Päätoim. Maritta Koivisto Kokonaisala 20 250 m2 Kerrosala 18 326 m2 Tilavuus 117 442 m3 Rakennuttaja HKR-Rakennuttaja Tilaaja Kiinteistö Oy Helsingin Tennispalatsi Arkkitehtisuunn. Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa Rakennesuunn. SuunnitteluKORTES Oy GEO-suunn. IP-tekniikka Oy LVIA-suunn. LVI-Insinöörit Oy Akustinen suunn. Insinööritoimisto Akukon Oy Pääurakoitsija Seicon Oy Betonin toimittaja Lohja Rudus Oy Ab TUOMARISTO DI Olavi Jukarainen, puheenjohtaja Rakennustuoteteollisuus RTT ry arkkitehti Olli Pekka Jokela Suomen Arkkitehtiliitto SAFA rakennusarkkitehti Veikko Voutilainen Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA DI Jukka Mäkinen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL DI Klaus Söderlund Suomen Betonitieto Oy DI Risto Pesonen Suomen Betoniyhdistys ry toim. Leena Maunula Helsingin Sanomat arkkit.yo, RA, päätoim. Maritta Koivisto Betoni -lehti TENNISPALATSIN PERUSKORJAUS JA MUUTOSTYÖ - VUODEN BETONIRAKENNE 1998 Tennispalatsin peruskorjaus valittiin voittajaksi Vuoden Betonirakenne 1998 -kilpailussa. Tennispalatsi palkittiin teknisesti haastavasta arkkitehti- ja rakennesuunnittelusta. Tennispalatsin peruskorjaus on hyvä esimerkki siitä, miten betonista rakennettuja historiallisia rakennuksia voidaan korjata ja muuttaa uuteen käyttöön. Funktionalismin 1930-luvun edistykselliset betonirakenteet on voitu pääosin säilyttää peruskorjatun rakennuksen osana ja ne on korjattu käyttäen hyväksi nykypäivän betonitekniikkaa. Työ on osoitus kestävästä kehityksestä, betonirakenteiden kestävyydestä ja mahdollisuudesta korjata niitä, arvioi tuomaristo perusteluissaan. Kunnianmaininnan kilpailussa sai Asunto Oy Oulun Lipporannan julkisivut. Asunto Oy Oulun Lipporanta on osa Oulun Meritullin alueen kanavarannan uutta asuntokorttelia. Rakennuksen sandwich-julkisivut ovat pääosin hiottuun lakkamuottiin sileävalettua tai uritettua valkobetonia sekä terrakotan väristä lasuroitua betonia, joka edustaa uutta betonijulkisivujen pintakäsittelytekniikkaa. Vuodesta 1970 alkaen järjestettyyn Vuoden Betonirakenne -kilpailuun osallistui tällä kertaa 16 ehdotusta. Ensimmäistä kertaa palkinto myönnettiin korjauskohteelle. Palkinto annetaan vuosittaisen kilpailun perusteella rakennuskohteelle, joka parhaiten edustaa suomalaista betonirakentamista. Kilpailun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja edistää
suomalaista betoniarkkitehtuuria, -tekniikkaa ja -rakentamista. Kilpailun järjestää Betonitieto Oy. TOIMINTOJEN HISTORIAA Vuonna 1938 Helsingin Kamppiin Autopalatsi Oy:n rakennuttama ja arkkitehtiylioppilas Helge Lundströmin suunnittelema Tennispalatsi rakennettiin alunperin vuoden 1940 kesäolympialaisten autohuoltorakennukseksi. Rakennushankkeeseen liittyi Helsingin verkkopallosuojat Oy, jolle rakennettiin kolmanteen kerrokseen tilat tenniskenttiä varten. Helsingin kesäolympialaiset siirtyivät sodan takia vuoteen 1952. Kisojen jälkeen arkifunktionalistinen rakennus on tarjonnut tilat tenniksen pelaajien ohella useille liikeyrityksille. Rakennuksen kohtalo on ympäristön kaavoituksen edetessä ehtinyt muuttua purkusuunnitelmista asemakaavaluonnoksen osittaiseen suojeluesitykseen. Tennispalatsi seisoi pitkään osittain tyhjänä. Tennispalatsiin on nyt rakennettu tilat 14 elokuvateatterille, joissa on istumapaikkoja yhteensä 2700 sekä tilat Suomen kansallismuseon etnografiselle osastolle ja Helsingin kaupungin taidemuseolle, joille kummallakin on näyttelytilaa