaan tai kotimaitaan, vaan heidät on valittu tehtävään omien kykyjensä ja saavutustensa Tupakkamainonta loppui EU-alueella Tupakan mainonta viestimissä kiellettiin EU-alueella heinäkuun alusta lukien. Uuden direktiivin mukaan tupakkaa ei saa enää mainostaa painetuissa tiedotusvälineissä, radiossa tai internetissä. Myös tupakkayhtiöiden sponsorointi rajat ylittävissä kulttuuriurheilutapahtumissa loppuu. Niinpä tupakkamainokset poistuvat esimerkiksi formula-autoista ja kuljettajien asuista. Maailmanpankin tutkimuksen mukaan mainontakiellot voivat vähentää tupakointia jopa seitsemällä prosentilla. EU:ssa kuolee vuosittain noin 650 000 ihmistä tupakointiin liittyviin sairauksiin, joten pienenkin tupakoinnin vähenemisen ansiosta voi säästyä tuhansia ihmishenkiä. EU sai äskettäin päätökseen Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puiteyleissopimuksen ratifioinnin. Sopimuksen yhtenä tavoitteena on tupakkamainonnan ja -sponsoroinnin kieltäminen maailmanlaajuisesti. Tupakkamainonta televisiossa on ollut kiellettyä EU:ssa 1990-luvun alkupuolelta asti. Monissa maissa, myös Suomessa, tupakan mainontaa viestimissä on jo aikaisemmin rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä. 1990- luvulla tupakkamainontaa ja -sponsorointia koskevista erilaisista kansallisista säännöistä oli muodostumassa este niitä sisältävien tuotteiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle. Vuonna 1998 EU yritti ratkaista ongelman antamalla direktiivin, jolla kiellettiin kaikenlainen tupakkamainonta ja -sponsorointi. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi kyseisen direktiivin vuonna 2001 toteamalla, että täyskielto ylitti EU:n toimivaltuudet. Tuomioistuin totesi kuitenkin, että EU voi oikeutetusti ottaa käyttöön rajallisemman tupakkamainontaa ja -sponsorointia koskevan kiellon. Vuoden 2003 direktiivissä pitäydytään tiukasti niissä rajoissa, jotka tuomioistuin asetti vuoden 2001 tuomiossaan. Katuparlamentti Miia Lenkkeri Mikä pelastaa oman alueesi maatalouden tulevaisuudessa? Belgialainen Xavier Delmon on huolissaan belgialaisten maataloustuotteiden laadusta Kun tilojen lukumäärä vähenee ja tilakoko suurenee, laatu ei parane. Tuotteiden korkealaatuisuus on kuluttajille tärkeää, Delmon muistuttaa. Hän puhuu omalla alueellaan markkinointi- ja kehittämistyön puolesta. Italian Sisiliassa asuva Nino Paterno toivoo oman alueensa panostavan jatkossa erityisesti turismiin ja elintarvikealaan. Myös luontoturismi voisi olla Ninon kotiseudulla hyvä tulontuoja. Meidän pitäisi vaihtaa suomalaisten kanssa yhä enemmän erilaisia tuotteita ja turismia. Suomalainen Marcus Lepola toteaa Suomen pärjäävän jatkossa nykyistä paremmin, jos täällä osattaisiin ajatella asioita myös eurooppalaisessa mittakaavassa. Meillä olisi tarvetta järkevöittää esimerkiksi EU:n byrokratiaan liittyvien asioiden tulkintaa. Jos olisimme vähemmän tarkkoja esimerkiksi eri säädöksien tulkinnassa, antaisimme mahdollisten tuottavien ideoiden kukkia. Slovenialainen Nelka Peloz kiittelee maansa keskeistä sijaintia Euroopassa. Tuotteiden myynti rajojen ulkopuolelle on helppoa ja matkailuvirtoja valuu Sloveniaan naapurimaista. Turismi, käsillä tekemisen taito, maatalous- ja biotuotteet sekä viinimme ovat sellaisia, joita meidän tulisi osata markkinoida nykyistä paremmin. 5
Juvalaistuottajien valtit ovat muutosvalmius ja luomutuotanto Maitoa EU- EU-tukia irrotetaan tuotannosta, jotta unionin maataloudesta tulisi kilpailukykyisempi. Juvalaisella maitotilalla odotetaan, mitä uudistus lopulta tarkoittaa. Minna Suihkonen Kuvat: Esko Siekkinen 6 Lehmä nuolee huolellisesti hontelojalkaista vasikkaansa Muumaan luomumaitotilan navetassa. Puolet tilan sadasta lehmästä on ulkona, puolet kerää voimia omaa ulkoiluvuoroaan varten lepäilemällä sisällä. Juvalainen Muumaa Ay on kolmen tilan yhteisnavetta. EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen tuomasta suuresta kysymysmerkistä huolimatta tilalla paiskitaan töitä normaalisti: tehdään rehua ja rakennetaan uutta navettaa nuorelle karjalle. EU on pakottanut viljelijöitä tehostamaan työtään, siirtymään suurempiin pinta-aloihin ja eläinmääriin. Muumaan tuottajille hynttyiden lyöminen yhteen oli ratkaisu tehostamisvaatimuksiin. Kun tekijöitä on monta, kaikki voivat keskittyä siihen, mitä parhaiten osaa- vat, pääomaa on kolminkertaisesti eikä työtaakka ole kellekään kohtuuton. Työyhteisö jakaa vastuun Pariskunta Heli Ahosen ja Heikki Teittisen sekä Anssi Laamasen lisäksi kolmikkoon kuuluu Kimmo Seppänen. Tilan työnjako on järjestetty niin, että päävastuu karjasta on Ahosella ja Teittisellä. Pelloista huolehtivat Seppänen ja Laamanen, jonka vastuulla ovat lisäksi tilan paperityöt. Muumaan joukko osaa arvostaa sitä, että tilan arkea on jakamassa työkavereita. Porukka viljelee työn lomassa hurttia savolaista huumoria. Laamanen naurattaa muita kertomalla, että kylällä Ahosta on luultu hänen vaimokseen. En viitsinyt oikaista, kun ei ole vielä päätetty näitä kuvioita, mies vinoilee. Heli Ahonen uskoo, että yhteistilajärjestely tekee hyvää parisuhteelle. Kun puoliso on ainoa työkaveri, suhde kiristyy helposti. Olennaisinta Ahosesta on, että vastuuta voi jakaa.
