Laura Sarasoja Menettelyn roolipelit Tutkimus vastaaja-velallisen oikeuksiin pääsystä summaarisissa velkomusasioissa Pro Gradu -tutkielma 30.10.2017 Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta Ohjaajat: Prof. Risto Koulu ja VTT, tutkimusjohtaja (Krimo) Kati Rantala
I SISÄLLYSLUETTELO LÄHTEET... III 1. LÄHTÖKOHDAT... 1 1.1. Tutkimuksen tausta ja nykytila... 1 1.2. Teoreettinen viitekehys: Access to justice -näkökulma ja empiirinen oikeustutkimus... 5 1.3. Tutkimusaineisto: Aineiston esittely, rakentuminen ja rajoitteet... 8 2. SUMMAARINEN MENETTELY PROSESSINA... 12 2.1. Siviiliprosessuaalinen tausta... 12 2.2. Summaarinen menettely oikeudenkäymiskaaren (1.1.1734/4) mukaan... 15 2.2.1. Menettelyn kulku ja osapuolten asema... 15 2.2.2. Tuomioistuimen toimivalta... 19 2.2.3. Suhde pakottavaan lainsäädäntöön... 21 2.3. Yhteenveto... 23 3. SUMMAARINEN MENETTELY KÄYTÄNNÖSSÄ... 25 3.1. Summaarinen menettely lainvalmistelussa... 25 3.1.1. Lähtökohdat ja osapuolten oikeusturva... 25 3.1.2. Tuomioistuimen rooli ja pakottavan lainsäädännön toteutuminen... 28 3.2. Summaarinen menettely aineistossa... 31 3.2.1. Menettelyn kustannustaso passiivinen ja aktiivinen vastaaja... 31 3.2.2. Väittämistaakka ja tuomioistuimen rooli... 34 3.3. Yhteenveto oikeusturvan edellytykset prosessisääntelyssä... 38 4. OSAPUOLTEN OIKEUKSIIN PÄÄSYYN MAHDOLLISUUDET... 40 4.1. Toimintamahdollisuudet menettelyssä: Marc Galanter ja osapuolikapasiteettiteoria... 40 4.2. Osapuolet aineistossa... 46 4.3. Tapausanalyysi... 48 4.3.1. Analyysin lähtökohdat... 48 4.3.2. Massamuotoista vahvistusta... 51 4.3.3. Reagoiva tuomioistuin ja strateginen kantaja... 51 4.3.4. Jakautunut tulkintakäytäntö ja joustavat vaatimukset... 54
II 4.4. Yhteenveto... 57 5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 59 LIITTEET... i
III LÄHTEET OIKEUSKIRJALLISUUS Albiston, C. (1999). The Rule of Law and the Litigation Process: The Paradox of Losing by Winning. Law and Society Review, 33(4), ss. 869 910. Autio, M., Wilska, T.-A., Kaartinen, R. & Lähteenmaa, J. (Autio et al. 2009). The Use of Small Instant Loans Among Young Adults - a Gateway to a Consumer Insolvency? International Journal of Consumer Studies, 33(4), ss. 407 415. Bayles, M. D. (1990). Procedural justice: allocating to individuals. Dordrecht: Kluwer. Blom, R. (1998). Luottamus oikeuslaitokseen. Luottamus tuomioistuimiin. Haastattelututkimus väestön asenteista. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Blomgren, J., Maunula, N. & Hiilamo, H. (Blomgren et al. 2014). Sairastuttaako velka? Yhteiskuntapolitiikka, 79(3), ss. 245 263. Cappelletti, M. (toim.). (1978). Access to Justice. Milan. Cappelletti, M. (toim.). (1981). Access to Justice and the Welfare State. Sithoff: European University Institute. Carlsson, B. & Hoff, D. (2000). Dealing with insolvency and indebted individuals in respect to law and morality. Social & Legal Studies, 9(2), ss. 293 317. Conklin, W. (2001). Whither Justice: The Common Problematic of Five Models of 'Access to Justice'. Windsor Yearbook of Access to Justice, 19, ss. 297 316. Ekelöf, P. O. (1984). Civilrätt och civilrättsknipning. Teoksessa U. B. W. Odelberg (toim.), Festskrift till Jan Hellner (ss. 229 252). Tukholma: Nordstedt. Ekelöf, P. O. & Boman, R. (1990). Rättegång (I). Göteborg: Norstedts. Ervasti, K. (1997). Oikeudenkäyntilkulut pääkäsittelyyn edenneissä riita-asioissa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Ervasti, K. (1998). Eräitä näkökulmia empiirisen tiedon hyväksikäyttämisestä oikeustieteessä. Lakimies, 3, ss. 364 388. Ervasti, K. (2004a). Käräjäoikeuksien sovintomenettely - Empiirinen tutkimus sovinnon edistämisestä käräjäoikeuksissa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
IV Ervasti, K. (2004b). Yleiset tuomioistuimet. Teoksessa M. Litmala (toim.), Oikeusolot 2004. Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen (ss. 49 76). Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Ervasti, K. (2006). Siviiliprosessilainsäädännön kehityslinjoja 1985-2005. Teoksessa J. Tala & M. Litmala (toim.), Katsauksia Suomen lainsäädäntökehitykseen 1985-2005. Paremman sääntelyn toimintaohjelma. Osa 2 (ss. 303 332). Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Ervasti, K. (2009a). Käräjäoikeuksien riita-asiat 2008. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Ervasti, K. (2009b). Pääkäsittelyssä ratkaistut riita-asiat. Defensor Legis, 5, ss. 743 760. Ervasti, K. (2011). Oikeuden saamisen monet kasvot. Oikeus, 3(40), ss. 347 360. Ervasti, K. (2017). Oikeus yhteiskunnallisena käytäntönä. Helsinki: Edita. Ervasti, K. & de Godizinsky, V.-M. (2014). Koettu oikeudenmukaisuus tuomioistuimissa. Lakimies, 2, ss. 175 195. Ervasti, K. & Nylund, A. (2014). Konfliktinratkaisu ja sovittelu. Helsinki: Edita. Ervo, L. (2005). Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Helsinki: WSOY. Ervo, L. (2012). Tie totuuteen. Teoksessa T. Hyttinen, A. Jokela, J. Tapani & M. Vuorenpää (toim.), Rikoksesta rangaistukseen, juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952 26/8 2012. Turku: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta. Frände, D. (1992). Åtal och trösklar. En kommentar till Jaakko Jonkka. Oikeus, ss. 76 81. Frände, D., Helenius, D., Hietanen-Kunwald, P., Hupli, T., Koulu, R., Lappalainen, J., Lindfors, H.,Niemi, J., Rautio, J., Saranpää, T., Turunen, S., Virolainen, J. & Vuorenpää. M (Frände et al. 2016). Prosessioikeus. Alma Talent. Saatavilla e-kirjana Alma Talent Fokus -palvelusta. Galanter, M. (1974). Why the "Haves" Come Out Ahead: Speculations on the Limits of Legal Change. Law & Society Review, 1(9), ss. 95 160. Galanter, M. (1975). Afterword: Explaining Litigation. Law & Society Review, 9, ss. 347 368. Galanter, M. (2006). Planet of the APs: Reflections on the Scale of Law and Its Users. Buffalo Law Review, 53, ss. 1369 1418. Galanter, M. (2010). Access to justice in a World of Expanding Social Capability. Fordham Urban Law Journal, 37, ss. 115 128.
