Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1251/2001 vp Työttömien matkustusrajoitukset Eduskunnan puhemiehelle Työttömän työnhakijan velvoite on olla työmarkkinoiden käytettävissä. Tiukasti tulkittuna työhallinnon ohje merkitsee sitä, että työttömän oikeus matkustaa niin ulkomailla kuin kotimaassakin on rajoitettu. Tulkinnan mukaan työtön voi matkustaa ulkomaille kuuden arkipäivän ajaksi, mutta tuolloinkin hänen on oltava aina tavoitettavissa. Ellei työtön ole tavoitettavissa, häntä uhkaa kahden kuukauden matkakarenssi eli päivärahan menettäminen. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa joutui viime vuonna yli 100 työnhakijaa karenssiin ilmoittamattoman matkan vuoksi. Koko maassa matkakarenssin saaneita on tuhansia. Työvoimahallinnon tiukka tulkinta ei istu tähän päivään. Kova linja on kohtuuton erityisesti pitkäaikaistyöttömien kannalta. Nykykäytäntö loukkaa suuren joukon perustuslaillisia oikeuksia liikkua vapaasti. Työministeriön tulisi ripeästi ryhtyä uusimaan ohjeita työttömän työnhakijan matkustamisesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin ja milloin hallitus aikoo ryhtyä työttömän työnhakijan matkustusohjeiden uusimiseksi siten, että työtön voi nykyistä joustavammin matkustaa myös ulkomailla ja välttää päivärahan menettämisen? Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001 Anu Vehviläinen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anu Vehviläisen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1251/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin ja milloin hallitus aikoo ryhtyä työttömän työnhakijan matkustusohjeiden uusimiseksi siten, että työtön voi nykyistä joustavammin matkustaa myös ulkomailla ja välttää päivärahan menettämisen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työttömyysturvalain (602/1984) mukaan työttömyyspäivärahaan on oikeus työvoimatoimistoon ilmoittautuneella, kokoaikatyötä hakevalla, työkykyisellä työttömällä henkilöllä, joka on työmarkkinoiden käytettävissä. Päivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä, joka ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Henkilö ei ole työmarkkinoiden käytettävissä sellaisena aikana, jona hän on ulkomaanmatkan vuoksi estynyt ottamasta vastaan tarjottua työtä tai osallistumasta koulutukseen, vaikka hänelle ei ole tehty yksilöityä työtarjousta tai vaikka häntä ei ole osoitettu koulutukseen. Henkilön on katsottava olevan työmarkkinoiden käytettävissä sellaisen etukäteen työvoimatoimistolle ilmoittamansa satunnaisen ja lyhyen ulkomaanmatkan ajalta, jonka aikana hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta. Työttömyysturvan tarkoituksena on turvata työttömän henkilön päätoimisen työnhaun aikainen toimeentulo. Työttömyysturvan myöntäminen edellyttää henkilön olevan työmarkkinoiden käytettävissä, minkä vuoksi työttömyysturvalaissa alun perin säädettiin, ettei henkilöllä ole lainkaan oikeutta työttömyysturvaan ulkomaanmatkan ajalta. Elokuun 1997 alusta voimaan tulleen lainmuutoksen (680/1997) jälkeen työttömyysturvalain 5 :n 2 momentissa säädetään, että työttömän henkilön katsotaan olevan työmarkkinoiden käytettävissä sellaisen työvoimatoimistolle etukäteen ilmoitetun satunnaisen ja lyhyen ulkomaanmatkan aikana, jonka aikana hän on työvoimatoimiston tavoitettavissa. Lainmuutokseen liittyvän hallituksen esityksen (HE 88/1997 vp) mukaan työttömän henkilön päivärahaoikeus säilyisi lyhyen ja satunnaisen ulkomaanmatkan ajalta eräin edellytyksin. Ehdoton edellytys päivärahaoikeudelle on, että matkasta ja sen ajankohdasta on etukäteen ilmoitettu työvoimatoimistolle. Samassa yhteydessä on ilmoitettava matkan ajalta työnhakijan yhteystiedot, johon mahdolliset henkilökohtaiset työ- ja koulutustarjoukset voidaan toimittaa. Työttömyyspäivärahaa maksettaisiin ainoastaan ajallisesti lyhyen, noin viikon pituisen, matkan ajalta. Ehdotuksen keskeisenä tarkoituksena on mahdollistaa tavanomainen virkistysmahdollisuus myös työttömälle ilman toimeentulon menetystä. Työministeriö on antanut hallituksen esitykseen ja valitusasteiden ratkaisukäytäntöön nojaavan ohjeen Ulkomaanmatkan vaikutus työnhakijan työttömyysturvaoikeuteen (O 2/2000). Kysymyksessään edustaja Vehviläinen ilmoittaa, että työhallinnon ohje työttömän työnhakijan velvollisuudesta olla työmarkkinoiden käytettävissä merkitsee tiukasti tulkittuna sitä, että työttömän oikeus matkustaa niin ulkomailla kuin 2

