Pekka Nuotta iiirvi MTA HENKKRJAT KERTOVAT SUKUTUTKJALLE Esityksen otsi-kko on samalla kysynys. Siihen pyritddn antamaan vastausta kertonalla ensin jonkinverran henkikirjojen historiasta, sekd muuta taustatietoa tiistii sukututkijoille arvokkaasta asiakirjasarjasta. Kerrotaan nyiis henkikirjojen ja niist?i tehtyjen mikrofilnien siiilytyspaikoista ja saatavuudesta. Lopuksi tarkastellaan eri aikakausien henkikir- JOJA, niiden eroavaisuuksia, sekd niistii kunakin aikana saatavia tietoja. Sukututkimuksessahan kiiytetiizin LieLenkin ensisijalsesti ja eniten, varsinkin alkuvaiheessa, kirkonarkistoista saatavia tietoia Qial r4hn n-rhanr j- F^ J*. '.e parnaar Ja f arkimmat tiedot ovat saatavissa siltd ajalta, kun kirkonkirjoja n n qii rorfj,,-yl. rrnrrf Mrrftr na fvppuvol nnnrrrr^r yleensd tuossa 1600-1700-lukujen vaihteen tienoilla, ja nilssd saattaa o11a myciskin aukkoja, joskus pitkiiikin, epdselvyyttii tal ristiriitaisuutta voi tu11a vastaan. Tallaisessa tapauksessa avuksi voidaan ottaa henkikirjat. Samoln si11oin, jos halutaan tutkimuksissa edeta syvemmelle historian hdniirddn, kuin kirkonkirjoja mydden piirjsteiiin. Si11oin, jos tutkimusalue on ldntisen Suomen maaseudulla, ja aika ennen vuotta 1809, voidaan henkikirjojen sijasta kdyttiid Suomen asuluksen yleisluetteloa (SAY). teisesta osasta maatamme sita ei o1e tehty, joten siellii joudutaan tutkimaan alkuperdisid henkikirjoja kirkonarkj stojen ehtyessd. 58 Henkiklrjoistahan on niiden alkamisvuodesta 1634 ldhtien otettu henkilijtiedot asutuksen yleisluet- L^1 ^^- i^^+^ LCfUUtl, -JVDLd vuodesta ldhtien saadaan myijs naisten nlmid sukututkimuksiin niin henkikirjoista kuin SAY: stdkin. Tata varhaisemmalta ajalta olevista nuista asiakirjasarjoista naisten nimid ei juur ikaan saa. Ainoastaan, jos naisleski on o11ut esin. F^1^^L^1ts j i^^^ LOrUrlrrorLa-loiro maakirjoissa loissa. Henkikirjojen t ja nimi historiaa aqiinfrrrr kymmennysluette- Ndiden henkikirjojen synnystai on kilttdminen 30-vuotisen sodan kc;yhdyttdmdn Ruotsin kruunun talousasioista vastanneita virkarniehid. Aivan kuten tdmdn pdivdn rahaministeritkin. he valtion pohjalloman rahakirstun tiiyttzimiseks i jou Lu i vab keks i mddn kei noja r,^-^^1+^ ^^^-^vien KdltSdf Ld JddLd verotulo.i en lisziiimiseksi. Velillisesti tulivat he ndln synnyttdneeksl mei11e sukulutkijoille hyvdn ja pitkdaikaisen, ldhes koko maata keisittdvan ldhdeaineiston. Muutamien aikakausien henklkirjoistahan on saatavissa nimien lisdksi mviis mrruta tiefoa iofa v es void2gn t J kdyttdd rikastuttamaan tutkimusta. Valtion kekselidlsyyttd verojen lisddmiseksi jo 1600-1uvu11a osoittaa my11ytu11ivero, jota alettiin kantaa 620-7uvu11a kaikesla jauhetusta viljasta, jauhatuksen yhteydesss. Mutta ky11ri kansakin puolestaan osasi o11a nokkelaa, s ei vienytkiiiin
vlljojaan kruunun tullimyllyihin jauhettavaksi, vaan teki sen kdsinkivllld ja pienisse salaa rakennetuissa puromyllyissd. TZimd o1i sitd verottajan ja kansan vdlistd klssa ja hiiri-1eikkie, joka erj- muodoissaan jatkuu meiddn pdivindmmekin. Edelldmainituista syistii johtuen myllytulliveron tuotto jei paljon odotettua pienemmbksi, ja kruunu alkoikin verottaa viljan si jasta sen syii jiii. Siis vuodesta 1634 liihtien jokaisen 12 vuotta teytteneen kansalaisen o11 maksettava henkivero eli henkiraha, niin miesten