LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T. SISÄILMASTOLUOKITUS 2008 Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T SISÄILMASTOLUOKITUS 2008 Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset Tässä ohjekortissa esitetään Sisäilmastoluokitus 2008, joka korvaa 2001 ilmestyneen Sisäilmastoluokitus 2000:n. Sisäilmastoluokitus 2008 on tarkoitettu käytettäväksi rakennus- ja taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin sekä rakennustarviketeollisuuden apuna, kun tavoitteena on rakentaa entistä terveellisempiä ja viihtyisämpiä rakennuksia. Luokitusta voidaan käyttää uudisrakentamisen lisäksi soveltuvin osin myös korjausrakentamisessa. OHJEET joulukuu 2008 1 (22) korvaa LVI 05-10318 RT 07-10741 RT 07-10790 KH 27-00337 Ratu 424-T SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE SISÄILMASTOLUOKITUKSEN KÄYTTÖ 1 SISÄILMASTON TAVOITEARVOT (S) 1.1 Soveltamisala 1.2 Sisäilmastoluokat 1.3 Sisäilmaston tekniset tavoitearvot rakennuksen käytön aikana 1.3.1 Yleistä 1.3.2 Lämpöolosuhteiden tavoitearvot 1.3.3 Ilman laadun tavoitearvot 1.3.4 Ääniolosuhteiden tavoitearvot 1.3.5 Valaistuksen tavoitearvot 1.4 Luokituksen vaatimusten todentaminen 1.4.1 Luokituksen käyttö sopimuksissa 1.4.2 Soveltaminen kiinteistönhoitosopimuksissa 2 SUUNNITTELU- JA TOTEUTUSOHJEET 2.1 Rakennuttaminen 2.1.1 Tavoitteen asettaminen 2.1.2 Suunnittelun ohjaus 2.1.3 Sisäilmastoluokituksen huomioon ottaminen asiakirjoissa 2.2 Rakennussuunnittelu ja rakennusmateriaalien valinta 2.2.1 Rakennus- ja rakennesuunnittelu 2.2.2 Pintarakenteiden suunnittelu 2.3 Työmaasuunnittelu 2.3.1 Yleistä 2.3.2 Veden- ja kosteudenhallintasuunnitelma 2.3.3 Rakennustöiden puhtausluokitus (P) 2.3.4 Rakennuksen puhtauden arviointi 2.3.5 Rakennustöiden puhtausluokitus luokan P1 toteutusohjeet 2.4 Talotekniikkasuunnittelu 2.4.1 Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän suunnittelu 2.4.2 Ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelu 2.4.3 Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokitus (P) 3 VAATIMUKSET RAKENNUSTUOTTEILLE 3.1 Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M) 3.1.1 Yleistä 3.1.2 Rakennusmateriaalien päästöluokat 3.1.3 Mittausmenetelmät 3.2 Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus (M) 3.2.1 Yleistä 3.2.2 Ilmanvaihtotuotteiden puhtausvaatimukset 4 LÄHDEVIITTEET

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 2 ESIPUHE Hyvä sisäilmasto on yksi rakentamisen tärkeimpiä tavoitteita. Sisäilmaston lopulliseen laatuun vaikuttavat yhtä lailla lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteet, rakennustekniikka, rakennustöiden suorittaminen ja käytetyt materiaalit sekä rakennuksen käyttö ja kunnossapito. Hyvä sisäilmasto edellyttää esitettyjen asioiden huomioonottamista suunnittelun, rakentamisen ja käytön kaikissa vaiheissa. Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus julkaistiin vuonna 1995 ja sen päivitetty versio vuonna 2001 nimellä Sisäilmastoluokitus 2000. Sisäilmastoluokitus on yleisesti käytössä toimitilarakennusten sisäilmaston tavoitteiden asettamisessa. Rakennusmateriaalien emissioiden suhteen Suomessa on saatu aikaan merkittävä parannus sisäilman laatuun. Rakennustietosäätiö RTS on myöntänyt pintamateriaalien päästöluokituksen mukaisen M1-merkin noin 1 300 rakennusmateriaalille (joulukuu 2008). Myös rakennustöiden puhtausluokituksen käyttö on viime vuosina yleistynyt. Sisäilmastoluokituksen käytöstä tehdyt väitöskirjatutkimukset (Tuomainen 2001, Järnström 2007) ovat osoittaneet, että sisäilmaston laatua voidaan parantaa käyttämällä sisäilmastoluokituksen tavoitteita ja noudattamalla sen ohjeita. Näihin tietoihin ja käytännön kokemuksiin pohjautuen on tässä luokituksessa korvattu eräitä vaikeasti suunniteltavia ja todennettavia suureita yksityiskohtaisemmilla suunnittelu- ja toteutusohjeilla. Rakennustöiden puhtaudelle on asetettu mitattavat tavoitteet. Lämpöolojen ja ilmanvaihdon tavoitearvoja on täsmennetty uusimpaan tutkimustietoon ja kansainvälisiin standardeihin perustuen. Kokonaan uutena asiana luokitukseen on otettu ääni- ja valaistusolosuhteiden tavoitteet. Sisäilmastoluokitus 2008 -asiakirjan laati Sisäilmayhdistys ry diplomi-insinööri Jorma Säterin johdolla. Käsikirjoituksen laatimiseen osallistuivat restonomi (AMK) Tarja Andersson, TkT Valtteri Hongisto ja TkT Jarek Kurnitski. Tämä asiakirja korvaa Jorma Säterin ja diplomi-insinööri Harri Hahkalan vuonna 2001 laatiman Sisäilmastoluokitus 2000:n (LVI 05-10318, RT 07-10741/RT 07-10790, Ratu 424-T, KH 27-00337). Työtä rahoittivat ympäristöministeriö, Sisäilmayhdistys ry, Fläkt Woods Oy, HB Sisäilmatutkimus Oy ja Sisäilmamestarit Oy. Hankkeen ohjausryhmänä toimi Rakennustietosäätiö RTS:n päätoimikunta PT 17 Sisäilmastoluokitus, jonka jäseninä olivat: Risto Ruotsalainen (Allergia- ja Astmaliitto ry), puheenjohtaja, Jacob Fellman (Paroc Oy Ab), Gunnar Forsman (maxit Oy Ab), Jari Inkinen (Sisustusarkkitehdit Gullsten & Inkinen Oy), Ari Ilomäki (Metsäteollisuus ry), Vesa Juola (Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry), Kaisa Kauko (Ympäristöministeriö), Esko Kukkonen (Ausum), Kari Kulmala (RaSi ry), Eero Palomäki (Työterveyslaitos), Pertti Pasanen (Kuopion yliopisto), Jorma Railio (LVI-talotekniikkateollisuus ry), Mika Ronkainen (Kiilto Oy), Hannele Rämö (Asumisterveysliitto AsTe ry), Kristina Saarela, Jukka Sainio (Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy), Tiina Strand (Rakennustieto Oy), Leif Wirtanen (Tikkurila Oy), Riikka Vitakoski (Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry), Pekka Vuorinen (Rakennusteollisuus RT ry), Laura Sariola (Rakennustietosäätiö RTS), sihteeri. Sisäilmastoluokituksen luonnosversioista järjestettiin lausuntokierros kesällä 2008. Annetut kirjalliset lausunnot on otettu huomioon tässä luokituksen viimeistellyssä versiossa. Suomen Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL sekä Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL suosittelevat jäsenilleen luokituksen käyttöönottamista rakentamisen laadun edistämiseksi. Espoossa joulukuussa 2008 Sisäilmayhdistys ry Rakennustietosäätiö RTS Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 3 SISÄILMASTOLUOKITUKSEN KÄYTTÖ Sisäilmastoluokitus 2008 on tarkoitettu käytettäväksi rakennus- ja taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin sekä rakennustarviketeollisuuden apuna, kun tavoitteena on rakentaa entistä terveellisempiä ja viihtyisämpiä rakennuksia. Luokitusta voidaan käyttää uudisrakentamisen lisäksi soveltuvin osin myös korjausrakentamisessa. Luokitus antaa sisäilmaston tavoite- ja suunnitteluarvot. Se tukee rakennuttajien, suunnittelijoiden, laitevalmistajien, urakoitsijoiden ja käyttöhenkilöstön työtä. Luokitusasiakirjaan voidaan viitata rakennusselostuksessa ja LVI-selostuksessa (Rakennusselostusmallin ja LVI-selostusmallin liitekortit). Luokitus täydentää Suomen rakentamismääräyksiä, rakennustöiden yleisiä laatuvaatimuksia (MaalausRYL 2001, RunkoRYL 2000, SisäRYL 2000, TalotekniikkaRYL 2002), rakennusselostusohjetta (RT 15-10723, RT 15-10921), LVI-selostusohjetta (LVI 03-10360), urakkarajaliitteen mallia (LVI 03-10299, RT 16-10699), RT- ja LVI-ohjekortteja sekä muita rakentamiseen liittyviä asiakirjoja. Luokitus ei kumoa viranomaissäännöksiä ja niistä julkaistuja tulkintoja. Luokituksen ensimmäinen luku Sisäilmaston tavoitearvot käsittelee lämpöoloja, ilman epäpuhtauksia sekä ääni- ja valaistusolosuhteita. Siinä on rajoituttu niihin tekijöihin, joista on tutkimukseen tai hyvään rakentamistapaan perustuvaa tietoa tavoitearvojen antamiseksi. Luokituksessa on esitetty suureita, jotka voidaan mitata yleisesti hyväksytyillä menetelmillä kohtuullisin kustannuksin. Tavoitearvojen lisäksi sisäilmastoluokituksessa on esitetty erillisenä taulukkona tärkeimmät lämmitys-, jäähdytys- ja ilmanvaihtolaitteiden suunnittelussa tarvittavat sisäilmastosuureiden arvot. Lämpöolojen osalta ne on sidottu suunnittelusäähän, joka on myös määritelty. Luokituksen toinen osa Suunnittelu- ja toteutusohjeet käsittelee suunnittelussa ja rakennustyömaan eri vaiheissa noudatettavia periaatteita ja menettelytapoja. Ohjaus on tarpeen, jotta tilojen sisäilmastotavoitteet tulisivat otetuiksi huomioon rakentamisen kaikissa vaiheissa. Siinä esitettävät asiat koskevat lähinnä rakennus- ja LVI-urakoitsijoita, mutta se sisältää myös suunnitteluun, laitevalmistukseen ja käyttöön kohdistuvia vaatimuksia. Luokituksen kolmannen osan Vaatimukset rakennustuotteille tarkoituksena on edistää vähäpäästöisten rakennusmateriaalien ja puhtaiden ilmanvaihtotuotteiden kehittämistä ja käyttöä. Rakennusmateriaaleja tarkastellaan ainoastaan niiden kemiallisten päästöjen kannalta. Rakennusmateriaalien päästöluokitus sisältää rakennusmateriaalien päästöjen raja-arvot ja niiden luokituksen. Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus esittää yleiset vaatimukset ilmanvaihtotuotteiden puhtaudelle ja yksityiskohtaiset vaatimukset kanaville, kanavaosille, säätö- ja palopelleille sekä suodattimille ja äänenvaimentimille. Muille tuotteille on esitetty sisäilman laatuun vaikuttavia erityisvaatimuksia. Sisäilmastotavoitteiden asettaminen Sisäilmastoluokituksen tavoitteet, vaatimukset ja ohjeet otetaan huomioon rakennushankkeen jokaisessa vaiheessa. Rakennuttaja valitsee sisäilmaston tavoitearvot yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa. Tavoitearvot valitaan luvussa Sisäilmaston tavoitearvot mainittuja arvoja hankekohtaisesti soveltaen joko valitsemalla kaikki valitun luokan mukaiset arvot, valitsemalla eri luokista tarpeen mukaiset arvot tai asettamalla halutuille ominaisuuksille erikseen harkitut arvot. Tavoitellun lopputuloksen saavuttamiseksi tulee rakennuttajan ohjata suunnittelua kirjaamalla sisäilmastotavoitteet selkeästi (esim. sisäilmastoluokituksen avulla) kaikkien suunnittelijoiden tiedoksi. Kunkin suunnittelijan tulee osaltaan huolehtia siitä, että valitut sisäilmastotavoitteet ja niiden perusteella tehdyt suunnitteluratkaisut esitetään asiakirjoissa: piirustuksissa, työselostuksissa, urakkarajaliitteessä ja työmaan laatusuunnitelmassa. Pääsuunnittelijan tulee huolehtia, että asiakirjojen ristiriidattomuus varmistetaan myös valittujen sisäilmaston suunnitteluratkaisujen osalta. Sisäilmastotavoitteiden asettamisen jälkeen on suunnittelijoiden kuvattava tekniset ratkaisut, joilla tavoitteisiin päästään. Apuna toimii tämän asiakirjan luku 2 Suunnittelu- ja toteutusohjeet. Rakennustöiden suunnittelua ja ohjausta varten on valittava rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmien puhtausluokat (valitsemalla kaikki valitun luokan mukaiset vaatimukset tai asettamalla halutuille kohdille erikseen harkitut vaatimukset) sekä rakennusmateriaalien valintaa varten rakennusmateriaalien päästöluokka ja ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokka. Tavoitteiden saavuttaminen ei sinänsä edellytä joidenkin tiettyjen teknisten ratkaisujen käyttöä, vaan kaikki tavoitteet täyttävät ratkaisut ovat mahdollisia. Suomen ilmastossa ja nykyisillä sisäisillä lämpökuormilla sisäilmastoluokan S1 saavuttaminen edellyttää kuitenkin käytännössä koneellista jäähdytystä ja huonekohtaista lämpötilan säätöä. Sisäilmastoluokkaan S2 saatetaan päästä taitavalla rakennussuunnittelulla ilman koneellista jäähdytystä. Sisäilmastoluokassa S3 huonelämpötilat voivat nousta korkeiksi lämpimällä säällä auringon säteilyn ja muiden lämpökuormien vaikutuksesta. Tarvittaessa yksittäiset tavoitearvot voidaan valita eri luokista. Sisäilmastoluokituksen käytön rajoitukset Sisäilmastoluokitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi rakennuksen terveellisyyden arvioinnissa. Esitettyjä tavoitearvoja voidaan käyttää sisäilman laadun mittaamisessa ja tarkastamisessa, mutta se on tarpeen vain erityistapauksissa. On huomattava, ettei esitettyjen aineiden tavoitearvojen alittuminen takaa huoneilman terveellisyyttä täydellisesti, koska tavoitearvoja pienemmätkin pitoisuudet voivat aiheuttaa oireita herkille ihmisille. Toisaalta tavoitearvojen ylittyminen ei nykytietämyksen mukaan merkitse välitöntä terveysvaaraa. Sisäilmaston terveyshaittojen arvioinnissa voidaan asuntojen osalta käyttää sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjetta (LVI STM-00288, RT STM-21232, KH STM-10391) ja sitä täydentävää Asumisterveysopasta (Aurola ja Välikylä 2008) tai Suomen LVI-liiton julkaisemaa Sisäilmaston kuntotutkimusohjetta. Työpaikkojen sisäilmaongelmien ratkaisemista on käsitelty mm. Työterveyslaitoksen julkaisemassa Sisäilman hyväksi raportissa (Lahtinen ym. 2006). Sisäilmaston tavoitearvot (S) Ohjeet suunnittelulle ja toteutukselle Ohjeet rakennuttajalle Vaatimukset rakennustuotteille Rakennus ja rakenteet Ohjeet rakennus- ja rakennesuunnittelulle Rakennustöiden puhtausluokitus (P) Vaatimukset kosteuden hallinnasta Talotekniikka Suunnitteluarvot Ilmanvaihtolaitoksen puhtausluokitus (P) Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M) Päästökriteerit Muut vaatimukset Ilmanvaihto-tuotteiden puhtausluokitus (M) Yleiset vaatimukset Tuoteryhmäkohtaiset vaatimukset Kuva 1. Sisäilmastoluokituksen rakenne.