Suurpedot ja luonnonsuojelu Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, puheenjohtaja
Suurpedot luonnossa Suurpedot, erityisesti susi ja ilves, ovat huippupetoja Säätelijöitä, jotka tasapainottavat pienempien petojen ja saalislajien kantoja - Sudesta paljon tietoa P-Amerikasta; erittäin merkittävä vaikutus pienpetokantoihin ja sitä kautta mm pienempiin riistalajeihin ja alueen koko lajistoon, aina sudenkorentoihin, pikkulintuihin ja kasvillisuuteen saakka. - Suomessakin todettu: Ilves palaa alueelle => kettukanta alas => kanalintukanta ylös. - Suden ja ilveksen vaikutus näkyy myös maastossa nopeasti jokaiselle, joka seuraa esim. talvijälkiä aktiivisesti (100x teho pienpetokampanjoihin yms. verrattuna).
Suurpedot ja ihminen Normaali osa luontoa, josta ihminenkin on riippuvainen. Ravintopyramidin huippupetoja on kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä ympäri maailman (tiikeri, leijona, leopardi, jaguaari, puuma, miekkavalas, valkohai jne) Kaikkien kanssa ihmisellä on jossakin konflikteja (vahingot kotieläimille, suora uhka/pelko, kilpailu suurriistasta) Kaikkialla huippupedot myös tuottavat hyötyjä (ekosysteemipalveluita): vähentävät satovahinkoja, lisäävät pienriistaa, ovat matkailun vetovoimatekijä (bigfive). Tasapaino vaatii työtä, sopeutumista, oppimista, kompromisseja, kokonaisuuden ymmärrystä ja hyväksyntää kaikkialla ja kaikilta.
Peto-ongelman mittakaavat Intialainen kongressivieras kysyi: Meillä tiikeri syö säännöllisesti ihmisiä ja sen takia vältetään hämärissä niitä metsäalueita, mutta ei kukaan kysele korvauksia. Miksi koira pitäisi korvata? Ei ymmärtänyt koira- tai kotieläinvahinkojen korvauskysymystä lainkaan;. Kulttuurikysymys, opittu lähestymistapa, tukipolitiikkayhteiskuntaa. Nykyisen kaltainen koirametsästyskin on aika tuore, hiljattain opittu tapa. Petoviha opetettiin ihmisiin aktiivisesti n.200-v sitten, sitä ennen pedot kuuluivat ihmisen elinympäristöön ja petojen kanssa vain elettiin. Lopulta laajeni kaikkiin petoeläimiin; suurpedoista, tuulihaukan ja lapinpöllön kautta saukkoon, kuikkaan ja silkkiuikkuun, siis aivan älyttömyyksiin!
Ahma Poikkeus suurpedoissa ; huono saalistaja, ei ole aito huippupeto vaan raadonsyöjä, lähes riippuvainen muiden tuottamista haaskoista. Tärkein ravintoresurssi nykyään liikennevahinko-raadot ja haavakot (tn. myös poronhoitoalueella). Ahman kaltaiselle luonnon siivouspalvelulle riittäisi Etelä- Suomessa ravintoa ja tilaa, mutta hidas lisääntyjä ei vainottuna ikinä tuota sellaista leviämispotentiaalia, että itse jolkkaisi etelään. Erittäin vähälukuinen ja uhanalainen, erittäin hidas lisääntyjä -> ei missään tapauksessa voi myöntää tappolupia!! Suojelua tehostettava! Siirrot OK : Ratkaisisivat poroalueen ongelmat. - Ei odotettavissa haittoja - Ei geneettistä ongelmaa, sirkumpolaarisesti sama rotu, ei merkittäviä eroja kuin sattumalta pienissä pullonkaulapopulaatioissa.
Karhu Ei oikea huippupeto, sekaravinnon syöjä. Hämmästyttävän vähän vahinkoja runsauteen ja kokoon nähden. Opittu elämään yhdessä; harva enää pelkää karhuja. Positiivinen imago Kannan säätely mahdollista, kun yksilömäärä kohtuullisen suuri, pihoihin/roskiksille tulevat pitää lopettaa. Nyt metsästyskäytäntö ei optimaalisella tavalla tue karhujen arkana pitämistä; ammutuksi tulevat erityisesti erämaakarhut kaukana asutuksesta. Arvokas saalis -> myös ongelmia; laittomat haaskat + muu houkuttelu ja -pyynti, riistakamerat, opettaminen pihoihin jne. Em. Huolimatta malli muiden suurpetolajien kanssa toimimiselle (pienellä säädöllä)
Ilves Aito huippupeto -> tärkeä säätelymerkitys ekosysteemissä. Ei vaarallinen, kotieläinvahingot kohtuullisen pieniä -> tarvetta kannan pienentämiseen ei ole (riistakilpailu joillakin alueilla). Ihmiset tykänneet, mutta petovihan tahallinen lietsonta on johtanut pelkotiloihin myös ilvestä kohtaan. Pihailves on hyötyeläin rusakkojahdissa, miksi pitäisi tappaa? Niin runsas, että luonnonsuojelullisesti ei nopeaa riskiä katoamisesta -> kantaa voi säädellä metsästyksellä.
Susi Susi on Suomessa erittäin uhanalainen, yksilöitä ja laumoja on vähän! Juuri kukaan ei niitä todellisuudessa näe tai kuule joku näkee joskus oikean suden jäljet, useampi kuvittelee nähneensä... Kannan koko on puolittunut talvesta 2006/07. Myös kotieläin- ja koiravahingot vähentyneet alle puoleen.
