LUPAPÄÄTÖS Nro 11/12/2 Dnro PSAVI/54/04.09/2011 Annettu julkipanon jälkeen

LUPAPÄÄTÖS Nro 11/12/2 Dnro PSAVI/54/04.09/2011 Annettu julkipanon jälkeen 17.2.2012 1 ASIA Simojärveen laskevien Paasonjoen, Korvajoen, Penämönjoen ja Impiönjoen kalataloudellinen kunnostaminen, Ranua ja Posio LUVAN HAKIJA Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen e-vastuualueen kalatalouspalvelut PL 8060 96101 ROVANIEMI

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus hankkeesta... 4 Suunnitellut työt... 5 Kunnostuksen yleisohjeet... 5 Paasonjoki... 8 Keskijoki... 10 Pahan-Paasonjoki... 12 Korvajoki... 13 Penämönjoki... 15 Impiönjoki... 16 Töiden toteuttaminen ja kustannukset... 17 Arvio työajasta... 17 HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET... 17 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 18 Yleiskuvaus vesistöstä... 18 Kuormitus, vedenlaatu ja käyttökelpoisuus... 18 Kalasto ja kalastusolot... 21 Sähkökoekalastukset... 21 Kunnostettavien virta-alueiden arvokalakantojen tila... 22 Kalastustiedustelu... 22 Vesiliikenne ja alueen virkistyskäyttö... 24 Suojelualueet... 24 Alueen omistus- ja asutusolot... 26 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 26 Pohjaeläimet ja -kasvillisuus... 26 Taimen... 26 Harjus... 27 Työnaikaiset vaikutukset... 27 Arvio hankkeesta aiheutuvista vahingoista... 27 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 28 Tarkkailu... 28 Seuranta... 29 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 29 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 29 Lausunnot ja ilmoitukset... 29 Hakijan selitys... 30 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 31 KÄSITTELYRATKAISU... 31 PÄÄASIARATKAISU... 31 LUPAMÄÄRÄYKSET... 31 Työkohteet ja niissä suoritettavat toimenpiteet... 31 Rakentamisaika... 33 Työnaikaisten haittojen minimointi... 33 Viimeistely- ja maisemointityöt... 33 Tarkkailu- ja kunnossapitomääräykset... 33 Aloittamis- ja valmistumisilmoitus... 34 Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen... 35 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 35 RATKAISUN PERUSTELUT... 35 Käsittelyratkaisun perustelut... 35 Luvan myöntämisen edellytykset... 35 Lupamääräysten perustelut... 36 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 36 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 37 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 37

KÄSITTELYMAKSU... 37 Ratkaisu... 37 Perustelut... 37 Oikeusohjeet... 37 MUUTOKSENHAKU... 38 3

4 HAKEMUS Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen e-vastuualueen kalatalouspalvelut on 5.10.2011 aluehallintovirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Simojärveen laskevien Paasonjoen, Korvajoen, Penämönjoen ja Impiönjoen kalataloudelliseen kunnostamiseen sekä Korvakönkään luonnonravintolammikon entisöintiin hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Simojärven itärannalle laskevia Paasonjokea (mukaan lukien Keskijoki ja Pahan-Paasonjoki), Korvajokea, Penämönjokea ja Impiönjokea on tarkoitus kunnostaa yhteensä noin 6,9 km:n matkalta. Kunnostettavia virtaalueita on 19 ja niiden pinta-ala on nykyisin noin 3,4 ha. Kutualueiden kunnostamiseen käytetään seulottua soraa 90 m 3. Kunnostamisella pyritään palauttamaan muutetut jokiuomat lähemmäksi niiden luontaista tilaa. Kunnostamisesta hyötyy etenkin Simojärven vaeltava taimenkanta, jonka poikastuotannon ja luontaisen lisääntymisen edellytykset paranevat. Simojärven suurimman vedenomistajan Metsähallituksen kalatalousstrategiana on istutusten vähentäminen ja kalakantojen luontaisen lisääntymisen edistäminen, joten kunnostaminen tukee Metsähallituksen kalatalousstrategian toteuttamista. Kunnostukset luovat edellytyksiä myös alueen harjuskannan tilan kohentumiselle ja mahdollistavat myös muun vesieliöstön monimuotoisuuden lisääntymisen. Alueella on tehty uittoväylien parantamiseksi perkauksia 1900-luvun alusta lähtien ja ne ovat ulottuneet Simojoen vesistön latvavesille asti. Lisäksi jokien luonnontilaa ovat muuttaneet valuma-alueilla tehdyt metsäauraukset ja suo-ojitukset. Pohjois-Suomen vesioikeuden määrääminä uittosäännön kumoamistöinä purettiin säästöpatoja ja muita puisia uittorakenteita sekä poistettiin kivisuisteita osittain. Koskien kunnostukset olivat pääasiassa "kosteiden" muodostamisia ja kalankulun parantamistoimenpiteitä. Koskien kunnostuksissa ei 1970-luvulla kiinnitetty tarpeeksi huomiota eri-ikäisten arvokalojen tarvitsemien elinalueiden aikaansaamiseen. Tämän vuoksi kunnostettujen koskialueiden arvokalatiheydet eivät ole nousseet virta- ja koskialueiden potentiaalia vastaavalle tasolle. Tämän suunnitelman mukaisilla toimenpiteillä saatetaan loppuun 1970-luvulla aloitetut kunnostukset. Kunnostamissuunnitelman on hyväksynyt Lapin ELY-keskuksen y- vastuualueen hanketyöryhmä 4.3.2011. Toimeksiannon kunnostamissuunnitelman tekemiseksi oli antanut Lapin kalastuspiiri.

5 Suunnitellut työt Kunnostuksen yleisohjeet Kosken kunnostaminen aloitetaan mahdollisuuksien mukaan kosken alaosasta ja edetään ylävirtaan. Tällöin veden samentuminen ei vaikeuta kunnostamistyötä ja koneen kuljettaja näkee kunnostetun alueen vedenkorkeuden muutoksen vaikutuksen kunnostettavalle alueelle. Kunnostuksen yhteydessä pohjasta irtoavan pohjasammaleen on mahdollista kiinnittyä jo kunnostetun virta-alueen kiviin ja tällöin pohjakasvillisuuden elpyminen ja leviäminen nopeutuu. Mikäli kunnostettavien koskialueiden pohjalla on pohjasammalta, osa pohjasta jätetään käsittelemättä, jotta pohjasammalen leviäminen kunnostettavalle alueelle nopeutuisi. Kivien asettelun helpottamiseksi kaivinkoneen kuljettaja käyttää polarisoivia aurinkolaseja, jotka poistavat osan vedenpinnan heijastuksesta. Työssä käytettävässä kaivinkoneessa on välppäkauha. Sen käyttö vähentää jokeen päätyvän kiintoaineen määrää, kun maa-ainesta voidaan siivilöidä erilleen siirrettävästä kivimateriaalista. Välppäkauha helpottaa yksittäisten kivien poimimista rannalta ja asettelua joen pohjaan. Suuri osa kivistä laitetaan uoman pohjalle siten, etteivät ne liiku veden virtauksen mukana. Yksittäin tai ryhmiin asetetut kivet kaivetaan osittain uoman pohjaan. Kynnysrakenteita tehtäessä kaivinkoneella kuljetaan kivikon yli, jolloin kivet iskostuvat uoman pohjaan. Koneissa käytetään kasviöljypohjaisia hydrauliikkaöljyjä. Kunnostettavista kohteista on hakemussuunnitelman liitteenä valokuvia. Taimenien lisääntymisalueet Taimen on vaativa laji kutupaikkansa ympäristöolosuhteiden suhteen. Lisääntymisalueiden virtausolosuhteet ja vesisyvyys tehdään taimenien kutupaikkavaatimukset täyttäviksi yksittäisillä kivillä, kiviryhmillä tai kivikynnyksillä. Kutualueiden ja yksittäisten kutupaikkojen pohjalle laitetaan soraa, jonka raekoko on 1 5 cm. Sora ei saa olla tasarakeista eikä teräväsärmäistä. Veden syvyys on 50 90 cm talven alivirtaamakaudella, jolloin jäätyminen ei vahingoita mätiä. Lisääntymisalueilla pintavirran nopeus on 0,45 0,90 m/s ja sorakerroksen paksuus vähintään 20 cm. Kutualueelle sijoitetaan muutamia isoja kiviä, joiden antaman näkösuojan ansiosta alueelle muodostuu useampia taimenen kutureviirejä. Sopivaa kutupaikkaa valitessaan taimenet käyttävät hyväkseen myös kivien virtaa ohjaavaa vaikutusta. Kivet helpottavat myös mätiä suojaavan jääkannen muodostumista. Kutusoraikkojen hyviä sijoituspaikkoja ovat koskien niskat ja koskikynnysten ylävirranpuolet. Kosken yläosa on yleensä parempi kutusoraikon sijoitusalue kuin alaosa. Yksittäisten kutupaikkojen pinta-ala voi olla 0,5 3 m 2 ja niitä voi olla sopivissa kohdissa muun muassa isojen kivien väleissä. Kutusora ei pysy tasaleveissä ja jyrkissä koskissa. Kevättulvaa voidaan käyttää harkiten apuna soran siirtämisessä ja lajittelemisessa sopiviin paikkoihin. Levityspaikasta alavirtaan tulee olla selvä koskilaajentuma tai mutka, jonka sisäkaarteeseen soran on mahdollista kasautua.

