ROHTOSARVIAPILA (TRIGONELLA FOENUM GRACUM)

ROHTOSARVIAPILA (TRIGONELLA FOENUM GRACUM) Sisältö 1 Rohtosarviapila: modernin lääketieteen ja perinteisen tiedon leikkauspisteessä... 2 2 Vaikutus diabetekseen... 3 2.1 Vaikutus diabeetikkojen verensokeriin... 4 2.2 Suoja diabeteksen aiheuttamia vaurioita vastaan... 5 2.3 Vaikutus veren rasva- ja kolesterolitasoon... 6 2.4 Vaikutus diabetekseen yhdistelmissä... 7 2.5 Rohtosarviapilan diabetekseen vaikuttavia aineita... 7 3 Vaikutus syöpään... 8 4 Antioksidanttisuus ja suoja myrkkyjä vastaan...10 4.1 Suoja myrkkyjä vastaan...11 4.2 Suoja syöpälääkkeiden sivuoireita vastaan...11 5 Testosteronitasojen nostaminen...12 6 Urheilu ja lihasvoima...12 7 Painonhallinta...13 8 Rohtosarviapilan muut mahdollisuudet...15 8.1 Parkinsonin tauti...15 8.2 Kuukautiskipu ja munarakkulasairaudet...15 8.3 Allergiat ja hilse...15 8.4 Maidonlisääjä...15 8.5 Tulehdukset ja niveltulehdukset sekä reuma...16 8.6 Masennus...16 8.7 Ihovaikutukset...16 8.8 Muita vaikutuksia...16 9 Turvallisuus ja haittavaikutukset...17 9.1 Turvallisuus...17 9.2 Yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa...17 9.3 Terveysvaikutukset raskaana oleville...18 9.4 Vaikutus luustoon...18 9.5 Allergisuus...19 10 LÄHTEET...19 1

1 Rohtosarviapila: modernin lääketieteen ja perinteisen tiedon leikkauspisteessä Rohtosarviapila (Trigonella foenum graecum) on palkokasvi, joka tunnetaan myös nimellä sarviapila. Se kasvaa noin puolimetriseksi ja tuottaa noin 8 10 cm pitkän palon. Vaikka monet tuntevat rohtosarviapilan lähinnä maustekasvina, sitä on käytetty tuhansia vuosia perinteisessä lääketieteessä, ja myös nykytutkimus on tunnistanut sen potentiaalin. Siinä mielessä se toteuttaa hyvin Hippokrateen noin 2500 vuotta sitten lausumat sanat Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokasi. Rohtosarviapilalla on monia erilaisia ominaisuuksia, joita on tutkittu hyvin aktiivisesti. Yadav & Baquer (2014) toteavat tutkimuksessaan, että rohtosarviapila on antidiabeettinen, kolesterolia laskeva, veren lipiditasapainoa korjaava, antioksianttinen, maksaa suojeleva, tulehduksia ehkäisevä, antibakteerinen, sieniä ja kasvaimia tuhoava sekä syöpää ehkäisevä. Rohtosarviapila sisältää steroidaalisia saponiineja, ravintokuitua, antioksidantteja, aminohappoja (kuten 4- hydroksyisoleusiinii, jolla on antidiabeettisia, kolesterolia ja kohonnutta verensokeria alentavia vaikutuksia). Yksi tärkeä komponentti on diosgeniini. (Alshatwi ym. 2013.) Rohtosarviapilan mahdollisia terveysvaikutuksia on vaikea pitää vain perinteisen lääketieteen optimismina, sillä esimerkiksi lääketieteellisestä PubMed-tietokannasta löytyy yli 800 tieteellistä artikkelia kasvin vaikutuksista. Rohtosarviapilan mahdollisista vaikutuksista kertoo omaa kieltään se, että sitä on käytetty pitkään perinteisessä lääketieteessä ympäri maailmaa. Rohtosarviapila on yksi varhaisimmista tunnetuista lääkekasveista. Sitä on käytetty pitkään lääkkeenä muun muassa Aasiassa, Afrikassa ja Välimeren maissa. (Mebazaa ym. 2009; Naidu ym. 2011.) Alun perin käyttö lienee alkanut muinaisessa Egyptissä (Forouhar & Sack 2012). Alshatwi ym. (2013) listaavat, että rohtosarviapilaa on käytetty lääkkeenä diabetekseen, korkeaan kolesteroliin, tulehduksiin, ruuansulatusoiresiin sekä kasvaimia vastaan. Erityisesti on huomattava, että rohtosarviapilaa on käytetty diabeteksen hoitoon hyvin monissa perinteisissä lääketieteellisissä järjestelmissä: Ayurvedassa eli perinteisessä intialaisessa terveydenhoitojärjestelmässä (Sudha ym. 2011; Rizvi & Mishra 2013), perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, (Xie ym. 2011), islamilaisessa ja kreikkalais-arabialaisessa maailmassa (Kadan ym. 2013), Etelä-Afrikassa (Hamza ym. 2012), Länsi-Bengalissa (Bera ym. 2013), Pakistanissa, Sri- Lankassa (Marwat ym. 2014) sekä Turkissa (Parildar ym. 2011). Rohtosarviapila ei ole hävinnyt eri maiden kansanlääketieteestä. Sen nykykäytöstä on yksityiskohtaisia selostuksia niin Bangladeshista (Ocvirk ym. 2013), Egyptin Aleksandrian (Khalil ym. 2013) ja Beni-Suefin alueilta (AbouZid & Mohammed 2011), Palestiinasta (Ali-Shtayeh ym. 2012) kuin Intiastakin (Tripathi & Chandra 2010). Samoin se on Marokon Oriental-alueen yksi käytetyimmistä yrteistä (Jamila & Mostafa 2014). (Ks. myös Shojaii ym. 2011) Samoin Saadian ym. (2013) haastattelussa kaksi kolmesta saudiarabialaisista naisesta käytti rohtosarviapilaa yhdessä inkiväärin ja maustekuminan kanssa heti lapsen synnyttämisen jälkeen. Rohtosarviapila on itsessään myös ravinnepitoista. Se on hyvä kalsiumin ja magnesiumin suhde, ja siinä on muita hivenaineita (mangaani, rauta, kupari, sinkki), joilla voi olla merkittävä rooli immuunijärjestelmän kannalta (Szentmihályi ym. 2013). Lisäksi rohtosarviapila on todettu hyväksi proteiininlähteeksi (Feyzi ym. 2014). 2

Rohtosarviapilalla on myös luovia käyttötarkoituksia. Sitä on voitu käyttää myös leivonnassa jauhoon sekoitettuna (Madar 1987; Metwal ym. 2011). Roberts (2011) havaitsi, että jauhojen sekaan voi sekoittaa 8 10 % rohtosarviapilajauhoa, ja taikinasta on mahdollista leipoa esimerkiksi leipää, pizzaa, muffineja ja kakkuja. Rohtosarviapilalisä lisää leivosten kuitupitoisuutta, sillä kasvin siemenissä on 45,4 % ravintokuitua (32 % liukenematonta, 13,3 % liukenevaa). Rohtosarviapilaa on myös tutkittu lupaavana lääkkeiden kapselointiaineena, joka päästää tasaisesti lääkeaineita elimistöön (Hefnawy & Ramadan 2011; Kumar & Babu 2014). Kaiken lisäksi sitä on kokeiltu myös eläinrehuna (Naseri ym. 2013; Zenter ym. 2013). Rohtosarviapilasta voidaan tehdä liuoksia erilaisilla liuottimilla (vesi, alkoholi, jne. Ks. Sudha ym. 2011) Kuivaaminen on myös yksinkertainen tapa säilöä yrttiä, ja se säilyttää hyvin bioaktiiviset aineet (Gupta ym. 2013). HUOM! Vaikka tässä artikkelissa esitetään rohtosarviapilaan liittyvää tutkimusta, tässä ei esitetä terveysväitteitä. Tutkimustulokset edustavat tutkimustuloksia, eivät esimerkiksi EFSA:n kantaa kasviin. Rohtosarviapila ei ole lääkeaine, eikä sitä voi käyttää minkään sairauden diagnosoimiseen, hoitamiseen, parantamiseen tai ehkäisemiseen. 2 Vaikutus diabetekseen Diabetes on sairaus, jolla on merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Se on myös sairaus, joka lisääntyy jatkuvasti. Vuonna 2013 maailmassa oli noin 347 miljoonaa diabeetikkoa (Medagama & Bandara 2014). Arviolta noin 5,4 % maapallon väestöstä sairastaa diabetestä 2025 vuoteen mennessä. (Patel ym. 2012; ks. myös Ballali & Lanciai 2012) Suomessa lasten 1-tyypin diabetes on yleisempää kuin missään muualla maailmassa. 2-tyypin diabetes lisääntyy koko ajan maailmalla, ja yhä nuoremmat ikäryhmät kärsivät siitä. Samoin 2- tyypin diabetes osoittaa merkkejä periytyvyydestä: jos toisella vanhemmalla on 2-tyypin diabetes, on sairastumisriski noin 40 %. Jos molemmilla vanhemmilla on sairaus, sairastumisriski on jopa 70 %. (Diabetesliitto 2015.) Suomessa diabeteksen hoidon vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yli 11 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista, ja siitä aiheutuneet lisäkustannukset noin 6 % (Kangas 2005; ks. myös Jarvala ym. 2007, jonka arvio on hieman matalampi). Diabeteksen ehkäisy ja hoitaminen ovat siis jo kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti merkittäviä pyrkimyksiä. Tällä hetkellä on suuri tarve uusille diabeteslääkkeille, koska olemassa olevat diabeteslääkkeet ja lisäinsuliini aiheuttavat joillekin sivuoireita. Rohtosarviapilaa käytetään maailmanlaajuisesti erilaisissa kansanlääketieteissä diabeteksen hoitoon, joten sillä saattaa olla potentiaalia erilaisten diabetekseen liittyvien tilojen lievittämisessä (Medagama & Bandara 2014). Tämä on herättänyt myös tutkijoiden mielenkiinnon, ja tähän mennessä on suoritettu huomattavia määriä kokeita, joiden tulokset puoltavat sitä, että rohtosarviapilalla saattaa olla positiivinen vaikutus kohonneeseen verensokeriin ja diabetekseen liittyviin oireisiin. (Näin toteavat Madar 1987; Madar ym 1988; Broca ym. 2004; Talpur ym. 2005; Raju & Bird 2006; Lu ym. 2008; Bawadi ym. 2009; Kassaian ym. 2009; Tripathi & Chandra 2009; Hamden ym. 2010; Hasani-Ranjbar ym. 2010; Moorty ym. 2010a; Moorty ym. 2010b.; Shakib ym. 2010; Tripathi & Chandra 2010; Al-Matubsi ym. 2011; Hamden ym. 2011; Kaur ym. 2011; Middha ym. 2011; Muraki ym. 2011a; Muraki ym. 2011b; Shojaii ym. 2011; Sudha ym. 2011; Thomas ym. 2011; Uemura ym. 2011; Vaez Mahdavi ym. 2011; Ballali & Lanciai 2012; Forouhar & Sack 2012; Haeri ym. 2012; Hamza ym. 2012; Khan ym. 2012; 3