kuin naistenkin. Sen suuruus oli szi2ityldisiltd, r u s t h o 1 1 a r e i 1 t a, larnpuodeilta Ja pitiijiinkiisityiildisiltd L6 riyrid (nykyrahassa ehkd n. 80 mk). Yhteiseltd kansalta, jota rnyiis rahvaaksi kutsuttiin, henkiraha o1i 12 ayrid (n. 60 nykymarkkaa). Ja kun henkirahan naksaneista vuosittain sekd kihlakunnittain laadittiin luettelot, syntyivdt ndin henkikirjat. Tdmd henkivero o1i aluksi sdddetty tilapdiseksi veroksi, mutta verojen tapaan siitdkin tuli pysyve vero vuodesta 1652 liihtien, jolloin alaikdraja korotettiin 15 vuoteen, mike se kiiytdnncissei o1i jo o11utkin. Samoin yli 63-vuo t iaa t vapautettiin maksusta, lukuunottamatta vli 63-vuotlaita, jotka olivat vielii talossa isdntdnd. Aateliset palvelusvdkineen vapautettiin tdllijin myds henkirahan maksusta, kuten sotilaat sekd erddt muut ihrnisryhmdt. Kiiyhiit, sairaat ja vaivaiset saivat myiis vapauden. Mytjhemrnin, 1700-1uvun 1opu11a, monilapsisten perheiden vanhemmat vapautettiin henkirahan maksusta. Llsdksi esivanhempamme olivat ilmeisesti kovin huonomuistisia, he muistivat henkikirjoitustilaisuud e s sa lapsensa nuoremmiksi kuin ne olivat, samoin perheensd vanhemman vden todellista idkkddmmiiksi. Vield sind aikana, jolloin tutkijakin voi jo verrata henkija rippikirjojen tietoja toisiins r r huomaa tdmdn. Myiis he olivat taitavia eri tavoin Detkuttarnaan henklkirjoittajaa esim. tekeytyrn?i11d heikkoniik6iseksi, sokeaksi, kuuroksi, rammaksi, sairaaksi tai varattonaksi. Viilttyen ndin henklrahan maksusta. Jotkut esivanhemnistamne muuten vain onnistuivat salaamaan itsensd tai osan vdestdnsd. Henkiklrjoittajan lahjornistakin on tiettdvdsti tapahtunut ja senkin vuoksl nimiii puuttuu kirjoista. Kalkista ndistei sylstii henki,kirjat ovat ajoittain hyvinkin puutteellisia, jos niitd verrataan rippikirjoihin. Kuka suoritti henkikirjoituksen? Ensimmdisinb vuosina papit toinittivat sen, mutta vuodesta 652 ldhtien kirjoituksen suorittivat tehteviiiin tiillcjin rnd6rdtyt manttaalikornissaarit, pappien avustukse1la. Kihlakunnankirjurin e1i henkiklrjoittajan virat perustettiin v. 1780, ja siitii ldhtien he tekiviit henkikirjoituksen. NZiissd vuosittaisissa henkikirjoituksissa syntyneet henkikirjat ovat isonvihan aikaista katkosta lukuunottamatta sdilyneet miltei katkearnattomana sarjana nykypiiiviin saakka. Siis vuodesta 634 ldhtien aina vuoteen 1990 jatkuu tiimd vuosittainen henkiklrjojen sarja, y1i 350 vuotta. Ajan rnittaan niiden rnuoto, sisdltij ja tarkoitus ovat muuttuneet hyvi-nkin paljon. Toisilta vuosilta ne ovat paremmat, toisilta vajavaisemmat. Mybs eri kihlakuntlen samojen vuosien henkikirjolssa saattaa o 11a eroava]-suuksaa. Vasta vuonna 1924, jolloin henkirahan kanto lopetettiin, muuttuivat ne pddasiallisesti veesttirekisteriksi ja tarkentuivat sisiilltiltdzin. Kirkonkirjoissahan on periaatteessa jokainen kunakin aikana seurakunnassa eliinyt ja asunut henkilci. Henkikirjoihin sensijaan ei o1e kirjattu ldhesk2idn kaikkia ihmisid, vield tdmdn vuosisadan alkupuolellakaan. Poissa ovat yleensii ala- ja y1i-ikiiiset, sairaat, varattomat sekii sotilaat ja muut, jotka lain rnukaan olivat vapautetut maksusta, Syystd tai s9