6 Taimenien poikastuotantoalueet Osa vastakuoriutuneista taimenen poikasista viettää ensimmäisen kasvukautensa kutualueella. Poissiirtyville tai virran mukana kulkeutuville poikasille tehdään kutualueiden välittömään läheisyyteen sopivia poikastuotantoalueita. Alueen pohjalle laitetaan halkaisijaltaan 1 10 cm:n suuruisia kiviä. Virran nopeus on 0,1 0,8 m/s ja vesisyvyys pienehkö, 10 30 cm. Ranta syvenee loivasti keskiuomaan päin, jotta poikasille sopiva vesisyvyys olisi tarjolla kaikilla vedenkorkeuksilla. Sähkökoekalastuksissa on havaittu, että taimenen poikaset ovat ensimmäisellä kasvukaudella matalissa paikoissa, joissa on pientä kiveä ja vähän tai ei ollenkaan pohjakasvillisuutta. Soveliaissa paikoissa veden virtaus ulottuu kaikkialle eikä virrattomia alueita synny. Pienpoikasaluetta saadaan aikaan myös vuolaaseen koskeen kaivamalla uoman sivuun matalia poukamia, joissa virrannopeus on kohtuullinen ja pohja pientä kivikkoa. Myös sivu-uomiin on yleensä helppo muodostaa hyvät olosuhteet poikasten viihtymiselle. Vanhemmat taimenen poikaset (1 3 vuotta) tarvitsevat vaihtelevan kasvuympäristön, jossa on suojaa kivien väleissä, rantamuodostumien alla sekä puiden ja pensaiden varjossa. Elinalueilla on kiviä, joiden halkaisija on 20 50 cm, ja pintavirran nopeus 0,5 0,8 m/s. Vanhemmat poikaset viihtyvät syvemmässä vedessä kuin ensimmäisen kasvukauden poikaset, mutta vesisyvyys on kuitenkin alle 80 cm. Myös suojaava pohjakasvillisuus on tärkeää. Edellä kuvatun kaltaisia poikastuotantoalueita syntyy, kun mahdollisimman suuri osa koskesta poistetuista kivistä palautetaan takaisin koskeen. Kiviä laitetaan joillekin alueille useaan kerrokseen. Veden virtausnopeuden ja syvyyden vaihtelua voidaan lisätä muodostamalla koskeen kynnysmäisiä rakenteita. Olemassa olevia pohjakasvillisuuslaikkuja pyritään säästämään. Kynnysrakennelmat Kynnysrakennelmat hidastavat liian voimakasta virtausta ja muodostavat välialtaita (pooleja), joissa on vesisyvyyttä tarpeeksi, jotta isoimmatkin taimenet ja harjukset viihtyvät. Altaan yläosassa virtaus on nopeaa, mutta se vaimenee altaassa noin 0,2 0,3 metriin sekunnissa. Poolien vesisyvyys voi olla 0,5 2 m ja syvin kohta on usein heti koskikynnyksen vieressä. Kynnysten pituuden tulisi olla noin 2 3 kertaa uoman leveys. Kynnys ei ole koko korkeudeltaan tiivis, vaan se läpäisee virtausta yläosaltaan. Tällöin se tarjoaa runsaasti suojapaikkoja pohjaeläimistölle ja kaloille. Kynnysrakennelmia ei tehdä kaavamaisesti, vaan ne sulautetaan luontevasti koskimaisemaan. Parhaat kynnysten sijoituspaikat ilmenevät usein selvästi peratunkin kosken muodoissa. Kynnysrakennelmat eivät ole suoraan uoman poikki meneviä, samankokoisista kivistä tehtyjä kivijonoja. Kynnyksiin käytettävä materiaali on erikokoisia kiviä, joista muodostetaan leveähköjä, kuohuvia koskikynnyksiä. Kun peräkkäisten kynnysten matalimmat kohdat ovat eri kohdissa, virtaus saadaan mutkittelemaan. Kynnyksillä virtausta voidaan ohjata myös koskien ranta-alueille. Luonnonmukaisimman näköinen kynnys saadaan aikaan laittamalla harvakseltaan isoja lohkareita uoman yli ja täyttämällä lohkareiden välit pienemmillä kivillä ja soralla. Peräkkäisten kynnysten välinen etäisyys määräytyy kosken jyrkkyyden mukaan. Loivassa koskessa kynnyksiä on harvemmassa.

Kynnyksiä voidaan käyttää jokijaksoilla, joiden kaltevuus on 0,3 1,5 %. Tätä kaltevammille tai kalliopohjaisille paikoille ei kynnyksiä voida ilman erikoisia tukirakennelmia tehdä. Virtauksen ohjaaminen Jokijaksoilla, joissa kaltevuus on alle 0,3 %, vältetään kynnys-/täyttörakenteiden käyttöä muualla kuin hidasvirtaisen jokijakson niskalla. Niskalle tehdyllä kynnyksellä saadaan suvannon vedenkorkeutta nostettua. Mikäli kynnys tehdään esimerkiksi keskelle nivaa, suuri osa nivan putouskorkeudesta keskittyy siihen ja virtakalojen elinympäristö saattaa jopa vähetä. Hidasvirtaisilla jokiosuuksilla virtausta ohjataan kynnysmäisillä rakenteilla, jotka ovat vähintään puolet uoman leveydestä, mutta eivät ulotu uoman poikki. Edellä mainituilla rakenteilla virtausnopeuteen saadaan vaihtelua ja usein nivaan syntyy syvempiä kohtia. Virtauksen syövyttävä vaikutus myös lajittelee joen pohja-ainesta ja pitää sorapohjaa puhtaana. Rantaviivan mutkittelu ja polveileminen monipuolistaa virtausrakennetta. Ne ovat myös edellytyksenä pohja-aineksen lajittumiselle, joka aikaansaa muun muassa kutusoraikkoja. Kiviryhmät Kiviryhmillä saadaan vaihtelua virran nopeuteen ja syvyyteen. Lisäksi uomaan muodostuu eroosio- ja kasaantumisalueita. Kiviryhmillä voidaan ohjata virtaa halutuille alueille esimerkiksi rantakasvillisuuden alle. Muutama vierekkäin asetettu lohkare tarjoaa kaloille enemmän suojaa kuin sama määrä kauaksi toisistaan aseteltuja kiviä. Lähekkäin asetetut kivet edesauttavat myös laajemman syvänteen muodostumista kuin yksittäiset kivet. Koskiin sijoitetaan maisemaan sopivasti yksittäisiä isoja kiviä tai lohkareita kostekiviksi. Yksittäin sijoitettavat kivet ovat suuria, jopa 0,6 1,5 m halkaisijaltaan. Suuri osa kivistä kaivetaan tasoon, jossa niiden yli virtaa vesi suurimman osan vuotta. Joidenkin kivien taakse voidaan tehdä 0,5 0,8 m syviä kuoppia. Kosteet ovat vuolaassa virrassa kalojen asentopaikkoja. Veden pintaa rikkovat kiviryhmät ja yksittäiset kivet edesauttavat jääkannen muodostumista ja siten vähentävät vesieliöstölle haitallista pohjan jäätymistä. Rakenteet estävät jääkannen laskeutumista pohjaan virtaaman vähetessä talvella. Hidasvirtaisissa nivoissa kiviryhmien ja yksittäisten kivien sijoittelu on keskeinen kunnostustapa ja niillä lisätään erityisesti isoimpien kalojen suojapaikkoja. Virtasyvänteet Kirkkaassa vedessä syvänteiden vesisyvyyden tulee olla noin 2 m, jotta ne olisivat kalojen suoja- ja talvehtimispaikkoja. Tummemmassa humuksen värjäämässä vedessä syvänteiden vesisyvyys voi olla 80 150 cm. Syvännekuoppien pinta-ala voi olla muutamia aareja. Virtasyvennyksiin ei saa muodostua seisovan veden alueita. Syvänteet ovat muodoltaan maljamaisia ja niiden pintaan tulee käydä vedenpintaa rikkova virtaus tehostamaan suojaavaa vaikutusta. Puunrunkojen ja -kappaleiden käyttö kunnostusrakenteissa Joen tai puron uomassa oleva puuaines antaa suojaa taimenen poikasille ja pohjaeläimille. Etenkin pohjaeläinyhteisöjen kehittymiselle on tärkeää, että uomassa on elollista materiaalia pidättävää puuainesta. Kokonaisia 7