3 Ministerin vastaus KK 1251/2001 vp Anu Vehviläinen /kesk kotimaassakin on rajoitettu. Työnhakijan velvollisuus olla työmarkkinoiden käytettävissä työttömyysturvaoikeuden säilymiseksi perustuu työttömyysturvalakiin, ei työministeriön ohjeisiin. Työmarkkinoiden käytettävissäoloon liittyy velvollisuus olla työvoimatoimiston tavoitettavissa. Työttömyysturvalaki ja työministeriön ohjeet eivät tunne edustaja Vehviläisen mainitsemaa käsitettä matkakarenssi. Ulkomaan- tai kotimaanmatkoihin liittyen ei laissa ole säädetty korvauksettomasta määräajasta (ns. karenssista). Kyse lieneekin siitä, että työttömyysturvalain mukaan henkilöllä on yleinen velvollisuus ottaa vastaan työtä ja osallistua koulutukseen. Henkilö, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta tarjottua työtä tai omalla menettelyllään aiheuttaa sen, ettei työsopimusta synny, ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan yhden tai kahden kuukauden ajalta. Säännöstä sovellettaessa voi asetettavan karenssin perusteena olla se, että henkilö on laiminlyömällä yhteydenoton työnantajaan aiheuttanut sen, ettei työsopimusta syntynyt. Karenssi perustuu tällöin yksinomaan henkilön laiminlyöntiin ja sen seuraukseen, ei matkustamiseen ulkomailla tai kotimaassa. Työttömyysturvaoikeuden säilymisestä ulkomaanmatkan aikana säädetään työttömyysturvalaissa. Työministeriö on antanut ohjeen ulkomaanmatkan vaikutuksesta työnhakijan työttömyysturvaoikeuteen. Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja valitusasteiden ratkaisukäytäntöön. Ohjeiden toteuttamisessa on saattanut olla jonkin verran kirjavuutta. Työministeriössä selvitetään parhaillaan tarvetta ohjeiden tai peräti ko. lain muuttamiseksi. Työministeriö ei voi ohjeita muuttamalla laajentaa työnhakijan oikeuksia voimassa olevan lainsäädännön vastaisesti. Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2001 Työministeri Tarja Filatov 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anu Vehviläinen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 1251/2001 rd: Vilka åtgärder, och när, ämnar regeringen vidta för att förnya anvisningarna om arbetslösa arbetssökandes resor så att den arbetslösa mer flexibelt än vad som nu är fallet kan resa också utomlands utan att gå miste om sin dagpenning? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (602/1984) har en till arbetskraftsbyrån anmäld arbetslös arbetsför person som söker heltidsarbete och står till arbetsmarknadens förfogande rätt till arbetslöshetsdagpenning. En person som inte står till arbetsmarknadens förfogande är inte berättigad till dagpenning. En person står inte till arbetsmarknadens förfogande under den tid som han på grund av en utlandsresa är förhindrad att ta emot erbjudet arbete eller delta i utbildning, även om han inte har fått en specificerad arbetsplatsanvisning eller anvisning till utbildning. En person kan anses stå till arbetsmarknadens förfogande under en sådan på förhand till arbetskraftsbyrån anmäld, tillfällig och kort utlandsresa under vilken han är anträffbar och inom en skälig och sedvanlig tid kan ta emot arbete eller utbildning. Syftet med utkomstskyddet för arbetslösa är att trygga utkomsten för en arbetslös person under den tid han söker arbete på heltid. För att utkomstskydd skall kunna beviljas krävs att personen i fråga står till