VALMENTAJAKYSELY Yhteenveto vastauksista Tarja Mannila ja Tero Mäkinen etunimi.sukunimi@pori.fi
SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTATIEDOT... 1 1.1. Koulutustausta, ikäjakauma ja alueellinen sijoittuminen Satakunnassa... 1 1.2. Työnantajataho, kohderyhmäosaaminen ja toimintaympäristö... 4 2. TYÖTEHTÄVIEN KUVAUS... 6 2.1. Suunnittelu ja työote... 6 2.2. Taitojen ja työvaihtoehtojen kartoitus... 6 2.3. Tuki työpaikan etsimiseen... 7 2.4. Tuki työpaikalla ja seuranta... 7 3. KOULUTUSTARPEET, KEHITTÄMISKOHTEET SEKÄ HYVÄT TYÖKÄYTÄNNÖT... 8 4. YHTEENVETO MITEN KYSELYN TULOKSET JA KOKEILUN TOIMENPITEET TYÖHÖNVALMENNUKSEN KEHITTÄMISEKSI YHDISTETÄÄN?... 9 5. LIITTEET... 10
1. TAUSTATIEDOT Valmentajakysely toteutettiin webropol-kyselynä ja se lähetettiin lokakuussa 2017 120:lle Satakunnassa valmennus- ja ohjaustyön parissa toimivalle yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin työntekijälle. Kyselyyn vastasi yhteensä 65 henkilöä. Tavoitteena oli selvittää maakunnan alueellisia valmennuksellisia resursseja, kuten koulutusta, osaamista ja alueellista sijoittumista sekä saada tietoa kentän työntekijöiden koulutus- ja kehittämistoiveista. 1.1. Koulutustausta, ikäjakauma ja alueellinen sijoittuminen Satakunnassa Alla olevasta kuviosta näkyvät kunnat, joiden alueilla valmennus- ja ohjaustyötä tekevät henkilöt työskentelevät. Vastaajista 57 %:lla on opistoasteinen/alempi korkeakoulututkinto ja 17 % on suorittanut työvalmentajan erikoisammattitutkinnon. Suurin ikäryhmä on 45 55 vuotiaat, joita on vastaajista 42 %. Vastaajista 60 % on yli 45-vuotiaita. Ikärakennetta selittää osiltaan valmennustyön luonne, jossa elämänkokemuksella on oma merkityksensä. Tehtäviin saatetaan hakeutua myöhemmässä vaiheessa työuraa osaamisen ja työkokemuksen myötä. Valmennustehtäviin on usein mahdollista päästä myös ilman mitään erityistä tutkintovaatimusta. Vastaajien ammattinimikkeissä oli paljon variaatiota, sillä kentällä toimitaan valmennus- ja ohjaustehtävissä hyvin erilaisilla tehtävänimikkeillä. Peräti 40 prosenttia vastaajista ilmoitti ammattinimikkeekseen muun kuin vastausvaihtoehdoissa annetun vaihtoehdon. Kuvio 1. Taustakoulutus. Ylin suoritettu tutkinto.
Kuvio 2. Vastaajien työskentelypaikkakunnat (prosenttia valmentajista n=65, vastausten lukumäärä 163).
Kuvio 3. Vastaajien ikäjakauma. Taulukko 1. Vastaajien ammattinimike. N Prosentti työhönvalmentaja 6 9,23% työvalmentaja 26 40% uravalmentaja 3 4,61% työtoiminnan ohjaaja 2 3,08% kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja 1 1,54% työpajaohjaaja 1 1,54% jokin muu, mikä 26 40%
1.2. Työnantajataho, kohderyhmäosaaminen ja toimintaympäristö Vastaajista 43 % työskentelee yksityisen sektorin työnantajan, 42 % julkisen sektorin ja 15 % järjestötyönantajan palveluksessa. Kohderyhmäosaamista vastaajilla on monipuolisesti. Yli 40 %:lla vastaajista on kokemusta työskentelystä kaikkien kyselyssä mainittujen asiakasryhmien kanssa. Melkein 80 %:a vastaajista työskentelee nykyisessä työssään työttömien, pitkäaikaistyöttömien ja nuorten alle 25-vuotiaiden kanssa. Asiakkaan työpaikalla työskentelee 38 %:a, toimistossa 46 %:a ja työpajoilla 46 %:a vastaajista. Myös työtoiminnassa päästään yli 30 %:n. Tulos kertoo valmennustyön kahtalaisuudesta, jossa toisaalta on paljon toimistovalmennusta, mutta myös toiminnallisia ympäristöjä. Työhönvalmennuksessa on tarvetta molemmille osaamisille, mutta työpaikalla tapahtuvaa osaamista ja kokemusta tarvittaisiin lisää, sillä valmennuksen suunnasta on esitetty toiveita enemmän työpaikalla tapahtuvan valmennuksen lisäämiseksi. Kuvio 4. Toimintaympäristöt, joissa vastaajat pääasiallisesti tekevät valmennustyötä? (prosenttia valmentajista n=65, vastausten lukumäärä 119).
