Kuntien ilmastotyö vuosina 2010-2011

Kuntien ilmastotyö vuosina 2010-2011 Anu Kerkkänen ja Riitta Savikko 2012 Yhteenveto Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa -hankkeessa kerätystä aineistosta Yhteenveto Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa -hankkeessa kerätystä aineistosta 1

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 3 2 KUNTIEN LUOTTAMUSHENKILÖIDEN JA VIRKAMIESTEN NÄKEMYKSIÄ ILMASTOKYSYMYKSESTÄ... 5 2.1 AINEISTO... 5 2.2 KUNTIEN ROOLI ILMASTOKYSYMYKSEN RATKOMISESSA... 5 2.3 ILMASTONMUUTOKSEEN LIITTYVÄT TALOUDELLISET UHAT JA MAHDOLLISUUDET KUNNISSA... 7 2.4 ILMASTOKYSYMYKSEN MERKITYS KUNTIEN PÄÄTÖKSENTEOSSA... 9 2.5 KUNTIEN ILMASTOTYÖTÄ EDISTÄVÄT TEKIJÄT... 11 3 ILMASTONÄKÖKULMA KUNTIEN MAANKÄYTÖN JA LIIKENTEEN RATKAISUIHIN. 14 3.1 AINEISTO... 14 3.2 LIIKKUMISTARPEEN JA -TAPOJEN KEHITYS JA NYKYTILA... 14 3.3 KUNTIEN MAANKÄYTÖN JA LIIKENTEEN SUUNNITTELUN TAVOITTEET JA ILMASTONÄKÖKULMA... 15 3.4 KESKUSTELLAANKO KUNNISSA ILMASTOTAVOITTEISTA MAANKÄYTÖN JA LIIKENTEEN RATKAISUJEN YHTEYDESSÄ?... 16 3.5 KUNTIEN NÄKEMYKSIÄ ILMASTONÄKÖKULMAN HUOMIOIMISTA HANKALOITTAVISTA TEKIJÖISTÄ... 17 3.6 MITEN HAASTEET VOITETAAN KUNTIEN NÄKEMYKSIÄ HYVISTÄ KEINOISTA... 22 3.7 KUNTIEN TUKITOIVEET JA -TARPEET... 24 4 ILMASTO- JA ENERGIANSÄÄSTÖNÄKÖKULMA JULKISIIN HANKINTOIHIN... 25 4.1 AINEISTO... 25 4.2 HANKINTATOIMEN ORGANISOITUMINEN KUNNISSA... 25 4.3 HANKINNOISSA TAPAHTUNEET MUUTOKSET JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT... 26 4.4 HANKINTOIHIN LIITTYVÄT ILMASTO-, ENERGIANSÄÄSTÖ- JA YMPÄRISTÖTAVOITTEET... 27 4.5 ILMASTO-, ENERGIANSÄÄSTÖ- JA YMPÄRISTÖTAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN... 29 4.6 HANKINTOJA KOSKEVA KESKUSTELU... 31 4.7 KUNTIEN NÄKEMYKSIÄ ILMASTO- JA ENERGIANSÄÄSTÖNÄKÖKULMIEN HUOMIOIMISTA HANKALOITTAVISTA TEKIJÖISTÄ... 31 4.8 MITEN HAASTEET VOITETAAN KUNTIEN NÄKEMYKSIÄ HYVISTÄ KEINOISTA... 34 4.9 KUNTIEN TUKITOIVEET JA -TARPEET... 35 5 ILMASTONÄKÖKULMA ENERGIANTUOTANTOON - UUSIUTUVAN ENERGIAN KÄYTTÖ JA TUOTANTO KUNNISSA... 36 5.1 AINEISTO... 36 5.2 KUNTIEN ENERGIANTUOTANTO JA ENERGIANHANKINTA... 36 5.3 KUNTIEN ENERGIANKÄYTÖSSÄ JA -TUOTANNOSSA TAPAHTUNEET MUUTOKSET JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT... 38 5.4 ENERGIANTUOTANTOON LIITTYVÄT ILMASTOTAVOITTEET KUNNISSA... 40 5.5 ENERGIANTUOTANTOON LIITTYVIEN ILMASTOTAVOITTEIDEN TOTEUTTAMINEN KUNNISSA... 42 5.6 ENERGIANTUOTANTOON LIITTYVIEN ILMASTOTAVOITTEIDEN SEURAAMINEN KUNNISSA... 43 5.7 ENERGIANTUOTANTOA JA -KÄYTTÖÄ KOSKEVA KESKUSTELU... 45 5.8 KUNTIEN HAASTEET ILMASTOPÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISESSÄ JA UUSIUTUVIEN ENERGIALÄHTEIDEN KÄYTÖSSÄ... 46 5.9 KUNTIEN VAHVUUDET ILMASTOPÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISESSÄ JA UUSIUTUVIEN ENERGIALÄHTEIDEN KÄYTÖSSÄ... 49 5.10 MITEN HAASTEET VOITETAAN - KUNTIEN NÄKEMYKSIÄ HYVISTÄ KEINOISTA... 50 5.11 KUNTIEN TUKITOIVEET JA -TARPEET... 51 6 ILMASTONMUUTOKSEEN VARAUTUMINEN KUNNISSA... 53 6.1 AINEISTO... 53 6.2 ILMASTONMUUTOKSEEN VARAUTUMISEEN LIITTYVÄT SUUNNITELMAT KUNNISSA... 53 6.3 POIKKEUKSELLISIIN SÄÄOLOIHIN LIITTYVÄT RISKIKOHTEIDEN ARVIOINNIT KUNNISSA... 54 1

6.4 ILMASTONMUUTOKSEEN VARAUTUMISEEN LIITTYVÄT RISKIARVIOINNIT KUNNISSA... 56 6.5 ILMASTONMUUTOKSEEN VARAUTUMISEEN LIITTYVÄT TOIMENPITEET KUNNISSA... 57 6.6 ILMASTONMUUTOKSEEN VARAUTUMISTA KOSKEVA KESKUSTELU... 60 6.7 KUNTIEN HAASTEET ILMASTONMUUTOKSEEN VARAUTUMISESSA... 61 6.8 MITEN HAASTEET VOITETAAN - KUNTIEN NÄKEMYKSIÄ HYVISTÄ KEINOISTA... 63 6.9 KUNTIEN TUKITOIVEET JA -TARPEET... 67 2