Kumar & Sinha 2012; Kumar ym. 2012a; Kumar ym. 2012b; Muraki ym. 2012; Puri ym. 2012; Sankar ym. 2012; Zhou ym. 2012; Al-Amoudi ym. 2013; Haritha ym. 2013; Kadan ym. 2013; Marzouk ym. 2013; Yu ym. 2013; El-Wakf ym. 2014; Jin ym. 2014; Joshi ym. 2014; Maurya ym. 2014; Naidu ym. 2014; Rawat ym. 2014; Saravanan ym. 2014; Sharma & Choudhary ym. 2014; Swaroop ym. 2014). Samoin on julkaistu monta review-artikkelia eli artikkelikatsausta, jotka ovat päätyneet siihen, että vaikutus ei esiinny vain yksittäisissä tilanteissa (Roberts 2011; Prabhakar & Doble 2011; Suksomboon ym. 2011; Deng 2012; Moona ym. 2014; Kouzi ym. 2015). Eläin- ja koeputkikokeissa teho on osoitettu huomattavan selkeästi. Osa artikkeleista on varovaisempia tehdessään laaja-alaisia väitteitä yrtin tehosta ihmisillä, mutta osa uskoo merkittävään vaikutukseen (Smith & Clinard 2003; Patel ym. 2012; Neelekantan ym. 2014; Yadav & Baquer 2014) Tutkimuksissa on esitetty, että rohtosarviapila vaikuttaa diabetekseen pääasiassa kolmella pääalueella: tutkimuksissa se on laskenut kohonnutta verensokeria, palauttanut veren kohonneita rasva-arvoja ja suojannut elimistöä vaurioilta, joita veren kohonneet sokeri- ja rasvapitoisuudet aiheuttavat. Joissakin yhteyksissä rohtosarviapilan on havaittu jopa korjaavan jo aiheutuneita kudosvaurioita. (Ks. esimerkiksi Kaur ym. 2011; Sudha ym. 2011; Khan ym. 2012; Al-Amoudi ym. 2013; Haritha ym. 2013; Kadan ym. 2013; Sharma & Choudhary ym. 2014). 2.1 Vaikutus diabeetikkojen verensokeriin Monet tutkijat ovat hyvin optimistisia rohtosarviapilan vaikutuksesta kohonneeseen verensokeriin. Smith & Clinard (2003) kävivät läpi suuren määrän tutkimusta erilaisista verensokeria laskevista yrteistä ja valmisteista ja totesivat, että voimakkain tieteellinen evidenssi on alfalipolihapolla ja rohtosarviapilalla. Samoin Neelekantan ym. (2014) päätyivät tuoreessa tutkimuskatsauksessaan siihen, että rohtosarviapilalla on tutkimuksissa ollut vaikutusta diabeetikkojen verensokeritasoihin. Lisäksi Prabhakar & Doble (2011) huomauttavat, että rohtosarviapilan vaikutuksista on johdonmukaista evidenssiä. Samoin Deng (2012) totesi, että rohtosarviapila on osoittanut verensokeria laskevaa potentiaalia diabeetikoilla. Samaa esittävät Suksomboon ym. (2011), Patel ym. (2012) ja uusimpana Kouzi ym. (2015). Myös Moona ym. (2014) havaitsivat, että kasvilla on voimakas potentiaali vähentää sokerihemoglobiinia (HbA1c). Yadav & Baquer (2014) listasivat, että rohtosarviapila on kaiken kaikkiaan antidiabeettinen, kolesterolia laskeva, veren lipiditasapainoa korjaava, antioksianttinen, maksaa suojeleva, tulehduksia ehkäisevä, antibakteerinen, sieniä tuhoava, kasvaimia tuhoava ja syöpää ehkäisevä. Vaikka monet ovat hyvin positiivisia vaikutuksen suhteen, toiset arvioijat toivovat vielä laaja-alaisempia tutkimuksia aiheesta (Morelli & Zoorob 2000; Prabhakar & Doble 2011; Suksomboon ym. 2011; Neelekantan ym. 2014). Tutkimusta on tehty jo suhteellisen pitkään. Madar ym. tekivät jo vuonna 1988 tutkimuksen, jossa rohtosarviapilan vaikutusta mitattiin diabeetikoilla, joiden ei tarvitse ottaa insuliinia. 15 g annos rohtosarviapilan siemeniä laski merkittävästi aterianjälkeistä verensokeria. Tutkijat olettivat, että ainakin tällaisille potilaille rohtosarviapilasta voisi olla hyötyä. Tämän jälkeen on tehty monia tutkimuksia. Esimerkiksi Iranissa tehtiin vuonna 2009 tutkimus, johon osallistui 24 2-tyypin diabeetikkoa. He ottivat päivittäin 10 g rohtosarviapilaa 8 viikon ajan. Se laski osallistujien paastoverensokerin 182:sta 136:een ja vähensi triglyseriditasoja 245:stä 172:een. (Kassaian ym. 2009.) Samana vuonna tehtiin Jordaniassa tutkimus, johon osallistui 160 2-tyypin diabeetikkoa. Tutkijat havaitsivat, että 5 g rohtosarviapilaa hillitsi verensokerin kohoamista vielä 2 tuntia ruokailun jälkeen. (Bawadi ym. 2009.) Samanlaisia tuloksia saivat mm. Shakib ym. (2010), kun he 4

syöttivät terveille koehenkilöille leipää, jossa oli rohtosarviapilaa mukana. Ruuanjälkeinen verensokerin nousu oli hillitympää kuin niillä, jotka söivät tavallista leipää. Lu ym. (2008) tekivät testin, johon osallistui 69 2-tyypin diabeetikkoa, joiden verensokeria ei saatu kontrolloitua riittävästi suun kautta annetulla sulfonyyliurealääkityksellä. Osallistujat jaettiin kontrolliryhmään (23 osallistujaa) ja testiryhmään (46 osallistujaa). Tutkimuksessa rohtosarviapilalla oli selkeä vaikutus paastoverensokeritasoihin, aterianjälkeiseen verensokeriin kaksi tuntia syömisen jälkeen, glykosyloituun hemoglobiiniin sekä kliinisiin oireisiin. Muutoksia ei tapahtunut kehon massassa, maksan tai munuaisten toiminnassa. Tutkijat eivät nähneet syitä pitää hoitoa terveydelle haitallisena. Rohtosarviapilan verensokeria mahdollisesti laskeva vaikutus on todettu myös eläimillä ja laboratorioissa tehdyissä koeputkituloksissa (in vitro -tutkimukset). Madar totesi jo vuonna 1987, että rohtosarviapilajauheen antaminen vähensi ruokailun jälkeisen verensokerin määrää diabeettisilla rotilla. Myös esimerkiksi Thomas ym. (2011) toteavat yleisesti, että rohtosarviapila laskee eläimillä verensokeria ja kolesterolia. Talpur ym. (2005) totesivat, että rohtosarviapila vaikutti diabeettisilla rotilla insuliiniherkkyyteen. Heidän kokeissaan rottien kohonnut systolinen verenpaine laski. Muraki ym. (2011a) huomasivat, että rotilla, jotka saivat ruokavaliostaan paljon sokeria ja rasvaa, rohtosarviapilan antaminen (0,5 g/painokilo) laski paastoinsuliinin tasoja, seerumin insuliinia ja insuliiniherkkyyttä kontrolliryhmään verrattuna. Myös rohtosarviapilaa saaneiden rottien maksat olivat paremmassa kunnossa, eli niissä oli vähemmän triglyseridejä, kokonaiskolesterolia, vapaita rasvahappoja sekä fosfolipidejä. Sankarin ym. (2012) kokeessa rohtosarviapila palautti diabeteksestä kärsivien rottien verensokeritasot lähes normaaleiksi. Roberts (2011) teki kokeen rohtosarviapilakuidulla ja totesi, että se laskee ruokailunjälkeistä verensokerin nousua ja veren kolesterolitasoa. Hamza ym. (2012) tutkivat hiiriä, jotka saivat hyvin rasvapitoista ruokaa, ja huomasivat rohtosarviapilan siemenuutteen estävän diabeteksen kehittymistä. Samoin he huomasivat, että diabeteksesta jo kärsien hiirien veriarvot parantuivat huomattavasti. Kokonaisuudessaan rotilla ja koirilla on osoitettu merkittävää verensokeritasojen laskua ja insuliinitasojen tasaantumista (katso mm. Grover ym. 2005; Hamden ym. 2010; Forouhar & Sack 2012; Joshi ym. 2014). 2.2 Suoja diabeteksen aiheuttamia vaurioita vastaan Suomessa tehtiin vuonna 2005 laaja diabeteskartoitus. Siinä todettiin, että 1-tyypin diabetekseen sairastumisesta laskien kolmenkymmenen vuoden kuluessa yksi viidestä oli kuollut diabeettisen nefropatian eli munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa. (Finne ym. 2005.) Myös Sayed ym. (2012) mainitsevat, että diabeettinen nefropatia on pääsyy diabeetikkojen sairaalloisuuteen ja kuolemaan. Hyperglykemia eli liian korkea verensokeri liittyy diabetekseen, ja se lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä (Deng 2012). Lisäksi diabetekseen kuuluu suuri määrä elimistössä olevia vapaita radikaaleja ja antioksidanttientsyymien laskenut toimintataso. Tästä on seurauksena soluvaurioita. (Kumar ym. 2012.) Diabetes on osaltaan oksidatiivisen stressin häiriö, joka vaurioittaa kudoksia, kuten silmiä, munuaisia ja maksaa (Tripathi & Chandra 2010). Tutkijat ovat yhtä mieltä, että diabeteksen aiheuttamien elinvaurioiden estäminen on tärkeää. Rohtosarviapila saattaa olla käyttökelpoinen tässä, sillä esimerkiksi Sayedin ym. (2012) kokeessa se 5