Kuvio 5. Asiakasryhmät, joiden parissa vastaajat työskentelevät nykyisessä työtehtävässä (prosenttia valmentajista n=65).
2. TYÖTEHTÄVIEN KUVAUS Työtehtävien kuvaus oli jaettu neljään osioon: suunnittelu ja työote, taitojen ja työvaihtoehtojen kartoitus, tuki työpaikan etsimiseen sekä tuki työpaikalla ja seuranta. Jokaisesta osiosta esitettiin työtä kuvaavia väittämiä, joihin vastattiin asteikolla: aina, usein, toisinaan, harvoin, ei koskaan ja ei osaa sanoa (asteikko 1-6). 2.1. Suunnittelu ja työote Valmentajien työotteessa heijastuu asiakkaan osallistaminen, voimavaroihin keskittyminen sekä myös vastuuttaminen. Työhön tähtääviä suunnitelmia laaditaan usein yhdessä asiakkaan kanssa ja asiakas on itse asettamassa tavoitteitaan. Valmentajat myös ohjaavat asiakkaita itsenäiseen ja omatoimiseen työskentelyyn omien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä keskittyvät asiakkaan voimavaroihin ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Tukea ja ohjausta annetaan työhön ja kuntoutukseen liittyvien asioiden lisäksi myös arkielämän tilanteisiin. Valmentajista melkein puolet myös laatii vähintään usein työssään raportteja ja yhteenvetoja. Asiakkaan työpaikalla tai työympäristössä tapahtuva valmennus jakaa vastaajia selvemmin kahteen leiriin, jossa harvoin tai ei koskaan tätä työtä tekeviä valmentajia on kolmannes vastaajista. Yli puolet valmentajista on sitä mieltä, että moniammatillista työskentelyä rajoittaa ajan puute. Avoimella kysymyksellä kysyttiin, että mitkä tekijät ja asiat motivoivat mielestäsi parhaiten asiakkaita. Tässä valmentajat nostivat esiin selvästi kaksi asiaa. Ensimmäisenä mainittiin kannustus ja positiivinen palaute työkavereilta, työpaikan asiakkailta ja valmentajilta. Toisena yhtä merkittävänä motivoivana tekijänä nousi esiin toiminnan osallisuus, jolloin asiakas kokee tulevansa kuulluksi ja hänen omat toiveet ja tavoitteet kaikissa valinnoissa ja suunnittelussa huomioidaan. Kolmantena merkittävänä tekijänä mainittiin onnistumisen kokemusten saaminen esimerkiksi työssä tai osaamisen ja mahdollisuuksien löytymisen kautta. 2.2. Taitojen ja työvaihtoehtojen kartoitus Työmahdollisuuksia sekä taitoja kartoitettaessa asiakkaan kuuleminen on valmentajien mielestä yksimielisen tärkeää. Yli puolet valmentajista kokee tuntevansa hyvin oman alueen työmarkkinat ja paikallisen elinkeinoelämän mahdollisuudet. Moniammatillisen yhteistyön osaamisensa valmentajat kokevat erittäin hyväksi. Myös yhteistyö työnantajiin koetaan luontevana ja työnantajiin yhteydenottaminen kuuluu suurimman osan työtehtäviin. Viidennes valmentajista kertoo ottavansa harvoin yhteyttä työnantajiin. Tämä saattaa johtua työnkuvien erilaisuudesta sekä kyselyn laajasta ammatillisesta otannasta. Melkein kolmannes valmennustyötä tekevistä kertoo käyttävänsä harvoin työssään työ- ja toimintakyvyn mittareita. Avoimeen kysymykseen käytössä olevista työ- ja toimintakyvyn