V Garth, B. G. & Capelletti, M. (1978). Access to Justice: The Newest Wave in the Worldwide Movement to Make Rights Effective. Buffalo Law Review, 27, ss. 181 292. Gilad, S. (2010). Why the "Haves" Do Not Necessarily Come Out Ahead in Informal Dispute Resolution. Law & Policy, 32(3), ss. 283 312. Haavisto, V. (2002). Court work in transition. An activity-theoretical study of changing work practices in a finnish district court. Helsinki: Helsinki University Press. Haynie, S. L. (1994). Resource Inequalities and Litigation Outcomes in the Philippine Supreme Court. The Journal of Politics, 56(3), ss. 752 772. He, X. & Su, Y. (2013). Do the Haves Come Out Ahead in Shanghai Courts? Journal of Empirical Legal Studies, ss. 120 145. Henrikson, A.-S. (2016). Överskuldsatt och skyldig: en rättsvetenskaplig analys av komsumentskyddet mot överskyldsättning. Umeå: Umeå universitet. Howells, G. G. & Weatherill, S. (2005). Consumer Protection Law, toinen painos. Aldershot: Ashgate. Huovila, M. (2003). Periaatteet ja perustelut - Tutkimus käräjäoikeuden tuomion faktaperusteluista prosessuaalisten periaatteiden valossa arvioituna. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys. Jacob, H. (1969). Debtors in Court: The Consumption of Goverment Services. Chicago: Rand McNally. Jokela, A. (2003). Lausunto Pasi Pölösen väitöskirjasta. Lakimies, ss. 714 730. Jokela, A. (2016). Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot - Oikeudenkäynti I. Kaisto, J. & Lohi, T. (2013). Johdatus varallisuusoikeuteen. Helsinki: Talentum. Keinänen, A. & Väätäinen, U. (2015). Empiirinen oikeustutkimus - mitä ja milloin? Edilex, 7, ss. 1 22. Keinänen, A. & Vartiainen, N. (2016). Pikaluottojen valvonta: Miten lainsäädännön valvonta toteutuu käytännössä? Edilex, 23, ss. 1 35. Kennedy, D. (1973). Legal Formality. Journal of Legal Studies, 2 (2), ss. 351 398. Kennedy, D. (1976). Form and Substance in Private Law Adjudication. Harward Law Review, 89, ss. 1685 1778. Kennedy, D. (1991). The Stakes of Law, or Hale and Foucault! Legal Studies Forum, XV(4), ss. 327 366.
VI Koulu, Riikka. (2016). Dispute Resolution and Technology: Revisiting the Justification of Conflict Management. Helsinki: University of Helsinki Conflict Management Institute. Koulu, Risto. (2000). Kuka hoitaa summaariset asiat? Lakimies, 7-8, ss. 1181 1196. Koulu, Risto. (2007). Tuomitsemisesta konfliktinhallintaan - prosessioikeus murroksessa? Teoksessa Kiinteistöjä, vaihdantaa ja sivullissuhteita (ss. 225 246). Helsinki. Koulu, Risto. (2014). Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta lainkäyttäjänä. Helsinki: University of Helsinki Conflict Management Institute. Koulu, Risto. (2017a). KKO 2016:55 Oikeudenkäyntikulut yhdessä käsitellyissä asioissa. Teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein 2016:II. Talentum. Saatavilla e-julkaisuna Alma Talent Fokus palvelusta. Koulu, Risto. (2017b). Yhdessä vai erikseen - kollektiivisen lainkäytön lupaus. Helsinki: University of Helsinki Conflict Management Institute. Länsineva, P. (2010). Pikaluottojen sääntely ja perusoikeudet. Lakimies, 6, ss. 1054 1060. Lager, I. (1988). Suppeatutkintaisista lainkäyttölajeista erityisesti saamisen velallisperinnässä. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. Lappalainen, J. (1995). Siviiliprosessioikeus I. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. Lappalainen, J. (2001). Siviiliprosessioikeus II. Helsinki: Kauppakaari - Lakimiesliiton kustannus. Lappi-Seppälä, T. Tala, J. & Litmala, M. (Lappi-Seppälä et al. 1999). Luottamus tuomioistuimiiin. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Las Casas, A., Maugeri, M. & Pagliantini, S. (Las Casas et al. 2014). Cases: ECJ Recent trends of the ECJ on consumer protection: Aziz and Constructora Principado. European Review of Contract Law, 10(3), ss. 444 465. Launiala, M. (2016). Prejudikaatti ja prejudikaattinormi. Edilex, 18, ss. 1 13. Lazzarato, M. (2014). Velkaantunut ihminen. Helsinki: Tutkijaliitto. Lempert, R. (1999). A Classic at 25: Reflections on Galanter's "Haves" Article and Work It Has Inspired. Law & Society Review, 33(4), ss. 1099 1112. Letto-Vanamo, P. (2017). Access to justice a concept with many meanings. JFT, 2-4, ss. 233 241. Lindblom. (2004). Domstolarnas växande samhällsroll och processens förändrade funktioner floskler eller fakta? SvJT.
VII Lindblom, P. H. (1989). Grupptalan. Det anglo-amerikanska rättsinstitutet ur svenskt perspektiv. Stockholm: Norstedts. Lindblom, P. H. (2008). Grupptalan i Sverige: bakgrund och kommentarer till lagen om grupprättegång. Tukholma: Norstedts Juridik AB. Lindell, B. (1988). Partsautonomins gränser - i dispositiva tvistemål och med särskild inriktning på rättsanvändningen. Uppsala: Iustus Förlag. Lindfors, H. (toim.). (2004). Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Lindfors, H. (2016). KKO 2015:76 Tuomioistuimen tutkimisvalta perintäkuluasiassa. Teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein 2015:II. Linna, T. (2012). Prosessioikeuden oppikirja. Helsinki: Alma Talent. Saatavilla e-julkaisuna Alma Talent Fokus -palvelusta. Linna, T. & Saarnilehto, A. (2016). Velan vanhentuminen. Helsinki: Alma Talent. Saatavilla e-julkaisuna Alma Talent Fokus -palvelusta. Mäenpää, K. (2016). Kuluttajaluoton koron kohtuullisuus ja tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus - KKO:2015:60. Lakimies, 2, ss. 336 343. MacDonald, R. A. (2010). Access to Civil Justice. Teoksessa P. Cane & H. M. Krizer (toim.), The Oxford Handbook of Empirical Legal Research (ss. 492 521). New York: Oxford University Press. Majamaa, K. & Rantala, K. (2017). Nuorten velkaongelmat 2000-luvun Suomessa: empiiristä tarkastelua. Teoksessa M.-L. Niemi (toim.), Nuoret ja velka -akatemiahankkeen tutkimuskoosteita. Kooostejulkaisu (ss. 19 31). Rovaniemi: Lapin yliopisto. Majamaa, K. Rantala, K. & Sarasoja, L. (Majamaa et al. 2016). Velkaongelmien luonne ja pikavippiuudistuksen vaikutukset velkomustuomioiden valossa. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. E-julkaisu. Vierailtu 3.4.2017. Saatavilla osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159642/katsauksia_9_majamaa_et_al _2016.pdf?sequence=1 Majamaa, K., Sarasoja, L. & Rantala, K. (Majamaa et al. 2017) Viime vuosien muutokset vakavissa velkaongelmissa: Analyysi velkomustuomioista. Yhteiskuntapolitiikka. (hyväksytty julkaistavaksi)
VIII Marron, D. (2015). Debt, consumption and freedom: Social scientific representations of consumer credit in Anglo-America. History of Human Sciences, 28 (4), ss. 25 43. Meili, S. (2010). Consumer Protection. Teoksessa P. Cane & H. M. Kritzer (toim.), The Oxford Handbook of Empirical Legal Research (ss. 177 197). New York. Menkel-Meadow, C. (1996). The Trouble with the Adversary System in a Postmodern, Multicultural World. William and Mary Law Review, ss. 5 44. Menkel-Meadow, C. (1999). Do the Haves Come Out Ahead in Alternative Justice Systems? Repeat Players in ADR. Ohio State Journal on Dispute Resolution, 15, ss. 19 61. Menkel-Meadow, C. J. & Garth, A. B. (2010). Civil Procedure and Courts. Teoksessa P. Cane;& H. M. Kritzer (toim.), The Oxford Handbook of Empirical Legal Research (ss. 679 704). New York: Oxford University Press. Micklitz, H.-W. (2013). Do Consumers and Businesses Need a New Architecture of Consumer Law? A Thought Provoking Impulse, Yearbook of European Law, 32 (1), ss. 266 367. Muttilainen, V. (2002). Luottoyhteiskunta. Kotitalouksien velkaongelmat ja niiden hallinnan muodonmuutos luottojen sääntelystä velkojen järjestelyyn 1980- ja 1990-luvun Suomessa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Niemi, J. (2012). Liian pieni pelastettavaksi? Yksityishenkilöt maksukyvyttömyyskriisissä. Teoksessa I. Tero (toim.), Varallisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto 1952-9/6-2012 (ss. 285 304). Turku: Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Niemi, J. & Saranpää, T. (2016). Muutoksenhaku. Teoksessa Frände et al. 2016, Prosessioikeus. Alma Talent. Saatavilla e-julkaisuna Alma Talent Fokus -palvelusta. Niemi, J. Väkiparta, H. & Tarkkala, H. (Niemi et al. 2009). Asiamieskielto ja perintäkulut. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Niemi-Kiesiläinen, J. (1995). Luonnollisen henkilön velkavastuu insolvenssioikeudessa. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys. Niemi-Kiesiläinen, J. (1999). Consumer Bankruptcy in Comparison: Do We Cure a Market Failure or a Social Problem? Osgoode Hall Law Journal, 37(1 & 2), ss. 474-503. Niskanen, H., Ahonen, T. & Laitinen, A. (Niskanen et al. 2000). Suomalaisten luottamus tuomioistuimiin. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Norros, O. (2012). Velvoiteoikeus. E-kirja: Talentum.
