Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1243/2002 vp Äitiysvapaan keskeyttäminen ja toimeentuloturva keskenmenon jälkeen Eduskunnan puhemiehelle Raskaana oleva nainen voi saada erityisäitiysrahaa sairausvakuutuslain 23 g :n mukaisesti, jos hänen työtehtävänsä tai työolonsa vaarantavat hänen terveytensä tai sikiön terveyden. Erityisäitiysrahaa on maksettu esimerkiksi ravintola-alalla työskenteleville, kun on katsottu tupakansavun aiheuttavan vaaraa äidin ja sikiön terveydelle eikä työjärjestelyillä ole saatu aikaiseksi terveellistä ja turvallista työympäristöä. Jos erityisäitiysrahalla olevalle henkilölle tulee keskenmeno ennen äitiysrahakauden alkamista, erityisäitiysrahaa suoritetaan lain mukaan vain raskauden keskeytymiseen saakka. Tämän jälkeen erityisäitiysrahalla ollut äiti voi joutua lainsäädännön puutteista johtuviin ongelmiin. Nainen voi hakea sairauslomaa, mutta tilanteesta riippuu, katsotaanko henkilö työkyvyttömäksi. Työkyvyttömyystilanteessakin ongelmaksi voi koitua sairausvakuutuslain mukainen karenssi, jollei työehtosopimus turvaa sairausajan palkkaa. Toisaalta nainen voi hakeutua takaisin työhön, mutta työnantajalla ei ole velvollisuutta ottaa häntä heti takaisin. Työsopimuslain 4 luvun 1 :n 2 momentin mukaan työntekijä saa muuttaa perustellusta syystä vapaan ajankohtaa noudattaen yhden kuukauden ilmoitusaikaa. Pahimmillaan tilanne johtaa siis siihen, että työntekijä ei saa kuukauteen palkkaa tai sairausvakuutuslain mukaista korvausta eikä hän ole oikeutettu myöskään työttömyysturvaan. Hän putoaa toimeentulokuoppaan. Kun otetaan huomioon keskenmenon aiheuttama henkinen järkytys, on kohtuutonta, että edellä kerrotussa tilanteessa toimeentulovaikeudet tulevat vielä kaiken päälle. Lisäksi on todettava, että samanlaisia välittömiä toimeentulovaikeuksia ei tule silloin, kun raskaus keskeytyy äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla, vaan voimassa oleva lainsäädäntö turvaa nämä tilanteet paremmin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy erityisäitiysrahalla olevan naisen aseman parantamiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi erityisäitiysvapaan keskeytyessä keskenmenoon? Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2003 Valto Koski /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Valto Kosken /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1243/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy erityisäitiysrahalla olevan naisen aseman parantamiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi erityisäitiysvapaan keskeytyessä keskenmenoon? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutuslain 23 g :n mukaan raskaana olevalle vakuutetulle suoritetaan erityisäitiysrahaa, jos hänen työtehtävänsä tai työolonsa vaarantavat hänen terveytensä tai sikiön terveyden. Edellytyksenä on, että vakuutetulle ei voida järjestää muuta työtä siten kuin työsopimuslain 2 luvun 3 :ssä tarkoitetaan ja vakuutettu joutuu tämän vuoksi olemaan poissa työstä. Työsopimuslain mainitussa pykälässä säädetään työnantajan velvollisuudesta siirtää raskaana oleva työntekijä muihin hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa huomioon ottaen sopiviin tehtäviin äitiysvapaan alkamiseen saakka, jollei vaaratekijää voida poistaa työstä tai työpaikan olosuhteista. Muusta syystä työstä poissa olevalla, esimerkiksi vuosilomalla tai sairauslomalla olevalla, vakuutetulla ei ole oikeutta erityisäitiysrahaan. Vakuutettu ei voi erityisäitiysrahan suorittamisaikana olla muussakaan ansiotyössä tai kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä omassa kotitaloudessa suoritettavaa työtä lukuun ottamatta. Erityisäitiysrahan suorittaminen alkaa, kun raskaana oleva vakuutettu on jäänyt pois vaaratekijän sisältävästä työstä ja muut edellytykset täyttyvät. Oikeus erityisäitiysrahaan päättyy, kun laissa säädettyä perustetta erityisäitiysrahan suorittamiseen ei voida katsoa enää olevan. Esimerkiksi tilanteessa, jossa raskaus keskeytyy eikä vakuutetulla ole äitiysrahaoikeutta, erityisäitiysrahaoikeus päättyy keskeytymispäivästä lukien. Vakuutetulla on oikeus äitiysrahaan, kun raskaus on kestänyt 154 päivää. Jos raskaus keskeytyy tämän jälkeen, äidillä on oikeus äitiyspäivärahaan 105 päivältä. Jos lapsi kuolee äitiysrahakaudella, äitiysrahaa maksetaan äitiysrahakauden loppuun. Jos äitiysrahakausi päättyy ennen