SUONENSISÄISIÄ HUUMEITA KÄYTTÄVIEN TERVEYSNEUVONNAN ASIAKKAIDEN C-HEPATIITTITARTUNNAT JA C-HEPATIITTITIETOISUUS Leena Keisanen ja Eevakaisa Louhisalmi Opinnäytetyö, Kevät 2013 Diakonia-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ Keisanen, Leena & Louhisalmi, Eevakaisa. Suonensisäisiä huumeita käyttävien terveysneuvonnan asiakkaiden C-hepatiittitartunnat ja C-hepatiittitietoisuus. Kevät 2013, 52 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK). Suomalaisten huumeidenkäyttäjien keskuudessa C-hepatiitti on hyvin yleinen sairaus. Jopa neljäsosalta suonensisäisesti huumeita käyttäviltä suomalaisilta löytyy C-hepatiittivasta-aineita verestä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Vantaan kaupungin huumehoitoklinikan terveysneuvontapisteen asiakkaiden C- hepatiitti tartuntojen määrää, C-hepatiittitietoutta ja kuinka valmiita asiakkaat olisivat sitoutumaan C-hepatiitin hoitoon. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella syksyllä 2012 Vantaan kaupungin huumehoitoklinikan terveysneuvontapisteen asiakkailta. Vastauksia palautui yhteensä 34. Aineiston analysoinnissa käytettiin SPSS-tilastoohjelmaa. Tulokset esitetään frekvensseinä, taulukoina ja tekstinä. Tutkimukseen osallistuneista (n=34) 10 oli naisia ja 24 miehiä. Suurimmaksi osaksi vastaajat olivat 30 39-vuotiaita. He olivat käyttäneet suonensisäisiä huumeita keskimäärin 10 15 vuotta ja vastaajista C-hepatiittia sairasti 24. Tulosten mukaan C-hepatiitin saaneet olivat valmiita sitoutumaan C-hepatiitin hoitoon ja lopettamaan hoidon vuoksi päihteiden käytön. Suurin osa vastaajista oli myös valmis noudattamaan C-hepatiitin hoito-ohjeita, vaikka huumeiden käyttö jatkuisikin. Vastaajat arvioivat, että heidän C-hepatiittitietoutensa on hyvä. Kyselyn tuloksia voidaan käyttää terveysneuvonnassa C-hepatiittia sairastavien asiakkaiden hoidon kehittämisessä. Terveysneuvontapisteen henkilökunta voi kehittää toimintaansa C-hepatiittia sairastavien asiakkaidensa neuvonnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja kehittämisessä. Opinnäytetyön tulokset hyödyttävät myös terveysalan opiskelijoista, jotka ovat kiinnostuneita päihdehoitotyöstä. Opinnäytetyömme on tehty pääkaupunkiseudulla. Huumeiden käytöstä johtuvat ongelmat koskevat kuitenkin koko Suomea. Vaikka aineistomme on pieni, tulokset antavat kuitenkin viitettä siihen, että mahdollisesti muuallakin Suomessa C- hepatiittia sairastavat huumeidenkäyttäjät olisivat valmiita sitoutumaan C- hepatiitin hoito-ohjeisiin, vaikka huumeidenkäyttö jatkuisi. Asiasanat: maksatulehdus, C-hepatiitti, hoito, huumeet, terveysneuvonta
ABSTRACT Keisanen, Leena and Louhisalmi, Eevakaisa. Hepatitis C infections and awareness of the disease among injecting drug users in health counseling. 52 p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Option in Nursing. Degree: Nurse. The aim of this study was to investigate hepatitis C infections among injecting drug users. We were also interested to find out how long they have been using injecting drugs and their commitment to the hepatitis C treatment. In addition, we investigated what kind of information clients had about hepatitis C. The study was conducted in Vantaa Substance abuse rehabilitation clinic s health counseling. The study was conducted in 2012. The data was collected by a semistructured questionnaire, which was distributed to the Substance abuse rehabilitation clinic s health counseling to be given to the customers. We used quantitative research methods. The data were analyzed with SPSS Software and Microsoft Excel. There were 34 respondents in total, of which 10 were women and 24 men. Their average age was 30 to 39 years. The results of the study proved that they had used intravenous drugs on the average 10 to 15 years. The result also indicated that 24 respondents suffer from hepatitis C. According to the results, most of the respondents who had hepatitis C, would be willing to commit to the treatment and put an end to the use of intoxicants. Most of them were ready to comply with the hepatitis C treatment advice though they are consumed by drugs. The respondents felt that their hepatitis C awareness is good. The results of this study can be used by health counseling personnel to improve planning, implementing and developing hepatitis C patients counseling. Keywords: hepatitis, hepatitis C, treatment, drugs, health counseling
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 HUUMEIDEN KÄYTTÖ JA PÄIHDERIIPPUVUUS... 8 2.1 Huumeet... 8 2.2 Huumeiden käyttö... 8 2.3 Päihderiippuvuus ja toleranssi... 10 3 TERVEYSNEUVONTATYÖ... 13 3.1 Terveysneuvonta... 13 3.2 Sairaanhoitajan rooli terveysneuvontapisteessä... 14 4 C-HEPATIITTI... 17 4.1 C-hepatiitti Suomessa... 17 4.2 C-hepatiitin tartuntatavat... 18 4.3 C-hepatiitin oireet, toteaminen ja taudin kulku... 19 4.4 C-hepatiitin ehkäisy, lääkehoito ja hoitoon sitoutuminen... 21 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 24 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS... 25 6.1 Tutkimusympäristö... 25 6.2. Tutkimusmenetelmä... 25 6.3 Aineiston keruu... 26 6.4 Aineiston analyysi... 28 7 TULOKSET... 30 7.1 Tutkimukseen osallistujat... 30 7.2 C-hepatiittitietous... 32 7.3 Valmiudet hoitoon sitoutumiseen... 37 8 POHDINTA... 39 8.1 Luotettavuus ja eettisyys... 39 8.2 Tulosten pohdinta... 40 8.3 Oma ammatillinen kehittyminen... 42 LÄHTEET... 44
LIITE 1: SAATEKIRJE... 49 LIITE 2: KYSELYLOMAKE... 50
1 JOHDANTO Suomalaisten huumeidenkäyttäjien keskuudessa C-hepatiitti on hyvin yleinen sairaus. Jopa neljäsosalta suonensisäisesti huumeita käyttäviltä suomalaisilta löytyy C-hepatiittivasta-aineita verestä. Uusien C-hepatiitti tartuntojen ilmaantumismäärissä oli huippulukema vuonna 1997, jonka jälkeen uusien tartuntojenmäärä lähti laskuun. Vuonna 2009 C-hepatiittitartuntojen määrä lähti uudelleen lievään nousuun. Uusista tartunnoista suurin osa (67 %) oli miehillä ja noin puolet tartunnan saaneista oli 20 29-vuotiaita. Tartuntatavoista yleisin on suonensisäisten huumeiden käyttö. (Jaakola ym. 2012, 20 21.) C-hepatiitti on virus, joka tarttuu veriteitse. Suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa C- hepatiitti leviäminen johtuu likaisten neulojen käytöstä. (Leinikki 2009.) C-hepatiittitartunta voi johtaa krooniseen infektioon, jolloin riski maksan vaurioitumiselle kasvaa. On arvioitu, että C-hepatiittivirus tulee olemaan kymmenen vuoden kuluessa huomattava rasite terveydenhuollolle. Laskelmien mukaan C- hepatiittivirus aiheuttaa Suomessa vuoden 2020 tienoilla 30 50 kuolemaa vuosittain ja monia satoja hoidetaan lääkehoidolla sekä vakavia maksasairauksia todetaan 100 300 henkilöllä. (Leinikki 2009.) C-hepatiittivirustartuntojen määrän lisääntymisen ehkäisyssä tärkeää on estää uudet tartunnat valistuksella, neuvonnalla, puhtailla injektiovälineillä ja riskikäyttäytymisen vähentämisellä. Valistus on suunnattava erityisesti nuorille huumeita kokeileville, jotka eivät ehkä vielä ole saaneet tartuntaa. (Leinikki 2009.) Tätä työtä terveysneuvonnan henkilökunta tekee päivittäinen. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää Vantaan kaupungin terveysneuvonnan asiakaskunnan C-hepatiittitartuntojen määrä suonensisäisesti huumeita käyttävien osalta. Meitä kiinnosti myös tietää sitoutuisivatko C-hepatiittia sairastavat hoitoon ja kuinka kauan he ovat käyttäneet huumeita suonensisäisesti. Lisäksi selvitimme myös, millaista tietoa terveysneuvonnan asiakaskunnalla on C-hepatiitista. Käytimme määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja
7 keräsimme aineiston puolistrukturoidulla kyselylomakkeella terveysneuvonnan asiakaskunnalta henkilökunnan avustuksella. Kyselyyn vastasi 34 asiakasta. Aineisto on analysoitu tilasto-ohjelma SPSS:n avulla. Opinnäytetyön aiheen valintaan vaikutti kiinnostuksemme huumehoitotyötä kohtaan. Opinnäytetyön aihetta miettiessämme otimme yhteyttä Vantaan kaupungin huumehoitoklinikan alaisuudessa toimivaan terveysneuvontapisteeseen. Henkilökunnalta saimme ehdotuksen kartoittaa asiakkaiden C- hepatiittitilannetta. Aihe vaikutti meistä ajankohtaiselta ja mielenkiintoiselta. Opinnäytetyömme tulee Vantaan kaupungin terveysneuvonnan henkilökunnan käyttöön terveysneuvonnan suunnittelussa. C-hepatiittitietouden kartoituksen avulla saadaan selville ne osa-alueet, joissa tietoa löytyy tarpeeksi, ja ne joista sitä ei löydy. Näin terveysneuvonnan henkilökunta voi kohdentaa neuvonnan oikeille osa-alueille.