puunrunkoja voidaan käyttää virtaa ohjailevina rakenteina. Puunrunkoja tai tukkeja käytettäessä varotaan, etteivät rakenteet aiheuta liiallista padotusta. Tukkien sijasta kivien väliin voidaan sijoittaa kiilaten pienempiä puunkappaleita. Pienetkin oksaiset puut keräävät tehokkaasti eloperäistä ainesta ja auttavat virran vietäväksi joutuneen vesisammaleen kiinnittymistä. Virran kuljettamista juurakoista muodostuneet ja virtaa patoavat rakenteet voidaan joissakin tapauksissa joutua purkamaan. Puuainesta ei tulisi kokonaan poistaa, vaan se tulisi sijoittaa uudelleen esimerkiksi uoman sivuille. Puun käyttö kunnostusrakenteina tai niiden osina on tärkeätä kaikissa virtavesissä. Maisemanhoito Kunnostamiseen käytettävien perkausmassojen alta paljastuvat maaalueet ja rantaluiskat maisemoidaan jokimaisemaan sopiviksi. Rannat muotoillaan loivapiirteisiksi ja maaston muotoon sopiviksi. Täyttöalueet liitetään nykyiseen maanpintaan siten, että maaston muoto jatkuu. Vettä keräävät painanteet täytetään. Pituussuuntainen rantaviivan muotoileminen vaihtelevaksi on tärkeää, koska sillä voidaan vaikuttaa rannan virtausolosuhteisiin. Rantatörmän ei tarvitse olla joka kohdassa yhtä loiva. Rakentamisessa minimoidaan massojen liikuttelu. Kunnostuskohteesta poistuttaessa huolehditaan koneen- ja kaivujälkien siistimisestä ja tasoittamisesta. Työn aikana rikkoutuneet puut ja paljastuneet juurakot poistetaan. Kun rannoilta otetaan kunnostuskäyttöön kiviä, syntyneet kuopat ja kolot peitetään huolellisesti. 8 Paasonjoki Paasonjoen pituus Paasonjärvestä Yli-Soppananjärveen on 4,9 km ja siihen on suunniteltu neljä kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan 1 840 m. Kunnostusalueen korkeusero on 18 m. Paasonjärven vedenkorkeus on peruskartan mukaan 206,0 m. Paasonjoen ylimmän kunnostusjakson PA1. yläraja sijaitsee 1 226 metrin etäisyydellä Paasonjärven luusuasta alavirtaan korkeuskäyrän 205,0 m kohdalla, jolloin korkeuseroa Paasonjoen ylimmän kunnostusjakson ylärajan ja luusuan välillä on metri. Korkeusmittaukset on suoritettu 8.7.2010 VRS-TK -laitteella ja käytetty N 60 -korkeusjärjestelmää. Koska korkeusero ylimmän kunnostusjakson ylärajan ja Paasonjärven välillä on metri ja etäisyys 1 226 m, kunnostuksen mahdollisesti aiheuttama patoamisvaikutuksen lisääntyminen ei ulotu Paasonjärveen, eikä kunnostuksella täten vaikuteta Paasonjärven vedenkorkeuteen. Kuunostusjakso PA1. Yläraja N7333721 E3517907 ja alaraja N7333655 E3517605 Jakson pituus on noin 430 metriä, keskileveys noin 4,5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 1 900 m 2. Jakson ylin osa on vuolas ja rännimäinen. Etenkin oikeanpuoleisella rannalla on runsaasti uomasta poistettuja kiviä. Kosken niskalla, uoman oikealla puolella on kuivillaan kivikkoa. Keskiosuudella vuorottelevat lyhyet nivat ja vähäkiviset koskikynnykset. Rannalla on jonkin verran kunnostusmateriaaliksi soveltuvia kiviä. Alaosalla on koskijakso, jonka molemmilta rannoilla on kivikasoja.

Kosken niskalla kuivillaan oleva kivikko levitetään koko niska-alueelle ja palautetaan rannalle siirretyt kivet takaisin koskirakenteiksi. Toimenpiteellä pyritään hillitsemään virtausnopeutta ja lisäämään eri-ikäisten taimenenpoikasten suojapaikkoja. Myös rantaviivan monipuolisuutta lisätään kaivamalla 1 2 levennystä. Alaspäin mentäessä koskikynnyksiä täydennetään saatavilla olevalla kiviaineksella ja pohjaa muokkaamalla. Kutualueiksi soveltuvien nivojen virtausta ei saa kiveämisellä liiaksi hidastaa. Alaosalla koskijaksoa täydennetään rannoilla olevilla kivillä ja tarvittaessa pohjaa muokkaamalla. Koskijakson lopussa rannalla olevat kivet palautetaan kosken kynnysrakenteeseen taimenten suojapaikoiksi. Kutusoraa tuodaan nivaosuuksille ja koskiosuuksien niskalle yhteensä noin 10 m 3 ja rakennetaan 3 4 kutualuetta. Kunnostusjakso PA 2. Yläraja N7333706 E3517178 ja alaraja N7333598 E3516750 Jakson pituus on noin 540 metriä, keskileveys noin 6 metriä ja kunnostusalueen koski-pinta-ala on noin 3 240 m 2. Kosken niskan pohja on sammalpeitteinen, osin hietikkoinen, hitaasti kiihtyvä virta, joka soveltuu kutualueeksi. Niskalla on uomasta poistettua kiviainesta. Alaspäin mentäessä kiviä on suisteessa vasemmalla rannalla ja kivikkona kuivillaan oikealla rannalla. Keskiosalla kiviä on rannalla niukasti. Alavirtaan mentäessä on saari, jonka taustauomassa on heikko virtaus. Vasemmalla rannalla on runsaasti kiviä ja virtaus kulkee oikean puoleisen rannan tuntumassa. Kosken alimmalla osalla on kiviä seisovassa vedessä vasemmalla rannalla. Uomasta poistettu kiviaines palautetaan suojapaikoiksi niskalle ja soraikolle lisätään kiviä näkösuojaksi ja virran ohjaimiksi. Kosken yläosalla oleva kivisuiste puretaan koskikynnykseen. Keskiosalla kaivetaan muutama noin metrin syvyinen suojasyvänne. Pohjasta saatavalla kiviaineksella täydennetään kosken kynnysrakenteita. Saaren taustauomaan ohjataan lisää virtausta. Vettä ohjataan kulkemaan myös vasemman puoleista rantaa myöten. Kosken alaosalla seisovassa vedessä olevia kiviä siirretään koskikynnyksiin taimenien suojapaikoiksi. Kosken niskalle tuodaan kutusoraa noin 12 m 3 ja rakennetaan 4 kutualuetta. Kunnostusjakso PA 3. Yläraja N 7333584 E 3516666 ja alaraja N7333505 E3516389 Kunnostusjaksossa on kaksi koskiosuutta, joiden yhteispituus on noin 300 metriä, keskileveys 6 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 1 800 m 2. Virtaus on voimakasta uoman oikealla puolella. Yläpuolista varjostusta on hieman vain vasemmalla rannalla, oikealla on avosuo. Uomasta perattuja kiviä on runsaasti vasemman rantaviivan tuntumassa. Kosken alaosalla on kivisuiste. Kivet siirretään kosken kynnysrakenteeseen taimenien suojapaikoiksi. Kuivillaan olevaa kivikkoa vesitetään siten, että se toimii taimenien pienpoikasalueena. Kivisuiste puretaan alimpaan koskikynnykseen. Koskien niskalle tuodaan kutusoraa noin 4 m 3 ja rakennetaan 2 kutualuetta. Jakson alarajan alavirran puolelle pisteessä N7333463 E3516378 on joen kaarteen etelänpuoleisella ulkoreunalla syöpynyttä jyrkkää hiekkatörmää. Törmän kohdalla virtausta ohjataan siten, että eroosiotörmän laajentuminen ja hiekka-aineksen kulkeutuminen uomaan vähenee. 9