1 Johdanto Raportti kokoaa yhteen Kuntaliiton vuosina 2010-2011 toteuttamassa hankkeessa Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa kerätyn aineiston. Hankkeessa tarkasteltiin kunnan eri sektoreilla tehtävien päätösten vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen varautumiseen sekä etsittiin erilaisia toimintamahdollisuuksia. Hanketta rahoittivat Suomen Kuntaliitto, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Hanke toteutettiin yhteistyössä 34 kunnan kanssa. Hankkeeseen osallistuivat seuraavat kunnat: Alavus, Ilmajoki, Imatra, Jalasjärvi, Joroinen, Juva, Jyväskylä, Kauhava, Kiuruvesi, Kouvola, Kuopio, Kuortane, Kurikka, Lahti, Lapua, Loviisa, Mikkeli, Mänttä-Vilppula, Nurmijärvi, Orimattila, Parikkala, Pori, Pudasjärvi, Rantasalmi, Rautjärvi, Ruokolahti, Seinäjoki, Sievi, Somero, Tampere, Ulvila, Uusikaupunki, Vaala ja Vihti. Hankekunnat on esitetty kartalla kuvassa 1. Kuva 1. Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa -hankkeeseen osallistuneet kunnat Hankkeessa kerättiin hankekunnista tietoa kyselyillä. Lisäksi hankekunnille järjestettiin eri teemoja käsitteleviä seminaareja. Seminaareissa kunnat saivat tietoa ilmastonmuutoksen hillinnän ja varautumisen erilaisista mahdollisuuksista ja niillä oli mahdollisuus vertaiskeskusteluihin. Seminaarien jälkeen kunnille annettiin välitehtävä, jonka sisältönä oli pohtia seminaarissa esille nostettujen keinojen toimeenpanoa omassa kunnassa. Tähän raporttiin on koottu neljän hankkeessa järjestetyn seminaarin ja niihin liittyvien kyselyiden sekä välitehtävien keskeinen anti. Seminaarit käsittelivät seuraavia teemoja: maankäyttö ja liikenne, julkiset 3

hankinnat, energiantuotanto ja ilmastonmuutokseen varautuminen. 1 Lisäksi raportissa esitetään tulokset vuoden 2011 alussa hankekunnille tehdystä kyselystä, jolla kartoitettiin luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden näkemyksiä ilmastokysymyksestä. Raportissa esitettäviä havaintoja täydentävät suorat lainaukset kyselyvastauksista. Suorista lainauksista käy ilmi kunnan kokoluokka, mutta ei se, mikä kunta on kyseessä. Kunnat on merkitty koodeilla P, K ja I asukasmäärän mukaan: P = pieni kunta (alle 10 000 asukasta), K = keskikokoinen kunta (10 000-50 000 asukasta), I = iso kunta (yli 50 000 asukasta). Kuntien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden näkemyksiä kartoittavan kyselyn analyysissä on suorien lainausten yhteen liitetty lisäksi tieto siitä, onko kyseessä luottamushenkilön vai virkamiehen vastaus. Yhteenvetoraportin luvut 2, 3 ja 4 on kirjoittanut HT Anu Kerkkänen, luvut 5 ja 6 DI Riitta Savikko. 1 Hankkeessa järjestettiin myös muun muassa maataloutta, kuntataloutta ja ilmasto-ohjelmatyötä käsitteleviä seminaareja. Niihin liittyen ei kuitenkaan tehty kyselyitä, joten niitä ei raportoida tässä yhteenvedossa. 4

Anu Kerkkänen 2 Kuntien luottamushenkilöiden ja virkamiesten näkemyksiä ilmastokysymyksestä 2.1 Aineisto Luku perustuu hankekunnille tehtyyn kyselyyn. Kysely osoitettiin hankkeeseen osallistuvien kuntien luottamushenkilöille ja virkamiehille. Kyselyllä pyrittiin selvittämään luottamushenkilöiden ja virkamiesten näkemyksiä kuntien roolista ja keinoista ilmastokysymyksen ratkomisessa sekä kartoittamaan luottamushenkilöiden ja virkamiesten kokemuksia ilmastokysymyksen merkityksestä kuntien päätöksenteossa. Vastaukset kyselyyn saatiin tammi-toukokuussa 2011. Kyselyyn saatiin vastaus 167 luottamushenkilöltä ja 72 virkamieheltä eli yhteensä 239 henkilöltä. Luottamushenkilöiltä saatiin vastauksia 24 hankekunnasta, samoin virkamiehiltä. 2 Reilu viidesosa kyselyyn vastanneista luottamushenkilöistä oli kunnanhallituksen jäseniä, valtuuston jäseniä vastaajista oli noin 70 prosenttia. Vajaa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista luottamushenkilöistä kuului johonkin kunnan lautakuntaan. Vastaajat edustivat muun muassa seuraavia lautakuntia: elinkeinolautakunta, kaupunkirakennelautakunta, sivistyslautakunta, tarkastuslautakunta, tekninen lautakunta, ympäristölautakunta, tulevaisuuslautakunta sekä perusturvalautakunta. Noin puolet kyselyyn vastanneista virkamiehistä oli johtotehtävissä: joko toimialan johtajia, virastopäälliköitä tai kunnanjohtajia. Vastaajista kahdeksan oli kunnanjohtajia. Kyselyyn vastanneet virkamiehet edustivat melko laajalti eri hallintokuntia. Vastaajiin kuuluivat muun muassa asuntotoimenpäällikkö, hallintojohtaja, hankintayhdyshenkilö, johtava hygieenikko, talouspäällikkö, kaupunginorkesterin intendentti sekä yritysasiamies. 2.2 Kuntien rooli ilmastokysymyksen ratkomisessa Virkamiesten ja luottamushenkilöiden näkemyksiä kuntien roolista ilmastokysymyksen ratkomisessa selvitettiin seuraavalla kysymyksellä: Miten näet kuntien roolin ilmastokysymyksen ratkomisessa ja vähähiilisen yhteiskunnan rakentamisessa? Valitse yksi parhaiten näkemystäsi vastaava vaihtoehto. Vastausvaihtoehtoja oli neljä, joista yhteen (muu rooli) liittyi mahdollisuus kuvata itse kunnan roolia ilmastokysymyksen ratkomisessa. Saatujen vastausten perusteella valtaosa sekä luottamushenkilöistä että virkamiehistä pitää kuntien roolia ilmastokysymyksen ratkomisessa tärkeänä. Noin neljäsosa luottamushenkilöistä ja virkamiehistä on kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kunnilla on annettavaa ilmastokysymyksen ratkomisessa, monet muut asiat ovat kunnissa paljon ilmastokysymystä ajankohtaisempia ja tärkeämpiä. Kyselyyn vastanneista 2 Kyselyyn saatiin vastauksia seuraavien kuntien luottamushenkilöiltä (yhteensä 24): Ilmajoki, Imatra, Jalasjärvi, Joroinen, Juva, Jyväskylä, Kiuruvesi, Kuopio, Lapua, Loviisa, Mikkeli, Mänttä-Vilppula, Nurmijärvi, Orimattila, Parikkala, Pori, Rantasalmi, Ruokolahti, Sievi, Somero, Tampere, Ulvila, Uusikaupunki, Vaala. Kyselyyn saatiin vastauksia seuraavien kuntien virkamiehiltä (yhteensä 24): Ilmajoki, Imatra, Jalasjärvi, Joroinen, Juva, Jyväskylä, Kiuruvesi, Kouvola, Kuopio, Lapua, Mikkeli, Nurmijärvi, Parikkala, Pori, Rantasalmi, Rautjärvi, Ruokolahti, Seinäjoki, Sievi, Somero, Tampere, Ulvila, Uusikaupunki, Vaala. 5

luottamushenkilöistä lähes seitsemän prosenttia on sitä mieltä, että ilmastokysymys ei kuulu lainkaan kuntien hoidettavaksi kyselyyn vastanneista virkamiehistä näin ei ajatellut kukaan (ks kuvio 1 ja kuvio 2). Kysymykseen saatiin seitsemän avovastausta, joissa vastaaja kuvasi itse kunnan roolia. Yhdessä näistä vastauksista painotettiin, että kunnalla on tärkeä rooli ilmastokysymyksen ratkomisessa, mutta vastuuta asiasta on myös muilla toimijoilla. Toisessa vastauksessa puolestaan todettiin, että kunnilla on tärkeä rooli ilmastokysymyksen ratkomisessa, mutta kuntien toimintamahdollisuudet ilmastokysymyksen suhteen ovat rajalliset muun muassa valtion energiaveropainotusten ja -mieltymysten vuoksi. 6,6 % 0,6 % tärkeä rooli, kunta voi kehittää nykyistä ja tulevaa yhteiskuntaa vähähiilisemmäksi 27,5 % 65,3 % kunnilla voisi olla annettavaa ratkomiskysymyksissä, mutta monet muut asiat ovat kunnissa tärkeämpiä asia ei kuulu kuntien hoidettavaksi, koska se ei ole lakisääteinen tehtävä muu rooli Kuvio 1. Luottamushenkilöiden näkemykset kuntien roolista ilmastokysymyksen ratkomisessa 6