8 2 HUUMEIDEN KÄYTTÖ JA PÄIHDERIIPPUVUUS 2.1 Huumeet Suomessa on noin 30 000 säännöllisesti huumeita käyttävää, joista noin puolet on ongelmakäyttäjiä (Salaspuro i.a.). Huume-termi käsittää huumausaineet ja päihdyttävässä tarkoituksessa käytettävät keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet. Huumausaineet ovat aineita, jotka ovat Valtioneuvoston huumausaineasetuksessa määritelty kielletyiksi (Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista 2008/543). Näitä ovat muun muassa kannabistuotteet, LSD, kokaiini, heroiini, amfetamiini sekä huumausaineiksi luettavat kipulääkkeet, kuten morfiini, kodeiini, metadoni ja oksikoni. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009.) Huumausaineet voidaan luokitella keskushermostoa lamaaviin, keskushermostoa stimuloiviin sekä hallusinogeeneihin. Keskushermostoa lamaavia huumeita ovat muun muassa opiaatit, rauhoittavat ja opiaattijohdannaiset lääkkeet sekä gamma ja lakka. Nämä aineet rentouttavat ja rauhoittavat. Keskushermostoon kiihdyttävästi vaikuttavia huumeita ovat muun muassa amfetamiini, kokaiini, ekstaasi ja khat. Stimulantit vaikuttavat piristävästi. Hallusinogeenit vaikuttavat niitä käyttävän havaitsemiskykyyn ja ajatteluun, vääristävät tajuntaa muuttamalla ajan ja paikan tajua, aiheuttavat aistiharhoja ja usein myös psykoosin kaltaisen tilan. Hallusinogeeneja ovat esimerkiksi LSD, psilosiini, DMT, meskaliini ja PCP. Osa näistä yhdisteistä löytyy luonnosta (sienistä, kasveista ja mausteita) ja osa on synteettisiä. Kannabis voi olla kaikkea edellä mainittuja. Se piristää, lamaa ja voimistaa aisteja. (A-klinikkasäätiö 2012; A-klinikkasäätiö 2010 & Kiianmaa 2012, 25 27.) 2.2 Huumeiden käyttö Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan 17 prosenttia 15 69-vuotiaista suomalaisista on kokeillut laittomia huumausaineita ainakin kerran elämässään.
9 Näistä viimeisen vuoden aikana käyttäneitä oli 4,5 prosenttia ja viimeisen kuukauden aikana käyttäneitä 1,5 prosenttia. Yhä useammalla suomalaisista on omakohtaista kokemusta huumeiden käytöstä. Taulukosta 1 huomaa kuinka huumausaineiden käyttö on kasvanut vuosittain. Etenkin kannabiksen käyttö on lisääntynyt paljon. Nuorten, 25 34-vuotiaiden, keskuudessa yli kolmasosa on joskus kokeillut kannabista. (Hakkarainen, Metso & Salasuo 2011, 400.) TAULUKKO 1. Eri huumausaineiden elinikäisprevalenssi vuosina 1992 2010 (%) Päihde 1992 1996 1998 2002 2006 2010 25 34- vuotiaat 2010 Kannabis 5,6 7,9 9,7 12,0 13,3 16,9 36,1 Amfetamiini 0,3 0,9 1,1 2,0 2,1 2,1 6,4 Ekstaasi - 0,3 0,5 1,3 1,5 1,7 5,9 Kokaiini 0,2 0,3 0,7 0,6 1,0 1,5 4,3 GHB (gamma), - - - - 0,4 0,6 2,9 GBL (lakka) MDPV - - - - - 0,1 0,7 LSD 0,2 0,6 0,5 0,8 1,0 0,9 2,4 Huumaavat 0,3 0,2 0,3 0,7 0,9 1,5 4,6 sienet Heroiini 0,3 0,3 0,3 0,5 0,4 0,4 1,1 Buprenorfiini - - - - 0,6 0,8 2,6 Metadoni - - - - - 0,2 0,6 Muut opioidit - - - - - 1,0 2,7 Rauhoittavat, 2,8 3,4 4,8 6,9 6,9 6,5 9,9 uni- ja kipulääkkeet Liimat, liuottimet yms. 0,7 1,1 2,1 1,8 1,7 1,8 1,8 (Hakkarainen, Metso & Salasuo 2011, 401.) Suomessa huumausaineiden käytölle tavanomaista on suonensisäisten huumeiden käyttäjien buprenorfiinin käyttö ja alkoholin vahva asema oheispäihteenä. Buprenorfiini onkin pääpäihteenä jo kolmasosalla huumeasiakkaista. Vuonna 2000 bubrenorfiinikuolemia oli alle 10, mutta 2009 jo 110. Bubrenor-
10 fiinikuolemien määrä on noin puolet kaikista huumemyrkytyskuolemista. (Tanhua ym. 2011, 5, 61.) Huumausaineiden käytöllä on suuria kansanterveydellisiä riskejä. Vakavia terveysongelmia ovat muun muassa suonensisäisen käytön myötä leviävät HIV ja C-hepatiitti. (Poikolainen 2003, 44.) Vuonna 2009 huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttö aiheutti 0,2 0,3 miljardin euron välittömät ja 0,5 1,2 miljardin euron välilliset kustannukset. Välittömistä kustannuksista suurin osa koostui sosiaalitoimen kuluista. Välillisistä kustannuksista ylivoimaisesti suurin summa tuli menetetyistä elämistä ennenaikaisen kuoleman vuoksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011.) Suurin osa huumekokeilusta on kokeilukäyttöä, joka jää usein muutamaan käyttökertaan. On olemassa myös niin sanottua huumeiden viihdekäyttöä, jonka tavoitteena on saada huumeiden käytön hyödyt maksimoitua ja välttää haitat. Viihdekäyttäjät voidaan jakaa stimulantteja (amfetamiini, ekstaasi, kokaiini) käyttäviin juhlijoihin ja psykedeelejä (LSD, sienet) käyttäviin tajuntaansa laajentajiin ja kannabiksen tapakäyttäjiin. Ongelmakäyttäjiksi luokitellaan usein opiaatteja, amfetamiinia ja kokaiinia suonensisäisesti tai pitkäaikaisesti käyttäneet. Suonensisäinen käyttäminen on käyttötavoista ongelmallisin ja se liittyy lähinnä opiaattien ja amfetamiinin ongelmakäyttöön. Suonensisäisellä käytöllä on huomattava tartuntatauti- ja yliannostusriski. (Böström ym. 2008.) 2.3 Päihderiippuvuus ja toleranssi Riippuvuuksien syntyyn altistavat monet tekijät, muun muassa perinnöllisyys, vanhempien malli, kaveripiiri ja elämän kriisit. Riippuvuuden kehittymiseen vaaditaan kuitenkin myös yksilön oma toiminta. (Ahokas, Fabritius, Kanerva & Seppänen-Leiman 2005, 5.) ICD-10-tautiluokituksen mukaan huume- ja lääkeriippuvuuden kriteereihin kuuluu, että edellisen vuoden aikana vähintään kolme seuraavista kriteereistä on esiintynyt yhtä aikaa vähintään kuukauden ajan:
11 Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttöön Heikentynyt kyky hallita aineen käyttöä Vieroitusoireet käytön vähentyessä tai loppuessa Sietokyvyn kasvu Käytön muuttuminen elämän keskeiseksi asiaksi Käytön jatkuminen haitoista huolimatta (Seppä, Aalto, Alho & Kiianmaa 2012, 9.) Päihderiippuvuudella on eri ilmenemismuotoja: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen riippuvuus. Fyysinen riippuvuus pitää sisällään sietokyvyn kasvun ja vieroitusoireet. Se aiheuttaa päihteen käytön jatkamisen, jotta välttyy vieroitusoireilta. Psyykkinen riippuvuus ilmenee pakonomaista haluna saada käyttää päihdettä, kyvyttömyyttä kieltäytyä siitä ja käyttöä puolustelevina syinä. Fyysinen riippuvuus kohdistuu etenkin siihen olotilaan, jota päihteiden käytöllä haetaan. Sosiaalinen riippuvuus näkyy vaikeutena olla ilman päihteitä silloin kun ympäristö käyttää ja haluttomuutena luopua päihteitä käyttävästä kaveripiiristä. Henkinen riippuvuus näkyy arvomaailman muuttumisena riippuvuutta vahvistavaksi. Riippuvuus voi ilmetä vain yhdellä näistä alueista tai kaikilla neljällä. (Ahokas ym. 2005, 5 6.) Päihteiden käytön aloittamiseen liittyy useimmiten ympäristötekijät, kuten sosiaalinen ympäristö. Käytön jatkumiseen sen sijaan vaikuttavat merkittävästi perintötekijöiden ohjaamat neurobiologiset ominaisuudet. (Kiianmaa 2012, 32.) Toleranssi merkitsee toistuvassa huumeiden käytössä tapahtuvaa huumeen sietokyvyn kasvua ja vaikutusten vähenemistä. Toleranssi on fysiologinen ilmiö, jossa elimistö sopeutuu huumeeseen yrittämällä kumota sen vaikutuksen pitääkseen yllä normaalin toimintansa. (Kiianmaa 2012, 27 28.) On olemassa erilaisia toleranssikäsitteitä. Akuutti toleranssi on yhden käyttökerran aikana tapahtuva ilmiö; päihteen poistumisvaiheessa sen vaikutus on pienempi kuin sen imeytymis- ja nousuvaiheessa vaikka sen pitoisuus elimistössä on sama. Aineenvaihdunnallisen (farmakokineettinen, metabolinen) toleranssin
12 vuoksi päihteen vaikutus vähenee sen imeytyessä. Se kehittyy yleensä jatkuvan ja runsaan päihteidenkäytön seurauksena. Funktionaalinen (farmakodynaaminen) toleranssi tarkoittaa hermoston sopeutumisen vuoksi tapahtuvaa päihteen vaikutuksen kumoutumista. Ristitoleranssi tarkoittaa toleranssin syntymistä käytetyn päihteen lisäksi myös muille päihteille. (Kiianmaa 2012, 27 28.)
13 3 TERVEYSNEUVONTATYÖ 3.1 Terveysneuvonta Terveysneuvonta tarkoittaa asiakkaan ja työntekijän välistä vuorovaikutusta ja terveyskasvatusta. Tarkoituksena on asiakkaan ehdoilla parantaa hänen elämänlaatuaan. Terveysneuvontatyössä jaetaan tietoa ja pohditaan asiakkaan aiempia valintoja, jotta asiakkaan mahdollisuudet terveempään elämään olisivat suuremmat. Huumeiden käyttöön liittyviin haittoihin vaikuttaminen on tärkeää, vaikka kaikki huumeiden käyttäjät eivät ajattelekaan lopettaa, sillä se antaa kuitenkin motivaatiota itsestään huolehtimiseen. (Kotovirta & Tammi 2012, 158 159.) Tartuntatautiasetuksessa tuli vuonna 2004 voimaan velvoite, että kunnan täytyy huolehtia terveyskeskuksen toimialueella tartuntatautien vastustamistyöstä. Tartuntatautien vastustamistyöstä vastaavan kunnallisen toimielimen ja sen alaisena terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavan lääkärin tulee omalta osaltaan tartuntatautilaissa tarkoitettuina tehtävinä mainitussa laissa säädetyn lisäksi: 1) huolehtia terveyskeskuksen toimialueella tartuntatautien vastustamistyöstä, johon sisältyy tartuntatauteja koskeva tiedottaminen, terveyskasvatus ja terveysneuvonta, mukaan lukien suonensisäisesti huumeita käyttävien terveysneuvonta ja tartuntatautien torjunnan edellyttämän tarpeen mukaan käyttövälineiden vaihtaminen. (Tartuntatautiasetus 1986/786, 6.) Päihdehuoltolaki ja Terveydenhuoltolaki määräävät, että kuntien tulee järjestää tarpeita vastaavaa päihdehuoltoa niin sisällöltään ja laajuudeltaan. Näiden lakien tarkoituksena on vahvistaa päihteettömyyttä ja ennaltaehkäistä päihteiden käytön aiheuttamia terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä. Päihdepalveluiden tulee olla helposti saatavia, joustavia ja monipuolisia. (Päihdehuoltolaki 1986; Terveydenhuoltolaki 2010.) Asiakkailla on myös lain mukaan oikeus laadukkaaseen terveyden- ja sairaanhoitoon. Hoito on annettava ja asiakasta kohdeltava ihmisarvoa ja yksityisyyttä kunnioittaen. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992.)
14 3.2 Sairaanhoitajan rooli terveysneuvontapisteessä Suomessa on terveysneuvontapistetoimintaa jokaisessa kunnassa, jossa on asukkaita yli 100 000, yhteensä terveysneuvontapalveluja tarjotaan lähes 40 paikkakunnalla. Terveysneuvontaa annetaan terveysneuvontapisteiden lisäksi terveydenhuollon peruspalveluissa ja päihdehuollon erityispalveluissa sekä apteekeissa. (Kotovirta & Tammi 2012, 160.) Terveysneuvontapisteillä tarkoitetaan palvelua, joka on tarkoitettu huumeita käyttäville ja heidän läheisilleen. Toiminnan periaatteena on anonyymi asioiminen ja maksuttomuus. Tavoitteena terveysneuvontapisteiden toiminnalla on ehkäistä tarttuvien tautien tartuntariskiä ja muita haittoja, jotka aiheutuvat huumeiden käytöstä. Niissä jaetaan puhtaita ja vastaanotetaan käytettyjä pistosvälineitä, annetaan rokotuksia, tehdään infektiodiagnostiikkaa, jaetaan kondomeja sekä annetaan ohjausta terveyteen liittyvissä asioissa sekä riskikäytön lopettamiseksi. Terveysneuvontapisteissä annetaan myös tietoa yhteiskunnan tarjoamista palveluista päihteidenkäyttäjille ja samalla madalletaan asiakkaiden kynnystä hakeutua hoitoon. Muutamassa terveysneuvonnassa koulutetaan asiakkaita antamaan vertaisneuvontaa muun muassa vaarattomampaan pistostekniikkaan ja yliannostustilanteissa toimimiseen. Vertaisneuvonta saattaa tutkimusten mukaan lisätä terveysneuvonnan käyttöä ja siitä saatavaa hyötyä. (Seppä, Aalto, Alho & Kiianmaa 2012, 13; Vantaan kaupunki i.a.a.; Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2012.) Huumeongelman hoidon Käypä hoito-suosituksessa on tietoutta ja suosituksia terveyshaittojen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen. Tavoitteina on harventaa pistoskertoja, vähentää käyttövälineiden yhteiskäyttöä ja näin vähentää muun muassa HIV:n ja tarttuvien maksatulehdusten ilmaantuvuutta sekä pienentää huumekuolleisuutta. Terveysneuvontapisteet nähdään Käypä hoitosuosituksessa tärkeänä, jotta näihin tavoitteisiin päästään. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2012.)
