KIRJALLINEN KYSYMYS 170/2005 vp Henkilön oikeus joko työttömyys- tai sairauspäivärahaan Eduskunnan puhemiehelle Sosiaaliturvalain säädöksissä on näköjään yhä ihmisen mentäviä aukkoja. Eräs metallimies joutui jäämään sydänvaivojen ja niihin liittyvän hoidon vuoksi lääkärin määräämänä sairauslomalle 1.6. 31.8.2004. Kuitenkin Outokummun Kansaneläkelaitoksen toimisto suostui maksamaan lääkärin määräämästä sairauslomasta sairauspäivärahaa vain ajalta 1.6. 30.6.2004. Ajalta 1.7. 31.8.2004 Kelan toimisto hylkäsi hakemuksen sairauspäivärahasta, vaikka hoitava työpaikkalääkäri katsoi, ettei henkilö voi mennä töihin, eikä työnantaja toisaalta myöskään antanut sairaana palata töihin. Kyseinen henkilö hakeutuikin 1.7.2004 työnhakijaksi Outokummun työvoimatoimistoon. Hän haki sitten ajalta 1.7. 31.8.2004 työttömyyskassalta ansiosidonnaista työttömyysturvaa, mutta kassa hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, ettei hän ole saanut enimmäismäärää sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, hänellä ei ole eläkehakemus vireillä ja että hänellä on voimassa oleva työsuhde. Niin kuin edellä kirjoitetusta käy ilmi, kyseisen henkilön sosiaaliturvassa on kahden kuukauden pituinen aukko. Hänen pitää kaiken järjen mukaan saada kyseiseltä ajalta joko sairauspäivärahaa Kelalta tai työttömyysturvaa työttömyyskassaltaan. Vai voiko olla kaikista hienoista oikeusvaltion periaatteista huolimatta niin, että tällainen on 2000-luvun Suomessa vielä mahdollista? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Näkeekö hallitus mahdolliseksi, että sosiaaliturvalainsäädännössämme voi olla perusteluosassa kuvatunlainen väliinputoamismahdollisuus ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että kyseinen tapaus oikaistaan ilman pitkiä valitusprosesseja ja samalla lainsäädäntöä ja ohjeistuksia tarkennetaan, että yksittäinen ihminen saa vastaavissa tapauksissa aina joko työttömyysturvan tai sairauspäivärahan? Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2005 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 170/2005 vp: Näkeekö hallitus mahdolliseksi, että sosiaaliturvalainsäädännössämme voi olla perusteluosassa kuvatunlainen väliinputoamismahdollisuus ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että kyseinen tapaus oikaistaan ilman pitkiä valitusprosesseja ja samalla lainsäädäntöä ja ohjeistuksia tarkennetaan, että yksittäinen ihminen saa vastaavissa tapauksissa aina joko työttömyysturvan tai sairauspäivärahan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi. Sairausvakuutuslain mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Arvion siitä, pidetäänkö henkilöä sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä, tekee Kansaneläkelaitos sairauspäivärahahakemusta käsitellessään. Harkinnan perustana ovat hakijaa hoitavan lääkärin todistuksista ilmenevät tosiseikat. Harkinnassa on otettava huomioon henkilön työn asettamat vaatimukset sekä sairauden vaikutus työ- ja toimintakykyyn. Hoitavan lääkärin lausunto ei yksin osoita henkilöä sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömäksi, sillä työkykyarvion tulee olla tasapuolinen myös suhteessa muihin päivärahanhakijoihin nähden. Työttömyysturvan tarkoituksena on työttömän työnhakijan toimeentulon turvaaminen ja työttömyydestä aiheutuvien taloudellisten menetysten korvaaminen ja lieventäminen. Työttömyysetuuden saamisen yleisenä edellytyksenä on se, että henkilö on työtön, hän on ilmoittautunut kokoaikatyön hakijaksi ja on työmarkkinoiden käytettävissä. Jos henkilö on työkyvytön hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalaissa työkyvyttömänä pidetään henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta jonkin muun lain nojalla. Vakuutetulla, joka on saanut enimmäisajan eli 300 päivää sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa ja jonka edelleen on katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, on oikeus työttömyysturvalain mukaan työttömyysetuuteen. Etuuden saaminen edellyttää ilmoittautumista työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Kuten kysymyksessä mainitaan, työttömyysetuuden saaminen edellyttää tällöin, että hakijan työkyvyttömyyseläkehakemus on vireillä tai hylätty. Jos työnhakija on työ- tai virkasuhteessa edellytetään lisäksi, ettei hänen työnantajallaan ole tarjota hänelle hänen työkykynsä mukaista työtä. Kysymyksestä ei käy ilmi, onko hakijan sairauspäiväraha hylätty sillä perusteella, ettei hakijan ole katsottu täyttävän työkyvyttömyysedelly- 2