korjasi diabeteksestä kärsivien rottien munuaisten toimintaa. Rottakokeissa rohtosarviapilan on todettu olevan hyödyllistä verensokerin kontrolliin, mutta samalla myös tärkeiden elinten suojaamiseen diabeteksen aiheuttamalta oksidatiiviselta stressiltä. (Tripathi & Chandra 2010; Sankar ym. 2012). Tripathi & Chandra (2010) havaitsivat kokeesaan, että 30 päivän rohtosarviapilahoito toi diabeettisilla rotilla veren sokeriarvot melkein normaaleiksi. Samoin positiivisesta antioksidanttivaikutuksesta kertovia tekijöitä mitattiin rottien sydämestä, munuaisista ja maksasta. He totesivat, että rohtosarviapila suojasi tärkeitä sisäelimiä oksidatiiviselta stressiltä. Tripathi & Chandra (2009) toteavat toisessa kokeessaan, että oksidatiivinen stressi on suuressa roolissa diabeteksen synnyssä. Tästä syystä he tekivät kokeen, jossa diabeteksesta kärsivät rotat saivat rohtosarviapilan siemenjauhetta (9 g/painokilo). Ravintolisä laski merkittävästi kohonnutta paastoverensokeria, ja tämän lisäksi antioksidanttijärjestelmän avainentsyymit aktivoituivat. Tutkijat päättelevät, että rohtosarviapilasta olisi hyötyä diabeteksen hoidossa ja sydänvaurioita aiheuttavien vapaiden radikaalien torjumisessa. Myös Marzouk ym. (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila estää diabeteksen komplikaatioita. (Ks. myös Sankar ym. 2012) Rohtosarviapilan diabetekseltä suojaavaa vaikutusta on tutkittu monin tavoin. Jin ym. (2014) totesivat, että rohtosarviapila ehkäisee munuaisten vajaatoimintaa diabeettisilla rotilla. Kumar ym. (2012a) havaitsivat, että diabeetikkorottien aivoissa tapahtuneet, hyperglykemian aiheuttamat muutokset korjaantuivat rohtosarviapilahoidolla. Samaa totesivat Kumar ym. (2012b); he havaitsivat, että monet arvot palasivat lähelle normaalia. Myös Vaez Mahdavi ym. (2011) huomasi, että kuukauden ajan annettu rohtosarviapilauute paransi diabeettisten rottien verenkiertojärjestelmän toimintaa. Samoin Hamden ym. (2010) totesi, että rohtosarviapila suojaa kiveksiä diabeteksen muutoksilta. Edelleen Gupta ym. (2014) tutkivat diabeettisten rottien verkkokalvoja, ja totesivat, että rohtosarviapilan syöminen vähensi verkkokalvojen tulehdusta. Tutkijat olettavat, että rohtosarviapila saattaa suojella myös ihmisiä diabeteksen aiheuttamalta verkkokalvojen tuhoutumiselta. Myös erityyppisiä tutkimustuloksia on julkaistu. El-Wakf ym. (2014) tutkivat sitä yhteyttä, mikä nitraateilla on diabeteksen alkamiseen. He totesivat, että rohtosarviapila mahdollisesti estää nitraatin aikaansaaman diabeteksen alkamista. 2.3 Vaikutus veren rasva- ja kolesterolitasoon 2-tyypin diabetes liittyy yleensä metaboliseen oireyhtymään, johon kuuluvat kohonnut verenpaine, ylipainoisuus ja veren poikkeavat rasva-arvot. Monet tutkijat ovat havainneet, että rohtosarviapilalla saattaa olla vaikutusta myös veren rasvatasapainoon. Monissa kokeissa rohtosarviapila on laskenut diabeettisten rottien kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia (Hasani- Ranjbar ym. 2010; Reddy & Srinivasan 2011a; Roberts 2011; Belguith-Hadriche ym. 2013; Chaturvedi ym. 2013; Srinivasan ym. 2013). Myös Uemura ym. (2011) huomasivat kokeessaan, että rohtosarviapila auttoi diabeteksesta johtuvaan dyslipidemiaan (ks myös Al-Matubsi ym. 2011). Samoin monissa tutkimuksissa on havaittu, että rohtosarviapila laskee maksan triglyseridien määrää ja estää rasvaa kerääntymästä maksaan (Middha ym. 2011; Muraki ym. 2011b; Reddy & Srinivasan 2011b; Roberts 2011; Muraki ym. 2012; Yilmaz ym. 2013). 6

Raju & Bird (2006) havaitsivat tutkimuksessaan, että rohtosarviapilan siemenvalmiste laski merkittävästi ylipainoisten rottien maksan painoa. Kuitenkaan normaalipainoisilla rotilla vastaavia muutoksia ei tullut, joten tämä viittaa siihen, että rohtosarviapilauute vähensi triglyseridien kerääntymistä maksaan. Myös ylipainoisten rottien veriarvot paranivat kontrolliryhmään verrattuna. 2.4 Vaikutus diabetekseen yhdistelmissä Rohtosarviapilaa on tutkittu myös erilaisissa yhdistelmissä (lääkkeiden tai yrttien kanssa), ja valmisteilla on havaittu olevan verensokeri- ja lipiditasapainoon myönteinen vaikutus (Bera ym. 2013; Gauttam & Kalia 2013; Ghorbani ym. 2013; Manik ym. 2013). Vaikka tulokset ovat positiivisia, niitä ei voi suoraan määrittää rohtosarviapilan vaikutuksiksi, koska kyse on yhdistelmäaineista. Hamden ym. (2011) tutkivat Omega-3:n ja rohtosarviapilasta saatavien terpeenien vaikutusta diabeetikkorotille. Valmistetta saaneiden rottien glukoosi- ja tärkkelystoleranssi kasvoi. Samoin veriplasmassa ja maksassa glukoositasot, triglyseridit, kokonaiskolesterolimäärä sekä LDL-kolesteroli laskivat sekä HDL-kolesteroli nousi. Kumar ym. (2012) tutkivat rohtosarviapilan siemenjauhetta yhdessä natriumortovanadaatin kanssa, ja totesivat, että diabeetikkorottien veriarvot parantuivat merkittävästi. Kumar & Sinha (2012) yhdistivät Acarboseen, 2-tyypin diabeteksen säätelyyn käytetyn aineen, kolmen galaktomannaanin kanssa, joista yksi tuli rohtosarviapilasta. Tämä yhdistelmä vähensi tarvetta ottaa lääkettä niin usein. Samoin Yadav ym. (2013) ja Swaroop ym. (2014) tutkivat rohtosarviapilaa sisältävien yrttiyhdistelmien vaikutusta 2-tyypin diabetekseen, ja totesivat positiivisen vaikutuksen. 2.5 Rohtosarviapilan diabetekseen vaikuttavia aineita Rohtoapilassa on monia diabetekseen vaikuttavia aineosia, joita on tunnistettu. Yksi rohtosarviapilassa oleva aine on GII eli antihyperglykeeminen komponentti, joka voidaan puhdistaa siemenistä. Moorty tutki ryhmineen GII:n vaikutusta eri näkökulmista. He halusivat muun muassa selvittää, laskisiko aine verensokeria mahdollisesti liian alas. He antoivat kokeessaan diabetesriskissä oleville kaneille GII:tä seitsemän päivän ajan (50 mg/painokilo päivässä). Tutkijat havaitsivat, että kanien sokeritoleranssi parantui. Samoin he havaitsivat, että kanien paastosokerin lähtöarvot olivat melkein normaalit, eli aineella ei ollut vaikutusta arvoihin. Tutkijat päättelivät tästä, että GII ja rohtosarviapila eivät aiheuta hypoglykemiaa kaneilla, ja he olettavat, että vaikutusta ei tule myöskään ihmisillä. (Moorty ym. 2010a, Moorty ym. 2010b.) Moortyn tutkijaryhmän kokeissa GII osoittautui toimivammaksi kuin standardoitu lääkeaine, tolbutamidi. Tutkijat jatkoivat koetta periodikokeena ja havaitsivat, että kanien veriarvot pysyivät hyvinä, vaikka ne eivät saaneet jatkuvasti ainetta. Suuremmalla määrällä (100 mg/painokilo) 15 päivässä glykosyloitu hemoglobiini laski ja insuliini nousi normaalitasoille diabetesriskissä olevilla, lievästi diabeettisilla ja vaikeasti diabeettisilla kaneilla. Samoin muuttuneet verilipidit (TC, HDLC, TAG, PLs ja FFAs) palasivat normaalilukemiin. (Moorty ym. 2010a; Moorty ym. 2010b.) Omissa tutkimuksissaan Puri ym. (2011) huomasivat, että diabeteksen vaurioittama aiheuttamat vauriot haimassa parantuivat GII-hoidolla. Samoin maksa- ja munuaisarvot tulivat normaaleiksi hoidon jälkeen. Myös muutokset maksassa, sydämessä ja munuaisissa korjaantuivat. Toisessa tutkimuksessa tutkijat huomasivat, että palautuneet arvot alkoivat nousta vasta 15 päivää hoidon 7