n.1400 m2. Lisäksi rakennuksessa on ravintola- ja myymälätiloja. MUUTOS YHDISTÄÄ UUTTA - JA VANHAA Ulkoseinät on pidetty mahdollisimman avonaisina ja elokuvateatterisalit on sijoitettu rungon keskiosiin. Kaupunkitilaa on jatkettu rakennuksen sisälle, jossa rungon keskiosia rajoittavat seinät ovat kuin katujulkisivuja mainoksineen, vitriineineen ja sisäänkäynteineen. Nämä sisäjulkisivut valaistaan siten, että ne loistavat iltavalaistuksessa ulos asti. - Menneisyyttä ei ole peitelty. Rakennuksen vanha betoninen pilari-palkki-runko historian jättämine jälkineen pilkahtelee uusien tilojen ja pintojen välistä ja antaa tiloille sopivan vivahteen ainutlaatuisesta paikan hengestä, kertoo arkkitehti Kari Raimoranta Arkkitehtitoimisto Nurmela - Raimoranta - Tasa Oy:stä. Vanhasta talosta muistuttaa näkyviin jäävät rakenteet ja vanhat porrashuoneet. Uudet rakenteet ja pinnat erottautuvat kuitenkin selvästi karkeiksi jäävistä vanhoista rakennusosista. Uusi aika, modernit ratkaisut ja materiaalit, tekninen varustus tulevat esiin. Rungon keskiosan elokuvateattereita ja museoiden näyttelytiloja rajaava sisäjulkisivu on tehty kokonaan lasista, jolloin uudet toiminnot erottuvat selkeästi karheasta rakennusrungosta. Elävän, mosaiikkimaisen ja monivärisen lasiseinän parina auloja rajaa eteläpään suurien salien kultamaalilla maalattu, kaareva puhdasvalubetoniseinä. Pinta korostaa salien asemaa veistoksellisina massoina. - Aulojen lattiat on tehty hiotusta väribetonista yhtenäisinä pintoina, joihin ympäröivien lasija kultaseinien valoheijastukset ja mainosvalot kuvastuvat kuin katujulkisivujen valot märkään asfalttiin. Pohjakerroksen aulan tasoerojen porrasvyöhykkeet on tehty puusta,
joka houkuttelee sopivissa kohdissa istuskeluun, kuvailee projektia vetänyt arkkitehti Antti Luutonen. Museot sijoittuvat 2. ja 3.kerrokseen. Kolmannen kerroksen näyttelytilat on varusteltu monipuolisesti. Kaarihallia jakava museoiden välinen seinä on suurelta osaltaan lasia niin, että hallin tilakokonaisuus on aistittavissa. Vanhan rakennusrungon puitteissa pystytään näyttelytiloista rakentamaan muunneltavia ja vaihtelevia kokonaisuuksia. BETONIRAKENTEET JA POHJATEKNISET TYÖT Kohde on hyvä esimerkki rakennuksen uudelleenkäytön toteuttamisesta. Kohteeseen on vanhan terveen betonirungon alle rakennettu erittäin vaativissa olosuhteissa uusi kellarikerros louhimalla syvimmillään n. 8 m vanhan lattiarakenteen alle. Lisäksi uusien elokuvateattereiden vaatimien tilojen toteuttaminen on vaatinut suunnittelulta ja työn toteutukselta varsinkin paikallavalettujen betonirakenteiden erikoisosaamista, totesi kilpailutuomaristo. - Rakennuksen sisältä kaivettiin maamassoja noin 10 000 m3 ja kalliota louhittiin noin 7 500 m3 syvimmillään n. 8 m entisen lattiatason alapuolelle. Louhittavan alueen välittömässä läheisyydessä on Kampin metroaseman laiturihalli sekä välittömästi alapuolella teknisiä kalliotunneleita. Ympäristössä on Helsingin ydinkeskustan tärinäherkät ATK- ja tietoliikennejärjestelmät. Nämä edellyttivät tarkan ympäristönsuojeluohjelman noudattamista, kertoo pohjarakennesuunnitteluun erikoistunut Suomen IP-Tekniikka Oy:n toimialajohtaja Teemu Rahikainen. - Tennispalatsin alueella kallion laatu on pääosin ehjää. Kallion laadussa todettiin kuitenkin työn aikana odottamattomia kallion heikkousvyöhykkeitä ja jyrkkiä rakopintoja. Tästä johtuen kalliopilareiden lujitusta jouduttiin täydentämään terässoljilla sekä panostusta ja työmenetelmiä muuttamaan työn aikana, jatkaa Rahikainen. Ensin poistettavien pilareiden kohdalle jätettiin n. 3 x 3 m2:n kalliopaasi ja kun louhinta oli näiden ympärillä määräsyvyydessään, voitiin teräsrakenteiset tukitelineet rakentaa. Kun kuormat oli siirretty tukitelineille, vanhat pilarit purettiin ja alaosien kallio louhittiin. - Tennispalatsissa on selkeä paikallavalettu teräsbetoninen pilari-palkkirunko. 