15 Terveysneuvontatoimintaan yhdistetään usein käsite matala kynnys. Se tarkoittaa helposti saatavilla olevaa ja helposti lähestyttävää toimintaa. Matalan kynnyksen palveluissa ei ole ajanvarausta ja palveluja saa myös päihtyneenä. Näin pyritään saamaan mahdollisimman moni huumeiden käyttäjä palvelujen pariin. Tavoitteena on antaa apua myös niille, joita ei enää palvella muualla. (Kotovirta & Tammi 2013, 159.) Vuonna 2007 terveysneuvontapisteissä kävi noin 13 000 asiakasta. Suurimmat kävijämäärät olivat Helsingissä (noin 8000 asiakasta), Vantaalla (noin 1550 asiakasta), Turussa (noin 850 asiakasta), Espoossa (noin 700 asiakasta) ja Tampereella (noin 550 asiakasta). Huumeiden käyttäjien infektiot ovat pysyneet tasaisina terveysneuvontapisteiden ansiosta. (Seppä ym. 2012, 13.) Australialaiset tutkijat Loren Brener, William von Hippel ja Susan Kippax (2007, 381 382, 384, 386) ovat tehneet tutkimuksen, jossa selvitettiin terveydenhuollon työntekijöiden sekä tiedostettuja että tiedostamattomia asenteita suonensisäisiä huumeita käyttäviä ja C-hepatiittia sairastavia potilaita kohtaan. Tutkimus tehtiin Sidneyn lähialueilla Australiassa, ja siihen osallistui lääkäreitä ja sairaanhoitajia yhteensä 60 ja C-hepatiittia sairastavia suonensisäisten huumeiden käyttäjiä 120. Tutkimus tehtiin haastattelemalla. Tutkimuksen oletuksena oli, että henkilökunnan asenteilla on tärkeä merkitys tämän asiakaskunnan saaman hoidon laadussa. Tutkimuksen avulla selvisi, että terveydenhuollon työntekijöiden iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä tuloksiin. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien asenteissa sen sijaan löytyi eroavaisuuksia. Sairaanhoitajat suhtautuivat lääkäreitä positiivisemmin asiakkaisiin, vaikka asenne oli kuitenkin lähes kaikilla haastatelluilla hyvä. On todennäköistä, että ihmiset, jotka valitsevat työn suonensisäisten huumeiden käyttäjien parissa ovat liberaaleja ja ennakkoluulottomia. Anne Arponen, Henrikki Brummer-Korvenkontio, Kirsi Liitsola ja Mika Salminen ovat tehneet Kansanterveyslaitokselle arviointitutkimuksen terveysneuvontapisteiden vaikuttavuudesta tartuntatautien ehkäisyssä. Tutkimus on tehty sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista metodia käyttäen. Tutkimus todentaa, että terveysneuvontapisteen toiminta on ollut suurena tekijänä torjumassa epidemioita
16 HIV-infektioiden, A- ja B-hepatiittien ja osittain C-hepatiitinkin osalta suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa. Terveysneuvontapistetoiminta on saavuttanut sille asetetut ja toiminnan kasvaessa lisätyt tavoitteet. Näitä tavoitteita ovat mm. tartuntariskin vähentäminen, kohderyhmän tavoittaminen ja palveluiden lisääminen. (Arponen, Brummer-Korvenkontio, Liitsola & Salminen 2008, 4.) Susanna Lumme ja Carita Mäkinen ovat tehneet opinnäytetyön sairaanhoitajan roolista huumeongelmaisen potilaan hoidossa. Tutkimuskysymyksenä oli opinnäytetyön otsikon mukaisesti mikä on sairaanhoitajan rooli huumeongelmaisen potilaan hoidossa. Tarkoituksena oli selvittää, miten sairaanhoitajan roolia tämän potilasryhmän kanssa on käsitelty aiemmissa hoitotieteellisissä tutkimuksissa. Kirjallisuuskatsaus selvitti, että sairaanhoitajan tehtävänkuva on hyvin laaja huumeongelmaisten hoidossa. Se pitää sisällään hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin. Tähän kuuluu mm. lääkehoito, huumeseulojen ottaminen, pistojälkien tarkistus, hoidolliset toimenpiteet, käyttövälineiden vaihtaminen, tartuntatautien ehkäisy ja hoito sekä psyykkisen voinnin tarkkailu. Myös huumehoidon kehittäminen kuuluu opinnäytetyön mukaan sairaanhoitajan työnkuvaan huumeongelmaisten hoidossa. (Lumme & Mäkinen 2012, 22, 25, 32 34.)
17 4 C-HEPATIITTI 4.1 C-hepatiitti Suomessa Suomi on C-hepatiitin kannalta matalan vallitsevuuden aluetta. Koko maailmassa arvioidaan olevan noin 180 miljoonaa C-hepatiittipotilasta. Suomen tilanteesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta raportoiduista tapauksista päätellen C-hepatiittia sairastavia on noin 25 30 000. (Färkkilä 2012a). C-hepatiittiviruksen aiheuttamat tartunnat ovat olleet laskussa uusien tartuntojen huippuvuodesta 1997 aina vuoteen 2009 saakka. Vuonna 1997 tartuntoja raportoitiin koko maassa yhteensä 1905 ja vuonna 2009 niitä raportoitiin enää 1050. Kuviossa 1 kuvataan C- hepatiitin esiintyvyyttä vuosilta 1997 2012 sukupuolittain. Erityisesti miesten osalla tartuntojen määrän lasku on ollut näiden vuosien välillä suurta. Vuoden 2009 jälkeen uusien tartuntojen määrä on kuitenkin ollut lievässä nousussa, vuonna 2011 niitä oli 1152. Uusista tartunnoista suurin osa (67 %) on miehillä ja noin puolet tartunnan saaneista oli 20 29-vuotiaita. (Jaakola ym. 2012, 20 21.) 2500 2000 1500 1000 Naiset Miehet Yhteensä 500 0 KUVIO 1. C-hepatiitin esiintyvyys Suomessa 1997 2012 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2012, Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta.)
18 Euroopassa yleisimpiä C-hepatiitin genotyyppejä ovat 1b ja 1a. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tilanne eroaa muista Euroopan maista, sillä genotyypit 1a ja 1b muodostavat Suomessa vain kolmasosan kaikista genotyypeistä (Taulukko 2). Suomessa tyypillisin genotyyppi on 3a, jota on melkein puolet kaikista tartunnoista. (Färkkilä 2012a.) TAULUKKO 2. C-hepatiitin genotyyppien esiintyminen Suomessa Genotyyppi Prevalenssi % 3a 46 2b 16 2 0,9 1a 15 1b 17 1a/1b 3 4 1 5 0,2 6 0,1 Sekainfektio 0,4 Tyypittämätön 0,4 (Färkkilä 2012a, luento.) On arvioitu, että C-hepatiitti tulee olemaan kymmenen vuoden kuluessa huomattava rasite terveydenhuollolle. Laskelmien mukaan C-hepatiitti aiheuttaa Suomessa vuoden 2020 tienoilla 30 50 kuolemaa vuosittain ja monia satoja hoidetaan lääkehoidolla sekä vakavia maksasairauksia todetaan 100 300 henkilöllä. C-hepatiittiviruksen aiheuttamien infektioiden myöhäisvaikutusten on arvioitu olevan seuraavien 20 vuoden kuluessa huomattava kansanterveydellinen ja taloudellinen uhka. (Leinikki 2009.) 4.2 C-hepatiitin tartuntatavat Tartuntatavoista yleisin on suonensisäinen huumeiden käyttö. Noin puolet tartunnoista on saatu sitä kautta (Kuvio 2). Voidaan olettaa, että ne tapaukset, joissa tartuntatavasta ei ole tietoa, aiheutuvat suurimmalta osin suonensisäisestä huumeiden käytöstä, sillä C-hepatiitin on todettu tarttuvan huonosti seksin välityksellä. (Jaakola ym. 2012, 20 21; Ristola 2012, 173.)