toisesta henkikirjoista puuttuu jonkinverran sellaisia henkilbitii, joiden pitdisi sie11d o11a. Ennen isoavj.haa henkikirjoissa on 1askettu ofevan yleisesti valn noin puolet silloin eldneestii vdestd. sonvihan ajaltahan niissdkin on tiiydellinen katkos 174-72- 1722. Sen jdlkeisinei kdyhind vuoslna ehkd vain noln kolmasosa vdestijstd lbytyy henkikirjoista. Silte sltten taas vuosien mittaan ne tulevat tdydel lisimmiksi, niin, etta 1800-1uvun alkuvuosina niistd puuttuu endd vajaa 107" vdesttistd. Pitee muistaa, etta henkikirjat ovat vasta 1800-1uvun 1opu1 ta ldhtien o11eet myiis vdestiirekisteri. Siihen asti ne olivat ldhinnri tosite maksetusta henkirahasta, tai sen maksamisesta vapauttamisesta. rrcrl^akrr L^-1-il.i-i^i++^r^ JUa L LdJd ei o11ut kaikkina aikoina klinnostunut maksusta vapautettujen nimistd, ja niinpd ne eivat useimmiten esiinnykddn kir joissa. Henkikirjoista saadaankin siis etupddssd vain henkirahan maksaneiden nimiii, useimmlten aikuisiiissd olevlen terveiden thmisten - i*:* li LlllLo. ^ i^j!l djulldlrr -in mvi-is maksrsta vapautel tujenkin n'imid, tdl,ij i n An vanarri- rlleon '. a\/rr -) mr'i.,..'-u; ni l-f :t': lnot ^^i-^"^ DOlldUJ r^j Ld iokin mrrn nerns- plru te. Niissii ei ole synlymd-, vihkikuolln- eikri muuttomerkintdjd. Henklkirjolsta saadaankin valn vuosittainen ttlepilelkkaustt kussakin taloudessa sind vuonna varmasti asunei sta henkilciist6, samoin kuin SAY: stdkin, josta saadaan henkikirjojen yhden vuoden sijasta tiedot 20 vuodelta samalta kirjan aukeamalta. N5lstd molemmisra saadaankin narhai f en t i cf o i2 paikallaan pysyneistd henkilcjlstd ia hp idfrn nerhe F"_ istddn. " Niitdhiin maaseudulla valtaosa vdestiistd olikin vanhoina aikoina. Henkikirjoissa on ajoittain kuitenkin sellaista tietoa, jota muissa ldhteissd ei o1e, ja josta syystd niifh e.i nidh -rllliia i;,+:: r.:.-!+:*r++' KayLLamaLLa. Tdstd enenmdn tuonnempana. Kuinka henkikirjoitus suoritettiin 1600-1uvun 1opu11a annetun nearii- 60 yksen nukaan henkikirjoitustilaisuudesta piti kuuluttaa kirkossa vdhintddn 3 viikkoa ai,kaisemmin. tse tilaisuus pidettiin joko kirkossa, pitdjantuvassa tai jossakln kirkonkylein talossa. Koko pi tii jii samalla kertaa, tai osa siitd. Perheen pddmiehen piti tessd tilaisuudessa ilmoittaa vdkensd, ja hdn o11 mytis vastuussa kaikkien siihen kuuluvien henkirahan naksusta. soonvihaan saakka kirjoitus suoritettiin alkuvuodest3, sen jdlkeen loppuvuodesta, jolloin ilmoitettlin kyseisen vuoden alun tilanne. Vuodesta 1871 ldhtien tdmd "hengillepano" tehtiin taas alkuvuodesta. Tilaisuudessa tuli o11a ldsnd m a n t t a a 1 i k o m i s s a a r i n. mydhemmin henkikirjoittajan, lisdksi nimismies, lautamiehet, kuudennusmiehet -^l-: i^l-,, ^^^: ^r ^- ^1,,^r^ i^ l-i seka JoKu paplsfon eousraja Karkonkirjojen kanssa. NljLe piti verrata henkikirjoihin tilaisuuden e d i s t y e s s d. M a n t t a a 1 i k o m i s s a a r e 1-1a o1i proviisiopalkka, e1i hdn sai osan henkirahan tuotosta ^^ll.^l-^^^- xl.^-^r L^i pa_lkakseen. vakensa, f 31 osan siitei sa1aavl11e verove1vo11lsi11e o1i mddrdtty ankarat sakot. Mutta kalkesta tbstii huolimatta kaikkia maksuvelvollisia ei alna saatu kir joihin. u,,.,i-r,,..