ABSTRACT Liljeström Irma Saappaiden tuuletusta - my research about couple relationships in rural areas Järvenpää, autumn 2002 73 pages 3 appendices Diaconia Polytechnic, Järvenpää Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education The topic of my final thesis is couple relationships in rural areas. I wanted to know if there is enough time to take care of the relationship or if there is a need for help or support in taking care of relationships between husband and wife. I also wanted to know what kind of courses or happenings are needed. I am a support person in rural areas and my husband and I have supervised courses of couple relationship during a few years. There I have noticed that many people have very many difficulties in their couple relationships. Especially farmers, who are almost burn out because of very big changes after Finland joined the European Union in 1995. Forty persons wrote or called and told their story of the life of couple relationship. There were many kinds of stories. Maybe I can say that couples have noticed the value of couple relationship after a very big crisis as burn out, severe disease or big economical difficulties. I have also tried to find out about their wishes to inform the church, MTK (Farmers producer organization) and other associations close to people in rural areas. I have also opened a web-site about this subject; http://personal.inet.fi/koti/saappaidentuuletusta Keywords: couple relationship, rural area, farmer, crisis Stored at: Library of Järvenpää Unit
2 TIIVISTELMÄ Liljeström Irma Saappaiden tuuletusta - tutkimus maaseudun parisuhteista Järvenpää, syksy 2002 73 sivua 3 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK), diakoni Opinnäytetyöni aiheena on parisuhteet maaseudulla. Olen kiinnostunut tietämään, miten maaseudulla parisuhdetta hoidetaan vai hoidetaanko sitä. Jääkö sen hoitamiselle aikaa vai tarvittaisiinko siihen jonkinlaista tukea tai apua? Myös parisuhdekurssien tai muunlaisten tapahtumien tarpeellisuutta olen halunnut selvittää. Maaseudun vastaavana tukihenkilönä ja mieheni kanssa ohjaamillamme parisuhdekursseilla ja illoissa olen huomannut, että monilla pareilla on suuria ongelmia keskinäisessä suhteessaan. Maaseutu on viime vuosina kokenut voimakkaita muutoksia, jonka seurauksena viljelijäväestö on osittain hyvin uupunutta. Muutokset ja väsyminen ovat koetelleet myös parisuhdetta ja sen kestävyyttä. Neljäkymmentä ihmistä on kirjoittanut tai soittanut kertoen oman parisuhteensa tarinan. Monenlaisia koskettavia kertomuksia olen saanut lukea. Ehkä voin lukemani perusteella sanoa, että monesti parisuhteen arvo huomataan vasta kriiseissä. Myös suhteen hoidon tarpeellisuus huomataan usein vasta kriisien kautta. Olen kerännyt kirjoituksista myös toiveita, joita on esitetty kirkolle, MTK:lle ja muille viljelijää lähellä oleville yhdistyksille ja järjestöille. Keväällä 2002 avasin parisuhdeaiheiset kotisivut osana opinnäytetyötäni: http://personal.inet.fi/koti/saappaidentuuletusta Asiasanat: parisuhde, maaseutu, viljelijä, kriisi Työn säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön kirjasto
3 SISÄLLYS JOHDANTO.. 5 1. MAASEUTU MURROKSESSA. 7 2. KUINKA TUTKIN. 9 2.1 Kirjoitus yleisönosastolla. 9 2.2 Tavoitetta etsimässä 12 2.3 Tunteita opinnäytetyöni polulla.. 13 2.4 Polulla taivallusta.. 14 2.5 Raportin kirjoitus 16 2.6 Aikaansaannoksia. 17 2.6.1 Maaseutuseminaari.. 17 2.6.2 Kotisivut.. 17 3. TUTKIMUSMETODI VAI METODITTOMUUS 18 3.1 Narratiivinen tutkimus. 19 3.2 Narratiivisuus ammatillisessa käytössä.. 20 4. YHTEYDENOTTOTIETOJA 21 5. LEHTI-ILMOITUS KYSYMYKSET.. 22 5.1 Parisuhteen hoidon tarve.. 23 5.2 Yhteinen aika tai sen puute... 27 5.3 Keskusteluapua vai iltamat.... 29 5.4 Kissa pöydälle eli keskustelemaan 31 5.5 Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. 33 5.6 Hassuttelua ja hauskanpitoa yhdessä.. 35 5.7 Raha ratkaisee. Vai ratkaiseeko? 36