0% 5,6 % tärkeä rooli, kunta voi kehittää nykyistä ja tulevaa yhteiskuntaa vähähiilisemmäksi 23,6 % 70,8 % kunnilla voisi olla annettavaa ratkomiskysymyksissä, mutta monet muut asiat ovat kunnissa tärkeämpiä asia ei kuulu kuntien hoidettavaksi, koska se ei ole lakisääteinen tehtävä muu rooli Kuvio 2. Virkamiesten näkemykset kuntien roolista ilmastokysymyksen ratkomisessa 2.3 Ilmastonmuutokseen liittyvät taloudelliset uhat ja mahdollisuudet kunnissa Kuntien kokemuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvistä taloudellisista uhkista ja mahdollisuuksista pyrittiin selvittämään seuraavalla kysymyksellä: Voitko esittää kunnastasi esimerkkejä siitä, millaisia taloudellisia uhkia ja/tai mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja varautumiseen sekä ilmastopolitiikkaan liittyy? Saatujen vastausten perusteella suuri osa kyselyyn vastanneista henkilöistä oli ymmärtänyt kysymyksen eri tavoin kuin kyselyn laatijat tarkoittivat: Sekä virkamiehet että luottamushenkilöt kuvasivat vastauksissaan useimmiten sitä, millaisia mahdollisuuksia omalla kunnalla on torjua ilmastonmuutosta ja mitkä asiat ilmastonmuutoksen hillintään liittyen ovat kunnassa hankalia. Monissa vastauksissa myös lueteltiin yleisesti ympäristökysymyksiin omassa kunnassa liittyviä seikkoja. Osa kyselyyn vastanneista henkilöistä oli, toki, ymmärtänyt kysymyksen kyselyn laatijoiden kanssa samalla tavoin ja kuvasi vastauksessaan nimenomaan sitä, millaisia taloudellisia uhkia ja mahdollisuuksia ilmastonmuutokseen heidän mielestään kuntatasolla liittyy. Tavanomaista kuitenkin oli, että taloudellisia uhkia ja mahdollisuuksia kuvattiin varsin yleisellä tasolla ja ennen kaikkea potentiaalisina uhkina tai mahdollisuuksina. Vastauksia, joissa tuotiin esiin oman kunnan konkreettisia esimerkkejä ilmastonmuutokseen liittyvistä taloudellisista hyödyistä ja/tai uhkista, saatiin lopulta varsin vähän. Useimmiten lähimmäs konkretiaa päästiin vastauksissa, joissa kuvattiin energiansäästön tuoneen kunnalle myös taloudellisia säästöjä. Säästettyjen rahasummien suuruutta, tai arviota säästettyjen summien suuruudesta, ei kuitenkaan missään vastauksessa tuotu esille. 7

Kunnan omien energiatavoitteiden seuranta on tuonut selvästi säästöjä. (virkamies, K5) Potentiaalisina tai yleisinä ilmastotavoitteiden toteuttamiseen liittyvinä taloudellisina mahdollisuuksina kyselyyn vastanneet virkamiehet toivat esille etenkin bioenergian käytön lisääntymisen mukanaan tuomat hyödyt kunnille. Bioenergian käytön lisääntymisen kuvattiin yhtäältä vahvistavan aluetaloutta polttoaineen paikallisen tuotannon ja keruun kautta, toisaalta bioenergian käytön nähtiin tuovan kunnille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Monet virkamiehet korostivat vastauksissaan myös erilaisten energiansäästötoimenpiteiden myönteisiä talousvaikutuksia. Muutamat vastaajat toivat esiin myös tiiviin kaavoituksen kunnille tuomat taloudelliset hyödyt. Lisäksi esille nousi muun muassa kevyen liikenteen suosimisen mukanaan tuomat, vähentyneiden sairaanhoitokulujen seurauksena syntyvät positiiviset talousvaikutukset. Kotimaisen uusiutuvan energian käyttö edistää paikallista elinkeinotoimintaa ja lisää alueellista hyvinvointia. Energiataloudellisuuden nostaminen pienentää jokapäiväisiä käyttömenoja ja samalla tukee ilmastonmuutoksen hillintää. (virkamies, P4) Uusia innovaatioita ja esim. kotimaiseen polttoaineeseen liittyviä ratkaisuja tullaan etsimään ja löytämään ja tämä on selkeä mahdollisuus, johon tarttuvat kunnat ja yritykset tulevat olemaan kehityksen kärjessä. (virkamies, P3) Taloudellisia uhkia virkamiehet näkivät liittyvän ennen kaikkea sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen sekä energian hinnan nousuun. Useissa vastauksissa myös polttoaineiden vaihdosten kuvattiin tuovan kunnille kustannuksia. Uhkana on asumisen liikkumisen ja kuljetusten kallistuminen, mikä vaikeuttaa asumista varsinkin syrjäseuduilla, joissa ei ole julkista liikennettä. (virkamies, P7) Energian hinnan nousu käyttökulut kasvavat. Kovalumiset talvet aurauskustannusten kasvu. Polttoaineiden kustannusten nousu. Ääreistyvät sääilmiöt, myrskytuhot, tulvat. (virkamies, P7) Virkamiesten tavoin useat kyselyyn vastanneet luottamushenkilöt toivat vastauksissaan esille ilmastonmuutokseen liittyvinä potentiaalisina tai yleisinä taloudellisina mahdollisuuksina bioenergian hyödyntämisen. Muita ilmastonmuutokseen liittyviä taloudellisia mahdollisuuksia luottamushenkilöt löysivät sen sijaan varsin niukasti. Yhtenä esimerkkinä esille nousi ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijyyden kunnalle tuomat imago- ja taloushyödyt. Kotimaisen polttoaineen käytön tehostaminen kaukolämmön tuotannossa ja rikkipitoisesta raskaan polttoöljyn käytöstä luopuminen. Lisää työpaikkoja > Myönteinen vaikutus. (luottamushenkilö, P7) Ilmastonmuutokseen liittyviä taloudellisia uhkia luottamushenkilöt kuvasivat syntyvän erityisesti ääreistyvien sääilmiöiden seurauksena. Luottamushenkilöt toivat kuitenkin vastauksissaan esille myös runsaasti muita ilmastonmuutoskysymykseen liittyviä potentiaalisia taloudellisia uhkia. Vastauksissa muun muassa pelättiin, että kunnan elinkeinotoiminta vaikeutuu ilmastotavoitteiden toimeenpanon myötä: Yhtenä esimerkkinä esille nousi hankintojen siirtyminen etäälle, mikäli kilpailutuksessa painotetaan liikaa hiilijalanjälkeä. Muutamassa vastauksessa pelättiin myös, että teollisuus jää Suomessa kilpailukyvyssä alakynteen, mikäli ympäristövaatimukset muissa maissa eivät tiukkene samassa tahdissa kuin meillä. Eräs vastaaja puolestaan näki tuulivoiman syöttötariffin olevan vakava taloudellinen uhka, toisessa vastauksessa asutuksen tiivistämisen kuvattiin lisäävän sosiaalista pahoinvointia ja sitä kautta kuntien kustannuksia. 8