lopettamisen jälkeen. Tämä osoittaa, että GII:sta ei tarvitse ottaa päivittäin sen jälkeen, kun veriarvot ovat normaalit tai lähellä normaalia. (Puri ym. 2012.) Diosgeniini on toinen rohtosarviapilan sisältämä aine, jolla on merkitystä diabeteksen kohdalla. Diabetestä sairastavila rotilla lihaksistossa ja munuaisissa hiilihydraattiaineenvaihdunnan avainentsyymien toiminta palautui lähelle normaalitasoa diosgeniinin avulla (Saravanan ym. 2014). Samoin Naidu ym. (2014) totesivat, että diosgesiini vaikuttaa kohonneeseen verensokeriin ja veriplasman ja kudosten lipidien dysregulaatioon. Saravanan ym. (2014) ennustavatkin, että tulevaisuudessa ainetta käytettäneen diabeteksen hoitoon enemmän. Myös rohtosarviapilan siemenistä saatava aminohappo (4-hydroksyisoleusiini) on osoittautunut diabetekseen vaikuttavaksi aineeksi. Kyseistä ainetta on tähän mennessä löytynyt vain rohtosarviapilasta (Haeri ym. 2012). Yu ym. (2013) ja Rawat ym. (2014) totesivat sen vaikuttavan kohonneeseen verensokeriin. Lisäksi Maurya ym. (2014) huomasivat aineen auttavan tulehduksiin ja palauttavan insuliiniherkkyyttä. Myös Haeri ym. (2012) havaitsivat, että 1-tyypin diabeettisilla rotilla aine vaikutti (annoksella 50mg/painokilo päivässä) neljässä viikossa. Veriplasman sokerit laskivat, ja kokonaiskolesterolit, HDL, LDL, triglyseridit ja ureahappotasot palautuivat eidiabeetikkojen tasolle. Aineella on siis merkittäviä, insuliinista riippumattomia vaikutuksia. Tutkijat olettavat, että kyseisellä aminohapolla olisi vaikutusta sekä 1- että 2-tyypin diabetekseen. (Ks. myös Broca ym. 2004) Myös trigonelliini on rohtosarviapilan vaikuttava, alkaloidinen komponentti. Zhoun ym. (2012) mukaan se laskee verensokeria ja veren lipidejä, suojaa hermosoluja, auttaa migreeniin, rauhoittaa, parantaa muistia, on antibakteerinen ja antiviruksinen sekä tuhoaa kasvaimia. (Ks. vaikuttavista aineista lisäksi Panda ym. 2013) 3 Vaikutus syöpään Lääkkeellisessä syöpähoidossa eli kemoterapiassa käytetyt lääkkeet eivät tuhoa vain syöpäsoluja, joten niiden sivuvaikutukset voivat olla hyvin voimakkaita. Syövät myös voivat kehittyä vastustuskykyisiksi erilaisille lääkkeille, koska solut ovat hyvin erityyppisiä, ja hoidon aikana tietyt, resistentit ryhmittymät voivat jäädä henkiin, kloonautua ja kasvaa. (Al-Haghri ym. 2012.) Tästä syystä rohtosarviapila on luontaisena aineena mielenkiintoinen tutkimuskohde juuri syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Rohtosarviapilan syöpää vastustava vaikutus on todettu hyvin monissa eri tutkimuksissa, erityisesti eläin- ja laboratoriokokeissa (Sur ym. 2001; Hisabami ym. 2003; Devasena & Menon 2003; Raju ym. 2004; Amin ym. 2005; Aggarwal & Shishodia 2006; Bhatia ym. 2006; Rai ym. 2006; Shishodia & Aggarwal 2006; Sebastian & Thampan 2007; Devasena & Venugopal Menon 2007; Aggarwal ym. 2008; Srinivasan ym. 2009; Shabbeer ym. 2009; Li ym. 2010; Sreeja ym. 2010; Chen ym. 2011; Khoja ym. 2011; Panghal ym. 2011; Al-Haghri ym. 2012; Chatterjee ym. 2012; Das ym. 2012; Jagadeesan ym. 2012; Kapoor 2012; Sung ym. 2012; Zhilenko ym. 2012; Ali ym. 2013; Al-Oqail ym. 2013; Alshatwi ym. 2013; Mohammad ym. 2013; Alsemari ym. 2014; Yamchi ym. 2014). On hämmästyttävää huomata, että kaikki tutkimukset puhuvat yhteen ääneen siitä, että rohtosarviapila vaikuttaa potentiaaliselta syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimukset ovat myös hyvin tuoreita, mikä kertoo toisaalta siitä, että rohtosarviapilan vaikutusta syövän hoidossa pidetään tällä hetkellä tutkimuksen arvoisena asiana. Yksiä optimistisimmista ovat Aggarwal ym. 8

(2008), jotka toteavat tutkimuskatsauksessaan, että rohtosarviapilan potentiaali syövän hoitamisessa on jo osoitettu. Rohtosarviapilaa on kokeiltu huomattavan monen erilaisen syöpätyypin tuhoamiseen laboratorioolosuhteissa. Shabbeer ym. (2009) havaitsivat, että rohtosarviapilauute tappaa rinta-, haima- ja eturauhassyöpäsoluja, mutta jättää terveet solut henkiin. Rohtosarviapilaa on kokeiltu myös moniin, spesifeihin syöpäsolulinjoihin. Kun tutkijat kokeilivat soijapapu- ja rohtosarviapilauutetta estrgeeniherkkään syöpäsolulinjaan MCF-7, he havaitsivat, että soijauute vahvistaa syöpäsolujen kasvua, mutta rohtosarviapilauute saa syöpäsoluissa aikaan solukuoleman (Sebastian & Thampan 2007). Alshatwi ym. (2013) käsitteli MCF-7 -rintasyöpäsoluja rohtosarviapilauutteella ja totesi, että 48 tunnissa 71,8 % syöpäsoluista oli kuollut. Samoin Khoja ym. (2011) huomasivat, että 50 μg/ml lius tuhosi 48 tunnissa 73,8 % syöpäsoluista. Tutkijat päättelevät, että voisi olla mahdollisuuksia rintasyöpäpotilaiden täydentäväksi hoidoksi. Samanlaisia tuloksia saivat myös Srinivasan ym. (2009), Sreeja ym. (2010), Alshatwi ym. 82013) ja Al-Oqail ym. 82013). Rohtosarviapilalla on havaittu olevan vaikutusta myös keuhkosyöpäsolulinjaan A549 (Mohammad ym. 2013; Rahmati-Yamchi ym. 2014), hiirillä MDA-231-solulinjan kasvainten kokoon xenoplantaatiokokeessa (Srinivasan ym. 2009), HEp-2 ja WISH-soluihin (Al-Oqail ym. 2013), Jurkatsoluihin (Al-Haghri ym. 2012), leukemiaan HL-60 (Hisabami ym. 2003), suolisyöpään HT-29 (Raju ym. 2004) sekä hepatosellulaariseen karsinoomaan HCC, joka on yleisin maksasyövän tyyppi (Li ym. 2010). Koko läpikäydystä uudesta tutkimustaineistosta huomattiin, että ainoa negatiivinen tulos oli, että rohtosarviapilasta eristetty protodioskiini ei vaikuttanut vatsasyöpään (KATO III; Hisabami ym. 2003). Tässäkään tutkimuksessa ei ollut kyse koko rohtosarviapilasta, vaan yhdestä siitä eristetystä, vähemmän tutkitusta aineesta. Das ym. (2012) antoivat rohtosarviapilan vaikuttavaa ainetta, diosgeniinia, yhdessä mustakuminan tymoquiniinin kanssa rotille, ja totesivat sen vähentävän syöpäkasvainten kokoa ja massaa. Myös Sur ym. (2001) havaitsivat, että rohtosarviapilan alkoholiuute vähensi yli 70 % syöpäsolujen kasvua kontrolliryhmään verrattuna. Uute suojasi myös voimakkaasti tulehduksilta. Samalla tavalla myös Alsemari ym. (2014) huomasivat koeputkikokeessaan, että rohtosarviapilauute tappoi syöpäsoluja. Myös T-solulymfooma oli mukana tutkimuksessa. Tutkijat näkevät, että rohtosarviapilalla voisi olla potentiaalia syövän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Rohtosarviapila on osoittanut tehonsa erilaisten rottien syöpien hoidossa. Rohtosarviapilan siemenjauhe vähensi rotilla kasvaiten kasvua 25 40 % (Ca755 mouse mammary carcinoma ja Guerin's carcinoma) ja 27 63 % malonidialdehydin määrää maksassa, sydämessä ja munuaisissa. Samoin veriarvot parantuivat (Zhilenko ym. 2012). Samoin Ali ym. (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila vaikutti ihosyöpään: se ei vain ehkäissyt syöpään johtavia prosesseja, vaan myös vähensi ja pienensi kasvaimia. Rohtosarviapila suojelee elimistöä myös syövän muodostumiselta erilaisissa rasitustiloissa. Yksi vaikuttavista aineista on disgeniini, joka on luonnollinen steroidinen saponiini. Sitä on löydetty lähinnä rohtosarviapilasta, ja sillä uskotaan olevan paljon syöpää hoitavia ominaisuuksia. Hiirillä sen on osoitettu ehkäisevän syöpää. Tutkijat epäilevät, että vaikutus tapahtuu antioksindanttisuudesta eli siitä, että aine ehkäisee hapettumisreaktioita. (Jagadeesan ym. 2012) 9

Devasena & Menon (2003) suorittivat kokeen, jossa he tutkivat rohtosarviapilan kykyä suojata erilaisilta karsinogeeneilta. He huomauttavat, että kun rotat altistuvat karsinogeenille (tässä yhteydessä DMH eli 1,2-dimetyylihydratsiini), niille kehittyy erilaisia syöpäkasvaimia. Kun rotille annettiin heidän kokeessaan rohtosarviapilan siemenjauhetta (2 g/painokilo/päivä), se ehkäisi syöpäkasvainten muodostumista. Ainetta saavien rottien suolen ja maksan kudosten betaglukuronidaasitasot olivat huomattavasti matalammalla kuin verrokkiryhmällä. Tutkijat epäilivät, että rohtosarviapilan kuidut, flavonoidit ja/tai saponiinit olisivat vastuussa tästä. Toisen ryhmän tutkimuksessa havaittiin, että DMH:ta saaneet rotat kehittivät 100 % varmuudella suolikasvaimia. Kuitenkin rohtosarviapilan siemenet suojelivat koeryhmässä olevia rottia niin, että vain 16,6 % testiryhmän rotista sai suolikasvaimia. (Devasena & Venugopal Menon 2007.) Myös DMBA (7,12-dimethylbenz(alpha)anthracene) aiheuttaa rintasyöpää. Kun rotat saivat 200 mg/painokilo päivässä rohtosarviapilan siemenuutetta, se ehkäisi selvästi syövän muodostumista DMBA:lle altistumisesta huolimatta (Amin ym. 2005). Myös Chatterjee ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila suojasi karsinogeneettisiltä aineilta (DMBA ja 12-O-tetradecanoylphorbol-13- acetate). He huomasivat, että kun hiirille annettiin rohtosarviapilaa ennen altistusta, sen aikana, jälkeen tai kaikissa kolmessa vaiheessa, karginogeenien vaikutukset pienenivät. Rohtosarviapilan antaminen oli tehokkaampaa, kun sitä annettiin ennen syövälle altistumista (verrattuna altistuksen aikana tai sen jälkeen annettuun annokseen), ja kaikkein tehokkainta, kun uutetta saatiin ennen, aikana ja jälkeen. On mahdollista, että rohtosarviapila suojelee myös ihmisiä syövältä. Potilastutkimuksia ei kuitenkaan ole vielä merkittävästi. Rai ym. (2006) tekivät tutkimuksen, johon osallistui 153 sappirakon syöpää sairastanutta potilaista. Heidän verrokkiryhmäkseen otettiin 153 sappikivistä kärsivää potilasta. Kun heidän kasvien ruokailutottumuksiaan tarkasteltiin, pieni kasvien syöminen oli yhteydessä sappirakon syöpään. Tutkijat havaitsivat, että rohtosarviapilan lehtien läsnäolo ruokavaliossa ehkäisi merkitsevästi syöpää. Syöpään liittyvät myös muut immuunijärjestelmän sairaudet. Panghael ym. (2011) ottivat veri- ja suusolunäytteet 40 suusyöpää sairastavalta ja sädehoidossa käyvältä potilaalta, ja tunnistivat näytteistä sairauksia aiheuttavia bakteereja. Rohtosarviapilauute kykeni tuhoamaan useimpia haitallisia mikrobeja. Tutkijat päättelivät, että moni yrtti, myös rohtosarviapila, saattaisi olal hyvä mikrobien tappamiseen ja oheisinfektioiden hoitamiseen syöpähoitoa saavilla potilailla (Panghal ym. 2011) 4 Antioksidanttisuus ja suoja myrkkyjä vastaan Rohtosarviapilan on havaittu olevan voimakkaan antioksidanttinen (ks. Marathe ym. 2011; Haliem & Al-Huqail 2014; Singh 2014; Yadav & Baquer 2014; Ghonime ym. 2015). Kamal ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila on voimakas antioksidantti joko yksikseen tai yhdistettynä A-, C- tai E-vitamiineihin. Srinivasan (2014) toteaa, että rohtosarviapila on merkittävä ja paljon tutkittu antioksidantti. Myös Waisundara & Yian Hoon (2013) tutkivat monia yrttejä, ja totesivat, että rohtosarviapila oli heidän tutkimuksessaan yhdessä intianjasmikin lehtien kanssa voimakkain vapaiden radikaalien sitoja. Rohtosarviapila oli siinä mielessä voimakas antioksidantti, että se on kyennyt erilaisissa kokeissa suojaamaan muun muassa rottien sisäelimiä vaurioilta (ks. yllä; myös Varjas ym. 2011; Panda & 10