Kunnostusjakso PA4. Yläraja N 7333467 E 3516327 ja alaraja E7333584 E3515935 Kolmesta koskiosuudesta muodostuvan kunnostusjakson kokonaispituus on noin 570 metriä, keskileveys 8 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 4 560 m 2. Ylimmäisen ja keskimmäisen kosken erottaa joen mutkassa oleva matala, hiekkapohjainen noin 80 m pitkä virtasuvanto. Keskimmäisen ja alimmaisen koskijakson välissä on hiekkapohjainen noin 60 m pitkä suvanto. Yläosalla on kiviä oikealla rannalla ja koskikynnyksen alaosalla vasemmanpuoleisella rannalla. Kivet siirretään kosken kynnys- ja ohjausrakenteisiin aikuisten taimenien ja poikasten suojapaikoiksi. Koskijakson tasamatalaan alaosaan lisätään syvyysvaihtelua uoman pohjaa muokkaamalla. Yläosan koskijaksoa seuraavaa suvantoa syvennetään taimenien talvehtimisalueeksi. Kaivettu hiekkasedimentti läjitetään luonnonmukaisesti sisäkaarteeseen, uoman oikeanpuoleiselle rantaviivalle. Keskimmäinen koskijakso on verraten tasamatala ja rannalla on vähän kiviä. Kosken syvyysvaihtelua lisätään pohjaa muokkaamalla ja vapautuva kiviaines käytetään kosken kiveämiseen. Alapuoliseen nivaan lisätään muutamia kiviä näkösuojaksi ja virranohjaimiksi taimenien kutureviireitä varten. Pohjaa möyhitään tarvittaessa kuohkeammaksi. Kosken suojattomalle niskalle siirretään rantaviivasta kiviä. Alimman koskijakson rannalle siirrettyjä kiviä palautetaan virtaan siten, että vahvistetaan virran luontaista horisontaalivaihtelua. Koskiosuuksien niskalle tuodaan kutusoraa 10 m 3 ja rakennetaan kolme kutualuetta. 10 Keskijoki Keskijoen pituus Yli-Soppananjärvestä Soppananjärveen on 1,8 km ja siihen on suunniteltu kolme kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan 995 m. Kunnostusalueen korkeusero on 6,7 m. Yli-Soppananjärven vedenkorkeudeksi on mitattu 184,23 m. Keskijoen ylimmäisen kunnostusjakson K1. yläraja sijaitsee Yli-Soppananjärven luusuasta noin 195 m alavirtaan tasolla 183,84 m, jolloin korkeuseroa ylimmän kunnostusjakson ylärajan ja luusuan välillä on 0,39 m. Korkeusmittaukset on suoritettu 8.7.2010 VRS-TK- laitteella ja mittauksessa on käytetty N 60 -korkeusjärjestelmää. Koska korkeusero ylimmän kunnostuskohteen ylärajan ja Yli-Soppananjärven välillä on 0,39 m ja etäisyys 195 m, kunnostuksen mahdollisesti aiheuttama patoamisvaikutuksen lisääntyminen ei ulotu Yli-Soppananjärveen, eikä kunnostuksella täten vaikuteta Yli- Soppananjärven vedenkorkeuteen. Kunnostusjakson ylärajan kohdalta on ilmeisesti purettu silta ja siinä on metsäautotien ura yli Keskijoen. Kunnostusjakso K1. Yläraja N7333210 E3514193 ja alaraja N7333100 E3513836 Jakson pituus on noin 545 metriä, keskileveys noin 8 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on saaren taustauoma mukaan lukien noin 4 360 m 2. Koski haarautuu yläosassa kahteen uomaan. Oikean puoleiseen uomaan ohjautuu kivitukkeen jäänteiden vuoksi liian vähän vettä ja taustauoma jää

seisovan veden alueeksi. Päävirrassa virran nopeus on hyvä taimenien poikastuotantoa varten. Taustauomaan ohjataan lisää virtausta purkamalla kivituketta. Päävirtaan palautetaan rannan tuntumaan siirrettyjä kiviä suojapaikoiksi taimenien eri ikäryhmille. Ylimmän kosken niskalle tuodaan noin 3 m 3 kutusoraa, josta rakennetaan kutualue ylimmän koskikunnostusjakson ylärajana olevan tieuran itäpuolelle. Alavirtaan olevien koskien niskaosille tuodaan noin 7 m 3 kutusoraa, josta rakennetaan kolme taimenien kutualuetta. Kunnostusjakso K2. Yläraja N7333095 E3513705 ja alaraja N7332989 E3513685 Jakson pituus on noin 150 metriä, keskileveys noin 8 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 1 200 m 2. Virtausnopeus on taimenien eri ikäryhmille jokseenkin sovelias. Virtaus kulkee kuitenkin liian suoraviivaisesti ja etenkin uoman oikean puoleiseen laitaan on siirretty runsaasti uomasta perattua kiviainesta. Koskijakson keskiosalla uoma laajenee lyhyeksi virtasuvannoksi, jonka jälkeisessä vuolaassa koskikynnyksessä on kivisuiste ja puupuomeja. Kivet siirretään rannan tuntumasta kosken kynnysrakenteisiin ja muodostetaan keskiuomaan syveneviä kivikoita eri-ikäisten taimenenpoikasten suojapaikoiksi. Keskiuomaan tehdään aikuisille kaloille soveltuvia suojapaikkoja. Keskiosalla sijaitsevaa kivipohjaista suvantoa syvennetään taimenien talvehtimisalueeksi. Kivisuiste puretaan koskikynnykseen ja puupuomeista rakennetaan koskeen virranohjaimia. Puuaineksen pysyvyys varmistetaan. Kunnostusta jatketaan alavirtaan täydentämällä rannan tuntumassa olevalla kiviaineksella koskikynnysrakenteita. Pohjassa olevia soraläjittymiä käytetään kutualueiden rakentamiseen koskikynnysten yläpuolelle. Rantaviivaan, erityisesti sisäkaarteeseen, kivetään matalampia, keskiuomaa kohti syveneviä taimenen poikastuotantoalueita. Kosken niskalle tuodaan kutusoraa noin 3 m 3 ja rakennetaan kaksi kutualuetta. Kunnostusjakso K3. Yläraja N7332899 E3513553 ja alaraja N7332801 E3513510 Jakson pituus on noin 200 metriä, keskileveys noin 5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 1 000 m 2. Kunnostusjaksolla on joen jakava saari. Virtaus suuntautuu pääosin oikeanpuoleiseen uomaan, joka on sora- ja kivipohjainen. Virtaus on liian monotoninen. Rannalla on niukasti kunnostusmateriaaliksi soveltuvaa kiviainesta. Vasemmanpuoleinen itäinen uoma on ilmeisesti uittoväylän kuntoonpanotyönä kaivettu. Oikeanpuoleinen uoma kunnostetaan sijoittamalla kutupohjalle näkösuojia ja virranohjaimia pohjasta kaivetuista kivistä. Kunnostusta jatketaan alavirtaan edelleen pääosin pohjaa muokkaamalla. Pohjasta saatavaa kiviainesta käytetään kynnysrakenteiden ja virranohjauksen täydentämiseen suojapaikkojen lisäämiseksi. Kosken niskalle tuodaan kutusoraa noin 3 m 3 ja rakennetaan kaksi kutualuetta. Uittoväylän kuntoonpanotyönä kaivettu vasemmanpuoleinen uoma suljetaan vedenvirtaukselta. 11