1. ja 2. kerroksen viisteelliset primääripalkistot sijaitsevat rakennuksen pituussuunnassa pilarijaon ollessa rakennuksen keskialueella 10,5 m x 10 m ja reuna-alueilla 8 m x 5 m. Primääripalkkien koko vaihtelee 1150 x 200 mm:stä 1500 x 350 mm:iin. Sekundääripalkistojen (koko 800 mm x130 mm tai 800 mm x190 mm) väli on reunaalueilla 1,25 m ja keskialueilla 2,5 m. Vanhan ylälaatan paksuus on n. 8-12 cm. Reunaalueilla on myös alalaatta, jonka paksuus on 4-5 cm. Kolmannen kerroksen vetotangollinen kaari on teräsbetonia vetotankojen sijaitessa 3. kerroksen lattialaatassa ja palkeissa, kertoo dipl.ins. Jukka Ala-Ojala Insinööritoimisto SuunnitteluKORTES Oy:stä. Uusien elokuvateattereiden ja kellarikerroksen tilat aiheuttivat rakennuksessa mittavia purku- ja louhintatöitä. Kaivutöiden edetessä rakennuksesta löytyi mm. saastunut maaalue Jaakonkadun ja Eteläisen rautatiekadun kulmasta. Alueella oli sijainnut aikaisemmin huoltamo. Tennishallien pääosin betonirakenteiset katsomot ja rakennuksen molemmissa päissä sijainneet ajoluiskat purettiin kokonaan. - Kolmen päällekkäisen ison elokuvateatterin kohdalta purettiin vanhaa välipohjalaatastoa palkkeineen ja pilareineen n. 500 m2 sisältäen 1. kerroksen katosta kolme primääripalkkilinjaa pilareineen 25 m:n
verran. Tilalle valettiin uudeksi välipohjaksi jännebetonilaattapalkisto, jolloin saatiin n. 21x25 m2 pilariton alue elokuvateattereille. Tilamuutoksista johtuen uusittiin vanhoja pilareita 8 kpl ja poistettiin kokonaan 4 kpl, joiden korvaaviksi rakenteiksi valettiin 21 m pitkät jännebetonipalkit, jotka valettiin vanhojen palkkien ympärille ylimmän kerroksen laatan alapuolelle. Vanhojen pilarien jatkaminen alaspäin sekä pilarien poistaminen vaati erittäin vaativia tuentarakennelmia kun samanaikaisesti oli tehtävä louhintatöitä tukitornien sisällä. Myös uuden kellarikerroksen kohdalla uusittiin useita peruspilareita ja lisäksi tehtiin purkutöitä uusia porras-, koneporras- ja valoaukkoja varten, kertoo Ala-Ojala. - Tennispalatsi on perustettu pääosin kallionvaraisin pilarianturoin paitsi Jaakonkadun puoleinen seinälinja maanvaraisena. Isojen teattereiden reuna-alueelle 1. ja 2. kerrokseen valettiin uudet pilarit ja teräsbetoniseinät teattereiden ympärille. Keskialueen purettujen pilareiden korvaaviksi rakenteiksi 3. kerroksen lattiatason alapuolelle vanhojen sekundääripalkkien ympärille valettiin 4 kpl jälkijännitettyä palkkia (kuvat 17 ja 18), joiden jänneväli on 21 m ja korkeus 1400 mm betoniluokan ollessa K40-1. Palkkien korkeuden määräsi vanhojen primääripalkkien korkeus, sillä uusien palkkien jänneputket menevät vanhojen primääripalkkien alta. Välipohjarakenteen paksuus kasvoi kuitenkin entisestään vain noin 100...120 mm, kuvaa Ala-Ojala rakenteita. Kun ylimmät palkit oli jännitetty, voitiin tuenta poistaa ja telineet purkaa alempaan tasoon saakka. Alemman tason uusi jännebetonipalkisto laattoineen valettiin käyttäen K50-luokan betonia. Laattapalkisto on porrastettu johtuen teatterin tilavaatimuksista, ja porrastus toteutuikin luontevasti uusien