Kar 2012). Kawabata ym. (2011) havaitsivat myös, että rohtosarviapilan siemenuute suojasi ihosoluja vaurioilta. Xuw ym. (2011) havaitsivat, että rohtosarviapila suojaa diabeettisten rottien munuaisia nefropatialta. Samoin se auttoi myös rottien maksakirroosiin (Zargar 2014). Rohtosarviapila toimi myös sydäninfarktin aikana elimistöä suojelevana antioksidanttina (Murugesan ym. 2011). Lisäksi se suojeli rottia vatsahaavan muodostumiselta (Khil'ko ym. 2013). Rohtosarviapilalla on toteutettu myös muita, luovia koejärjestelyjä. Devatkal ym. (2012) toteuttivat kokeen, jossa rohtosarviapilaa laitettiin raa'an kananlihan päälle. He havaitsivat, että se toimi hyvänä luonnollisen antioksidanttina, joka edisti säilymistä. 4.1 Suoja myrkkyjä vastaan Alumiini on yksi hermomyrkky, joka on mun muassa saastuttanut erilaisia maa-alueita. Alumiini vaikuttaa muun muassa aivoissa hapettumista, vaurioittaa maksaa ja muita sisäelimiä. Vaikka alumiinisuolat aiheuttavat riskejä hermostolle ja lisäävät luusairauksien vaaraa, alumiinia käytetään edelleen fosfaatinsitojana munuaissairauksissa. (Belaïd-Nouira ym. 2013.) Kuitenkin tutkijat havaitsivat, että rotille annettu rohtosarviapila suojasi rottien elimistöä alumiinilta. (Belaïd- Nouira ym. 2012.) Esimerkiksi 5 % määrä ruokapelleteissä palautti arvot takaisin normaalitasoille (Belaïd-Nouira ym. 2013). Tutkijat suorittivat viiden kuukauden mittaisen kokeen, jossa rotat altistuivat alimiinikloridille. Viimeiset kaksi kuukautta rotat saivat myös rohtosarviapilansiemenjauhetta, ja se palautti veriplasman urea-, kreatiiini-, ALP- ja glukoosiarvot. Samoin valmiste paransi munuaisissa tapahtuneita muutoksia. Tutkijat totesivat, että rohtosarviapilan siemenet suojaavat rottien munuaisia, luita ja aivoja alumiinin aiheuttamilta myrkkyvaurioilta. (Belaïd-Nouira ym. 2013.) Rohtosarviapilan on todettu suojaavan erityisesti rottien elimistöä huomattavalta määrältä erilaisia myrkkyjä. Kadmium on kemiallinen myrkky, joka vaikuttaa kudoksiin, kuten maksaan ja kiveksiin. Kives- ja maksavaurioiden kohdalla rohtosarviapila vähensi selkeästi kadmiumin aiheuttamia vaurioita. Tutkijat totesivat, että rohtosarviapilalla olisi selkeä potentiaali suojella kadmiumin saastuttamassa ympäristössä lisävaurioilta. (Arafa ym. 2014.) Muusta tutkimuksesta on huomioitava, että Baquer ym. (2011) havaitsivat, että rohtosarviapila suojaa elimistöä myös vanadiinilta, jonka myrkytysvaikutkset muuttuivat huomattavasti pienemmiksi. Devasena & Menon (2002) puolestaan havaitsivat rohtosarviapilan ehkäisevän DMH:n aiheuttamaa suolisyöpää. Hfaiedh ym. (2012) havaitsivat, että dieldriinille altistuneilla rotilla maksa- ja munuaisarvot pysyivät rohtosarviapilan avulla lähellä normaaleja, vaikka normaalisti aine vaurioittaa elimistöä. Edelleen Navayath & Thiyagarajan (2011) huomasivat, että rohtosarviapila sai cypermethiinin aiheuttamat muutokset palautuvat lähes normaalille tasolle. Toisissa kokeissa rohtosarviapilan havaittiin suojaavan akryyliamidin ((Abdel-Daim ym. 2014) ja deltametriinin (DLM, tuholaismyrkky) vaikutuksilta (Abdel-Daim ym. 2014). Shivashankara ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila suojaa maksaa pitkäaikaisen alkoholinkäytön sivuvaikutuksilta; Tomczyk ym. (2012) ehdottavat rohtosarviapilaa jopa alkoholismin hoitoon. 4.2 Suoja syöpälääkkeiden sivuoireita vastaan Rohtosarviapila saattaa olla käyttökelpoinen myös pienentämään syöpälääkkeiden haittavaikutuksia. Syövän hoitamiseen käytettävät aineet ovat usein tehokkaita solumyrkkyjä, ja 11

ne saavat aikaan voimakkaita sivureaktioita. Syklofosfamidi on yleinen solunsalpaaja, jota käytetään syövän hoidossa. Kuitenkin sillä on paljon haittavaikutuksia. Tutkijat huomasivat, että rohtosarviapilauute suojasi syklofosfamidin aiheuttamilta vaurioilta monella eri mittarilla. Tutkijat epäilivät, että vaikutukset voivat suojata myös virtsarakon vaurioilta, joita hoidossa ajoittain esiintyy. (Bhatia ym. 2006.) Rottien kohdalla todettiin, että sykloforstamidi (CPA, kauppanimellä Sendoxan, syöpähoitoon käytetty aine) vaurioittaa elimistöä. Kuitenkin rohtosarviapilan siemenuute suojasi rottien elimistöä ja muun muassa kiveksiä, jotka muuten vaurioituvat CPA:ta annettaessa. (Sakr ym. 2012a.) Sakr ym. (2012b) tutkivat myös solusalpaaja adriamysiinin (ADR) vaikutusta, ja he havaitsivat, että rohtosarviapila suojasi kiveksiä myrkyn vaikutuksilta. Lisäksi Sakr & Abo-El-Yazid (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila suojasi maksaa. 5 Testosteronitasojen nostaminen Tutkimuksissa on havaittu, että rohtosarviapilalla saattaa olla vaikutusta miesten testosteronitasoihin. Miesten testosteronintuotanto alkaa heiketä 30. ikävuoden jälkeen, ja kun neljäskymmenes ikävuosi tulee vastaan, kehon testosteronitasot laskevat noin 1,6 % vuodessa. (Tsujimura 2013.) Vähentyneen testosteronimäärän oireita ovat vähentynyt seksuaalinen halukkuus, heikentyneet erektiot (erityisesti yölliset erektiot), mielialanvaihtelut, heikentynyt päättelykyky, väsymys, masentuneisuus, ärtyneisyys, lihasmassan pieneneminen, hiustenlähtö, ihomuutokset sekä osteoporoosiin johtava luutiheyden lasku. Steels ym. (2011) suorittivat luotettavalla kaksoissokkojärjestelyllä tutkimuksen rohtosarviapilan vaikutuksesta miesten libidoon eli seksuaaliseen halukkuuteen. He käyttivät Testofeniä, joka on standardoitu rohtosarviapilauute, jota on rikastettu mineraaleilla. Tutkimukseen osallistui 60 miestä, jotka olivat iältään 25 52 vuoden välissä. Toinen osa miehistä sai kuusi viikkoa 600 mg päivässä vaikuttavaa ainetta, toiselle osalle annettiin plaseboainetta. Tutkimuksessa havaittiin, että rohtosarviapilauutetta saanut ryhmä koki merkittävää libidon parantumista; erityisesti orgasmi ja kiihottuneisuus koettiin voimakkaampana. Toisessa tutkimuksessa otettiin mukaan 30 miestä, jotka harrastivat voimaharjoittelua. Heille annettiin joko 500 mg rohtosarviapilavalmistetta tai plaseboainetta. Heidän penkkipunnerruksen ja jalkaprässin maksimituloksensa mitattiin, ja rohtosarviapilaryhmällä tulokset kasvoivat enemmän verrattuna plaseboryhmään. Samoin heillä paloi enemmän rasvaa. Kuitenkin mielenkiintoista on se, että heidän verensä testosteronin kokonaismäärä ja bioaktiivisen testosteronin määrä kasvoivat selkeästi. (Wilborn ym. 2010.) Wankhede ym. (2006) suorittivat myös kaksoissokkotutkimuksen, johon osallistui 60 koehenkilöä, jotka jaettiin koe- ja vertailuryhmään. Tutkimusryhmälle annettiin myös Testofen-valmistetta, vertailuryhmälle plaseboainetta. Koeryhmällä vapaan testosteronin määrä nousi merkittävästi lumeainetta saaneeseen vertailuryhmään nähden. (Ks. kokeista myös Aswar ym. 2010) Vaikka tulokset ovat suhteellisen alustavia ja suurempaa vaikutusta voidaan olettaa olevan miehillä, joiden testosteronintuotanto on jo lähtenyt laskuun, tulokset ovat siitä huolimatta hyvin lupaavia. 6 Urheilu ja lihasvoima 12