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 4 1 SISÄILMASTON TAVOITEARVOT (S) 1.1 Soveltamisala Sisäilmastoluokitus on tarkoitettu käytettäväksi asetettaessa sisäilmastotavoitteita, jotka koskevat tavanomaisia työ- ja asuintiloja (toimisto- ja julkiset rakennukset, koulu-, päiväkotija asuinrakennukset sekä muut vastaavat rakennukset). Huoneiden poikkeuksellisia sisäilmastotavoitteita ja erityistilojen vaatimuksia ei luokituksessa esitetä, vaan ne on määriteltävä tapauskohtaisesti luokkia valittaessa. Sisäilmastoluokitus on tarkoitettu rakennuskohteen käyttäjän, omistajan, rakennuttajan ja suunnittelijoiden apuvälineeksi sisäilmaston tavoitetasojen määrittämisessä. Luokituksessa määritellyt tavoitetasot kuvaavat nykytiedon mukaan terveyden ja viihtyisyyden kannalta turvallisia, viranomaisvaatimuksia korkealaatuisempia sisäilmasto-olosuhteita. Luokitus on tarkoitettu ensisijaisesti uudisrakennuskohteiden sisäilmastotavoitteiden asettamiseen, mutta soveltaen sitä voidaan käyttää myös perusparannushankkeen tavoitteiden asettelussa. Osa sisäilmaston tavoitearvoista voidaan tapauskohtaisesti soveltaen liittää kiinteistönhoitosopimuksiin. Tässä yhteydessä ei ole suositeltavaa käyttää pelkästään luokkien nimiä ( S1 ), vaan määritellä ko. sopimuksessa käytettävät suureet (esim. lämpötila, hiilidioksidipitoisuus). Sisäilmastoluokitus ei ole viranomaisohje tai sellaisen tulkinta. Luokituksessa mainitut asiat muuttuvat sopimusosapuolia sitoviksi siinä muodossa, kuin niihin yksilöidysti viitataan hankkeen sopimusasiakirjoissa. Tärkeimmät sopimusasiakirjat, joissa luokitukseen voidaan viitata, ovat omistajan ja käyttäjän välinen esivuokrasopimus/ryhtymispäätös, konsulttisopimukset, urakkasopimukset (urakkarajaliite, työselostukset ja piirustukset). Lisäksi sisäilmastoluokituksen asioita esitetään työmaan laatusuunnitelmassa. Sopimusasiakirjoissa käytetään mahdollisimman täsmällisiä ja yksilöityjä viittauksia. Esimerkiksi pelkkä sisäilmastoluokan mainitseminen ei yksistään riitä, vaan työselostuksiin on syytä kirjoittaa ne vaatimukset, jotka ko. luokan saavuttamiseksi edellytetään. Sisäilmastoasiat otetaan tavanomaisessa rakennushankkeessa huomioon samalla tavalla kuin muutkin toiminnalliset vaatimukset. Rakennuttaja valitsee kohteen kannalta sopivan tavoitetason ja suunnittelijat laativat ratkaisun, jolla valittu tavoitetaso saavutetaan. Urakoitsijat toteuttavat suunnitelmien mukaisen rakennuksen. Tavoitetasojen täyttyminen varmistetaan valvomalla, että toteutus vastaa suunnitteluratkaisuja. Mittausmenetelmät ja säädökset, joihin tämä asiakirja perustuu, ovat vuoden 2008 joulukuussa voimassaolevia. 1.2 Sisäilmastoluokat Sisäilmastoluokituksen tavoitearvot on pyritty asettamaan siten, että luokka S3 vastaa maankäyttö- ja rakennuslain (LVI YM-00365, RT YM1-21357, KH YM-10488) sekä terveydensuojelulain 309/2006 (LVI STM-00341, RT STM-21319, KHSTM-10460) vaatimuksia. Nykytietämyksen mukaan tämän luokituksen tavoitearvojen toteutuessa ei terveille henkilöille aiheudu terveyshaittaa, jos rakennuksessa on suunnitellulla tavalla toimiva ilmanvaihto eikä erityisiä epäpuhtauslähteitä ole. Sisäilmastoluokitus on kolmitasoinen: laatuluokat S1, S2 ja S3. Luokka S1 on paras, mikä merkitsee suurempaa tyytyväisten osuutta. Tavoitteen asettaminen sisäilmastolle edesauttaa eri toimijoiden yhteistyötä ja vähentää siten terveyttä tai viihtyvyyttä vaarantavien ongelmien syntymisen riskiä. S1: Yksilöllinen sisäilmasto Tilan sisäilman laatu on erittäin hyvä eikä tiloissa ole havaittavia hajuja. Sisäilmaan yhteydessä olevissa tiloissa tai rakenteissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Lämpöolot ovat viihtyisät eikä vetoa tai ylilämpenemistä esiinny. Tilan käyttäjä pystyy yksilöllisesti hallitsemaan lämpöoloja. Tiloissa on niiden käyttötarkoituksen mukaiset erittäin hyvät ääniolosuhteet ja hyviä valaistusolosuhteita tukemassa yksilöllisesti säädettävä valaistus. S2: Hyvä sisäilmasto Tilan sisäilman laatu on hyvä eikä tiloissa ole häiritseviä hajuja. Sisäilmaan yhteydessä olevissa tiloissa tai rakenteissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Lämpöolot ovat hyvät. Vetoa ei yleensä esiinny, mutta ylilämpeneminen on mahdollista kesäpäivinä. Tiloissa on niiden käyttötarkoituksen mukaiset hyvät ääni- ja valaistusolosuhteet. S3: Tyydyttävä sisäilmasto Tilan sisäilman laatu ja lämpöolot sekä valaistus- ja ääniolosuhteet täyttävät rakentamismääräysten vähimmäisvaatimukset. Eri suureiden tavoite- ja suunnitteluarvot voidaan valita eri laatuluokista. Tarvittaessa jonkin suureen arvo voidaan määritellä tapauskohtaisesti.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 5 Taulukko 1.3.1 Lämpötilan tavoitearvot. S1 S2 S3 Operatiivinen lämpötila t op [ C] t u 10 C 21,5* 21,5 21 10 < t u 20 C 21,5 + 0,3 (t u 10)* 21,5 + 0,3 (t u 10) 21 + 0,4 (t u 10) t u > 20 C 24,5* 24,5 25 Sallittu poikkeama tavoitearvosta [ C] ±0,5 ±1,0 ±1,0 Operatiivisen lämpötilan enimmäisarvo [ C] t op +1,5 t u 10 C: t op +1,5 10 < t u 20 C: 21,5 + 0,4 (t u 10) t u > 20 C: 27 t u 15 C: 25 t u >15 C: t umax +5 Operatiivisen lämpötilan vähimmäisarvo [ C] 20 20 18 Olosuhteiden pysyvyys [% käyttöajasta] toimi- ja opetustilat 95 % 90 % asunnot 90 % 80 % * S1-luokassa operatiivisen lämpötilan on oltava tila/huoneistokohtaisesti aseteltavissa välillä t op ±1,5 C. Jos samassa huoneessa on useita henkilöitä, käytetään lämpötilan tavoitetasona taulukossa esitettyjä tavoitearvoja. 1.3 Sisäilmaston tekniset tavoitearvot rakennuksen käytön aikana 1.3.1 Yleistä Taulukoissa 1.3.1 1.3.5 on esitetty sisäilmaston tekniset tavoitearvot, joita käytetään sisäilmaston tavoitetason määrittelyssä rakennushankkeen suunnittelussa. Tavoitearvot koskevat huonetilan oleskeluvyöhykettä (ilman liikenopeuden osalta työpistettä 0,1 ja 1,1 m korkeudelta mitattuna). Oleskeluvyöhyke alkaa lattiasta ja ulottuu 1,8 metrin korkeuteen sekä 0,6 metrin päähän seinistä (RakMK D2). Äänitasoja tarkastellaan yleensä joko 1,2 metrin tai 1,5 korkeudella lattiasta. Ilma- ja askelääneneristävyyden sekä jälkikaiunta-ajan mittaukset tehdään näitä koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti. Kohdassa 1.2 esitetyt S1- ja S2-luokan tavoitteet täyttyvät pääsääntöisesti, jos rakennuksen toteutuksessa on noudatettu tämän luokitusasiakirjan luvussa 2 kuvattuja menettelyjä sekä luvussa 3 asetetut vaatimukset täyttäviä luokiteltuja rakennusmateriaaleja ja ilmanvaihtotuotteita. Lisäksi rakennuksen ilmanvaihdon tulee olla luvussa 2.4.2 esitettyjen suunnitteluarvojen mukainen eikä rakennuksessa saa olla erityisiä epäpuhtauslähteitä. Esitettyjä tavoitearvoja voidaan käyttää myös sisäilmaston laadun mittaamisessa ja tarkastamisessa. 1.3.2 Lämpöolosuhteiden tavoitearvot Ulkolämpötilalla tu tarkoitetaan ulkoilman 24 tunnin liukuvaa keskiarvoa lähimmällä säähavaintopaikalla. Ulkolämpötilalla tumax tarkoitetaan ulkoilman lämpötilan viiden tunnin enimmäisjakson keskiarvoa. Tilan käyttäjän toivomuksesta voidaan lämpötilan antaa laskea alle tavoitetason tai antaa kesällä nousta yli tavoitetason. Lämpötilan tulee olla tavoitearvon sallitun poikkeaman alueella olosuhteiden pysyvyyden edellyttämän ajan laskettuna rakennuksen suunnitellusta käyttöajasta. Lämpötilan yhden tunnin liukuva keskiarvo ei saa suunnitellulla käytöllä mitoitussäällä tarkasteluna käyttöaikana alittaa vähimmäis- tai ylittää enimmäisarvoja. Lämpötila mitataan esimerkiksi nestepatsaslämpömittarilla tai sähköisellä anturilla oleskeluvyöhykkeeltä 1,1 m (työpisteessä 0,6 m) korkeudelta standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukaisesti. Operatiivisen lämpötilan asemasta voidaan usein tarkastella huonelämpötilaa. Kuitenkin, jos pintojen lämpötilat poikkeavat selvästi ilman lämpötilasta (esim. huonosti eristetty vaippa, 2-lasiset ikkunat, suuret ikkunat, useita ulkoseiniä, lattian alla lämmittämätön tila, auringonsäteily, lattialämmitys, kattolämmitys, jäähdytyskatto), määritetään operatiivinen lämpötila laskemalla se ilman ja pintojen lämpötiloista tai mittaamalla esimerkiksi pallolämpömittarilla standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS- käsikirja 103) mukaisesti. 1.3.3 Ilman laadun tavoitearvot Hiilidioksidipitoisuustavoite koskee ihmisperäistä hiilidioksidia, ja se mitataan esimerkiksi infrapunamittarilla. Sosiaali- ja terveysministeriön sisäilman radonpitoisuuden tavoitearvo uusille asunnoille on alle 200 Bq/m 3. Asunnon radonpitoisuuden vuosikeskiarvon tulee olla alle 400 Bq/m 3. Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D2 Sisäilmasto ja ilmanvaihto, antaa sisäilman radonpitoisuuden ohjearvoksi 200 Bq/m 3. Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan B3 Pohjarakenteet määräysten mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Työpaikan työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saa ylittää 400 Bq/m 3. Radonpitoisuus määritetään Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä mittausmenetelmällä tai laitteella. Olosuhteiden pysyvyyttä tarkastellaan hiilidioksidipitoisuuden yhden tunnin liukuvan keskiarvon avulla. 1.3.4 Ääniolosuhteiden tavoitearvot Rakennuksen ääniolosuhteet suunnitellaan standardin SFS 5907 Rakennusten akustinen luokitus mukaisesti. Standardissa A-luokka vastaa korkeinta tavoitetasoa ja C-luokka alinta ns. vähimmäistasoa. Tilan akustinen luokka valitaan tilakohtaisesti. Sisäilmastoluokassa S2 pyritään vähintään luokkaan C, mutta tilakohtaisesti voidaan valita tavoitteita myös luokasta B. Sisäilmastoluokassa S1 tavoitetasona on luokka B, mutta tilakohtaisesti voidaan tavoitearvot valita myös luokista A tai C. Taulukossa 1.3.4 on esitetty esimerkkejä S1-, S2- ja S3-luokkia vastaavista akustisen suunnittelun tavoitearvoista. 1.3.5 Valaistuksen tavoitearvot Sisätilojen työkohteiden valaistus suunnitellaan standardin SFS-EN 12464-1 mukaisesti. Standardissa on esitetty vain vähimmäisvaatimustaso, joten yleisvalaistuksen suunnittelu tehdään S1- ja S2-luokissa samoin peruskriteerein. S1-luokassa työpistevalaistuksen tulee olla käyttäjän säädettävissä. Tiloille valitaan niiden käyttötarkoituksen mukaiset valaistusvoimakkuuden, tasaisuuden, häikäisyindeksin ja värintoistoindeksin

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 6 Operatiivinen lämpötila oleskeluvyöhykkeellä [ C] 30 30 29 29 S1 28 28 Operatiivisen lämpötilan on oltava tila-/huoneistokohtaisesti aseteltavissa välillä t 27 27 op±1,5 C. 26 26 25 25 24 24 Enimmäisarvo 23 23 t 22 op 22 21 21 20 20 Vähimmäisarvo 19 19 Lämpötilan tulee pysyä 95 % käyttöajasta alueella t op±0,5 C. 18 18 17 17-15 -10-5 0 5 10 15 20 25 Ulkolämpötila (24 h keskiarvo) [ C] Operatiivinen lämpötila oleskeluvyöhykkeellä [ C] 30 30 29 29 S2 28 28 27 26 25 27 26 25 24 24 Enimmäisarvo 23 23 t op 22 22 21 21 20 20 Vähimmäisarvo 19 19 Lämpötilan tulee pysyä 90 % käyttöajasta alueella t op±1,0 C. 18 18 17 17-15 -10-5 0 5 10 15 20 25 Ulkolämpötila (24 h keskiarvo) [ C] Operatiivinen lämpötila oleskeluvyöhykkeellä [ C] 30 30 29 29 S3 28 28 27 27 26 26 Enimmäisarvo 25 25 24 24 23 23 t 22 op 22 21 20 19 18 17 Vähimmäisarvo 21 20 19 18 17-15 -10-5 0 5 10 15 20 25 Ulkolämpötila (24 h keskiarvo) [ C] Kuva 1.3.1 Operatiivisen lämpötilan tavoitearvot. Tummennettu alue kuvaa kyseisen luokan tavoitearvoaluetta (tavoitelämpötila + sallittu poikkeama). Taulukko 1.3.2 Ilman liikenopeuden tavoitearvot. Suure Ilman liikenopeus m/s S1 S2 S3 t ilma = 21 C <0,14 <0,17 0,2 (talvi) t ilma = 23 C <0,16 <0,20 t ilma = 25 C <0,20 <0,25 0,3 (kesä) Lämpötilalla t ilma tarkoitetaan liikkuvan ilman lämpötilaa tarkastelupisteessä. Ilman nopeudella tarkoitetaan kolmen minuutin keskiarvoa työpisteessä. Se mitataan suuntariippumattomalla anemometrillä standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukaisesti. Tulosten käsittelyssä mittaustulos ja asetettu tavoitearvo esitetään kahden desimaalin tarkkuudella siten, että viimeinen merkitsevä numero on 0 tai 5. Taulukko 1.3.3. Ilman laadun tavoitearvot. S1 S2 S3 Hiilidioksidipitoisuus [ppm] <750 <900 <1 200 Radonpitoisuus [Bq/m 3 ] <100 <100 <200 Olosuhteiden pysyvyys [% käyttöajasta] toimi- ja opetustilat asunnot 95 % 90 % 90 % 80 % Taulukko 1.3.5. Esimerkkejä valaistussuunnittelun tavoitearvoista SFS-EN 12464-1 mukaan. Valaistusvoimakkuus, työalue [lx] >500 Valaistusvoimakkuus, lähialue [lx] >300 Häikäisyindeksi UGR L <19 Värintoistoindeksi R a >80 arvot standardin SFF-EN 12464-1 luvun 5 taulukoiden mukaisesti. Standardin lisäksi asuintiloille esitetään tässä sisäilmastoluokituksessa seuraavia lisävaatimuksia. Asuintilojen keittiöiden ja kylpyhuoneiden työalueiden valaistusvoimakkuuden tulee olla vähintään 300 lx. S1-luokan asuintiloissa tulee olla himmentimellä ohjattu valaisinpistorasia ja ikkunoissa säädettävä auringonsuojaus (esim. säleverhot tai markiisit). 1.4 Luokituksen vaatimusten todentaminen 1.4.1 Luokituksen käyttö sopimuksissa Sisäilmastolle asetetut konkreettiset tavoitetasot mahdollistavat rakentamisen lopputuloksen sitomisen näihin lukuarvoihin. Tämä on mahdollista taulukossa 1.4.1 esitettyjen suureiden osalta, mutta monien ilman laatua kuvaavien suureiden osalta käytännössä tarvitaan vielä paljon kehitystyötä ennen kuin kaikkien osapuolten oikeudenmukaisen kohtelun takaavat menettelyt saadaan käyttöön. Sisäilman laadun todentamisen ongelma on se, että siihen vaikuttavat lukuisat eri tekijät, kuten ulkoilmaolosuhteet ja käyttäjien toiminta, jotka vaihtelevat voimakkaasti ajan ja paikan suhteen. Kaikki nämä sekoittavat tekijät pitäisi pystyä ottamaan huomioon todentamismittauksissa. Suunnitelma-asiakirjoissa esitetään selkeästi ne suunnitteluja takuuarvot, joiden toteutuminen voidaan tarvittaessa todentaa. Todentamisen avuksi voidaan simulointiohjelmalla laskea sisäilmaston jalanjälki standardin EN 15251:2007 liitteen I esittämällä tavalla. Tätä laskennallista jalanjälkeä voidaan todentamisessa verrata pitkäaikaismittausten tulosten perusteella määritettyyn jalanjälkeen. Myös todentamisolosuhteet tulee yksilöidä samoin kuin käytettävät mittausmenetelmät mainitsemalla standardi. Mittaustoleranssit on esitettävä esim. RakMK:n osassa D2 esitetyllä tavalla. Taulukko 1.4.1. Rakentamisen ja kiinteistönhoidon sopimuksiin soveltuvat suureet. Huonelämpötila Ilman liikenopeus Mitoitusilmavirta Lämmitys- ja ilmastointilaitteiden äänitaso Ääniolosuhteita koskevat suureet (taulukko 1.3.4) Valaistusvoimakkuus Radonpitoisuus Hiilidioksidipitoisuus