IX Nousiainen, K. (1985). Lakimiehet ja kansalaisliikkeet. Tutkimus yhdysvaltalaisen juristikunnan vaihtoehtoisista ammattikäytännöistä. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Oksanen, A., Aaltonen, M., & Rantala, K. (Oksanen et al. 2015). Social Deteminants of Debt Problems in a Nordic Welfare State: a Finnish Register-Based Study. Journal of Consumer Policy, 38 (3), ss. 229 246. Ovaskainen, S. (1989). Väittämistaakasta siviiliprosessissa. Helsinki: Helsingin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden laitoksen julkaisuja. Pölönen, P. (2003). Henkilötodistelu rikosprosessissa. Jyväskylä: Suomalainen lakimiesyhdistys. Päläs, J. (2017). Vertaisluotot ja sääntelysokeus. Edilex, 21, ss. 1 27. Pelc, K. J. (2014). The Politics of Precedent in International Law: A Social Network Application. American Political Science Review, 108(3), ss. 547-564. Peura-Kapanen, L., Aalto, K., Lehtinen, A.-R. & Järvinen, R. (Peura-Kapanen et al. 2016). Ylivelkaantumisen ehkäisyn ja hoidon tehostaminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Petronius Arbiter. (1946). Trimalkion pidot. Edwin Linkomies (suom.). 2. painos. Helsinki: Otava. Raijas, A., Lehtinen, A.-R., & Leskinen, J. (Raijas et al. 2010). Over-Indebtness in the Finnish Consumer Society. Journal of Consumer Policy, 33(3), ss. 209 223. Ramsay, I. (2003). Consumer redress and access to justice. Teoksessa C. E. Rickett & T. G. Telfer (toim.), International Perspectives on Consumers' Access to Justice (ss. 17 45). Cambridge: Cambridge University Press. Rantala, K. & Tarkkala, H. (2009). Kotitalouksien velkaongelmien nykytila ja kehitys. Helsinki: Oikeuspolittinen tutkimuslaitos. Rantala, K. & Tarkkala, H. (2010). Luotosta luottoon - Velkaongelmien dynamiikka ja uudet riskiryhmät yhteiskunnan markkinalogiikan peilinä. Yhteiskuntapolitiikka, 75(1), ss. 19 33. Rhode, D. L. (2003). Equal Justice Under Law: Connecting Principle to Practice. Washington University Journal of Law & Policy, 12(47), ss. 47 62. Rikalainen, E. & Uitto, T. (2008). Pakkokeinot ja saatavien perintä. Helsinki: Kiinteistöalan kustannus. Rudanko, M. (2016). Kohti kuluttajaprosessioikeutta - kuluttajaluottojen korot ja tuomioistuimen tutkimisvalta. Lakimies, 6, ss. 879 906. Saarensola, S. (2017). Oikeudenkäyntikulut ja kohtuullisuus. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys.
X Savola, P. (2016). Hylätään selvästi perusteettomana Tuomioistuimen tutkimisvallasta erityisesti kuluttaja-asioissa. Lakimies, 1, ss. 53 76. Songer, D. R., Sheehan, R. S., & Haire, S. B. (SOnger et al. 1999). Do the "Haves" Come out Ahead over Time? Applying Galanter's Framework to Decisions of the U.S. Courts of Appeals, 1925-1988. Law & Society Review, 33(4), ss. 811 832. Stempel, J. W. (1998). Contracting Access to Courts: Myth of Reality? Boon or Bane? Arizona Law Review, 40, ss. 965 998. Talesh, S. A. (2013). How the "Haves" Come out Ahead in the Twenty-First Century. DePaul Law Review, 62(2), Winter 2013: Symposium - A Celebration of the Thought of Marc Galanter, ss. 519 554. Talesh, S. A. (2014a). Institutional and Political Sources of Legislative Change: Explaining How Private Organizations Influence the Form and Content of Consumer Protection Legislation. Law & Social Inquiry, 39(4), ss. 973 1005. Talesh, S. A. (2014b). Why Marc Galanter's "Haves" Article is One of the Most Influental Pieces of Legal Scholarship Ever Written. Teoksessa M. Galanter, Why the Haves Come Out Ahead. The Classic Essay and New Observations (ss. iii ix). New Orleans, Louisiana: Quid Pro Books. Tapani, J. (2010). Kiskontarikokset:luottokiskonta. Lakimies, 4, ss. 517 536. Timonen, P. (2016). KKO 2015:60 Kuluttajasopimuksen kohtuuttomuus. Teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein 2015:II. Tirkkonen, T. (1975). Suomen prosessioikeus pääpiirteittäin. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys. Tolvanen, M. (2006). Asianosaisen ja tuomioistuimen roolit todistelussa. Lakimies, 7-8, ss. 1325 1343. Vaitoja, J. (2014). Väittämistaakka, tuomarin kyselyvelvollisuus ja pakottaavaan yksityisoikeudelliseen sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys. Valkama, E. & Muttilainen, V. (2008). Maksuvaikeudet pikaluottomarkkinoilla. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Whitford, C. W. (1979). A Critique of the Consumer Credit Collection System. Wisconsin Law Review, ss. 1048 1143. Vidmar, N. (1984). The Small Claims Court: A Reconceptualization of Disputes and an Empirical Investigation. Law & Society Review, 18(4), ss. 515 550.
XI Viitanen, K. (2003). Lautakuntamenettely kuluttajariitojen ratkaisukeinona. Jyväskylä: Suomalainen Lakimiesyhdistys. Viitanen, K. (2006). Oikeudenkäyntikulut ja oikeuksien saatavuus. Defensor Legis, 4, ss. 614 632. Viitanen, K. (2011). Asianajopalkkiot - kilpailu vai sääntely? Helsinki: Edita. Wilhelmsson, T. (2008). Vakiosopimus ja kohtuuttomat sopimusehdot. Helsinki: Talentum. Virolainen, J. (1985). Väittämistaakasta vähäsen. Lakimies, ss. 973 1006. Virolainen, J. (1988). Materiaalinen prosessinjohto. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. Virolainen, J. (1995). Lainkäyttö. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. Virolainen, J. & Vuorenpää, M. (2016). Teoksessa Frände et al. 2016, Prosessioikeus. Alma Talent. Saatavilla e-julkaisuna Alma Talent Fokus -palvelusta. Vuorenpää, M. (2009). Prosessioikeuden perusteet. Alma Talent. Teoksessa Frände et al. 2016, Prosessioikeus. Alma Talent. Saatavilla e-julkaisuna Alma Talent Fokus -palvelusta. Wrbka, S. (2014). European Consumer Access to Justice Revisited. Cambridge: Cambridge University Press. Ämmälä, T. (1993). Sopimuksen pätemättömyyden korjaantumisesta. Oikeustoimilain pätemättömyysperiaatteita koskeva tutkimus. Helsinki. VIRALLISAINEISTO HALLITUKSEN ESITYKSET HE 15/1990 vp. Hallituksen esitys riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi sääntelyksi. HE 252/1992 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle käräjäoikeuslaiksi. HE 360/1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 79/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi alioikeusuudistuksen siirtymäsäännöksistä sekä eräiksi muiksi alioikeusuudistuksen voimaanpanoon liittyviksi laeiksi. HE 191/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamisesta. HE 107/1998 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 ja 9 :n sekä käräjäoikeuslain 19 :n muuttamisesta.