arbetsmarknadens förfogande, varför det i lagen om utkomstskydd för arbetslösa från början föreskrevs att en person inte alls skall ha rätt till utkomstskydd under tiden av en utlandsresa. Efter en lagändring (680/1997) som trädde i kraft i början av augusti 1997 föreskrivs det i lagens 5 2 mom. att en person kan anses stå till arbetsmarknadens förfogande under en sådan på förhand till arbetskraftsbyrån anmäld, tillfällig och kort utlandsresa under vilken han är anträffbar för arbetskraftsbyrån. Enligt den regeringsproposition som gäller lagändringen (RP 88/1997 rd) bevarar en arbetslös person under vissa förutsättningar sin rätt till dagpenning under en kort och tillfällig utlandsresa. En absolut förutsättning för rätten till dagpenning är att arbetskraftsbyrån på förhand har informerats om resan och dess tidpunkt. Samtidigt skall också meddelas arbetssökandens kontaktuppgifter under resan, dvs. den adress under vilken eventuella personliga arbets- och utbildningsanvisningar kan tillställas. Arbetslöshetsdagpenning betalas endast för tiden av en kort, ungefär en vecka lång resa. Det viktigaste syftet med förslaget var att möjliggöra en sedvanlig rekreationsmöjlighet också för en arbetslös utan att denne går miste om sin utkomstskydd. Arbetsministeriet har gett anvisningar om utlandsresans inverkan på arbetssökandens rätt till utkomstskydd för arbetslösa (A 2/2000) som grundar sig på regeringspropositionen och besvärsinstansernas avgörandepraxis. I sitt spörsmål anger rdm Vehviläinen att arbetsförvaltningens anvisningar gällande den arbetslösa arbetssökandens skyldighet att stå till arbetsmarknadens förfogande betyder, om den tolkas strikt, att den arbetslösas rätt att resa både 4

5 Ministerns svar KK 1251/2001 vp Anu Vehviläinen /kesk utomlands och i hemlandet, är begränsad. Den arbetslösas skyldighet att stå till arbetsmarknadens förfogande för att bevara sin rätt till arbetslöshetsskydd grundar sig på lagen om utkomstskydd för arbetslösa, inte på arbetsministeriets anvisningar. Att man står till arbetsmarknadens förfogande innebär samtidigt att man skall vara anträffbar för arbetskraftsbyrån. Varken lagen om utkomstskydd för arbetslösa eller arbetsministeriets anvisningar känner till begreppet "resekarens" som rdm Vehviläinen nämner. I samband med utlandsresor eller resor i hemlandet föreskrivs det i lagen inte om något avbrott i ersättningen (s.k. karens). Det torde alltså vara fråga om att en person enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa har en allmän skyldighet att ta emot arbete och delta i utbildning. En person som utan giltigt skäl vägrar ta emot erbjudet arbete eller som genom sitt eget förfarande har varit orsak till att ett arbetsavtal inte har kommit till stånd, har inte rätt till arbetslöshetsdagpenning under en månad eller två månader. Vid tillämpning av bestämmelsen kan grunden för den föreskrivna karensen vara att personen genom att ha låtit bli att kontakta arbetsgivaren har förorsakat att ett arbetsavtal inte kommit till stånd. Karensen beror då endast på personens försummelse och vad som följer av den, inte på hans resa utomlands eller i hemlandet. Om bevarandet av rätt till arbetslöshetsskydd under tiden av en utlandsresa föreskrivs i lagen om utkomstskydd för arbetslösa. Arbetsministeriet har gett anvisningar om inverkan av utlandsresa på arbetssökandens rätt till utkomstskydd. Anvisningarna baserar sig på gällande lagstiftning och besvärsinstansernas avgörandepraxis. I fråga om genomförandet av anvisningarna kan praxisen ha varit något varierande. Vid arbetsministeriet utreds som bäst behovet att ändra anvisningarna eller till och med själva lagen. Arbetsministeriet kan inte genom ändringar i anvisningarna i strid med gällande lagstiftning utvidga arbetssökandens rättigheter. Helsingfors den 30 november 2001 Arbetsminister Tarja Filatov 5