12 Pahan-Paasonjoki Pahan-Paasonjoen pituus Paha-Paasojärvestä Paasonjokeen on 2 km ja siihen on suunniteltu kolme kunnostusjaksoa, joiden yhteispituus on 1 280 m. Kunnostusalueen korkeusero on 13,4 m. Paha-Paasojärven vedenkorkeudeksi on mitattu 219,42 m. Pahan- Paasonjoen ylimmäisen kunnostusjakson PP1. yläraja sijaitsee Paha- Paasojärven luusuasta noin 140 m alavirtaan tasolla 218,9 m, jolloin korkeuseroa luusuaan on 0,52 m. Korkeusmittaukset on suoritettu 8.7.2010 VRS-TK -laitteella ja käytetty N 60 -korkeusjärjestelmää. Koska korkeusero ylimmän kunnostuskohteen ylärajan ja Paha-Paasojärven välillä on 0,52 m ja etäisyys 219 m ja kun Pahan-Paasonjoessa on kaksi koskikynnystä ja suvantoa ylimmän kunnostusjakson ylärajan ja järven välissä, kunnostuksen mahdollisesti aiheuttama patoamisvaikutuksen lisääntyminen ei ulotu Paha-Paasojärveen, eikä kunnostuksella vaikuteta Paha-Paasojärven vedenkorkeuteen. Kunnostusjakso PP1. Yläraja N 7333861 E3519935 ja alaraja N7333991 E3519753 Jakson pituus on noin 260 metriä, keskileveys noin 3,5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 1 000 m 2. Jaksolla on lisääntyneenä pohjasammalen ja -levän kasvuna ilmenevää rehevöitymistä ilmeisesti seurauksena auraus- ja ojitusalueilta huuhtoutuneista ravinteista. Kutusoraikot ovat osittain peittyneet. Rannoilla on hyvin runsaasti erikokoisia kiviä. Virta on vuolasta ja ranta on etenkin koskijakson yläosalla hyvin suoraviivainen. Rannalla olevat kivet palautetaan keskittäen kunnostusmateriaalia pääosin kynnysrakenteisiin. Kiviä ei sijoiteta liikaa väliallasrakenteisiin, vaan huolehditaan, että myös syvemmän veden alueita jää koskialueelle. Rantaviivaa monipuolistetaan kaivamalla levennyksiä, joihin ohjataan virtausta. Koskijakson kunnostuksessa hyödynnetään myös puumateriaalia, jota sijoitetaan ympäristöön sopivalla tavalla koskirakenteisiin virranohjaimiksi ja suojapaikoiksi. Kutualueita rakennetaan kosken niska-alueille 2 3 ja kutusoraa tuodaan noin 3 m 3. Kunnostusjakso PP2. Yläraja N7334024 E3519631 ja alaraja N7334022 E3519144 Jakson pituus on noin 640 metriä, keskileveys noin 4 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 2 560 m 2. Jakson puolivälissä on noin 80 metrin pituinen suvanto. Jakso muodostuu melko nopeavirtaisista niva- ja koskiosuuksista ja niiden välissä olevista rauhallisemmista osuuksista. Koskeen lisätään sekä syvyys- että horisontaalista virtausvaihtelua ja arvokaloille lisätään suojapaikkoja uoman pohjaa muokkaamalla ja lisäämällä koskikynnyksiin rannalta kiviä ja puuainesta. Muualta tuotavaa kutusoraa tarvitaan kosken niska-alueille noin 10 m 3 ja rakennetaan 4 5 kutualuetta.

Kunnostusjakso PP3. Yläraja N73334047 E3519064 ja alaraja N73334029 E3518836 Jakson pituus on noin 460 metriä, keskileveys noin 4 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 2 000 m 2. Jakso on samantyyppinen kuin edellinen PP2.-jakso käsittäen nopeammin virtaavia koski- ja nivaosuuksia ja niiden välisiä hitaammin virtaavia osuuksia. Kiviä on rannoilla jokseenkin niukasti. Pohjalla on jonkin verran soraa, mutta se on paikoitellen peittynyt ja kovettunut. Kunnostus toteutetaan ottamalla rannoilta saatavien kivien lisäksi pohjalta kivimateriaalia ja muodostamalla niiden sekä puuaineksen avulla virranohjaimia ja koskikynnyksiä. Kutupaikkojen pohjaa muokataan, tuodaan kutusoraa noin 5 m 3 ja rakennetaan 3 4 kutualuetta. 13 Korvajoki Korvajoen pituus on 2,9 km ja siihen on suunniteltu kolme kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan 1 930 m. Kunnostusalueen korkeusero on 14,8 m. Korvalampien vedenkorkeus on 192,0 m ja Korvajoen ylimmäisen kunnostusjakson KO1. yläraja sijaitsee Korvalampien luusuasta noin 430 m alavirtaan tasolla 191,57 m, jolloin korkeusero luusuaan on 0,43 m. Korkeusmittaukset on suoritettu 8.7.2010 VRS-TK -laitteella ja käytetty N 60 - korkeusjärjestelmää. Koska korkeusero ylimmän kunnostuskohteen ylärajan ja Korvalampien välillä on 0,43 m ja etäisyys 430 m ja Korvalammet muodostavat varsinaisen Korvajoen ja Korvajärven välillä kolme erillistä allasta, kunnostusten mahdollisesti aiheuttama patoamisvaikutuksen lisääntyminen ei ulotu Korvalampiin eikä ylimmän kunnostusjakson ylärajalta noin 2 500 m ylävirtaan sijaitsevaan Korvajärveen, eikä kunnostuksella täten vaikuteta Korvalampien eikä Korvajärven vedenkorkeuteen. Kunnostusjakso KO1. Yläraja N7328240 E3514170 ja alaraja N7328921 E3513663 Jakson pituus on noin 1 170 metriä, keskileveys noin 2,5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 3 000 m 2. Jakso on pääosin hiekkapohjainen ja muodostuu melko nopeavirtaisista niva- ja koskiosuuksista ja niiden välissä olevista rauhallisemmista osuuksista. Rannoille siirrettyjä kiviä on näkyvissä varsin niukasti ja ne ovat osin puiden ja muun kasvillisuuden peitossa. Saatavilla olevat kivet siirretään uomaan ja koskiin lisätään sekä syvyysettä horisontaalista virtausvaihtelua ja arvokaloille lisätään suojapaikkoja uoman pohjaa muokkaamalla ja lisäämällä koskikynnyksiin rannalta löytyviä kiviä ja puuainesta, josta myös rakennetaan virranohjaimia antamaan syvyysvaihtelua. Muualta tuotavaa kutusoraa laitetaan kosken niskaalueille noin 5 m 3 ja rakennetaan 5 6 kutualuetta. Kunnostusjakso KO2. Yläraja N7328921 E3513639 ja alaraja N7329010 E3513548 Uomassa ei tehdä kunnostustöitä, mutta tarkoitus on kunnostaa Korvakönkään kalankasvatuskäytöstä poistetun luonnonravintolammikon alue ja pa-