19 60 50 40 30 20 C-hepatiitin tartuntatavat (%) 10 0 KUVIO 2. C-hepatiittitapaukset Suomessa tartuntatavoittain v. 2000 2010 (Färkkilä 2012a, luento.) Kaikista suonensisäisten huumeiden käyttäjistä noin 50 prosentilla on C- hepatiittivasta-aineita, pitkäaikaisista käyttäjistä 70 80 prosenttia on viruksen kantajia. (Leinikki 2009). Yhteisiä pistosvälineitä käyttäessä on 2 3 prosentin todennäköisyys yhtä altistumiskertaa kohden saada tartunta (Ristola 2012, 172). 4.3 C-hepatiitin oireet, toteaminen ja taudin kulku C-hepatiitti on yleensä vähäoireinen. 85 90 prosenttia tartunnan saaneista ei saa lainkaan oireita. 10 15 prosentilla esiintyy oireina esimerkiksi lämpöä, keltaisuutta ja kutinaa. Oireet ovat merkki vahvasta immuunivasteesta ja jopa puolet näistä potilaista paranee C-hepatiitista spontaanisti. C-hepatiittiviruksen aiheuttama tulehdus ei paikallistu ainoastaan maksaan vaan sen lisäksi virusta löytyy myös imusolmukkeista ja valkosoluista. C-hepatiittiin kuuluu myös maksan ulkopuolisia ilmentymiä, kuten esimerkiksi lisääntynyt diabetes-riski, niveloireet, kilpirauhastulehdus ja Sjögrenin oireyhtymä (Färkkilä 2012a).
20 C-hepatiitin seulontasuositukset: poikkeavat maksa-arvot (ALAT) suonensisäisten huumeiden käyttö HIV-positiiviset potilaat, jotka ovat saaneet ennen vuotta 1990 verensiirron, hyytymistekijävalmisteita tai elinsiirron krooniset hemodialyysipotilaat neulanpistotapaturmat C-hepatiittipositiivisten lapset ja partnerit C-hepatiitti voidaan todeta veren vasta-ainetutkimuksilla ja nukleiinihappokokeella. Koska hoidettu infektio jättää ns. serologisen arven, eli vastaainepositiivisuuden, sitä ei voi erottaa akuutista infektiosta ilman nukleiinihappomääritystä. (Färkkilä 2012a.) TAULUKKO 3. C-hepatiittivasta-ainemäärityksen ja nukleiinihappomäärityksen tulkintaa S-HCVAb S-HCVNhO Tulkinta (vasta-ainemääritys) (nukleiinihappomääritys) + + Akuutti/krooninen C-hepatiitti + - Hoidettu/parantunut C-hepatiitti; akuutti C-hepatiitti, matala viremian aste - + Tuore akuutti C-hepatiitti; krooninen C-hepatiitti immunosuppressoidulla potilaalla - - Ei näyttöä C-hepatiitista (Färkkilä 2012a, luento.) C-hepatiitin itämisaika on 2 12 viikkoa tartunnasta. 85 90 prosenttia infektioista on oireettomia ja 10 15 prosenttia oireisia hepatiitteja. Oireettomista infektioista 10 15 prosenttia paranee spontaanisti ja 85 90 prosenttia kroonistuu. Oireisista infektioista 48 75 prosenttia muuttuu krooniseksi ja 25 52 prosenttia paranee itsestään. Maksavaurion kehittyminen riippuu sekä viruksesta että potilaan ominaisuuksista. Maksakirroosiin etenee keskimäärin 2,1 prosenttia C-hepatiittiin
21 sairastuneista. C-hepatiittipotilailla on kaksikymmenkertainen riski sairastua maksasolusyöpään normaaliväestöön verrattuna. Mikäli potilas lisäksi käyttää alkoholia runsaasti (yli 20 g/vrk), maksasyöpäriski on satakertainen. (Färkkilä 2010.) 4.4 C-hepatiitin ehkäisy, lääkehoito ja hoitoon sitoutuminen C-hepatiitti on virustauti, joka tarttuu helposti veren välityksellä. Suurin osa C- hepatiittitartunnoista ilmenee suonensisäisten huumeiden käyttäjillä. Tämä johtuu kontaminoituneiden injektioneulojen ja -ruiskujen käytöstä. C- hepatiittivirustartunta voi johtaa krooniseen maksatulehdukseen, jolloin maksan vaurioitumisen riski suurenee. C-hepatiittia vastaan ei ole olemassa rokotetta. Tämän vuoksi uusien tartuntojen ehkäisy on tärkeää. (Leinikki 2009.) C-hepatiittivirustartunnan ehkäisyssä tärkeimpänä tavoitteena on estää uudet tartunnat valistuksella, neuvonnalla, puhtailla injektiovälineillä ja riskikäyttäytymisen vähentämisellä. Valistus on suunnattava erityisesti nuorille huumeita kokeileville, jotka eivät ehkä vielä ole saaneet tartuntaa. Kuitenkin myös koko väestölle tulisi kohdistaa C-hepatiittivalistusta. On myös tärkeää arvioida jo infektoituneiden hoidontarve ja hoidon vaikutukset sekä pyrkiä estämään myöhäiskomplikaatioita esimerkiksi alkoholinkäytön aiheuttamista vaaroista kertomalla. (Leinikki 2009.) C-hepatiitti-infektion seulonta ja hoidon vasta-aiheiden määrittely tapahtuvat perusterveydenhuollossa ja hoito perehtyneen lääkärin valvonnassa yliopisto- ja keskussairaaloissa (Färkkilä 2012b, 1927). Hoidon tavoitteena on estää vakavien komplikaatioiden, kuten maksan sidekudoksen ja kirroosin kehittyminen ja siten maksasolusyövän synty, hoitaa maksan ulkoiset oireet ja vähentää tartuttavuutta (Färkkilä 2012a). C-hepatiitin lääkehoidon katsotaan sopivan kaikille, jotka ovat C- hepatiittipositiivisia ja joilla ei ole vasta-aiheita hoidolle. Yleisiä vasta-aiheita ovat huume-, lääke- tai alkoholiriippuvuus, sydämen vajaatoiminta ja muut vai-
22 keat yleissairaudet. Interferonin osalta vasta-aiheita ovat psykoosi tai depressio, neutropenia (neutrofiilien vähäisyys veressä), trombopenia (verihiutaleiden vähäisyys veressä), epätasapainossa oleva kirroosi, vaikea sepelvaltimotauti, autoimmuunisairaudet ja huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes. Ribaviriinille vasta-aiheita ovat raskaus, vaikea munuaisten vajaatoiminta, anemia ja kontrolloimaton kohonnut verenpaine. (Färkkilä 2008, 22 23.) Lääkehoitona käytetään C-hepatiitin genotyypeissä 2 ja 3 interferonin ja ribaviriinin yhdistelmää. Interferonien tärkeimmät vaikutukset ovat virusten lisääntymisen esto, solujen jakautumisen esto ja immuunivasteen säätely. Interferoni annetaan ihonalaisena injektiona (180 mg/vko) ja ribaviriini (800 mg/vrk) on suun kautta otettava tabletti. Tavallinen hoitoaika on 24 viikkoa, jolla on saatu pysyvä hoitovaste 80 prosentille potilaista. (Färkkilä 2012b, 1927; Moilanen, Vapaatalo & Paakkari 2003.) C-hepatiitin genotyypissä 1 käytetään myös interferonia ja ribaviriinia, mutta lisäksi myös virusspesifistä lääkettä; bosepreviiria tai telapreviiria. Hoitoaika genotyypin 1 C-hepatiitissa on yleensä 24 48 viikkoa. Nämä virusspesifit lääkkeet on otettu käyttöön vuonna 2011 ja ne ovat parantaneet genotyyppi 1- potilaiden hoitotuloksia 25 64 prosenttia. Telapreviiri on todettu hieman tehokkaammaksi kuin bosepreviiri. Nämä uudet virusspesifit ovat ensimmäisen polven proteaasinestäjiä ja niihin liittyy vielä melko paljon sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, makuhäiriöitä, väsymystä, pahoinvointia, kutinaa, anemiaa, ripulia ja ihottumaa. Telapreviiri ja bosepreviiri ovat myös uusina lääkkeinä kalliita. Niiden käyttöä suositaankin vain genotyyppi 1-potilaille, joilla on selkeästi etenevä maksasairaus. Ne genotyyppi 1-potilaat, joiden sairaus on etenemätön, kannattaa odottaa parempia ja turvallisempia lääkevaihtoehtoja, joita on tulossa ainakin neljä. Myös kaikkiin genotyyppeihin tehoavia interferonivapaita, vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia, uusia lääkkeitä on tulossa muutaman vuoden sisään. (Färkkilä 2012b, 1926 1927, 1930.) Nykyisellä lääkehoidolla ei pystytä vaikuttamaan C-hepatiitin esiintyvyyteen, sillä hoito on kallista ja paljon sivuvaikutuksia aiheuttavaa (Färkkilä 2012a). Genotyyppi 1-potilailla hoitovaste on 50 80 prosenttia ja genotyyppi 2- ja 3-