4 5.8 Lomittaja tilalle ja menoksi!. 37 5.9 Ristiriitojen ratkominen... 38 6. TARINOIDEN KERTOMAA 39 6.1 Suhde appivanhempiin 40 6.2 Suhde luontoon 43 6.3 Sadan hehtaarin yksinäisyys.. 45 6.4 Ystävät, sukulaiset, lapset.. 46 6.5 Kontrolli. 47 6.6 Uupumus / työssä väsyminen 49 6.6.1 Kun ihminen uupuu ja lähtee 51 6.6.2 Muita sairauksia.. 52 6.7 Politiikkaa, järjestötoimintaa, vapaaehtoistyö. 53 6.8 Valmius kokemusten jakamiseen. 54 6.9 Monen ihmisen asialla.... 55 6.10 Vinkkejä tapahtumiin.. 56 6.10.1 Vinkkejä seurakunnille.. 56 6.10.2 Vinkkejä tuottajayhdistyksille... 59 6.10.3 Ja vielä kerran vinkkejä 60 7. LOPPULAUSEET 61 LÄHTEET... 62 LIITTEET Liite 1. 63 Liite 2.. 64 Liite 3.. 73
5 JOHDANTO Maaseutua viime vuosina muuttaneet rajut murrokset ovat vaikuttaneet myös siellä asuvien parisuhteisiin. Epävarmuus tulevaisuudesta, huoli omasta tai puolison jaksamisesta ja taloudelliset vaikeudet ovat uuvuttaneet viljelijöitä. Päätöksenteko on siirtynyt kauas viljelijöistä. EU-byrokratia ja direktiivien jatkuva lisääntyminen ovat turhauttaneet ja entisestään väsyttäneet suomalaista viljelijää. Työni tavoitteena on ollut hahmottaa millaisissa parisuhteissa maaseudulla eletään. Olen halunnut selvitellä myös minkälaisia mahdollisuuksia parisuhteenhoitoon on olemassa ja mitä olisi tehtävissä, että suhde voisi jatkua ja kehittyä. Vastauksista olen kirjannut myös toiveita ja ideoita seurakunnille, tuottajajärjestöille ja maaseutukeskuksille. Useat ideat ovat suoraan sovellettavissa käytäntöön parisuhdetyössä. Maaseudun ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen tuen jaksaakseen entisestäänkin tiukkenevissa olosuhteissa. Paikallisseurakunnilla ja kirkolla yleensä on nyt mahdollisuus osoittaa kristillisen etiikan vaatimaa välittämistä käytännössä. Perheiden ja parisuhteiden tilanne vaatii jo nyt korjaavaa työtä. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on alettava tutkia sitä, millainen työ kohtaisi kullakin paikkakunnalla asuvien ihmisten tarpeet. Mielenkiintoni ja huolestumiseni maaseudulla asuvien parisuhteen nykytilasta nousee omista kokemuksistani ja maaseudun vastaavana tukihenkilönä toimimisestani. Olen maatilan emäntänä ja isännän puolisona joutunut kohtaamaan niin maaseudun murroksen kuin sen vaikutukset parisuhteeseen ja perheeseen. Ihmissuhde ongelmat ja nimenomaan parisuhteen ongelmat ovat tulleet esille yhteydenotoissa tukihenkilöihin. Tiedot tukisuhteiden syistä paljastavat, että
6 yhteydenottajat ovat huolissaan ihmissuhteiden säilyvyydestä maaseudun olosuhteissa. Avioero on kaikkialla raskas kokemus. Maatilalla eron tullessa menee usein molemmilta myös työpaikka, mikä lisää eron aiheuttamaa tuskaa ja turvattomuutta. Opinnäytetyöni on kaksiosainen. Ensimmäiseksi tein liitteenä olevat Saappaiden tuuletusta kotisivut, jotka on kohdennettu maaseudun ihmisille. Kotisivujen osoite on http://personal.inet.fi/koti/saappaidentuuletusta Toinen osa on tämä raportti, jossa olen selvittänyt saamieni yhteydenottojen pohjalta, miten maaseudulla parisuhteessa voidaan. Lehti-ilmoitukseeni vastanneet maaseudun ihmiset ovat kertoneet parisuhteensa arjesta, ristiriidoista ja parisuhteensa hoitomahdollisuuksista. Tutkimukseni on reflektoiva. Uupuneena maatilan emäntänä, maaseudun vastaavana tukihenkilönä ja aviovaimona olen tutkimuksessani syvällä sisällä itsekin. Narratiivinen tutkimusmenetelmä sallii tutkijan objektiivisuuden puutteen. Narratiivisen tutkimuksen lähestymistapa kohdistaa huomionsa kertomuksiin tiedon välittäjänä ja rakentajana. Tutkimus käyttää materiaalina kertomuksia. Toisaalta tutkimus voi olla myös kertomuksen tuottamista. Olen kirjoittanut tarinoista tarinaa. Olen halunnut antaa mahdollisimman paljon tilaa niiden ihmisten äänelle, jotka ovat raottaneet ovea omaan elämäänsä. Omasta pohdinnastani ei ole erityistä lukua. Olen kirjoittanut mietteeni tekstiin sitä mukaa kun ajatuksia asioita käsitellessä on ilmaantunut. Kirjoitustyylini ja asioiden ilmaisutapa eivät ainakaan paikoitellen täytä asiatyylin kriteerejä, jota pahoittelen. Kirjoitustyylin valintaan on vaikuttanut myös se, että opinnäytetyöni ilmaantuu kotisivuilleni heti sen valmistuttua. Tarinointityyli on ehkä kevyempää luettavaa kuin tiukka asiateksti.