XII HE 32/2001 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien riita-asiain valmistelua, pääkäsittelyä sekä hakemusasioiden käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta. HE 187/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle velan vanhentumista ja julkista haastetta koskevan lainsäädännön uudistamisesta. HE 64/2009 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain 7 luvun, rikoslain 36 luvun 6 :n ja korkolain 4 :n muuttamisesta. HE 57/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaupallisten sopimusten maksuehdoista, laiksi saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 78/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain 7 luvun, eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain sekä korkolain 2 :n muuttamisesta. HE 29/2015 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle tuomioistuinmaksulaiksi sekä laeiksi hallinto-oikeuslain 12 a :n ja riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 28 :n muuttamisesta. HE 77/2016 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta, asuntoomaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjistä ja eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 103/2017 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain ja ajokorttilain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. MUUT LAINVALMISTELUASIAKIRJAT Oikeusministeriö. (OM 1998:2). Ulosotto 2000 toimikunnan mietintö. Komiteamietintö. Oikeusministeriö. (OM 2003:2). Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö. Komiteamietintö. Oikeusministeriö. (OM 2006:15). Riidattomien velkomusasioiden käsittelyn kehittäminen. Työryhmämietintö. Oikeusministeriö. (OMML 16/2013). Oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013-2025. Mietintöjä ja lausuntoja. Oikeusministeriö. (OM 2013). Tuomioistuimen työtilastoja vuodelta 2012. Toiminta ja hallinto 21/2013. Oikeusministeriö. (OMSO 52/2014). Summaaristen riita-asioiden käsittelyn kehittäminen. Selvityksiä ja ohjeita. Oikeusministeriö. (OMML 39/2015). Summaaristen riita-asioiden käsittelyn kehittäminen. Lausuntotiivistelmä. Mietintöjä ja lausuntoja. Oikeusministeriö. (OM 2016). Tuomioistuimen työtilastoja vuodelta 2015. Toiminta ja hallinto 10/2016. Oikeusministeriö. (OMML 56/2016). Sakkomenettelyn soveltamisalan laajentaminen. Mietintöjä ja lausuntoja. Oikeusministeriö. (OMML 12/2017). Summaaristen riita-asioiden keskittäminen. Mietintöjä ja lausuntoja. Oikeusministeriö. (OM 16/41/2017). Arviomuistio pikaluottosääntelyn kehittämisvaihtoehdoista. Arviomuistio. Oikeusministeriö. (OM 2017). Tuomioistuimen työtilastoja vuodelta 2016. Toiminta ja hallinto 19/2017.
XIII Oikeusministeriö. (OMML 31/2017). Pikaluottosääntelyn kehittämisvaihtoehdot. Lausuntotiivistelmä. Mietintöjä ja lausuntoja. Oikeusministeriö. (OMML 39/2017). Oikeusprosessien keventäminen. Mietintöjä ja lausuntoja. MUU VIRALLISAINEISTO Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (KKV 2016). KKV/742/03.01/2016. Kuluttaja-asiamiehen aloite kuluttajasuojalainsäädännön muuttamiseksi sekä kohtuuttomia sopimusehtoja koskevan sääntelyn tarkistamiseksi. 23.9.2016. Vierailtu 4.12.2016. Saatavilla osoitteessa: https://www.kkv.fi/ratkaisut-ja-julkaisut/aloitteet-lausunnot-jakannanotot/2016/kuluttaja-asiamiehen-aloite-kuluttajaluottolainsaadannonmuuttamiseksi-seka-kohtuuttomia-sopimusehtoja-koskevan-saantelyn-tarkistamiseksi/ Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (KKV 2015). KKV/1640/14.08.01.08/2015. Kuluttaja-asiamiehen avustusasia: Luottokustannusten kohtuullistaminen korkokaton ulkopuolelle jäävissä luotoissa. 31.12.2015. Vierailtu 26.10.2017. Saatavilla osoitteessa: https://www.kkv.fi/ratkaisut-jajulkaisut/ratkaisut/arkisto/2016/kan-avustusasiat/luottokustannustenkohtuullistaminen-korkokaton-ulkopuolelle-jaavissa-luotoissa/ Euroopan komissio (2017). Nordic Capital/Intrum Justitia, M.8287. Euroopan komission päätös. 12.6.2017. Vierailtu. 22.8.2017. Saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=2_m_8287 OIKEUSKÄYTÄNTÖ KORKEIN OIKEUS Ennakkopäätökset KKO:1981-II-102 KKO:1990:148 KKO:2005:72 KKO:2006:54 KKO:2015:60 KKO:2015:76 KKO:2016:55 KKO:2016:73
XIV Valitusluvat VL:2016:122 HOVIOIKEUDET Julkaistut HelHO:2016:16 I-SHO:2014:1 I-SHO:2016:4 RHO:2014:7 Julkaisemattomat HelHO 18.2.2016. Nro 313, Dnro 15/939. HelHO 9.3.2016. Nro 413, Dnro S 15/757. HelHO 10.2.2017. Nro 164, Dnro S 16/177. HelHO 19.6.2017. Nro 763, Dnro S 16/1539. HelHO 21.6.2017. Nro 772, Dnro S 16/1538. I-SHO 12.5.2017. Nro 269, Dnro S 16/1128. I-SHO 20.6.2017a. Nro 347, Dnro S 17/266. I-SHO 20.6.2017b. Nro 348, Dnro S17/186. I-SHO 3.10.2017. Nro 537, Dnro 17/528. THO 30.11.2016. Nro 1183, Dnro S 16/457. THO 14.9.2017. Nro 796, Dnro S16/1712. VHO 5.9.2016. Nro 404, Dnro S 16/462. KÄRÄJÄOIKEUDET Pirkanmaan KO 8.3.2016. Nro 16/7985, Dnro E 15/26774. Pirkanmaan KO 17.3.2016. Nro 16/9400, Dnro E 15/19575. Länsi-Uudenmaan KO 21.3.2016. Nro 16/3153, Dnro E 15/1222. Varsinais-Suomen KO 24.3.2016. Nro 16/8571, Dnro E 15/36124.