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 7 Taulukko 1.3.4. Esimerkkejä akustisten suureiden tavoitearvoista tavanomaisimpien tilojen tapauksessa standardin SFS 5907 mukaisesti. Standardissa on esitetty lisää tavoitearvoja erilaisten käyttötarkoitusten ja erikoistilanteiden varalle. Tila ja suure Merkintä yksikkö S1 S2 S3 Asuinhuone Ilmaääneneristysluku kahden asunnon välillä R' w db 58 55 55 Askeläänitasoluku ympäröivistä tiloista 1) L' n,w db 49 53 53 LVIS-laitteiden äänitaso asuinhuoneissa L A,eq db 24 28 28 LVIS-laitteiden äänitaso keittiössä L A,eq db 33 33 33 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso päiväsaikaan klo 7 22 L A,eq,07-22 db 30 35 35 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso yöaikaan klo 22 7 L A,eq,22-07 db 25 30 30 1 2 hengen toimistohuone Ilmaääneneristysluku työhuoneiden välillä R' w db 44 40 35 Ilmaääneneristysluku käytävälle R' w db 30 25 Askeläänitasoluku ympäröivistä tiloista L' n,w db 63 63 63 Jälkikaiunta-aika 2) T s 0,5 0,6 0,7 LVIS-laitteiden äänitaso L A,eq db 35 35 40 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso L A,eq,07-22 db 40 40 40 Neuvotteluhuone Ilmaääneneristysluku naapurihuoneeseen R' w db 48 44 40 Ilmaääneneristysluku käytävälle R' w db 35 30 30 Askeläänitasoluku ympäröivistä tiloista L' n,w db 58 63 63 Jälkikaiunta-aika 2) T s 0,5 0,6 0,7 LVIS-laitteiden äänitaso L A,eq db 35 35 35 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso L A,eq,07-22 db 35 35 40 Avotilatoimisto Ilmaääneneristysluku työhuoneeseen R' w db 30 25 25 Ilmaääneneristysluku neuvotteluhuoneeseen R' w db 35 3 0 30 Askeläänitasoluku ympäröivistä tiloista L' n,w db 63 63 63 Puheen leviämisvaimennusaste 3) DL 2 db 11 9 7 Häiritsevyyssäde 3) r D m 8 11 11 LVIS-laitteiden äänitaso 4) L A,eq db 40-42 40...42 40...42 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso L A,eq,07-22 db 40 40 45 Opetustila Ilmaääneneristysluku luokkien välillä ja luokasta käytävään kun välissä R' w db 48 44 44 ei ole ovea Ilmaääneneristysluku luokkien välillä ja luokasta käytävään kun välissä R' w db 39 34 34 on ovi Askeläänitasoluku ympäristöstä L' n,w db 63 63 63 Jälkikaiunta-aika 2) T s 0,6-0,8 0,6...0,8 0,6...0,8 Puheensiirtoindeksi STI 0,8 0,7 0,7 LVIS-laitteiden äänitaso L A,eq db 33 33 33 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso L A,eq,07-22 db 30 35 35 Terveydenhoidon vastaanottohuone, tutkimushuone, hoitohuone Ilmaääneneristysluku naapurihuoneeseen R' w db 52 48 48 Ilmaääneneristysluku käytävälle R' w db 39 34 34 Askeläänitasoluku ympäröivistä tiloista L' n,w db 63 63 63 Jälkikaiunta-aika 2) T s 0,6 0,8 0,8 LVIS-laitteiden äänitaso L A,eq db 33 33 33 Rakennuksen ulkopuolisten lähteiden äänitaso L A,eq,07-22 db 35 35 35 1) Luokassa S1 mittalukuna sovelletaan pelkän L n,w sijaan mittalukua L n,w +C i,50-2500 2) Jälkikaiunta-aika määritetään kalustetussa huoneessa oktaavikaistojen 250...4000 Hz keskiarvona. 3) Puheen leviämisvaimennusaste DL 2 ja häiritsevyyssäde r D korvaavat jälkikaiunta-ajan käytön avotilatoimistoissa. DL 2 kertoo tilan ja kalusteiden vaimennustehokkuudesta siten, miten monta db puheääni vaimenee etäisyyden kaksinkertaistuessa. r D kertoo, minkä etäisyyden jälkeen puheensiirtoindeksin STI arvo laskee alle arvon 0,50. Ohjearvot on esitetty ohjeessa RIL 243-3-2008 ja siirtyvät standardiin SFS 5907, kun sitä päivitetään. 4) Avotilatoimistoissa taustaäänitasoa ei tule mitoittaa alhaiseksi, jotta puheäänet eivät erottuisi pitkien matkojen päähän. Tämän vuoksi keskiäänitaso mitoitetaan vähintään tasolle 40 db. Se ei kuitenkaan saa ylittää arvoa 42 db. Taustaääni voidaan myös luoda keinotekoisesti ns. peiteäänijärjestelmällä.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 8 Tavoitearvojen toteutuminen tulee todentaa riittävän kattavilla ja luotettavilla mittauksilla. Mittaukset tulee tehdä myös rakennuksen käyttöaikana, jos on syytä epäillä tavoitearvojen toteutumista. Lyhytkestoisilla mittauksilla voidaan tarkastaa lämpöolojen tavoitearvojen toteutumista rakennuksen ollessa käytössä talvella, kun ulkolämpötila on alle 0 C, ja kesällä, kun ulkolämpötila on yli +15 C ja sää on selkeä. Arvojen toteutuminen muissa kuin mittausolosuhteissa tarkastetaan laskennallisesti ottamalla huomioon myös lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden tehot. Suunnittelu- ja tavoitearvojen tarkastuksessa käytetään mittareita, joiden kalibrointi on voimassa. Mittausten laajuus on standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukainen (sisäilmastoluokka S1 vastaa standardin tasoa C, luokka S2 tasoa B ja luokka S3 tasoa A). 1.4.2 Soveltaminen kiinteistönhoitosopimuksissa Tämä luokitusasiakirja on tehty lähinnä uudisrakentamisen tueksi. Kiinteistönhoitosopimuksissa ja niissä toteutusmuodoissa, joissa kiinteistönhoito on sisällytetty sopimukseen, voidaan soveltaen käyttää taulukoissa 1.3.1 1.3.5 esitettyjä suureita. Sovellettaessa sisäilmaston tavoitearvoja kiinteistönhoitosopimuksiin tulee varmistaa, että kohde on alun perin suunniteltu ja toteutettu ko. tavoitteiden toteutumisen mahdollistavalla tavalla. 2.1.2 Suunnittelun ohjaus Rakennuttajan tulee ohjata suunnittelua kirjaamalla sisäilmastotavoitteet selkeästi (esim. Sisäilmastoluokituksen avulla) kaikkien suunnittelijoiden tiedoksi. Valitun sisäilmastoluokan toteutumista ei voi sisällyttää pelkästään yksittäisen suunnittelijan tehtäväksi, vaan kaikkien suunnitteluun osallistuvien on oltava tietoisia rakennuttajan tavoitteista. RT-ohjekortissa RT 07-10564 Rakennuksen sisäilmasto on esitetty yhteenveto eri suunnittelijoiden tehtävistä halutun sisäilmastoluokan varmistamisessa. Kunkin suunnittelijan tulee osaltaan huolehtia siitä, että valitun sisäilmastoluokan edellyttämät suunnitteluratkaisut esitetään asiakirjoissa: piirustuksissa, työselostuksissa, urakkarajaliitteessä ja työmaan laatusuunnitelmassa. Hankkeeseen ryhtyvän tulee huolehtia siitä, että asiakirjojen ristiriidattomuus varmistetaan myös valittujen sisäilmaston suunnitteluratkaisujen osalta. Tässä ohjeessa on käsitelty eräitä sisäilmastoluokkien saavuttamisen kannalta keskeisiä suunnittelun yksityiskohtia. Nämä yksityiskohdat tulee sisällyttää rakennuksen suunnitteluun ja varmistua niiden noudattamisesta rakennusvaiheessa. Suunnitelma-asiakirjoissa esitettäviä asioita on käsitelty tarkemmin tämän ohjeen luvuissa 2.2, 2.3 ja 2.4. Jos valittujen sisäilmastotavoitteiden toteutumista halutaan todentaa mittauksin, mittaukset on suunniteltava rakennuttajan ja eri suunnittelijoiden yhteistyönä. Tällöin suunnittelijoiden tulee ehdottaa todennettavaksi sopivat suureet ja asettaa niille tavoitearvot sekä kuvattava mittausmenetelmät ja olosuhteet. Todentamismittauksia voi harkita lähinnä taulukossa 1.4 esitettyjen suureiden osalta. Tiedot liitetään suunnitelmaasiakirjoihin. 2 SUUNNITTELU- JA TOTEUTUSOHJEET 2.1 Rakennuttaminen 2.1.1 Tavoitteen asettaminen Rakennuttajan/tilaajan/rakennuttajakonsultin tulee määritellä ja valita sisäilmastoa, siihen vaikuttavien rakennustöiden puhtautta ja rakennusmateriaalien päästöjä koskevat tavoitearvot rakennushankkeen hankesuunnitteluvaiheessa yhdessä suunnittelijoiden kanssa ja antaa ne tiedoksi hankkeen kaikille suunnittelijoille. Hankesuunnitteluvaiheessa asetetaan yleistavoitteet määrittämällä esim. hankeohjelmaan keskeisten tilatyyppien sisäilmastoluokat. Luonnossuunnittelussa tavoitteet tarkennetaan tilakohtaisiksi arvoiksi luvussa Sisäilmaston tavoitearvot mainittuja arvoja soveltaen. Tavoitearvot valitaan luvussa Sisäilmaston tavoitearvot mainittuja arvoja hankekohtaisesti soveltaen joko valitsemalla kaikki valitun luokan mukaiset arvot, valitsemalla tarpeen mukaan eri luokista arvot tai asettamalla halutuille ominaisuuksille erikseen harkitut arvot. Rakennustöiden suunnittelua ja ohjausta varten on valittava rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokka (valitsemalla kaikki valitun luokan mukaiset vaatimukset tai asettamalla halutuille kohdille erikseen harkitut vaatimukset) sekä rakennusmateriaalien valintaa varten rakennusmateriaalien päästöluokka. S1- ja S2-luokan laatutavoitteiden saavuttaminen edellyttää P1-luokan rakennustöitä ja ilmanvaihtojärjestelmää sekä M1- luokan rakennusmateriaalien käyttöä. Kuvatut periaatteet pätevät yleisellä tasolla. Yksittäisissä rakennushankkeissa suunnittelijoiden tulee esittää ratkaisut, joilla rakennuttajan valitsemiin sisäilmastoluokkiin päästään. 2.1.3 Sisäilmastoluokituksen huomioon ottaminen asiakirjoissa Valitut tavoitteet ja niistä seurauksena olevat tekniset erityisvaatimukset tulee esittää selkeästi kaikissa asiakirjoissa. Sisäilmaston laadun kannalta erityisen tärkeä asiakirja on urakkarajaliite. Urakkarajaliitteessä tulee olla maininta, kenen tehtävä on huolehtia mm. seuraavista seikoista: aikataulukysymykset rakenteiden kuivuminen ennen pintarakenteiden asentamista/pintakäsittelyjä talotekniikan toimintakokeet, säädöt ja vastaanotto rakenteiden suojaaminen sääolosuhteiden haitallisilta vaikutuksilta rakenteisiin tehtävien läpivientien ja rakenteiden liitoskohtien asianmukainen tilkitseminen ja tiivistys tavoitteellisen ilmaääneneristyksen saavuttamiseksi rakenteisiin tuettavien värähtelevien taloteknisten laitteiden ja putkistojen paikanpäällä tapahtuva tärinän- ja ääneneristys rakennusaikaisen vedenpoiston hoitaminen siten, etteivät rakenteet pääse kastumaan kosteudenhallintasuunnitelma osana työmaan laatusuunnitelmaa luokiteltujen rakennusmateriaalien ja ilmanvaihtotuotteiden puhtaat ja kuivat varastointitilat tai vastaavat logistiset järjestelyt edellytykset toimintakokeiden suorittamiselle työmaan laatusuunnitelma sisäilmastoluokituksen edellyttämien asioiden koulutus suunnittelijoille ja urakoitsijoille. Yksityiskohtaisemmat menettely- ja toimintatavat esitetään työselostuksissa sekä ohjeet ja velvoitteet sopimusasiakirjoissa.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 9 2.2 Rakennussuunnittelu ja rakennusmateriaalien valinta 2.2.1 Rakennus- ja rakennesuunnittelu Rakennus- ja rakennesuunnittelussa määriteltäviä sisäilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. rakennuspaikan valinta perustusten soveltuvuus ja perustusten vedenpoiston huomioon ottaminen tilojen sijoittelu lämmöneristys ikkunoiden aurinkosuojaus ilmanpitävyys suojaus ulkoiselta kosteudelta rakennus- ja sisustusmateriaalit huollettavuus ja huoltotilat siivottavuus. Rakennuspaikan ja perustamistavan valinnassa sisäilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. maaperän laatu ja mahdolliset epäpuhtaudet (radon) pohjaveden korkeus aurinko ja varjostukset vallitsevat tuulensuunnat sekä ulkoilman puhtaus ympäristön äänitaso. Toiminnoiltaan ja sisäilmastotavoitteiltaan samanlaiset tilat pyritään sijoittamaan lähekkäin. Ilmanlaadultaan likaiset tilat (ravintolat, autotallit, WC:t, jätehuoneet jne.) sijoitetaan erilleen muista tiloista siten, että likaisen ilman kulkeutuminen puhtaampiin tiloihin on mahdollisimman vähäistä. Tupakkalain 693/1976 (LVI STM-00339, RT STM-21317, KH STM-10458) mukaiset rajoitukset on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Sisäilmaston suunnittelu perustuu kaikissa sisäilmastoluokissa tupakoimattomuuteen. Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan B3 Pohjarakenteet määräysten mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Ohjeiden perusteella suunnittelun ohjearvona oleva radonpitoisuuden raja 200 Bq/m 3 ylittyy ilman vastatoimia yleisesti suurimmassa osassa maata. Radontekninen suunnittelu voidaan jättää tekemättä vain, jos paikkakuntakohtaiset radontutkimukset selkeästi osoittavat, että radonpitoisuus asunnoissa alittaa enimmäisarvon säännönmukaisesti. Jos radonia ei oteta huomioon suunnittelussa, kirjalliset perustelut liitetään rakennuskohteen suunnitelma-asiakirjoihin. Maa-ainesten vaikutus sisätilojen radonpitoisuuteen torjutaan ennen kaikkea perustamisvaiheen radontorjuntatyöllä. Rakennuksen radonpitoisuuteen voidaan vaikuttaa merkittävästi alapohjarakenteiden ja perustustavan valinnalla ja toteutuksella. Uudisrakentamisen radontorjunnan menetelmät on esitetty LVI- ja RT-ohjekortissa Radonin torjunta (LVI 37-10357, RT 81-10791). Olemassa olevien radonkorjauksia on käsitelty Asuntojen radonkorjaaminen -oppaassa (Arvela ja Reisbacka 2008). Suomen rakentamismääräyskokoelman lämmöneristysvaatimusten toteuttaminen antaa yleensä riittävän hyvän perustan lämmityskauden lämpöolosuhteiden hallintaan kaikissa sisäilmastoluokissa. Ylilämpenemisen estäminen vaatii erityistoimia sekä rakennus-, rakenne- että LVI-suunnittelulta. Ylilämpenemistä tulee ensisijaisesti ehkäistä rakenteellisin keinoin (mm. aurinkosuojaus), pienentämällä sisäisiä kuormia sekä hyödyntämällä yöviilennystä. Lämpöolojen osalta sisäilmastoluokka S1 merkitsee käytännössä koneellista (tai vastaavaa, esim. kauko- tai kallio-) jäähdytystä ja tilakohtaista lämpötilan säätöä. Sisäilmastoluokkaan S2 saatetaan päästä ilman koneellista jäähdytystä. Rakennuksen ulkovaipan ja tilojen välisten rakenteiden ilmanpitävyydet vaikuttavat ratkaisevasti epäpuhtauksien kulkeutumiseen rakennukseen ja tilojen välillä. Pyrittäessä hyvään sisäilmaston laatuun (luokat S1 ja S2) on rakennuttajan valittava rakennuksen ilmanpitävyydelle tavoitetaso, jota vastaava ilmansulkuratkaisu esitetään suunnitelmissa. Ilmanpitävyyden enimmäisarvoksi suositellaan q 50 <1 1,5 m 3 /h, ulkovaippa-m 2. Ilmanvuotoluku q 50 on vuotoilmavirta 50 pascalin koepaineella rakennuksen ulkovaipan pinta-alaa kohti laskettuna. Vastaava vuotoilmavirta rakennuksen tilavuutta kohti laskettuna on n 50, sen avulla ilmaistuna suositusarvot ovat: pientaloille: n50 <1,0 2,0 1/h muille rakennuksille n50 <0,5 0,7 l/h. Ilmanpitävyyden tavoitetaso valitaan yhdessä ilmanvaihtosuunnittelijan