23 potilailla 70 95 prosenttia. (Färkkilä 2008.) Hoitovastetta huonontavia tekijöitä ovat yli 40 vuoden ikä, miessukupuoli, ylipaino, tupakointi, alkoholin käyttö, insuliiniresistenssi, korkea virusmäärä, genotyyppi 1 tai 4, maksafibroosi, maksakirroosi ja rasvamaksa. Tutkimuksissa on todettu hoitovasteen paranevan yli kolme kupillista kahvia päivässä juovilla potilailla ja samoin myös statiinilääkitystä käyttävillä potilailla. (Färkkilä 2012). Hoitoon sitoutuminen on C-hepatiitin lääkehoidossa tärkeää. Helvi Kyngäs ja Maija Hentinen ovat määritelleet hoitoon sitoutumisen näin: Hoitoon sitoutuminen on potilaan vastuullista ja aktiivista itsensä hoitamista terveydentilan edellyttämällä tavalla yhteistyössä terveydenhuoltohenkilöstön kanssa. (Kyngäs & Hentinen 2008, 17.) Lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa hoidon kesto, lääkkeen sivuvaikutukset, lääkkeen vaikutus, muut hoidot joihin on sitouduttava, uskomukset ja suhtautuminen lääkehoitoon. C-hepatiitin hoidossa motivoivana tekijänä voi olla se, että hoito on määräaikainen, joten se motivoi ottamaan lääkkeet sovitulla tavalla lääkehoidon ajan. Toisaalta C-hepatiitin lääkehoidon aikana saattaa esiintyä ikäviä sivuvaikutuksia, jotka johtavat helposti hoitoon sitoutumattomuuteen, jolloin asiakas muuttaa lääkeannosta, lääkkeen ottokertoja tai lopettaa lääkkeen ottamisen kokonaan. C-hepatiitin lääkehoidon aikana tulee myös välttää maksalle haitallisia toimintoja, kuten alkoholin käyttöä. Myös tämä voi vaikuttaa hoitoon sitoutumiseen, sillä on helpompaa sitoutua pelkästään lääkehoitoon kuin muuttaa elämäntapojaan myös muuten. (Kyngäs & Hentinen 2008, 198 201.)
24 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää Vantaan kaupungin huumehoitoklinikan terveysneuvontapisteen asiakkaiden C-hepatiittitartuntojen määrää, C- hepatiittitietoutta ja kuinka valmiita asiakkaat olisivat sitoutumaan C-hepatiitin hoitoon. Tieto on tarkoitettu terveysneuvonnan työntekijöiden käyttöön. Tiedon avulla terveysneuvontapisteen henkilökunta voi kehittää toimintaansa C- hepatiittia sairastavien asiakkaidensa neuvonnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja kehittämisessä. Opinnäytetyömme tutkimuskysymyksiä ovat: 1. Kuinka yleinen C-hepatiitti on terveysneuvontapisteen asiakkailla? 2. Minkälaista tietoa asiakkailla on C-hepatiitista? 3. Kuinka valmiita C-hepatiittia sairastavat terveysneuvonnan asiakkaat ovat sitoutumaan hoitoon?
25 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 6.1 Tutkimusympäristö Opinnäytetyömme kohderyhmänä olivat Vantaan kaupungin huumehoitoklinikan terveysneuvontapisteen asiakkaat, jotka käyttävät huumeita. Asiakaskunta koostuu huumeongelmaisista, joilla on eriasteista päihderiippuvuutta ja huumeiden käyttöä. Vaikka C-hepatiittia esiintyy eniten huumeita suonensisäisesti käyttävien keskuudessa, niin halusimme kuitenkin kartoittaa koko asiakaskunnan tietämystä sairaudesta. Huumehoitoklinikka kuuluu Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin ja toimii päihdepalveluiden alaisuudessa. Huumehoitoklinikalla on kaksi terveysneuvontapistettä, Myyrmäessä ja Tikkurilassa. Huumeidenkäyttäjien terveysneuvonnan tavoitteena on parantaa asiakkaiden terveyttä ja terveystietoutta ja tätä kautta vähentää veri- ja seksiteitse tarttuvien tautien tartuntariskiä. Terveysneuvontapiste toimii matalan kynnyksen periaatteella. Asiointi on maksutonta ja tapahtuu nimimerkillä. (Vantaan kaupunki i.a.a) 6.2. Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmät ovat tekniikoita, joita käytetään tutkimuskysymysten kannalta merkittävien tietojen keräämiseen, jäsentämiseen ja analysointiin. Eri menetelmiä voidaan käyttää vastaamaan erilaisiin kysymyksiin. (Polit & Tatano Beck 2006, 15.) Käytimme opinnäytetyössämme määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Se on tutkimustapa, jossa tietoa tarkastellaan numeerisesti siten, että tutkittavia asioita ja niiden ominaisuuksia käsitellään numeroiden avulla yleisesti kuvaillen. Kvantitatiivinen tutkimus vastaa kysymyksiin kuinka moni, kuinka paljon ja kuinka usein. Määrällisen tutkimuksen tarkoitus on selittää, kuvata, kar-
26 toittaa ja vertailla asioita ja ominaisuuksia, jotka koskevat ihmisiä. (Vilkka 2007, 15 19.) Opinnäytetyössä keräsimme aineiston kyselylomakkeella. Määrällisessä tutkimuksessa kyselylomake on käytetyin aineiston keräämisen keino. Tutkimustieto kerätään standardoidussa muodossa joukolta ihmisiä, jotka on valittu tietystä ympäristöstä. Jokaiselta vastaajalta kysytään samat kysymykset samassa järjestyksessä ja samoilla vastausvaihtoehdoilla. Kerätyn aineiston avulla pyritään vertailemaan, selittämään ja kuvailemaan ilmiötä. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2007, 131.) Kyselylomaketutkimuksilla on pitkät perinteet. Aineiston keruu voi tapahtua tutkijan läsnä ollessa tai kirjekyselynä, jolloin vastaaja vastaa kyselyyn siinä olevien ohjeiden mukaan ja palauttaa sen suljetussa kirjekuoressa sovittuun paikkaan. Kyselylomakkeessa kysyttävien kysymysten tekeminen ja muotoilu vaativat tekijältä tarkkuutta, sillä tutkimuksen perusta on kyselylomakkeen vastauksissa. Esimerkiksi epätarkat ja johdattelevat kysymykset voivat johtaa virheellisiin tutkimustuloksiin. (Valli 2010, 103 105.) 6.3 Aineiston keruu Kyselylomakkeemme on puolistrukturoitu, jossa oli sekä avoimia ja monivalintakysymyksiä sekä yksi Likertin asteikkoon perustuva kysymyssarja. Kyselylomakkeen kysymykset muodostettiin yhdessä terveysneuvontapisteen henkilökunnan kanssa. Tutkimuksemme perusjoukko eli kohdejoukko, jolle kyselymme suunnattiin, koostui suoraan terveysneuvonnan asiakaista. Meillä ei ollut tarkkaa tietoa asiakasmääristä, koska terveysneuvontapisteessä asioiminen on vapaa ehtoista ja kävijämäärät vaihtelevat päivittäin. Tavoitteenamme oli saavuttaa mahdollisimman monta kyselyyn osallistujaa.