XV ENNAKKORATKAISUPYYNNÖT EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIMELLE Asia C-311/15, TrustBuddy AB v. Lauri Pihlajaniemi. 25.6.2015. E-LÄHTEET Edilex (Edilex 25.11.2014). Kuluttaja-asiamies avustaa oikeudessa PIPA Business Oy:ltä haasteen saaneita kuluttajia pikaluottoasioissa. Vierailtu 6.7.2017. Saatavilla osoitteesta: https://www.edilex.fi/uutiset/42367 Edilex. (Edilex 18.2.2016). Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin että pikavipin takausjärjestely oli keinotekoinen ja perintäyhtiön kuluttajaan kohdistama velkomus siten selvästi perusteeton. Vierailtu 6.7.2017. Saatavilla osoitteesta: https://www.edilex.fi/uutiset/47544?allwords=18.2.2016&offset=1&perpage=20&sort =relevance&typeids[]=127%3afi&searchsrc=1&advancedsearchkey=653850 Ivo Giesen. (Ivo Giesen 2017). How to Measure the Price and Quality of Access to Justice? Vierailtu 25.10.2017. Saatavilla osoitteesta: http://www.ivogiesen.com/media/1038/access_to_justice_2006_ssrn.pdf
XVI LYHENTEET EU HE HelHO HO I-SHO KKO KKV KO Euroopan unioni Hallituksen esitys Helsingin hovioikeus Hovioikeus Itä-Suomen hovioikeus Korkein oikeus Kilpailu- ja kuluttajavirasto Käräjäoikeus KorkoL Korkolaki (20.8.1982/633) KSL Kuluttajansuojalaki (20.1.1978/38) OikMA Oikeusministeriön asetus vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c :ssä tarkoitetuissa asioissa (14.12.2001/1311) OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (13.6.1929/228) OK Oikeudenkäymiskaari (1.1.1734/4) PerintäL Laki saatavien perinnästä (22.4.1999/513) RL Rikoslaki (19.12.1889/39) RHO THO Rovaniemen hovioikeus Turun hovioikeus TiMaksuL Tuomioistuinmaksulaki (11.12.2015/1455) VanhL Laki velan vanhentumisesta (15.8.2003/728) VHO Vaasan hovioikeus
1 1. LÄHTÖKOHDAT 1.1. Tutkimuksen tausta ja nykytila Jos tämä on todella tapahtunut, ei siitä ole tarvis enää kiistellä; jollei se taas lainkaan ole tapahtunut, ei se ole yhtään mitään. 1 Gaius Petronius Arbiter (27 66 jaa.) Prosessisääntelyn ja siviiliprosessin funktiona on perinteisesti pidetty aineellisen oikeuden toteuttamista käytännössä, minkä seurauksena prosessisääntelyn tulee antaa takeet siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi (siviiliprosessin oikeussuojafunktio). Siviiliprosessuaalinen keskustelu on kohdistunut pääosin täysimittaiseen prosessiin ja oikeuskirjallisuudessa oikeussuojafunktion on katsottu vaativan säännöksiä, jotka velvoittavat yhtäältä tuomioistuinta harjoittamaan aktiivista prosessinjohtoa, että myös asianosaisia osallistumaan prosessiin kannustimin ja sanktiouhin. Kuitenkin pääosa kaikista käräjäoikeuksissa käsiteltävistä asioista on summaarisia velkomusasioita. Se on siviilimenettely, jossa kantajan riidattomaksi katsoma, suppealla haastehakemuksella vireille tullut kanne ratkaistaan yksipuolisella tuomiolla vastaajan pysyessä passiivisena. Yksipuolien tuomio on prosessioikeuden logiikassa passivisuusrangaistus ja tuomioistuimen tulee hyväksyä kanne tutkimatta sen todenperäisyyttä 2. Ainoastaan jos kanne on selvästi perusteeton, se tulee hylätä tuomiolla (OK 5:13). Summaarisen menettelyn osalta keskustelu on kohdistunut lähinnä massamuotoisen prosessin hallinnan ja mahdollisimman sujuvan järjestämisen ympärille. joihin edellä mainittuja täysimittaisen menettelyn oikeussuojan takeita on vaikeaa soveltaa. Summaaristen asioiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti vuoden 2007 jälkeen. Tätä ennen vuosittain saapuneiden asioiden määrä pysytteli noin 150 000 asiassa, kun huippuvuonna 2012 määrä oli lähes kolminkertainen, noin 439 000 asiaa. 3 Kasvu on taittunut sen jälkeen, mutta saapuneiden asioiden määrä on silti yli kaksinkertainen kymmenen vuoden takaiseen nähden. Vuonna 2016 ratkaistiin noin 344 000 summaarista asiaa 4. Asiamäärien kasvun syynä on pidetty kotitalouksien korkeaa velkaantumisastetta ja kuluttajaluottojen yleistymistä 5. 1 Petronius Arbiter 1946, s. 78. 2 Lappalainen 2001, s. 158. 3 OM 2013, s. 42; OM 2016, Taulukko 4. em. tilastoissa summaarisella asialla tarkoitetaan suppealla haastehakemuksessa vireille tullutta asiaa. 4 OM 2017, s. 33. 5 Linna 2012, s. 22.
2 Kuluttajien velkaantumiseen ja kuluttajaluottojen kielteisiin vaikutuksiin on pyritty puuttumaan useilla aineellisen lainsäädännön uudistuksilla 6. Velkaantuminen ei ole itsessään merkki taloudellisista vaikeuksista, vaan myös keino suunnitella taloutta luottoja käytetään hyväosaisissa väestöryhmissä eniten, kun velkaongelmat ovat kohdistuneet huono-osaisille 7. Muttilainen on katsonut velkaongelmien tulleen pysyväksi osaksi nykyisiä luottomarkkinoita, eikä niitä voi kytkeä pelkästään talouskriiseihin 8. Lazzaraton mukaan nyky-yhteiskunnassa määräävä suhde on velka, jonka kautta yksilön tulevat toimintamahdollisuudet ja asema määrittyvät 9. Lainsäädäntöuudistusten taustalla on erikseen todettu halu puuttua (erityisesti kuluttajaluottoihin liittyvien) velkaongelmien kehittymiseen 10. Korkokattosääntelyn kehityksessä katsottiin erityisesti kokemattomimpien ja siten erityisen haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien ylivelkaantuminen ja siitä aiheutuvat negatiiviset seurannaisvaikutukset eritoten puoltavat aiempaa tiukempia lainsäädäntötoimia 11. Ehkäpä oikeudenalajaottelun vuoksi summaarinen menettely on pysynyt tämän keskustelun ulkopuolella, vaikka sitä voidaan pitää kiinteänä osana maksuhäiriömerkintään johtavaa velanperintää 12. Oikeusturvan kannalta merkityksellisiä seikkoja on kyllä nostettu useissa yhteyksissä esiin, mutta kattavaa tutkimusta niiden toteutumisesta ei ole tehty 13. Painetta velkaantumis- ja kuluttajansuojakeskustelun ulottamisesta prosessuaaliselle puolelle on muodostunut vasta hiljattain 14. Tuomioistuimen merkittävä rooli kuluttajansuojan toteutumisessa on noussut esiin kotimaisessa keskustelussa unionin oikeutta tulkinneen korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2015:60 kautta. 6 Kootusti ks. (HE 57/2012). 7 Ks. esim. Blomgren et al. 2014, s. 245; Oksanen et al. 2015, ss. 238 239. 8 Muttilainen 2002, s. 250. 9 Lazzarato 2014. 10 OM 16/41/2017, s. 3. 11 HE 78/2012, s. 9.. 12 Käytännössä suurin osa summaarisista asioista on elinkeinonharjoittajien toteuttamaa saatavien perintää kuluttajavelallisilta. Jos saatavaa ei saada perittyä vapaaehtoisen perinnän keinoin, velkojan/perintätoimiston tulee saattaa velallisen maksuvelvollisuus käräjäoikeuden vahvistettavaksi, jotta täytäntöönpano ulosotossa on mahdollista. Tämän vuoksi summaaristen riita-asioiden käsittelyä voidaan perustellusti kutsua myös oikeudelliseksi perinnäksi, velan vahvistamiseksi ja yksipuolisia tuomiota velkomus- tai velkatuomioiksi. 13 Esimerkiksi kohtuuttomien oikeudenkäyntikulujen osalta ennen vuoden 1999 OK 21:8c lisäystä, ks. tarkemmin Koulu 2000, ss. 1186-1187. Tuoreimpana Oikeudenhoidon uudistamisohjelman vuosille 2013 2025 perusteella laadittu selvitys Summaaristen riita-asioiden käsittelyn kehittäminen (OMSO 52/2014). Ulosottoon siirtoa vastustavissa lausunnoissa vedottiin nimenomaan vastaajan oikeusturvaan: Erityisesti tuomioistuinten lausunnoista kiinnitettiin toistuvasti huomiota siihen, että tuomioistuimen velvollisuuksiin kuuluu tiettyjen kuluttajia suojaavien kansallisten ja eurooppaoikeuden säännösten noudattamisen valvonta viran puolesta. Menettelyä automatisoitaessa ja yksinkertaistettaessa on ehdottomasti kiinnitettävä erityistä huomiota velallisen oikeusturvaan. 14 Lainvalmistelussa ja viranomaisissa KKV 2016; OM 16/41/2017, s. 10; oikeustieteellisessä keskustelussa Rudanko 2016; Savola 2016, yleisemmin kuluttajansuojan ja prosessin suhteessa Viitanen, 2003; Vaitoja 2014.