kanssa. Ilmanvaihtojärjestelmän on taattava riittävä perusilmanvaihto, vaikka rakennus olisi hyvin tiivis. On huolehdittava myös siitä, ettei paine-ero ulko- ja sisäilman välillä tule liian suureksi koneellisella poistoilmanvaihdolla varustetussa rakennuksessa tai huoneistossa. S1-luokan tilojen ja ilmanlaadultaan heikompien tilojen välillä vältetään läpivientejä, jos ilman virtausta ko. tilojen välillä ei pystytä hallitsemaan ilmanvaihtoteknisin keinoin. Asuinhuoneistojen ilmanpitävyydeksi suositellaan n 50<0,5 0,7 1/h (sisältäen ilmavuodot ulkovaipan sekä asuntojen välisten seinien ja välipohjien läpi). Rakennuttajan valitsema ilmanpitävyystavoite antaa mahdollisuuden todentaa toteutunut ilmanpitävyystaso mittauksella. Näitä mittauksia tarvitaan siis lähinnä rakennuttajan ja urakoitsijan välisissä riitatilanteissa tai kuntotutkimuksissa. Mittausta edeltävänä kevyempänä arviointikeinona voidaan käyttää rakennesuunnittelijan (tai muun vastaavan asiantuntijan) toteuttamaa valvontaa. Rakennusvaipan ilmanvuotoluku 50 Pa paine-erolla määritetään standardissa SFS-EN 13829 määritetyllä tavalla käyttäen mittausmenetelmää B (rakennuksen vaipan testaus). Mittaus voidaan suorittaa myös rakennuksen omilla ilmanvaihtolaitteilla, jolloin standardin B mittausmenetelmää noudatetaan soveltuvin osin. Muiden kuin pientalojen tapauksessa ilmanpitävyys mitataan joko yksittäisistä huoneistoista, porras kerrallaan tai koko rakennus kerrallaan. Alipaineistuslaitteistolla mitataan helpoiten yksittäisiä huoneistoja; rakennuksen omalla keskitetyllä ilmanvaihtokoneella taas kaikki ilmanvaihtokoneen palvelualueen huoneistot. Ulkovaipan ja huoneistojen välisiä ilmavuotoja ei eritellä. Koko kerrostalon ilmanpitävyyden arvioimiseksi yksittäisten huoneistojen mittausten pohjalta on mitattava huoneistoja pistemäisesti, esim. yksi huoneisto alimmasta ja ylimmästä kerroksesta ja lisäksi yksi huoneisto joka toisesta välikerroksesta. Tarkempia ohjeita rakennus- ja rakennesuunnitteluun annetaan mm. Terveen talon toteutuksen kriteerit -oppaissa. Rakenteiden suunnittelussa otetaan huomioon tavoitteena oleva akustinen luokka, mm. ohjearvot askel- ja ilmaääneneristykselle, huoneakustiikalle sekä LVIS-laitteiden ja rakennusten ulkopuolisten melulähteiden aiheuttamalle äänitasolle. Akustisten olosuhteiden suunnittelusta on esitetty tarkempia ohjeita Suomen Rakennusinsinöörien liiton ohjeissa: RIL 243-1-2007 Akustiikan perusteet, RIL 243-2-2007 Oppilaitokset, auditoriot, liikuntatilat ja kirjastot ja RIL 243-3-2008 Toimistot. Rakennuksen ja sen ikkunarakenteiden suunnittelussa on toisaalta varmistuttava riittävästä näköyhteydestä sisältä ulos ja pyrittävä hyödyntämään päivänvaloa ja toisaalta estettävä auringon suoran säteilyn aiheuttama ylilämpeneminen sekä heijastukset ja häikäisyt. S1-luokan tiloissa on suositeltavaa käyttää käyttäjien toiveiden ja/tai auringon säteilyvoimakkuuden mukaan säätyviä auringonsuojaratkaisuja.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 10 2.2.2 Pintarakenteiden suunnittelu Rakenteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon materiaalien epäpuhtauspäästöt käyttötarkoituksen mukaiset kosteustekniset ominaisuudet äänenvaimennusominaisuudet rakenteiden päällystyskelpoisuuden vaatimat kuivumisajat (esim. SisäRYL 2000 ja Betonilattiarakenteiden kosteudenhallinta ja päällystäminen) helppo puhdistettavuus kulutuskestävyys kerrosrakenteiden asettamat toimivuusvaatimukset. Rakennusmateriaaleissa pyritään mahdollisimman vähäpäästöisiin tuotteisiin. Erityisesti silloin, kun rakennus on tarkoitettu myös allergisten ja muiden herkkien ihmisten käyttöön, pienetkin materiaalien epäpuhtauspäästöt voivat aiheuttaa oireita. Sisäilmastoluokkien S1 ja S2 tilojen rakennusmateriaaleina tulee käyttää pääasiassa luokan M1 materiaaleja. Luokan M2 materiaaleja voidaan käyttää korkeintaan 20 % huoneen sisäpinnoista, ei kuitenkaan yli 1 m huoneen lattia-m 2 kohden. Pinnoittamattomia tiili-, luonnonkivi-, lasi- ja metallipintoja, keraamisia laattoja, sekä käsittelemättömästä puusta (poislukien kovapuulajit) valmistettuja lauta- ja hirsipintoja voidaan käyttää vapaasti. Rakenteissa tulee käyttää käyttökohteeseen sopivia, kosteustekniseltä toiminnaltaan tunnettuja ja yhteensopivuuden kannalta mahdollisimman riskittömiä materiaaleja. Rakennus- ja LVI-selostuksissa on määriteltävä materiaalien ja tarvikkeiden vaihdettavuus toisiin vastaaviin tuotteisiin. Rakennusmateriaalien päästöt on otettava huomioon vaihtoehtoisia materiaaleja harkittaessa. Käytetään esim. tekstiä: 1) tai vaihtoehtoinen M1-luokan materiaali tai vaihtoehtoisesti 2) tai vastaava M1-luokan vaatimukset täyttävä materiaali. Vaatimustenmukaisuus osoitetaan hyväksytyssä koestuslaitoksessa laaditulla tutkimusselostuksella. Merkintä 1) on suositeltavampi, sillä vaatimusten täyttymisen arviointi vaatii hyvää asiantuntemusta. Käytettävistä materiaaleista on vaadittava tavara- tai tuoteseloste ja käyttöohje, josta ilmenevät päästöluokan lisäksi mm. tuotteen käyttöön ja käyttökohteisiin liittyvät rajoitukset, kuten lämpötila-, kosteus-, yhteensopivuus-, yms. tiedot. Vertailuarvoja rakennusmateriaaleista peräisin oleville epäpuhtauksille (formaldehydi, VOC:t ja ammoniakki) on esitetty väitöskirjassa Reference values for building material emissions and indoor air quality in residential buildings (Järnström 2007). Pintarakenteiden suunnittelussa otetaan huomioon tavoitteena oleva akustinen luokka, mm. jälkikaiunta-ajan ja avokonttoreissa puheen leviämisvaimennusasteen ohjearvot. Akustisten olosuhteiden suunnittelusta on esitetty tarkempia ohjeita Suomen Rakennusinsinöörien liiton ohjeissa: RIL 243-1-2007 Akustiikan perusteet, RIL 243-2-2007 Oppilaitokset, auditoriot, liikuntatilat ja kirjastot ja RIL 243-3-2008 Toimistot. Valaistuksen osalta otetaan huomioon pintojen luminanssit, jotka riippuvat valaistusvoimakkuuden lisäksi pinnan heijastussuhteesta. Käyttökelpoiset heijastussuhteet tärkeimmille huonepinnoille ovat: katto 0,6 0,9, seinät 0,3 0,8, työtasot 0,2 0,6 ja lattia 0,1 0,5 (SFS-EN 12464-1). Tarkempia ohjeita rakennussuunnitteluun annetaan mm. RT-ohjekortissa Rakennuksen sisäilmasto (RT 07-10564) ja LVI-ohjekortissa Rakennusten sisäilmaston suunnitteluperusteet (LVI 05-10417). 2.3 Työmaasuunnittelu 2.3.1 Yleistä Valitun sisäilmaston laatuluokan toteutumiseen vaikuttaa ratkaisevasti pölyn, kosteuden ja vedenpoiston hallinta rakennustyön aikana. Hyvällä työmaasuunnittelulla on keskeinen vaikutus sisäilman riskien hallinnassa. Rakennustöiden veden-, kosteuden- ja puhtaudenhallintaa seurataan työmaalla. Kosteudenhallintasuunnitelma tulee laatia osaksi työmaan laatusuunnitelmaa ja rakennustöille tulee valita osastokohtainen puhtausluokka. 2.3.2 Veden- ja kosteudenhallintasuunnitelma Työmaan laadunvarmistussuunnitelman osana tulee laatia veden- ja kosteudenhallintasuunnitelma. Betonilattioiden päällystämisen huomioon ottamista rakentamisprosessissa on käsitelty lähteessä Merikallio ym. 2007. Veden ja kosteudenhallinnassa tulee varmistaa mm. seuraavaa: Kosteusriskien kartoitus. Kootaan luettelo rakenteista, materiaaleista ja tuotteista, joiden suunnitteluun ja toteutukseen työmaalla voi liittyä kosteusteknisiä ongelmia. Luettelon perusteella kohteen työnjohto voi valvonnassaan kiinnittää erityistä huomiota näiden rakennedetaljien toteuttamiseen. Kuivumisaika-arviot. Niille rakenteille, jotka päällystetään kosteudelle herkillä materiaaleilla, laaditaan kuivumisaika-arviot erilaisissa toteutusolosuhteissa. Katso esim. SisäRYL ja Betonilattiarakenteiden kosteudenhallinta ja päällystäminen. Lämmitys, kuivaus, suojaus- ja osastointisuunnitelma Varasuunnitelma aikataulussa pysymiseksi. Jos kohteen rakenteiden kuivumisaika muodostuu arvioiden mukaan pidemmäksi kuin suunniteltu toteutusaikataulu edellyttää, valitaan menettelytavat aikataulussa pysymiseksi. Materiaalien ja tarvikkeiden käsittely. Selvitetään ennakkoon työmaalle tuleva materiaalivirta ja suunnitellaan sen vastaanotto, välivarastointi, suojaus ja siirto asteittain kohteeseen. Kastumisen estäminen. Estetään runkorakenteiden ja eristetilojen kastuminen esim. sade- tai sulamisvesistä. Selvitetään ennakolta ne omat ja muiden urakoitsijoiden työsuoritukset, joihin sisältyy työnaikaisten vesivahinkojen riski. Kuivumisolosuhteiden järjestäminen. Hyvä kuivuminen edellyttää vaipan mahdollisimman aikaista kiinni saantia, lämmityksen päälle saantia ja riittävää ilmanvaihtoa. LVISurakoitsijoiden kanssa tulee sopia niistä mahdollisista erityistoimenpiteistä, joita kohteen kosteudenhallinta edellyttää. Kosteudenhallinnan organisointi. Suunnitellaan työmaan kosteudenhallinnan organisointi. Pääperiaatteena on, että jokainen huolehtii ja tiedostaa omaan vastuualueeseensa kuuluvat kosteusteknisesti tärkeät seikat. Sopimusasiakirjoissa todetaan eri osapuolten tehtävät ja vastuut. Kosteudenmittaussuunnitelma. Työmaalla laaditaan ennakkoon kosteudenmittaussuunnitelma. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi mittausmenetelmä ja laitteisto, mittausten aikataulu, laajuus ja tarvittavien mittauspisteiden sijainti. Päällystämisperusteet. Ilmoitetaan kosteusrajat, jolloin päällystäminen voidaan aloittaa. Kirjataan rakenneosittain (rakenne/päällyste) päällystettävyyspäätöksen perusteena olevat kosteudenmittaustulokset ja päällystämisperuste. Dokumentointi. Huolehditaan, että työmaan kosteudenhallinnan suorittamisesta, poikkeusolosuhteista ja vesivahingoista tehdään dokumentointi tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Tiedotus ja valvonta. 2.3.3 Rakennustöiden puhtausluokitus (P) Rakennustöiden puhtausluokituksen tavoitteena on varmistaa, että rakennuksen tilat ovat puhtaat, kun ne luovutetaan käyttäjälle ja että rakennuksen käytön aikana sisäilmaan ei kulkeudu rakennusvaiheesta peräisin olevia epäpuhtauksia.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 11 Rakennusten tilojen tulee luovutusvaiheessa olla niin puhtaat, että tilat voidaan ottaa välittömästi käyttöön vastaanoton jälkeen. Rakennusaikaisten epäpuhtauksien pääseminen sisäilmaan on epätodennäköistä, jos rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä on toteutettu tämän luokitusasiakirjan kohdan 2.4.2 puhtausluokan P1 mukaan ja jos sisäilmaan yhteydessä oleviin tiloihin ei ole jäänyt merkittäviä pölykertymiä. Edellä mainittujen seikkojen varmistamiseksi tulee rakennuksen puhtaus tarkastaa ennen ilmanvaihtojärjestelmän toimintakokeiden aloittamista. Rakennustöiden puhtausluokituksessa on esitetty tavoitteet tavanomaisten työ- ja asuintilojen (toimisto- ja julkiset rakennukset, koulu-, päiväkoti- ja asuinrakennukset sekä muut vastaavat rakennukset) puhtaudelle. Vaatimusten laajuus ja taso riippuvat siitä sisäilmastoluokasta, johon pyritään. Rakennushankkeen suunnitelmiin voidaan tarvittaessa valita vaatimuksia eri puhtausluokista tai jättää jokin kohta määrittelemättä. Rakennuksen saman vyöhykkeen samankaltaisille tiloille on tarkoituksenmukaista valita sama puhtausluokka. Viittaus on syytä tehdä kirjoittamalla kohdissa 2.3.4 ja 2.4.2. olevat vaatimukset soveltuvin osin hankkeen urakkarajaliitteeseen sekä rakennus- ja LVI-selostuksiin. Kohdassa 2.3.4 on esitetty ohjeita rakennustöille sekä eräille ilmanvaihtolaitteille ja niiden asennukselle ja käytölle. Tässä ohjeessa esitetään rakennustöiden puhtauden osalta vain luokan P1 vaatimukset. P2-luokka vastaa normaalia hyvän rakentamisen mukaista käytäntöä. Erityistilojen vaatimuksia ei esitetä. Ne on määriteltävä tapauskohtaisesti luokkia valittaessa. Rakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon myös tämän ohjeen muissa osissa esitetyt vaatimukset. Sisäilmasto-, rakennustöiden puhtaus- ja materiaaliluokat valitsee rakennuttaja yhdessä suunnittelijoiden kanssa rakennuksen suunnittelun käynnistyessä. Hyvän sisäilmaston saavuttaminen edellyttää rakentamisen kaikkien osapuolten yhteistoimintaa ja eri osapuolille osoitettujen ohjeiden noudattamista. Kohdissa 2.3.4 ja 2.4.2 on esitetty hyvän sisäilmaston kannalta keskeisiä tehtäviä, joiden vastuutahot tulee määritellä. Luokka P1. Työ- ja asuintilat, joissa pyritään sisäilmastoluokan S1 tai S2 mukaiseen hyvään sisäilman laatuun Rakennuksen tulee olla puhdas ennen kuin ilmanvaihdon päätelaitteiden suojaukset voidaan poistaa ja toimintakokeet aloittaa. Tällöin pinnoilla ei saa olla hienojakoista irtolikaa (esim. puu-, betoni- tai kipsipölyä), joka voi nousta ilmaan kosketuksen tai ilmavirtojen mukana. Tiloissa ei saa säilyttää rakennusmateriaaleja tai jätteitä, jotka estävät pintojen puhdistamista. Pintoja suojaavat muovit ja pahvit on poistettu. Tämän vaiheen jälkeen tiloissa voidaan ilman erityistoimia tehdä vain pölyämättömiä töitä, esim. paikkamaalauksia, alakattojen asennusta, ilmanvaihdon toimintakokeita, säätöä ja viritystä sekä loppusiivous. Luovutusvaiheessa pinnoilla ei saa olla näkyvää likaa, kuten roskia, irtolikaa (ml. pölyä), kiinnittynyttä likaa tai tahroja. Luokka P2. Tavanomaiset työ- ja asuintilat, joissa pyritään sisäilmastoluokan S3 mukaiseen sisäilman laatuun Rakennustöiden puhtaudelle ei ole asetettu erityisvaatimuksia. 