7 Kuopion hiippakunnan Tuomiokapitulin Kerttu ja Oiva Turusen diakoniarahastolta olen saanut apurahan kotisivujen laadintaan. Siitä suuri kiitos. 1. MAASEUTU MURROKSESSA Vielä muutama vuosikymmen sitten maaseudulla eleli useampi sukupolvi samalla tilalla. Sukupolvien ketju oli vahva ja pyhä. Perheviljelmät ovat nykyisin muuttuneet yhä useimmin yhden miehen tai naisen työpaikoiksi. Toinen puoliso käy töissä kodin ulkopuolella. Uudet arvot ja tuulet puhaltavat maatilojen arjessa. (Sulin 2001, 7.) Nykyaikainen yksilöllisyyden ihanne ja yksin selviämisen ajattelumalli ovat tulleet myös viljelijän elämään. Tämä ei välttämättä ole oma valinta vaan pakko; väki maaseudulla vähenee ja yksinäisyys seisahtuu maisemaan. Isältä pojalle siirtyvä tieto ei enää riitä, ei edes maatalousopinnot. Nyt viljelijän on hallittava uudistuva tekniikka, ATK, viljely- ja tavallinen kirjanpito. Alati valpas EU-tarkastaja kummittelee viljelijän alitajunnassa, holhous lisääntyy. Itsenäisestä talonpoikaiskulttuurista on enää rippeet jäljellä. (Sulin 2001, 7.) Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin, jolloin maatalouspolitiikka muuttui kansallisesta ylikansalliseksi. Pienet tilat häviävät kiihtyvällä vauhdilla. Suuri on kaunista EU-maataloudessa. Perinteisen sosiaalisen verkoston murentuessa uuden luominen ei ole helppo tehtävä. Henkinen hyvinvointi on kovalla koetuksella. ( Sulin 2001, 7.) Vuonna 1994 Suomessa oli n. 103 000 aktiivisesti toimivaa maatilaa, vuonna 2001 tilojen lukumäärä oli n. 75 000. Vähennystä oli tapahtunut n. 27 prosenttia. Lähivuosina aktiivitiloja lopettaa 3-4 prosentin vuosivauhdilla. Viljelty peltopinta-ala on pysynyt ja tulee pysymään jokseenkin samana. (Erikoistutkija Jyrki Niemi, MTT, puhelinhaastattelu 13.09.2002.) Tilakokojen suurentuessa viljelijöiden työmäärät ovat kasvaneet ja työtä tehdään yhä enemmän yksin, ilman työkaveria tai ilman lähinaapurien
vertaistukeakaan. Tiloistansa luopujat ovat joutuneet myös käymään läpi raskaan henkisen elämänvaiheen. 8 Muutokset luovat omat jännitteensä myös perheeseen ja parisuhteeseen. Työmäärien lisääntymisen, yksinäisyyden ja uupumuksen lisäksi maatilojen parisuhteessa on omia erityispiirteitä. Samalla tilalla työskentelevät ovat avio- / avopuolisoita, vanhempia, työkavereita ja yrittäjäkumppaneita. Perinteiset valta- ja sukupuolijärjestelmät (ja sukupolvitekijät, tekijän huomautus) sekä jatkuvuuden ihannointi ja korostaminen lisäävät paineita parisuhteen ja perheen hyvinvointia kohtaan. (Silvasti 2001, 173.) Väestön elintaso on Suomessa noussut tasaisesti 90- luvun puolivälin jälkeen. Samalla erot kuntien välillä ovat kasvaneet. Kunnan vanhuspainotteisuus ja maataloudessa toimiminen kertovat alhaisesta elintasosta. Psykososiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet erityisesti kaupunkikunnissa ja harvaan asutulla maaseudulla, selkeästi yleisimpiä ne ovat Itä-Suomen alueella. Harvaan asutun maaseudun väestö kärsii myös sosiaalisista ongelmista samalla, kun se putoaa nousukauden elintason kasvusta. Myös EU-tuet ovat lisänneet tuloeroja. (Kainulainen, Rintala, Heikkilä 2001, 95-96.) Kainulaisen yksi merkittävä tutkimushavainto on hallitun ja hallitsemattoman rakennemuutoksen seuraukset harvaan asutulla, tyhjentyvällä maaseudulla. Elinkeinorakenne siellä on edelleen hyvin alkutuotannosta ja palveluista muodostuvaa. Vanhusväestön ja miesten osuus väestöstä on suuri. Tulotaso näissä kunnissa on muita kuntia alhaisempi ja tulokehitys hitaampaa. (Kainulainen ym. 2001, 96-97.) Samaan aikaan harvaan asuttujen maaseutukuntien väestö sijoittuu psykososiaalisen hyvinvoinnin osoittimilla ikään kuin väärään paikkaa heti urbaanien keskustojen ja muiden kaupunkien jälkeen kolmoissijalle. Sosiaaliset disorganisaatiotekijät psykiatriset ongelmat, alkoholiongelmat ja väkivalta eivät sittenkään yhdisty ainoastaan tiheään asutukseen ja kovaan, anonyymiin elämänmenoon. (Kainulainen ym. 2001, 97.)