3 Edellä kuvatussa jaottelussa käy ilmi tutkimukseni ydin: pelkästään prosessuaalisen oikeusturvan toteutumisen arviointi ei ole mielekäs tarkastelukanta summaarisen menettelyn arvioinnissa. Tässä piileekin tasapainottelu toisaalta oikeudellista harkintaa sisältävän, mutta myös massamuotoisen, velan perintään liittyvän menettelyn välillä. Tästä näkökulmasta prosessisääntelyn sisäinen logiikka ei riitä perustelemaan sitä, että kuluttajaoikeudellinen oikeussuoja jäisi näennäiseksi prosessin muodollisuuden vuoksi 15. Pyrin arvioimaan tätä vastuunjakoa ja sen suhdetta oikeussuojan toteutumiseen. Vaikka summaarisen menettelyn kehittämistä koskeva keskustelu on lähtenyt nimenomaan kuluttajaluottoihin liittyvien ongelmien seurauksena, tulee menettelyn kehittämisessä kuitenkin tarkastella kokonaisuutena. Tutkimuskysymykseni on miten vastaaja-velallisen oikeusturva toteutuu summaarisessa menettelyssä. Tätä tarkastelua varten käyn tutkimuksessani läpi käräjäoikeuksien yksipuolisia tuomioita vuosilta 2014 2016, joiden pohjalta annan empiiriseen aineistoon pohjautuvan eritellyn kuvan yksipuolisilla tuomioilla ratkaistavista asioista 16. Erityisesti pyrin arvioimaan vastaajan toimintamahdollisuuksia ja sitä, miten oikeuksiin pääsyn toteutumista voidaan arvioida aineiston valossa. Tutkimuksen oikeuspoliittisena antina voidaan nähdä tiedon tuottaminen summaarisen menettelyn tai laajemmin prosessioikeuden kehityksestä käytävälle keskustelulle. Empiirisen aineiston kautta toteutettava keskeisten oikeusturvakysymysten systemaattinen käsittely tarjoaa toivottavasti pohjaa jatkokeskustelulle ja sen kohdistumiselle. Tutkimukseni jakautuu asiasisällöltään kolmeen osaan. Ensimmäisen osan muodostaa summaarisen menettelyn lainopillinen tarkastelu. Jakson tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, miten prosessuaalinen vastuunjako tuomioistuimen ja osapuolten välillä rakentuu summaarisessa menettelyssä; mitä kuuluu tuomioistuimen tutkimisvaltaan ja mikä jää sen ulkopuolelle vastaajan väittämistaakan varaan. Toisessa osiossa täydennän kuvaa valmisteluasiakirjojen analyysilla sekä aineiston tuomioiden perusteella hahmottuvien vastaajan oikeussuojan toteutumismahdollisuuksien esittelyllä, jossa hyödynnän aineiston määrällistä analysointia. Kolmannessa osiossa muotoilen osapuolten ja tuomioistuimen positioita Marc Galanterin (1974) klassikkoartikkelin Why the Haves Come Out Ahead: Speculations on the Limits of Legal Change osapuolikapasiteettiteorian kautta. Analyysini avaa toimintamahdollisuuksia tilanteessa, jossa menettelyssä nousee esiin oikeudellisesti tulkinnanvarainen kysymys. Aineistolähtöinen kuvaus rakentuu yksittäisen kantajan tuomioille, jota kuitenkin laajennan toimintamahdollisuuksien systemaattiseen tarkasteluun. Viimeisessä luvussa vedän yhteen aiempien lukujen tulokset. Tutkimukseni keskeinen rajaus on näkökulman fokusoituminen vastaaja-velalliseen, jolloin kantajavelkojan oikeusturvaan liittyvät kysymykset jäävät työni ulkopuolelle. Rajauksella ei ole tarkoitus ottaa 15 Rudanko 2016, s. 880. 16 Kiitokset myös Espoon käräjäoikeuden käräjätuomari Wilhelm Norrmanille mielenkiintoisesta, tutkimustani taustoittavasta keskustelusta.
4 kantaa siihen, etteikö yhtäältä myös kantajan tai velkojan asemaan voi liittyä oikeusturvaongelmia. Kuitenkin oikeusturvan tarkasteleminen yleisesti menettelyssä ja tasavertaisesti molempien osapuolten kohdalla väistäisi menettelyn käytännön todellisuuden, jossa kyse on nimenomaan kantajaelinkeinoharjoittajan ja vastaaja-kuluttajan epäsuhtaiseen asemaan liittyvissä kysymyksissä. Koska tutkimukseni ydinfokus on prosessin analyysissa, olen rajannut laajemman yhteiskunnallisen kontekstin analyysin työni ulkopuolelle. Työni sisältää kuitenkin ilmeisiä kytköksiä sääntelyn poliittisesta luonteesta, velkaantumisesta sekä velkasuhteen luomia valta-asetelmia koskevaan keskusteluun. Olen valikoiden nostanut näitä kuitenkin esiin Duncan Kennedyn muotoilemien, laajemmin sääntelytapojen poliittisuuteen, paternalistisiin rakenteisiin ja ratkaisijainstituution rooliin pohjautuvien huomioiden kautta. Tutkimukseni ydin kiertyy vahvasti aineistoni ympärille, joten ympärille olen katsonut Galanterin konkreettisemman teorian nivoutuvan suoremmin aineistooni ja nostamalla sieltä relevantteja huomioita, kuin Kennedyn teoreettisemmat puitteet olisivat mahdollistaneet. Vaikka summaarinen menettely voidaan mieltää osaksi velan perintäprosessia, oma tutkimukseni kohdistuu kuitenkin vain perinnän yhteen vaiheeseen, käräjäoikeusmenettelyyn. Prosessi on kiinteässä yhteydessä takaisinsaantiin ja ulosoton täytäntöönpanoon, mutta olen rajannut ne työni ulkopuolelle. Käsittelen siis ainoastaan menettelyn siviiliprosessuaalista vaihetta. Tämä johtuu osin aineistoni rajoitteista, osin tutkimuksen mielekkäästä rajaamisesta. Aineisto on ohjannut myös laajemmin tutkimukseni rajautumista: tarkastelen vastaajina ainoastaan yksityishenkilöitä ja fokukseni on kansallisessa menettelyssä ja sen tulkintakäytännöissä, vaikka unionin oikeus ja sen tulkintakäytännön myötä on noussut paineita prosessioikeuden harmonisoinnin suhteen, jolloin myös sen vaikutukset summaarisesti menettelyyn kehittymiseen ovat kiistattomat 17. Myös oikeuksiin pääsyn arvioinnissa olen tehnyt muutaman keskeisen, osin aineistoon sidotun linjauksen. Vaikka oikeusavun tai edustuksen merkityksen arviointi vastaajan oikeuksiin pääsylle on yleistä access to justice -näkökulman tutkimuksessa, olen osin aineistoni rajoituksista johtuen joutunut jättämään ne työni ulkopuolelle. Toisaalta rajaus johtuu myös menettelyn summaarisesta luonteesta; summaarisen menettelyn volyymi ja luonne huomioiden edustajan käyttäminen ratkaisuna oikeuksiin pääsyn ongelmiin ei vaikuta mielekkäältä lähestymiskannalta vaikkakin kollektiiviset oikeussuojakeinot voisivat jossain määrin soveltua myös summaariseen menettelyyn 18. Olen kuitenkin jättänyt tarkempien keinovalikoimien 17 ks. esim. KKO:2015:60 ja OM 16/41/2017, s. 10. 18 Ehkäpä pilottikanne on tämän aallon mukaisista vaihtoehtoisista menettelymuodoista sellainen, että sitä voitaisiin soveltaa summaarisen menettelyn asetelmaan. Pilottikanteen omaisista tapauksista onkin ollut merkkejä, kun kuluttajaasiamies on avustanut vastaajia takausmaksua koskevissa tapauksissa. Ks. Edilex 25.11.2014, HelHO 18.2.2016, josta valituslupa korkeimpaan oikeuteen VL:2016:122.