2.3.4 Rakennuksen puhtauden arviointi Ennen toimintakokeita arvioidaan silmämääräisesti kaikkien pintojen puhtaus, myös ne jotka eivät jää valmiissa rakennuksessa näkyviin. Arviointi kattaa katto-, seinä-, kaluste- ja lattiapinnat sekä alakattojen yläpuolella olevat pinnat. Ennen rakennuksen luovutusta arvioidaan kaikki näkyvät pinnat ja kalusteiden sisäpinnat. Arviointi kattaa katto-, seinä-, kaluste- ja lattiapinnat sekä kalusteiden sisäpinnat. Alakattojen Taulukko 2.3.1. Puhtausluokan P1 sallitut pölykertymät. Ennen ilmanvaihdon toimintakokeita Ennen rakennuksen luovutusta Arvioitavat pinnat Alakaton yläpuoli Pinnat yli 180 cm korkeudella Pinnat alle 180 cm korkeudella (pl. lattiapinnat) yläpuolisten pintojen puhtautta ei arvioida alakattosettien ollessa suljettuina. Kattopintoja ovat mm. kattolevyjen yläpinnat, alakattolevyjen yläpuolella olevat pinnat, valaisinkotelot, kattoikkunoiden puitteet, jäähdytyspalkit, ilmanvaihdon päätelaitteet, katossa olevat putket, valaisimet ja portaiden alapuolet rakennuksen sisällä. Seinäpintoja ovat mm. seinät, seinillä olevat putket, ikkunat, ovet ja karmit, sisällä olevat lasiseinät, sähkökalusteet, ilmanvaihdon päätelaitteet, valaisimet, listat, kaiteet, kädensijat ja paneelit. Kalusteita ovat mm. pesu- ja saniteettitilojen kalusteet, muut kiintokalusteet ja niiden sisäpinnat sekä rakennukseen kuuluvat koneet ja laitteet. Lattiapintoihin kuuluvat lattiat, lattiaritilät ja -kaivot, kynnykset sekä portaiden pysty- ja vaakasuorat pinnat. Puhtauden perusvaatimukset on esitetty kohdassa 2.3.3. Puhtauden arvioinnissa tarkastetaan jokaisessa tilassa silmämääräisesti, että luokan puhtausvaatimus täyttyy. Pintojen pölykertymä mitataan tarvittaessa geeliteippimenetelmällä INSTA 800 -standardin liitteen D.1 mukaisesti. Pölykertymän mittaus on suositeltavaa tehdä aikaisintaan 2 tunnin kuluttua siivouksesta, jotta ilmassa leijuva pöly ehtii laskeutua pinnoille ennen mittausta. Pölykertymän enimmäistasot on esitetty taulukossa 2.3.1. Rakennuksen puhtauden arvioinnissa voidaan erikseen sovittaessa tai, jos osapuolet eivät muuten pääse yksimielisyyteen arviointitavasta ja/tai tulosten tulkinnasta, käyttää pintapölykertymän mittauksessa INSTA 800 -standardin mukaista menettelyä. 2.3.5 Rakennustöiden puhtausluokitus luokan P1 toteutusohjeet 2.3.5.1 Rakennustarvikkeiden kuljetus, varastointi ja suojaus Sisätiloihin ja rakenteisiin tulevat rakennustarvikkeet ja osat on suojattava mm. likaantumiselta ja kastumiselta kuljetusten, työmaavarastoinnin, asennuspaikan välivarastoinnin ja asennustyön aikana peittämällä tai suojaamalla ne muulla tavoin. Varaston on oltava irti maasta ja suojattu siten, etteivät sade- ja pintavedet pääse kastelemaan rakennustarvikkeita. Suojauksessa noudatetaan valmistajan ohjeita. Rikkoutuneet suojukset korjataan viipymättä. Rakennustarvikkeet varastoidaan yleensä sisätiloihin ja niiden välivarastointia vältetään. Varastointiolosuhteiden ja suojausten tulee vastata valmistajien vaatimuksia. Keskeneräiset ja valmiit rakennus- ja laiteosat suojataan siten, etteivät ne vahingoitu tai kastu asennustyön taukojen ja keskeytysten aikana. Sisätiloihin tulevien rakennustarvikkeiden suojaukset poistetaan asennusvaiheen alkaessa valmistajien ohjeiden mukaisesti. Rakennustarvikkeiden asennusvaiheen aikana ilman tulee olla puhdasta ja kuivaa eikä ilmaa likaavia työvaiheita saa suorittaa samanaikaisesti asennuspaikan läheisyydessä. Ennen työn aloittamista ja työn aikana on varmis- Tarkastusajankohta Pölykertymä % 5,0 Pinnat yli 180 cm korkeudella Pinnat alle 180 cm korkeudella 1,0 Lattiapinnat 3,0

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 12 tettava, että olosuhteet ja alustan suhteellinen kosteus vastaavat suunnitelmien ja tarvikevalmistajien asettamia vaatimuksia. Hyvän rakennustavan mukaisia työmenetelmiä ja rakennustarvikkeiden asennusohjeita esitetään Ratu-kortistossa. 2.3.5.2 Toimintakoevalmiudessa olevien tilojen osastointi Toimintakoevalmiit tilat erotetaan puhtauden arvioinnin jälkeen muista tiloista omiksi osastoikseen, jos muissa tiloissa on valmistumisaikataulusta tai muusta syystä johtuen käynnissä pölyä tai muuta likaa tuottavia töitä. Osaston sisällä on pölyä synnyttävissä töissä käytettävä kohdepoistolla varustettuja työkaluja ja laitteita. Lisäksi on huolehdittava tilan riittävästä ilmanvaihdosta. Toimintakoevalmista osastoa ei saa käyttää säännölliseen läpikulkuun, jos viereiset tilat kuuluvat alempaan puhtausluokkaan. Toimintakoevalmiit tilat merkitään selvästi näkyvällä Puhtausluokan P1 tila -merkinnällä. Jos tila on töiden etenemisen takia puhtausosastoitava ennen kuin betonipinnat ovat saavuttaneet päällystystyön edellytyksenä olevan suhteellisen kosteuden enimmäisarvon, tilaan on järjestettävä riittävä ilmanvaihto ja talviaikana tilaan johdettava ilma on lämmitettävä. 2.3.5.3 Tilojen siivous puhtausluokka P1 Rakennussiivous on keskeinen keino, jolla varmistetaan puhtaustavoitteiden täyttyminen. Tarkempia ohjeita rakennussiivouksen suunnitteluun, toteutukseen ja laadunvalvontaan on Rakennussiivous-oppaassa (SSTL 2:10). Työnaikaisessa siivouksessa käytetään karkean jätteen poistossa suurtehoimuria, lapiota tai lastaa ja muuten keskuspölynimuria tai hienopölysuodattimella varustettua imuria (vähintään 98 % suodatus 3 μm hiukkasille). Imurin suodatin on vaihdettava valmistajan ohjeiden mukaisesti. Toimintakoevalmiit tilat siivotaan aina sen jälkeen, kun tilassa on syntynyt pölyä. Puhtausosastoinnin jälkeisissä pölyävissä työvaiheissa käytetään kohdepoistoa. Loppusiivouksessa (myös ei-näkyvissä olevat pinnat kuten sähköarinat ja alakattojen yläpinnat) käytetään keskuspölynimuria tai hienopölysuodattimella varustettua imuria (vähintään 98 % suodatus 3 μm hiukkasille). Kovien ja sileiden pintojen puhdistuksessa käytetään lisäksi nihkeäpyyhintää. Pinnat puhdistetaan rakennusmateriaalien valmistajien ohjeiden mukaisesti. Puhdistus- ja hoitoaineina (myös vahat) käytetään hajusteettomia ja vähäpäästöisiä aineita. 2.3.5.4 Luokituksesta tiedottaminen ja koulutus Rakennuttajan kohteelle asettamat sisäilmastotavoitteet ja niihin pääsemiseksi suunnitellut ratkaisut esitellään työmaan käynnistyessä pidettävissä rakennuttajan, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden kokouksissa. Keskeiset kohdat kirjataan urakoitsijoiden laatusuunnitelmiin ja niiden toteutumista seurataan työmaakokouksissa. Kohteessa noudatettavista sisäilmasto-, puhtaus-, ja materiaaliluokista laaditaan kirjallinen tiedote, joka jaetaan työmaan jokaiselle työntekijälle. Sisäilmastoluokituksen sekä rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokkien toteutumisen kannalta keskeisille urakoitsijoille (ainakin rakennus-, maalaus- ja LVIS-urakoitsijat) ja työntekijöille järjestetään ennen töiden aloittamista koulutustilaisuus, jossa heille selvitetään kohteen sisäilmastotavoitteet ja niiden toteutumiseksi noudatettavat ohjeet ja tehtävät. Koulutuksen järjestämisestä on sovittava esim. urakkarajaliitteessä. Myös hankkeeseen myöhemmin tulevien urakoitsijoiden ja työntekijöiden koulutuksesta on huolehdittava. 2.4 Talotekniikkasuunnittelu 2.4.1 Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän suunnittelu Seuraavissa taulukoissa esitetyt suunnitteluarvot on tarkoitettu käytettäväksi erityisesti lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden mitoituksessa. Suunnittelijoiden on lisäksi määriteltävä olosuhteet, joissa suunnitteluarvot toteutuvat, kuten tilan sisäinen kuormitus ja käyttö (henkilömäärä, valaistus, laitekuorma jne.), jos käyttöä ei suunnitteluvaiheessa tunneta, voidaan käyttää taulukon 2.4.1 arvoja. Jos muusta ei ole erikseen suunnitelmissa sovittu, käytetään näitä arvoja myös todentamisessa. rakenteiden tekniset ominaisuudet (lämmöneristävyys, tiiviys jne.) tilan ulkoinen kuormitus (sääolosuhteet). Taulukko 2.4.1. Tilojen käyttöprofiilit ja sisäiset lämpökuormat. 1), 4) Rakennus/tila Kellonaika Käyttöaika Henkilötiheys Käyttöaste Valaistus Laitteet Ihmiset h/vrk vrk/vko m 2 /hlö W/m 2 W/m 2 W/m 2 Asuintilat (pientalo) 00:00 24:00 24 7 37 0,6 8 2) 2,4 3) 2 Asuintilat (kerrostalo) 00:00 24:00 24 7 25 0,6 8 2) 3 3) 3 Toimistotilat 07:00 18:00 11 5 12 0,55 12 15 6 Neuvottelutilat 08:00 17:00 9 5 3 0,6 12 18...60 25 Luokkahuoneet 08:00 16:00 8 5 2 0,5 18 12 35 ATK-luokat 08:00 16:00 8 5 2 0,6 18 75 35 Päiväkotitilat 07:00 18:00 12 5 2 0,4 18 12 35 Liiketilat 07:00 21:00 14 7 17 0,55 15...70 8 5 Majoitustilat (hotelli) 00:00 24:00 24 7 19 0,5 14 7 4 Ravintolatilat 10:00 22:00 10 7 3 0,4 20 20 26 Urheiluhallit 07:00 23:00 14 7 21 0,6 20 24 5 Terveydenhoitotilat 00:00 24:00 24 7 8 0,8 9 3 10 1) Ei sisällä latenttia lämpöä, kokonaislämmönluovutus saadaan jakamalla kertoimella 0,6. 2) Asuinrakennusten valaistuksen käyttöaste on 0,1. 3) Asuinrakennusten laitteiden sähkönkäyttö lasketaan jakamalla lämmönluovutus kertoimella 0,7. 4) Simulointiohjelmissa käytetään henkilön lämmönluovutuksena 125 W (1,2 met, kehon pinta-ala 1,8 m 2 ). Kouluissa ja päiväkodeissa käytetään lasten lämmönluovutuksena 110 W (1,0 met, kehon pinta-ala1,8 m 2 ).

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 13 Taulukko 2.4.2. Toimi- ja opetustilojen ym. työtilojen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien suunnitteluarvoja. Suure Yksikkö S1 S2 S3 Huom. Jäähdytysjärjestelmän suunnitteluarvo C 25 25 I Lämmitysjärjestelmän suunnitteluarvo C 21,5 21,5 21,5 I Lämpötilan tilakohtainen säädettävyys, talvi C 20 23 II Lämpötilan tilakohtainen säädettävyys, kesä C 23 25 II Ilman nopeus, t ilma = 21 C m/s <0,14 <0,17 <0,20 III Ilman nopeus, t ilma = 23 C m/s <0,16 <0,20 <0,25 III Ilman nopeus, t ilma = 25 C m/s <0,20 <0,25 <0,35 III Pystysuuntainen lämpötilaero C 2 3 4 IV Lattian pintalämpötila, vähintään C 19 19 17 V Lattian pintalämpötila, enintään (lattialämmitys) C 29 29 31 V Ilman suhteellinen kosteus, talvi % 25 VI Tarkoittaa, että ei ole asetettu vaatimuksia. I Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien suunnitteluarvot ovat tarkoitettu tehomitoituksen ja komponenttien valinnan ensimmäisiksi oletusarvoiksi. Valitun järjestelmän toiminta on tarkastettava laskennallisesti eri mitoitustilanteissa, ja suunnitteluratkaisua on muutettava, jos taulukossa 1.3.1. esitetyt lämpötilatavoitteet eivät täyty. II Lämpötilan säädettävyydellä tarkoitetaan huonelämpötilan säätömahdollisuutta suunnitteluarvosta. Mitoittavissa sääolosuhteissa kesällä edellytetään säätömahdollisuutta vain suunnitteluarvoa korkeampiin lämpötiloihin ja talvella suunnitteluarvoa alhaisempiin lämpötiloihin. Vyöhyke- tai järjestelmäkohtaisessa säädössä samaan vyöhykkeeseen kuuluvien huoneiden lämpötilat saavat poiketa toisistaan enintään ±1 C, kun ko. tilojen sisäiset kuormat ovat tilan suunnitellun käytön mukaiset. III Ilman nopeudella tarkoitetaan kolmen minuutin suuntariippumatonta keskiarvoa oleskeluvyöhykkeellä. Se mitataan esimerkiksi kuumalanka-anemometrillä standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukaisesti. IV Lämpötilaerolla pystysuunnassa tarkoitetaan lämpötilaeroa nilkkojen ja niskan välillä, mittauskorkeudet 0,1 m ja 1,1 m (istumatyö). V Lattian pintalämpötila ei saa missään oleskeluvyöhykkeen kohdassa olla esitetyn alueen ulkopuolella. Kylpy- ja pesuhuoneissa suositeltava lattian pintalämpötila on korkeintaan 27 C. Pintalämpötila mitataan esimerkiksi infrapunalämpömittarilla tai kosketusanturilla standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukaisesti. VI Ilman suhteellinen kosteus voi lyhytaikaisesti pakkashuippujen aikana laskea alle tavoitearvon. Ilman suhteellisen kosteuden tulee olla alle 60 %. Ilmaa kostutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, etteivät kostutuslaitteet lisää ilman epäpuhtauksia. Ilman suhteellinen kosteus mitataan esimerkiksi psykrometrillä tai kapasitiivisella anturilla standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukaisesti. Lämmityslaitteiden suunnittelussa käytetään mitoituslämpötiloina Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D5 mukaisia ulkolämpötiloja. Kesäajan lämpötilojen laskennassa ja jäähdytyslaitteiden suunnittelussa käytetään standardin ISO 15927-4:2005 mukaista energialaskennan testivuotta tai Ilmatieteen laitoksen Testivuoden (Ilmatieteen laitos 1979) säätietoja tai erikseen sopimusasiakirjoissa sovittavaa ajanjaksoa. Ilmastoinnin kesätilanteen mitoituksessa käytetään entalpian arvona 57 kj/kg k.i. (Pohjois-Suomessa 52 kj/kg k.i.). Lauhduttimelle tai liuosjäähdyttimelle tulevan ilman lämpötilana käytetään vähintään +30 C. Taulukon 2.4.1 Käyttöastetta voidaan käyttää energiankulutuksen laskennassa sekä lämpöolosuhteiden ja pitoisuuksien simuloinnissa. Jäähdytystehontarve mitoitetaan 100 % käyttöasteella (käyttöaikana), huonelaitteet viritetään todellisen käytön tai käyttöasteen mukaan. Suunnitteluvaiheessa tulee tarkastaa, että valituilla ratkaisuilla saavutetaan asetettujen tavoitteiden (taulukko 1.3.1) mukaiset olosuhteet mitoitussäällä ja rakennuksen suunnitellulla käytöllä. Tarkastus tulee tehdä sekä talvi-, kesä että välikausitilanteessa siten, että laskennan alkaessa rakenteiden lämpötila on tasaantunut. Laskelmat liitetään suunnitelmiin ja niitä voidaan hyödyntää olosuhteiden toteutumisen tarkastusmittauksissa. Lämpöolojen tavoitearvojen toteutuminen tarkastetaan rakennuksen ollessa käytössä talvella, kun ulkolämpötila on alle 0 C, ja kesällä, kun ulkolämpötila on yli +15 C ja sää on selkeä. Jos mittaus tehdään muissa kuin edellä kuvatuissa ulko-olosuhteissa, voidaan vaatimuksen täyttymistä arvioida Asumisterveysohjeessa (STM 2003, LVI STM-00288, RT STM-21232, KH STM-10391) esitetyn lämpötilaindeksin avulla. Arvojen toteutuminen muissa kuin mittausolosuhteissa tarkastetaan laskennallisesti ottamalla huomioon myös lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden tehot. Suunnittelu- ja tavoitearvojen tarkastuksessa käytetään mittareita, joiden kalibrointi on voimassa. Mittausten laajuus on standardin SFS 5511 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukainen (sisäilmastoluokka S1 vastaa standardin tasoa C, luokka S2 tasoa B ja luokka S3 tasoa A). 2.4.2 Ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelu Ilmanvaihdon avulla poistetaan ensisijaisesti ihmisten aiheuttamia epäpuhtauksia. Rakennus- ja sisustusmateriaalien epäpuhtauksien haittavaikutukset on ensisijaisesti torjuttava käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja (esim. Rakennusmateriaalien päästöluokituksen luokka Ml). Tilojen ulkoilmavirrat suunnitellaan standardin EN-15251:2007 liitteen B menetelmän B1.2. mukaisesti. Sisäilmastoluokka S1 vastaa standardin luokkaa I ja luokka S2 vastaa standardin luokkaa II. Noudatettaessa tämän Sisäilmastoluokituksen ohjeita rakennusmateriaalien valinnasta, rakennustöiden puhtaudenhallinnasta ja kosteushallinnasta, voidaan rakennuksissa, joissa tupakointi on kielletty, käyttää ulkoilmavirtojen mitoituksessa erittäin vähäpäästöisen rakennuksen ( very low polluting building ) mitoitusarvoja S1-luokka, ulkoilmavirta = 0,5 dm 3 /s, lattia-m 2 +10dm 3 /s, henkilö S2-luokka, ulkoilmavirta = 0,5 dm 3 /s, lattia-m 2 +7dm 3 /s, henkilö. Taulukossa 2.4.3 on esitetty tämän mitoitusperusteen mukaisia ilmavirtojen suunnitteluarvoja eri tiloille. Huonelämpötilan hallinta tai varautuminen muuntojoustoon saattaa edellyttää suurempia ilmavirtoja. Erityisistä epäpuhtauslähteistä johtuvien päästöjen aiheuttama ilmanvaihdon tarve on otettava