9 Luottamus yhteisten asioiden hoitoon voidaan ymmärtää ihmisten hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Kaupungeissa ja kaupunkia lähellä olevalla maaseudulla luottamus paikallis- ja valtakunnantason päättäjiin on hyvä. Harvaan asutulla maaseudulla ja pienissä kunnissa luottamus kunnallis- ja valtakunnan politiikkaan on huono. (Heikkilä, Rintala, Airio, Kainulainen 2002, 114.) Yhden näkökulman lisää pohdittavaksi antaa Jyrki Outinen kirjassa Elämä ja tulevaisuus maaseudulla. Tiedämme kuinka suuresti valtion maatalouspolitiikka ja aluepolitiikka on elävöittänyt ja varustanut maaseutua. Onko valtion toiminta siis tämän mosaiikin ehto? Kaikkialla missä tässä maassa on ollut asutusta, taloudellista toimintaa, kulttuuria, viljelyä jne, siihen ovat vaikuttaneet ensinnäkin maantieteelliset, toiseksi valtiohallinnolliset ja vasta kolmanneksi jos usein ollenkaan taloudelliset tekijät. Näiden tekijöiden järjestys on muuttunut. Nyt valtionhallinto määrää entistä vähemmän ihmisten elämää, heidän asuinpaikkansa valintaa Taloudelliset tekijät, markkinavoimat ovat alkaneet ohjailla entistä enemmän ihmisiä paikasta toiseen (Outinen 1997, 310). Miten ongelmien vakavoituminen, tulotasojen alentuminen, autioituminen, ikärakenteen muutos, luottamuspula päättäjiin ja enenevässä määrin markkinavoimat ja globalisaatio vaikuttavat maaseudun ihmisten tulevaisuuden uskoon? Miten ne vaikuttavat perheiden hyvinvointiin? 2. KUINKA TUTKIN 2.1. Kirjoitus yleisönosastolla Marraskuussa 2001 lähetin ainakin pariinkymmeneen maaseudulla ilmestyvään lehteen yleisönosastolle tarkoitetun jutun, jossa kerroin opinnäytetyösuunnitelmastani. (Liite 1) Aluksi oli tarkoitus järjestää Rahaautomaattiyhdistyksen (RAY) projektirahalla parisuhdeasioita käsittelevä kiertue maaseudulle eri puolille Suomea.
10 Lehti-ilmoitukseen vastanneilta halusin tietoa, jotta paikallisia yms. toiveita ja erikoisuuksia voitaisiin ottaa huomioon suunniteltaessa ja toteuttaessa projektia. Maaseudun tukihenkilökoulutuksissa ja työnohjauskeskusteluissa olen huomannut eroavaisuuksia siinä, miten erilaisia toimintatapoja ja elämisenmalleja esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomessa on. Se mikä käy lännessä, ei toimi idässä tai keskellä Suomea. Maaseudun tukihenkilöverkko käynnistettiin 1996. Aluksi se rahoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusapurahalla. Vuosina 1998 2000 Euroopan sosiaalirahaston myöntämän projektirahan turvin tukihenkilöverkko kehittyi ja laajentui. Nykyinen toiminta mahdollistuu Raha-automaattiyhdistyksen ja MTK:n ns. lahjoitustilin turvin, johon tulee myös kirkon kolehtivaroja. Taustaorganisaatioina toimii edelleen Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto (MTK), Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), Maaseudun Sivistysliitto (MSL), Kirkon Diakonia- ja Yhteiskuntatyön Keskus (KDYK) ja Suomen Mielenterveysseura (SMS). (Sulin 2001, 12.) Projektissa oli tarkoitus käyttää paikallisia harrastelijateatterilaisia, laulajia jne. esitettäessä ja esiteltäessä parisuhteen vaiheita. Tilaisuuksista oli tarkoitus tehdä sellaisia, että arinkin olisi uskaltanut tulla mukaan ilman leimautumisen pelkoa. Asioita olisi käsitelty ilman paatosta ja ryppyotsaisuutta, iloisesti yhdessä - meiningillä arjen keskellä. Projektin suunnittelu tyssäsi jo varsin alkuvaiheessa, kun kuulin, ettei RAY lähde rahoittamaan uusia projekteja, elleivät ne ole suuntautuneet nuoriin, päihteiden käyttöä ehkäisevään toimintaan. Päätös olla toteuttamatta projektia on aiheuttanut minulle paljon omantunnontuskia, koska en ole tarkistanut asiaa RAY:stä vaan uskoin opiskelutoverini puheita. Olen tuntenut olevani suuria lupaileva petturi. Myös huono omatunto ja pienen petturin fiilis ovat olleet seuralaisiani. Olihan lehti-ilmoituksessani maininta mahdollisesta projektista, josta ei sitten rahoituksen puutteessa tullutkaan mitään. Teinkö kaikkeni vai teinkö mitään saadakseni projektiin rahaa, on kysymys, joka kummajaisena vilahtaa ajatuksissani. (Omat muistiinpanot.)