Rakennusten kunto ja kestävyys esim. sademäärän kasvaessa huolestuttaa. Lasku voi olla aikamoinen. (luottamushenkilö, I2) Elinkeinotoiminta vaikeutuu ja yritysten sijoittuminen myös vaikeutuu. (luottamushenkilö, K11) Kokonaisuudessaan luottamushenkilöiden vastauksissaan esille tuomat seikat olivat hyvin monimuotoisia: Monissa vastauksissa kuvattiin energiantuotantoon liittyviä erilaisia mahdollisuuksia ja uhkia ja joko moitittiin tai kehuttiin omassa kunnassa tai seudulla tehtyjä energiantuotannon ratkaisuja. Useat luottamushenkilöt myös varoittelivat vastauksissaan, että uhkana on se, että ilmastonmuutokseen vedoten tehdään asiantuntemattomia, tai jopa hulluja, päätöksiä kustannukset unohtaen. Joissakin vastauksissa myös koko ilmastonmuutosilmiötä vähäteltiin: Rahat loppuu kaikkeen humpuuki ympäristön suojeluun meiltä tavis kansalaisilta! (luottamushenkilö, K10) Useiden sekä virkamiesten että luottamushenkilöiden vastauksissa nousi esille myös kuntien vaikeus tehdä kaukonäköisiä päätöksiä siis päätöksiä, joita ilmastotavoitteiden toteuttaminen useimmiten edellyttää. Useat vastaajat toivat esimerkkinä esille rakennusten energiankulutuksen vähentämisen: Energiankulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on kunnissa vaikea toteuttaa, koska investoinnit maksavat itsensä takaisin vasta useiden vuosien kuluttua. Esimerkiksi energiankulutuksen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet vaativat aluksi rahaa, vaikka myöhemmin energiansäästö maksaisikin tehtyjen toimenpiteiden kustannukset takaisin. Rahaa energiankulutusta vähentäviin toimenpiteisiin voi olla vaikea saada kaupungin budjetista, sillä rahalliset säästöt näkyvät vasta vuosien kuluessa. (virkamies, I6) Konkreettisia toimia lyhyellä tähtäimellä on vaikea tehdä. Ilmastonmuutoksen hillintään löytyy enemmän pitkän tähtäimen keinoja, mitkä näkyvät myöhemmin ja sen takia niitä on vaikea saada läpi. (luottamushenkilö, K6) Vastauksista kävi myös ilmi, että etenkin luottamushenkilöiden joukossa on vielä monia, joilla ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä ilmastokysymys tarkoittaa ja millaisilla toimenpiteillä ilmastonmuutosta voidaan hillitä tai miten siihen voidaan varautua. Tästä kertoo esimerkiksi se, että muutamat luottamushenkilöt toivat vastauksissaan esille jätevesien käsittelyyn tai ilmanlaatuun liittyviä seikkoja. Vastauksista kävi myös suoraan ilmi, että ainakin osa vastaajista koki kysymyksen ilmastonmuutokseen liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista ja uhkista selvästi vaikeaksi: Onpa niin laaja kysymys, että en osaa yksilöidä uhkia ja mahdollisuuksia. Koko asia on kuitenkin vielä sen verran uusi kunnissakin, että konkreettisia keinoja ilmastonmuutoksen hillintään on vaikea keksiä. (virkamies, I7) 2.4 Ilmastokysymyksen merkitys kuntien päätöksenteossa Luottamushenkilöiden ja virkamiesten kokemuksia ilmastokysymyksen merkityksestä kuntien päätöksenteossa selvitettiin seuraavalla kysymyksellä: Voitko esittää kunnastasi esimerkkejä, joissa ilmastonmuutokseen liittyvillä perusteluilla on ollut merkitystä päätöksenteossa? Suurin osa vastaajista, niin luottamushenkilöistä kuin virkamiehistäkin, toi vastauksissaan esille useita kunnassa tehtyjä tai suunnitteilla olevia ilmastotavoitteita tukevia toimenpiteitä. Esille tuodut toimenpiteet 9

hajaantuivat laajalle ja liittyivät niin maankäyttöön, liikenteeseen, hankintoihin, jätehuoltoon, energiansäästöön kuin energiantuotantoonkin. Vastauksissa esille tuotuja toimenpiteitä olivat muun muassa kunnan kiinteistöjen lämmitystapamuutokset, kaukolämpöverkon laajentaminen, lähiruuan suosiminen, täydennysrakentaminen sekä valaistuksen uusiminen. Saaduista vastauksista jäi kuitenkin usein epäselväksi se, minkä vuoksi vastauksessa esitettyihin ilmastotavoitteita tukeviin päätöksiin oli päädytty. Epäselväksi jäi siis se, oliko päätösten perusteluna käytetty todella itse ilmastonmuutosta vai oliko päätöksiä perusteltu muilla tavoitteilla, esimerkiksi energiansäästöllä tai talousnäkökohdilla, jotka tukevat myös ilmastotavoitteita. Osa vastaajista toi kuitenkin vastauksessaan esille myös tehtyjen/suunniteltujen toimenpiteiden taustalla olevat perustelut. Useimmiten esille nousi energiansäästö: Kunnan kiinteistöjen ja ulkovalaistuksen energiatehokkuuden lisääminen keskeisiä perusteluja peruskorjausinvestoinneille. (virkamies, P14) Energian säästäminen tärkeä näkökulma joka asiassa. (luottamushenkilö, P8) Jäähallinrakennuspäätöksessä otettiin huomioon energian säästö. (luottamushenkilö, K3) Osassa vastauksista tuotiin esille myös, että ilmastotavoitteita tukevia päätöksiä oli saatu toteutettua nimenomaan ilmastokysymykseen vedoten. Tyypillisesti näissä vastauksissa esitettiin esimerkkeinä muutamia päätöksiä, joita kunnassa oli perusteltu ilmastokysymyksellä. Eräs vastaaja esimerkiksi kertoi, että ilmastokysymys on ollut lähtökohtana katuvalaistuksen uusimisessa. Energiantuotannossa päätöksiä on perusteltu myös ilmastonäkökulmalla. Energiansäästösopimuksia tehtäessä samoin. Elinkeinostrategiassa on nähtävissä ilmasto/ympäristönäkökohtia. Samoin kaupunkistrategiassa. (virkamies, K1) X:n kunnan elinkeinopolitiikassa energiateknologiaan panostaminen on saatu keskeiseksi strategiaksi. Tässä yhtenä taustaperusteluna on ilman muuta se, että ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu ja uutisointi on lisännyt yritysten kiinnostusta asiaan. (luottamushenkilö,p6) Sekä luottamushenkilöistä että virkamiehistä muutama oli jopa sitä mieltä, että ilmastonmuutoksella on ollut vaikutusta lähes kaikkiin kunnassa tehtäviin päätöksiin. Mielestäni ilmastonmuutos on noussut esille ja nousee enenevästi mukaan oikeastaan kaikissa yllä [=edeltävässä vastauksessa] mainittuja asioita koskevissa päätöksentekotilanteissa. (virkamies, I1) Vaikutus on ollut laajaa ja kattaa kaikki edellä [=edeltävässä vastauksessa] mainitut alueet. (luottamushenkilö, I1) Toisaalta osa luottamushenkilöistä ja virkamiehistä oli sitä mieltä, että ilmastonmuutoksella ei ole ollut juurikaan vaikutusta kunnassa tehtäviin päätöksiin. Eräs kyselyyn vastannut virkamies esimerkiksi totesi ilmastoasian olevan toistaiseksi pitkälti vain teoriaa ja idealismia, joka ei ole välittynyt käytännön päätöksentekoon. Ilmastonmuutokseen liittyviä perusteluja ei ole vielä mielletty päätöksenteon pohjaksi. (virkamies, P4) Ei toistaiseksi mitään [vaikutusta]. (luottamushenkilö, P7) 10