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 14 Taulukko2.4.3. Ulkoilmavirtojen normaalin käyttötilanteen mitoitusarvot tiloissa, jotka täyttävät erittäin vähäpäästöisen rakennuksen kriteerit. Huonelämpötilan hallinta tai varautuminen muuntojoustoon saattavat edellyttää suurempia ilmavirtoja. Tila Lattia-ala S1-luokka S2-luokka S3-luokka/D2 m 2 /hlö dm 3 /s per henkilö dm 3 /s per neliö dm 3 /s per henkilö dm 3 /s per neliö dm 3 /s per henkilö dm 3 /s per neliö Toimitila, normaali tilatehokkuus 12 16 1,5 13 1,5 1,5 Toimitila, suuri tilatehokkuus 8 14 2,0 11 1,5 1,5 Neuvotteluhuone 3 12 4,0 9 4,0 8 4,0 Taukotila, kahvio 1,5 11 7,0 8 5,0 5,0 Hotellihuone 10 15 1,5 12 1,0 10 1,0 Käytävä ja porrashuone 1 0,5 0,5 Hissikuilu 8 8 8 Luokkahuone 2 11 5,5 8 4,0 6 3,0 Luentosali 1 11 10,5 8 7,5 6 6,0 Käytävä, aula koulussa 2 11 5,5 8 4,0 4,0 Aula 6 13 2,0 10 2,0 2,0 Päiväkoti 3 12 4,0 9 2,5 6 2,5 Päiväkodin märkäeteinen (poisto) 5 5 5 Ruokala ja kahvila 2 11 6...8 8 5...6 6 5,0 Kuumennus- ja jakelukeittiö 1) 10 10 10 Valmistuskeittiö 1) 15...40 15...40 15 Astianpesuhuone 1) 12...20 10...15 Liiketila 1) 6 13 2,5 10 2,0 2,0 Näyttelytila 4 4 4 Kirjasto 3 2 8 2 Salit (konsertti, teatteri, elokuva, koulun sali) 10 8 8 Lämpiö 5 5 0 5 Kuntosali 6,0 6,0 6,0 Liikuntasali 5,5 4,0 4,0 Liikunta- ja uimahalli, urheilijat 2,5 2 2 Liikunta- ja uimahalli, katsojat 10 8 8 Lääkäriasema 3...4 2...3 Sairaala (ei koske erikoistiloja) 2) 3...6 2...3 Potilashuone 15 2,0 15 1,5 10 1,5 Leikkaussali 1) 15...20 15...20 Laboratorio 1) 2...5 2...5 Varasto, artkisto (poisto) 0,5 0,5 0,5 Kopiointi-, tulostushuone (poisto) 4 4 4 Työtilojen WC (poisto) 20 20 20 Pesuhuone (poisto) 5 5 5 Pukuhuone 5 5 5 Löylyhuone 3 2 2 Siivoustila (poisto) 4 4 4 1) Prosessien aiheuttama ilmanvaihdon tarve tai ylilämmön poistaminen tulee suunnitella tapauskohtaisesti. 2) Sairaalatilojen sisäilmaston suunnittelusta ja ilmavirroista on tietoja raportissa Sairaalailmanvaihdon suunnitteluohjeita (Ryynänen 2007). tapauskohtaisesti huomioon. Ilmavirtoja on voitava säätää tilojen käytön muuttuessa. Normaalin käyttöajan ulkopuolella on rakennuksessa oltava perusilmanvaihto 0,1 0,2 dm 3 /s,m 2, jonka avulla poistetaan rakennuksesta peräisin olevia epäpuhtauksia. Perusilmanvaihtoa saa käyttää vain, kun tilassa ei ole ihmisiä. Esim. siivouksen aikana tulee olla vähintään normaalin käyttötilanteen mukainen ilmanvaihto. Perusilmanvaihtojakson jälkeen ilmanvaihtoa on käytettävä normaaliteholla 2 tuntia ennen käyttäjien tuloa rakennukseen. Tilojen ilmanvaihto tulee mitoittaa vastaamaan mahdollisimman tarkasti tilojen todellista henkilökuormitusta. Jos tätä ei suunnitteluvaiheessa tunneta, ilmanvaihtokone ja runkokanavisto tulee mitoittaa suurimman todennäköisen ilmanvaihtotarpeen mukaan käyttäen apuna esimerkiksi taulukon 2.4.1 ja/tai taulukon 2.4.3 tilatehokkuuksia ja 100 % oletettua käyttöastetta. Huonelaitteet tulee tässä tapauksessa valita vasta, kun tilojen todellinen käyttö on selvillä, tai niiden tulee olla säädettävissä todellista tarvetta vastaaviksi. Huonelaitteiden valinnassa tulee tarkastella niiden toimintaa myös taulukon 2.4.1 mukaisilla tilojen käyttöasteilla, välikaudella ja osatehoilla. Asuntojen olo- ja makuuhuoneiden ilmanvaihto mitoitetaan taulukon 2.4.4 mukaisesti. Ilmanvaihtokone ja kanavisto mitoitetaan siten, että jokaiseen makuuhuoneeksi soveltuvaan huo-

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 15 Taulukko 2.4.4. Ulkoilmavirtojen mitoitusarvot asuintiloissa (olo- ja makuuhuoneet). Käyttötilanne Yksikkö S1 S2 S3 Huom. Normaali käyttö dm 3 /s, hlö 12 8 6 I Tehostustilanne, asuntokohtainen suurennusmahdollisuus % 30 30 II Käyttöajan ulkopuolinen perusilmanvaihto dm 3 /s,m 2 0,2 0,2 0,15 I,III I Ilmavirrat mitataan esimerkiksi kiinteitä mittauselimiä, mittausanturia, anemometritorvea tai pussimenetelmää käyttäen standardin SFS 5512 (LVI 014-10187, SFS-käsikirja 103) mukaisesti. II Ilmavirtoja on voitava suurentaa tilapäisesti syntyvien epäpuhtauksien poistamiseksi. Asunnon ilmanvaihtoa on suositeltavaa tehostaa kokonaisuudessaan, ei pelkästään liesikuvun ilmavirtaa kasvattamalla, vaan on suositeltavaa suunnata tehostus pesuhuoneisiin ja WC-tiloihin. III Normaalin käyttöajan ulkopuolella on rakennuksessa oltava perusilmanvaihto, jonka avulla poistetaan rakennuksesta peräisin olevia epäpuhtauksia. Tätä käyttöajan ulkopuolista perusilmanvaihtoa saa asunnoissa käyttää vain pitkäkestoisten (yli 1 vrk) poissaolojen aikana, edellyttäen, että esim. märkätilat eivät jää kosteiksi. neeseen on mahdollista tuoda 2 hengen vaatima ilmavirta. Olohuoneen ilmavirtaa voidaan pienentää, jos makuuhuoneen ilmavirta poistuu olohuoneen kautta. Asunnon muiden tilojen ilmavirrat mitoitetaan RakMK:n osan D2 mukaisesti. Asunnon poistoilmavirrat mitoitetaan 10 % tuloilmavirtoja suuremmiksi. Jos poistoilmavirtojen summa on yli 110 % tuloilmavirtojen summasta, lisätään makuuhuoneiden tuloilmavirtoja. Jos tuloilmavirrat ovat enemmän kuin 90 % poistoilmavirroista, kasvatetaan märkätilojen poistoilmavirtoja. Lisäksi tarkastetaan, että asunnon kokonaisulkoilmavirta on S1-luokassa vähintään 0,5 dm 3 /s,m 2 ja S2-luokassa vähintään 0,35 dm 3 /s,m 2. Taulukko 2.4.5. Tuloilman suodatus ja ilmanvaihdon puhtausluokka. Suure S1 S2 S3 Suodatusluokka F8* F7* F6* Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokka P1 P1 P2 * Vilkkaiden liikenneväylien ja muiden hiukkaslähteiden läheisyydessä (<150 m) tulee S1- ja S2-luokissa käyttää yhtä luokkaa tehokkaampaa tuloilman suodatusta. 2.4.3 Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokitus (P) 2.4.3.1 Yleistä Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokituksen tavoitteena on varmistaa uuden ilmanvaihtojärjestelmän läpi virtaavan tuloilman hyvä laatu. Hyvälaatuisessa tuloilmassa ei saa olla ilmanvaihtojärjestelmästä peräisin olevia terveydelle tai viihtyisyydelle haitallisia aineita (esim. mikrobit, kuidut ja hiukkaset) tai hajuja. Puhtausluokitus muodostuu ilmanvaihtojärjestelmän tuotteiden puhtausvaatimuksista (luku 3.2) ja tässä esitettävistä ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelulle ja toteutukselle asetettavista puhtausvaatimuksista. Ilmanvaihtojärjestelmän tuotteiden testaus ja luokittelu tehdään vastaavalla tavalla kuin ko. tuotteiden muidenkin ominaisuuksien toteaminen laboratoriomittauksiin ja valvontasopimuksiin perustuvalla hyväksyntämenettelyllä. Rakennustyömaalla ei tehdä esim. emissio- tai hajumittauksia vaan todetaan, että toimitettujen tuotteiden hyväksymismerkinnät ovat kunnossa. Tässä esitettävien ilmanvaihtojärjestelmän puhtausvaatimusten avulla varmistetaan, että ilmanvaihtojärjestelmä on luovutettaessa puhdas. Nämä vaatimukset on valittu siten, että niiden toteaminen on mahdollista yksinkertaisin menetelmin. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokka määritellään suunnitelma-asiakirjoissa. 2.4.3.2 Ilmanvaihtojärjestelmän kokoonpano Uuden ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokituksessa käytetään kahta puhtausluokkaa (P1 ja P2). Puhtausluokka valitaan järjestelmän suunnitteluvaiheessa. Käytettävien suodattimien tulee täyttää Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokan M1 vaatimukset. Tuloilman suodatus on mahdollista korvata tilakohtaisilla ilmanpuhdistimilla, joiden puhdistusteho vastaa valitun laatuluokan mukaisten tuloilmansuodattimien suodatustehoa mitoitusilmavirralla. Suodattimista ja/tai ilmanpuhdistimista ei saa vapautua otsonia tuloilmaan tai sisätiloihin. Taulukko 2.4.6. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokan P1 vaatimukset. Tuloilmakanavat ja kanavaosat on tehty puhtausluokitelluista ilmanvaihtotuotteista tai työmaalla vastaavaan tasoon puhdistetuista muista tuotteista. Tiivistemateriaaleina käytetään rakennusmateriaalien päästöluokkaan M1 tai M2 luokiteltuja tai muuten emissioiltaan alhaisiksi tunnettuja materiaaleja. Luovutusvalmiin ilmanvaihtojärjestelmän sisäpinnan pölykertymän keskiarvo saa olla enintään 0,7 g/m 2 suodatinmenetelmällä (Pasanen et. al. 1999) mitattuna tai visuaalisesti arvioituna (Narvanne 2001). Laitoksessa ei käytetä palautusilmaa lukuun ottamatta vain yhtä tilaa tai asuntoa palvelevia ilmanvaihtokoneita. Tuloilmassa ei saa käyttää hajusteita. Ilmanvaihtokoneiden tuloilmapuolelle asennetaan kaksiportainen suodatus, jonka erotusaste vastaa taulukon2.4.5 vaatimuksia. Taulukko 2.4.7. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokan P2 vaatimukset. Tuloilmakanavat on tehty puhtausluokitelluista ilmanvaihtotuotteista tai työmaalla vastaavaan tasoon puhdistetuista muista tuotteista. Luovutusvalmiin ilmanvaihtojärjestelmän sisäpinnan pölykertymän keskiarvo saa olla enintään 2,5 g/m 2 suodatinmenetelmällä (Pasanen et. al. 1999) mitattuna tai visuaalisesti arvioituna (Narvanne 2001). Laitoksessa saa käyttää puhtaudeltaan samanarvoisten tilojen poistoilmaa palautusilmana. Palautusilma on suodatettava tuloilman suodatusta vastaavalla puhtausluokitellulla suodattimella. Tuloilmassa ei saa käyttää hajusteita. Ilmanvaihtokoneiden tuloilmapuolelle asennetaan kaksiportainen suodatus, jonka erotusaste vastaa taulukon2.4.5 vaatimuksia.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 16 2.4.3.3 Suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon otettavat erityisvaatimukset Kanavat ja kanavaosat Kanavien lämmön- ja kosteudeneristys on tehtävä huolellisesti ja ammattitaidolla niin, että kosteuden tiivistyminen estetään ja energiahäviöt pidetään kurissa. Jäteilmakanava on eristettävä lämmöntalteenoton jälkeen ulospuhalluslaitteelle saakka. Lämpimässä tilassa se on lisäksi kosteudeneristettävä. Pää-, haara- ja liityntäkanavat suunnitellaan ja toteutetaan siten, että ne voidaan puhdistaa sisältä kaikilta osin joko niihin liittyvien päätelaitteiden kautta tai muulla erikseen osoitettavalla tavalla. Ulkona tai kylmissä tiloissa kulkevien kanavien ja kanavaosien tulee olla lämmöneristettyjä siten, ettei niiden sisäpinnalle tiivisty vettä. Säätö ja mittalaitteet Kanavistoon asennetut mittalaitteet ja niiden anturit eivät saa kohtuuttomasti vaikeuttaa kanaviston puhdistamista. Vesilukot ja viemäröinti Ilmanvaihtokoneen vesilukot yhdistetään koneen ulkopuolella ja johdetaan lattiakaivon päälle ja sen kautta viemäriin. Tulo- ja poistoilmapuolen viemäröintiputkia ei saa yhdistää. Ulkoilmasäleikkö Ulkoilmasäleikön on oltava luokiteltu standardin SFS-EN 13030 mukaisesti. Ilman erityisjärjestelyjä ilman nopeus (ilmavirta jaettuna säleikön vapaalla pinta-alalla) ei yleensä saa olla säleikössä yli 1,5 m/s. Säleikön kiinnityksen seinään tulee olla sellainen, että veden pääsy rakenteisiin ja ilmanvaihtolaitteisiin estyy. Säleikköön tiivistyvän veden, lumen ja jään poisjohtamisesta on huolehdittava siten, että vesi ei aiheuta vahinkoa rakenteissa tai ilmanvaihtokoneessa. Koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän ulkoilmasäleikössä ei saa käyttää verkkoa, jonka silmäkoko on alle 10 mm. Ulkoilmakanavat tulee diffuusioeristää huolellisesti, kun kanava sijaitsee lämpimässä tilassa. Ulkoilmakammio Ulkoilmakammio varustetaan kuivalla lattiakaivolla, joka viemäröidään vesilukollisen lattiakaivon kautta. Lattiakaivon vesilukon korkeuden tulee vastata vähintään kaksinkertaisena ulkosäleikön aiheuttamaa painehäviötä suurimmalla ilmavirralla. Ulkoilmakammiossa ilman nopeuden tulee yleensä olla alle 1 m/s. Samaan ulkoilmakammioon kytketyt ilmanvaihtokoneet eivät missään olosuhteissa saa imeä ilmaa muiden koneiden kautta. Sulkupelti Sulkupeltiin tiivistyvät sulamisvedet on johdettava vesilukon kautta viemäriin. Sulkupellin on oltava lämmöneristetty ulkoilmaa vasten. Lämmöntalteenotto Tulo- ja poistoilman paineet on järjestettävä lämmöntalteenottolaitteessa siten, ettei poistoilma voi virrata laitteen mahdollisten vuotokohtien kautta tuloilmavirtaan. Poistoilma on suodatettava tuloilman suodatusta vastaavalla suodattimella ennen regeneratiivista lämmöntalteenottolaitetta. Regeneratiivista lämmöntalteenottolaitetta saa käyttää vain, kun poistoilmassa ei voi olla terveydelle haitallisia aineita kuten tupakansavua, tai kun laite palvelee vain yhtä tilaa (esim. pysäköintihalli). Lämmöntalteenottolaitteeseen muodostuvan huurteen poistamiseksi ja toimintahäiriöiden estämiseksi laitteen jäätymissuojaus on toteutettava toimintavarmalla tavalla. Lämmön talteenoton jälkeisen tuloilman lämpötilan tulee olla rajoitettavissa huoneiden jäähdyttämiseksi ulkoilmalla kesäkauden aikana. Ilman nopeus ei saa poistoilmapuolella olla yli 2,3 m/s, jos veden tiivistyminen patteriin on mahdollista. Lämmöntalteenottolaitteeseen tiivistyvä vesi sekä sulava huurre ja jää on viemäröitävä pois siten, että vettä ei pääse haitallisesti ilmanvaihtokoneeseen tai muihin rakenteisiin. Vesilukon korkeuden tulee olla kaksinkertainen käyttöolosuhteissa vallitsevaan alipaineeseen verrattuna. Vesilukon on oltava puhdistettavissa ja rakenteeltaan sellainen, että siinä oleva vesi voidaan helposti nähdä. Vesilukkoon on pystyttävä lisäämään vettä suoraan eikä koneessa olevan altaan kautta. Jäähdytyspatteri Jäähdytyspatteri on varustettava pisaranerottimella ja kahdella tippuvesialtaalla, toinen ulkona toinen sisällä, jotka on viemäröitävä vesilukollisen lattiakaivon tai muun laitteen kautta, jos patteriin tiivistyy vettä. Vesilukon korkeuden tulee olla kaksinkertainen käyttöolosuhteissa vallitsevaan alipaineeseen verrattuna. Vesilukon on oltava puhdistettavissa ja rakenteeltaan sellainen, että siinä oleva vesi voidaan helposti nähdä. Vesilukkoon on pystyttävä lisäämään vettä suoraan eikä koneessa olevan altaan kautta. Äänenvaimennin ja sisäpuolelta eristetty kanava Vaimennus- ja eristemateriaalit eivät saa päästä kastumaan. Kostutuslaitteet Kostutuslaitteesta ei saa päästä vesipisaroita kanavan ilmavirtaan. Ilman kastepistelämpötilan kostutusosan jälkeen tulee olla selvästi (vähintään 2 C) alhaisempi kuin kanavien sisäpintojen lämpötila. 