^^ina rlyvlllo vuudtt'u henkikirioissa r!rr -Jvr! on enempi vdkeii kuin huonoina ja katovuosina. Ja tdstbkin syysta nilsse saattaa o11a suuria vuosittaisia valhtefuita tarkkuuden suhteen. Eik j s, etta jonkun nimea ei ofe jonakin vuonna henkikiriasse. (rai SAY:ssH) merkitse aina suinkaan sitd, etta hiintzi ei o1isi, tai ettd hdn olisl kuo11ut. Hdn on ehkd vain syysta tai toisesta onnistunut viilttymddn henk lrahan maksusta, ja nimi saattaa tu11a esiin uudelleen taas muutaman vuoden kuluttua. Sisdllijltddn henkikirjat ovat epiiyhteniiisld vielii 1800-1uvun a1kupuo1e11akin, seka ajallisesti, ettd paikallisesti. Ne on tehty kihlakunnittai-n, joko kirkkotai hallintoni+:i:i^^- - -. _EaJaJaon mukaan, *.-r.^r (tietysti sen, joka kunakin aikana o1i voinassa). Maaseudulla kylittdin, usein samassa jiirjestyksesse
kuin rippikirjassakin. 1800-1uvun mittaan kyliit tulevat aakkosjerjestykseen. Kaupungeissa vdestd on lueteltu kaupunginosittain ja kortteleittain. Pohjoisin Suomi o1i vapautettu henkirahasta vuoteen 1850 saakka, joten sielte henkikirjoja tete varhaisemmalta ajalta ei o1e. Samoin ns. Vanhassa Suomessa ja Pohjois-Karjalassa henkikirjoitus on ajoittain tehty eri tavalla kuin muualla Suomessa, niistd ei kaikilta ajoilta henkikirjoja o1e tehty lalnkaan. Suurimmasta osasta maatamme henkikirjasarjat jatkuvat kuitenkin melko sdiinndllisesti vuodesta toiseen. Aina silloin tdlliiin annettiin uusia miiiiriiyksi'ti ja sddntiijs, jotta henkikirjoltus olisi saatu tarkemmaksi ja kattavammaksi. Esimerkiksi vu onna 1765 miidriittiin, ette kaikkien ihmisten nimet pitiiii nerkita henkikirjaan, siis nyt mycis henkirahasta vapautettujenkin nimet. Henkikirjoittajat ymmdrsiviit tdmiin kukin ornalla tavallaan, nuutamlna vuosina tdmdn jiilkeen saatettiin niiln tehddkin, kunnes luisuttiin taas vanhaan kdytzintddn ja merkittiin vapautetut vai-n lukumddrdnd. Kdytdntii vaihtelee eri kihlakunnissa ja eri vuosina. Henkikirjoja o1i mytis mddrd verrata seurakuntien vdkilukutauluihin, joita o1i alettu laatia 1700-1uvun puolivdlistd ldhtien, kuitenkin henkikirjoissa on aina vdhemmiin vdked kuin ndissii seurakunnan luetteloissa. Talonnirnet i.lmestyvdt henkikirjoihin 1700- luvun alussa, sitd ennen niissii on vain kylittein isdntien ja heiddn ruokakuntiensa henkirahan maksaneiden jdsenten nimet. Jo 1700-1uvun mittaan maksettiin erditd ylellisyysveroja, kuten lasi-i.kkunoista, peileistii, vaattelsta, peruukeista ym. Niistd on satunnaisesti luetteloita liidnintileissd. Ruotsinvallan loppuvuosina, 1700- ja 1800-1ukujen vaihteen tienoilla ndmd y1e1-1i-syysverotiedot on yhdistetty henkikirjoihin. Naite verojahan kerdttiin aina jossakinpdin sotaa kdvvdn Ruotsin kruunun rahakirstun t6ytteeksi. Ntimd 1800-1uvun alkuvuosien henkikirjat ovat juuri ndiden ylellisyysverotieto jen ansiosta suorastaan sukututkijan aarreaitta. Niistd saa ldpileikkauksen sen ajan yhteiskunnasta ja tuon ajan eri kansanluokkien varallisuudesta sekd asunistasosta. Saetyleiset antoivat henkikirjoitusilmoituksensa kirjallisesti vuodesta 1800 ldhtien, siind he ilmoittivat perheenjdsenensd, palvelusvdkensii ja ylellisyysverojen alaisel omaisuutensa. Neite ilmoituksia on sdilynyt joistakin ldiineistd muutamilta 1800-1uvun alkuvuodelta henkikirjojen yhteydessd. Asianomaisen useimniten itse kirjoittamana ja allekirjoittamana ovat tietenkin mielenkiintoisia. Ndmii tdmdn ajan henkikirjat, monine harvinaisine tietoineen ovat, ihmeellistii ky11ri, melko vdhiin tunnettu ja kdytetty tietoldhde. Johtuneeko siitd, ette jakso on lyhyt, vain vajaa 10 vuotta. Mutta kukapa ei haluaisi tietdii montako