Lapsen allergisen nuhan hoito

NÄIN HOIDAN Pirkko Ruoppi Lapsen allergisen nuhan hoito Lapsen allerginen nuha ei useinkaan ole pelkkä nenä vaiva, vaan se voi vaikuttaa monella tavoin haitallisesti yleiseen hyvinvointiin. Nuhaan ja nenän tukkoisuuteen liittyvät unihäiriöt, väsymys ja ärtyisyys huonontavat lapsen elämänlaatua ja suorituskykyä. Siitepölykauteen ajoittuvan nuhan diagnoosi voi selvitä jo esitiedoista. Sen sijaan ympärivuotisen allergiaoireilun kuvaa naamioivat usein hengitystieinfektiot. Nuhaisen lapsen elinympäristöstä pyritään poistamaan ne tekijät, joihin oireilulla on syy-yhteys, mutta yleistä kodin allergeenisaneerausta ei enää suositella. Tupakointi on allergiaperheessä erityisen haitallista. Luonnon allergeenien kuten siitepölyjen välttäminen ei juuri ole mahdollista. Allergiseen nuhaan on saatavilla tehokkaita ja hyvin siedettyjä lääkkeitä, joista valitaan lapsen iän ja oireiden luonteen perusteella parhaiten sopiva. Siedätystä kannattaa harkita esikouluiästä lähtien ensisijaisesti kausinuhassa, kun oireilu on voimakasta tai pahenevaa. Astmaa potevien lasten nenäoireilu on syytä aina hoitaa tehokkaasti, sillä hoitamaton nuha huonontaa myös astman tasapainoa. 780 Lapsilla allergista nuhaa todetaan harvoin ennen kahden vuoden ikää ja yleisintä oireilu on kouluikäisillä (Bousquet ym. 2008). Eri maiden esiintyvuusluvut poikkeavat huomattavasti toisistaan. Laajassa 11 607 koululaisen kyselytutkimuksessa 17 % suomalaisista 13 14-vuotiaista ilmoitti poteneensa edeltäneen vuoden aikana allergista nuhaa (Remes ym. 1998). Lapsilla allergiseen nuhaan liittyy niin usein silmien allergista tai ärsytysoireilua, että on suositeltu käytettäväksi termiä rinokonjunktiviitti (de Groot ym. 2007). Nuhaa aiheuttavat allergeenit joutuvat elimistöön yleensä hengitysilman mukana. Yleisiä inhalaatioallergeeneja ovat siitepölyt. Meillä tärkeimmät kaudet ovat keväällä lehtipuiden, keskikesällä heinien ja loppukesällä ja syksyllä pujon kukinta-ajat. Osa allergeeneista liittyy asumiseen ja erilaisiin harrastustoimintoihin ja on peräisin esimerkiksi lemmikki- ja muista eläimistä. Niistä lapsi voi saada oireita vaihtelevasti ympäri vuoden samoin kuin siitepölyjen kanssa ristiin reagoivasta kasvisravinnosta. Kosteusvauriorakennuksissa myös lapset altistuvat pölypunkeille ja homeille. Vuonna 2001 julkaistu ja 2008 päivitetty kansainvälinen ARIA-ohjeisto luokittelee nuhaoireilun jatkuvaksi tai jaksoittaiseksi ja vaikeusasteeltaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi (Bousquet ym. 2008) (taulukko 1). Oireiden vaikeusastetta ja siihen pohjautuvaa hoidon tarvetta arvioitaessa nuhan vaikutukset elämänlaatuun on otettu huomioon. Pitääkö allerginen nuha diagnosoida? Allergisen nuhan tutkimisessa ja hoidossa suositellaan erilaista suhtautumista alle kouluikäisten ja sitä vanhempien oireiluun (Bousquet ym. 2008). Pikkulapsilla (1 5 v) allergian hoitojen aloittaminen edellyttää aina lääkärin tekemää tutkimusta, mutta isompien lasten lyhytaikaista tai satunnaista oireilua voidaan hoitaa itsehoitolääkkeillä ilman varmistettua diagnoosia. Kliininen tutkimus on tärkeä sekä allergiaoireiden tunnistamiseksi että ennen kaikkea allergiseen nuhaan mahdollisesti liittyvien sairauksien toteamiseksi tai pois sulkemiseksi (taulukko 2). Lapsilla rinosinuiitti ja myös liimakorvatauti voivat liittyä allergiseen nuhaan (Fireman 1997, Pitkäranta 2009). Astmaa potevan lapsen nuhatilanne pitää aina selvittää (Ruoko- Duodecim 2009;125:780 7