Muutamissa vastauksissa myös pohdittiin oma-aloitteisesti sitä, tehdäänkö ilmastonmuutoksen kannalta oikeansuuntaisia päätöksiä kunnassa itse asiassa ilmastokysymykseen vai tyystin muihin syihin vedoten. Eräs kyselyyn vastannut luottamushenkilö muun muassa totesi, että kunnassa pyritään kaavoituksella ohjaamaan yhdyskuntarakennetta suuntaan, joka tukee myös kasvihuonekaasupäästöjä vähentämistä, mutta taustalla ovat talousnäkökohdat. Käsitykseni on, että ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä kyllä tehdään, mutta ilmastonmuutosteema ei ole vielä juurikaan käytetty perusteluna. Energiansäästön ja kotimaisen energian käyttämisessäkin perusteluna on jokin arkisempi. (virkamies, P3) Muutamat vastaajat, etenkin luottamushenkilöt, myös kuvasivat vastauksissaan lähinnä yleisiä mietteitään ilmastokysymykseen liittyen sen sijaan, että olisivat pohtineet ilmastokysymystä päätöksenteon näkökulmasta. 2.5 Kuntien ilmastotyötä edistävät tekijät Kyselyssä vastaajia pyydettiin myös arvioimaan eri keinojen merkitystä kuntien ilmastotyön etenemiselle. Kyselyssä esitettiin yhteensä kaksitoista keinoa, joista jokaisen merkitystä pyydettiin arvioimaan neliportaisella asteikolla välillä erittäin merkittävä - merkityksetön. Jokaisen keinon kohdalla yksi vastausvaihtoehto oli myös en osaa sanoa. Suurin osa kyselyyn vastanneista virkamiehistä ja luottamushenkilöistä piti kaikkia kyselyssä esitettyjä keinoja joko erittäin merkittävinä tai melko merkittävinä. Vastaajien mielipiteet kuitenkin myös jakautuivat: Lähes jokaisen keinon osalta yksi tai useampi vastaaja oli sitä mieltä, että keino on kuntien ilmastotyön etenemisen kannalta merkityksetön. Ainoa keino, jota kukaan vastaajista ei pitänyt täysin merkityksettömänä, oli valtiolta saatavat taloudelliset porkkanat. Saatujen vastausten mukaan luottamushenkilöt pitivät kaikkein merkittävimpänä kuntien ilmastotyötä edistävänä keinona valtiolta saatavia taloudellisia porkkanoita. Lähes yhtä tärkeänä tekijänä luottamushenkilöt pitivät asiasta innostuneita henkilöitä. Vähiten merkittävänä tekijänä luottamushenkilöt pitivät muiden kuntien esimerkkiä. Myös kansainvälisen ilmastopolitiikan selkiytyminen arvioitiin merkitykseltään vähäiseksi suhteessa muihin kyselyssä esitettyihin keinoihin (ks. kuvio 3). 11

taloudelliset porkkanat valtiolta asiasta innostuneet henkilöt lainsäädäntö asian edistämiseksi koulutus virkamiehille ja luottamushenkilöille elinkeinopolitiikan uudet mahdollisuudet työkalut asukkailta tuleva paine toimia neuvontapalvelut yrityksiltä tuleva paine toimia strategiset ohjelmat kansainvälisen ilmastopolitiikan selkiytyminen toisten kuntien esimerkki 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kuvio 3. Luottamushenkilöiden näkemykset eri tekijöiden merkittävyydestä kuntien ilmastotyölle (100=erittäin merkittävä, 0=merkityksetön) Kuntien virkamiesjohdon näkemykset eri tekijöiden merkittävyydestä kuntien ilmastotyön etenemiselle olivat hyvin samankaltaisia kuin luottamushenkilöiden näkemykset. Kuntien virkamiesjohtajat pitivät kaikkein merkittävimpänä kuntien ilmastotyötä edistävänä tekijänä ilmastokysymyksestä innostuneita henkilöitä. Lähes yhtä tärkeä tekijä kuntien virkamiesjohtajien mukaan oli kuitenkin valtiolta saatavat taloudelliset porkkanat. Merkitykseltään vähäisimpinä keinona virkamiehet pitivät kansainvälisen ilmastopolitiikan selkiytymistä ja toisten kuntien esimerkkiä (ks kuvio 4). 12

asiasta innostuneet henkilöt taloudelliset porkkanat valtiolta lainsäädäntö asian edistämiseksi koulutus virkamiehille ja luottamushenkilöille elinkeinopolitiikan uudet mahdollisuudet neuvontapalvelut työkalut yrityksiltä tuleva paine toimia strategiset ohjelmat asukkailta tuleva paine toimia kansainvälisen ilmastopolitiikan selkiytyminen toisten kuntien esimerkki 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kuvio 4. Kuntien virkamiesjohdon näkemykset eri tekijöiden merkittävyydestä kuntien ilmastotyölle (100=erittäin merkittävä, 0=merkityksetön) Niin luottamushenkilöiltä kuin virkamiehiltäkin saatiin varsin vähän en osaa sanoa -vastauksia. Luottamushenkilöt olivat tietämättömimpiä elinkeinopolitiikan uusien mahdollisuuksien merkityksestä kuntien ilmastotyölle: Tämän keinon osalta en osaa sanoa -vastauksia saatiin vajaalta neljältä prosentilta vastaajista. Kuntien virkamiesjohdolta eniten en osaa sanoa vastauksia saatiin liittyen kansainvälisen ilmastopolitiikan selkiytymiseen: Kymmenen prosenttia kyselyyn vastanneista kuntien johtajista ei osannut arvioida kansainvälisen ilmastopolitiikan selkiytymisen merkittävyyttä kuntien ilmastotyön kannalta. 13