suomalaisille Nykyisin näin suuria navetoita rakentavat jo yksittäiset perheet, mutta tässä työssä on niin paljon inhimillisen virheen mahdollisuuksia, että vastuu on silloin hurja. Toisaalta iso karja ja vastuu kaikille pakottavat suhtautumaan omaan työhön kunnianhimoisesti. Yhteistila tarjoaa kolmikolle myös mahdollisuuden vuorotella, palkata aputyövoimaa ja pitää lomia jopa kesällä, mikä on maatalousväelle yleensä mahdotonta. Maidon EU-tuki häviää vähitellen Aloitusvuonna 1999 Muumaan sadan lehmän navetta oli poikkeuksellisen iso. Nyt Anssi Laamanen ja Heikki Teittinen ovat sitä mieltä, että karjan lisääminen ja navetan nykyistä suurempi automatisointi ovat pian edessä. Heli Ahosta laajentaminen arveluttaa vielä. Vuoden 2003 maatalouspolitiikan uudistuksessa EU:ssa päätettiin irrottaa tukia tuotannosta. Tuotettujen viljakilojen, lihan tai maidon määrä ei enää sanele tuen määrää, vaan tukea maksetaan peltopintaalalle. Tukipolitiikan muutoksella pyritään tekemään EU:n maataloudesta kilpailukykyisempi. Tavoite on, että tukien sijaan kysyntä ohjaa tuotantoa eivätkä tuet enää kannusta ylituotantoon. Lisäksi muutos parantaa EU:n asemaa kauppapoliittisissa neuvotteluissa maailmankauppajärjestössä WTO:ssa, koska tuotannosta irrotetut tuet ovat siellä sallittuja. Siirtyminen tällaiseen EU-tukeen laajenee koko ajan. Viime aikoina unionissa on käsitelty sokerijuurikkaan tuen irrottamista tuotannosta. Maitotiloille uudistus merkitsee sitä, että maidontuotantoon aiemmin suunnattu EU-tuki alenee asteittain. Vuonna 2017 maitotilat saavat tukea ainoastaan peltoalansa mukaan, siis samoin perustein kuin kasvinviljelytilat. Muutoksen kanssa voi elää Kaikki tuet eivät kuitenkaan muutu peltoalakohtaisiksi. Suomi tukee maataloutta 7
8 myös omasta budjetistaan, ja kansallisia tukia maksetaan jatkossakin tuotantoon kytkettyinä. Valtion maksamien tukien merkitys Suomessa on suurempi kuin EU:n kokonaan maksamien. Myös maitotiloille maksetaan edelleen kansallista tukea tuotettujen litrojen mukaan. Anssi Laamanen arvioi, että tukimuutoksen kanssa voi elää. Tosin hänelläkään ei ole lopullista käsitystä, mitä muutos lopulta merkitsee, vaikka hän on keskivertoviljelijää huomattavasti paremmin perillä EU-kiemuroista. Laamanen kuuluu suomalaisena jäsenenä eurooppalaiseen luomuvaliokuntaan, joka on EU-päätöksenteossa neuvoa-antava elin. Hän arvelee, että EU on etäännyttäjät maanviljelijöitä päättäjistä. Jos TE-keskuksesta vastataan viljelijän kyselyyn, että hakemuksesi on komissiokierroksella, se kuulostaa vähän pelottavalta. Tukea ilman tuotantoa Laamanen uskoo, että suomalaiset viljelijät ovat sopeutuneet EU:n tuomiin muutoksiin keskimäärin hyvin. Työyhteisö on maatalousyrittäjälle harvinaista herkkua. Muumaata pyörittävät Heli Ahonen ja Heikki Teittinen sekä Anssi Laamanen saavat nauttia siitä. EU pelasti suomalaisen maatalouden, hän täräyttää. Muutos oli tulossa joka tapauksessa ja nyt tähän on sopeuduttu. Jokin uudistuvassa tukipolitiikan muutoksessa sotii hänestä kuitenkin koko ammatin perusajatusta vastaan: tuotannosta irrotettujen tukien saaminen ei tulevaisuudessa edellytä viljelyä, vaan riittää, että pellot ovat viljelykunnossa. Muumaassa ei silti aiota löysäillä. Työ on tehtävä joka tapauksessa, joten sen voi saman tien tehdä kunnolla. Tulokseen vaikuttaa paitsi tuki myös myyntivoitto, Laamanen toteaa. Kuulostaa hullulta, että tukea voi saada tuottamatta mitään. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Leena Lamminen selittää, että muuta vaihtoehtoa ei ole silloin, kun tuki halutaan irrottaa tuotannosta. Kansalliset tuet kuitenkin säilyvät tuotantoon kannustavina. Maa- ja puutarhatalouden tuottorakenne 2004 (ennuste) Maatalouden tukijärjestelmä EU:n kokonaan maksamat tuet (CAP-tuet): Tulotuet peltokasveille ja eläimille (Muuttuvat vuonna 2006 pääosin tuotannosta irrotetuksi tilatueksi) EU:n osarahoittamat tuet: Luonnonhaittakorvaus (LFA-tuki) Maatalouden ympäristötuki Kansallinen tulotukijärjestelmä: Etelä-Suomen kansallinen tuki Pohjoinen tuki Kasvinviljelyn kansallinen tuki Lähde: MTT Taloustutkimus
Peppi-koira ajaa lehmät laitumelle ja takaisin navettaan. EU on lyönyt lukkoon maatalouden suorat tuet vuoteen 2013 asti. Sen jälkeen luvassa on todennäköisesti niukkenevaa tukea. Pitkällä aikavälillä suomalaiset naudanliha- ja maitotilat ovat EU:n sisällä huonossa kilpailuasemassa, koska eläimet tarvitsevat täällä sisätilat ja ihmisen tekemää rehua. Monissa muissa EU-maissa eläimet pystyvät laiduntamaan ympäri vuoden. Muumaan väki uskoo, että erikoistuneet maatilat, kuten luomutilat, pärjäävät kiristyvän tukipolitiikan EU:ssa. Lisäksi joukko uskoo olevansa riittävän sopeutumiskykyinen ja kehityshaluinen. Tuilla tuetaan kuluttajaa Anssi Laamanen ja Heli Ahonen tietävät hyvin, että maatalouden nauttimalle tuelle ei heru ymmärrystä kaikilta suomalaisilta. Jos ajateltaisiin vain taloudellisesti, ei Göteborgin pohjoispuolella olisi järkevää viljellä, mutta pitää ajatella myös aluepolitiikkaa, puolustusta, ympäristöarvoja, Laamanen luettelee. Laamanen ja Ahonen uskovat, että, jos maataloutta ei tueta meillä, sitä tuetaan jossain muualla. Kysymys maatalouden tuista esitetään Laamasen mielestä väärin. Pitäisi kysyä, onko järkevää tukea kuluttajaa sen sijaan että kysytään, onko järkevää tukea maataloutta. Todellisuudessa tuetaan sitä, että kuluttaja saisi halvempaa ruokaa. Miksi sitten ruoka ei ole merkittävästi halventunut? Laamasen mielestä välistävetäjä on vähittäiskauppa. Tutkimukset todistavat, että viljelijöiden tulotaso on jäänyt 1990-luvun puolivälin tasolle, vaikka tukien osuus tuloista on kasvanut. Toisaalta Laamanen näkisi Suomessa mielellään keskustelua siitä, onko hinta ruuan ainoa olennainen ominaisuus. Ranskassa ruokaan liittyy ihan eri arvoja kuin meillä. Siellä haetaan patonki erikseen leipomosta ja lähikaupassa on kymmeniä paikallisten pikkumeijereiden juustoja. Samanlaista suhtautumista toivoisi tännekin. 9 Komissio julkistaisi tukipäätökset Komissio valmistelee ehdotusta EU-tukia koskevien päätösten julkistamiseksi. Komission odotetaan käsittelevän asiaa loka-marraskuussa. Sen jälkeen aiheesta avataan vihreä kirja eli kuulemis- ja keskusteluprosessi lainsäädännön laatimisen vauhdittamiseksi. EU:ssa ainoastaan Viro, Tanska ja Iso-Britannia ovat julkistaneet maataloustuen saajat. Iso-Britanniassa tukien saajien joukosta paljastui muun muassa kuningashuoneen edustajia. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö ei ole julkistanut tukipäätöksiä sillä perusteella, että tiedot tuen saajista on liitetty salaiseksi määriteltyyn maaseutuelinkeinorekisteriin. Vaikka yksittäiset päätösasiakirjat ovat julkisia asiakirjoja julkisuuslain nojalla, maaseutuelinkeinorekisteristä ajetut kootut tiedot ovat salaisia. Esimerkiksi viljelijän vuositulojen selvittämiseksi pitäisi etsiä ja yhdistää kaikki viljelijän lukuisat tukipäätökset vuoden ajalta. Nykyisellään rekisteristä voi saada koottuja tietoja vain tutkimus- ja markkinointitarkoituksiin. Paine muuttaa nykyistä Maaseutuelinkeinorekisterilakia julkisemmaksi on olemassa. Uskoisin, että uudistettu lakiesitys käsitellään ja laki annetaan vuoden 2006 aikana. Se tulisi voimaan ehkä 2007, kertoo hallintoneuvos Esko Laurila maa- ja metsätalousministeriöstä. Ekonomi Risto Vaittinen Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta sanoo, että Suomessa maksetaan maataloustukia suhteessa maatalouden liikevaihtoon enemmän kuin missään muussa EU-jäsenmaassa. Vuonna 2005 maatalouden suorat tuet ovat miltei 1,9 miljardia euroa. Suomi maksaa tuesta kansallisesta budjetistaan hieman yli miljardin eli yli puolet. Summa on yhtä suuri kuin Suomen valtion vuoden sairausvakuutusmenot. Keskimääräisen suomalaisen viljatilan tuloista yli 60 prosenttia tulee maataloustuista. Nautakarjatiloilla osuus on hieman alle 60 prosenttia ja maitotiloilla noin 40 prosenttia. Maatalouden tukijärjestelmä luotiin Suomen liittyessä EU: hun, koska viljelijöiden tuotteistaan saamat hinnat laskivat keskimäärin 40 50 prosenttia. Suomi sai liittymisneuvotteluissa luvan maksaa omasta budjetistaan asteittain alenevia siirtymäkauden tukia koko maahan vuoden 1999 loppuun asti. Keski- ja Pohjois-Suomeen saatiin lupa maksaa pohjoista tukea. Sen lisäksi jäsenyysneuvotteluissa sovittiin mahdollisuudesta maksaa Etelä-Suomeen vakavien vaikeuksien tukea. Sitä on maksettu vuodesta 1997 alkaen kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille. Suomi on tukitarvettaan perustellessaan vedonnut Luxemburgin huippukokouksen päätökseen, jonka mukaan maataloutta on voitava harjoittaa koko Euroopassa, myös erityisistä ongelmista kärsivillä alueilla.