mittareista vastasi 30 hlöä, joka antaa viitettä mittarien käytön vähäisyydestä sekä pirstaleisuudesta. Tyypillisesti valmentajat käyttävät työssään itsearviointilomaketta, haastatteluja ja keskusteluja sekä havainnointia. Muita mittareita mainitaan 11 vastaajan toimesta yhteensä 11 kpl:tta: IMBA, MELBA, TOIMI, Kykyviisari, Kipujanamittari, WHOQOL-bref, Työkykykysymykset, VAT-järjestelmä, Työkykyarviointimittari, Terveystutkimukset ja Työpajayhdistyksen ohje: valmentautujan valmennustarpeen havainnointi. Asiakkaiden osaamista ja vahvuuksia kartoittaa työssään yli puolet valmentajista vähintään usein. Avoimeen kysymyksellä kysyttiin, mitä menetelmiä valmentajat käyttävät asiakkaan osaamisen
tunnistamiseksi. Tyypillisesti osaamista tunnistetaan kahdella tavalla: asiakasta haastattelemalla sekä hänen kanssaan keskustelemalla tai työtehtävien tekemistä seuraamalla havainnoiden tai lomaketta apuna käyttäen. Kolmasosa vastaajista mainitsee käytössä olevan erilaisia arviointi-, havainnointi- ja kartoituslomakkeita sekä testejä osaamisen tunnistamiseksi. Testeinä mainitaan: Avo-testi, Peaveyharjoitteet, SWOT-analyysi, RMB, WOPI-testaus, Surveypal, VAT-järjestelmä ja psykologin testaus. 2.3. Tuki työpaikan etsimiseen Valmentajat eivät yleensä ole viikkotasolla yhteydessä työnantajiin. Vastauksista käy ilmi, että useimmiten valmentaja on se, joka etsii asiakkaalle työpaikan tai työharjoittelupaikan. Asiakasta valmennetaan työhaastatteluun sekä ohjataan työnhaun asiakirjojen laatimisessa, mutta työhaastatteluun valmentajat eivät yleensä osallistu. Alle puolet valmentajista on sitä mieltä, että omalta työskentelyalueelta löytyy usein tai aina potentiaalisia työ- ja harjoittelupaikkoja tarjoavia työnantajia. Valmentajien nykyinen (2017) potentiaalisten palkkatyö- ja harjoittelupaikkoja tarjoavien työnantajakontaktien lukumäärä on kyselyn mukaan tyypillisesti 15 tai sen alle. Joillain valmentajilla on hyvinkin laajat työnantajaverkostot ja toisaalta, joidenkin valmentajien työnkuvaan ei sisälly työnantajakontaktointia lainkaan, jolloin verkostoakaan ei löydy. 2.4. Tuki työpaikalla ja seuranta Kyselyn vastauksista ilmenee, että valmentajat tyypillisesti vastaavat asiakkaan valmennusprosessista alusta loppuun saakka. Tavallisin työpaikalla tukemisen muoto on käynti työpaikalla keskustelemassa tilanteesta asiakkaan ja työnantajan kanssa. Seurannan osalta tyypillistä on myös asiakkaan ohjaaminen sopivaan palveluun työsuhteen tai työharjoittelun päättymisen jälkeen. Karkeasti arvioiden kolmannes valmentajista opastaa työyhteisöä, arvioi tai ohjaa asiakasta työharjoittelu- ja työpaikalla. Kotikäyntejä valmentajat tekevät hyvin harvoin. Vastauksista heijastuu se, että työpaikalla tapahtuva tuki on valmentajille epätyypillisempi työn tekemisen muoto. Esimerkiksi yli puolet valmentajista kertoo harvoin avustavansa työnantajaa palkkatuki- ja työharjoittelulomakkeiden täyttämisessä.