11 Pyysin maaseudulla asuvilta tietoja parisuhteen liittyvistä asioista ja vastauksia ainakin seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten maaseudun ihminen parisuhdettaan hoitaa? 2) Jääkö hoitamiselle ollenkaan aikaa? 3) Minkälaista hoitoa tarvittaisiin? 4) Mitä asioita olisi hyvä nostaa keskusteluun? 5) Onko tieto erilaisista parisuhteenhoitomahdollisuuksista tavoittanut? 6) Yhdessä koettu ilo ja hauskanpito, onko sitä vai tarvitaanko siihen lisää mahdollisuuksia? Millaisia? 7) Paljonko on mahdollisuus laittaa omaa rahaa esimerkiksi parisuhdeviikonloppuun? 8) Onko molempien mahdollista irrottautua tilalta yhtä aikaa? 9) Ristiriitojen ratkaisut? 10) Kannattaako parisuhdetta hoitaa? Miten? Ainakin Kotimaassa, Maaseudun Tulevaisuudessa, Ilkassa, Koillismaassa, Karjalanmaassa, Keski-Hämeessä, Vakka - Suomessa ja Kymensanomissa julkaistiin pyyntöni (liite). Lukiessani maaseudun ihmisiltä saamiani viestejä muistissani projektilupaus, en voinut ajatellakaan, että heittäisin käsissäni olevan arvokkaan materiaalin hukkaan. Vaikka projektista ei tullutkaan mitään, minulla oli riittävästi materiaalia tutkimusta varten. Maaseudun tukihenkilöverkon kautta olin saanut tietoja mm. yleistyvistä avioeroista maaseudulla. Suurin osa, 30-40 prosenttia tukihenkilötarpeesta liittyy ihmissuhdeongelmiin, jotka lähes aina ovat perheiden ihmissuhdeongelmia. Niistä kaksi kolmannesta on aviopuolisoiden välisiä ristiriitoja...suurin ryhmä ovat avioerotilanteet. ( Sulin 2001,43.)
Haluan olla omalta pieneltä osaltani vaikuttamassa siihen, että maaseudulla asuvien ihmisten ääni tulee kuuluville ja kuulluksi. 12 2. 2. Tavoitetta etsimässä Aloitin hyvin hatarien tavoitteenasettelujen kanssa. Yhä uudelleen olen lukenut saamaani materiaalia. Vähän kerrassaan olen päätynyt siihen, että annan tarinoiden puhua puolestaan. Jokainen teksti on kappale suomalaisen maaseudun ihmisen arvokasta arkea. Kirjoittaja ja soittaja ovat raottaneet minulle oman elämänsä esirippua ja olen yrittänyt olla heidän luottamuksensa arvoinen tutustuessani heidän kertomuksiinsa. Vastauksista itsestään on noussut asioita, joista voidaan tehdä jonkinlaisia yhteenvetoja ja joita voidaan verrata aiemmin julkaistuihin tutkimuksiin. Kaiken kaikkiaan löysin vähän tutkimuksia, jotka liittyivät maaseudun ihmisten parisuhteisiin. Muuten parisuhteesta on kirjoitettu hyvin paljon, enkä tässä tutkimuksessani syvennykään vertailemaan maaseudun ja kaupunkilaisten parisuhteita. Enkä muutenkaan yleisesti syvenny käsittelemään parisuhdetta. Nostan esille muutaman maaseudun ja maatilalla parisuhteessa elävän erityispiirteen. Osittain näitä samoja piirteitä on varmasti havaittavissa myös missä tahansa perheyrityksessä, jossa yritys ja koti asettuvat samalle tontille ja missä puolisot työskentelevät yhdessä. Yhdeksi tavoitteeksi asetin myös yhteisöviestinnän kurssilla saamani idean kotisivujen avaamisesta maaseudun ihmisille. Kotisivujen teko- ja avausaikatauluksi ajattelin kevättä 2002. Haluan haastaa myös sosiaali-, diakonia- ja maatalousalan opiskelijoita jatkamaan maaseudun parisuhteiden ja perheiden olosuhteiden sekä henkisen hyvinvoinnin tutkimusta ja etsimään uusia käytäntöjä ja kehittämään vanhoja. Maaseudun ihmiset elävät elämän perustuksia järisyttävien muutosten keskellä.
13 2. 3. Tunteita opinnäytetyöni polulla Opinnäytetyön tulisi olla intohimo, että sen jaksaa tehdä, sanoi opettaja. Tämä työ on ollut minulle melkein intohimo. Tutkimusaihe on lähellä omaa elämäntilannettani. Opinnäytetyöni kautta haluan olla rinnalla kulkija ihmisille, jotka ovat vastanneet kyselyyni ja muillekin parisuhdettaan miettiville. Lueskellessani vastausyhteydenottoja olen itkenyt ja nauranut. Olen samaistunut tilojen emäntiin ja heidän väsymykseensä. Olen iloinnut ja yrittänyt ottaa opikseni jokaisesta selviytyjästä. Varsinaisten vastausten auki kirjoittaminen ja analysointi on ollut hyvin vaikeaa. Olen tuntenut itseni mitättömäksi ja epäkypsäksi. Mikä minä olen analysoimaan toisten elämää? Omat tunteeni ja muistoni omista emännän uupumiskokemuksistani ovat nousseet voimalla pintaan, vaikka ne pitäisi olla jo käsiteltyjä asioita. Jonkinlainen voimattomuus on myös iskenyt papereita lukiessani. Ihmiset, jotka ovat ottaneet minuun yhteyttä, väsyneimmätkin, ovat jaksaneet sen tehdä. Miten paljon maaseutu kätkeekään uupuneita ihmisiä, jotka eivät ole jaksaneet kirjoittaa eivätkä jaksa hakea apua tilanteeseensa! Tai ihmisiä, jotka eivät jaksa taistella oikeuksiensa puolesta tai edes kykene uupumukseltaan näkemään oikeuksiaan! Ketkä auttavat ja tukevat näitä ihmisiä? Missä ovat rinnalla kulkijat? Miten uupunut ja tukija löytäisivät toisensa ja kohtaisivat? Miten sairaat ja ahdistavat kulissit murenisivat? Olen antanut paljon tilaa yhteydenottajien äänelle. Ainakin itse olen kokenut monet asiat hyvin riipaisevina ja surullisina. Toivon, että asianomaisen suulla kerrottu tarina koskettaisi ja lisäisi ymmärtämystä myös niissä ihmisissä ja varsinkin päättäjissä, joille maaseutu on vierasta aluetta.