kuin 12 arkipäivää on kulunut lapsen kuolemasta, maksetaan lisäksi vanhempainrahaa. Oikeus erityisäitiysrahaan päättyy, jos työntekijä tulee työkyvyttömäksi. Sairauspäivärahaoikeus edellyttää sairausvakuutuslain 14 :n mukaan, että vakuutettu on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai siihen läheisesti rinnastettavaa työtä. Sairausvakuutuksen päivärahaa suoritetaan jokaiselta arkipäivältä, ei kuitenkaan työkyvyttömyyden alkamispäivältä eikä yhdeksältä sitä lähinnä seuraavalta arkipäivältä. Näin ollen äiti, joka tulee erityisäitiysrahakaudella työkyvyttömäksi raskauden keskeytymisen seurauksena, on oikeutettu sairauspäivärahaan. Työsopimuslain 11 :n mukaan henkilöllä on oikeus saada sairausvakuutuslain mukaiselta omavastuuajalta sairausajan palkkaa. Työsopimuslain 4 luvussa säädetään perhevapaista ja niihin liittyvistä ilmoitusajoista. Työsopimuslain 4 luvun 1 :n 2 momentin mukaan ilmoitetun äitiys- tai isyysvapaan ajankohdan muuttaminen on mahdollista kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen perustellusta syystä. Mainitussa lainkohdassa ei suoraan säännellä erityisäitiysvapaan ajankohdan muuttamiseen liittyvää il- 2

3 Ministerin vastaus KK 1243/2002 vp Valto Koski /sd moitusaikaa. Ilmoitusaikojen tarkoituksena on kuitenkin ollut ottaa huomioon myös työnantajalle syntyvä tarve esimerkiksi sijaisen hankkimiseen tai töiden uudelleen järjestämiseen, joten paluuoikeutta keskenmenon jälkeen tulee tarkastella näiden tausta-ajatusten valossa. Työnantajalla ja sijaisella tulee olla mahdollisuus sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Erityisäitiysrahaan oikeutetulla odottavalla äidillä tulee olla työsuhde olemassa, eikä hänellä näin ollen voi olla oikeutta työttömyysturvaan, koska hän ei täytä työvoimapoliittisia edellytyksiä. Työttömyys on työttömyysturvalain mukaisten etuuksien saamisen edellytys. Henkilö, jolla on työsuhde voimassa, ei ole työtön. Tästä periaatteesta ainoa poikkeus on työsopimuslain 5 luvun mukainen lomautus. Lisäksi soviteltua työttömyysetuutta voidaan maksaa henkilölle, joka tekee osa-aikaista työtä tai satunnaista kokoaikaista työtä. Sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen tarkoituksena on korvata vakuutetulle sairaudesta, raskaudesta tai lapsen hoidosta aiheutunutta ansionmenetystä, ja sairausvakuutusjärjestelmän tavoitteena on turvata vakuutettujen toimeentulo mainituissa tilanteissa kattavasti. Erityisäitiysrahajärjestelmän kautta turvataan äidin ja syntyvän lapsen terveys silloin, kun työolosuhteita ei voida järjestää niin, että vaaratekijät poistuisivat. Raskaudentilan päättyessä äidin työhön paluulle ei voida katsoa olevan tällaista estettä eikä näin ollen perustetta erityisäitiysrahan maksamiselle. Äidillä on kuitenkin oikeus sairauspäivärahaan siltä ajalta, jonka hän on työkyvytön keskenmenon jälkeen. Lisäksi on otettava huomioon, että henkilöllä, jolla ei ole oikeutta muuhun sosiaaliturvaetuuteen, voi olla oikeus toimeentulotukeen viimesijaisena toimeentuloturvan muotona, jos perheen ja hänen omat tulonsa ja varansa eivät riitä tarpeen mukaiseen toimeentuloon. Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Valto Koski /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1243/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra ställningen för kvinnor som erhåller särskild moderskapspenning och för att trygga utkomsten i situationer då särskild moderskapsledighet avbryts på grund av missfall? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 23 g sjukförsäkringslagen betalas till en försäkrad som är havande särskild moderskapspenning, om hennes arbetsuppgifter eller arbetsförhållanden äventyrar hennes eller fostrets hälsa. En förutsättning är att för den försäkrade inte kan ordnas annat arbete på det sätt som avses i 2 kap. 3 arbetsavtalslagen och att hon av den orsaken måste vara borta från arbetet. I den nämnda paragrafen i arbetsavtalslagen föreskrivs arbetsgivarens skyldighet att flytta en gravid arbetstagare till andra uppgifter som är lämpliga med beaktande av hennes yrkesskicklighet och erfarenhet tills moderskapsledigheten börjar om riskfaktorn inte kan elimineras i arbetet eller arbetsförhållandena. Personer som är frånvarande av andra skäl, t.ex. semester eller sjukledighet har inte rätt till särskild moderskapspenning. Den försäkrade kan inte vid den tidpunkt