jännitettyjen primääripalkkien kohdalla. Palkkien jänneväli on 21 m ja korkeus 1000 1200 mm. Purkutöiden ohessa rakennuksesta poistettiin myös asbesti. Muualla rakennuksessa jouduttiin osa vanhoja palkkeja vahvistamaan betoniraudoittamalla ja ruiskubetonoimalla osittain uusien reikävaatimusten ja osittain kuormituslisäysten takia. Ruiskubetonointi todettiin työtekniikkana ainoaksi toteuttamiskelpoiseksi menetelmäksi, jolla saatiin rakenteelle riittävä lujuus. Lattiat ovat pääosin kelluvia rakenteita, joilla on saavutettu hyvä ääneneristävyys. Yleisötiloissa on noin 9000 m2 väribetonilattioita, joiden pinnat on hiottu ja suojattu kyllästysaineella. Kaavaluonnoksen mukaan rakennus on suojeltu julkisivujen ja kattomuodon osalta. Tämä aiheutti erityisvaatimuksia julkisivun ja ulkopuolisten rakenteiden korjaukselle. Pohjoissivun katoksen vanhat karbonatisoituneet hoikat betonirakenteet korjattiin imeyttämällä betonin sisälle teräksiä suojaavaa korroosioinhibiittoria, joka estää teräskorroosion alkamisen ja jo alkaneen korroosion jatkumisen. Samalla myös rappauspinnoitus uusittiin. Uusi kellarikerros laattoineen valettiin paikalla. Jaakonkadun alitse rakennettiin huoltoyhteys ja se aiheutti neljän pilarin perustamistason alentamisen julkisivulinjalla. Vesikatto uusittiin puurakenteisena ja uudet ilmastointikonehuoneet raitisilmatorneineen rakennettiin teräsrakenteisina. Katsomorakenteet ovat levytettyjä teräsrakenteita. Betonia kohteessa käytettiin n. 4600 m3 ja betoniraudoitteita n. 303 tonnia sekä tehtiin laudoitusmuotteja n. 21 000 m2.
JULKISIVUKÄSITTELYT UUSITTIIN Tennispalatsin julkisivuissa on käytetty perinteistä kalkkisementtipohjaista kolmikerrosrappausta. - Koska julkisivussa aiemmin käytetty kalkkisementtilaastilla tehty ruiskupinta likaantuu helposti ja sitä on lähes mahdoton puhdistaa, päätettiin pinta silottaa hiomalla se yli hiomakivellä. Samalla löydettiin kaikki rappausvauriot. Vauriot ja halkeamat korjattiin kalkkisementtilaastilla. Hionnan jälkeen pinta oli sopivan karhea kalkkisementtimaalin tartunnan kannalta, mutta riittävän sileä puhtaanapidon kannalta, kertoo Ari Vanhanen Fescon Oy:stä. - Lopuksi rappauspinta maalattiin kahteen kertaan valkoisella Kiviväri KS kalkkisementtimaalilla. Kalkkisementtimaali ei hengittävänä maalina vaurioita rappauspintaa ja on verrattavissa perinteiseen kalkkimaaliin, mutta ei kulu yhtä nopeasti. Nykyinen julkisivupinta voidaan pestä painepesurilla ja tarvittaessa maalata uudelleen kalkkisementtimaalilla suoraan vanhan maalikerroksen päälle ilman kalliita maalinpoistotoimenpiteitä, kertaa Vanhanen. AIKATAULU Rakennustyö alkoi kesällä 1997 ja tilat luovutettiin tilaajan käyttöön helmikuun lopulla 1999. Kohteen rakennusajan pidentymiseen alkuperäisestä ovat vaikuttaneet mm. rakennuksen sisällä tehtävät vaikeat louhintatyöt ja vanhojen betonirakenteiden tuenta louhintatyön yhteydessä. Vanhan betonirungon vahvistamisratkaisut tarkentuivat vasta työn edetessä. Purkutöissä esiintynyt asbesti sekä kaivuutyön yhteydessä todettu lievästi saastunut maa aiheutti myös lisätöitä. Kireästä toteutusaikataulusta johtuen suunnittelu ja -rakentaminen etenivät samanaikaisesti. Voittajakohteen suunnittelusta ja toteutuksesta palkittiin: - rakennuttaja, Helsingin kaupungin kiinteistövirasto - arkkitehtisuunnittelu, Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa Oy - rakennesuunnittelu, Insinööritoimisto SuunnitteluKORTES Oy ja Suomen IP-Tekniikka Oy.