Anu Kerkkänen 3 Ilmastonäkökulma kuntien maankäytön ja liikenteen ratkaisuihin 3.1 Aineisto Luku perustuu hankekunnille tehtyyn kyselyyn, hankekunnille järjestetyssä seminaarissa käytyihin keskusteluihin sekä hankekuntien välitehtävävastauksiin. Vastaukset kyselyyn saatiin touko-marraskuussa 2010. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 31 kuntaa 34 hankekunnasta ja kyselyn vastausprosentti on siten 91. Seminaari maankäytön ja liikenteen ratkaisuista järjestettiin 1.6.2010. 3.2 Liikkumistarpeen ja -tapojen kehitys ja nykytila Hankkeeseen osallistuneet kunnat kertoivat poikkeuksetta liikkumistarpeen kasvaneen kunnassaan. Lähes kaikki hankekunnan arvioivat liikennetarpeen tulevina vuosina myös edelleen kasvavan kunnassaan: Ainoastaan muutamassa kunnassa liikkumistarpeen todettiin olevan nykyisellään melko stabiili. Liikkumistarpeen kasvulle esitettiin monenlaisia syitä. Isoissa ja kasvavissa kunnissa nimenomaan kaupungin kasvun nähtiin olevan yksi syy liikennemäärien lisääntymiselle: Kaupunkirakenteen laajentuessa rakentamisalueet leviävät yhä kauemmas keskustasta ja liikenne lisääntyy. Myös työpaikkojen etääntymistä pidettiin yhtenä syynä liikenteen lisääntymiselle. Ainakin talouden toisen osapuolen työpaikka tuntuu olevan toisella paikkakunnalla. (K4) Moni kunta toi myös esille, että palveluverkon harveneminen lisää liikkumistarvetta niin kunnan sisällä kuin seudullisestikin: Kun palvelut keskittyvät keskustaajamaan sekä X:n [kunnan nimi] ulkopuolelle, syntyy tarvetta liikenteelle lähes jokaisen päivittäisen asian hoidossa. Jos X:lta [kunnan nimi] haluaa asioida vaikkapa Verotoimistossa tulee matkaa helposti 80-100 km; kaupassa käynti syrjäkyliltä tarkoittaa mahdollisesti 40-60 km ajomatkaa; jne. (P3) Toisaalta myös vapaa-ajan liikkumisen kasvu nousi esille kuntien vastauksissa: Vapaa-ajan liikkumisen kasvua pidettiin yleisenä trendinä, joka osaltaan lisää liikennettä, etenkin yksityisautoilua, ja siten vaikeuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista. Entä millä kunnissa sitten liikutaan? Kaikki hankkeeseen osallistuvat kunnat totesivat, että pääasiallinen liikkumismuoto kunnassa on oma auto. Auton tärkeyttä perusteltiin muun muassa sillä, että julkiset liikenneyhteydet ovat kunnan ja seutukunnan sisällä heikot. Myös yhdyskuntarakenteen ja liikkumistarpeiden kehityksen kerrottiin lisänneen henkilöauton suosiota. Liikkumistapojen muutossuunnasta kuntien edustajat eivät useinkaan esittäneet arvioita. Muutamissa kunnissa henkilöauton osuuden arveltiin kuitenkin edelleen kasvavan. Yhtenä syynä kasvulle pidettiin muun muassa linjaautoliikenteen jatkuvaa supistumista. Hankekuntien vastauksista kävi myös ilmi, että nimenomaan yksin autoilu on varsin yleistä: 14

Katsellessa aamuisin Helsingin suuntaan ajavia autoja, joissa yleisimmin kuljettajan lisäksi ei muita ole, tulee ajatelleeksi, että kehittämisen varaa olisi. (P3) Toisaalta muutamien kuntien vastauksissa kävi ilmi, että myös yksityisautoilun vaihtoehdot ovat kasvattaneet suosiotaan. Erään kunnan edustaja esimerkiksi kertoi, että liityntäliikenteen merkitys on kunnassa lisääntynyt, mikä ilmenee liityntäliikenteen pysäköintialueiden hyvänä käyttöasteena ja suoranaisena pysäköintitilan pulana. Autoistumisen kasvun hidastumisesta kertoo myös Jyväskylän seudulla syystalvella 2009 tehty liikennetutkimus, jossa selvitettiin seudun asukkaiden matkustustottumuksia sekä liikenteen määrää ja ulkoisen ajoneuvoliikenteen suuntautumista. Liikennetutkimuksessa todetaan, että henkilöauton kulkutapaosuus on 1990- ja 2000-luvuilla kasvanut, mutta ei yhtä nopeasti kuin aiemmin. Kulkutapajakautuman autoistumisessa on siis tutkimuksen mukaan tapahtunut hidastumista viime aikoina. 3.3 Kuntien maankäytön ja liikenteen suunnittelun tavoitteet ja ilmastonäkökulma Ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisen painoarvon nousu näkyy kuntien maankäyttöä ja liikennettä koskevissa strategioissa: Useat hankkeessa mukana olleet isot kaupungit ja myös osa pienemmistä kunnista oli erilaisissa strategioissa ja ohjelmissa asettanut itselleen monia jopa varsin kunnianhimoisia ilmastotavoitteiden saavuttamista tukevia tavoitteita. Muutamat hankekunnat olivat myös laatineet kokonaan oman ilmastostrategiansa, johon erilaiset ilmastotavoitteiden saavuttamista tukevat toimenpiteet oli koottu. Hyvä esimerkki ilmastotavoitteiden saavuttamista tukevia kunnianhimoisia tavoitteita asettaneista kaupungeista on Lahti. Lahdessa kaupungin vuonna 2009 valmistuneen kaupunkistrategian yksi tavoite on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 50 prosentilla vuoteen 2025 mennessä vuoden 1990 tasosta. Kaupunkistrategiassa esitettyihin tavoitteisiin kuuluvat myös tiivis yhdyskuntarakenne, erinomainen julkisen liikenteen järjestelmä, vetovoimainen keskusta-alue ja viihtyisät asuinympäristöt. Nämä strategiset tavoitteet on puolestaan otettu lähtökohdiksi keskeisissä maankäyttöä ja liikennejärjestelmää koskevissa suunnitelmissa. Näihin suunnitelmiin kuuluivat yleiskaava, jonka laatiminen aloitettiin suoraan kaupunkistrategian jatkeeksi vuonna 2009, sekä lisäksi liikennepoliittinen ohjelma, asuntopoliittinen ohjelma, seudullinen (Hollola, Lahti, Nastola) ilmasto-ohjelma sekä maakuntasuunnitelma ja -kaava. Kunnianhimoisia ilmastotavoitteiden toteutumista tukevia tavoitteita on asetettu myös Tampereella. Keväällä 2010 valmistuneen Tampereen kaupunkiseudun rakennemallin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa yhdyskuntarakenteen tiivistäminen sekä liikkumisen tapojen uudistaminen. Osana rakennemallityötä Tampereen seudulle tehtiin myös seudullinen ilmastostrategia, joka valmistui keväällä 2010. Seudullisen ilmastostrategian yksi tavoite on nostaa seudun kulkutapaosuudet siten että julkisen liikenteen osuus nousee 25 prosenttiin nykyisen 16 prosentin sijaan ja kevyen liikenteen osuus 25 prosenttiin nykyisestä 23 prosentista. Myös Jyväskylässä tehdyt strategiset linjaukset korostavat yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja autoriippumattomuuden edistämistä. Keväällä 2010 valtuuston hyväksymän kaupunkistrategian toimintalinjoihin ja tavoitteisiin kuuluvat muun muassa tiiviin ja alueellisesti tasapainoisen yhdyskuntarakenteen turvaaminen, ekologisen ja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan varmistaminen, aluekeskusten kehittäminen ja maaseutumaisen asumisen suuntaaminen kyliin sekä autoriippumattomuuden edistäminen. Myös etätaajamien työpaikkaomavaraisuus kuuluu Jyväskylän kaavoituksen ja elinkeinopolitiikan tavoitteisiin. 15