27 Kyselylomake aloitetaan yleensä taustakysymyksillä, joiden kautta vastaaja lämmitetään kyselyyn (Valli 2010, 103 109). Taustakysymyksissä 1 3 kysyimme vastaajan sukupuolta, ikää ja kuinka kauan hän on käyttänyt suonensisäisiä huumeita. Koska kyselylomakkeemme kohderyhmälle henkilöllisyyden tunnistamattomuus oli ehdottoman tärkeää, jouduimme miettimään kysymysten asettelua tarkoin. Esimerkiksi tarkan iän kysyminen voi joistakin vastaajista tuntua epäkohteliaalta ja tämä voi aiheuttaa epäluotettavuutta vastauksiin (Vehkalahti 2008, 24). Niinpä käytimme iästä kysyessä terveysneuvonnan omaa ikähaarukointia, joka on seuraavanlainen: alle 18-vuotiaat, 18 19-vuotiaat, 20 24- vuotiaat, 25 29-vuotiaat, 30 39-vuotiaat, 40 49-vuotiaat, 50 59-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat. Taustakysymysten jälkeen kysymyksissä 4 6 etsimme vastausta tutkimuskysymykseen, kuinka yleinen C-hepatiitti on terveysneuvontapisteen asiakkailla. Kysyimme onko vastaajalla todettu C-hepatiittia, ja jos on, niin missä ja milloin. Jos vastaajalla ei ollut C-hepatiittia, hänet ohjattiin siirtymään kyselylomakkeen loppuun kysymyksiin 11 ja 12. Kysymyksillä 7 10 kartoitimme vastausta tutkimuskysymykseen kuinka valmiita C-hepatiittia sairastavat terveysneuvonnan asiakkaat ovat sitoutumaan hoitoon. Kysymyksiin 7 10 vastasivat vain ne, joilla C-hepatiitti oli todettu. Kysymyksissä vastausvaihtoehtoina oli kyllä ja ei. Kysyimme olisiko vastaaja valmis lopettamaan päihteiden käytön päästäkseen C-hepatiitin hoitoon ja olisiko vastaaja valmis noudattamaan hoito-ohjeita, vaikka käyttäisikin päihteitä. Lisäksi kysyimme oliko joku mahdollisesti ollut C-hepatiitin takia hoidossa sekä oliko vastaaja käynyt C-hepatiitin toteamisen jälkeen maksakokeissa. Tämä viimein kohta kertoo osaltaan vastaajan kiinnostuksesta C-hepatiitin hoitoa kohtaan. Lopuksi kysyimme kohdissa 11 ja 12 tutkimuskysymykseemme liittyen minkälaista tietoa asiakkailla on C-hepatiitista. Kysyimme oliko vastaaja saanut tarpeeksi tietoa C-hepatiitista. Viimeisenä kysymyksenä meillä oli C-hepatiitti tietous, jota selvitimme Likertin asteikolla. Likertin asteikossa esitetään väittämiä, joissa etsitään vastausta siihen, miten voimakkaasti hän on samaa mieltä tai eri mieltä kuin esitetty väittämä (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2007, 195). Käyttä-
28 mämme Likertin asteikko oli neljäportainen. Vastausvaihtoehdot olivat: täysin samaa mieltä, melko samaa mieltä, melko eri mieltä ja täysin eri mieltä. Kyselylomakkeen pituus tulee miettiä tarkoin (Valli 2010, 103 109). Pyrimme tekemään kyselylomakkeesta mahdollisimman lyhyen ja tiivistetyn version, jotta vastaajien mielenkiinto pysyisi yllä koko lomakkeen ajan. Lomakkeestamme tuli kolmen A4-sivun mittainen. Lomakkeiden mukaan laitoimme saatekirjeen, jossa kerroimme pääpiirteittäin mihin tarkoitukseen kysely tehdään ja ketkä sitä ovat tekemässä. Toteutimme kyselyn terveysneuvonnan työntekijöiden avulla niin, että emme itse olleet paikalla. Vallin (2010, 109) mukaan se, että tutkimukseen osallistuu asiakkaille aiemmin tuttu ja luotettava henkilökunta, mahdollistaa suuremman kyselyyn osallistumisprosentin ja tukee tutkimuksen luotettavuutta. Terveysneuvonnan henkilökunta osallistui kyselystä tiedottamiseen, he jakoivat kyselylomakkeet valmiissa kirjekuorissa vastaamisesta kiinnostuneille asiakkailleen sekä ottivat täytetyt ja kirjekuoreen suljetut kyselylomakkeet vastaan. Aineiston keruu kesti kaksi viikkoa. Kyselyyn motivointina käytimme elokuvalippujen arvontaa. Elokuvaliput meille lahjoitti Vantaan kaupunki. Arvonta suoritettiin lokakuussa 2012, jonka jälkeen terveysneuvonnan henkilökunta toimitti liput voittajille. 6.4 Aineiston analyysi Kvantitatiivisessa eli määrällisessä analyysissa tulkitaan lukuja ja niiden välisiä systemaattisia ja tilastollisia yhteyksiä. Tämän lähtökohtana on, että aineisto kootaan suoraan taulukoihin (Alasuutari 2011, 38.). Aineiston analysoinnissa yksi tapa on käyttää SPSS-tilasto-ohjelmaa. (Vilkka 2007, 94). Ennen tietojen syöttämistä havaintomatriisin meidän piti muokata kyselylomakkeemme vastaukset numeeriseen muotoon siten, että ne olisivat vertailu kelpoiset. Esimerkiksi vastausvaihtoehdoista ei merkattiin numerolla 1 ja kyllä nu-
29 merolla 2. Kyselylomakkeen kysymyksissä 2 ( Ikäsi) ja 3 ( Kuinka kauan olet käyttänyt suonensisäisiä huumeita? ), jouduimme vastausten perusteella muokkaamaan vastausvaihtoehtoja ja asettelemaan ne hieman erilaisiin kategorioihin. Kysymyksessä 2 olimme antaneet vastausvaihtoehdoiksi kahdeksan erilaista ikäluokkaa, mutta tunnistettavuuden takia jouduimme kaventamaan sen kolmeen eri ikäluokkaan. Kysymyksessä 3 kysyimme vastaajilta kuinka kauan he ovat käyttäneet suonensisäisiä huumeita vuosissa ja kuukausissa. Tässä pyöristimme ensin vastaukset lähimpään vuoteen ja teimme vastausten perusteella seuraavat luokat: 0 3 vuotta, 4 9 vuotta, 10 15 vuotta, 16 19 vuotta ja yli 20 vuotta. Näin pystyimme vertailemaan ja käyttämään kysymyksen antamaan tietoa paremmin. Tarkistimme havaintomatriisiin tallennetut tiedot useaan kertaan, jotta virheiden mahdollisuus olisi minimoitu. Vastauksia kirjatessa jouduimme jättämään kysymyksen 6 pois analyysistä, koska vastaukset eivät olleet keskenään vertailukelpoisia. Kysymys oli, milloin C-hepatiittitartunta todettiin. Vastaukseen oli kirjoitettu esimerkiksi vuosilukuja tai ikä toteamishetkellä. Kysymys olisi pitänyt asetella esimerkiksi siten, että kuinka monta vuotta sitten C-hepatiittitartunta todettiin. Näin vastaajat olisivat ymmärtäneet kysymyksen samalla tavalla. Tämän vaiheen jälkeen siirsimme tiedot SPSS- tilasto-ohjelmaan, jonka avulla laskimme aineistosta frekvenssit sekä ristiintaulukoimme muuttujien välisiä yhteyksiä. Kävimme jokaisen kyselylomakkeen kysymyksen läpi vertaillen yhteyksiä ikään, sukupuoleen ja huumeiden käyttöön vuosissa. Tuloksissa nämä on ilmaistu lukumäärittäin.