ikkunaa esi-isii11ii oli asunnossaan, minkiilaisilla ajopeleilld hdn mahdolllsesti liikkui, oliko hdn tupakkaniehid, omistiko taskukellon tai korttlpakan. Samoin on mukava tietiis, kuinka paljon talollinen esiisd maksoi vuosittain veroa oikeudestaan polttaa paloviinaa. Tdmiihdn o1i ve,roa vastaan luvallista maassamne vuosina 1800-1866. Niiissd 1800-1uvun alkupuolen henkikirjoissa on useimmiten myiis kaikkien ruokakunnan jdsenten nimet. Henkirahasta vapautettujen kohdalla ike-, sairaus- tai nuu tieto vapautuksen syystd. Pitee kuitenkin 'muistaa, ette vieldkin ldhes kymmenesosa vdesttistii jei syystd tai toisesta merkitsemetta henkikirjoihin. Vendjdnvallan tultua y1e11isyysveroja ei endd peritty kansalta. Sensijaan paloviinan polttooikeusnaksu.sta seke muutamista muista taloa koskevista ja henkilijkohtaisista veroista ja maksuista on merkintiijii autonomian ajan henkikirjoissa. Sis?i11ti1lisesti henkikirjat ktiyhtyvdt taas 1800-61
luvun nittaan, maksusta vapautetut ilmoitetaan vuosisadan loppupuole11a useimmiten vain lukumddrdnd omi s sa sarakkelssaan. Vuonna 1865 alaikdraja nostettii.n 6 vuoteen ja aatelisilta poistettiin henkirahan maksuvapaus. Tdhdn aikaan saatiin oma raha, markka. Ja henkiraha o1i nyt miehiltii 2 rnarkkaa, naisilta 1 markka, sdiidystd riippumatta. Vuosisadan 1opu11a tulee viimeistdiin valmiiksi neintrtnt ia sarakoidut henkil-l*l^ KlrJaE, ^ ne L^-l-il-i-i^i++^i^ nenklkarjolffaja valn aslanmukaisesti tdytti. Tdhdn aikaan on yleensii jo niin hyveit kirkonkirjat, ettii henkikirjoja ei endd juurikaan tarvita. EikA niistd endii saada sen enernpdd tietoa kuin kirkonkirjoistakaan. Vuonna 1878 annetun asetuksen muka an henkikir joitusilmoitus tuli antaa kirjallisesti, kuitenkin siinii sanotaan: ttvdhemmdn kirjoitustaitoiset voivat tehdd sen edelleen suullisestirt. Jos on halua tai tarvetta tutkia henkikirjoja, on hyvd tietdd nuutamia asioita, (Kuva 1) Ensiksikin on tiedettiivii, mihin liiiiniin ja kihlakuntaan tutkittava paikkakunta on kuulunut kunakin aikana. Se selvisd parhaiten vuosien 1634-1809 ajalta henkikir jamikrof ilmiluet telon lopussa olevasta luettelosta. 0n vain otettava huomioon mahdolliset tapahtuneet rajansiirrot. Nuoremmalta ajalta tiedot kihlakunnista liiytyneviit maakuntai ritgl Gro Kuva MantaTs Ldngdh, ManttaaliTuetteTo e7i Yid-Satakunnan ytiiosan kihfakunnasta ( ninilehti ) Henkikirja vuodetta 1693. 62
ja pitii jiinhistorioista tai esim. naakunta-arkiston luettelosta. Kaupunkien henkikirjat saattavat o11a niiden maistraattien arkistoissa, eivdtk6 ole kaikki sailyneetkaan. Niita ei aina o1e siirretty maakunta-arkistoon, vaan ovat kaupungin omassa arkistossa. Trillaisessa tapauksessa niitd ei rnyd' skddn liiydy mikrof ilni1te. Henkikirjat on siis mikrofilmattu niiden alkamisajankohdasta vuoteen 1809 saakka. Filmirullien numerot kihlakunnittain liiytyvzit jo edelliimainitusta luettelosta. Joidenkln liiiinien henkikirjoja on filmattu nuorennaltakin ajalta 5 vuoden vdleln aina vuoteen 1860 saakka. Ndiden rullien numerot lciytyvrit toranssiluettelosta'r, eli Luettelo yleisarkistojen kdyttdkopioista. Tiimdn luettelon julkaisemlsen (v. 1982) jdlkeen mahdollisesti filmatuista nuoremrnista henkikirjoista tiedot ldytynevdt valtionarklstosta. Hdmeenlinan rnaakunta-arkistossa on henkikirjamikrofilmit HdmeenlZidnin