Tämän esityksen tietoja ja kuvia lainattaessa on mainittava lähteenä tekijä: Lauri Urho. Aineiston käyttö ja kopiointi vaatii aina erikseen tekijän luvan; kysy lupaa: Lauri Urho:lta; lauri.urho@rktl.fi RKTL:n Tutkimusseminaari 18.10.2007 Kalastomme muutosten kourissa Ilmestymässä RKTL:n Riista ja kalatalous, selvityksiä -sarjassa otsikolla: Fish species in Finland Kalalajit Suomessa Kirjoittajina: Lauri Urho & Hannu Lehtonen Lauri Urho lauri.urho@rktl.fi Väliaikainen lajilista Suomessa tavatuista kalalajeista: http://www.rktl.fi/yhteystiedot/henkilosto/henkiloesittelyt/lauri_urho.html
Vastauksia kysymyksiin Kuinka monta ja mitä kalalajeja Suomessa on tavattu? Montako niistä on vakinaisia? Kuinka moni kalalaji lisääntyy vuosittain Suomen vesissä? Mitä muutoksia kalastossamme on tapahtunut? Mitkä ovat olleet kalakantojemme toistaiseksi suurimmat muutokset? Ihmistoimintako muutosten takana? Mitä uusia lajeja olemme saaneet? Ovatko muutokset kiihtymässä? Arvioita siitä mitä on tulossa ja mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan.
Kalastomme muutosten kourissa Kalaston synty ja muutokset lajistossa Kalalajisto Lajiston muutokset Hävinneet lajit Viime vuosisadalla havaitut uudet lajit 2000-luvun uudet lajit Suurimmat muutokset Vakinaiset, lisääntyvät kalalajit murto- ja sisävesissä Vierailijat, tunnustelijat ja tuontilajit Tulevaisuuden näkymät Hävinneet ja uhanalaiset lajit ja muodot Uhanalaisuusluokitus 2000 Onko tilanne muuttunut? Onko tilanne hallinnassa? Olosuhteet (ilmasto, rehevöityminen, aliens) Uusia vierailijoita, harhailijoita? Yleistyviä lajeja? taantuvia lajeja? Uusia vakinaisia lajeja? Mitä kalastamme 10 vuoden kuluttua? Onko tulevaisuus ennakoitavissa?
Jääkaudelta kivikaudelle Kalat alkoivat asuttaa Suomea viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, vähitellen jäätikön vetäytyessä ja vesien lämmetessä. Kylmää kestävät ja suosivat lajit ensimmäisten joukossa, esim. nieriä Itämeren eri vaiheet (Baltian jääjärvi 12 600-11 500, Yoldianmeri 11 500-10 900, Ancylusjärvi 10 900-8 800, ja Litorinameri 8 800-5 200 vuotta sitten) vähitellen muovasivat kehittyvää kalastoa yhdistelmäksi vaelluskaloja, merikaloja ja makeanveden kaloja.
Kalastomme oli pääpiirteissään muodostunut noin 4 000 vuotta sitten, kun Itämeren nykyvaihe alkoi.
Viime vuosisadalla havaitut uudet lajit kirjoeväsimppu (Cottus poecilopus, vuonna 1901), seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens, vuonna 1904), liejutokko (Pomatoschistus microps, vuonna 1947), ja allikkosalakka (Leucaspius delineatus, vuonna 1992)
2000-luvun uudet lajit meillä Hopearuutana (Carassius auratus m. gibelio) tunnistettiin myöhemmin samana vuonna, vaikka se todennäköisesti oli täällä jo ainakin vuonna 2001. Hopearuutana luultavasti levittäytyi Eestistä uimalla Suomenlahden tälle puolelle. Nyt levittäytynyt koko etelärannikolle ja kesällä saatiin Halisten kalaportaasta. Viimeisin tulokas on mustakitatokko (Neogobius melanostomus) joka saatiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Itämeressä mustakitatokko havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1990 Puolassa (uudeksi nimeksi ehdotettu Apollonia melanostoma )
Suomen kalalajit Suomen vesialueilta on saatu ja tunnistettu noin 100 kalalajia (elävänä 98 luukaloihin kuuluvaa lajia, 1 rustokala ja 3 nahkiaislajia). Kolmasosa kaikista lajeista (33 lajia 102:stä) on täällä joskus tai ajoittain esiintyviä, vierailevia tai tänne tuotuja, istutettuja lajeja. Suomen vesiin on tuotu ulkomailta ja istutettu 14 kalalajia Alkuperäiseen ja vakinaiseen lajistoon voidaan katsoa kuuluvan 60 lajia (2 nahkiaista mukana). Vuosittain Suomen vesialueilta voi löytää 67 kalalajia ja kaksi nahkiaislajia. Kahden nahkiaislajin lisäksi 59 kalalajin tiedetään lisääntyvän lähes vuosittain vesissämme.