o m a e u r o o p p a n i Eri alojen tunnetut nimet kertovat suhteestaan Eurooppaan. 10 Nina Susi Roomassa kreivin aikaan Kuvataiteilija Nanna Suden, 37, ensikokemusten mukaan Italia vilisee kreivejä. Kaikki alkoi vuonna 1999 Rooman biennalessa, jossa Nanna Suden öljyväritöitä oli näytteillä. Suuret ja värikkäät työt kiinnittivät kolminkertaisen kreivin Marazzani Visconti Terzin huomion, ja hän näki vaivaa saadakseen töitä galleriaansa Torinon lähelle Piacenzaan. Seuraavana kesänä Nanna Susi lensikin Italiaan pystyttämään näyttelyä, ja kreivi Marazzani majoitti hänet linnaansa. Palatsimainen rakennus oli täynnä kummituslinnamaisia käytäviä, rautaportteja ja koristeellisia puuovia. Meillä Suomessa on kauniita huviloita ja Hämeen linna, mutta silloin ihmettelin, että vau, onko tämä normaalia. Samaa miettivät ystäväni, jotka tulivat avajaisiin. Avajaisten jälkeen galleristi ja taiteilija lähtivät Roomaan. Matkan varrelle sattui kreivin puolison suvun linna Bolognan lähellä, joten Nanna Susi tuli viikonlopun aikana nauttineeksi kahden linnan vieraanvaraisuudesta. Kreivi sai sittemmin spirituaalisen herätyksen ja ryhtyi henkiparantajaksi. Harmi, sillä hän piti hyviä näyttelyjä ja monet nuoret italialaiset taiteilijat aloittivat hänen galleriassaan. No, elämä on lyhyt ja pitää ehtiä tehdä paljon, Susi naurahtaa aamukahvilla ateljeessaan. Kun tieto Nanna Suden valinnasta Vuoden 2000 nuoreksi taiteilijaksi tuli, hän päätti maalata Roomassa. Työhuoneen omisti vanha Orsinin kreivisuku, jonka arkkitehtivesa piti omaakin työhuonettaan siellä. Kolmas Suden taiteilijauralle sattunut kreivi on vanhempi herrasmies, joka työskentelee Boggi-taidekaupassa. Häneltä Susi ostaa kaikki värinsä. Nanna Susi valmistui taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Vuoden nuoreksi taiteiljaksi hänet valittiin vuonna 2000. Maaliskuussa Italiassa hän sai Beato Angelico palkinnon. Maailman taiteilijoiden pyhimyksen mukaan nimettyä palkintoa on jaettu eri alojen taiteilijoille vuodesta 1985. Nanna Susi ihailee Rooman taideaarteita ja koristeellisia yksityiskohtia. Suihkulähde Fontana dei Quattro Fiumi löytyy Piazza Navonan aukiolta. Köyhtynyt kreivi asuu yhä sukunsa palatsissa Espanjalaisilla portailla. Ulkoisen loiston säilyttäminen joka tilanteessa on roomalainen tapa. Nanna Sudella on viha-rakkaussuhde Italiaan. Hänen mielestään pohjoisen asukkaat ovat eteläeurooppalaisia koulutetumpia ja itsenäisempiä. Italiassa katolisen kirkon vaikutus on vahva, eikä italialainen nainen esimerkiksi koskaan menisi yksin baariin oluelle. Kun omilla asenteillaan elää Italiassa, ei se ole ihan helppoa. Joudun koko ajan tappelemaan, että voin olla oma itseni, hän puuskahtaa. Ristiriitainen on Nanna Suden kotikaupunkikin. Roomassa kulkee työteliään Pohjois-Italian ja lusmuilevan Etelä-Italian raja. Kaupunki on täynnä laillisia ja laittomia siirtolaisia niin Balkanilta kuin entisistä siirtomaista Afrikasta. Nanna Suden mies Marco De Angelis ei ole kreivi, vaan hän johtaa omaa rakennusliikettään. Pariskunnan poika Raffaello on puolitoistavuotias. Italiasta katsottuna suomalainen hyvinvointivaltio perhe-etuuksineen ja kunnallisine päivähoitopaikkoineen on paratiisi. Italialaisessa perheessä toisen vanhemman palkka menee lapsenhoitajalle, ellei hoitajaksi saada puhuttua isoäitiä. Toisaalta Italiassa bambinot huomataan ensin, kun taas Suomessa lapsia tuskin tavattaessa tervehditään. Suomessa olen joskus loukkaantunut Raffaellon puolesta. Vaikka puolet minusta on jotenkin aina täällä, olen jo pitkään toivonut, että voisin palata Suomeen. Elokuussa toive toteutuu, kun kuusi vuotta Italiassa asunut Susi etsii itselleen työhuoneen Helsingistä. Marraskuussa hänen töitään nähdään Helsingissä Forum Boxissa ja galleria Krista Mikkolassa. Katja Palhus Nina Susi
Kansanäänestys Kyllä vai Ei? 11 Risto Paananen Kuvitus Aiju Salminen Ranskalaisten oli määrä äänestää kyllä EU:n perustuslaille. Mutta he äänestivätkin ei. Sama toistui Hollannissa. Kansanäänestyksen kannattajat pitävät tulosta demokratian riemuvoittona. Vastustajien mielestä kyse oli demokratian irvikuvasta. Pitäisikö kansanäänestysten järjestämisestä pitää kansanäänestys?