Rohtosarviapilan vaikutusta lihasvoimaan on tutkittu jonkin verran, ja siitä on saatu positiivisia tuloksia. Jo edellä viitattiin Wilbornin ym. (2010) tutkimukseen, jossa 30 voimaharjoittelijaa saivat 500 mg rohtosarviapilaa. Tutkimuksessa todettiin rohtosarviapilan nostaneen penkkipunnerrus- ja jalkaprässimaksimia verrattuna plaseboa saaneeseen ryhmään. Samoin myös Poole ym. (2010) suorittivat kaksoissokkomenetelmällä tehdyn kokeen, johon osallistui 49 voimaharjoitellutta miestä. Puolille osallistujista annettiin 500 mg plaseboainetta tai rohtosarviapilaa. He kaikki tekivät 8 viikon harjoittelujakson, jossa joka viikko oli neljä voimaharjoitusta (kaksi kertaa ylävartalon lihaksille, kaksi kertaa alavartalon lihaksille). Heidän voimatasonsa mitattiin harjoittelujakson alussa, puolivälissä ja jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkittävä ero kehon rasvaprosentin muutoksessa (rohtosarviapilaryhmä: -2,3 ± 1,4%; plaseboryhmä: -0,39 ± 1,6 %, p < 0,001), jalkaprässin maksimituloksessa (kasvua rohtosarviapilaryhmällä: 84,6 ± 36,2 kg; plaseboryhmällä: 48 ± 29,5 kg, p < 0,001) sekä penkkipunnerruksen maksimituloksessa (kasvua rohtosarviapilaryhmällä: 9,1 ± 6,9 kg; plaseboryhmällä: 4,3 ± 5,6 kg, p = 0,01). Taylor ym. (2011) suorittivat kokeen, jossa rohtosarviapilaa lisättiin kreatiiniin. Kreatiinia käytetään voiman lisäämiseen voimaharjoittelussa ja urheilussa. 47 voimaharjoittelutaustaista miestä jaettiin kolmeen ryhmään, joista ensimmäisille annettiin 70 g dekstroosia, toisille 5 g kreatiinia ja 70 g dekstroosia ja kolmansille 3,5 g kreatiinia ja 900 mg rohtosarviapilauutetta. He osallistuivat neljä kertaa viikossa voimaharjoitteluohjelmaan 8 viikon ajan. Kreatiinia ja rohtosarviapilauutetta saaneella ryhmällä näkyi selkeä rasvattoman massan kasvua sekä penkkipunnerrus- ja jalkaprässimaksimin nousua. Tutkimuksessa havaittiin, että 3,5 g kreatiinia ja 900 mg rohtosarviapilauutetta vaikutti yhtä paljon kuin 5 g kreatiinia ja 70 g dekstroosia. Tämä viittaa siihen, että rohtosarviapilauute parantaa kreatiinin imeytymistä. Tuloksen merkitys on siinä, että tässä tutkimuksessa rohtosarviapilalisä vähensi kreatiinin tarvetta, ja suuret kreatiinimäärät saattavat aiheuttaa joillekin vatsavaivoja. Samoin rohtosarviapilalisä vähensi kreatiinin imeytymistä auttavan sokerin tarvetta. Rohtosarviapilan yhteydestä urheilusuorituksiin on myös muita tutkimustuloksia. Shim ym. (2008) havaitsivat tutkimuksessaan, että rohtosarviapilasta eritetyt aineet saivat aikaan kasvuhormonitasojen lisääntymisen rottien aivolisäkkeessä. Lisäksi Ikeuchi ym. (2006) havaitsivat, että rohtosarviapilauutteen antaminen (300 mg/painokilo) lisäsi hiirten kestävyyttä uintikokeessa. Myös pienemmillä annoksilla (150 mg/painokilo) veren maitohappopitoisuus oli pienempi kuin kontrolliryhmällä. Tutkijat päättelivät, että rohtosarviapilauutteen antaminen lisäsi uintikestävyyttä, koska hiiret käyttivät paremmin niiden elimistöön kerääntynyttä rasvaa energianlähteenä. 7 Painonhallinta Monissa kokeissa rohtosarviapila on osoittanut ominaisuuksia, jotka saattavat olla suotuisia painonhallinnassa. (ks. Cefalu ym. 2008; Jetté ym. 2009; Ramadan ym. 2011). Esimerkiksi Uemura ym. (2010) toteavat, että ylipainon aiheuttamiin sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin voitaisiin käyttää rohtosarviapilaa. Rohtosarviapilalla on vaikutusta myös ylipainoisuuden dyslipidemiaan eli veren rasvatasapainon häiriöihin (Vijayakumar ym. 2010). Monet tutkijat epäilevät, että rohtosarviapilalla saattaa olla vaikutusta myös itse ylipainoisuuteen. Jo diabetesta käsittelevässä osiossa todettiin, että rohtosarviapila tasaa ruokailunjälkeistä verensokeria, joten se estää myös verensokeria heittelehtimästä. Tutkimusten kohdilla vahvin näyttö tästä on henkilöiden kohdalla, joilla verensokerilla on vaarana nousta. 13

Yksi merkittävä tekijä on rohtosarviapilan kylläisyyttä aikaansaava vaikutus. Roberts ym. (2014) tutkivat ylipainoisia osallistujia, joille annettiin joko vaaleaa leipää tai riisiä. Osalle annettiin samalla rohtosarviapilaa. Tutkimuksen mukaan rohtosarviapila vähensi merkittävästi ruokailunjälkeistä verensokerin määrää ylipainoisilla ja lisäsi kylläisyyden tunnetta. Yksi mielenkiintoinen havainto on siinä, että lehmät, joita ruokitaan rohtosarviapilalla, syövät vähemmän. Vaikka lehmien kohdalla se on negatiivinen asia, sillä ne lypsävät vähemmän, ihmisten kohdalla annoskokojen pienentymistä pidetään yleensä positiivisena asiana. (Alemu & Doepel 2011.) Tutkimusjulkaisuissa on monia, vastaavia tuloksia. Dakam ym. (2007) huomasivat, että rohtosarviapila vähensi rottien syömistä. Myös Madar (1987) havaitsi, että rohtosarviapila hidasti vatsan tyhjenemistä rotilla. Handa ym. (2005) totesivat, että rasvapitoisella ruualla ruokituilla rotilla rohtosarviapilalisä hidasti painonnousua. Myös Srichamroen ym. (2009) havaitsi, että rohtosarviapila saattaa vähentää sokerimäärien imeytymistä. Samoin Ikeuchi ym. (2006) huomasi hiirikokeessaan, että rohtosarviapilauute (300 mg/painokilo) vähensi merkittävästi rasvan kerääntymistä hiirten elimistöön. Edelleen Kumar ym. (2014) havaitsivat, että rohtosarviapila vähensi rottien painonnousua ja pienensi BMI:tä. Erilaisia kliinisiä kokeita on suoritettu myös ihmisillä. Osassa tulokset ovat lupaavia, osassa hieman vaatimattomampia. Wilborn ym. (2010) suorittivat kolmellekymmenelle voimaharjoittelijalle kokeen, ja havaitsivat, että testiaikana rohtosarviapilaa saaneilla kehon rasvamassa väheni enemmän kuin plaseboainetta saaneilla. Rohtosarviapilaa saaneilla paino väheni -1,77 % ± 1,52 %, kun taas plaseboainetta saaneilla -0,55 % ± 1,72 %. Tulos oli tilastollisilla menetelmillä mitattuna merkitsevä (p = 0,048). Mathern ym. (2009) tutkivat 18 tervettä ylipainoista, ja antoivat heille 8 g rohtosarviapilakuitua. He mittasivat seuraavan ruokailun ja totesivat, että rohtosarviapila lisäsi kylläisyyden tunnetta ja vähensi syödyn ruuan määrää seuranneella ruokailulla. Tutkijat epäilivät, että rohtosarviapilakuidulla on ainakin lyhytkestoisia vaikutuksia. Chevassus ym. (2010) puolestaan ei havainnut 39 miestä käsittelevässä tutkimuksessaan suoraa painonlaskua, mutta havaitsi, että rasvan syöminen vähentyi vähän, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Rohtosarviapilan käyttöön painonhallinnassa liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä Marokon Saharawi-kulttuurissa moni nainen pyrkii kasvattamaan painoaan: Rguibin & Belahsen (2006) haastattelemista naisista 90,4 % halusi juuri lihottaa itseään tai oli pyrkinyt siihen aikaisemmin. He käyttävät painonnousuaikana myös rohtosarviapilaa. Kuitenkin tutkimusten valossa näyttää, että tämä ei auta painonnousuun, vaan lähinnä suojaa elimistöä suuremmilta rasvamääriltä. Tästä on viitteitä muun muassa siinä, että Kumar & Bhandari (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila vaikuttaa ylipainon aiheuttamiin verimuutoksiin. Tutkijapari päätyi siihen, että rohtosarviapila sai aikaan vastaavat tulokset kuin Orlistati, standardoitu ylipainolääke Rohtosarviapilaa on käytetty myös yhdistelmävalmisteissa. Tutkijat kokeilivat yhdistelmää, jossa oli glukomannaania, kitosaania, rohtosarviapilaa, Gymnema sylvestreä ja C-vitamiinia. Kokeeseen osallistuneiden paino tippui kaksi kertaa enemmän kuin plaseboryhmällä kuudessa viikossa. Tutkijat päättelivät, että aineesta saattaa olla hyötyä ylipainoisille. (Woodgate & Conquer 2004.) Kokonaisuudesta on helppo huomata, että rohtosarviapila saattaa olla avuksi painonpudotuksessa. Erilaisissa koeasetelmissa se on lisännyt kylläisyyden tunnetta, vähentänyt rasvan imeytymistä ja erityisesti yhdessä kuntoharjoittelun kanssa toiminut osana aktiivista painonpudotusta. 14

8 Rohtosarviapilan muut mahdollisuudet Rohtosarviapilalla on myös muita mahdollisia käyttötarkoituksia. Tässä on listauksenomaisesti tutkimustuloksia eri osa-alueilta, joihin kasvia on kokeiltu. 8.1 Parkinsonin tauti Rohtosarviapilan vaikutusta on tutkittu myös Parkinsonin taudin kohdalla. Nathan ym. (2014) suorittivat plasebokontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen, jossa oli 50 osallistujaa. Vaikuttavaa ainetta saanut ryhmä sai 300 mg rohtosarviapilavalmistetta kahdesti päivässä, ja kontrolliryhmä sai plaseboainetta. Rohtosarviapila hidasti taudin etenemistä merkittävästi; kun verrokkiryhmällä taudin etenemistä kuvaavalla skaalalla nousua oli keskimäärin 13,36 %, rohtosarviapilaa saaneilla nousua oli noin 0,098 %. Samoin Gaur ym. (2013) suorittivat rotilla kokeen, jossa he totesivat rohtosarviapilan suojelevan rottien hermostoa ja jopa vähentävän Parkinsonin taudin motorisia oireita. 8.2 Kuukautiskipu ja munarakkulasairaudet Rohtosarviapilaa on käytetty perinteisesti intialaisessa lääketieteessä kuukautisongelmiin (Bhatia ym. 2015). Dysmenorrea tarkoittaa kuukautisten aikaista kipua, joka häiritsee päivittäisiä toimia. Younesy ym. (2014) havaitsivat tutkimuksessaan, että rohtosarviapila auttoi tilaan huomattavasti, ja vaikutus oli selkeästi suurempi kuin plaseboryhmällä. Kivun kesto vähentyi kahden kuukautiskierron välillä. Samoin uupuneisuus, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, voimattomuus ja pyörtyily vähentyivät. Tutkimuksessa ei havaittu sivuoireita. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on tauti, jota tavataan 5 10 %:lla naisista. Se vaikuttaa myös ylipainoisuutta ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Hassanzadeh Bashtianin ym. (2013) tutkimuksessa rohtosarviapila paransi metformiinin kanssa merkittävästi tilaa ja vähensi selkeästi PAO:ta (polycystic apppearing ovaries, polykystisesiä munasarjoja). Samoin koe paransi ultraäänitutkimuksessa todettuja tuloksia ja säännöllisti kuukautiskiertoa. 8.3 Allergiat ja hilse Bae ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila auttoi allergisiin ihotulehduksiin. Tutkijat epäilivät, että kasvi voisi olla toimiva allergisten ihosairauksien hoitoon. Samoin Verma ym. (2011) havaitsivat, että rohtosarviapila ehkäisi hilseen kasvua estämällä mikro-organismien kasvua. 8.4 Maidonlisääjä Rohtosarviapilaa on käytetty perinteisesti maidonlisääjänä synnyttäneillä äideillä, joiden maitomäärät eivät tunnu riittävän lapsille. Erityisesti Yhdysvalloissa rohtosarviapila on yleisin käytetty rohtokasvi maidonlisääjänä (Schaffir & Czapla 2012; Sim ym. 2013). Mortel & Metha (2013) kävivät läpi tutkimuskatsauksessaan viisi aikaisempaa tutkimusta, joissa rohtosarviapilan todettiin lisäävän maidon määrää. Vaikka tutkimukset olivat pieniä, ne ovat suuntaa-antavia. Esimerkkeinä tutkimuksista ovat muun muassa Turkyılmaz ym. (2011) tekemä tutkimus, johon osallistui 66 äitiä. Heistä 22 sai rohtosarviapilaa, 22 plasebovalmistetta ja 22 toimi 15