Taulukko 1. Lasten allergisen nuhan ARIA-luokittelu (Bousquet ym. 2008). Nuhan esiintyminen Jaksoittain oireita harvemmin kuin neljänä päivänä viikossa tai neljänä peräkkäisenä viikkona Jatkuvasti oireita useammin kuin neljänä päivänä viikossa tai yli neljänä peräkkäisenä viikkona Nuhan vaikeusaste Lievä (oireita on, mutta ei häiritsevästi) normaali uni normaali päiväajan toimintakyky koulussa, leikissä, urheilussa, vapaa-aikana Keskivaikea tai vaikea (oireilu häiritsevää; toinen tai molemmat seuraavista) nukkumisvaikeudet heikentynyt päiväajan toimintakyky koulussa, leikissä, urheilussa, vapaa-aikana Taulukko 2. Allergisen nuhan oireita. Vetinen eritys (nuhan jatkuessa muuttuu limaiseksi) Nenän kutina (tarve lievittää ilmehtimällä, hankaamalla) Aivastelu Nenän tukkoisuus suuhengitys kuorsaus kurkkukipu (aamuisin) hengityksen pahanhajuisuus Yskänärsytys Väsymys, alavireisyys, puolikuntoisuus Liitännäissairauksina välikorvatulehdus sivuontelotulehdus nielutulehdus astma nen ym. 2007). Tämä on kirjattu myös hiljattain käynnistyneen kansallisen allergiaohjelman tavoitteisiin (Mäkelä 2008, Kansallinen allergiaohjelma 2008 2018). Pitkittyvässä, ympärivuotisessa, huonosti hoitoon reagoivassa ja allergiseksi epätyypillisessä nuhassa täytyy kaikenikäisillä lapsilla aina muistaa myös erotusdiagnostiset nenän sairaudet ja nenän tutkiminen on aiheellista (Rinne ja Valovirta 2001). Diagnostiikka perustuu esitietoihin. Niiden käsittelyä jouduttaa, jos nuhaisen lapsen vanhemmat ovat saaneet täytettäväkseen oirekyselylomakkeen jo ennen vastaanotolle tuloa. Selkeästi siitepölykausina toistuvan ja niihin rajoittuvan nuhan oirekuva on yleensä muuten helppo, mutta lehtipuiden kausi osuu usein yhteen kevään virusepidemioiden kanssa. Ympärivuotisen allergisen nuhan jäljittäminen vaatii yleensä enemmän aikaa eikä diagnoosi useinkaan selviä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä. Infektionuha ja allerginen oireilu voivat olla hyvin samantyyppisiä, ja ne saattavat myös esiintyä samanaikaisesti. Äkillisen komplisoitumattoman virusnuhan kuuluisi kuitenkin parantua parissa viikossa. Jos nuhassa on mukana infektio-oireilua, selvittely aloitetaan siitä. Kliinisessä tutkimuksessa lapsessa voi jo ensisilmäyksellä havaita merkkejä, jotka vievät ajatukset allergisten syiden suuntaan. Atoopikon iho on usein kuiva ja silmän alaluomessa saattaa olla ylimääräinen vaakapoimu (kuva 1). Kun nenän limakalvoissa on jatkuvaa tukkoisuutta aiheuttavaa turvotusta, myös silmän alapuolinen iho voi sinertää. Nuhaiselle lapselle tehdään eturinoskopian lisäksi ylähengitysteiden perustutkimus peilauksineen niin laajalti kuin lapsen ikä ja yhteistyökyky sen sallivat. Tehokas otsavalo on tutkimuksessa korvaamaton. Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri voi tarvittaessa tehdä taipuisalla tai jäykällä tähystimellä myös nasoendoskopian. Sitä varten nenän etuosan limakalvo käsitellään adrenaliinipitoiseen puudutteeseen kostutetun vanupuikon kevyellä pyyhkäisyllä. Tyypillisiä allergiseen tulehdukseen viittaavia rinoskopialöydöksiä ovat turpea, siniharmaa tai -kalpea (lividi) limakalvo ja vetinen tai limainen eritys. Silmien sidekalvot ja kutisevat luomireunat voivat olla ärtyneet ja punaiset. Oireileva lapsi yrittää lievittää nenän limakalvojen kutinaa ja estää eritteen valumista niiskauttelemalla ja ilmehtimällä tai nenää kämmenellä kohottamalla (allergikon tervehdys, kuva 2), mistä pitkään jatkuneena voi olla seurauksena nenän ihon poikkijuonne. Nenän sivuonteloiden röntgenkuvia tulee ottaa hyvin harkiten lähinnä vain silloin, kun mahdollinen sinuiittilöydös johtaa hoitotoimiin. Kuvia otetaan pääasiassa erikoissairaanhoidossa, ja yleensä riittää yhdestä suunnasta otettu, ns. kuutamokuva (oksipito- 781 Lapsen allergisen nuhan hoito

NÄIN HOIDAN Kuva 1. Allergiseen nuhaan liittyvät sinerrys ja poimut lapsen alaluomen kuivassa ihossa. Pelkkä positiivinen löydös ihopistokokeessa tai yli viitearvojen suurentunut seerumin IgEpitoisuus eivät vielä merkitse allergista sairautta, vaikka ne ovatkin osoitus jonkinasteisesta herkistymisestä. Tulos täytyy aina suhteuttaa lapsen oireisiin. Hoitoa suunniteltaessa merkitystä on niillä positiivisilla testituloksilla, joihin liittyy nuha esitiedoissa. Nenä- ja sidekalvoaltistuskokeita lapsille tehdään epäselvissä tapauksissa ennen siedätyshoidon aloittamista (Siedätyshoito: Käypä hoito suositus 2008). Hoito Kuva 2. Allergikon tervehdys. 782 mentaalinen projektio). Merkityksettömien löydösten välttämiseksi kuvausta ei pidä tehdä äkillisen ylähengitystietulehduksen aikana eikä heti sen jälkeen. Alle nelivuotiaita kuvataan vain poikkeustapauksessa, kuten epäiltäessä sinuiitin komplikaatiota. Milloin tarvitaan allergiatutkimuksia? Ihopistotestejä ja seerumin IgE-määrityksiä voidaan tehdä, jos nuhan luonne jää esitietojen valossa epäselväksi ja oireilu on jatkuvaa tai ympäri vuoden tiheään toistuvaa. Nuhan vuoksi vasta-aineita tutkitaan pääasiassa leikkiiästä lähtien. Allergiatestejä kannattaa tehdä, jos tulokset vaikuttavat hoitoratkaisuihin. Lääkärin täytyy osata tulkita testitulokset oikein ja myös selittää aina niiden merkitys perheelle. Hoidon tarpeen arvioinnissa tärkeitä tietoja ovat, miten allerginen nuha vaikuttaa lapsen elämään ja hyvinvointiin, miten lapsi nukkuu yönsä ja miten selviytyy päivän suorituksista. Lapsen rinokonjunktiviitin vaikutuksista elämänlaatuun on olemassa kysymyssarja, joka soveltuu käyttöön kuudesta ikävuodesta lähtien ( Juniper ym. 1998). Nenäoireilun dokumentointiin ei ole objektiivisia koti- tai muuhunkaan seurantaan soveltuvia tutkimusmenetelmiä, kuten PEF-seuranta astmassa. Ärsyttävien tekijöiden välttäminen. Hengitysilman laatu on tärkeä. Tupakoivia vanhempia tulee kannustaa tupakoinnin lopettamiseen. Allergeenien eliminaatio kuului vuosikymmenet nuhapotilaalle annettuihin perusohjeisiin, joissa painotettiin kodin pölyttömyyttä jopa askeettisuuteen asti. Eläinaltistus kiellettiin allergiaperheissä jo ehkäisynä. Allergisten lasten nuhaoireilu saatiinkin näillä