12 Ranskan ja Alankomaiden tyrmäysisku EU:n perustuslailliselle sopimukselle jätti jälkeensä tukun hämmentyneitä valtiojohtajia. Ranskan presidentin Jacques Chiracin kannalta tulos on erityisen nolo, sillä koko äänestystä ei olisi ollut maan perustuslain mukaan pakko ollenkaan järjestää. Äänestyksen pitämisestä päätti presidentti itse, ja lienee lupa olettaa, että hän oli tuolloin varma kyllä-äänten voitosta. Tutkimusten mukaan sekä Ranskassa että Hollannissa ei-äänestäjien valtaosa protestoi aivan muita asioita kuin EU:n perustuslakia vastaan. Äänestystä edeltäneessä debatissa puhuttiin kyllä perustuslaista, mutta vielä enemmän työpaikkojen pysyvyydestä, globalisaatiosta, maahanmuuttajista ja Turkin jäsenyysneuvotteluista. Kaikki ovat EU:n toimialaan kuuluvia asioita, mutta perustuslain kanssa niillä ei ole juuri tekemistä. Ranskan ja Hollannin äänestystuloksia pidetään osoituksena siitä, että kansalaiset ovat tyytymättömiä sekä Euroopan unioniin että omiin kansallisiin hallituksiinsa. Tämä purkautui EU:n perustuslain vastustamisena, kun muutakaan kanavaa ei ollut käsillä. Kansanäänestyksiä jatkossakin Kansanäänestykset ovat mitä luultavimmin pysyvä ilmiö Euroopassa. Monessa maassa suorasta päätöksenteosta on tullut eräänlainen saavutettu etu, jonka pois ottaminen olisi poliittinen mahdottomuus. Toisissa jäsenvaltioissa, sekä suurissa että pienissä, taas luotetaan parlamentaariseen perinteeseen. Niinpä perustuslain hyväksymisestä päätettiin Espanjassa kansanäänestyksellä mutta Saksassa parlamentissa. Suomessa ja Ruotsissa asiasta on määrä päättää parlamentissa mutta Tanskassa kansanäänestyksellä. Tämä ristiriita on ennen pitkää jotenkin ratkaistava, jotta isoja päätöksiä pystytään tekemään. Suora valtuutus, joka on hankittu vain osalta EU-kansalaisista, on päätöksenteon uskottavuuden kannaltaongelmallinen. Toisaalta isojen asioiden hyväksyttäminen 25 erillisessä kansanäänestyksessä halvaannuttaisi päätöksenteon lopullisesti. Mitäpä jos järjestettäisiin tärkeimmistä asioista yksi yhteinen, koko unionin kattava kansanäänestys? Tämä olisi minun mielestäni ideaali tapa, vastaa Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja, Jean Monnet -professori Jyrki Käkönen. Kansa mukaan päätöksentekoon Käkösen mielestä koko unionin kattava kansanäänestys voisi yhtenäistää EU-maissa käytävää keskustelua. Unioni kun näyttää eri maista katsottuna kovin erilaiselta. Esimerkiksi EU-parlamentin vaalit olivat kansalliset vaalit. Monessa maassa oppositio voitti sisäpoliittisista syistä, arvioi Käkönen, joka itse oli vaaleissa vihreiden ehdokkaana. Jotta EU koettaisiin tärkeäksi, on kansalaisten oltava siinä mukana. En näe muuta tapaa kuin ottaa kansa mukaan päätöksentekoon. En usko että se toimii kansallisten parlamenttien ja EU-parlamentin kautta, Käkönen sanoo. Hän uskoo, että toimiva malli olisi luotavissa melko helposti. Siinä tulisi ottaa huomioon jäsenmaiden kokoerot siten, että pienten jäsenmaiden kansalaisten äänillä olisi suurempi suhteellinen painoarvo kuin suurten maiden äänestäjillä. Se voisi toimia samaan tapaan kuin parlamentin paikkajakoa on painotettu. Ihan pienet maat eivät joutuisi kokemaan, että niiden äänillä ei ole vaikutusta lainkaan. Käkösen mielestä kaikki isot periaatekysymykset soveltuvat kansanäänestykseen. Hän myöntää kuitenkin, että kansanäänestysmenettelyssä on ongelmansa. Niistä suurin on äänestäjille esitettävien kysymysten valinta ja muotoilu. Jos vaikkapa maatalouspolitiikasta pidettäisiin kansanäänestys, veronmaksajat voisivat päättää että se lopetetaan kokonaan. Monet poistaisivat koko verotuksen ajattelematta seurauksia. Toisaalta vaikeiden asioiden alistaminen äänestykseen pakottaisi päättäjät selittämään ne kansalaisille. Kansa ei ole päättävä elin Pitkän linjan parlamentaarikko Pertti Paasio ei lämpene unionin laajuiselle kansanäänestykselle. Entinen SDP:n puheenjohtaja, europarlamentin jäsen ja pitkäaikainen kansanedustaja luottaa Argumentteja kansanäänestysten puolesta Kansalaisten poliittisen osallistumisen edistäminen Enemmistön tahdon kunnioittaminen Parlamentaaristen päätösten kontrolli Päätösten legitimointi
13 edustukselliseen demokratiaan. Minusta olisi pikemminkin parempi, että parlamentit päättäisivät näistä asioista. Paasio muistuttaa kansanäänestysten jyrkästä vastakkainasettelusta. Äänestäjän kannalta tilanne on se, että jos vastustaa jotakin esityksen yksityiskohtaa, niin vastustaa sitten sillä perusteella kaikkia niitäkin kohtia, jotka voisi hyväksyä. Poliittisen keskustelun olennainen piirre on, ettei ole olemassa sataprosenttisia hyveitä tai paheita. Paasio muistuttaa, että esimerkiksi EU:n perustuslain käsittelyssä kansanäänestykset muodostivat vain viimeisen vaiheen pitkässä prosessissa. Hän kyseenalaistaa valmisteluvaiheen demokraattisuuden. Oliko se prosessi demokraattinen, vai saneliko esimerkiksi hanketta vetänyt Valéry Giscard d Estaing sitä liikaa? Argumentteja kansanäänestyksiä vastaan Enemmistön tyrannia Vallitsevan olotilan suosiminen Päätösten epäjohdonmukaisuus Eturyhmien liiallinen vaikutusvalta Paasion mielestä koko laajan perustuslain kärjistäminen sataprosenttiseen jaa- tai ei-ääneen on kohtuutonta. Hänen mielestään tässä on juuri parlamentaarisen päätöksenteon vahvuus. Siinä voidaan käydä itse asiasta monipuolista keskustelua, mikä kansanäänestysten alla ei yleensä ole mahdollista. Parlamentissa voidaan keskustella myös siitä, millainen tilanne syntyy, jos jokin esitys kaadetaan. Kansanäänestyksessähän tätä mahdollisuutta ei ole. Paasio ei hyväksy käsitystä, jonka mukaan kansanäänestys on jonkinlainen demokratian huipentuma. Kansa on demokratian perusta ja lähde, mutta kansa ei ole päätöksentekoelin. Sen sijaan Paasio yhtyy niihin, joiden mukaan kansan tyytymättömyyden purkautuminen EU:n vaikeaselkoiseen perustuslakiin osoittaa, että kansalaisten ja johtajien välillä vallitsee vakava luottamuspula. EU:lta puuttuu legitimiteetti eli yleinen hyväksyttävyys kansan keskuudessa. Minusta Euroopan unioni ei ole tyydyttävällä tavalla edes pyrkinyt ratkaisemaan tätä suurinta ongelmaansa. EU:n perustuslain käsittely jäsenmaissa Alankomaat: kansanäänestys, torjui perustuslain Belgia: parlamentti Espanja: kansanäänestys, hyväksyi perustuslain Irlanti: kansanäänestys, lykätty toistaiseksi Italia: parlamentti ratifioinut Iso-Britannia: kansanäänestys, lykätty toistaiseksi Itävalta: parlamentti ratifioinut Kreikka: parlamentti ratifioinut Kypros: parlamentti ratifioinut Latvia: parlamentti ratifioinut Liettua: parlamentti ratifioinut Luxemburg: kansanäänestys, hyväksyi perustuslain Malta: parlamentti ratifioinut Portugali: kansanäänestys, lykätty toistaiseksi Puola: kansanäänestys, lykätty toistaiseksi Ranska: kansanäänestys, torjui perustuslain Ruotsi: parlamentti, kansanäänestys mahdollinen Saksa: parlamentti ratifioinut Slovakia: parlamentti ratifioinut Slovenia: parlamentti ratifioinut Suomi: parlamentti Tanska: kansanäänestys, lykätty toistaiseksi Tsekki: kansanäänestys, lykätty toistaiseksi Unkari: parlamentti ratifioinut Viro: parlamentti lähde: euractiv.com (ratifiointi = valtiosopimuksen lopullinen vahvistaminen)