kontrolliryhmänä. Tutkijat havaitsivat, että rohtosarviapilaa saaneilla äideillä erittyi enemän maitoa, heidän lastensa syntymänjälkeinen painonpudotuksensa oli pienempää kuin muilla ja lapset saivat syntymäpainonsa muita nopeammin takaisin. Myös Swafford ym. (2000) löysivät 10 äidillä tehdyssä tutkimuksessaan samansuuntaisia vaikutuksia. Turvallisuutta koskien Kavurt ym. (2013) totesivat tutkimuksessaan, että rohtosarviapilalla ei ole yleistä vaikutusta äidinmaidon oksidantti- ja antioksidanttitoimintoihin. Tutkijat ehdottavat, että rohtosarviapilan mahdollisuuksia maidonlisääjänä olisi hyvä tutkia enemmän (Zuppa ym. 2010; Forinash ym. 2012; Zapantis ym. 2012). Huom, rohtosarviapilaa ei tule kuitenkaan käyttää raskausaikana, ks. alla turvallisuusosio. 8.5 Tulehdukset ja niveltulehdukset sekä reuma Rohtosarviapila on tutkimuksissa osoittanut tulehduksia hillitsevää vaikutusta (Sur ym. 2001; Mandegary ym. 2012; Joshi ym. 2014; Maurya ym. 2014; Yadav & Baquer 2014). Bae ym. (2012) uskovat, että rohtosarviapilaa voitaisiin käyttää yleisesti esimerkiksi allergisten tulehdussairauksien hoitamiseen. Sindhu ym. (2012) tutkivat rohtosarviapilan vaikutusta rottien niveltulehdukseen. Rohtosarviapila osoitti tutkimuksessa suurta tulehdusta hillitsevää vaikutusta jopa enemmän kuin standardoitu lääke, indometasiini. Samoin Suresh ym. (2012) antoivat nivelreumasta kärsiville rotille rohtosarviapilaa ja havaitsivat, että 200 mg ja 400 mg päiväannokset painokiloa kohti vähensivät merkittävästi tassun turvotusta ja palauttivat kehon painoa. Myös Al-Okbi (2014) päätyi tulokseen, että rohtosarviapila voisi olla potentiaalinen nivelreuman hoitamisessa. 8.6 Masennus Joissakin tutkimuksissa rohtosarviapilalla on havaittu lievää masennusta ehkäisevää vaikutusta. Masennusta hoidetaan muun muassa MAO-estäjillä, jotka ehkäisevät hermosynapsien monoamiinien metabolisoitumista. Jäger ym. (2013) havaitsi, että rohtosarviapila toimii myös MAO-A-estäjänä eli inhibiittorina. Samoin Khursheed ym. (2014) havaitsi, että rohtosarviapilan etanoliuute toimii MAO-A ja MAO-B -inhibiittorina. Näin ollen rohtosarviapilalla saattaa olla käyttöä myös masennuksen hoidon apuna. 8.7 Ihovaikutukset Rohtosarviapila vaikuttaa myös ihoon. Wasag ym. (2010) toteavat, että kasvia voidaan käyttää parantamaan ja kosteuttamaan ihoa, ja sillä on myös ryppyjen kehittymistä estävää vaikutusta. Tutkijat havaitsivat, että parafiiniöljyyn sekoitettu, rohtosarviapilasta tehty voide vähensi merkittävästi ihon melaniinia ja eryteemaa (verisuonien laajentumisesta johtuva ihon punoitus). Siitä ei havaittu myöskään ärsytysoireita. Tutkijat päättelivät, että rohtosarviapilalla saattaisi olla mahdollisuuksia myös kosmeettisessa ihonhoidossa. 8.8 Muita vaikutuksia Rohtosarviapilalla on myös huomattava määrä muita käyttömahdollisuuksia, joita on tutkittu vähän. Esimerkiksi Morani ym. (2012) havaitsivat, että se auttaa rotilla ääreishermoston vaurioiden parantumista. Lisäksi Ibrahim ym. (2010) totesivat, että rohtosarviapilan siemenet voivat vähentää suolistokaasuja. Aman ym. (2014) havaitsivat, että rohtosarviapilalla on yleisesti 16

antibakteerisia ominaisuuksia. DiSilvestro ym. (2011) käyttivät rohtosarviapilan kuituja närästyksen hoitoon. Puoli tuntia ennen ruokailua otettu annos vähensi närästystä tavalla, joka vastasi standardoituja lääkkeitä. Lisäksi Reddy & Srinivasan (2011b) totesivat myös kokeessaan, että rohtosarviapila ehkäisee myös sappikivien muodostumista rotilla. 9 Turvallisuus ja haittavaikutukset Rohtosarviapilalla ei ole havaittu terveille tai diabeettisille käyttäjille merkittäviä sivuvaikutuksia. Sen sijaan eri lääkitysten kanssa sen käytöstä tulisi aina neuvotella lääkärin kanssa. Myöskään aspiriinia tai verenohennuslääkkeitä käyttävien ei tule käyttää rohtosarviapilaa. Erityisen tärkeää on, että raskaana olevien tulee välttää rohtosarviapilan käyttöä, kuten myös henkilöiden, joilla on voimakas estrogeenin puutostila. 9.1 Turvallisuus Flammang ym. (2004) selvittivät rohtosarviapilan siemenistä saadun uutteen turvallisuutta. He käyttivät Yhdysvaltojen ruoka- ja lääkeviraston (US Food and Druf Administration, FDA) suosittelemaa testipatteristoa, ja saivat tuloksiksi, että rohtosarviapila ei ole genotoksinen aine. Tutkijat päättelivät lisäksi, että rohtosarviapilan lisääminen esimerkiksi ruokaan on terveellistä. Samoin he tutkivat ainetta huomattavan suurilla määrillä, joten tutkimuksessa on laaja marginaali; yleensä ainetta käytetään huomattavasti pienempiä pitoisuuksia. Toisin sanoin, rohtosarviapila on normaaleissa määrissä turvallista aikuisille. Kaiken lisäksi harvoissa kokeissa on todettu haittavaikutuksia. Esimerkiksi Poolen ym. (2010) ja Taylorin ym. (2011) tutkimuksissa voimaharjoittelijoilla ei havaittu sivuvaikutuksia (ks. myös Liju ym. 2015). Samoin Posadzki ym. (2013) toteavat artikkelikatsauksessaan, että vain pieniä haittavaikutuksia on havaittu. Yksi erikoinen vaikutus on se, että hikeen, virtsaan ja äidinmaitoon saattaa tulla vaahterasiirappia muistuttava tuoksu (Zuppa ym. 2010; Mebazaa ym. 2011). Rohtosarviapilalla saattaa lisäksi olla myös diureettisia eli virtsaneritystä lisääviä vaikutuksia (Singh 2014). Myöskään henkilöiden, jotka kärsivät hypoglykemiasta tai astmasta, tulisi keskustella lääkärinsä kanssa käytöstä (Zuppa ym. 2010) Jotkut ovat havainneet rohtosarviapilalla laksatiivisia vaikutuksia (Khalki ym. 2013). Kuitenkin Muraki ym. (2011b) tekivät kokeen, jossa he antoivat rotille eri määrän heidän ruuastaan rohtosarviapilana. Kun osuutta nostettiin 12,3 % koko ruuasta, se aiheutti ruokahaluttomuutta ja ripulia. Tutkijat totesivat, että 2,5 % ruokavaliosta olisi ainakin turvallinen määrä. 9.2 Yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa Rohtosarviapilan kuten muidenkin luonnontuotteiden käytöstä yhdessä lääkkeiden kanssa tulee aina keskustella lääkärin kanssa. Rohtosarviapila vaikuttaa ruuansulatusjärjestelmään, joten se voi vaikuttaa myös lääkkeiden imeytymiseen. Yksi huomio on myös siinä, että rohtosarviapila saattaa ohentaa verta. Verenohennuslääkkeitä (esim. Marevan) käyttävän tulee siis keskustella asiasta lääkärinsä kanssa (Chan ym. 2011; 17