ohjeilla usein hyvin hallintaan, mutta monille jäi rakkaan lemmikin menetyksestä pysyvä traumaattinen muisto. Tämä saneerauslinja yhdessä lisääntyneen hygieenisyyden ja monien muiden elintavoissamme tapahtuneiden muutosten kanssa näyttää nykykäsityksen mukaan jopa edistäneen sitä, että yhä suurempi osa kansakunnan nuoresta sukupolvesta on yliherkistynyt. Karaisu on yksi Kansallisen allergiaohjelman 2008 2018 teemoista. Viime vuosituhannen loppupuolelta lähtien on julkaistu kliinisiin havaintoihin pohjautuvia tutkimustuloksia, joiden perusteella allergeenisanee rauksen merkitys on vähintään kyseenalaistettu. Eri- P. Ruoppi

tyisen kiinnostavia ovat havainnot pienen eläinallergeenimäärän herkistävästä ja suuren siedättävästä vaikutuksesta (Platts-Mills ym. 2001). Vaikka näiden tutkimustulosten tultua julkisuuteen, sanomalehdissäkin todettiin, että kissa-allergian hoidoksi kotiin on syytä hankkia lisää kissoja, asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Varhaislapsuuden eläinkontaktit katsotaan osin niihin liittyvän mikrobitarjonnan vuoksi nykyisin lapselle suotaviksi, eikä niistä lievissä allergioissa eikä varsinkaan allergian ehkäisynä kehoteta luopumaan (Kansallinen allergiaohjelma 2008 2018) (kuva 3). Altistumiseen on kuitenkin syytä puuttua silloin, kun lapsen hyvinvointiin vaikuttava allerginen nuha selvästi johtuu tai pahenee sisätilojen eläimistä. Lapsen olo kyllä useimmiten helpottuu ja elämänlaatu paranee, kun altistuminen loppuu. Lieviä oireita on mahdollista seurata ja hoitaa lääkkeillä. Uudet ohjeet siirtävät vanhemmille entistä suuremman harkintavapauden ja vastuun lapsensa terveydestä. Ei ole olemassa allergisoimattomia koiratai kissarotuja, eikä ns. karvaton koira ole allergiakodissa karvaista turvallisempi. Eläimen hilse ja eritteet mikroskooppisen hienona pölynä ovat hengitysteihin joutuessaan se, mikä herkistää. Jyrsijäallergia voi kehittyä hyvinkin nopeasti, mikä ilmeisesti liittyy tämän nisäkäslahkon virtsan vahvaan allergeenisuuteen (Ruoppi ym. 2004). Lääkehoito Lääkkeillä on tarkoitus yhtäältä taata hengitysteiden avoimuus, vähentää limaneritystä ja ärsytysoireita ja näin helpottaa lapsen vointia ja toisaalta välillisesti ehkäistä liitännäissairauksia, kuten sivuontelo- ja välikorvatulehduksia (taulukko 2). Jos siitepölynuhan oire kuva on tyypillinen, nuhan hoitoon voidaan esikouluikäisillä ja sitä vanhemmilla lapsilla käyttää ensiapuna itsehoitolääkkeitä, lähinnä antihistamiineja. Niitä voi ostaa ilman reseptiä pieninä pakkauksina. Yleinen periaate lapsi potilaita hoidettaessa on, että pyritään löytämään pienin vaikuttava annos ja helpoimmin käytettävä lääkemuoto ja välttämään sivuvaikutuksia (van Kuva 3. Ulkohäkissä asustavia eläimiä allergisenkin lapsen on mukava hoitaa. Cauwenberge ym. 2000, Bousquet ym. 2008). Käytettävissä ovat samat lääkeryhmät kuin aikuisilla, mutta systeemisiä kortikosteroidihoitoja ei nuhan vuoksi määrätä lapsille. Allergisen nuhan lääkehoitovaihtoehtoja on esitetty taulukossa 3. Antihistamiinit. Suun kautta otettujen antihistamiinien vaikutus alkaa parissakymmenessä minuutissa, ja niitä voidaan käyttää tarpeen mukaan, kunhan enimmäisannoksia ei