Monipuolisesti kuntoutuksesta alusta saakka Aluksi kyllä pohdimme, että kuinkahan lehti pärjää. Totesimme kuitenkin, että jos lehti kaatuu, niin se kaatuu. Suurta taloudellista riskiä ei ollut. Näin kuvailee Kuntoutussäätiön entinen toimitusjohtaja ja Kuntoutus-lehden päätoimittaja, lääkintöneuvos Erkki Eskelinen tunnelmia lehden perustamisen ajoilta. Hän antaa kiitosta silloiselle koulutus- ja tiedotuspäällikölle, järjestöneuvos Seppo Matinvedelle, jonka aktiivisuuden ansiosta ensimmäinen numero saatiin ulos. Eskelinen lisää, että lehti sai nopeasti varsin laajan lukijakunnan. Esimerkiksi vakuutuslaitokset, Kela, työhallinto ja oppilaitokset tilasivat lehden alusta asti. Senaikainen levikki pyöri sadoissa. Kuntoutuspäivät hyvä juttulähde Vuonna 1977 Työterveyssäätiön Kuntoutuskeskuksen hallitus teki päätöksen Kuntoutus-lehden perustamisesta. Kuntoutus terminä oli tuttu, mutta sen sisältö ymmärrettiin eri tavoin, niin kansalaisten Yhteisö pyrkii voimavarojensa mukaan tarjoamaan sekä erikoistuneita, rajatulle väestönosalle tarkoitettuja että yleisiä, kaikkien käytettävissä olevia palveluja. Kehityksen myötä yhä useammat palvelut alkavat muuttua yleisiksi, mikäli ne on koettu tarpeellisiksi. Kuntoutus edustaa juuri tällaista muuttuvaa kenttää. Pääkirjoitus, näytenumero kuin ammattilaisten parissa. Lehden tehtävä oli käsitellä kuntoutusta tietysti siten, kuin se silloisessa Kuntoutuskeskuksessa käsitettiin: monialaiseksi, moniammatilliseksi toiminnaksi, joka pyrki parantamaan vammaisen henkilön elämänlaatua ja mahdollisuuksia työelämään, Erkki Eskelinen kertoo. 1980-luvun aikana kuntoutuksen käsite laajeni koskemaan potentiaalisesti jokaista kansalaista. Kuntoutus oli aika ajoin esillä julkisessa keskustelussa ja yksi tapa näkyvyyden tehostamiseen oli säätiön vuosittain järjestämät Kuntoutuspäivät. Puhujina oli alan tunnettuja vaikuttajia ja heidän luentojaan julkaistiin luonnollisesti
Erkki Eskelinen (vasemmalla) ja Seppo Matinvesi muodostivat yhdessä Liisa Nymanin kanssa Kuntoutus-lehden ensimmäisen toimituksen. myös Kuntoutus-lehdessä. Lisäksi säätiön tutkijoilta ja kouluttajilta saatiin tekstejä kiitettävästi. Samalla kokoonpanolla kymmenisen 1970-luvulla ei toimituksessa osattu haaveillakaan tekstien saamisesta vaivattomasti sähköpostitse. Monet toivat kirjoituksensa itse, esimerkiksi samalla kertaa kun pitivät säätiön tiloissa luennon. Myös kirjeitse tuli materiaalia. Jos Kuntoutus-lehteä oltaisiin perustamassa nykyaikana, en tiedä olisiko se syntynyt samassa muodossa. Olisi voinut syntyä verkkolehtenä, Erkki Eskelinen pohtii. Myös taiton suhteen elettiin eri aikakautta. Jossain numerossa ensimmäiseltä sivulta lähtenyt pääkirjoitus jatkuikin vasta sivulla kahdeksan. Tekijöillä ei ollut graafisen alan koulutusta eikä rahaa käyttää ammattilaisia. Lehteä julkaistiin varsinaisten työtehtävien ohessa. 51
Ei ammatillisen kuntoutuksen tavoite olekaan muu kuin auttaa vammautunut, työrajoitteinen, tasa väkisempään kilpailuasetelmaan terveen henkilön kanssa. Sillä kuntouttaja ei näe työntekoa vain terveille varattuna etuoikeutena, vaan yhtäläisenä kaikille kansalaisille tarkoitettuna perusoikeutena, jonka toteutumista säätelevät yksilölliset edellytykset. Päätoimittajana toimi Erkki Eskelinen, koulutus- ja tiedotuspäällikkönä Seppo Matinvesi ja koulutus- ja tiedotussihteerinä Liisa Nyman. Eskelinen kirjoitti luonnollisesti pääkirjoitukset, jonka lisäksi hän ideoi ja auttoi artikkelien substanssipuolessa. Erkin puoleen pystyi aina kääntymään kun oli juttupulaa tai ongelmia jonkun artikkelin sisällön kanssa. Esimerkiksi kerran käsissäni oli artikkeli Ayurveda-lääketieteestä, joka oli minulle utopiaa. Kysyin Erkiltä neuvoa ja hän piti minulle aiheesta tunnin luennon, Seppo Matinvesi muistelee hymyillen. Erkki Eskelinen luonnehtii Matinvettä nopeaksi ja aikaansaavaksi kirjoittajaksi, jolla oli hyvät kontaktit ja sosiaaliset taidot. Liisa Nymania Eskelinen kehuu huolelliseksi ja tarkaksi. Hän korjasi virheemme, Eskelinen konkretisoi. Seppo Matinvesi antaa esimerkin toimitustyön joskus varsin epäkiitollisesta arjesta. Silloin tällöin tuli vääntöä ulkopuolisen kirjoittajan kanssa, kun hän vaati, ettei kirjoitukseen saanut koskea lainkaan. Sanat olivat kyllä suomea, mutta rakenteessa ei minkään lauseopin mukaista järkeä. Eskelinen jatkoi Kuntoutussäätiön palveluksessa vuoteen 1993 asti, jolloin toimitusjohtajaksi ja päätoimittajaksi vaihtui Ilpo Vilkkumaa. Seppo Matinvesi vaihtoi työmaata vuonna 1987 ja hänen tilalleen tuli Karin Olsson. Liisa Nyman jatkoi koulutus- ja tiedotussihteerinä. Toimituksen alkuperäinen kokoonpano pysyi koossa siis kymmenisen. ja ammatillinen kuntoutus Kansainvälinen ote Kuntoutus-lehti ilmestyi neljästi vuodessa, aivan kuten nykyisin. Tekijät eivät muista, että lehden ulossaamisen kanssa olisi ollut suuria ongelmia. Varalla oli yleensä materiaalia käytettäväksi. Alkuaikoina ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, että kirjoituksia saadaan riittävästi lehden kasaansaamiseksi, Seppo Matinvesi muistelee.