Forouhar & Sack 2012). Samoin aspiriinin kanssa rohtosarviapilaa ei tule käyttää, koska molemmat ohentavat verta, ja yhdistelmä altistaa esimerkiksi nenäverenvuodoille (Abede 2002). Beagle-koirilla havaittiin, että rohtosarviapila vaikutti seldenafilin (kauppanimellä Viagra) imeytymiseen. AUC eli pitoisuus-aikakuvaajan alle jäänyt alue kuvaa imeytyneen lääkkeen kokonaismäärää, kun Cmax kuvaa huippupitoisuutta. Kokeessa havaittiin, että Cmax oli pienempi, eli lääkkeen huippumäärä oli pienempi, kun sen kanssa otettiin rohtosarviapilaa. Samoin AUC eli veressä oleva kokonaismäärä oli pienempi. Näin ollen lääkkeen imeytyminen oli huonompaa. Muut arvot eivät muuttuneet. Näin erityisesti Viagran kohdalla rohtosarviapila voi heikentää imeytymistä. (Al-Mohizea ym. 2014.) Toisessa kokeessa havaittiin, että rohtosarviapila vähensi teofylliinin (yleinen astmalääke) imeytymistä eri arvojen kohdalla noin 22 28 % (Al-Jenoobi ym. 2014). Myös fenytoiinin (käytetään epilepsian ja rytmihäiriöiden hoidossa) imeytyminen heikentyi; AUC eli pitoisuus-aikakuvaajan alle jäänyt alue pieneni lähes 72 % (Alkharfy ym. 2013). Myös hiirikokeissa havaittiin, että rohtosarviapila heikentää joidenkin vaikuttavien lääkkeiden vaikutusta (CYP2C11-järjestelmä; tosin vähemmän kuin maustekumina; Korashy ym. 2014). Sen sijaan kaneilla todettiin, että se ei vaikuttanut siklosporiinin (eräiden siirteiden hylkimisreaktiota ehkäisevä lääke) tai karbamatsepiinin (epilepsialääke) imeytymiseen (Al-Jenoobi ym. 2014). Tulokset viittaavat siihen, että jos käyttää jotain jatkuvaa lääkitystä, on rohtosarviapilan käyttämisestä neuvoteltava ehdottomasti oman lääkärinsä kanssa. 9.3 Terveysvaikutukset raskaana oleville Loubna Khalki on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta rohtosarviapilan raskaudenaikaisen käytön vaikutuksista. Hän antoi ryhmänsä kanssa melko suuria annoksia (500 ja 1000 mg/painokilo/päivä) rohtosarviapilaa raskaana oleville hiirille. Hiiret eivät osoittaneet merkkejä myrkytyksestä, mutta niillä oli tavallista enemmän keskenmenoja, ja poikaset syntyivät pienempinä. Myös joitakin epämuodostumia havaittiin. (Khalki ym. 2010). Toisessa tutkimuksessa he huomasivat, että jos hiiriemo söi rohtosarviapilaa raskauden aikana, noin 30 %:lla poikasista oli pienempi syntymäpaino ja noin 10 %:lla oli tavallista pienemmät aivot. Hiiret myös liikkuivat vähemmän. (Khalki ym. 2012.) He myös totesivat, että hiiriemoilla suuri annos (1000 mg/kg/pv) hidasti poikasten motorista ja hermostollista kehitystä. Haittavaikutus jatkui pidemmälle poikasten elämässä. Vaikka laajoja tutkimuksia ei ole tehty, myös ihmisillä raskaudenaikaisen käytön epäillään olevan yhteydessä epämuodostumiin. (Khalki ym. 2013.) Tästä syystä raskaana olevien äitien tulee välttää rohtosarviapilan käyttöä. Samoin valmisteita ei voi suositella lapsille, sillä tutkimuksia kasvin vaikutuksesta kehitykseen ei vielä ole. Kuitenkin tulokset ovat tähän mennessä osoittaneet, että rohtosarviapila on turvallista aikuisilla, jotka eivät ole raskaana. 9.4 Vaikutus luustoon Tutkijat tekivät kokeita, joissa he antoivat rohtosarviapilaa naarasrotille, joilta oli poistettu munasarjat. He huomasivat, että vaikka kasvilla ei ollut negatiivista vaikutusta normaaleihin rottiin, munasarjattomilla rotilla aine vähensi luiden mineralisaatiota. (Folwarczna ym. 2014a; Folwarczna ym. 2014b) Tästä syystä erityisesti naisten, joilta on poistettu munasarjat, tulisi keskustella lääkärinsä kanssa asiasta ennen valmisteen käyttämistä. 18

9.5 Allergisuus Tutkimuksissa on havaittu, että jotkut harvat ihmiset saattavat olla allergisia rohtosarviapilalle (Namork ym. 2011). Aikaisemmin tätä ei ole tavattu, mutta nykyään uusia allergioita on alettu havaita. Vuoden 1997 tutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa kaksi ihmistä, jotka olivat allergisia rohtosarviapilan siemenjauheen pölylle (Patil ym. 1997.) Niiden, jotka ovat allergisia kikherneille, lupiineille tai pähkinöille, tulisi keskustella lääkärinsä kanssa rohtosarviapilan käyttämisestä tai aloittaa käyttö huomattavan varovaisesti, sillä heillä saattaa olla mahdollinen rohtosarviapila-allergia (Patil ym. 1997; Vinje ym. 2011) 10 LÄHTEET Abdel-Daim MM, Abd Eldaim MA, Hassan AG. Trigonella foenum-graecum ameliorates acrylamideinduced toxicity in rats: Roles of oxidative stress, proinflammatory cytokines, and DNA damage. Biochem Cell Biol. 2014 Dec 1:1-7. [Epub ahead of print] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2560734 Abdel-Daim MM, Abd Eldaim MA, Mahmoud MM. Trigonella foenum-graecum protection against deltamethrin-induced toxic effects on haematological, biochemical, and oxidative stress parameters in rats. Can J Physiol Pharmacol. 2014 Aug;92(8):679-85. doi: 10.1139/cjpp-2014-0144. Epub 2014 Jun 11. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2502921436. Abebe W. Herbal medication: potential for adverse interactions with analgesic drugs. J Clin Pharm Ther. 2002 Dec;27(6):391-401. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12472978 AbouZid SF, Mohamed AA. Survey on medicinal plants and spices used in Beni-Sueif, Upper Egypt. J Ethnobiol Ethnomed. 2011 Jun 27;7:18. doi: 10.1186/1746-4269-7-18. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21707967 Aggarwal BB, Kunnumakkara AB, Harikumar KB, Tharakan ST, Sung B, Anand P. Potential of spicederived phytochemicals for cancer prevention. Planta Med. 2008 Oct;74(13):1560-9. doi: 10.1055/s-2008-1074578. Epub 2008 Jul 8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18612945 Aggarwal BB, Shishodia S. Molecular targets of dietary agents for prevention and therapy of cancer. Biochem Pharmacol. 2006 May 14;71(10):1397-421. Epub 2006 Feb 23. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16563357 Al-Amoudi NS, Abu Araki HA. Evaluation of vegetable and fish oils diets for the amelioration of diabetes side effects. J Diabetes Metab Disord. 2013 Feb 21;12(1):13. doi: 10.1186/2251-6581-12-13. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23497544 Al-Daghri NM, Alokail MS, Alkharfy KM, Mohammed AK, Abd-Alrahman SH, Yakout SM, Amer OE, Krishnaswamy S. Fenugreek extract as an inducer of cellular death via autophagy in human T lymphoma Jurkat cells. BMC Complement Altern Med. 2012 Oct 30;12:202. doi: 10.1186/1472-6882-12-202. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23110539 Al-Jenoobi FI, Ahad A, Mahrous GM, Al-Mohizea AM, AlKharfy KM, Al-Suwayeh SA. Effects of fenugreek, garden cress, and black seed on theophylline pharmacokinetics in beagle dogs. Pharm Biol. 2014 Sep 22:1-5. [Epub ahead of print] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25243874 Al-Jenoobi FI, Alam MA, Alkharfy KM, Al-Suwayeh SA, Korashy HM, Al-Mohizea AM, Iqbal M, Ahad A, Raish M. Pharmacokinetic interaction studies of fenugreek with CYP3A substrates 19

cyclosporine and carbamazepine. Eur J Drug Metab Pharmacokinet. 2014 Jun;39(2):147-53. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24022709 Al-Matubsi HY, Nasrat NA, Oriquat GA, Abu-Samak M, Al-Mzain KA, Salim M. The hypocholesterolemic and antioxidative effect of dietary diosgenin and chromium chloride supplementation on high-cholesterol fed Japanese quails. Pak J Biol Sci. 2011 Apr 1;14(7):425-32. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21902054 Al-Mohizea AM, Ahad A, El-Maghraby GM, Al-Jenoobi FI, Alkharfy KM, Al-Suwayeh SA. Effects of Nigella sativa, Lepidium sativum and Trigonella foenum-graecum on sildenafil disposition in beagle dogs. Eur J Drug Metab Pharmacokinet. 2014 Apr 11. [Epub ahead of print] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24719213 Al-Okbi SY. Nutraceuticals of anti-inflammatory activity as complementary therapy for rheumatoid arthritis. Toxicol Ind Health. 2014 Sep;30(8):738-49. doi: 10.1177/0748233712462468. Epub 2012 Oct 26. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2310472815 Al-Oqail MM, Farshori NN, Al-Sheddi ES, Musarrat J, Al-Khedhairy AA, Siddiqui MA. In vitro cytotoxic activity of seed oil of fenugreek against various cancer cell lines. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(3):1829-32. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23679282 Alemu AW, Doepel L. Fenugreek (Trigonella foenum-graecum L.) as an alternative forage for dairy cows. Animal. 2011 Aug;5(9):1370-81. doi: 10.1017/S1751731111000322. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22440282 Ali F, Khan R, Khan AQ, Lateef MA, Maqbool T, Sultana S. Assessment of Augmented Immune Surveillance and Tumor Cell Death by Cytoplasmic Stabilization of p53 as a Chemopreventive Strategy of 3 Promising Medicinal Herbs in Murine 2-Stage Skin Carcinogenesis. Integr Cancer Ther. 2013 Dec 19;13(4):351-367. [Epub ahead of print] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24363284 Ali-Shtayeh MS, Jamous RM, Jamous RM. Complementary and alternative medicine use amongst Palestinian diabetic patients. Complement Ther Clin Pract. 2012 Feb;18(1):16-21. doi: 10.1016/j.ctcp.2011.09.001. Epub 2011 Oct 2. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22196568 Alkharfy KM, Al-Jenoobi FI, Al-Mohizea AM, Al-Suwayeh SA, Khan RM, Ahmad A. Effects of Lepidium sativum, Nigella sativa and Trigonella foenum-graceum on phenytoin pharmacokinetics in beagle dogs. Phytother Res. 2013 Dec;27(12):1800-4. doi: 10.1002/ptr.4947. Epub 2013 Feb 11. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23401262 Alsemari A, Alkhodairy F, Aldakan A, Al-Mohanna M, Bahoush E, Shinwari Z, Alaiya A. The selective cytotoxic anti-cancer properties and proteomic analysis of TrigonellaFoenum- Graecum. BMC Complement Altern Med. 2014 Mar 29;14:114. doi: 10.1186/1472-6882-14-114. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24679057 Alshatwi AA, Shafi G, Hasan TN, Syed NA, Khoja KK. Fenugreek induced apoptosis in breast cancer MCF-7 cells mediated independently by fas receptor change. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(10):5783-8. http://www.apocpcontrol.org/paper_file/issue_abs/volume14_no10/5783-5788%202.11%20ali%20a%20alshatwi.pdf Alshatwi AA, Shafi G, Hasan TN, Syed NA, Khoja KK. Fenugreek induced apoptosis in breast cancer MCF-7 cells mediated independently by fas receptor change. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(10):5783-8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24289578 20