ylitetä. Antihistamiinit vähentävät limaneritystä ja ärsytysoireita. Suun kautta otetulla antihistamiinilla on vaikutusta nuhan lisäksi myös silmien kutinaan. On syytä valita vain uudempia, ns. toisen polven H 1 -reseptoriantagonisteja, joiden haittavaikutukset ovat vähäisiä. Joillakin potilailla saattaa kuitenkin ilmetä esimerkiksi väsymystä ja suun kuivumista. Nämä sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä, ja niistä päästään yleensä eroon valmistetta vaihtamalla. Antihistamiineja on suun kautta mahdollista antaa jo pikkulapsille, desloratadiinia yhden vuoden 783 Lapsen allergisen nuhan hoito

NÄIN HOIDAN Taulukko 3. Allergisessa rinokonjunktiviitissa käytettäviä lääkkeitä ja lääkeryhmiä koskevat ikäsuositukset. Tarkat ikäsuositukset ovat valmistekohtaisia, ja lääkettä määrättäessä ne täytyy tarkistaa kunkin valmisteen osalta erikseen. Allergialääkkeet Nenästeroidit Antihistamiinit (toisen polven H 1 -re septo rin salpaajat) 784 suun kautta otettavat suun kautta otettavat yhdistettyinä sympatomimeettiin paikallisesti käytettävät nenäsumutteet silmätipat Kromonit (ja muut syöttösoluja stabiloivat valmisteet) nenäsumutteet silmätipat Muut lääkkeet Sympatomimeetit suun kautta otettavat nenätipat ja -sumutteet Hoitoliuokset vesipohjaiset sumutteet öljysumutteet Ikäsuositus 6 v 1 v 12 v 4 v 3 v 4 v 4 v > 10 v 3 kk ja loratadiinia, setiritsiiniä ja levosetiritsiiniä kahden vuoden iästä lähtien. Yli 12-vuotiaat voivat käyttää antihistamiineja aikuisten annoksina. Heille sopivat jo myös yhdistelmävalmisteet, joissa antihistamiiniin on lisätty sympatomimeetti. Nämä lääkkeet helpottavat nenän tukkoisuutta, johon antihistamiinien teho on vähäinen. Sympatomimeetistä haittavaikutuksina saattaa esiintyä levottomuutta ja univaikeuksia. Säännöllisen käytön tulee olla mahdollisimman lyhytaikaista (enintään 10 vuorokautta). Paikallisesti käytettäviä antihistamiinisumutteita on myös tarjolla neljän vuoden iästä lähtien, mutta niiden käyttö on lapsilla jäänyt vähäiseksi, ehkä käyttöön liittyvän hetkellisen limakalvoärsytyksen vuoksi ja myös siksi, että paikallisantihistamiinien vaikutus rajoittuu nenän limakalvoon. Nenästeroideilla kannattaa hoitaa lievää vaikeammat ja säännöllistä hoitoa vaativat allergisen nuhan oireet siinä vaiheessa, kun lapsi on suostuvainen sumutteen käyttöön. Suomessa ohjeellinen ikäraja on kuusi vuotta, mutta lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä niitä jo pari vuotta nuoremmille. Suihkeiden oikea suuntaus nenäontelon sivuseinän kuorikoihin (samanpuoleisen silmän suuntaan) on tärkeää parhaan mahdollisen hyödyn saavuttamiseksi. Nenästeroidit ovat ylivoimaisesti tehokkain lääke nenän tukkoisuuteen (Scadding 2008). Nenästeroidien vertailussa kannattaa kiinnittää huomiota ekvivalenteilla annoksilla saatuun tehoon. Lapsipotilaille on luonnollista valita hyötysuhteeltaan paras valmiste, jonka bioaktiivisuus on vähäinen (Bousquet ym. 2008, Scadding 2008). Nenäsumutteen muut ominaisuudet ovat vasta toissijainen valintaperuste. Käytettäväksi suositellaan uuden polven paikallissteroideja (budesonidi, flutikasoni, mometasoni, triamsinoloni), ei sen sijaan enää beklometasonia