5 arvioinnin työni Myöskään haastehakemuksen tiedoksiantoon tai menettelyn kestoon liittyviä oikeusturvakysymyksiä ei analysoida. 1.2. Teoreettinen viitekehys: Access to justice -näkökulma ja empiirinen oikeustutkimus Tutkimukseni kohteena on menettely, jossa ratkaisut tehdään muodollisella perusteella. Hieman yksinkertaistetusti voidaan todeta, että kunhan vain relevantteja prosessisäännöksiä noudatetaan, oikeusturva toteutuu ja oikeuksiin päästään. Access to justice -tutkimuksessa tämä muodollisuus pyritään ylittämään ja sen kontekstissa oikeuksiin pääsyllä tarkoitetaan oikeuden tosiasiallista saatavuutta tai täyttämään toteutumatta jääneitä oikeudellisia tarpeita 19. Oikeuksiin pääsyn tutkimuksen katsotaan lähteneen liikkeelle Mauro Cappellettin Firenzen Access to justice -projektin kautta, jonka tulokset julkaistiin vuonna 1978 nelivolyymisessa nimikkoteoksessa Access to Justice 20. Cappelletti kuvaa access to justice -tutkimusta kolmen aallon kautta, jolloin kunkin aallon harjalla tutkimus on fokusoitunut jonkin yhteiskunnallisen epäkohdan tunnistamiseen, tutkimiseen tai korjaamiseen, jolloin myös määritelmät kenen oikeuksiin pääsystä on kyse ja mitä tarkoitetaan tavoitetulla oikeudella ovat vaihdelleet 21. Näin ollen tarkkarajaista määritelmää access to justicelle on vaikeaa löytää. Kuten Nousiainen, katson että kyseessä on pikemminkin tietynlainen ajattelutapa kuin selkeärajainen tutkimussuunta tai käsite 22. Käytän tässä tutkimuksessa käsitteitä access to justice ja oikeuksiin pääsy synonyymeina, jolloin puhuessani oikeuksiin pääsystä katson sen sisältävän samat rajoitteet kuin mitä access to justice -tutkimuksen näkökulmasta oikeuteen tai oikeudenmukaisuuteen pääsy sisältää 23. Määritelmällä tehdään lähinnä eroa muodolliseen oikeusturvaan, jolla tarkoitetaan puhtaasti prosessioikeudellisten oikeusturvakriteerien toteutumista 24. Oikeuksiin pääsyä on arvioitu erilaisten oikeuden saannin esteiden ja kynnysten (barriers) kautta, joista eniten huomiota ovat saaneet objektiiviset kynnykset, kuten menettelyn kustannukset, kesto ja 19 Ervasti 2011, s. 347; Galanter 2010, s. 122. 20 Cappelletti 1978. 21 Ensimmäisessä aallossa kiinnitettiin huomiota köyhien oikeudensaantiin, jolloin fokus oli taloudellisen esteiden purkamisessa, toisessa aallossa taas diffuussoituneiden intressien tukemisessa kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta ja kolmannessa riidanratkaisumuotojen laventamiseen. Cappelletti 1981; Garth & Capelletti 1978. 22 Nousiainen 1985, s. 79. 23 Oikeudenmukaisuuden toteutumisen rajallisuudesta access to justice -tutkimuksessa, ks. Conklin, 2001, ks. myös Koulu 2016. 24 Perus- ja ihmisoikeudellinen vaatimus oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä sisältää perinteisiä prosessuaalisia oikeuskriteereitä vahvemman vaatimuksen oikeuksiin pääsyn todellisesta toteutumisesta. Esimerkiksi Jokela (2016, s. 72) on katsonut, että perinteinen tarkoituksenmukaisuusperiaate olisi korvattavissa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevalla vaatimuksella. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus ja sitä koskeva kansallinen ja kansainvälinen oikeuskäytäntö on laajentanut myös perinteistä menettelyllisen oikeusturvaa. Oikeuksiin pääsy on siis myös perus- ja ihmisoikeudellisesti latautunut käsite. Access to justice -näkökulma ja oikeudenmukainen oikeudenkäynnin periaate jakavat saman idean: oikeuksiin pääseminen tulee ottaa vakavasti. Ks. esim. Ervo 2005, ss. 1 11); Huovila 2003, ss. 81 82; Virolainen & Vuorenpää 2016, I.4 Oikeudenmukainen oikeudenkäynti.
6 monimutkaisuus 25. Myös osapuolten epäsuhtaista kapasiteettia on pidetty kynnyksenä heikommassa asemassa olevan osapuolen oikeuksiin pääsylle 26. Tutkimuksen kritiikki on siis kohdistunut lähinnä (prosessi)oikeusdogmatiikan formalismiin, vaikkakin se hyväksyy oikeuden normatiivisen merkityksen pitäen sitä kuitenkin vain yhtenä oikeuden elementtinä 27. Pääasiallinen mielenkiinto tutkimuksessa on ollut oikeuksiin pääsyn toteutuminen ratkaisuinstituutioissa ja muodollisissa menettelyissä. Tutkimusfokus sisältää implisiittisesti ajatuksen siitä, että sen hetkinen oikeustila määrittää tarjottavissa olevan oikeuden laajuuden, jota vasten empiirinen oikeuksiin pääsyn tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, miten laajasti ihmisillä on mahdollista päästä näihin oikeuksiin ja minkälaisia esteitä tai kynnyksiä oikeuksiin pääsylle on. Fokuksesta johtuen oikeuksiin pääsyn tutkimus arvioi varsin harvoin kriittisesti siitä substanssia, jota menettely lopulta tavoittelee: liittyykö säännöksiin esimerkiksi epätasaarvoisuutta tai joidenkin ryhmien oikeuksien poissulkemista eli estyykö oikeuksiin pääsy aineellisen oikeuden tasolla? 28 Oikeuksiin pääsyn tutkimuksella on ollut kansainvälisesti vankka asema jo lähes puoli vuosisataa, mutta suomalaisessa kontekstissa se on saanut toistaiseksi varsin vähän huomiota 29. Ervastin mukaan Suomessa oikeuden saatavuutta koskeva keskustelu on ankkuroitunut vahvimmin vuoden 1993 alioikeusuudistukseen. Uudistus sisälsi oikeuksiin pääsyn osalta ongelmallisia piirteitä, kuten oikeudenkäyntikulujen kasvamista. 30 Viitasen mukaan Suomessa oikeuden laatu on perinteisesti asetettu oikeuden saatavuuden edelle. Hänen mukaansa se näkyy sekä prosessioikeudellisessa tutkimuksessa että alioikeusuudistuksessa, esimerkiksi juuri menettelyn kustannusrakenteeseen on kiinnitetty vähemmän huomiota. 31 Hänen työnsä edustaakin puhtaimmin suomalaista access to justice -näkökulmasta tehtyä, oikeuksiin pääsyn kynnyksiä painottavaa tutkimusta 32. Muita, tuoreita, ainakin jossain määrin siviiliprosessuaaliseen oikeuksiin pääsyyn kytkeytyviä väitöstutkimuksia ovat tehneet Laura Ervo (2005), Jari Vaitoja (2014), Riikka Koulu (2016) ja Satu Saarensola (2017). Oikeuksiin pääsyn tutkimus on ollut pitkälti empiiristä, sekä sen osoittamasta kritiikistä, mutta myös tutkimusfokuksesta johtuen 33. Empiiristen menetelmien avulla on mahdollista kuvailla vallitsevaa oikeudellista tilannetta ja sen yhteiskunnallisia merkityksiä. Lisäksi menetelmävalinnasta riippuen 25 ks. esim. Garth & Capelletti 1978, ss. 186 190; MacDonald, 2010, ss. 510 515. 26 Garth & Capelletti 1978, s. 190. 27 Ervasti 2004a, s. 23. 28 MacDonald, 2010, s. 502. Tällaista tutkimusta on tehty Critical Legal Studies -liikkeen piirissä, ks. esim. Kennedy 1973 ja Kennedy 1976. 29 Kootusti tutkimuksesta Garth & Capelletti 1978; yleiskatsaus kansainvälisestä ja pohjoismaisesta access to justice - tutkimuksesta ja suhteesta empiiriseen siviiliprosessitutkimukseen, Ervasti 2011. 30 Ervasti 2009a; Viitanen 2003. 31 Viitanen 2003, s. 124. 32 Ervasti 2004a, s. 30. 33 Empiirisen access to justice -tutkimuksen linjoista, ks. MacDonald 2010, ss. 503 509.