Susi/ihminen vai sosiaalinen kysymys? Julkisuudessa tuntuu, että ongelmia on paljon aiempaa enemmän... Vaikka kanta laskenut... Onnistunut kampanjointi petohysterian nostattamiseksi on joidenkin tahojen etu.
Kolme susikeskustelua = eri ratkaisut! 1. Lounais-Suomen pihasudet Suden paluu 1880-luvun susisurmien alueelle nostaa pelkoja => Tottuminen, neuvonta... 2. Väli-Suomen taantuma-alueiden herraviha Tällä alueella suden tulevaisuus Suomessa ratkaistaan! Salametsästys sen sosiaalinen hyväksyntä pahin ongelma, nakertaa uskoa lakeihin ja järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Koirista puhutaan mutta vahinkoja vähän. Hirvistä kilpailu? => Vahinkojen estäminen/uudet keinot, neuvonta, omistajuus? 3. Poronhoitoalue Porovahinkojen vähentäminen budjetissa, Lappi käytännössä susityhjiö. Ratkaisuja???
Häirikkösudet tulee poistaa Kaikkien yhteinen etu on pitää sudet ihmisarkoina: - Jokainen nähty tai talon lähelle eksyvä susi ei ole ongelmayksilö Suomi on kauttaaltaan asutettu. - Pihasusia ei ole olemassakaan; Suomessa sudet karttavat ihmisiä ja kulkevat yleensä öisin, joskus pihankin ohi. - Jälkijono ei tee yksilöstä ongelmaa (ruokinta pihapiireissä -> ongelmia...) - Häirikkösusien tappolupia on nopeutettu ja löysennetty uusilla säädöksillä (myös psykologiset terapialuvat sallittu) - Kanta on niin pieni, että tappoluvan pitää olla viimeinen keino muut vaihtoehdot ensin käyttöön! - Sudella vetovoimaa, ihmisiä kiehtova laji -> hyödyntämispotentiaalia muutenkin kuin metsästyksessä.
Susien pannoitus on kaikkien etu Mahdollistaa tiedon kulun sitä tarvitseville haittojen ennalta ehkäisy paranee. Esimerkiksi susipuhelimella, ja nopeutuneella nettiseurantamahdollisuudella on voitu vähentää riskiä metsästyskoirille Kannan arviointi tarkentuu, huhut siirroista yms torppautuvat. Mahdollistaa myös matkailuyrittäjyyttä. Susien pannoitus on tulee sallia kaikkialla.
Neuvontaa ja yhteistyötä, hankkeita ym. Susivalistusta ja neuvontaa tarvitaan - 32 % suomalaisista pelkää sutta, 85 % heistä naisia - Kansainvälisestikin sutta pelätään alueilla, jolle se on nyt palaamassa ja vakiintuneen kannan alueilla niihin on totuttu Ihmiset kokevat jäävänsä yksin susipelkojensa kanssa hyvä, että RKTL sai kenttämiehen Länsi-Suomeen Vahinkojen ennalta ehkäisyn keinojen levittäminen - Pohjois-Karjalan suurpedot EAKR-hanke -> länteenkin - Suojapannat, koiraliivit, tuetut koulukyydit yms. - Muiden maiden hyvät käytännöt Petovihan lietsonnan loputtava -> nyt laittomuudet laajenee (maakotkien ampumiset jne.), eikä sillä tiellä ole loppua... Erityisvastuu on maaseudun mediahegemonian hallitsijoilla; metsästäjäjärjestöillä, Maaseudun Tulevaisuudella jne.).
Ongelman ydin Keskustelun kuumeneminen kannan ja vahinkojen puolittuessa => Ei biologinen vaan yhteiskunnallinen ongelma: Susi on osa valtapeliä; oppositio hyötyy konflikteista => susi tarpeen, koska ei ole muuta mehevää konfliktia... - Maaseutu kaupunki, herrat kansa, EU Suomi - Sudenvastaiset populistiset kansanliikkeet (poikkeaa maailman vastaavista tilanteista, populismi toimii kun politiikka etääntynyt liikaa...). Kohujutut, varjoarviot kannasta jne. höpöhöpöpolitiikka. - Salametsästys ja sen sosiaalinen toimilupa avainasia, valitettavasti salametsästys on syvällä metsästäjäjärjestöissäkin -> kitkettävä, jotta mikään ratkaisu voi toimia!
Salametsästyksen lopettaminen Salametsästys hajottaa laumoja ja tuo irtosusia pihoihin. Salametsästys vie pohjan hallitulta kannan hoidolta. Susi on nopea lisääntyjä -> kanta voi nopeastikin palautua tilaan, jossa hallittu säätely on mahdollista -> reviirikohtainen säätely kun kannan taso on kestävä? Poronhoitoalueen etelärajan nosto -> tilaa. Salametsästyksen valvonnan voimavaroja tulee lisätä. Metsästäjien ja kyläläisten järkevä enemmistö ratkaisee pelin -> otettava sosiaalinen toimilupa salametsästäjiltä pois. - EU- tai herraviha-turhauman ei saa antaa nakertaa suomalaisten suhdetta kansalaisyhteiskuntaan! Nyt tilanne vertautuu 1800-luvun puukkojunkkari-ongelmaan sekin ratkesi kun sosiaalinen hyväksyntä loppui ja rosvot pantiin linnaan...
Suurpetojen kanssa voidaan elää Karhun ja ilveksen kanssa on jo opittu pärjäämään. Ahma etelään -> huomattava helpotus. Susiakin mahtuu Suomeen reilut 20 laumaa aivan hyvin.
Kiitos! risto.sulkava(@)sll.fi