30 7 TULOKSET 7.1 Tutkimukseen osallistujat Saimme 34 vastausta. Vastaajista 10 oli naisia ja 24 miehiä. Vastaajista suurin osa oli 30 39-vuotiaita ja seuraavaksi eniten vastaajissa oli 25 29-vuotiaita. Vastaajissa ei ollut yhtään alle 20-vuotiasta ja 20 24-vuotiaita oli kaksi. Yli 40- vuotiaita vastaajia oli 5. (Taulukko 4.) TAULUKKO 4. Vastaajien ikä vuosina Ikä n=34 Alle 20-20 24 2 25 29 11 30 39 16 Yli 40 5 Tulosten mukaan sekä naisilla että miehillä huumeiden suonensisäinen käyttö oli yleisimmin jatkunut 10 15 vuotta. Toiseksi suurin ryhmä olivat 4 9 vuotta käyttäneet. Yli 20 vuotta käyttäneitä oli yksi nainen ja yksi mies. Alle 3 vuotta käyttäneistä kaikki viisi vastaajaa olivat miehiä. (Taulukko 5.) TAULUKKO 5. Huumeiden suonensisäinen käyttö vuosina sukupuolen mukaan Käyttöaika vuosina Naiset Miehet 0 3-5 4 9 3 7 10 15 4 8 16 19 2 3 Yli 20 1 1 Yhteensä 10 24 Verrattaessa ikää ja suonensisäisten huumeiden käyttöaikaa, huomasimme, että mitä vanhempi vastaaja oli, sitä todennäköisemmin hän oli käyttänyt huu-
31 meita pidempään kuin nuorempi vastaaja. 20 24-vuotiaiden huumeiden käyttöaika oli 4 9 vuotta. Yli 40-vuotiaat olivat käyttäneet huumeita keskimäärin yli 10 vuotta. Yli 40-vuotiaista yksi vastaaja oli käyttänyt huumeita alle kolme vuotta. (Taulukko 6.) TAULUKKO 6. Suonensisäisten huumeiden käyttöaika ikäryhmittäin (Ikä/käyttöaika vuosina, n=34) Ikä Käyttöaika 0 3 4 9 10 15 16 19 yli 20 20 24-2 - - - 25 29 4 3 4 - - 30 39-5 7 4 - Yli 40 1-1 1 2 Yhteensä 5 10 12 5 2 Suurimmalla osalla vastaajista oli todettu C-hepatiittitartunta (n=24) ja kymmenellä ei ollut todettu C-hepatiittia. Noin puolet naisista (n=6) oli saanut tartunnan ja miehistä suurin osa (n=18). (Taulukko 7.) TAULUKKO 7. C-hepatiitti-tartuntojen määrä sukupuolittain (n=34) Sukupuoli Kyllä Ei Nainen 6 4 Mies 18 6 Yhteensä 24 10 C-hepatiittitartuntojen määrä suhteessa suonensisäisten huumeiden käyttöaikaan esitellään taulukossa 8. Mitä pidempään vastaaja oli käyttänyt huumeita suonensisäisesti, sitä todennäköisimmin hänellä oli C-hepatiittitartunta.
32 TAULUKKO 8. C-hepatiittitartunnat suonensisäisten huumeiden käyttöajan mukaan (n=34) Käyttöaika vuosina Ei tartuntaa C-hepatiittitartunta 0 3 3 2 4 9 3 7 10 15 3 9 16 19 1 4 Yli 20-2 Yhteensä 10 24 Naisilla (n=6) C-hepatiittitartunnoista neljä oli todettu terveysasemalla, yksi vankilassa ja yksi muualla. Miesten tartunnoista kahdeksan oli todettu terveysneuvontapisteessä, viisi terveysasemalla, yksi vankilassa ja neljä muualla. C- hepatiitin toteamisen jälkeen maksakokeissa oli käynyt 16 vastaajaa. Maksakokeissa käyneistä naisia oli kuusi ja miehiä kymmenen. Kuusi vastaajaa ei ollut käynyt maksakokeissa C-hepatiitin toteamisen jälkeen. (Taulukko 9.) TAULUKKO 9. C-hepatiittitartunnan toteamisen jälkeen maksakokeissa käynti ikäryhmittäin (vuotta, n=24) Ikä Ei Kyllä 20 24-1 25 29 3 2 30 39 4 9 Yli 40 1 4 Yhteensä 8 16 7.2 C-hepatiittitietous Suurin osa vastaajista oli saanut tarpeeksi tietoa C-hepatiitista (n=25). Vastaajista seitsemän ei ollut saanut tarpeeksi tietoa C-hepatiitista. (Taulukko 10.) Vastaajista, jotka eivät olleet saaneet tarpeeksi tietoa, yksi oli nainen ja kuusi miestä. Näistä yhdellä ei ollut todettu C-hepatiittitartuntaa. Tarpeeksi tietoa C-
33 hepatiitista oli saanut 8 naista ja 17 miestä ja näistä yhdeksällä ei ollut todettu C-hepatiitti-tartuntaa. TAULUKKO 10. C-hepatiittitartunnat verrattuna C-hepatiittitietouteen (n=32) Tietous C-hepatiitista C-hepatiittitartunta Ei C-hepatiittitartuntaa Olen saanut tarpeeksi 16 9 tietoa C-hepatiitista En ole saanut tarpeeksi 6 1 tietoa C-hepatiitista Yhteensä 22 10 Ikäryhmittäin tarkastellessa vastaajista, jotka olivat saaneet tarpeeksi tietoa C- hepatiitista, 11 oli 30 39-vuotiaita. Seuraavaksi suurin ikäryhmä oli 25 29- vuotiaat, joita oli 9. Vastaajista, jotka eivät olleet saaneet tarpeeksi tietoa C- hepatiitista, vastaukset jakaantuivat tasaisesti 25 vuodesta ylöspäin. (Taulukko 11.) TAULUKKO 11. Vastaajien kokemus C-hepatiitti-tietoudestaan ikäryhmittäin (vuotta, n=32) Ikä Ei tarpeeksi tietoa Tarpeeksi tietoa 20 24-2 25 29 2 9 30 39 3 11 Yli 40 2 3 Yhteensä 7 25 Vertasimme C-hepatiittitietämystä myös siihen kuinka kauan vastaajat ovat käyttäneet suonensisäisiä huumeita. Ne vastaajat, jotka kokivat saaneensa tarpeeksi tietoa C-hepatiitista, olivat käyttäneet huumeita keskimäärin 10 15 vuotta. Toiseksi suurin ryhmä oli 4 9 vuotta suonensisäisiä huumeita käyttäneet. Jokaisessa suonensisäisten huumeiden käyttöajan luokassa oli ainakin yksi vastaaja, joka koki, että ei ole saanut tarpeeksi tietoa C-hepatiitista. (Taulukko 12.)
34 TAULUKKO 12. Vastaajien C-hepatiittitietous verrattuna suonensisäisten huumeiden käyttöaikaan (n=32) Käyttöaika vuosina Ei tarpeeksi tietoa Tarpeeksi tietoa 0 3 1 4 4 9 2 8 10 15 2 10 16 19 1 2 Yli 20 1 1 Yhteensä 7 25 C-hepatiittitietämystä kysyimme myös muutamien väittämien avulla. Ensimmäiseen väittämään, Tietoni C-hepatiitista on hyvät, vastaukset jaottuivat suurimmaksi osaksi samaa mieltä -osioon. Vastaajista kuusi koki olevansa eri mieltä väittämän kanssa. 20 24-vuotiaista vastaajista molemman vastaajat kokivat tietojensa olevan hyvät. 30 39-vuotiailla vastaajilla kokemus omasta tietämyksestä jakaantui koko skaalalle. 25 29-vuotiaista ja yli 40-vuotiaista vastaajissa oli muutamia, jotka kokivat olevansa eri mieltä väittämän kanssa. (Taulukko13.) TAULUKKO 13. Hyvät tiedot C-hepatiittista ikäryhmittäin (vuotta, n=34) Ikä Täysin samaa mieltä Melko samaa mieltä Melko eri mieltä Täysin eri mieltä 20 24 1 1 - - 25 29 4 5 2-30 39 4 9 2 1 Yli 40 3 1 1 - Yhteensä 12 16 5 1 Kaikki vastaajat tiesivät hyvin kuinka C-hepatiitti tarttuu ja 32 vastaajaa tiesi asian erittäin hyvin. (Taulukko 14.)