för vilken särskild moderskapspenning betalas förvärvsarbeta eller ha annat arbete utanför hemmet frånsett arbete som hon utför i sitt hushåll. Särskild moderskapspenning börjar erläggas då en gravid försäkrad har uteblivit från ett arbete i vilken en riskfaktor ingår och då de övriga förutsättningarna uppfylls. Rätten till särskild moderskapspenning upphör då den i lag föreskrivna grunden för erläggande av särskild moderskapspenning inte längre kan anses föreligga. Exempelvis i en situation då graviditeten avbryts och den försäkrade inte har rätt till moderskapspenning, upphör rätten till särskild moderskapspenning från och med dagen för avbrottet. Den försäkrade har rätt till moderskapspenning då graviditeten varat minst 154 dagar. Om graviditeten avbryts efter denna tidpunkt har modern rätt till moderskapspenning för 105 dagar. Om barnet dör under perioden för moderskapspenning betalas moderskapspenning till slutet av perioden för moderskapspenning. Upphör perioden för moderskapspenning innan 12 vardagar har förflutit från barnets död betalas dessutom föräldrapenning. Rätten till särskild moderskapspenning upphör om arbetstagaren blir arbetsoförmögen. Enligt 14 sjukförsäkringslagen förutsätter rätten till sjukdagpenning att den försäkrade är oförmögen att utföra sitt sedvanliga eller därmed nära jämförbart arbete. Dagpenning på basis av sjukförsäkring betalas för varje vardag, dock inte för den dag då arbetsoförmågan inträdde, inte heller för de nio närmast följande vardagarna. Således är en moder som under perioden för särskild moderskapspenning blir arbetsoförmögen till följd av att graviditeten avbrutits berättigad till sjukdagpenning. Enligt 11 arbetsavtalslagen har personen rätt till lön för sjukdomstid för självrisktiden enligt sjukförsäkringslagen. I 4 kap. arbetsavtalslagen bestäms om familjeledigheter och anmälningstider i anslutning till 4

5 Ministerns svar KK 1243/2002 vp Valto Koski /sd dem. Enligt 4 kap. 1 2 mom. arbetsavtalslagen är det möjligt att ändra tidpunkten för en tidigare anmäld moderskaps- eller faderskapsledighet av grundad anledning med iakttagande av en anmälningstid på en månad. I nämnda lagrum regleras inte direkt den anmälningstid som gäller ändring av tidpunkten för särskild moderskapsledighet. Syftet med dessa anmälningstider har dock varit att även beakta arbetsgivarens behov av att t.ex. skaffa en vikarie eller omorganisera arbetet, så rätten att återvända efter ett missfall skall prövas i ljuset av dessa bakgrundstankar. Det skall vara möjligt för arbetsgivaren och vikarien att anpassa sig till den förändrade situationen. En till särskild moderskapspenning berättigad gravid moder skall vara i ett existerande anställningsförhållande och kan således inte vara berättigad till utkomstskydd för arbetslösa eftersom hon inte uppfyller de arbetskraftspolitiska förutsättningarna för detta. Arbetslöshet är en förutsättning för erhållande av förmåner enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa. En person i ett giltigt anställningsförhållande är inte arbetslös. Det enda undantaget från denna princip är permittering enligt 5 kap. arbetsavtalslagen. Jämkad arbetslöshetsförmån kan dessutom betalas till personer som arbetar på deltid eller sporadiskt arbetar på heltid. Avsikten med dagpenning enligt sjukförsäkringslagen är att ersätta den försäkrade för förlorad arbetsförtjänst till följd av sjukdom, graviditet eller vård av barn och målet med sjukförsäkringssystemet är att i nämnda situationer på ett heltäckande sätt trygga utkomsten för de försäkrade. Genom systemet med särskild moderskapspenning tryggas hälsan för modern och det ofödda barnet i sådana fall då arbetsförhållandena inte kan ordnas så att riskfaktorerna elimineras. Då graviditeten upphör kan det inte anses föreligga ett sådant hinder för återvändande till arbetet och således inte heller någon grund för betalning av särskild moderskapspenning. Modern har dock rätt till sjukdagpenning för den tid hon är arbetsoförmögen efter missfallet. Dessutom skall tas i beaktande att en person som inte är berättigad till annan socialskyddsförmån kan ha rätt till utkomststöd som en sista form av utkomstskydd om personens egna och familjens inkomster och tillgångar inte räcker till nödvändig utkomst. Helsingfors den 7 mars 2003 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5