Isojen kaupunkien ohella myös monet pienemmät kaupungit ja kunnat ovat nostaneet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä tukevia tavoitteita esiin strategioissaan. Esimerkiksi Lapualla sekä kaupungin strategiassa että alueidenkäytön strategiassa on maankäytön osalta nostettu tavoitteeksi taajamarakenteen tiivistäminen. Lisäksi alueiden käytön strategian toimenpideosassa on nostettu esille muun muassa joukkoliikenteen, kevyen liikenteen reitistön sekä kävelypainotteisen keskusta-alueen kehittäminen sekä kaupunkirakenteen tiivistämiseen liittyviä toimenpiteitä. Mänttä-Vilppulassa ilmastonmuutos on puolestaan otettu yhdeksi lähtökohdaksi vuonna 2010 vireillä olleen strategisen yleiskaavatyön laadinnassa. Monissa kunnissa maankäytön ja liikenteen tavoitteet liittyvät kuntien vastausten mukaan kuitenkin lähinnä kunnan talouden turvaamiseen ja esimerkiksi liikenneturvallisuuteen sekä katuverkon kunnon ylläpitoon. Erityisesti pienissä kunnissa tavanomaisina kaavoitukseen liittyvinä tavoitteina esille nousivat keskustaajaman tiiviys ja tehokas taajamarakenne sekä lisäksi kyläkeskusrakentaminen ja hajaasutusalueiden elävinä säilyttäminen. Maankäytön ja liikenteen suunnittelua ohjaa monissa kunnissa siis ennen kaikkea tehokkuuden tavoittelu erilaisissa toiminnoissa - ja ilmastotavoitteita tuetaan ikään kuin vahingossa, mikäli tehokkuustavoitteet ovat yhteneväisiä ilmastotavoitteiden kanssa. Maankäytön tavoitteena on turvata elinkeinojen (teollisuus, kauppa) ja asumisen tonttitarjonta. Kasvihuonekaasupäästöt eivät ole ohjannut suuressa mittakaavassa maankäyttöä. (P8) Vaikka yhdyskuntarakenteen eheyttäminen onkin tavalla tai toisella - hyvin monissa hankekunnissa nostettu strategiseksi tavoitteeksi, hankekunnat pitivät yhdyskuntarakenteen eheyttämistä yleisesti hankalana kysymyksenä. Erään kunnan edustaja myös kertoi, että kunnassa vuoden 2010 talousarvion laadintavaiheessa kunnanvaltuusto oli päättänyt poistaa tavoitteista yhdyskuntarakenteen eheyttämisen. Tällä on puolestaan olennainen merkitys myös toiminnan mahdollisuuksiin. Kuten kunnan edustaja totesi: Jos ja kun lähtökohtana ei ole yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, on vaikea kaavoituksen avulla vähentää liikennetarvetta kaupungin sisällä. Muutamien hankekuntien edustajat kertoivat, että maankäytölle ja liikenteelle ei ollut kunnassa asetettu minkäänlaisia tavoitteita. Usein näissäkin kunnissa oli kuitenkin käynnistymässä tavoitteita täsmentäviä hankkeita. Maankäytön ja liikenteen kehittämisen tavoitteita ei ole asetettu. X:n [kunnan nimi] kaupungilla on valmisteilla maapoliittinen ohjelma, joka valmistuttuaan tullee ottamaan kantaa näihin kysymyksiin sekä toimimaan keskeisimpänä ohjausvälineenä. Tarvittaessa maapoliittista ohjelmaa voitaneen tarkentaa toimialakohtaisella ohjeistuksella. (P3) 3.4 Keskustellaanko kunnissa ilmastotavoitteista maankäytön ja liikenteen ratkaisujen yhteydessä? Useat hankkeeseen osallistuneiden kuntien edustajat kertoivat, että ilmastokysymyksestä on kunnassa keskusteltu runsaasti ja myös maankäyttöä ja liikennettä koskevien kysymysten käsittelyn yhteydessä ilmastokysymys on noussut vahvasti esiin. Nämä kunnat olivat useimmiten kuntia, joiden kaupunkistrategiassa oli asetettu kunnianhimoisia kasvihuonekaasupäästötavoitteita ja/tai laadittu oma tai seudullinen ilmasto-ohjelma. Keskustelua on käyty runsaasti etenkin maankäytön suunnittelun osalta. [ ] Poliittiset päätöksentekijät ovat aktiivisia keskustelussa. (K6) 16

Hankekuntiin kuului kuitenkin paljon myös sellaisia kuntia, jotka kertoivat, että ilmastokysymys ei ole kunnassa aiheuttanut juurikaan keskustelua. Monet kunnat myös esittivät asian siten, että energiaratkaisujen yhteydessä kasvihuonekaasupäästöt ovat kyllä nousseet esiin, sen sijaan maankäytön ja liikenteen ratkaisujen yhteydessä kasvihuonekaasupäästöistä ei ole juuri keskusteltu. Maankäytön ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät kysymykset eivät ole herättäneet keskustelua. [ ] Keskustelua ei siis juuri ole ollut kuntalaisten eikä poliitikkojen keskuudessa. (P4) Monet hankekuntien edustajat kuvasivat myös, että keskustelu maankäytöstä ja liikenteestä on usein haasteellista yleisestikin ottaen, sillä kaavoitukseen liittyy runsaasti mielihaluja ja paineita. Yhtenä kasvihuonekaasupäästöihin liittyvänä hankalana kysymyksenä vastauksissa nousi esille maatalouden ympäristö- ja ilmastokuormitus: Suuret maatalouskeskittymät aiheuttavat monenlaista liikennöintiä, mutta näiden asioiden nostaminen maatalousvaltaisen kunnan poliittiseen keskusteluun voi olla vaikeaa. Vastauksissa nousi esille myös se, että yhdyskuntarakenteen hajautuminen pois kuntakeskuksesta on keskustelussa hankala kysymys. Keskusteluissa ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa erilaiset näkökulmat asettuvat voimakkaasti vastakkain: Esimerkiksi maaseudun syrjimisestä ja maaseutumaisen elämäntavan syyllistämisestä on käyty keskustelua tosin aika yksipuolista. [ ] Ratkaistaanko ilmastokysymykset kaupungeissa vai maaseudulla ja miten missäkin? Siinäpä vasta kysymys, josta käydään keskustelua ideologioiden valossa juupas eipäs -tasolla. (I12) 3.5 Kuntien näkemyksiä ilmastonäkökulman huomioimista hankaloittavista tekijöistä Tässä luvussa tarkastellaan tarkemmin kuntien edustajien esille tuomia, ilmastoasioiden huomioimista kuntien maankäytön ja liikenteen ratkaisuissa hankaloittavia tekijöitä. Luvussa tarkastellaan yhtäältä niitä ongelmia, joita kunnilla on liikennemäärien vähentämiseen ja liikkumistapoihin liittyen, sekä toisaalta myös yleisempiä nimenomaan ilmastoasian huomioimista maankäytön ja liikenteen ratkaisuissa vaikeuttavia tekijöitä. Olennaista on tässä yhteydessä kuitenkin muistaa, että erilaisten - esimerkiksi eri kokoisten - kuntien ongelmat voivat olla hyvinkin erilaisia: Kuntien haasteet ovat vahvasti sidoksissa paikallisiin olosuhteisiin. Tässä luvussa tuodaan kuitenkin esille kuntien vastauksissa esille nousseita yleisiä kehityssuuntia ja ominaispiirteitä. Asutus on hajallaan, eikä tiivistäminen onnistu Lähes kaikki hankkeeseen osallistuneet kunnat tunnistivat hajautuneen rakenteen omaksi ongelmakseen. Hajautunutta rakennetta selittävinä tekijöinä tuotiin esille monenlaisia asioita. Yksi kuntien vastauksissa esille noussut tekijä oli väljän maankäytön arvostaminen: Kuntalaiset haluavat asua riittävän väljästi ja omassa rauhassaan. Erään kunnan edustaja totesikin vastauksessaan, että suomalainen autoistunut erakko etsii melko lähellä palveluja sijaitsevia maaseutumaisemia. Tiivistämisen myös kuvattiin herättävän kuntalaisissa varsin vahvoja reaktioita ja suoranaista pelkoa: Tiivistämistä pelätään ja sitä pidetään vapaudenriistona, vaikka samanaikaisesti ollaan huolestuneita tiestön kunnosta ja palveluiden tavoitettavuudesta. Tiivistäminen siis sopii. Toisaalta ei sovi. (I7) 17