Komission Lontoon-edustuston uusi päällikkö ei ole tasavauhtimiehiä Myönteisiin haasteisiin Lontooseen Tehtävä Lontoossa ja seikkailunhalu saivat Reijo Kemppisen, 47, lähtemään komission Suomen edustuston päällikön paikalta vain reilun puolen vuoden pestin jälkeen. Harmi että tilaisuus lähteä tuli näin äkkiä, Kemppinen toteaa. 14 Seuraavan viisivuotiskauden ajan Kemppinen päälliköi komission suurinta edustustoa, Britannian edustustoa Lontoossa. Aiemmin hän on toiminut komission päätiedottajana ja Romano Prodin tiedottajana. Kemppisen nimitys on ensimmäinen kerta, kun edustuston päällikkö tulee toisesta jäsenmaasta. Komission kansainvälisessä virkamieskunnassa on muutosta jo toivottu, mutta menneisyydessä on aina päädytty painottamaan paikallista asiantuntemusta. Ehkä tilanne Britanniassa on siinä määrin haastava, että ulkopuolelta tulevalle sallitaan siellä suurempi liikkumavapaus kuin kyseisen maan kansalaiselle, hän aprikoi. Kemppinen näkee Britannian edustuston päällikkyyden mahdollisuutena. Toimintaympäristö on myönteinen haaste. Olen parhaimmillani paineen alla ja ympäristössä, jossa tapahtuu koko ajan. Perustietoa briteille Kemppinen ei aio myydä EU:ta briteille sen enempää kuin suomalaisillekaan. Hän uskoo, että suuri osa EU:n vastustuksesta perustuu tietämättömyyteen siitä, mitä EU on. Britanniassa väestön valtaenemmistö ei tunne Euroopan unionia. Siellä tarvitaan perustietoa. EU-kriittiset britit halusivat aikoinaan liittyä Euroopan unioniin toimivien sisämarkkinoiden takia, ja se on edelleen tärkeää. Valitettavasti Britanniassa keskustelu EU:n tulevaisuudesta on alkanut hämärtää sitä, mikä EU nyt on. Tulevaisuudessa Kemppisen kahden ja puolen tunnin työmatka taittuu junalla lentokoneen sijaan. Hän iloitsee siitä, että henkinen ja taloudellinen välimatka perheen luo Brysseliin lyhenee. Kemppinen ei ole aiemmin asunut Britanniassa, mutta uskoo tuntevansa brittiläistä yhteiskuntaa paremmin kuin ihmiset keskimäärin. Hän luottaa Lontoon edustuston osaavaan, pääosin brittiläiseen henkilökuntaan. Minun tehtäväni on edustaa Euroopan komissiota ja kertoa Euroopan unionin toiminnasta. Sen tunnen oikein hyvin. Kemppisen edeltäjä Lontoon pestissä oli irlantilainen journalistitaustainen Jim Dougal. Hän sanoutui irti tehtävästään vuosi sitten ja arvosteli eurooppalaisissa valtalehdissä kovin sanoin komission byrokraattista toimintaa. Jim Dougal on arvostellut montaa asiaa komissiossa. Hän on oikein mukava ihminen, mutta en ole ollenkaan hänen kanssaan samaa mieltä Euroopan komissiosta. En usko oman pesän likaamiseen edes sen jälkeen, kun on sen jättänyt. Ei vain sulle, mulle... Reijo Kemppinen aloitti työt Helsingissä viime vuoden lopulla ja huomasi Suomen muuttuneen entistä avoimemmaksi, vauraammaksi ja kansainvälisemmäksi. Kymmenen Brysselin vuoden jälkeen hän osaa arvostaa sitä, että käytännön elämä, kuten kaupassakäynti ja rahaasioiden hoito sujuu helposti ja julkiset palvelut toimivat tehokkaasti. Tilanteen säilyttämiseksi on tehtävä töitä, kuten sen saavuttamisenkin eteen on tehty. Se miten nyt toimitaan EU:ssa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millainen suomalainen yhteiskunta on kymmenen vuoden päästä. Kemppisestä Suomella on hyvä Eurooppa-politiikka, jota pitää jatkaa ja kehittää. Surullista olisi, jos EU ja sen jäsenyys latistuisivat vain lyhyen tähtäimen edunjakopolitiikaksi. Ennen kesäkuun huippukokousta ja EU:n budjettikeskusteluja monessa jäsenmaassa, Suomessakin, tärkeimmäksi tavoitteeksi nostettiin EU:n kilpailukyvyn ja työllisyyden kasvattaminen. Kuitenkin monet maat, Suomi mukana, puolustivat käytännössä eniten rakennetukia. Juhlapuheista huolimatta taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn puolustajia ei huippukokouksessa lopulta ollut. Useat hallitukset eivät kotimaan politiikasta johtuvista syistä ole valmiita kasvattamaan EU:n budjetin kokoa. EU:n kokonaisbudjetin pienentyessä halutaan mieluummin pitää kiinni aluepolitiikan saavutetuista eduista kuin panostaa tutkimukseen tai yritysten kilpailukykyyn ja kykyyn työllistää. On varmaa. ettei eurooppalaisten käsitys EU:sta sillä kohene, että leikataan EU: n toimintakykyä alueilla, jotka voisivat tuoda työllisyyttä ja kilpailukykyä. Kemppisestä EU:n budjetti on niin pieni verrattuna jäsenvaltioiden kansantuloon, ettei prosentin kymmenys enemmän
15 Reijo Kemppinen on Brysselin-vuosinaan tullut tutuksi myös brittimedialle. tai vähemmän jäsenmaksussa heilauta yhdenkään jäsenvaltion taloutta. Sen sijaan sillä on suuri vaikutus EU:n toimintakyvyn kannalta. Kenen EU lopulta on? Kun EU:n puitteissa tehdään kansalaisten mielestä positiivisia päätöksiä, jäsenvaltioiden hallitukset julistavat poikkeuksetta ne omiksi päätöksikseen. Kun EU:ssa tehdään päätöksiä, joita kansalaiset eivät välittömästi pidä omaa elämäänsä koskevina tai pitävät jopa kielteisinä, niistä tulee Euroopan unionin tekemiä. Ikään kuin neuvotteluissa ei olisi yksikään jäsenmaa ollut mukana, Kemppinen puhisee. Omistajuudesta irtisanoutuminen sopii pörssiin, osakekeinotteluun ja voiton maksimointiin, mutta EU ei ole pörssiyhtiö. Minulle EU on aina ollut sellainen yhteisö, jonka puitteissa voimme tehdä omaan elämäämme vaikuttavia ratkaisuja asioissa, joissa jäsenvaltiot yksinään olisivat markkinavoimien vietävissä. Monet, jotka haluaisivat vähemmän EU:n sääntelyä, haluaisivat silti markkinoille yhteiset pelisäännöt. Niiden avulla kuluttajat saavat kuluttajansuojan myös toisessa valtiossa valmistetuille tavaroille ja voivat luottaa palvelujen laatuun toisissakin EU-maissa. Ei sellaista synny ilman yhteisiä sääntöjä. Ei lakeja laadita komission virkamiesten tyydytykseksi vaan siksi, että sääntöjä tarvitaan vapaaksi muuttuvilla markkinoilla. Eurooppalainen talousalue tarvitsee yhteisiä sääntöjä, Kemppinen korostaa. Miten muuten voimme kuvitella kilpailevamme Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa, joissa olojen heikkouden takia työn teettäminen on paljon halvempaa? Ei ole Suomelle häpeä, että Suomella ei ole kovin paljon ongelmia Euroopan unionissa. Suomalaisten enemmistö on mieltänyt aika hyvin EU:n toiminnan. Katja Palhus kuva Tomi Westerholm Edustusto tiedottaa ja raportoi Euroopan komissiolla on edustusto jokaisessa EU:n 25 jäsenmaassa. Edustuston tehtävä on kertoa Euroopan unionin politiikasta ja ohjelmista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista kansalaisille. Edustuston päällikkö edustaa komissiota jäsenmaassa. Edustusto jakaa EU-tietoa myös välittäjien kautta, esimerkiksi tietopisteiden, yleisten kirjastojen, yritysneuvontakeskusten ja oppilaitosten avulla. Edustusto raportoi komissiolle jäsenmaan poliittisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Yksittäinen edustusto toimii Euroopan komission lehdistö- ja viestintäpääosaston alaisuudessa. Lehdistö- ja viestintäpääosasto toimii suoraan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson alaisuudessa. Komissiolla on edustustot myös EU:n ulkopuolisissa maissa sekä kansainvälisissä järjestöissä.