14 Myös ilonaiheita löytyy paljon. Uupumuksen syövereistä, taloudellisesta ahdingosta, parisuhteen kriiseistä tms. selviytyneet ovat sanoittaneet tarinansa toivon ja uudelleen nousun sävyin. Toivon ylläpidon tärkeydestä kirjoittaa Tapio Saraneva kontekstuaalista teologiaa esittelevässä kirjassaan. Kirja on suunnattu ennen kaikkea suomalaisille teologeille. (Saraneva 1991). Toivoisinpa todella, että Suomestakin löytyisi maaseurakunnista kirkkoherroja, kappalaisia ja seurakuntapappeja, jotka uskaltautuisivat, jaksaisivat ja pitäisivät tärkeänä tutustumista viljelijän elämään. Löytyisikö heillekin saappaita, että he voisivat mennä pellon pientarelle kyselemään viljelijän jaksamisesta ja etsimään toivonpilkahdusta yhdessä tulevaisuutta pelkäävän viljelijän kanssa? 2. 4. Polulla taivallusta Läksin tutkimuksessa liikkeelle niistä kysymyksistä, jotka olin kysynyt lehtiilmoituksessa. Olen etsinyt teksteistä niihin vastauksia ja kirjannut ne ylös viitetietoineen. Teksteistä on noussut esille myös muita asioita, joita olen kirjannut muistiin. Anoppi miniä suhde on puhututtanut, samoin maaseudulla oleva kontrolli ja suhde luontoon. Olen kerännyt myös toiveet ja vinkit, joita on esitetty eri toimijoille. Yhteydenottomateriaalin saatuani olen seurannut entistä aktiivisemmin maaseudulla ilmestyviä lehtiä. Olen yrittänyt hahmottaa tarkemmin sitä, mitä muuta kuuluu maaseudun ihmisten parisuhteeseen, kuin mitä saamastani materiaalista on ilmennyt. Kevätkesällä 2002 ilmestyi Maria Härkki-Santalan vaitöskirja Oman elämänsä ehtoisa emäntä. Tutkimuksessa oli valotettu laajasti eri puolilta maatilan
emännän elämää. Parisuhdetta käsiteltiin tilasuhteen, tasa-arvon, työnjaon, työtoveruuden ja roolien kautta. 15 Marja Holmilan vuonna 2001 ilmestynyt Kylä kaupungistuvassa yhteiskunnassa esitteli viimeisen kahdenkymmenen vuoden muutosta Maakylässä. Siinä varsinaisesti parisuhteeseen ei kajottu. Omaa tutkimustani ajatellen tärkeimmiksi asioiksi tulivat kirjassa esitetyt kulttuuriset ja ihmissuhteissa tapahtuneet muutokset. Tiina Silvastin kirja Talonpojan elämää vuodelta 2001 valottaa maaseudun elämäntapoja ja kulttuurisia malleja. Olen kahlannut Joenpellon, Päätalon, Tuurin ja Hietamiehen romaaneja. Niissä kaikissa yhteiskunnalliset muutokset tulevat helppolukuisesti esille. Ne ovat avartaneet yleiskuvaani yhteiskunnasta ja sen kehityksestä tai taantumasta maaseutuyhteiskunnasta kaupunkilaiseksi yhteiskunnaksi. Olen itse yrittänyt saada positiivisia tarinoita parisuhteesta esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuteen ja muihin lehtiin. Tätä tutkimusta tehdessäni olen joutunut miettimään, miten parisuhteen surulliset, ahdistavat ja traumaattiset puolet saisi julki. Ei sensaatiohakuisesti vaan siten, että kertomukset koskettaisivat joitakin ihmisiä tai ihmisryhmiä niin paljon, että he yrittäisivät saada aikaan konkreettista apua sinne, missä siitä on huutava pula. Vaikeista asioista kirjoittaminen ja puhuminen on myös keino viestiä vaikeuksissa oleville, etteivät he ole yksin ja ainoita, joilla on ongelmia. Ehkä hekin uskaltautuisivat hakemaan apua omaan elämäntilanteeseensa. Maaseudun tukihenkilöverkko on yksi hyvä esimerkki, jossa apua ja tukea on saatu sitä tarvitseville. Usein myös tukija itse on joutunut kokemaan raskaasti elämän nurjaa puolta ja siitä selviydyttyään on tullut halu auttaa ja tukea muita. ( Keski Heikkilä 2002).