lapsille pitkäaikaisesti (de Groot ym. 2007). Huolimatta nenästeroidien hyvin dokumentoidusta turvallisuudesta Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) suosittelee seurattavaksi niitä säännöllisesti käyttävien lasten kasvua (Scadding 2008). Haittavaikutusten riski on pienin, kun käytetään mometasonia taikka flutikasonipropionaattia tai -furoaattia, joiden imeytyminen on vähäisintä (Scadding 2008). Jos lapsi saa sekä inhaloitavaa steroidia että nenästeroidia, molemmat on otettava huomioon laskettaessa kortikosteroidien kokonaisannosta. Lasten astman hoito-ohjeissa on mainittu inhaloitavien steroidien turvarajoja ja säännöllisen lääkityksen edellyttämä kasvun seurannan tarve (Astma: Käypä hoito suositus 2006). Suositellut annokset eivät allergisen nuhan hoidossa ylity. Jos tarvetta ylittämiseen on, lapsi on syytä lähettää korva-, nenä- ja kurkkutautien tai lasten allergologian erikoislääkärin vastaanotolle. Nenästeroidin vaikutus perustuu lääkkeen säännölliseen käyttöön. Annosta voi mahdollisuuksien mukaan säädellä. Käytännön kokemuksen mukaan jo lääkkeen anto joka toinen päivä pitää osalla potilaista oireet hallinnassa. Myös käytön jaksotusta voidaan ympärivuotisessa nuhassa kokeilla (Rinne ja Valovirta 2001). Lääkejaksojen tulee olla vähintään parin viikon mittaisia. Paikallisena haittavaiku- P. Ruoppi

tuksena saattaa ilmetä nenäverenvuotoa, joka kuitenkin johtunee useammin sumutepullon kärjellä aiheutetusta mekaanisesta limakalvovauriosta kuin itse steroidista (de Groot ym. 2007). Kromoglikaatin teho on huonompi kuin steroidien ja antihistamiinien, mutta lapsipotilaat voivat siitä silti hyötyä aikuisia paremmin. Sumutteen tiheä käyttö on vähän vaivalloista, joten pitkäaikaisessa käytössä nämä valmisteet eivät ole saaneet suosiota. Kromoglikaatti toimii parhaiten ehkäisevänä lääkityksenä ennen altistumistilannetta, kuten väistämättömässä eläinkontaktissa. Paras teho saavutetaan, kun lääkkeen käyttö aloitetaan muutama vuorokausi ennen tiedossa olevaa altistumista ja sitä jatketaan altistumiskauden tai -tapahtuman yli. Muita nenän paikallislääkkeitä ovat sympatomimeettiset nuhasumutteet ja -tipat, joiden käyttöaihe allergisessa nuhassa on vain nenän avaaminen steroidisumutteita varten. Sympatomimeettien säännöllinen käyttö ei saa jatkua pitempään kuin 7 10 vuorokautta. Kun erityisesti talvella terveenkin nenän limakalvot pyrkivät sisätiloissa kuivumaan, kuivattavia antihistamiineja ja limakalvoja rasittavia nenästeroideja käyttävälle lapselle saattaa olla hyötyä samanaikaisesti käytettävistä kostutus- tai öljysumutteista. Sen sijaan kotien huoneilman kostutuksesta on pitkälti luovuttu laitteiden käytön vaivalloisuuden ja asunnon rakenteiden kostumisriskin vuoksi. Sidekalvo-oireisiin soveltuvat syöttösoluja stabiloivat kromoglikaatti- tai lodoksamiditipat sekä antihistamiinitipat, käytännössä 3 4 vuoden iästä lähtien. Usein silmäoireet helpottuvat jo sillä, että nuha on hyvin hoidettu ja nenähengitys vapaa. Leukotrieeniantagonistin (montelukasti) on osoitettu vaikuttavan edullisesti myös astmaa potevien samanaikaiseen allergiseen nuhaan. Pelkkä allerginen nuha ei ole Suomessa lääkkeen virallinen käyttöaihe. Siedätyshoitoa allergiseen nuhaan kannattaa harkita jo leikki-ikäiselle, jos kyseessä on keskivaikea- tai vaikeaoireinen, muulla hoidolla huonosti hallittava nuha. Käypä hoito suosituksessa potilaan alaikärajaksi esitetään viisi vuotta (Siedätyshoito: Käypä hoito suositus YDINASIAT 88Allerginen nuha on yleinen sairaus, ja allergian mahdollisuus lapsen hengitystieinfektiokierteen taustalla täytyy muistaa. 