Eri maiden tutkintojen vertailtavuus paranee, kun tutkinnon uudistus tulee voimaan elokuun alussa. Johanna Liukkonen, kuva Laura Vuoma 16 Tästä syksystä alkaen tuoreet yliopistoopiskelijat suorittavat opintoviikkojen sijaan opintopisteitä. Alemman korkeakoulututkinnon laajuus on 180 opintopistettä ja ylemmän korkeakoulututkinnon 120 pistettä lisää. Myös opetussuunnitelmat ovat uudistuneet. Opiskelija hyväksytään yliopistoon suorittamaan kaksiportaista tutkintoa. Hän voi halutessaan suorittaa ensin alemman, kandidaatin tutkinnon, mennä vaikka välillä työelämään ja palata sitten suorittamaan ylemmän, maisterin tutkinnon. Tutkinnoille vahvistetaan nyt ensimmäistä kertaa myös englanninkieliset nimikkeet. Alemman tutkinnon suorittanut voi jatkossa jatkaa opintojaan maisteriksi toisessa maassa. Ammattikorkeakouluja perusteellinen tutkinnonuudistus ei koske. Sielläkin tosin otetaan käyttöön opintopisteet opintoviikkojen sijaan, ja myös ylemmät amk-tutkinnot ovat tulossa käyttöön. Yliopisto valitsee yhä Opiskelu ei uudistu taikasauvan iskusta, eivätkä kaikki tutkinnot muutu vertailukelpoisiksi. Eri maiden tutkintorakenteissa on yhä eroja, ja siksi on mahdollista että tiedekunta edellyttää Suomessa täydentäviä opintoja. Niiden maksimimäärä on kuitenkin 60 opintopistettä eli vuoden opinnot. Lisäksi tiettyjä aloja, esimerkiksi lääketiedettä sitovat direktiivit tai ammattialojen pätevyysvaatimukset, ja siksi täydentäviä opintoja pitänee joissain tiedekunnissa jatkossakin suorittaa. Helsingin yliopiston vararehtori Hannele Niemi arvioi, että maisteriopintoihin pääsee jatkamaan suhteellisen joustavasti Opintoviikot kuten aiemminkin. Niihin ei pääsykokeita ole ollut aiemminkaan. Sen sijaan erillisiin maisteriohjelmiin pitää pyrkiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin aiemmin opiskelleen. Ulkomainen alempi eli bachelor-tason tutkinto antaa kelpoisuuden Suomen maisteriohjelmiin. Yliopistot ovat myös lisäämässä englanninkielisen opetuksen määrää. Niemi muistuttaa, että tavoiteaikataulu uudistukselle on Euroopassa vuonna 2010. Tilanne selkiytyy varmasti, kun nähdään, paljonko erillisiä maisteriohjelmia on ja paljonko on kiinnostusta maisteriopintoihin, joihin tullaan bachelor-tutkinnon kanssa. Lisäksi asiaan vaikuttavat tiedekuntien resurssit, sillä omassa yliopistossa on automaattisesti oikeus jatkaa maisteriksi asti. Kelpoisuus yliopisto-opintoihin on ylioppilastutkinnon tai vähintään kolmen vuoden ammatillisen tutkinnon suorittaneella. Palautetta opiskelijalta Yksi uudistuksista on opiskelijan henkilökohtainen opintosuunnitelma, HOPS. Sen tarkoitus on helpottaa opinnoissa etenemistä, ja se on jokaisen laadittava. Siihen sisältyy myös yliopiston velvoite pyytää palautetta opiskelijalta. Yliopistoilla on velvoite laatia jokaisen opiskelijan kanssa henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja se edellyttää henkilökohtaisia tapaamisia, kertoo johtaja Markku Mattila Opetusministeriön yli-
Ai, kävit ostamassa tutkinnon Yleinen luulo siitä, että ulkomailla suoritettu tutkinto olisi vain ostettu paperi, kismittää Iina Älliä. Hän suoritti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Britanniassa Sussexin yliopistossa ensin kandidaatin tutkinnon ja sen jälkeen samassa yliopistossa maisterin tutkinnon ja maksoi siitä lukukausimaksut siinä missä muutkin. Ulkomailla tehtyyn tutkintoon joutuu tekemään paljon töitä, kilpailu yliopistossa on kovaa ja opintojen tahti kiivas. Lisäksi opinnot tehdään vieraalla kielellä. Palattuaan Suomeen maisterinpaperit taskussa Älli huomasi, että töitä ei noin vain löydy. Hän oli tehnyt kandintutkinnon kahdesta pääaineesta, kehitysmaatutkimuksesta ja kansainvälisistä suhteista. Alan työpaikat liikkuvat esimerkiksi kehitysmaatutkimuksen opiskelijoiden postituslistan kautta, mutta sekin selvisi vastan jonkin ajan kuluttua. Kansainväliset yritykset olivat kyllä kiinnostuneita brittitutkinnon suorittaneesta, mutta ideologiset taustat epäilyttivät. Eniten Älliä kiinnostaisivat julkisen sektorin virat. Osittain siksi hän päätti suorittaa maisterintutkinnon uudelleen Helsingin yliopistossa. Virkamiehellä on oltava suoritettuina ruotsin kurssit. Haluan myös luoda suhteita ja tutustua akateemiseen kenttään paremmin. Akateeminen vapaus on Suomessa paljon suurempi kuin Britanniassa. Työvoimatoimistossakin sanottiin suoraan, että kun ei ole suhteita Suomessa eikä suomalaista tutkintoa, kannattaa ehkä mennä takaisin kouluun. Kyllä ne yliopistolla ihmettelivät, miksi haluan tehdä tämän tutkinnon uudelleen, Älli myöntää. Pohjaksi suomalaiselle maisterintutkinnolle Älli käyttää osan brittiläisestä maisterintutkinnostaan. Tutkinnon rakenne on Britanniassa niin erilainen, että olisi ollut vaikea verrata sitä suomalaiseen. Älli aikoo ensi töikseen syksyllä ilmoittautua graduseminaariin. Kehitysmaaopinnoissa häntä kiinnostaa erityisesti pohjoismainen yhteistyö sekä vaihto-ohjelmat. Aivan ensimmäiseksi pitänee kuitenkin perehtyä siihen, mitä uusi opintopistejärjestelmä tarkoittaa. 