Ministerin vastaus KK 170/2005 vp Esa Lahtela /sd tystä. Joskus hoitavan lääkärin tulkinta poikkeaa sairauden perusteella maksettavan sosiaalietuusjärjestelmän toimeenpanijan työkykyarviosta. Tulkintojen yhtenäisyys on toki tavoiteltavaa. Sosiaalietuuksien toimeenpanossa on tärkeää, että annetut päätökset ovat lainmukaisia ja yksittäisten ihmisten oikeuksien toteutuminen suojataan. Jos päivärahanhakijalla on esittää työkyvyttömyytensä tueksi uutta selvitystä, niin sosiaalivakuutuksen perusluonteeseen kuuluu myös mahdollisuus hakea evättyä etuutta uudelleen. Yksittäisten sairauspäiväraha- ja työttömyysetuuspäätösten lainmukaisuuden arviointi kuuluu niiden muutoksenhakuelinten toimivaltaan, joille nämä tehtävät on laissa säädetty. Muutoksenhaun yhteydessä Kansaneläkelaitos voi myös oikaista päätöksensä niin sanottuna itseoikaisuna, jos se hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset. Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2005 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 170/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Anser regeringen att det är möjligt att vår lagstiftning om social trygghet kan leda till sådana fall av missgynnande som det fall som beskrivs i motiveringsdelen till spörsmålet, och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att fallet i fråga skall kunna rättas till utan långvariga besvärsprocesser och för att lagstiftningen och anvisningarna samtidigt preciseras så att en enskild person i motsvarande situation alltid får antingen utkomstskydd för arbetslösa eller sjukdagpenning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Sjukdagpenning betalas som ersättning för inkomstbortfall vid arbetsoförmåga. Enligt sjukförsäkringslagen har en försäkrad rätt till sjukdagpenning för den tid han eller hon är förhindrad att utföra sitt arbete på grund av arbetsoförmåga till följd av sjukdom. Med arbetsoförmåga avses ett sådant av sjukdom framkallat tillstånd under vilket den försäkrade, medan sjukdomen varar, är oförmögen att utföra sitt vanliga arbete eller därmed nära jämförbart arbete. Folkpensionsanstalten bedömer vid behandling av ansökan om sjukdagpenning om personen anses vara arbetsoförmögen på det sätt som avses i sjukförsäkringslagen. Prövningen utgår från de fakta som framgår av läkarintygen av den behandlande läkaren. Vid prövningen skall hänsyn tas till de krav som personens arbete ställer och hur sjukdomen påverkar arbets- och funktionsförmågan. Ett utlåtande av den behandlande läkaren påvisar inte ensamt att personen är arbetsoförmögen på det sätt som avses i sjukförsäkringslagen, eftersom bedömningen av arbetsförmågan bör vara rättvis också i förhållande till andra som ansöker om dagpenning. Avsikten med utkomstskyddet för arbetslösa är att trygga utkomsten för en arbetslös arbetssökande och att ersätta och lindra de ekonomiska förluster som arbetslösheten föranleder. Allmänna förutsättningar för erhållande av arbetslöshetsförmån är att personen är arbetslös, har anmält sig som sökande av heltidsarbete och står till förfogande på arbetsmarknaden. Den som är arbetsoförmögen är inte berättigad till arbetslöshetsförmån. Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa anses den vara arbetsoförmögen som får dagpenning enligt sjukförsäkringslagen eller invaliditetspension eller rehabiliteringsstöd enligt folkpensionslagen eller en förmån som med stöd av någon annan lag betalas på grundval av full arbetsoförmåga. En försäkrad som har fått sjukdagpenning enligt sjukförsäkringslagen för maximitiden, dvs. 300 dagar, och som fortfarande anses vara oförmögen att arbeta av hälsoskäl, har enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa rätt till arbetslöshetsförmån. Förutsättningen för erhållande av förmånen är att personen anmält sig som arbetslös arbetssökande hos arbetskraftsbyrån. Såsom framgår av spörsmålet förutsätts för erhållande av arbetslöshetsförmånen då att den sökandes ansökan om invalid- eller invaliditetspension är anhängig eller har avslagits. Om den arbetssökande står i anställnings- eller tjänsteförhållande förutsätts dessutom att arbetsgivaren inte kan erbjuda 4
Ministerns svar KK 170/2005 vp Esa Lahtela /sd honom eller henne arbete som överensstämmer med hans eller hennes arbetsförmåga. Av spörsmålet framgår inte om den sökandes ansökan om sjukdagpenning har avslagits på grund av att den sökande inte har ansetts uppfylla kravet på arbetsoförmåga. Ibland avviker den behandlande läkarens tolkning från den bedömning av arbetsförmågan som görs av den instans som verkställer betalningen av förmåner på grund av sjukdom enligt systemet för sociala förmåner. Man bör dock sträva till en enhetlig tolkning. Vid verkställandet av sociala förmåner är det viktigt att besluten är lagenliga och att enskilda personers rättigheter tryggas. Om den som ansöker om dagpenning kan lägga fram en ny utredning som stöd för sin arbetsoförmåga, får han eller hon i enlighet med socialförsäkringens grundläggande karaktär också ansöka om en avslagen förmån på nytt. Bedömningen av om enskilda beslut om sjukdagpenning och arbetslöshetsförmån är lagenliga hör till befogenheterna för de besvärsinstanser som enligt lag skall ha hand om dessa uppgifter. I samband med sökande av ändring kan Folkpensionsanstalten ge ett rättelsebeslut i ärendet i form av en s.k. självrättelse, om den till alla delar godkänner de yrkanden som framställts i besvär som inlämnats till den. Helsingfors den 23 mars 2005 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5