torakenteet sellaisiksi, että alue palautuu kasvillisuudeltaan mahdollisimman lähelle ympäröivän alueen kasvillisuutta ja alue maisemallisesti mukautuu mahdollisimman hyvin ympäristön luontoon. Lammikko on Metsähallituksen maa- ja vesialueella. Luonnonravintolammikon pinta-ala on 0,25 ha, tilavuus 44 000 m 3 ja lammikko on otettu käyttöön 1.5.1973. Metsähallitus on kasvattanut lammikossa 1 2-vuotiaita järvitaimenen poikasia istutettavaksi lähialueen vesiin. Kalankasvatus on lopetettu vuonna 1999 ja siitä lähtien lammikko on ollut vedetön lukuun ottamatta keväisiä sulamisvesiä. Lammikko on rakennettu leventämällä ja syventämällä Korvajoen uomaa. Säännöstelyä varten on rakennettu maapato sekä ylä- ja alapatoon betoniset venttiilikaivot. Ohijuoksutusvedet on johdettu lammikon eteläpuolelle kaivettua 130 metriä pitkää kanavaa. Korvajoen alue on oleellinen osa Simojärven ulkoilualueesta, jolla on kattava ulkoilureittiverkosto rakenteineen. Luonnonravintolammikon kunnostaminen ja maisemointi on tärkeää maisemanhoitoa. Nykyisellään lammikkoalue heikentää alueen ulkoilu- ja maisema-arvoa. Kesällä 2010 huoltorakennus on siirretty pois ja rakennuspaikka on siistitty sekä kalojen ruokintaa varten rakennettu kävelysilta ja lammikon muovinen tulovesiputki on purettu. Yläpadon betonisesta venttiilikaivosta on tarkoitus poistaa ylin rengas ja täyttää kaivo tiivistesoralla. Korvajoessa oleva betoniteräsverkkorakennelma puretaan ja joenpengertä korotetaan noin 0,5 metriä sillasta alavirtaan noin 20 metrin matkalta. Alapadon betonirakenteinen venttiilikaivo sekä kalojen kiinniottoon tarkoitetut rakennelmat puretaan. Purkujätteet lajitellaan ja viedään Ranuan kunnan kaatopaikalle. Lammikon alavirran puolelle rakennettu 70 metriä pitkä maapato on tarkoitus purkaa ja saattaa korkeussuhteet vastaamaan ympäröivää aluetta. Alemman padon harja on säännöstelylaitteiden kohdalla + 181,30 m. Padon leikkaaminen aloitetaan tien puolelta noin 20 metrin päästä purkuuomasta ja leikataan loivasti tasoon + 180,30 m ja siitä edelleen purkuuoman kohdalle tasoon + 180,00 m. Leikkaus jatkuu noin 20 metriä nousten tasoon + 180,50 m ja edelleen 10 metrin matkalta tasoon + 181,00 m. Padon maa-aines levitetään padolta lammikkoon päin luiskakaltevuuteen 1:7. Kaivutyöt tehdään lammikkoalueella, jossa ei ole vettä, joten työnaikaisia vaikutuksia vesistöön ei aiheudu. Korvajoen uomaa ei muuteta tai suljeta, joten vaikutuksia vedenkorkeuteen tai vedenlaatuun ei aiheudu. Korvajoen uoma on ennen lammikon rakentamista ollut lammikon pohjalla. Lammikon ohijuoksutuskanavasta on 27 vuoden aikana muodostunut uusi, ympäröivään maastoon hyvin mukautunut joenuoma, joten kunnostuksen yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista palauttaa joenuomaa alkuperäiselle paikalleen. Uomassa on hyvät olosuhteet järvitaimenen poikasille. Korvajoen vedenlaatu on hyvä. Mikäli uoma palautetaan, on todennäköistä, että lammikon maaperästä huuhtoutuu mittavat määrät kiintoainetta Korvajokeen, mikä heikentää Korvajoen kalojen elinympäristöä. Kunnostamisen jälkeen lammikkoalue mukautuu hyvin ympäröivään metsätalousmaa-maisemaan ja virkistyskäyttö tulee paranemaan nykyiseen verrattuna. Kunnostaminen ei vaikuta oleellisesti lammikon nykyiseen vesitilanteeseen. Maaston muotoilulla saadaan sulamisvedet johdettua nykyistä paremmin Korvajokeen. Valtaosa sulamisvesistä imeytyy lammikon maaperään. Kunnostamisesta ei aiheudu vettymistä ympäristöön. Entisen ohijuoksutuskanavan patovalli vastaa rakenteeltaan ja maisemaltaan luonnonmukaisesti syntynyttä joenpengertä ja lammikko tulee kun- 14

nostuksen jälkeen vapauttaa patoturvallisuuslain mukaisista velvoitteista. Koska lammikkoalueelle ei jää patoa eikä padottua vesialuetta, ei erillistä seurantaa ole tarpeen tehdä. Kunnostusjakso KO3. Yläraja N7329010 E3513548 ja alaraja N7329410 E3513183 Jakson pituus on noin 600 metriä, keskileveys noin 3 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 2 000 m 2. Jakso alkaa heti KO2:n alavirran puolelta ja päättyy Soppanan vaellusreitin polkusiltaan. Jakso on jokseenkin tasasyvyistä, melko hidasvirtaisista nivoista ja niiden välisistä suvantojaksoista muodostuva. Jakso kunnostetaan sijoittamalla puuainesta virranohjaimiksi ja kynnysrakenteiksi sekä imuruoppaamalla uomaan kasaantunutta hiekkaa. 15 Penämönjoki Penämönjoen pituus on 1,9 km ja siihen on suunniteltu kolme kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan 390 m. Kunnostusalueen korkeusero on 4,5 m. Penämönjärven vedenkorkeudeksi on mitattu 181,24 m ja Penämönjoen ylimmäisen kunnostusjakson PE1. yläraja sijaitsee Penämönjärven luusuasta 729 m alavirtaan tasolla 180,80 m, jolloin korkeusero luusuaan on 0,44 m. Korkeusmittaukset on suoritettu 8.7.2010 VRS-TK -laitteella ja käytetty N 60 -korkeusjärjestelmää. Koska korkeusero ylimmän kunnostuskohteen ylärajan ja Penämönjärven välillä on 0,44 m ja etäisyys 729 m, kunnostuksen mahdollisesti aiheuttama patoamisvaikutuksen lisääntyminen ei ulotu Penämönjärveen, eikä kunnostuksella täten vaikuteta Penämönjärven vedenkorkeuteen. Koska peruskartassa on Penämönjoen suulla muinaismuistoja tarkoittava merkintä, kysyttiin ohjeita Lapin maakuntamuseon edustajalta. Saadun tiedon mukaan Kuittarissa Penämönjoen eteläpuolella sijaitsee muinaisten peuranpyyntikuoppien jäänteitä törmällä sorakuopan ja joen välisellä itäänpäin nousevalla kankaalla. Yksi pyyntikuoppa on arviolta noin 50 80 m jokisuusta kaakkoon ja pari kuoppaa tuosta noin 50 m eteläkaakkoon hiekkakuopan reunan tuntumassa. Alueella on kivikautisia löydöksiä rannassa ja hiekkakuopan reunassa. Kunnostusjakso PE1. Yläraja N7324931 E3512539 ja alaraja N7324929 E3512582 Jakson pituus on noin 80 metriä, keskileveys noin 5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 400 m 2. Jakso on lyhehkö koskikynnys kahden pitkän suvantojakson välissä. Kosken niskalla on vesimyllyn perustus, joka säästetään. Kosken niskalle ja puoliväliin tuodaan kutusoraa noin 3 m 3 ja muodostetaan koskeen kaksi kutualuetta.

Kunnostusjakso PE2. Yläraja N7324885 E3511995 ja alaraja N7324794 E3511810 Jakson pituus on noin 235 metriä, keskileveys noin 4 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 1 00 m 2. Jakson puolivälissä joki virtaa Penämönjärventien alta ja virtausta on ohjattu kahden rummun läpi. Tämä on muuttanut kosken topografiaa ja virtausoloja. Kosken niskalle ja puoliväliin olevaan hidasvirtaisempaan nivaan tuodaan kutusoraa noin 5 m 3 ja muodostetaan koskeen 2 3 kutualuetta. Kunnostusjakso PE3. Yläraja N7324714 E3511695 ja alaraja N7324724 E3511647 Jakson pituus on noin 75 metriä, keskileveys noin 5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 400 m 2. Jakso päättyy Simojärveen. Joen suulla on sijainnut vesisaha, jonka vedenottoa varten on kaivettu uoma. Saha on poistettu käytöstä 1960-luvulla ja lähes kaikki sen rakenteet, betonista perustusta lukuun ottamatta, on purettu ja viety pois. Rannoilla kulkeminen on muinaismuistolöydösten vuoksi rajoitettua ja kaivinkoneella uomaan meno tapahtuu metsätieltä jakson alarajalla joen etelärannan puolelta. Muinaismuistolain perustella suojelluille pyyntikuopille aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi alueella kuljetaan pelkästään valmiita reittejä myöten. Vesisahan vedenotto-uoma suljetaan kiveämällä. Virtaus ohjataan alkuperäiseen luonnonuomaan. Vesisahan betoniperustukseen ei kosketa. Kosken niskalle ja alavirrassa olevaan hidasvirtaisempaan nivakohtaan tuodaan kutusoraa 3 m 3 ja muodostetaan kaksi kutualuetta. 16 Impiönjoki Impiönjoen pituus on 0,9 km ja siihen on suunniteltu kolme kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan 710 m. Kunnostusalueen korkeusero 1,43 m. Impiönjärven vedenkorkeudeksi on mitattu 178,05 m ja Impiönjoen ylimmäisen kunnostusjakson IM1. yläraja sijaitsee Impiönjärven luusuassa tasolla 177,75 m, jolloin korkeusero luusuaan on 0,30 m. Korkeusmittaukset on suoritettu 8.7.2010 VRS-TK -laitteella ja käytetty N 60 -korkeusjärjestelmää. Koska korkeusero ylimmän kunnostuskohteen ylärajan ja Impiönjärven välillä on 0,30 m ja kunnostuksen mahdollisesti aiheuttama patoamisvaikutuksen lisääntyminen ei ulotu Impiönjärveen, eikä kunnostuksella täten vaikuteta Impiönjärven vedenkorkeuteen. Kunnostusjakso IM1. Yläraja N7321262 E3509623 Jakso sijaitsee aivan Impiönjärven luusuan välittömässä läheisyydessä. Jakson pituus on noin 10 metriä, leveys noin 8 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 100 m 2.