17 opintopisteiksi opistoyksiköstä koulutus- ja tiedepolitiikan osastolta. HOPS vaatii siis enemmän aikaa myös opettajilta. Olemme yrittäneet selkeyttää, kuka missäkin tilanteessa ohjaa. Jotkut asiathan kuuluvat opintohallinnolle ja toiset taas järjestyvät tutoroinnin kautta. Opiskelijan ohjaus on asia, joka vaatii opettajalta aika paljon, Hannele Niemi myöntää. Tosin Helsingin yliopistossa ensimmäisten kokemusten mukaan opettajat ovat jopa kokeneet ohjaamisen helpottavan työtään. Lisäksi ministeriöltä on alkuvaiheessa saatu tukea. Henkilökohtainen ohjaus helpottaa työtä, koska opiskelijan kanssa on voitu tehdä selkeä suunnitelma ja se auttaa opiskelijan etenemisessä. Se taas puolestaan auttaa niin, että opettajan työ on systemaattisempaa, Niemi kertoo. Uuden tutkintoasetuksen myötä yliopistojen oma toimivalta tutkintojen sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa vahvistuu. Eikö opetusministeriössä pelätä, että se johtaa yliopistojen eriarvoistumiseen? On tarkoituskin, että yliopistot kehittyvät eri suuntiin. Tähän liittyy ajatus laadunvarmistusjärjestelmästä, selittää Markku Mattila. Esimerkiksi uusiin maisteriohjelmiin edellytetään opetusministeriön lupaa, ja opetusministeriö ohjaa yliopistoja erityisesti siihen suuntaan, että nämä kehittäisivät parhaita osaamisalueitaan. Mikä uudistus Tutkinnonuudistus käynnistyi vuonna 1999, kun eurooppalaiset opetusministerit julistivat tavoitteen luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Tarkoitus on parantaa eri maiden tutkintojen vertailtavuutta ja lisätä siten kansainvälistä liikkuvista ja kansainvälisiä opiskelumahdollisuuksia.
Nopeammin, suurempaa, kauemmas Pitkä matka Terhi Hakala kuvat Reijo Hietanen 18
Eurooppaan Vaikka Euroopan maat riitelevät raha-asioista, teknisissä hankkeissa ne osoittavat yhteisen voimansa. Siitä hyötyy myös piskuinen Jämsän kunta keskellä Suomea. Näppäilen tietokoneen auki kiihkein sormin. Kestää ainakin kolme minuuttia, ennen kuin sähköposti avautuu. Naps, naps. Rullaan kohdistimella saapuneita viestejä alaspäin. Onko se jo alkanut? Syötän käyttäjätunnuksen ja salasanan nettiin, ja näyttöruudulle avautuu ikkuna. Muutaman klikkauksen jälkeen näen edessäni kiehtovan maiseman: ilma väreilee auringonpaisteessa, jättimäiset pyörät rullaavat kiitorataa pitkin ja kohoavat. Olen mukana maailman suurimman lentokoneen, Airbus A380:n ensilennolla. Kone viipottaa kiitoradan yläpuolella. Alhaalla nurmikentällä seisoo tuhansia ihmisiä ja katsoo taivaalle: insinöörejä, lentokonebongareita, insinöörien puolisoita, mekaanikkoja, myyntimiehiä. He näyttävät tikku-ukoilta massiiviseen teräslintuun verrattuna. Koneen ääriviivat piirtyvät sinistä taivasta vasten ja auringonvalo viiltää sen runkoa. Päästyämme yli kilometrin korkeuteen kone ei vaikuta enää kömpelöltä vaan uljaalta. Koolla on väliä Neljän tunnin neitsytmatkaa seurattiin suorana lähetyksenä myös 1 800 kilometrin päässä Toulousesta. Jämsäläisen neuvotteluhuoneen suuren kuvaruudun ympärille on kerääntynyt kymmeniä miehiä ja naisia. Osa hörppii kahvia pahvimukista, joku pureskelee kynttään. Kainalot kostuvat paitojen alla, nyt on tosi kyseessä. Maan pinnalla jännitetään jopa enemmän kuin ylhäällä lentokoneessa. Koelennon edetessä tunnelma vapautuu. Innostunut puheensorina täyttää huoneen ja ihmiset taputtelevat toisiaan selkiin: hienostihan me selvittiin! Metsän siimeksessä Jämsässä on eletty vuoden jännittävin päivä. Patrian tehtaalla valmistetaan lentokoneenosia Airbus A380:een. Tästä jättiskriinistä me lentoa seurat- tiin, muistelee Patria Aerostructuresin tuotantojohtaja Erkki Kekkonen ainutlaatuista keskiviikkoa huhtikuun lopussa. Hän myhäilee tyytyväisenä. Tehtaalta valmistuu kuluvan vuoden aikana ohjainpinnat 15 lentokoneeseen. Tänään neuvotteluhuoneessa juhlahumusta muistuttavat enää vain Airbusin muoviset pienoismallit, jotka on asetettu siistiin riviin hyllylle. A380 on pienoismalleista uusin ja isoin. Sen koko paljastaa, mihin suuntaan lentokoneiden rakentamisessa ollaan menossa. Eurooppalaisesta matkustajakoneesta on haluttu näyttävämpi ja mahtavampi kuin amerikkalaisesta kilpakumppanista, Boeingin jumbojetistä. Airbus A380 on eurooppalaisen teknologian voimannäyttö, sanoo suunnittelu- ja tuotekehitysjohtaja Petri Hepola. Airbus A380:ssa on tilaa kuin jalkapallokentällä. Lentokone on lähes yhtä korkea kuin kahdeksankerroksinen kerrostalo, ja sen yhdelle siivelle voisi pysäköidä ainakin 70 Volkswagen Golfia. Käytössä on kaksi kerrosta, joihin mahtuu vähintään 555 matkustajaa. Yläkertaan voi sisustaa vaikkapa baarin, uima-altaan, kuntosalin tai kasinon. Marja Lahtinen levittää hiilikuitua spoilerin pintaan. Hiilikuitua pitää olla kymmeniä kerroksia, jotta kappaleesta tulee kyllin luja. Ilman Euroopan maiden yhteistä panosta näin valtavaa lentokonetta ei olisi pystytty rakentamaan. Siinä on onnistuttu vain jakamalla riskiä eri kumppaneiden kesken. Jokainen tekee omalla vastuullaan jonkin osan koneesta, ja lopuksi osat kootaan yhteen kokoonpanohallissa Ranskassa. Jotta hanke kannattaisi, jättikonetta on myytävä ainakin parisataa kappaletta. Tähän asti koneita on tilattu 154, eniten Arabiemiraatteihin. Spoilereita ja suksisauvoja Lapinkoira löntystää juoksuhihnassa omakotitalon pihalla ja järvenselkä siintää puiden välistä. Jämsän kunta on kuin ruususen unessa, vaikka eurooppalainen lentokonevalmistaja on mullistanut sen elämän. Viimeistään nyt myös 15 000 asukkaan kunta on osa Eurooppaa. Patrian tehtaalla neuvottelupöydän takana istuu kolme pukumiestä. Teimme aikoinaan strategisen päätöksen keskittyä lentokoneiden hiilikuitukomposiittirakenteisiin, kertoo liiketoimintajohtaja Juha Soutolahti. Päätös osoittautui viisaaksi, sillä hiilikui- 19