7 empiirinen oikeustutkimus voi tavoittaa osapuolten kokemuksia, ennustaa lainsäädännön tai toimenpiteiden vaikutuksia yhteiskuntaan ja yksilöille sekä avata lainsäädäntömuutosten vaikuttavuutta. 34 Määrällistä oikeuksiin pääsyn tutkimusta on myös tehty luomalla erityisiä access to justice -indeksejä. 35 Myös empiirinen siviiliprosessioikeuden tutkimus on ollut Suomessa melko vähäistä. Pidemmät perinteet sillä on ollut Itä-Suomen yliopistossa sekä Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Krimo), jossa on tehty tutkimusta alioikeusuudistuksen vaikutuksista, tuomioistuimia koskevaa empiiristä perusselvitystä sekä myös tuomioistuinkäytäntöön liittyvää perintäja velkaantumiskehityksiä koskevia katsauksia 36. Arvioin tutkimuksessani vastaajan oikeuksiin pääsyä tuomioistuinmenettelyssä. Käytän vastaajasta myös rinnan termiä velallinen. Sen käytön tarkoituksena on korostaa sitä, että kantaja vastaaja-relaatio ei ole vastinparin ensisijainen suhde, vaan se perustuu velkoja velallinen-asetemaan. Tarkoitan tässä tutkimuksessa velallisella nimenomaisesti oikeudellisen perinnän kohteena olevaa vastaaja-velallista. En siis tarkastele velallisia yhtenäisenä ryhmänä, jonka oikeusturvan toteutumista sen eri muodoissa yhteiskunnassa arvioitaisiin, vaan kantaja-velkojan vastapuolena tässä menettelyssä. Käytän termejä oikeusturva ja oikeussuoja mukaillen Fränden erottelua 37. Hän määrittää oikeusturvan oikeustilaksi, johon kytkeytyy ennustettavuus ja moraalinen hyväksyttävyys. Oikeussuoja yhdistyy vahvemmin yksilön suojaan ja se ilmenee preventiivisen lainsäädännön ja repressiivinen oikeuslaitoksen kautta. Puutteellinen oikeussuoja vaikuttaa myös oikeusturvan toteutumiseen, vaikkakaan oikeusturvan merkitys ei tyhjene vain toimiviin oikeussuojakeinoihin sen sisältäessä myös moraalisen ulottuvuuden. 38 Sovellettuna tämän tutkimuksen kontekstiin on kyse siitä, kuinka hyvin summaarinen menettely pystyy tarjoamaan oikeussuojaa, sekä prosessina, että sovelletun lainsäädännön kautta. Oikeussuojan toteutumisen kautta voidaan kommentoida myös laajemmin vaikutuksia oikeusturvaan. Tällöin oikeuksiin pääsylle voidaan määrittää mielestäni kaksi merkittävää relaatiota. Ensimmäinen näistä on suhteessa summaariseen menettelyyn onko vastaaja-velallisella mahdollisuuksia saada sellaista oikeussuojaa, jota laissa on tarkoitettu? Tätä arvioin tuomalla esiin oikeuden pääsyn esteitä kolmannessa luvussa. Käsitys oikeuksiin pääsystä kytkeytyy kuitenkin pääasiallisesti heikomman osapuolen aktiivisemman osallistumisen tukemiseen jolloin oikeuksiin pääsy toteutuu, kunhan vastaaja hahmottaa ja kykenee kohtuuhintaisesti vastaamaan haasteeseen ja riitauttamaan sen, jos ei katso sitä oikeutetuksi. 34 Keinänen & Väätäinen 2015. 35 MacDonald 2010, kootusti, Ivo Giesen 2017. 36 Tuomioistuimista: Ervasti 2009a, Ervasti 2009b, Ervasti 2004b. Velkaongelmista tuomioistuinaineiston valossa: Niemi et al. 2009; Majamaa et al. 2016; Majamaa & Rantala 2017; Rantala & Tarkkala 2009; Muttilainen 2002; Valkama & Muttilainen 2008. 37 Frände, 1992, ss. 79 80. Ks. myös Pölönen 2003, s. 20, vrt. Jokela 2003, s. 722. Keskustelusta tarkemmin, ks. Ervo 2005, ss. 3-4. 38 Frände 1992 ss. 79 80.
8 Koska summaarisessa menettelyssä osapuolet ovat pääosin passiivisia, on mielestäni tärkeää laajentaa oikeussuojan toteutumisen arviointia myös tällaiseen tilanteeseen. Toinen oikeuksiin pääsyyn liittyvä suhde onkin vastaaja-velallisen suhde sen vastapuoleen onko asema menettelyssä kantaja-velkojaan nähden sellainen, että oikeussuoja voi toteutua? Lähestyn tätä aineiston laadullisella analyysilla, jossa peilaan osapuolien asemaa Galanterin osapuolikapasiteettiteoriaan. Teorian perusajatus on, että yksittäiset ratkaisut eivät tapahdu tyhjiössä, jossa vain meriitit ratkaisevat, vaan osapuolten resurssit, säännösten sisältö ja prosessiarkkitehtuuri vaikuttavat osapuolten menestykseen ja sitä kautta myös aineellisen oikeuden läpäisevyyteen 39. Resursseissa ei ole kyse pelkästään osapuolten välisistä suurista eroista esimerkiksi taloudellisessa vahvuudessa, tai siinä onko heillä varaa osallistua menettelyyn, vaan myös osallistumisen kuormittavuudessa: toiselle osapuolelle ainutkertainen tilanne on osa vastapuolen liiketoimintaa 40. 1.3. Tutkimusaineisto: Aineiston esittely, rakentuminen ja rajoitteet Tutkimuksen perustana oleva aineisto on alun perin rakennettu velkaongelmien tutkimiseen ja kuluttajansuojalain (20.1.1978/38, KSL ) korkokattosääntelyn vaikutusten arvioinnin selvittämiseen 41. Ensimmäinen osa tutkimuksesta koski vuosia 2012 2014. Tutkimusta on jatkettu rakentamalla tuoreempi aineisto vuosien 2014 2016 velkomustuomioista. Aineisto koostuu Oikeusrekisterikeskukselta tilatusta 5 000 yksityishenkilöä 42 koskevasta, yksipuolisella tuomiolla käräjäoikeuksissa ratkaistusta velkomusasiasta vuosilta 2014 2016. Asiakirjat poimittiin systemaattisella satunnaisotoksella DMT Tuomaksen tietokannasta kahdelta eri ajanjaksolta: neljä tuhatta tuomiota ajalta 1.1.2014 31.12.2015 ja tuhat tuomiota ajalta 1.1.2016 30.6.2016. Lopullinen koodattu aineisto koostui 4 962 velkomustuomiosta ajanjaksolta 1.1.2014 30.6.2016. Ensimmäinen ja toinen aineisto on rakennettu samalla menetelmällä, joten ne ovat keskenään vertailukelpoisia 43. Velkomustuomioita on aiemmassa tutkimuksessa tarkasteltu nimenomaan velkaantumiskehityksen kannalta ja niiden tulokset on saatu määrälliseen analyysiin keinoin. Nämä on julkaistu ensimmäisen 39 Talesh 2014b, s. viii. 40 Galanter, 1974; Lindblom P. H., Grupptalan i Sverige, 2008, ss. 38-40. 41 Korkokattosääntelyllä tarkoitan KSL 7 luvun 17a pykälää, josta tästä eteenpäin puhun selkeyden vuoksi vain korkokattona. 42 Tuomion perusteena voi kuitenkin liittyä yritystoimintaan, kunhan henkilö vastaa siitä yksityisomaisuudellaan. Yritystoimintaan perustuva velka voi perustua siihen, että vastaaja toimii elinkeinonharjoittajana (n= 60), vastaa velasta vastuunalaisena yhtiömiehenä (yhtiömies_ky, n=13, yhtiömies_ay, n=8) tai velka liittyy osakeyhtiöön esimerkiksi omavelkaisen takauksen kautta (Oy, n=7). 43 Aineistoista on koostettu myös yhteinen aikasarja, jossa toiseen aineistoon yhdistettiin ensimmäisen aineiston vuoden 2013 tuomiot, jolloin aikasarja kattaa 3,5 vuotta välillä 01/2013 06/2016. Aikasarja-analyysin tulos oli, että pikavippien osuus yksipuolisten tuomioiden kohteena olevista veloista väheni, mutta velkapääomat ovat nousseet. Majamaa & Rantala 2017, s. 29.