88Allerginen lapsi tarvitsee puhtaan hengitysilman, mutta luonnollisilta altisteilta häntä ei varmuuden vuoksi pidä suojella. 88Jos nuha huonontaa lapsen elämänlaatua tai pyrkii pahenemaan, asiaan täytyy puuttua. 88Siedätyshoitoa voidaan antaa esikouluiästä läh tien, ensisijaisesti vaikeaoireisessa siitepölynuhassa. 88Astmalapsen nenä täytyy hoitaa hyvään kuntoon. 2008). On viitteitä siitä, että nuhaan annettu heinä- ja koivusiedätys vähentävät lapsilla astman puhkeamista ( Jacobsen ym. 2007). Toistaiseksi lapsille annetaan siedätykseen ihonalaisia ruiskeita, mikä tietysti rajoittaa hoitomahdollisuuksia. Siedätys sopii siitepölynuhan hoidoksi, mutta myös eläinsiedätys voi tulla harkittavaksi erikoistilanteissa esimerkiksi silloin, kun lapsi saa koulussa voimakkaita oireita epäsuoran altistumisen seurauksena. Kielenalussiedätys timoteilla on jo luvassa lapsille kuudennesta ikävuodesta alkaen. Myös koivutabletteja odotellaan. Työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken Lieväoireista kausinuhaa voidaan tutkia ja hoitaa perusterveydenhuollossa ilman edeltäviä spesifisiä vasta-aineselvityksiä. Jos kausinuhan oireet ovat lievää vaikeampia tai niillä on pahenemistaipumus, lapsi on syytä lähettää lastenallergologin tai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tutkimuksiin. Siedätyshoito voi tulla harkittavaksi. Erikoislääkärin tutkimuksiin on aiheellista lähettää myös pienet leikki-ikäiset (< 3 v) ja ne lapset, joilla häiritsevää allergista nuhaa esiintyy ympäri vuoden. 785 Lapsen allergisen nuhan hoito

Lopuksi Allerginen nuha on lapsella yleissairaus, joka vaikuttaa elämänlaatuun ja hyvinvointiin sitä enemmän, mitä nuorempi potilas on. Allerginen nuha edeltää usein astmaa, ja useimmilla astmaa potevilla lapsilla esiintyy myös nenäoireita ja -löydöksiä (Ruokonen ym. 2007, Bousquet ym. 2008, Scadding 2008). Allergisen lapsen kodin pitäisi olla savuton, ja jos hankala oireisto selvästi liittyy sisätilojen lemmikkieläimiin, niistä on syytä luopua. Lievä nuha voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta jos oireilu on vaikea tai jatkuvasti paheneva, on harkittava siedätyshoidon mahdollisuutta, varsinkin siitepölyallergiassa. PIRKKO RUOPPI, dosentti, apulaisylilääkäri KYS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka PL 1777, 70211 Kuopio Summary Treatment of child s allergic rhinitis Sleep disturbances, fatigue and irritability associated with a child s allergic rhinitis decrease the child s quality of life and functioning. The diagnosis of a rhinitis occurring during the pollen season may be readily apparent from the anamnesis. Instead, the symptom picture throughout the year is often masked by respiratory infections. Attempts are made to eliminate from the