16 2. 5. Raportin kirjoitus Varsinaisia epätoivon hetkiä olen saanut kokea yrittäessäni saada järjellistä ja ymmärrettävää tekstiä paperille. Tuntuu, että eihän näistä asioista voi enää saada mitään irti. Olen sokeutunut näkemään tuttuakin tutummissa teksteissä enää mitään kirjoittamista. Vaikeus on ollut siinä, että olen näiden asioiden kanssa painiskellut jo useamman vuoden ajan. Omassa elämässäni taloudelliset, henkiset ja hengelliset kriisini ovat laittaneet minut ottamaan asioista selvää. Monet asiat ovat niin sisäistettyjä, etten osaa niitä enää kyseenalaistaa, mikä ei tutkimusta tehdessä liene suositeltavaa. Opinnäytetyöni ohjaajilta Jouni Kylmälältä ja Jouko Porkalta olen saanut rohkaisua ja opastusta silloin, kun omat neuvot ovat loppuneet. Maaseudun vastaavana tukihenkilönä olen joutunut / saanut kuulla elämän kamppailussa luhistumaisillaan olevien ihmisten tarinoita. Kaikki älynnystyräni, henkiset voimavarani ja myötäelämisen kykyni peliin laittaen olen yrittänyt seisoa rinnalla tarvittaessa. Mieheni kanssa ohjaamillamme parisuhdekursseilla ja -illoissa parisuhteen kiemurat ja karikot ovat näyttäytyneet monipuolisesti. Olemme saaneet mahdollisuuden toimia myös maaseudunväestölle tarkoitetuissa parisuhdetapahtumissa, joissa nimenomaan maaseudun ongelmat ja selviytymiset ovat tulleet esiin. Kirjoittaminen on ollut prosessi tai ehkä voisin kuvata sitä synnytyspolttoina. Aivan kuten oikean vauvan saamisessa kivut tuntuvat sietämättömiltä, mutta kun näkee punaisen ryppyisen otuksen rakastuu siihen heti. Pientä hiustupsua ei siitä pois antaisi. Näin on käynyt minulle tämän tekstin kanssa. Sanon kuin
Pilatus aikoinaan: Minkä kirjoitin sen kirjoitin! tai kuten DIAKin Tutkiva ammattikäytäntö - kirjanen sanoo: 17 Opinnäytetyön tekeminen on kuin itse elämä: vasta työn tehtyään todella tietää, miten se olisi pitänyt tehdä Tie on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä. (Tutkiva ammattikäytäntö 2000, 36.) 2. 6. Aikaansaannoksia Ammattikorkeakoulussa yksi tavoite on vaikuttaminen. Aikomukseni oli tehdä maaseudun parisuhteiden nykytila tunnetuksi koko maassa. Mielikuvissani tiedotusvälineet kilvan etsivät tilaisuuksia saadakseen olla jotenkin tukemassa ja auttamassa viljelijäväestöä ja autioituvan maaseudun asukkaita. Ihan näin ei ole käynyt, ainakaan minun vaikutuksestani. 2. 6. 1 Maaseutuseminaari Tammikuussa 2002 oli Mikkelissä hiippakunnan järjestämä Maaseutuseminaari. Koolle oli kutsuttu paljon maaseudun ihmisiä lähellä olevia järjestöjä, yhdistyksiä ja seurakuntia. Omassa kymmenminuuttisessani kerroin opinnäytetyöstäni, lähinnä suoraan yhteydenotoista poimimistani ongelmista, mahdollisuuksista ja toiveista. Seminaarin jälkeen on tullut useita yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Tuottajayhdistyksistä ja seurakunnista on soitettu ja olemme yhdessä ideoineet paikkakunnille järjestettäviä tapahtumia, joihin kutsuttaan viljelijä- ja muita maaseudun pariskuntia. Vastuu järjestämisestä on paikallisilla yhdistyksillä ja seurakunnilla. Tapahtumien ajankohdat ovat loka marraskuussa 2002. 2. 6. 2. Kotisivut
18 Talvella 2002 opettelimme yhteisöviestinnän kurssilla kotisivujen tekoa. Täysin alkuperäisistä opinnäytetyösuunnitelmista poiketen päätin suunnitella kotisivut parisuhteesta, kohderyhmänä maaseudun ihmiset. (Liite 2) Kirjoitin tajunnanvirta tyyliin parisuhteen elämänkaaresta, seksuaalisuudesta, viestinnästä ja kriiseistä. Olin niin innostunut asiasta, että vasta jälkeenpäin huomasin, etten ollut käyttänyt tuekseni minkäänlaista lähdekirjallisuutta. Toki jostain kaikki tietoni olen lukenut tai kuullut, joten toistelin oppimaani ja omaksumaani. Suurin anti sivuilla kuitenkin on linkit. Etsin internetistä mahdollisimman monta kohdetta, jossa tehdään työtä perheen, parisuhteen, henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden hyväksi. Etsin myös linkit paikkoihin, missä huolehditaan taloudellisista - ja etujärjestöasioista. Lähetin maaseudun lehtien yleisönosastoille jälleen kirjeen, jossa kiitin yhteydenotoista, kehotin pistäytymään kotisivuilla ja antamaan palautetta. Kuinka monessa lehdessä se julkaistiin, siitä minulla ei ole tietoa. Sivuista puuttuu laskuri, joten en tiedä käydäänkö siellä. Vain muutama palaute on tullut sähköpostiini. (Liite 3) 3. TUTKIMUSMETODI VAI METODITTOMUUS Opinnäytetyöni tavoitteen muuttuessa, ongelmaksi tuli, mitä teen saamallani materiaalilla. Selasin pinoittain metodikirjoja ja jo tehtyjä opinnäytetöitä löytääkseni esimerkin, jonka voisin suoraan soveltaa omaan työhöni. Varsinaiseksi tutkimusongelmaksi tulin minä itse. Miten löytäisin itsestäni hitusenkaan tutkijaa. Itsestään selvää oli, etten työstäni saisi millään tavalla kvantitatiivista. Tarinoita oli kuitenkin tarpeeksi paljon ja sisällöltään ne olivat riittävän monipuolisia ja syvällisiä laadullista tutkimusta ajatellen.