osalta vuosilta 1634-1808. Muiden maakunta-arkistojen suhteen tilanne lienee sama. Valtionarklstossa on koko maata kdsittiiviit kokoelmat henkikirjamikrofilmejd edelldmainitulta ajalta. Aivan viime aikoina on alettu filmata korteille vuosien 1960-92O vdlisen ajan henkikirjoja 0:aan ja 5:een pddttyviltd vuosilta. Tyct on aloitettu itdisen Suomen l6iineistzi, koska niiden alkuperdiset henkikirjat ovat runsaasta kdytcistd johtuen kulumassa loppuun. Osa niistii on jo kdyttcikiellossa tzirndn vuoksi. Koko maan osalta filmaus saataneen suoritetuksi vuoteen 1998 mennessd. Ldntisen Suomen henkikirjat ovat asutuksen yleisluettelon ansiosta sddstyneet pa r emmln kulutukselta. Nuoremman ajan henkikirjoja, joita ei o1e mikrofilmattu, vol tutkia alkuperdisind maakuntaarkistoissa tai valtionarkistossa. M-A:ssa olevat henkikirjoittajien arkistoista perdisin olevat henkikirjat ovat melko epiiselvid konseptikappaleita. Kannattaa katsel- 1a lddninhallituksen arkiston puolelta olevia puhtaaksikirjoitettuja kappaleita, nikdli niitd tutkittavalta ajalta sielta lijytyy. Valtionarkistossa ovat kamarikollegioon ja senaattiin aikanaan liihetetyt puhtaaksikirjoitetut kappaleet tutkijoiden kiiytettdvissd. (Lukuunottamatta tietenkin kiiyttcikiellossa olevia. ) Henkikirjoihin tutustuu ehkti parhaiten siten, etta alkuun ottaa tutkittavakseen henkikirjan sellaiselta vuodelta, jolta on olemassa rlppikirjakin. Vertaamal- 1a niissd olevia tietoja toisiinsa pddsee perille nilden eroavaisuuksista. Henkikir jamikrof ilmirul lissa on yleensd rnuutakin leiiinintillen aineistoa, jos on aikaa ja taitoa katsell-a niitii, saattaa tehdd tavallaan kuin sivutuotteena m e r k i t t ii v i ii k i n m i e 1 e n k i i n t o i s i a ldytdjii. Niihin ei o1e mahdollista tdmdn esityksen puitteissa ldhemnin Duuttua. Millaisia ovat henkikir j at? eri aikakausien Ensimmdisten vuosien henkikirjat ovat oaooien r_rr--" laatimia luetteloita seurakuntansa yli 12 vuotiaista jdsenistii. Luettelo etenee kylittiiin ja taloittain. 0riveden vuoden 7634 henkikirjassa on miesten nimet vasemmalla puo1e11a, naisten oikea11a. (Kuva 2). Kun henkikirjoitus tuli vuodesta 1652 1 thtien manttaalikomissaarien tehtevaksi, he laativat aluksi ne suurin piirtein samoin kuten papitkin olivat sen tehneet. Ajan mittaan tuli sarakejakoa sivui11e. Vasemmalla kyleinninisarake, keskelld leved nimisarake, oikealla kaksl kapeata saraketta 16 ja 12 dyrin henkirahan naksanei11e. (Kuva 3). sonvihan jdlkeen sarakejakr.r on muuten ennallaan, Paitsi nyt rnaksettiin kolmen suuruista henkirahaa. Kalleimman 24 dyrid rnaksoivat s:idtylaiset ja lampuodit, 6 iiyriii rusthollarit, varakkaimrnat talo1liset, pitd jdnkdsltyciliiiset ja rakuunoiden vaimot. 63
W.*t &n5r _ u Wih.frrury.1 f*r &-dr-.g:' 64tr*l d.tqrya 6fi1!!"*:i?;. +; 44 q,..) frih frik q"il t+ daj zl,y-,,t:.-' ai-,. L: l.-i:: t.-..;.'-i.l u.v1..'ti.'ar'- Kuva 2. Oriveden henkikirjaa vuodetta 1634 Laasofan ja LYYtikkdldn kylistii 'F)L,io 'ryr,+:a f gf/&/*--^^" #* c 9,, Kuva 3. Oriveden henkikir ian atku vuodelta 1652,