child s living environment those factors that exhibit a causal relationship to the symptoms. Avoidance of natural allergens is practically not possible. Effective and well-tolerated medicaments are available for allergic rhinitis. Desensitization deserves a consideration. Sidonnaisuudet PIRKKO RUOPPI: Kutsuttuna luennoitsijana lääkealan yritysten järjestämissä koulutustilaisuuksissa (MSD, Schering-Plough, UCB). Ulkomaan kongressimatkoja lääkealan yritysten rahoittamana (Schering-Plough, UCB). 786

Kirjallisuutta Astma [verkkodokumentti]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2002 [päivitetty 19.5.2006]. www.kaypahoito.fi Bousquet J, Khaltaev N, Cruz AA, ym. Allergic rhinitis and its impact on asthma (ARIA) 2008 update (in collaboration with the WHO, GA2LEN and AllerGen). Allergy 2008;63 Suppl 86:8 160. van Cauwenberge P, Bachert C, Passalacqua G, ym. Consensus statement on the treatment of allergic rhinitis. Allergy 2000;55:116 34. de Groot H, Brand PL, Fokkens WF, Berger MY. Allergic rhinoconjunctivitis in children. BMJ 2007;335:985 8. Fireman P. Otitis media and eustachian tube dysfunction: connection to allergic rhinitis. J Allergy Clin Immunol 1997;99: 787 97. Jacobsen L, Niggemann B, Dreborg S, ym. Specific immunotherapy has long-term preventive effect of seasonal and perennial asthma: 10-year follow-up on the PAT study. Allergy 2007;62:943 8. Juniper EF, Howland WC, Roberts NB, Thompson AK, King DR. Measuring quality of life in children with rhinoconjunctivitis. J Allergy Clin Immunol 1998;101:163 70. Kansallinen allergiaohjelma 2008 2018 aika muuttaa suuntaa. Suom Lääkäril 2008; 63 (liite 14):3 21. Mäkelä M. Uusi allergiaohjelma on iso askel. Duodecim 2008;124:2283 4. Pitkäranta A. Ylähengitystieinfektiot ja allergiset sairaudet. Kirjassa: Kaila M, Korppi M, Mäkelä M, Pelkonen A, Valovirta E, toim. Lasten allergiset sairaudet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy 2008, s. 256 66. Platts-Mills T, Vaughan J, Squillace S, Woodfolk J, Sporik R. Sensitization, asthma, and a modified Th2 response in children exposed to cat allergen: a population based cross-sectional study. Lancet 2001;357:752 6. Remes ST, Korppi M, Kajosaari M, Koivikko A, Soininen L, Pekkanen J. Prevalence of allergic rhinitis and atopic dermatitis among children in four regions of Finland. Allergy 1998;53:682 9. Rinne J, Valovirta E. Niiskuttava lapsi. Duodecim 2001;117:333 9. Ruokonen M, Kaila M, Haataja R, Paassilta M. Astmaa sairastavan koululaisen allerginen nuha ovatko diagnostiikka ja hoito kohdallaan? Suom Lääkäril 2007;62: 2945 50. Ruoppi P, Koistinen T, Susitaival P, Honkanen J, Soininen H. Frequency of allergic rhinitis to laboratory animals in university employees as confirmed by chamber challenge. Allergy 2004;59:295 301. Scadding G. Optimal management of nasal congestion caused by allergic rhinitis in children: safety and efficacy of medical treatments. Pediatr Drugs 2008;10:151 62. Siedätyshoito [verkkodokumentti]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Allergologi- ja immunologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2002 [päivitetty 27.5.2008]. www.kaypahoito.fi 787