Järven luusuassa sijaitsevat jo osittain hajonneet uitonaikaiset kiviarkut puretaan. Kivet sijoitetaan järven luusuan kivikynnyksen alaosaan. Puurakenteet käytetään jokikunnostukseen. Luusuan pohjan korkeutta ei muuteta. Kunnostusjakso IM2. Yläraja N7321275 E3509593 ja alaraja N7321331 E3519065 Jakson pituus on noin 650 metriä, keskileveys noin 5 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 3 300 m 2. Jakson alarajalla joki virtaa Penämöntien alta ja virtaus on ohjattu tierumpuun, mikä supistaa uomaa, kiihdyttää virtausta ja vaikeuttaa kalojen kulkua. Rannoilla olevat kivet palautetaan uomaan. Rannoilta saatavan puuaineksen sekä pohjalta saatavan kivimateriaalin avulla muodostetaan uomaan kynnys- ja virranohjausrakenteita. Kunnostusjaksolle tuodaan kutusoraa 6 m 3 ja muodostetaan 3 4 kutualuetta. Rummun alapäähän muodostunut kynnys täytetään kivillä ja muotoillaan riittävän pitkäksi luiskaksi kalan nousun helpottamiseksi. Kunnostusjakso IM3. Yläraja N7321348 E3509042 ja alaraja N7321397 E3509003 Jakson pituus on noin 50 metriä, keskileveys noin 6 metriä ja kunnostusalueen koskipinta-ala on noin 300 m 2. Jakso alkaa välittömästi Penämönjärventien rummusta alavirtaan ja päättyy Simojärveen. Rannoilla olevat kivet siirretään uomaan ja muodostetaan uomaan koskikynnyksiä ja kiviryhmiä. 17 Töiden toteuttaminen ja kustannukset Kunnostustyömaalla on virtavesikunnostamiseen hyvin perehtynyt työnohjaaja, joka vastaa töiden tekemisestä suunnitelman mukaisesti. Kunnostettavien kohteiden kustannusarvio on yhteensä 81 400. Lisäksi on tarkoitus tehdä Metsähallituksen varoilla Korvakönkään luonnonravintolammikon entisöinti. Arvio työajasta Kuunnostaminen voidaan tehdä yhden avovesikauden aikana. Töiden toteutus kestää yhdessä työvuorossa noin seitsemän kuukautta. HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET Hankealueen vesialueen omistajat ja kunnostuskohteiden rantatilojen omistajat ovat antaneet kirjallisen suostumuksen kalataloudellisessa kunnostussuunnitelmassa esitettyjen koski- ja ranta-alueiden kunnostustoimenpiteisiin.

18 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Paasonjoen (64.056), Korvajoen (64.057), Penämönjärven (64.058) ja Impiönjärven (64.059) vesistöalueet sijaitsevat Ranuan ja Posion kuntien rajalla Simojoen vesistön latvalla sijaitsevan Simojärven (64.05) itäpuolella. Paasonjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 98 km 2 ja järvisyys 3,2 %. Korvajoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 23 km 2 ja järvisyys 7,4 %. Penämönjärven vesistön valuma-alueen pinta-ala on 68 km 2 ja järvisyys 7,8 %. Impiönjärven vesistön valuma-alueen pinta-ala on 64 km 2 ja järvisyys 12,5 %. Paasonjoki alkaa Paasonjärvestä ja tästä alavirtaan noin 0,5 km Paasonjokeen yhtyy itä-kaakosta, Paha-Paasonjärvestä lähtevä noin 2,1 km:n pituinen Pahan-Paasonjoki. Paasonjärvestä noin 5 km alavirtaan sijaitsee Yli-Soppananjärvi, josta vedet laskevat 1,8 km:n pituisena Keskijokena Soppananjärveen, josta edelleen noin 1,3 km:n pituisena Soppananjokena Simojärveen. Korvajoki alkaa Korvajärvestä, Penämönjoki Penämönjärvestä ja Impiönjoki Impiönjärvestä ja kaikki laskevat Simojärveen. Hydrologisia mittauksia alueella ei ole tehty, mutta esimerkiksi Paasonjoelta noin 47 km länsi-lounaaseen sijaitsevalla Ylijoen hydrologisella havaintopaikalla vuosina 1990 2001 tehtyjen mittausten mukainen keskivalunta on ollut 0,7 l/s/km 2, minkä perusteella suoraan verrannollisesti laskettuna valuma-alueeltaan 98 km 2 :n suuruisen Paasonjoen keskivirtaama MQ on 0,65 m 3 /s, ylivirtaama HQ 4,9 m 3 /s ja alivirtaama NQ 0,04 m 3 /s. Korvajoen vastaavalla tavalla arvioidut virtaamat ovat MQ 0,17 m 3 /s, HQ 1,3 m 3 /s ja NQ 0,01 m 3 /s, Penämönjoen MQ 0,45 m 3 /s, HQ 3,4 m 3 /s ja NQ 0,03 m 3 /s sekä Impiönjoen MQ 0,43 m 3 /s, HQ 3,2 m 3 /s ja NQ 0,03 m 3 /s. Kuormitus, vedenlaatu ja käyttökelpoisuus Suurimmat kuormittajat ovat suo-ojitukset ja muu metsätaloustoiminta. Maataloutta on harjoitettu ainoastaan Soppanajärven länsirannalla Paasonjoen vesistöalueella ja sielläkin se on loppunut eikä siitä nykyisin aiheudu kuormitusta vesistöön. Paasonjoki Vedenlaatutietoja Paasonjoesta on vuosilta 1977, 1984, 1994, 2002, 2003 ja 2009. Näytteenottopiste sijaitsee Yli-Soppananjärvestä noin 0,8 km ylävirtaan ja hieman Teerivaarantien sillalta alavirtaan. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut 9 18 g/l ja ollut yleensä tasolla 12 g/l. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Paasonjoen vedenlaatu sijoittuu vesistöjen yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa erinomaisen ja hyvän välille. Kokonaistypen pitoisuus on ollut 230 510 g/l ja ollut yleensä tasolla 300 g/l. Kokonaistyppipitoisuus vastaa karujen vesistöjen ravinnepitoisuuksia. Veden sameus on ollut 0,8 2,6 FNU ja ollut yleensä tasolla 1,0 FNU. Paasonjoki kuuluu veden sameuden perusteella yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan erinomainen.