2.4.3.4 Varastointi ja asennustekniikat Ilmanvaihtotuotteet on suojattava sisäpuoliselta lialta ja kastumiselta työmaalla. Tuotteiden suojausta (esim. kanavapäiden tulppaus) ei saa poistaa tai rikkoa varastoinnin aikana ja rikkoutuneet suojaukset on korjattava välittömästi. Ilmanvaihtojärjestelmän asennuksessa on otettava huomioon seuraavat asiat: tuotteiden suojaukset poistetaan vasta juuri ennen asentamista asennustyön aikana ilmanvaihtojärjestelmään ei saa päästä likaa kanavien ja kanavaosien sisäpintoihin ei saa jäädä jäysteitä, ruuveja eikä muita likaa kerääviä tai puhdistustyötä vaikeuttavia epätasaisuuksia ilmanvaihtojärjestelmän tiivistyksessä tulee välttää runsasta kittien käyttöä kanaviston kaikki avonaiset päät on suljettava pölytiiviisti aina asennustyön taukojen ja keskeytysten aikana aina käyttöönottoon asti tai kanaviston on oltava tiivis (puhtausluokka P1: tiiviysluokka C, SFS 4699 (LVI 30-10213) tai puhtausluokka P2: tiiviysluokka B, SFS 4699 (LVI 30-10213)) huolto- ja puhdistusluukkujen toiminta (luokse pääsy, avautuvuus, työskentelymahdollisuudet, puhdistusetäisyys) on varmistettava. 2.4.3.5 Ilmanvaihtolaitoksen rakennusaikainen käyttö Jos ilmanvaihtolaitteita käytetään rakennustyön aikana, on varmistauduttava siitä, että ilmanvaihtokoneessa on suodattimet. Ilmanvaihtolaitos on puhdistettava määritetyn puhtausluokan tasoon ja suodattimet vaihdettava ennen laitoksen luovutusta.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 17 2.4.3.6 Ilmanvaihtolaitoksen käyttö- ja huolto-ohjeet Ilmanvaihtolaitokselle on laadittava sen lopullista kokoonpanoa vastaavat käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka luovutetaan rakennuksen käyttäjälle laitoksen luovutuksen yhteydessä. Käyttö- ja huolto-ohjeissa on käsiteltävä mm. seuraavat asiat: Ilmanvaihtolaitoksen suunnitellut käyntiajat Laitoksen on oltava jatkuvasti käytössä vuoden ajan rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Tämän jälkeenkin ilmanvaihtokoneet on käynnistettävä vähintään kaksi tuntia ennen rakennuksen käyttäjien saapumista. Suodattimien vaihtovälit Kuitusuodattimet on vaihdettava suunnittelijan määrittelemän loppupainehäviön mukaisesti tai viimeistään, kun sen takapinnasta on yli puolet tummunut erottuneen pölyn vaikutuksesta tai kun suodatin on ollut pitkään kastuneena (mikrobikasvu suodattimella voi alkaa muutaman vuorokauden viikon märkänä olon aikana). Yksiportaisen suodatuksen kuitusuodattimet on vaihdettava vähintään kuuden kuukauden välein. Käytettäessä kaksiportaista suodatusta karkeasuodattimet on vaihdettava vähintään kuuden kuukauden välein ja hienosuodattimet vähintään vuoden välein. Kanavien puhdistus Tulo- ja poistoilmakanavisto on tarkastettava vähintään viiden vuoden välein. Kanavien likaisuus voidaan todeta määrittämällä kanavan sisäpinnan pölykertymä esim. suodatinmenetelmällä. Tarkastus suoritetaan vähintään viidestä eri pisteestä. Pölykertymän ollessa suurempi kuin 2 g/m 2 (P1-luokan järjestelmä) tai 5 g/m 2 (muut kuin P1-luokan järjestelmät) kanavisto on puhdistettava. Lisätietoja Ilmanvaihtojärjestelmän puhtauden tarkastus. Ilmanvaihdon parannus- ja korjausratkaisut (LVI 39-10409). Taulukko 3.1.1. Luokan M1 vaatimukset. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaisemissio (TVOC) on alle 0,2 mg/m 2 h. Yhdisteistä on tunnistettava vähintään 70 %. Formaldehydin (H 2 CO) emissio on alle 0,05 mg/m 2 h. Ammoniakin (NH 3 ) emissio on alle 0,03 mg/m 2 h. IARC:n luokittelun mukaisten luokkaan 1 kuuluvien karsinogeenisten aineiden (WHO 1987) emissio on alle 0,005 mg/m 2 h (ei koske formaldehydiä, sen kriteeri on annettu edellä). Materiaali ei haise, hajun hyväksyttävyys kouluttamattomalla paneelilla arvioituna on >0,1. Laastit, tasoitteet ja siloitteet eivät saa sisältää kaseiinia. Taulukko 3.1.2. Luokan M2 vaatimukset. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaisemissio (TVOC) on alle 0,4 mg/m 2 h. Yhdisteistä on tunnistettava vähintään 70 %. Formaldehydin (H 2 CO) emissio on alle 0,125 mg/m 2 h. Ammoniakin (NH 3 ) emissio on alle 0,06 mg/m 2 h. IARC:n luokittelun mukaisten luokkaan 1 kuuluvien karsinogeenisten aineiden (WHO 1987) emissio on alle 0,005 mg/m 2 h (ei koske formaldehydiä, sen kriteeri on annettu edellä). Materiaali ei haise hajun hyväksyttävyys kouluttamattomalla paneelilla arvioituna on 0,1. Laastit, tasoitteet ja siloitteet eivät saa sisältää kaseiinia. 3 VAATIMUKSET RAKENNUSTUOTTEILLE 3.1 Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M) 3.1.1 Yleistä Rakennus- ja sisustusmateriaaleista vapautuu huoneilmaan erilaisia kemikaaleja. Ne voivat olla peräisin muun muassa käytetyistä raaka-aineista, valmistusprosessin virheistä tai materiaalien vanhenemisesta tai ne voivat aiheutua materiaalien väärästä käytöstä. Huoneilman pitoisuus määräytyy materiaalien kokonaispäästöjen ja ilmanvaihdon perusteella. Huoneilman pitoisuutta voidaan alentaa kokonaispäästöjä pienentämällä tai ilmanvaihtoa lisäämällä ja ilmanvaihdon tehokkuutta parantamalla. Pieniin epäpuhtauspitoisuuksiin pyrittäessä tulee ensisijaisesti vaikuttaa kokonaispäästöihin käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja ja vasta toissijaisesti ilmanvaihtoa lisäämällä. Rakennusmateriaalien päästöluokitus esittää vaatimukset tavanomaisissa työ- ja asuintiloissa käytettäville materiaaleille hyvän sisäilman laadun kannalta. Tavoitteena on käyttää vähäpäästöisiä tuotteita, etteivät materiaalit lisää ilmanvaihdon tarvetta. Vähäpäästöisten rakennusmateriaalien käyttö ei takaa täydellä varmuudella hyvää sisäilmaa. Ilmanvaihdon tulee olla samanaikaisesti riittävä ja materiaalien käytön tulee olla tuoteselosteiden mukaista. Hyvin harvat materiaalit kestävät vaurioitumatta esimerkiksi kostumista tai kiinnittämistä kosteaan alustaan. Materiaalin tulee olla myös helposti puhdistettavissa. Rakennusmateriaalien päästöluokitus on ensisijaisesti suunniteltu tavanomaisissa asuin- ja työhuoneissa esiintyvien materiaalien luokittelua varten. Rakennusmateriaalien päästöluokitus on kolmiportainen siten, että luokka M1 on paras ja luokka M3 eniten epäpuhtauspäästöjä synnyttävä. Koska kokonaisemissioon vaikuttaa myös käytetty materiaalien määrä, suunnitteluohjeissa luvussa 2.2.2 on annettu ohjeellisia arvoja eri luokkiin kuuluvien rakennusmateriaalien määrille. Parhaisiin sisäilmastoluokkiin S1 tai S2 pyrittäessä on runsaasti päästöjä aiheuttavien materiaalien (luokat M2 ja M3) käyttöä rajoitettava. Rakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon myös tämän ohjeen muissa osissa esitetyt vaatimukset. Sisäilmasto-, rakennustöiden puhtaus- ja materiaaliluokat valitsee rakennuttaja yhdessä suunnittelijoiden kanssa rakennuksen suunnittelun käynnistyessä. Rakennustietosäätiö RTS:n ylläpitämän päästöluokitusjärjestelmän toimintaa on kuvattu tarkemmin asiakirjassa Rakennusmateriaalien päästöluokitus. Yleiset ohjeet. 3.1.2 Rakennusmateriaalien päästöluokat Luokkaan M1 kuuluvat emissiotestatut materiaalit, joiden päästöt täyttävät taulukon 3.1.1 vaatimukset. Luokkaan M2 kuuluvat emissiotestatut materiaalit, joiden päästöt täyttävät taulukon 3.1.2 vaatimukset. Luokkaan M3 kuuluvat materiaalit, joiden päästöt ylittävät luokan M2 vaatimukset. Testaamattomille materiaaleille ei myönnetä luokitusmerkkiä. Materiaaliyhdistelmän päästöluokka määräytyy siinä käytetyn huonoimman materiaalin mukaan. Esimerkiksi luokan M1 pinnoitteella pinnoitettu luokan M2 materiaali kuuluu luokkaan M2, kunnes pinnoitetun tuotteen emissiomittauksilla on toisin osoitettu. Vastaavasti luokan M2 pinnoitteella pinnoitettu luokan M1 tuote kuuluu luokkaan M2, kunnes pinnoitetun tuotteen emissiomittauksilla on toisin osoitettu. Materiaalivalmistajalla tulee olla hyväksytty laadunvarmistusjärjestelmä. Materiaalin emissiomittaus on uusittava, kun materiaalin valmistusaineet tai prosessi muuttuu. 3.1.3 Mittausmenetelmät Materiaalien emissiomittauksissa ja aistinvaraisessa arvioinnissa noudatetaan seuraavia ohjeita: Protocol for the Emission Testing of Building Materials for the Emission Classification of Building Materials. VTT Chemical Technology. www.rts.fi ja Protocol for the Sensory Testing of Building Materials for the Emission Classification of Building Materials. Helsinki University of Technology, HVAC-laboratory. www.rts.fi.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 18 3.2 Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus (M) 3.2.1 Yleistä Ilmanvaihdon puhtausluokitus muodostuu tässä osassa esitettävistä ilmanvaihtotuotteiden puhtausvaatimuksista sekä ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelulle ja toteutukselle asetettavista puhtausvaatimuksista (luku 2.4.2). Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokituksen tavoitteena on varmistaa uuden ilmanvaihtojärjestelmän läpi virtaavan tuloilman hyvä laatu. Hyvälaatuisessa tuloilmassa ei saa olla ilmanvaihtojärjestelmästä peräisin olevia terveydelle tai viihtyisyydelle haitallisia aineita (esim. mikrobit, kuidut ja hiukkaset) tai hajuja. Koska tuloilman laatuun vaikuttavat monet tekijät ja useat eri toimijat, on näistä yleisistä periaatteista johdettu seuraavassa tarkemmin kuvattavat tuotteiden ja ilmanvaihtojärjestelmien puhtausvaatimukset. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokka ja ilmanvaihtotuotteiden puhtausvaatimukset määritellään teknisissä asiakirjoissa. 3.2.2 Ilmanvaihtotuotteiden puhtausvaatimukset 3.2.2.1 Yleiset vaatimukset Ilmanvaihtotuotteille on yksi puhtausluokka. Ilmanvaihtojärjestelmän osa on siis joko puhtausluokiteltu tai ei ole. Seuraavassa on esitetty puhtausluokitellun ilmanvaihtotuotteen yleiset vaatimukset. Puhtausluokiteltu tuote ei saa lisätä terveyden tai viihtyisyyden kannalta haitallisia epäpuhtauksia ilmanvaihtojärjestelmässä eikä tuloilmassa. Puhtausluokiteltu tuote ei saa tuottaa tuloilman laatua huonontavaa hajua tai kaasumaisia tai hiukkasmaisia epäpuhtauksia. Puhtausluokitellun tuotteen tulee olla helposti puhdistettavissa. Edellä mainittujen vaatimusten katsotaan tässä luokituksessa toteutuvan, jos tuote täyttää tuoteryhmäkohtaisesti asetetut vaatimukset valmistuksen jälkeen. Nämä vaatimukset on tällä hetkellä määritetty vain kanaville, niiden osille, säätö- ja palopelleille, äänenvaimentimille sekä suodattimille. Muiden tuotteiden osalta sovelletaan tässä luokituksessa esitettyjä yleisiä vaatimuksia ja kohdassa 3.2.2.4 esitettyjä erityisvaatimuksia. Myös muut kuin tässä ohjeessa käsitellyt ratkaisut voivat täyttää puhtausluokituksen vaatimukset, mutta niiden toteaminen on ratkaistava tapauskohtaisesti. 