3. KOULUTUSTARPEET, KEHITTÄMISKOHTEET SEKÄ HYVÄT TYÖKÄYTÄNNÖT Kyselyssä valmentajilta tiedusteltiin mistä aiheesta he haluaisivat saada lisäkoulutusta. Vastauksissa oli paljon hajontaa, sillä yksittäisiä mainintoja oli esim. digitaalisisten työnhaun sovellusten käytöstä, surun ja itsemurhan kohtaamisesta sekä työterveyshuollon näkemyksistä työhönvalmennukseen. Eniten mainintoja keräsivät mielenterveysasiakkaiden kanssa työskentely sekä työvalmennuskoulutukset ja olemassa olevat hyvät käytännöt valmennuksessa. Näiden teemojen jälkeen nousivat esiin koulutustarpeet työskentelyssä päihdeasiakkaiden sekä neuropsykologisten asiakkaiden kanssa. Myös ammatilliseen verkostoitumiseen sekä verkostoyhteistyön tekemiseen liittyvä koulutus keräsi mainintoja. Kehittämiskohteita kysyttäessä vastaajat toivat esille valmentajille suunnatut koulutukset, mutta koulutuksen sisältöjä tai aihealueita ei määritelty selkeästi. Valmentajien mielestä tärkeää olisi myös saada enemmän aika- ja henkilöresurssia valmennustyöhön. Lisäksi kehittämistä olisi työnantajayhteistyössä, jota kaivattiin ylipäätään enemmän, kuten työnantajille suunnattua tietoa valmennuksen mahdollisuuksista sekä lisää matalan kynnyksen työpaikkoja. Lisäksi kehitettävää olisi monialaisessa yhteistyössä ja verkostoitumisessa työyhteisön sisällä, yli organisaatiorajojen sekä valmentajien kesken. Ylivoimaisena hyvänä työkäytäntönä nousi esiin asiakkaiden kohtaaminen. Keskustelu, kuunteleminen, avoimuus, luottamus, rehellisyys ja hyvän ilmapiirin luominen ovat valmentajien mielestä tärkeimmät tekijät asiakkaiden kohtaamisessa. Toisena hyvänä työkäytäntönä mainittiin yhteistyö ja yhteydenpito monialaisen verkoston, työparin ja työyhteisön ryhmien kanssa. Tärkeänä yhteistyönä pidettiin myös työnantajan tukemista, yhteydenpitoa sekä käyntejä työpaikalla. Kolmantena hyvänä työkäytäntönä mainittiin työpaikalla tapahtuva kuntouttaminen ja sen aikaansaamat hyödyt, kuten osaamisen ja työkyvyn arviointi, työllistyminen, kuntoutuminen työelämään ja soveltuvan ammattialan sekä työtehtävien löytyminen.
4. YHTEENVETO MITEN KYSELYN TULOKSET JA KOKEILUN TOIMENPITEET TYÖHÖNVALMENNUKSEN KEHITTÄMISEKSI YHDISTETÄÄN? Hankkeessa huomioon eri kohderyhmiä ja järjestetään koulutustilaisuuksia ja työpajatyöskentelyä, jotka vahvistavat valmentajien osaamista sekä edistävät verkostoitumista. Tammikuussa 2018 järjestetään työnantajayhteistyön kehittämispäivä, jossa keskitytään markkinointiosaamisen lisäämiseen osatyökykyisen työllistämisessä sekä etsitään työpajassa keinoja työnantajayhteistyön tekemiseksi omassa työssä. Keväällä 2018 järjestetään työhönvalmennuksen laatukriteereihin keskittyvä koulutus sekä yhdessä Satapolku - hankkeen kanssa ratkaisukeskeisen työotteen koulutuspäivät. Valmentajien verkostoitumisen ja ammatillisen kehittämisen tarpeisiin on perustettu syksyllä 2017 työnsä aloittanut vammaispalvelujen työvalmentajista koostuvat maakunnallinen työryhmä. Lisäksi keväällä 2018 starttaa monialainen työryhmätyöskentely, jossa rakennetaan työhönvalmennuksen mallia kuvaamalla ja kehittämällä palvelupolkuja, pilkkomalla niitä kuvattaviin osiin, jotka mahdollistavat paremmin yksilöllisten työllistymiseen johtavien palvelupolkujen rakentamisen. Työryhmän laatimia kuvauksia voidaan hyödyntää myöhemmin maakunnan palveluja tuotteistettaessa. Työryhmiin osallistuvien halutaan myös jatkavan kehittämistyöstä kunnissa sekä jalkauttavan yhdessä löytämiään hyviä toimintatapoja sekä palvelukuvausten kautta hyödynnettäviä yksilöllisesti laadittuja työhönvalmennuksen polkuja.
5. LIITTEET SATAOSAA_valmentajakyselyn webropol-kysymykset (ladattu Innokylään erillisenä tiedostona).