20 tu on pikkuhiljaa korvannut metallin lentokoneessa. Ennen koneesta vain 4 5 prosenttia koostui hiilikuidusta, mutta nykyisin sitä on jopa puolet rakenteesta. Hiilikuidun etu on, että se on kestävää mutta kevyempää kuin metalli. Paino on tärkeä siksi, että jokaisen pois saadun kilon tilalla voidaan kuljettaa maksavaa asiakasta, Soutolahti perustelee. Patria rakentaa hiilikuidusta spoilereita. Ne ovat siiven yläosaan kiinnitettäviä ohjainpintoja, joita avaamalla ja sulkemalla voidaan ohjata ja jarruttaa konetta. Haastavinta työssä on kappaleiden suuruus. Tämän kokoluokan spoilereita ei ole ennen tehty. Suurin on noin 3,5 neliömetrin kokoinen, Soutolahti kommentoi ripaus ylpeyttä äänessään. Hiilikuitua käytetään myös avaruusaluksissa, suksisauvoissa ja golfmailojen varsissa. Alun perin Patria teki hiilikuidusta teleskooppiputken Euroopan avaruusjärjestön satelliittiin. Näimme siinä mahdollisuuden laajentaa lentokoneisiin. Vain priima kelpaa Rekka peruuttaa tehtaan varaston eteen. Vastaanottotarkastaja Juha Pohjolainen seisoo ovella sinisessä haalarissa ja pälyilee hämäryydestä ulos aurinkoon. Pohjalainen käy tarkasti läpi saapuvat tavarat, kirjaa vialliset kappaleet ja nakkaa ne hylättyjen häkkiin. Raaka-aineiden virheettömyydestä ei tingitä, kun vaakalaudalla on lentomatkustajien turvallisuus. Mitään ei riskeerata, vakuuttaa myös vieressä seisova Soutolahti. Eikä säntillisyys jää siihen. Paloja testataan joka työvaiheen aikana mittareilla, laserilla ja ultraäänellä. Edes sikiön kehitystä ei seurata yhtä valppaasti. Lopulta valmiit ohjainpinnat joutuvat syyniin. Kolmen spoilerin kestävyyttä arvioidaan parhaillaan VTT:llä ja Saksassa. Jossain vaiheessa lentokoneen siivet kuormitetaan poikki ja katsotaan, kestävätkö ne kaiken sen, mitä on laskettu. Erkki Kekkonen hakee katseellaan apua kollegalta. Voikohan näistä nyt puhua, hän ihmettelee. Keskustelu on kääntynyt raaka-aineiden alkuperään eivätkä miehet halua hiiskua tavarantoimittajista mitään. Liikesalaisuuksista on parempi vaieta. Ostamme 2006 eri materiaalia, Kekkonen suostuu paljastamaan. Oikeastaan se on paperia Ilma höyryää valkoisena. Aurinkoinen iltapäivä on muuttunut hyiseksi kylmyydeksi. Keinovalo laskeutuu katosta kylmätilaan, jossa säilytetään osaa raaka-aineista. Juha Soutolahtea (vas.), Erkki Kekkosta ja Petri Hepolaa naurattaa. Harva tietää, että lentokone on oikeastaan rakennettu paperista. Hartsi sulaa huoneen lämmössä muutamassa tunnissa. Se otetaan esille vasta, kun sitä tarvitaan, patrialaiset selittävät. Loppu raaka-aine on viety isoon halliin hyllyille. Oudon näköiset levyt muistuttavat valtavia hunajakennoja. Ne on tehty aromaattisesta polyamidisesta paperista, ja niistä valmistetaan spoilerin sisusta. Kenno ei paina juuri tyhjää pahvilaatikkoa enempää. On vaikea tajuta, että lentokone on oikeastaan rakennettu paperista. Totta se on, miehet naureskelevat. Välillä johtajat pyyhkivät pölyä pintojen päältä. Sitä kertyy uskomattomat määrät koneesta, jossa kennot ajetaan muotoon. Tätä me tehdään täällä kaiket päivät, Petri Hepola murjaisee sormet pölystä harmaana. Työtä vuosiksi Koruttomassa hallissa häärii naisia. He ovat pukeutuneet valkoiseen suojatakkiin ja sinisiin, kahiseviin tossuihin. Täällä inhotaan likaa. Laminoija Marja Lahtinen sivelee lateksihansikkaat käsissään varmoin vedoin kennon kylkeä. Se on jo saanut lopullisen muodon. Kappale on toisesta laidasta ohuempi kuin toisesta. Paksumpaan päähän tulevat saranat. Työkaveri Leea Vanhatalo painelee monitorin edessä näppäimiä. Kattoon kiinnitetyt laserlamput kytkeytyvät päälle ja ohjaavat vihreän säteen pöydällä makaavaan potilaaseen. Se ei vastustele. Spoileri kootaan laminoidusta kannesta ja pohjasta, ja niiden väliin liimataan hunajakenno. Kanteen ja pohjaan laitetaan noin 50 kerrosta hiilikuitua. Hallissa lämpötila ja ilmankosteus ovat tismalleen oikeita. Lahtinen alkaa levittää muovimaista, vaaleansinistä mönjää kappaleen pintaan. Laservalo osoittaa paikat, joista hiilikuitua vielä puuttuu. Laminoijat tekevät huolellista käsityötä, sillä lentomatkustajien turvallisuus on näiden kuitujen varassa. Spoilerista täytyy tulla kyllin luja. Lahtinen on työskennellyt Patrialla viisitoista vuotta. Hän teki lentokoneita jo silloin, kun niitä valmistettiin alumiinista. Koulutukseltaan hän on ohutlevyseppä. Uusi tekniikka helpottaa työntekoa, samaan lopputulokseen päästään nykyisin toisella ratkaisulla. On selvää, että Lahtinen pitää työstään. Marja Lahtinen on yksi monesta paikkakuntalaisesta, jolle Patria on tuonut työpaikan. Ohjainpintojen tuotannossa urakoi enimmillään 80 ihmistä. Jämsässä tehdasta arvostetaan. Kunta onkin osallistunut vuonna 2003 valmistuneen komposiittihallin rahoittamiseen. Parhaimmat kasvunäkymämme ovat matkailun lisäksi ilmailu- ja avaruusteollisuudessa. Patria edustaa komposiitti- ja kevytrakenneteknologian korkeaa osaamista, arvioi kaupunginjohtaja Pentti Asunmaa tehtaan merkitystä kaupungille. Kunnan kannalta parasta on, että työtä riittää vuosikymmeniksi. Patria antaa Airbusille tuotetukea niin kauan kuin koneet ovat käytössä. Yleensä lentokoneen elinkaari on reilut parikymmentä vuotta. Sinä aikana toimitamme varaosia tai korjaamme vahingoittuneen spoilerin, Soutolahti selvittää. Kuumuudesta veteen Edessä aukeaa useita metrejä leveä musta nielu. Kyseessä on uuni, toiselta nimeltään autoklaavi. Puolivalmiit spoilerit makaavat lattialla odottamassa. Laminoinnin jälkeen kappaleita paistetaan 180 asteessa noin kuusi tuntia, kertoo Petri Hepola. Paistamisen jälkeen kappaleet upotetaan veteen ja tutkitaan ultraäänellä.