Tuontilajeista isobassi (Micropterus salmoides), pikkubassi (Micropterus dolomieui), sterletti (Acipenser ruthenus), kuningaslohi (Oncorhynchus tshawytscha), punalohi (Oncorhynchus nerca) ja ruohokarppi (Ctenopharyngodon idella), Suomen vesiin on tuotu ulkomailta ja istutettu 14 kalalajia eivät ole lisääntyneet Suomessa istutuksen jälkeen, tosin osasta on saatu hieman saalista, mutta ovat sitten hävinneet
Istutuksilla ylläpidettävät tuontilajit harmaanieriä (Salvelinus namaycush), kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), peledsiika (Coregonus peled) ja karppi (Cyprinus carpio) pidetään yllä toistuvilla istutuksilla. Kolme viimeksimainittua lajia ovat myös onnistuneet muutamissa poikkeustapauksissa lisääntymään, mutta vain peledsiian lisääntyminen kahdessa tekojärvessä ja yhdessä järvessä ovat myöhemmin johtaneet saaliiden kasvuun.
Tuodut, lisääntyvät, vakiintuneet lajit viisipiikki (Culaea inconstans), piikkimonni (Ameiurus nebulosus), puronieriä (Salvelinus fontinalis) ja allikkosalakka (Leucaspius delineatus) ovat istutusten jälkeen muodostaneet lisääntyviä, siten omavaraisia, pysyviä kantoja joihinkin paikkoihin. Yhdenkään istutetun vieraslajin ei ole ainakaan vielä todettu aiheuttaneen uhkaa alkuperäisille kalalajeille. Puronieriä tosin on vienyt taimenelta elintilaa Kemijoen latva-alueilla (Korhonen et al. 1996). On myös kyseenalaistettu jatkuvia kirjolohi-istutuksia taimenjokiin, tutkimatta niiden mahdollisia haittoja esim. taimenen poikastuotannolle
Vierailijat, tunnustelijat Naapurimaiden viljelystä joko karanneita tai istukkaita kuten: siperiansampi (Acipenser baeri), venäjänsampi (A. gueldenstaedti), tähtisampi (A. stellatus), pyörökuonosiika (Coregonus nasus), hopealohi (Oncorhynchus kisutch), koiralohi (Oncorhynchus keta), kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha), imukarppi (Catastomus catostomus),
tai vierailijoita, tunnustelijoita merinahkiainen, Petromyzon marinus; 10+ piikkihai, Squalus acanthias; 2 pilkkusilli, Alosa alosa; 2 täpläsilli, Alosa fallax; 10+ sardelli (anjovis), Engraulis encrasicolus; 10+ meriankerias, Conger conger; 1-3 neliviiksimerimade, Rhinonemus cimbrius; 10+ partasimppu, Agonus cataphractus; 2 meribassi, Dicentrarcus labrax; 5 ohuthuulikeltti, Liza ramado; 3 paksuhuulikeltti, Chelon labrosus; 2 makrilli, Scomber scombrus; 10+ sarda, Sarda sarda; 1 punakampela, Pleuronectes platessa; 7 hietakampela, Limanda limanda, 2 ovat levittäneet vaelluksensa vesialueillemme eteläiseltä Itämereltä tai Atlantilta asti.