3.2.2.2 Kanavat ja kanavaosat, säätö- ja palopellit Nämä vaatimukset koskevat tavanomaisella tekniikalla (öljypohjainen kitkanalennusaine) valmistettuja peltikanavia ja niiden osia. Muilla menetelmillä tai muista materiaaleista valmistetuille tuotteille sovelletaan kohdan 3.2.2.1 yleisiä vaatimuksia ja taulukossa 3.2.1 esitettyjä kriteerejä soveltuvin osin. Puhtausluokitellun kanavan ja kanavaosan tulee sisäpinnoiltaan täyttää taulukon 3.2.1 vaatimukset. Taulukossa 3.2.1 öljyisyyskriteerien vaihtoehtona voidaan käyttää myös hajukriteeriä. Nämä mittaukset tulevat kyseeseen lähinnä silloin, kun tuote on tehty muusta materiaalista kuin pellistä tai sen valmistuksessa on käytetty muita kitkanalennusaineita kuin mineraaliöljyjä. Hajun mittausmenetelmät ja yksityiskohtaiset kriteerit on esitetty Ilmanvaihtotuotteiden puhtaustestausohjeessa. Koulutettua hajupaneelia käytettäessä hajun intensiteetin tulee olla pienempi kuin 4 asteikolla 0 20. Kouluttamatonta hajupaneelia käytettäessä tuotteen tai tuoteyhdistelmän läpi kulkeneen ilman hyväksyttävyysarvon tulee olla >0,1. Metallirakenteisille kanaville ei tarvitse suorittaa emissiotestejä, vaan niiden haitattomuus voidaan osoittaa öljyjäämien määrityksellä. Muista materiaaleista valmistetun kanavan sisäpintojen materiaalien tulee täyttää rakennusmateriaalien päästöluokan M1 ammoniakki-, formaldehydi-, TVOC- ja hajuvaatimukset mitattuna rakennusmateriaalien päästöluokituksen edellyttämällä tavalla. Kanavien, kanavaosien sekä säätö- ja palopeltien tulee olla puhdistettavissa standardin SFS-EN 12097:2006 tai Suomessa voimassa olevien rakentamismääräysten tai tyyppihyväksyntäohjeiden mukaisesti. Tämä koskee myös puhdistusaukkoja ja -luukkuja. Tuotteiden sisäpintoihin ei saa kiinnittää tarroja yms. Kanavien ja kanavaosien tulee kestää vähintään 10 puhdistuskertaa (erityistapauksissa, kuten ammattikeittiöissä enemmänkin) niille tarkoitettua puhdistusmenetelmää käyttäen ilman, että niiden rakenteessa tapahtuu haitallisia muutoksia. Kanavista ja kanavaosista ei saa puhdistuksen yhteydessä tai sen jälkeen irrota tuloilmaan kuituja enempää kuin 0,1 kpl/m 3 (Ilmanvaihtotuotteidenpuhtaus testausohje. Liite 7). Säätö- ja palopellit eivät saa estää kanaviston puhdistamista. Säätöpellit on voitava asettaa takaisin alkuperäiseen säätöasentoonsa puhdistuksen jälkeen. Peltien asento on voitava tarkastaa kanavaa avaamatta. Tuotteiden sisäpuolisen pinnan tulee olla sellainen, ettei se edistä lian kertymistä niihin. Kanavamateriaalin karheuden tulee olla alle 1 mm. Halkaisijaltaan 200 mm tai sen alle olevien kanavien ja niiden liitososien saumakohdat eivät saa olla yli 2 mm korkeita kanavan sisäpuolella. Halkaisijaltaan 315 mm ja sen yli olevien kanavien ja kanavaosien liitososien saumakohdat eivät saa olla yli 3 mm korkeita kanavan sisäpuolella. Tuotteissa ei saa olla jäysteitä, jotka voivat vaikeuttaa puhdistamista tai rikkoa puhdistusvälineitä. Tuotteiden tulee täyttää tiiviydeltään standardin SFS 4699 (LVI 30-10213) luokan C vaatimukset. Tiivistemateriaaleista ei saa erittyä ilmavirtaan terveydelle haitallisia tai ilman laatua huonontavia aineita. Runsasta kittien käyttöä tulee välttää. Puhtausluokiteltujen tuotteiden valmistuksessa suositellaan käytettäväksi rakennusmateriaalien päästöluokkaan M1 tai M2 luokiteltuja tai muuten emissioiltaan alhaisiksi tunnettuja tiivistemateriaaleja. Taulukko 3.2.1. Puhtausluokituksen vaatimukset kanaville ja kanavanosille tehtaalla. Täsmälliset näytteenotto- ja analyysiohjeet määritetään testausohjeessa (Ilmanvaihtotuotteiden puhtaustestausohje 2000). Epäpuhtaus Luokituskriteeri Kanavien öljyisyys 1) 0,05 g/m 2 Kanavaosien, päätelaitteiden, säätö- ja palopeltien öljyisyys 1) Leikkaamalla, tavuttamalla tai liittämällä 0,05 g/m 2 valmistetut osat Syvävedetyt osat, öljyä vaativat prosessi 0,3 g/m 2 Ilmavirtaan irtoavat mineraalikuidut <0,1 kpl/m 3 (MMVF) 2) Pintapölyn määrä <0,5 g/m 2 1) Vaatimus perustuu Solvac-kitkanalennusaineelle tehtyihin mittauksiin öljyisyyden ja hajuintensiteetin välisestä yhteydestä (Asikainen et. al. 2000). Muita kitkanalennusaineita käytettäessä on osoitettava, että niiden hajukynnys on alhaisempi kuin Solvacin. 2) Mineraalikuitujen pitoisuus ilmavirrassa koskee vain tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty kuituja sisältäviä materiaaleja. Muiden kuitujen kuin mineraalikuitujen osalta sovelletaan kohdan 3.2.2.1 yleisiä vaatimuksia.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 19 3.2.2.3 Ilmansuodattimet Nämä vaatimukset koskevat suodattimia, jotka on tarkoitettu käytettäviksi lähinnä liike-, toimisto-, palvelu- ja asuinrakennuksissa tuloilmasuodattimina. Alkupainehäviö, pölynsitomiskyky, erotusaste, suodatinluokka ja suodatinmateriaalin mahdollisen sähköisen varauksen vaikutus erotusasteeseen on määriteltävä standardin SFS-EN 779:2002 mukaisesti. Sähköisten varausten vaikutusta mittaava koe voidaan korvata kuuden kuukauden mittaisella kenttäkokeella, joka voidaan suorittaa SP-method 1937:n mukaisesti. Tällöin vähimmäiserotusasteen tulee olla taulukon 3.2.2 mukainen. Taulukko 3.2.2. Ilmansuodattimien luokat. Siitepölysuodattimet Kaupunkipölysuodattimet Hienosuodatin, joka erottaa vähintään 80 % yli 1,0 μm hiukkasista ja vähintään 50 % yli 0,4 μm hiukkasista Pienhiukkassuodattimet F5+M1/ F6+M1 F7 + M1 F8+M1/ F9+M1 Hienosuodatin, joka erottaa vähintään 20 % yli 1,0 μm hiukkasista Hienosuodatin, joka erottaa vähintään 90 % yli 1,0 μm hiukkasista ja vähintään 70 % yli 0,4 μm hiukkasista Valmistajan on myös ilmoitettava sähkösuodattimien otsonituotto ts. korkein otsonipitoisuus tuloilmavirrassa normaaleissa käyttöolosuhteissa. Suodattimien luokitus on kaksijakoinen. Kaikki luokitellut suodattimet kuuluvat M1-puhtausluokkaan, mutta tämän lisäksi ne on jaoteltu eri luokkiin niiden hiukkaserotusasteen perusteella. Suodattimen ja ilmanvaihtokoneen alipaineisen osan yhteenlaskettu vuoto ei saa ylittää taulukossa 3.2.3 annettuja osuuksia suunnitellusta tuloilmavirrasta taulukon paine-eroilla. Taulukko 3.2.3. Kokonaisvuoto suodatinluokan mukaan esimerkkipaine-erolla esitettynä. Suodatinluokka Paine-ero Pa Huonompi kuin F5/EU5 200 6 F5/EU5 400 6 F6/EU6 400 4 F7/EU7 400 2 F8/EU8 400 1 F9/EU9 400 0,5 Kokonaisvuoto % Käyttämättömän suodattimen kautta kulkevan ilman hajun intensiteetin on oltava pienempi kuin 4 (koulutettu hajupaneeli). Kouluttamatonta hajupaneelia käytettäessä tuotteen tai tuoteyhdistelmän läpi kulkeneen ilman hyväksyttävyysarvon tulee olla >0,1. Hajutuotto määritetään Ilmanvaihtotuotteiden puhtaustestausohjeen liitteiden 1, 6 tai rakennusmateriaalien päästöluokituksen aistinvaraisten testien mukaisesti. Suodattimesta ei saa rakennuksen käytön aikana irrota mineraalikuituja tuloilmaan. Käyttövalmiista suodattimesta irtoavien kuitujen kokonaispitoisuuden on oltava pienempi kuin 0,1 kpl/m 3 (Ilmanvaihtotuotteidenpuhtaus testausohje. Liite 7). Suodattimessa ei saa käyttää terveydelle haitallisia öljyjä tai torjunta-aineita (biosidejä). Suodattimen ohivirtaus (koneen rungon ja suodatinkasettien raoista ja eri suodatinkasettien välisistä raoista) ja ilmanvaihtokoneen alipaineisen osan yhteenlaskettu vuoto ei suodatinluokassa saa ylittää taulukossa 3.2.3 annettuja osuuksia suunnitellusta ilmavirrasta taulukon paine-eroilla. Suodatinkasetin ja kehysten tulee kestää mitoitustilanteeseen nähden kolminkertainen paine-ero. Suodatin on voitava vaihtaa helposti. Suodatin ei saa olla kosketuksissa suodatinkammion pohjan tai muun mahdollisesti kostean osan kanssa edes silloin, kun kone on pysähdyksissä. Valmistajan on määriteltävä suodattimen vaihtotarve sekä se, miten käytetyt kuitusuodattimet hävitetään ympäristöystävällisesti. Sähkösuodattimien tapauksessa valmistajan on määriteltävä suodattimen puhdistusväli, tai miten automaattisen puhdistusjärjestelmän toimivuutta voidaan valvoa. 3.2.2.4 Äänenvaimentimet Nämä vaatimukset koskevat äänenvaimentimia, jotka on tarkoitettu käytettäviksi lähinnä liike-, toimisto-, palvelu- ja asuinrakennuksissa äänenvaimentimina. Luokiteltavien äänenvaimentimien tulee täyttää RakMK:ssa esitetyt vaatimukset (palo, äänenvaimennus) ja niiden äänenvaimennusominaisuudet tulee tuntea. Äänenvaimentimista ei saa päästä ilmaan hiukkasia, kuituja tai muita haitallisia epäpuhtauksia. Äänenvaimentimista irtoavien kuitujen (yli 20 μm:n pituiset kuidut) kokonaispitoisuuden on täristyskokeessa mitattuna oltava pienempi kuin 10 kpl/m 3 (Ilmanvaihtotuotteiden puhtaustestausohje. Liite 7). Äänenvaimentimien tulee olla puhdistettavissa ja sen tulee kestää vähintään 10 puhdistuskertaa niille tarkoitettua puhdistusmenetelmää käyttäen ilman, että niiden rakenteessa tapahtuu silmin havaittavia tai muita haitallisia muutoksia. Äänenvaimentimista ei saa puhdistuksen jälkeenkään (harjauskoe 24 h puhdistuksen jälkeen) irrota kuituja enempää kuin 0,1 kpl/m 3 (Ilmanvaihtotuotteiden puhtaustestausohje. Liite 7). Näistä vaatimuksista voidaan tinkiä, jos äänenvaimennin on irrotettavissa puhdistuksen ajaksi tai helposti vaihdettavissa. Äänenvaimentimen läpi virranneen ilman laadun tulee olla hyväksyttävä. Hajutuotto määritetään tarvittaessa Ilmanvaihtotuotteiden puhtaustestausohjeen liitteiden 1, 6 tai rakennusmateriaalien päästöluokituksen aistinvaraisten testien mukaisesti (Rakennusmateriaalien päästöluokitus). Äänenvaimentimien äänitekniset ominaisuudet, käyttö- ja puhdistusohjeet, nimellisilmavirta ja käyttörajoitukset tulee olla saatavilla tuotteen mukana ja erikseen. Äänenvaimentimessa käytetyn reikäpellin tai muun materiaalin tulee täyttää luokitusohjeessa esitetyt vaatimukset öljyä vaativille prosesseille 0,3 g/m 2 (300 mg). Todistus liitetään hakemuksen mukaan. Valmistajan on määriteltävä äänenvaimentimen puhdistustarve ja se, miten käytetyt äänenvaimentimet hävitetään ympäristöystävällisesti. 3.2.2.5 Ilmanvaihtokoneen muut osat Muille osille noudatetaan soveltuvin osin samoja kemiallisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien sekä hajun hyväksyttävyyden/intensiteetin vaatimuksia kuin edellä kuvatuille kanaville, kanavaosille ja suodattimille. Ulkoilmasäleikkö Säleikössä tulee olla verkko, jonka tulee olla puhdistettavissa ja jonka silmäkoko on vähintään 10 15 mm. Säleikön kiinnityksen seinään tulee olla sellainen, että vesi ei pääse rakenteisiin tai ilmanvaihtolaitteisiin kiinnityskehysten ja tarvikkeiden kautta.

LVI 05-10440 RT 07-10946 KH 27-00422 Ratu 437-T ohjeet 20 Ulkoilmakammio Ulkoilmakammion rakenteena käytetään esim. sandwich-rakennetta, jossa kahden pellin välissä on vähintään 100 mm mineraalivillaa vastaava lämmöneristys. Kammion sisä- ja ulkopintojen tulee olla puhdistettavissa ja diffuusiotiiviitä. Ulkoilmakammion pintojen tulee olla puhdistettavissa. Ulkoilmakammio on varustettava kuivalla lattiakaivolla, joka viemäröidään vesilukolla varustetun lattiakaivon kautta. Lattiakaivon vesilukon korkeuden tulee vastata vähintään kaksinkertaisena ulkosäleikön aiheuttamaa painehäviötä suurimmalla ilmavirralla. Kammio on muotoiltava siten, ettei vesi jää sinne seisomaan, ja sen tulee kestää ilmanvaihtokoneessa vallitsevaa alipainetta ilman veden poistumista haittaavia muodonmuutoksia. Sulkupelti Ulkoilmavirran sulkupellin tulee täyttää standardin SFS 5330 vaatimukset rakenteen ja tiiviyden suhteen. Sen tulee olla lämmöneristetty siten, että lämmönläpäisykerroin on pienempi kuin 3 W/m 2 K. Sulkupellin liike ei saa estyä jäätymisen vaikutuksesta. Tarvittaessa eristetään myös vaippa. Lämmöntalteenotto Lämmöntalteenottolaitteen tulo- ja poistoilmapuolen väliset vuodot eivät saa aiheuttaa epäpuhtauksien haitallista leviämistä siten, että se huonontaisi tuloilman laatua. Suurin sallittu vuotoilmavirta on 6 % suunnitellusta tuloilmavirrasta, kun paine-ero poisto- ja tuloilmapuolen välillä ennen lämmöntalteenottoa on 250 Pa. Suomessa voimassa olevien tyyppihyväksyntäohjeiden mukaisesti hyväksytyn tuotteen katsotaan täyttävän edellä mainitut vaatimukset. Lämmöntalteenotossa syntyvä kondenssivesi on viemäröitävä. Lämmönsiirtolaitteen tulee olla pestävissä siten, ettei pesuvesi aiheuta haittaa. Lämmityspatteri Lämmityspatterin lämmönsiirtopintojen tulee olla pestävissä siten, että pesuvesi on mahdollista kerätä talteen hallitusti niin, ettei se joudu ilmanvaihtokoneen vaipan rakenteisiin. Patterin tulisi olla irrotettavissa ja pestävissä erikseen. Jäähdytyspatteri Jäähdytyspatterin lämmönsiirtopintojen tulee olla pestävissä siten, että pesuvesi on mahdollista kerätä talteen hallitusti niin, ettei se joudu ilmanvaihtokoneen vaipan rakenteisiin. Patterin tulisi olla irrotettavissa ja pestävissä erikseen. Jäähdytyspatteri on varustettava kahdella tippuvesialtaalla, toinen ulos ja toinen sisälle. Sisällä oleva allas on viemäröitävä vesilukollisen lattiakaivon tai muun laitteen kautta, jos patteriin tiivistyy vettä. Vesilukon on oltava virtaussuunnassa tippuvesialtaan jälkeen. Tippuvesiallas on muotoiltava siten, ettei vesi jää sinne seisomaan, ja sen tulee kestää ilmanvaihtokoneessa vallitsevaa alipainetta ilman veden poistumista haittaavia muodonmuutoksia. Kostutuslaitteet Kostutusosan tulee olla puhdistettavissa. Kostutusosa on varustettava pisaranerottimella ja tippuvesialtaalla, joka on viemäröitävä vesilukollisen lattiakaivon tai muun laitteen kautta. Tippuvesiallas on muotoiltava siten, ettei vesi jää sinne seisomaan, ja sen tulee kestää ilmanvaihtokoneessa vallitsevaa alipainetta ilman veden poistumista haittaavia muodonmuutoksia. Höyrykostuttimen suutinosan kohdalla kanavan on oltava vesitiivis. Kostutuslaitteet on varustettava automaattisella tyhjennysjärjestelmällä, joka tyhjentää kostutuslaitteen yli vuorokauden pituisten käyttökatkojen aikana. Ilmanvaihtokoneen runko Tiivistemateriaaleista ei saa erittyä ilmavirtaan terveydelle haitallisia tai ilman laatua huonontavia aineita. Runsasta kittien käyttöä tulee välttää. Puhtausluokiteltujen tuotteiden valmistuksessa suositellaan käytettäväksi rakennusmateriaalien päästöluokkaan M1 tai M2 luokiteltuja tai muuten emissioiltaan alhaisiksi tunnettuja materiaaleja. Koneen rungon tulee olla pestävissä vedellä ja pintojen tulee olla mahdollisimman sileitä. Päätelaitteet Päätelaitteiden tulee olla avattavissa tai irrotettavissa puhdistusta varten. Puhdistuksen jälkeen ne on voitava asentaa takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Päätelaitteen tulee olla rakenteeltaan ja toiminnaltaan sellainen, etteivät sen ilmavirtaukset irrota pinnoille mahdollisesti kertynyttä pölyä ja likaa (esim. jäähdytyspalkit eivät saa irrottaa pölyä välikaton päältä). Likaantuminen ei saa vaikuttaa säätölaitteiden toimintaan. 3.2.2.6 Tuotteiden merkintä ja suojaus Luokitellut tuotteet on merkittävä siten, että ne erottuvat selvästi luokittelemattomista tuotteista. Merkinnän on kestettävä normaalia kuljetusta, varastointia ja käsittelyä työmaalla. Tuotteet on suojattava sisäpuoliselta likaantumiselta tehtaan varastoinnissa ja kuljetusten aikana sulkemalla kanavapäät tai pakkaamalla osat suljettuihin laatikoihin ja suojaamalla kuorma peittämällä tai muilla tavoin. Suojaustekniikoiden (esim. tulpat) ja varastointilaatikoiden tulee olla sellaisia, että ne kestävät kuljetuksessa ja työmaalla vallitsevia olosuhteita sekä useita avaamisia ja sulkemisia. Jos kanavia kuljetetaan sisäkkäin, niiden ulkopinnan puhtauden on oltava sama kuin sisäpinnan. Tuotteista on annettava tuotekohtaiset säilytys-, asennus- ja huolto-ohjeet, joissa on käsiteltävä puhtauden kannalta oleelliset asiat. Puhallinosa Puhaltimen voimansiirrosta ei saa päästä ilmaan haitallisia hiukkasia tai muita ilman laatua huonontavia epäpuhtauksia. Moottori on valittava ja sijoitettava siten, että se ei likaa ilmaa. Puhaltimen siipipyörineen tulee olla puhdistettavissa.