Ndihin aikoihin tulee mviis talonnume r o sarake (maakirjanumero ). 1700-1uvun loppupuo1e11a tulee henkikirjoihin talon nimisarake ja oikeaan reunaan sarake, johon on merkitty, mihin talon verot. menevdt, jos ne menevdt muualle kuin kruunulle. (Kuva 4). Vuoden L776 rahanuudistuksen jdlkeen henkirahan maksuluokat ovat: 12, 8 ja 6 killinkid. Vuosisadan 1opu11a henkirahasta vapautetut vain lukumddrzinii omissa sarakkeissaan, ei endd heiddn nimiddn. Vuodesta 1800 ldhtien tulevat ylellisyysverosarakkeet henkikirjoihin, mitkii nyt ovat muutenkln tiedoiltaan rikkaimmillaan. Kun nyt taas ovat henkirahasta vapautettujen nimet mainittu, sarnoin ut1j'*- x vapautuksen peruste, ika, sairaus tai muu. Viiestijn jaottelusarakkeet suurinpiirtein ennallaan. Nyt ndhdddn henkikirjoista mycis talon maanluonto: 01iko se vero- e1i perinttitalo, kruununtila va1 rdlssiii. Samoin on sarake torpparien taksvdrkkipdiville viikossa. Ylellisyysverosarakkeet ovat : Tupakkaa kdyttiivdd rahvasta. kkunavero: kaksi saraketta. a, 1 killinki 6 runstykkid ( seiaityliiiset ) a. 6 runstykkid (rahvas) Metsastyskoiria ( jalorotuisia metsdstyskoiria) Ainnol ir. lmn' -..,r1na1sra vaunuja Avonaisia vaunuja Kuomullisia kiese id ( sddtyldiset ) Rahvaan ajelukdrryjd (klese jri ),/, 4.tu /4/, fr-14 :4,,z,vaA-z+u4rz, ffirqr*e) ^16. J-l rz e'-so P,r.;7:';. '4zr,ft'ir%,/.,/ / l '7-. tt a,1., nh/o r'--::-l/*2' a'a-y*f-4'-,b x --i -.r. -r-i l.l l9 ie,, '/. f--1?' 1?.i/ r 4. i! Kuva 4. Pirkkalan henkikir ian alku vuodelta 1777 [r -i
Erditd esinerkkejd Taskukellot : Kultaiset Muuta rnetallia olevat Korttlpelloikeuden saaneet. Ratsurniesten ja sotilalden vaimoja, jotka kdyttdvdt silkkivaatteita. (44trrl4i cot saivat tupakoida ilman veroa, mutta jos rahvaan mies sortul tdhdn paheeseen, kruunun taholta o1i katsottu hyvdksi mddriitii siitd hdnelle vuosittain maksu. Kun verrataan silloisia asukasmddris ja tupakkaa kiiyttdvlen yhteissummaa, voidaan ^^r'^^ radneot ^!+ x gll@ -hes Ldl--- nrrol ef tavsi- ikdlsistd miehistd o1i tupakankaiyttei jiii. Lasi-ikkunoita, joista sdaityldiset maksoivat korkearnman taksan mukaan kuin yhteinen kansa, o1i tavall-isissa maataloissa 6-8 kappaletta. Siiiityldisillii joskus enemmiinkin. Rustholleissa Ja kartanoissa saattoi o11a jopa 20 ikkunaa. Torpissa ja itsellisrncikeissd ikkunoita oi 2-4, joskus ainoastaan yksi tai ei yhtddn. Silloin o1i tietenkin kysymys savrrni rt'i sth - ioita tuohon aikaan vlera Ky-Lra.toytya. Jahtikoiria ei esimerkiksi 0rivedelld eikd Teiskossa o11ut lainkaan, Kangasalla, MessukylSssd ja Lempiiiil6ssii aivan muutarna. Tavallisista talonvahdeista verottaja ei o11ut kiinnostunut. Ajopeleistd seke umpi- ette avonaiset vaunut olivat harvinaisia seudullamme. Vain Kangasalan, Lempddldn ja Pirkkalan suurlssa kartanoissa niitd o1i muutama. Kiesejd o1i yleense kaikilla DOdLJrdl-rad, samoln ki rkkoe1i ajelurekid, jotka rinnastettiin avonalsiin varrnuihin verotuksessa. Muutarnilla varakkaimmilla ta1o11isi11akin o1i kiesejd. Taskukello o1i harvinalnen kalleus siihen aikaan, esim. 0rivedeltd niitd o1i ilmoitettu v. 1807 kahdeksan kappaletta, niistd yksl o1i kultainen. Ke11ot olivat yhtd lukuunottamatta siieityliiisten ha11ussa. 66 Korttipelioikeus o11 vain muutama11a sddty1dise116 kussakin pitdjdssd. Esimerkiksi 0rivedellei nimismies Wa11deni11a ja llppumies ngmannilla. Jostakin syyste kruunu ei katsonut hyvdllzi silmeillii sotilaiden vaimojen koreilua vaatteilla, muiden henkildryhmien pukeuturniseen se ei teihdn aikaan verotukselllsesti puuttunut. Ndrnd vaimoparat joutuivat maksamaan vuosittaisen