Alkuperäiset ja vakiintuneet lajit Nahkiainen, Lampetra fluviatilis (L.) Pikkunahkiainen, Lampetra planeri (Bloch.)* Silakka, Clupea harengus membras L. Kilohaili, Sprattus sprattus (L.) Ankerias, Anguilla anguilla (L.) Hauki, Esox lucius L. Lohi, Salmo salar L. Taimen, Salmo trutta L. Kirjolohi. Oncorhynchus mykiss (Walbaum) Nieriä, Salvelinus alpinus (L.) Harmaanieriä, Salvelinus namaycush (Walbaum) Puronieriä, Salvelinus fontinalis (Mitchill) Muikku, Coregonus albula (L.) Siika, Coregonus lavaretus (L.) Peledsiika, Coregonus peled (Gmelin) Harjus, Thymallus thymallus (L.) Kuore, Osmerus eperlanus (L.) Särki, Rutilus rutilus (L.) Seipi, Leuciscus leuciscus (L.) Turpa, Leuciscus cephalus (L.) Säyne, Leuciscus idus (L.) Mutu, Phoxinus phoxinus (L.) Sorva, Scardinius erythrophthalmus (L.) Toutain, Aspius aspius (L.) Suutari, Tinca tinca (L.) Törö, Gobio gobio (L.) Salakka, Alburnus alburnus (L.) Allikkosalakka, Leucaspius delineatus (Heckel) Pasuri, Abramis bjoerkna (L.) Lahna, Abramis brama (L.) Sulkava, Abramis ballerus (L.) Vimpa, Vimba vimba (L.) Miekkasärki, Pelecus cultratus (L.) Ruutana, Carassius carassius (L.) Hopearuutana, Carassius auratus (Bloch) Karppi, Cyprinus carpio L. Vimpa ainoa vain anadrominen 60 69 22 merilajia Lohi, Taimen, Nahkiainen, Seipi anadomisia ja sisävesilajeja Yli kolmasosalla lajeista (24) on sisävesi- ja murtovesipopulaatioita sekä useimmilla myös merestä makeaan veteen vaeltavia populaatioita. Kivisimppu, härkäsimppu; rantanuoliainen, ei tiedossa yhtään merestä makeaan veteen vaeltavaa populaatiota, vain sisävesimuoto 19 särkikalalajia, joista 16 alkuperäisiä Pikkunahkiainen viisipiikki, kivennuoliainen, piikkimonni, puronieriä, törö, kirjoeväsimppu ja sulkava Kivennuoliainen, Barbatula barbatula (L.) Rantannuoliainen, Cobitis taenia L. Piikkimonni, Ameiurus nebulosus (Le Sueur) Turska, Gadus morhua L. Made, Lota lota (L.) Nokkakala, Belone belone (L.) Siloneula, Nerophis ophidion (L.) Särmäneula, Sygnathus typhle L. Kolmipiikki, Gasterosteus aculeatus L. Kymmenpiikki, Pungitius pungitius (L.) Viisipiikki, Culaea inconstans (Kirtland) Vaskikala, Spinachia spinachia (L.) Kivisimppu, Cottus gobio L. Kirjoeväsimppu, Cottus poecilopus Heckel Piikkisimppu, Taurulus bubalis (Euphrasen) Härkäsimppu, Triglopsis quadricornis (L.) Isosimppu, Myoxocephalus scorpius (L.) Rasvakala, Cyclopterus lumpus L. Imukala, Liparis liparis (L.) Ahven, Perca fluviatilis L. Kuha, Sander lucioperca (L.) Kiiski, Gymnocephalus cernuus (L.) Elaska, Lumpenus lampretaeformis (Walbaum) Teisti, Pholis gunnellus (L.) Isotuulenkala, Hyperoplus lanceolatus (Le Sauvage) Pikkutuulenkala, Ammodytes tobianus L. Mustatokko, Gobius niger L. Liejutokko, Pomatoschistus microps (Krøyer) Hietatokko, Pomatoschistus minutus (Pallas) Seitsenruototokko, Gobiusculus flavescens (Fabricius) Kivinilkka, Zoarces viviparus L. Piikkikampela, Psetta maxima (L.) Kampela, Platichthys flesus (L.)
Historiallisena aikana olemme menettäneet kolme lajia: Vain pieniä muutoksia kalastossamme... Sammen (Acipenser sturio) Sinisammen (A. oxyrinchus) Monnin (Silurus glanis) A. sturio ilmestyi Itämereen noin 3000 vuotta sitten ja >20 C A. oxyrinchus noin 1800 vuotta myöhemmin 13-18 C Sampi korvautui sinisammella 1200-800 vuotta sitten (Ludwig et al. 2002). Meidän rannikkovesistä saatiin vielä 1930-luvulla ja Eestistä vielä 1996
Suurimmat muutokset Ihmistoiminnan vaikutukset kalakantoihin ja niiden vesiympäristöön ovat olleet paljon laajemmat ja voimakkaammat kuin luonnolliset muutokset Nimenomaan vaelluskalakannat, erityisesti lohikalat ovat kärsineet jokien patoamisista, perkauksista ja muusta vesistörakentamisesta. Vain 6 alkuperäistä lohikantaa on jäljellä luonnossa ja ainakin 30, mutta mahdollisesti 47, on menetetty. Vain 9 alkuperäistä meritaimenkantaa on jäljellä, vaikka se alun perin on lisääntynyt lähes kaikissa Suomesta Itämereen laskevissa joissa tai ainakin 62 joessa. Kalastusrajoituksin, istutuksin, kalateiden, -portaiden ja entistämisohjelmien avulla mm. taimenta, lohta, harjusta ja siikaa on pyritty palauttamaan useisiin jokiin.