Kirjassa Ikkunoita tutkimusmetodeihin ll Hannu L. T. Heikkinen esittelee narratiivisen tutkimusmenetelmän hyvin kansantajuisesti. 19 3.1. Narratiivinen tutkimus Latinankielinen substantiivi narratio tarkoittaa kertomusta ja narrare verbi kertomista. Englanninkielellä sanat ovat narrative ja narrate. Suomeksi käsitteelle ei ole vakiintunutta nimitystä, tosin tarinallisuus, kertomus ja tarina voisivat olla suomalaisia ilmaisuja. (Heikkinen 2002, 116.) Narratiivisen tutkimuksen lähestymistapa kohdistaa huomionsa kertomuksiin tiedon välittäjänä ja rakentajana. Tutkimus käyttää materiaalina kertomuksia, toisaalta tutkimus voi olla myös kertomuksen tuottamista. (Heikkinen 2001, 116.) Objektiiviset tieteentekijät saattavat kyseenalaistaa narratiivisen tutkimustavan tutkijan objektiivisuuden ja puolueettomuuden puutteen vuoksi. Talonpojan elämää kirjassaan Tiina Silvasti kertoo omista tunteistaan tutkimusta tehdessään. olin kyennyt asettumaan viljelijöiden asemaan, tunsin empatiaa heitä kohtaan, haastattelemani ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Samaistuinko liikaa, identifioiduinko liiaksi informantteihini? Pyrkikö henkilökohtainen liiankin omaelämänkerralliseksi? Johtiko taustani maanviljelijän vaimona tilanteeseen, jossa menetin professionaalisen otteeni ja liu`uin liioiteltuun emotionaaliseen subjektiivisuuteen, josta käsin tutkimuksen tekeminen on mahdotonta? (Silvasti 2001, 53.) Narratiivisuudessa ja muussa postmodernissa tieteenteossa tutkijan objektiivisuuden tilalle tulee tietämisen kontekstuaalisuus; tietämisen sidokset aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen kenttään (Heikkinen 2001, 120). Moderni ajatus universaalista, yleispätevästä tiedosta hylätään; tietäminen on aina jonkun ihmisen tietoa, joka elää jossain tietyssä sosiaalisessa ja fyysisessä ympäristössä, on jonkun lapsi tai elämänkumppani ja elänyt tietynlaisen
elämän. Kaikki, mitä hän voi tietää, juontuu näistä ymmärtämisyhteyksistä. (Heikkinen 2001, 119-120.) 20 Narratiivisella tutkimusmenetelmällä on paikkansa myös tutkittaessa alistettuja ja marginaaliin jätettyjä ihmisryhmiä. Heidän tarinansa voidaan erottaa suurten kertomusten hallitsevista ja alistavista tarinoista, auttaen heitä saamaan oma äänensä kuuluville. (Heikkinen 2001, 120.) Kerrontaan perustuvaa narratiivista aineistoa ovat esimerkiksi haastattelut tai vapaat kirjalliset vastaukset, joissa tutkittaville annetaan mahdollisuus kertoa käsityksensä asioista omin sanoin. Tällaista aineistoa ovat päiväkirjat, elämänkerrat tai muut dokumentit, joita ei välttämättä ole tuotettu alun perin tutkimustarkoituksiin. ( Heikkinen 2001, 121.) Narratiivinen, kerronnallinen, aineisto poikkeaa määrällisestä ja lyhytvastausaineistosta siten, ettei narratiivista aineistoa voida tiivistää yksiselitteisesti numeroiksi tai kategorioiksi, vaan sen jatkokäsittely on aina tulkinnan tulos. (Heikkinen 2001, 122). Omaa tutkimusta tehdessäni olen vahvasti halunnut antaa vastanneiden äänille tilaa. Olen sisällä tutkimuksessani myös siten, että vastaajat edustavat samaa ammattikuntaa kuin itse. Narratiivisessa tutkimuksessa tämä ei ole puute vaan rikkaus. Olen ehkä ja toivottavasti ymmärtänyt vastaajien tarinoista keskeiset asiat ja myös tuntenut niiden taakse kätkeytyneet tunteet. Toivon voivani välittää maaseudun ihmisten kokemuksia ja tunteita yleiseen tietoon. 3. 2. Narratiivisuus ammatillisessa käytössä Narratiivisuutta sovelletaan muun muassa kasvatukseen, opettajankoulutukseen, terveydenhoitoon, vanhus- ja sosiaalityöhön, kuntoutukseen, liikkeenjohtamiseen, markkinointiin, psykoterapiaan jne. Yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme meidän on jatkuvasti rakennettava identiteettiämme uudelleen. Rakennellessamme identiteettiämme tuotamme jatkuvasti kertomuksia ja tarkastelemme niitä, kootaksemme elämämme