Tutkijoiden kanssa oli joskus kissanhännänvetoa: he halusivat lehteen tutkimuspainotteista materiaalia. Alan tutkimuksia ei kuitenkaan juuri ollut, hän jatkaa. Kansainvälisyys oli esillä alusta asti. Erkki Eskelinen oli RIFI ry:n (Rehabilitation Internationalin jäsenorganisaatio) puheenjohtaja ja Seppo Matinvesi kansallinen sihteeri. Järjestökontaktien ansiosta lehteen saatiin uutispätkiä maailmalta ja myös kansainvälisiä vieraita Kuntoutuspäiville. Lisäksi kontakteja solmittiin ulkomailla. RIFI toimi matkanjärjestäjänä ja edisti suomalaisten esitysten pitäjien saamista RI:n kongresseihin. Tapahtuma saattoi kestää viikonkin, jona aikana saimme lobattua lehteä hyvin ja sitä kautta kirjoittajavieraita, Matinvesi kertoo. Kannanottoa pääkirjoituksissa Kuntoutus-lehteä tehtiin numero kerrallaan -periaatteella, lehden perimmäisestä tarkoituksesta ei käyty strategista keskustelua. Keskeistä oli kartoittaa, mitä mielenkiintoista aineistoa kulloinkin oli saatavilla. Pohdittiin totta kai myös sitä, mistä kuntoutukseen liittyvistä asioista lukijakunnan on erityisen tarpeellista saada tietoa, Seppo Matinvesi lisää. Pääkirjoituksissaan lehti pyrki ottamaan antaa ajan keskeisiin kuntoutusta koskeviin teemoihin. Päätoimittajan mieleen on jäänyt ainakin kirjoitus siitä, kuinka kuntoutus on yksilön kannalta erittäin keskeinen asia, mutta järjestelmien kannalta sivujuonteena. Kritisoin tekstissäni erilaisia korvausjärjestelmiä: kaksi samassa asemassa olevaa henkilöä sai erilaiset korvaukset kuntoutuksesta riippuen siitä, minkä järjestelmän piirissä he olivat, esimerkiksi Kelan, työhallinnon vaiko sairausvakuutuksen. Mielestäni samanlaisia ongelmia on tänäkin päivänä olemassa. Artikkelien julkaisukriteerit nousivat sitä mukaa, kun materiaalissa alkoi olla valinnan varaa. Seppo Matinvesi muistelee, että kun hän lähti talosta vuon- Kuntoutukseen sisältyy myös muita arvoja, jotka ovat vaikeammin rahana arvioitaessa. Niitä ovat ennen kaikkea yksilön elämänlaatuun vaikuttavat tekijät ( ) Niilläkin on taloudellisia vaikutuksia, vaikkakin epäsuoria eivätkä ne ehkä hyödytä yhtä välittömästi kuntoutuksen kustantajaa. Kuntoutuksen tuloksellisuus ja kuntoutumisen kriteerit 53
na 1987, oli materiaalia yleensä jo niin hyvin, että lehteä pystyi suunnittelemaan teemoittain. Ensimmäisiin numeroihin piti pyytää kaveria kirjoittamaan. Jos jotain lehden nykyisestä sisällöstä päättelee, niin ilmeisesti tätä ongelmaa ei ole. Juuri teemanumerot ovat jääneet elävästi tekijöiden mieleen, esimerkiksi erikoislehdet selkä- ja varhaiskuntoutuksesta. Eskelinen ja Matinvesi seuraavat Kuntoutus-lehteä nykyisinkin, Eskelinen aktiivisesti ja Matinvesi silloin tällöin. Lehti herättää positiivisia ajatuksia molempien kohdalla. Kun nykyinen säätiön toimitusjohtaja ja lehden päätoimittaja Veijo Notkola tuli taloon, hän lähti tietoisesti uudistamaan lehteä tieteellisemmäksi. Lehti on muuttunut positiivisempaan suuntaan, entinen päätoimittaja tiivistää. Teksti ja kuva: Timo Korpela 54