Muita muutoksia kalakannoissa Ihmistoiminnan vaikutuksia vedenlaadun kautta ei pidä unohtaa. Rehevöitymisen merkkejä on 10 12 %:lla järvistä (Tammi ym. 1997). Rehevöitymisen myötä esim. särki ja lahna ovat runsastuneet, ja mm. made sekä muikku vähentyneet. Happamoituminen Osa pienistä järvistä ja rannikon kaivetut, muinaisen Litorinameren pohjien halki virtaavat joet ovat kärsineet happamuudesta, josta on aiheutunut vahinkoa lukuisille kalakannoille joissa ja rannikolla. Monien kotimaisten kalojen levittäminen ja siirtäminen vesistöstä toiseen on ollut laajaa toimintaa jo ainakin runsaat sata vuotta (Halme 1961-1962). Onkin arvioitu, että joka kolmannessa Fennoskandian järvessä on yksi tai useampi laji, joka ei ole alkuperäinen (Tammi ym. 2003).
Uhanalaiset lajit ja muodot Uusimmassa Suomen lajien uhanalaisuuden arvioinnissa pohdittiin 66 kalalajin tai muodon uhanalaisuutta (Rassi et al. 2001). Arvioimatta jätettiin 11 lajia, joista ei ollut tarpeeksi tietoa tai niitä saadaan harvoin saaliiksi. Uhanalaisuuden eri luokkiin määritettiin 11 lajia tai muotoa. Itämerestä jokiin kudulle nousevat lohet ja taimenet luokiteltiin erittäin uhanalaisiksi (EN). Saimaannieriä katsottiin äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja nieriä muualla silmälläpidettäväksi (NT). Rantanuoliaista, Cobitis taenia, pidettiin erittäin uhanalaisena (EN), Toutainta ja kahta siikamuotoa (vaellus- ja planktonsiika) vaarantuneina (VU). Järvisiika, nahkiainen, harjus ja vimpa luokiteltiin silmälläpidettäviksi (NT).
Onko Uhanalaisuustilanne muuttunut? Tuntuuko tämä veijari tutulta vai olisiko se harvinaisuus? Syvänveden lajina elaska kärsinee hapettomuudesta Merikutuiset ja merestä jokeen kudulle nousevat harjukset harvinaisia! Ruotsissa ankerias on uhanalainen Harjuksen nykylisääntymistä meressä on ollut jopa vaikea osoittaa. Montako seitsenruototokkopopulaatiota meillä on?
Tulevaisuuden näkymät Ilmastonmuutoksen skenaariot lämpeneminen leudompia talvia sadanta lisääntyy ja epätasaisemmin jakautuva Itämeren suolapitoisuuden väheneminen suolapulsseja Pohjanmereltä? Rehevöityminen Vieraat lajit lisääntyvät
Miten kalastomme reagoi? Useimmat kalalajimme elävät levinneisyytensä äärirajoilla Ilmaston lämpeneminen tulee todennäköisimmin muuttamaan Suomen kalayhteisöjä särkikala ja ahven valtasimmiksi, Levinneisyysalueita siirtynee pohjoisemmaksi (ollut jo kivikauden lämpimällä jaksolla), keskikesän kutijat. Lohikalat ja muut kylmän veden lajit vähenevät tai jopa paikoin häviävät, tai ainakin osin istutusten varassa. Kutu- ja kuoriutumisajat tulevat muuttumaan Eräät havainnot viittaavat kutuaikojen ja poikasten kuoriutumisaikojen olevan jo muuttumassa tietyillä kylmän veden lajeilla, kuten mateella ja siialla. Onko meillä tulevaisuudessa talvi-kevätkutuinen siika?
Uusia kalalajeja? Uusien lajien kiihtyvä ilmaantuminen Itämereen mm. painolastivesien mukana viittaa nopeutuviin muutoksiin myös kalakannoissa ja kalastossa. Rohmutokko (Perccottus glenii) putkikuonotokko (Proterorhinus marmoratus), saharasbora (Pseudorasbora parva), miekkakala (Xiphias gladius), valkoturska (Merlangius merlangus), kolja (Melanogrammus aeglefinus), molva (Molva molva), kyhmykurnusimppu (Eutrigla gurnardus), silokampela (Scophthalmus rhombus), kultaotsasargi (Sparus aurata), piikkimakrilli (Trachurus trachurus)
Yhteenveto Nyky-Suomen vesialueilta on saatu 99 kalalajia. Alkuperäiseen ja vakinaiseen lajistoon voidaan katsoa kuuluvan 58 lajia (+2 n) Kolme lajia on hävinnyt Ulkomailta tuotuja lajeja on 14. Vuosittain Suomen vesialueilta löytää 67 kalalajia Vuosittain vesissämme lisääntyy 59 kalalajia Suurimmat menetykset jokien patoamisten, perkausten ym. takia vaelluskalakannoissa. Kalastomuutoksiin odotettavissa kiihtyvää trendiä
Kiitos Itämeren mataliin vesiin ei merikrottia Norjan syvistä vesistä kannata odottaa. Kiitos kiinnostuksesta Suomen kalastoon