Väriluku on ollut 60 160 Pt/l. Suurin arvo on mitattu vuoden 1977 näytteestä ja myöhemmissä näytteissä väriluku on ollut yleensä tasolla 100 mg Pt/l, joten vesi näyttäisi olevan jossain määrin humusvaikutteista. Väriluvun perusteella vedenlaatu on yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa hyvän ja tyydyttävän rajalla. Veden happamuutta kuvaava ph-luku on ollut 6,9 5,3, ja ollut yleensä tasolla 6,2. Kolmella näytteenottokerralla vuosina 1994, 2003 ja 2009 veden ph on ollut alle 5,6. Vesi on siten ajoittain ollut jokseenkin hapanta johtuen ilmeisesti yläjuoksulla sijaitsevien suoperäisten alueiden ojituksista. Alimmillaan ph-arvot ovat olleet kevättulvien aikaan. Veden alkaliniteetti eli happamuuden puskurikyky on ollut 0,02 0,23 mmol/l. Seitsemässä näytteessä alkaliniteetti on ollut 0,1 mmol/l tai enemmän ja seitsemässä alle 0,06 mmol/l. Tämän perusteella Paasonjoen puskurikyky olisi ajoittain hieman heikentynyt. Paasonjoen veden rautapitoisuus on ollut 590 1 600 g/l Fe keskiarvon ollessa 970 g/l Fe. Korvajoki Vedenlaatutietoja Korvajoesta on vuosilta 1977, 1984, 1990 1992, 1994 ja 2002 2009. Näytteenottopiste sijaitsee Teerivaarantien sillasta alavirtaan. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut vuosina 2002 2009 7 17 g/l ja ollut yleensä tasolla 10 12 g/l. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Korvajoen vedenlaatu sijoittuu vesistöjen yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan erinomainen. Kokonaistypen pitoisuus on ollut 230 320 g/l ja ollut yleensä tasolla 270 g/l. Kokonaistyppipitoisuus vastaa karujen vesistöjen ravinnepitoisuuksia. Veden sameus on ollut 0,6 2,0 FNU ja ollut yleensä tasolla 1,0 FNU. Korvajoki kuuluu veden sameuden perusteella yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan erinomainen. Väriluku on ollut 35 90 Pt/l. Väriluku on yleensä ollut tasolla 75 mg Pt/l, joten vesi on jossain määrin humusvaikutteista. Väriluvun perusteella vedenlaatu sijoittuu yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan hyvä. Veden happamuutta kuvaava ph-luku on ollut 5,7 7,0 ja ollut yleensä tasolla 6,7. Kahdella näytteenottokerralla kevättulvien aikaan veden ph on ollut alle 6,0. Vesistön lievä happamoituminen kevään sulamisvesien aikaan aiheutuu todennäköisesti kaukolaskeumien ja laajan suoperäisen valuma-alueen yhteisvaikutuksista. Veden alkaliniteetti eli happamuuden puskurikyky on ollut 0,04 0,31 mmol/l. Kahdessakymmenesäkolmessa näytteessä alkaliniteetti on ollut 0,1 mmol/l tai enemmän, ja kahdessa alle 0,06 mmol/l. Tämän perusteella Korvajoen puskurikyky olisi normaali. Korvajoen veden rautapitoisuus on ollut 480 1 100 g/l Fe keskiarvon ollessa 826 g/l Fe. Korvajoen rautapitoisuuden taso on tyypillinen vesistölle, jolla on laaja suoperäinen valuma-alue. 19

20 Penämönjoki Vedenlaatutietoja Penämönjoesta on vuosilta 1977 ja 2009. Näytteenottopiste sijaitsee Impiön kylätien sillalla. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut 20 22 g/l. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Penämönjoen vedenlaatu sijoittuu vesistöjen yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan hyvä. Kokonaistypen pitoisuus on ollut 360 450 g/l. Kokonaistyppipitoisuus vastaa karujen lievästi rehevöityneiden vesistöjen ravinnepitoisuuksia. Veden sameus on ollut 1 1,7 FNU ja ollut yleensä tasolla 1,0 FNU. Penämönjoki kuuluu veden sameuden perusteella yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan hyvä erinomainen. Väriluku on ollut 60 110 Pt/l. Väriluvun perusteella Penämönjoen vedenlaatu sijoittuu yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan hyvä. Veden happamuutta kuvaava ph-luku on ollut 6,0 6,8. Vesistön lievä happamoituminen kevään sulamisvesien aikaan aiheutuu todennäköisesti kaukolaskeumien ja valuma-alueella tehtyjen suo-ojitusten yhteisvaikutuksista. Veden alkaliniteetti eli happamuuden puskurikyky on ollut 0,9 0,12 mmol/l. Tämän perusteella Penämönjoen puskurikyky olisi normaali. Penämönjoen veden rautapitoisuus on ollut 850 1 300 g/l Fe. Jokivarren suo-ojitukset ovat todennäköisin syy lievästi kohonneisiin rautapitoisuuksiin. Impiönjoki Vedenlaatutietoja Impiönjoesta on vuodelta 1977 ja Impiönjärvestä vuosilta 1976, 1999, 2001, 2004, 2005 ja 2009. Impiönjärven näytteenottopiste sijaitsee noin 1,5 km länteen Impiönjokisuulta. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut 25 48 g/l. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Impiönjärven vedenlaatu sijoittuu vesistöjen yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan tyydyttävä. Kokonaistypen pitoisuus on ollut 400 830 g/l. Kokonaistyppipitoisuus vastaa lievästi rehevöityneiden rehevöityneiden vesistöjen ravinnepitoisuuksia. Veden sameus on ollut 0,6 7,6 FNU. Impiönjärvi kuuluu veden sameuden perusteella yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan tyydyttävä. Väriluku on ollut 65 110 Pt/l. Väriluvun perusteella vedenlaatu sijoittuu yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan hyvä. Veden happamuutta kuvaava ph-luku on Impiönjärvellä ollut 6,2 7,4. Veden alkaliniteetti eli happamuuden puskurikyky on ollut 0,1 0,15 mmol/l. Tämän perusteella Impiönjärven puskurikyky olisi normaalilla tasolla. Impiönjärven veden rautapitoisuus on ollut 820 1 900 g/l Fe. Valumaalueen ojitukset ovat todennäköinen syy Impiönjärven veden rautapitoisuuden lievään kohoamiseen.

21 Vesien käyttökelpoisuus Alueen vedet näyttäisivät olevan vedenlaadultaan lähinnä niukkaravinteisia ja humusvaikutteisia lukuun ottamatta Impiönjoen vesistöaluetta, joka on vedenlaadultaan ravinteikas ja humusvaikutteinen. Simojärveen laskevien jokien vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää riittävän hyvänä virtakutuisten arvokalojen poikastuotannolle, joskin Paasonjoen vesinäytteiden tuloksissa voidaan havaita todennäköisesti valuma-alueen yläosilla suoritetuista ojituksista johtuen jossain määrin erityisesti happamuuden ja alkaliniteetin muuttuneita arvoja. Kalasto ja kalastusolot Sähkökoekalastukset Paasonjoen vesistö Lapin ympäristökeskus suoritti Paasonjoen vesistössä sähkökoekalastuksia vuonna 2009, jolloin kalastettiin Paasonjoella viisi koealaa, Pahan- Paasonjoella kaksi koealaa ja Keskijoella kaksi koealaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on tehnyt koekalastuksia vuonna 1989, jolloin koeala sijaitsi Paasonjoessa, Keskijoessa ja Soppananjoessa. Paasonjoen koskialueilla havaittiin vuosina 1989 ja 2009 taimenen luontaista lisääntymistä. Vuonna 2009 saatiin vain yksi kesänvanha poikanen ja vuonna 1989 vastaava saalis oli 17 poikasta. Vuonna 2009 koealueilta saatiin saaliiksi taimenta, harjusta, madetta, kivisimppua, haukea, ahventa ja särkeä. Merkille pantavaa on, että kummassakaan tutkimuksessa ei saaliiksi saatu mutuja. Vuoden 2009 koekalastusten perusteella suunnitelma-alueeseen kuuluvien Paasonjoen vesistön koskien kalabiomassa koostuu pääasiassa kivisimpuista, taimenista ja mateista. Korvajoki Lapin ympäristökeskus on suorittanut Korvajoella sähkökoekalastuksia vuonna 2002 ja 2009. Koekalastusten perusteella on harjustiheydeksi laskettu 370 yksilöä/ha ja 133 yksilöä/ha. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on sähkökoekalastanut yhden koealan Korvajoella vuosina 1989 ja 2007. Vuoden 1989 koekalastuksen perusteella Korvajoen taimentiheydeksi on laskettu 230 yksilöä/ha. Vuonna 2007 saaliiksi saatiin 11 0+ -ikäistä taimenenpoikasta pituudeltaan alle 8 cm. Edellä mainitut poikaset voivat olla peräisin istutuksista, sillä vuonna 2007 Metsähallitus istutti Korvajokeen taimenen vastakuoriutuneita poikasia. Penämönjoki Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Penämönjoen sähkökoekalastuksissa vuonna 1990 saaliiksi saatiin istutusperäisiä taimenenpoikasia. Luontaista taimenen lisääntymistä Penämönjoessa ei ole havaittu.