veron, jos kiiyttivdt silkkivaatteita. Miltei kaikki sotilaiden vainot olivat saaneet ruksin tdhdn sarakkeeseen. Seatylalset antoivat henklkirj o t u s i 1 n o i t u k s e n s a k i r j a 1 1 i s e s t i vuodesta 1800 alkaen. Henkikirjoittaja silrsl niistii tiedot kihlakunnan henkikirjaan. (Kuva 5\ Autonomian ajan henkikirjat Veniijdnvallan tultua ylellisyysveixx,,a+ ^^i^ ^^-^;- -jil rol Jaavaf pols, samoln nlaoen sarakkeet henkikirjoista. (Kuva 6.) Henkirahan maksuluokka iako on ennallaan, maksu nyt kuitenkin kopeekkoina. 36, 24 ja 18 kopeekkaa. Vuosisadan alkupuoliskolla mainitaan henkirahasta vapautetutkin nimellii. Loppupuolella a1aikdisten fasten nimet jziiiveit pois, esiintyvdt vain lukurnddrdnd sarakkeessa. Uusina sarakkeina tulevar: Paloviinan poltto-oikeusmaksu ( 1866 saakka ). Sekd Linna-apu ja LSSkintdrahasto-sarakkeet. 1840-1uvu11a tulee sarake taloista maksettaville teiniraho111e. Niiihin aikoihin alkavat - j 'r j:- r-..f :+ r11a aakkos j?ir jes_ PaLoJolr ^ylol ( tyksessd henkikirjoissa. 1860-1uvu11a henkiraha aletaan maksaa markkoina. Miehet 2 markkaa ja naiset 1 markan, nyt siisdystd riippumatta kaikilta sama naksu. Vuosisadan 1oppupuo1e11a henkilciryhmdsarakkeet vdhenevdt, eri ryhmis on yhdistetty toisiinsa. Viimeistiiiin 1890-1uvu11a tulevar valmj.iksipainetut henkikirjat, ioissa sarakkelden nimet suomenkie1e11d. Niiden lukemisessa
'7' :wa: Vz J; 1';#iWlftlru /2a{.fr. /u /a, /.?;(.,fr ttn, il orf,rrrr4 ( r?. t /,fl.rrzorz/nl iy;gnrj "l lu*,{tr /gadtwa,fio*,ffifu Kuva 5. SdetyTeisen antana henkikirioitusitnoitus vuonna 1806' {i..tt,ti.rti.ll.ll ll i!l i1 j'. ti :i ll lt, 1.. ti t ':..l.i i t,fi..fi b/
ei liene eniid ongelmia. Loppuyht eenveto Kaiken tdmdn jiilkeen voitaneen kysyei uudelleen, mitii henkikirjat kertovat. Ne kertovat vuodesta 1634 liihtien, slis monesti ldhes sata vuotta vanhemmalta ajalta kuin kirkonkirjat, esivanhempi.ernme ja heiddn perheen jdsentensd nirniii. Ja niiin niiden avu11a voidaan. fi 6f\r'i n rajoituksin, korvata puuttuvat kirkonkirjat. Henkikirjat 1600-1uvu11a ja vield pitkdlti 700-1 u v u 1 1 a k i n, olivat valn luetteloita henkirahan maksaneista henkiliiistii. Mutta 1700-1uvu1ta ldhtien niistii saadaan my6s taloien nimii^ tict-oa niiden koosta ( m a n t t a a 1 i 1 u v u s t a ), m a a n 1 u o n n o s t a sekd talosta ja sen asukkaista eri alkakausina rnaksetuista erilaisista veroi-sta ja naksuista. /r,,,{rr[' i"s, Samoin 1700-1uvun loppupuolelta ldhtien saadaan ajoittain muidenkin kuin henkirahan maksaneiden nimiii. Maksusta vapautuksen perustelurnerkinnd t ovat tutkijalle arvokkaita. ( kzi, sairaus, ruumiinvika ja muut mahdolliset tiedot ). 1800-luvun alun henkikirjoista saanne ylellisyysveromerkintcijen ansiosta tietoja silloin eliineiden esivanhempiernme elinja asumistavoista, heidiin mahdollisista kulkuneuvoistaan, kenties p u k e u t u m i s e s t a k i n. Kaikenkaikkiaan siis paljon se11ai-sta arvokasta tietoa, jolla voimme rikastuttaa ja eldvciittdii onaa tutkimustamne. etta se ei o-l1sa pelkkaa n].mren Ja palvamaarlen luetteloa. Siis ky11ri henkikirjat voivat kertoa paljonkin, jos vain niiden 1ukija11a on runsaasti aikaa, harrastusta ja taitoa yrnrniirtdii niiden sanoma. //2J aauard,: ) J',1 A ll 68 Kuva 6. Henkikir ja Satakunnan kihlakunnasta Hiineen Tdiinissii v.1823