Myös täydennysrakentamishankkeita kuvattiin aikaa vieviksi ja raskaiksi alueella jo olevien asukkaiden vastustuksen vuoksi. Kuntien vastauksissa nousi myös esille, että viranhaltijat ja poliittiset päättäjät eivät useinkaan ymmärrä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen tähtäävien toimenpiteiden tarpeellisuutta. Myös kuntien yhdistyminen aiheuttaa omat haasteensa linjakkaan lupapolitiikan toteuttamiselle: Erään kunnan edustaja esimerkiksi kertoi, että kuntien yhdistymisen myötä kunnassa on noussut esille voimakas poliittinen paine luopua täydennysrakentamisesta, koska tilaa on. Keinot, joiden toteuttaminen edellyttää arvojen muuttumista, voivat olla vaikeita toteuttaa. Esimerkiksi tietty asumisväljyys- ja valinnanvapausihanne voi näkyä sekä poliittisena toimintalinjan vastustamisena (taajamien tiivistäminen ja hajarakentamisen tehokas suuntaaminen kyläkeskuksiin) että siihen vaikuttavien toimenpiteiden vastustamisena (täydennysrakentamiskaavoitus, tiukentuva lupakäytäntö). (K2) Kuntien vastauksissa kuvattiin myös, että kuntalaiset kuten myös kuntien päättäjät - kokevat usein, että omalle maalle pitää saada rakentaa, oli tilanne mikä hyvänsä. Tämä puolestaan hankaloittaa suunnitelmallisen maankäyttöpolitiikan toteuttamista. Yksityisomistuksen kuvattiin myös toimivan suoranaisena kaavoituksen esteenä: Alueita ei anneta kaavoitukseen, mutta sukulaiset ja tuttavat voivat ostaa tontteja. Joillakin alueilla on asetettu rakennus- ja toimenpidekielto kaavan laatimisen ajaksi, jotta kaavoitus saataisiin toteutettua. (I7) Kuntien vastauksissa nousi esille myös resurssipula. Resurssien vähäisyyden kuvattiin haittaavan erilaisten eheytyvää yhdyskuntarakennetta tukevien hankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Myös maankäytön suunnitelmallisuuden ylipäänsä kuvattiin kärsivän resurssipulasta. X:n [kunnan nimi] ympäristölautakunta on käynnistänyt hankkeen haja-asutusalueen rakentamista koskien ja lisäksi on suunniteltu kyläosayleiskaavojen tekoa keskeisimmille kylätaajama-alueille; Riittämättömät resurssit kuitenkin hidastavat merkittävästi hankkeiden valmistelua. (P3) Myös maatalouden ja kaavoituksen ristiriidat nousivat kuntien vastauksissa esille. Erään kunnan edustaja totesi, että kunnan vahva maatalouselinkeino hankaloittaa kaavoitusta, koska maatalous tarvitsee runsaasti tilaa eläinsuojille ja peltolevitykseen. Maatalousyrittäjien kerrottiin myös vastustavan haja-asutuksen ohjaamista perinteisiin kyläkeskuksiin, koska ei haluta valittajia kylään haittaamaan elinkeinon harjoittamista. Maatalous vaatii tiestön, sähkön, veden, eikä naapureita. (I7) Kuntien vastauksissa nousi esiin myös, että olemassa olevien rakenteiden ja jo tehtyjen huonojen ratkaisujen korjaaminen on jälkikäteen varsin haasteellista. Hankalia ovat esimerkiksi kaupunkien niin kutsutut lievealueet, joihin on vähitellen kertynyt yksittäisin luvin asuinrakentamista ja jotka sijaitsevat huonosti joukkoliikenteeseen ja palveluihin nähden. Erään kunnan edustaja pohtikin vastauksessaan seuraavasti: Pitäisikö niitä [lievealueita] suurella mekkalalla tiivistää vai jättää tiivistämättä, jolloin niihin ei saisi enää muodostaa uusia rakennuspaikkoja?. Palvelut etääntyvät Kuntien vastauksissa yhtenä merkittävänä autoriippuvuutta ja liikkumistarvetta lisäävänä tekijänä esille nousi palveluiden etääntyminen. Moni hankkeeseen osallistunut kunta kuvasi, että kuntien yhdistymisen 18

seurauksena kunnan omat palvelut ovat keskittyneet ja kuntalaiset joutuvat liikkumaan palveluiden perässä entistä pidempiä matkoja. Palveluiden kuvattiin etääntyneen myös sellaisissa kunnissa, joissa kuntaliitoksia ei ollut tapahtunut: Kun vastuu aiemmin kunnan itse tuottamien palveluiden tuottamisesta on siirtynyt kunnan ulkopuolelle, myös liikkumistarve kunnassa on lisääntynyt. Toisaalta myös valtion palveluiden kuvattiin etääntyneen, mikä lisää osaltaan liikkumistarvetta. Minä ajattelen kuntaliitosten toimivan ilmastonmuutoskysymyksenä usein huonompaan suuntaan. Ihmiset joutuvat asioimaan kauempana kuin ennen ja virkamiehet ym. kunnan työntekijät joutuvat matkustamaan kauemmaksi kuin ennen. Kuntien yhteistyö monessa asiassa on toki hyödyksikin monella tavalla. (P3) Vastuun siirtyminen palvelujen järjestämisessä kunnan ulkopuolelle on ongelmallista ja aiheuttaa jatkuvaa uhkaa paikallisten palvelupisteiden toiminnalle ja säilymiselle. Toimintojen muutosten myötä työmatkaliikenne lisääntyy ja myös työpaikat näyttävät siirtyvän vähitellen seudun keskukseen ja jopa maakuntakeskukseen. Pelkona on, että jatkossa myös kuntalaiset joutuvat entistä useammin hakemaan palvelut kunnan ulkopuolelta ja tämä lisää entisestään yksityisautojen käyttöä. (P4) Miten saataisiin ilmastonäkökulmaa myös julkisten palveluiden palveluverkkoratkaisuihin? (I2) Toisaalta kuntien vastauksissa nousi esille, että yksinomaan palveluiden etääntymisen myötä syntynyt liikkumisen pakko ei lisää liikkumista: Sen sijaan palveluita myös haetaan omaehtoisesti entistä kauempaa ja harrastamiseen liittyvä vapaa-ajan liikkuminen kasvaa koko ajan (vrt. 3.2.). Joukkoliikenteelle ei ole edellytyksiä Monet hankekuntien edustajat totesivat vastauksissaan, että joukkoliikenne ei ole kunnassa todellinen liikkumisvaihtoehto, sillä kunnan väestöpohjan pienuus estää toimivan joukkoliikenteen järjestämisen. Erään kunnan edustaja totesikin, että joukkoliikenne tarvitsee toimiakseen joukkoja, joita kunnassa ei ole. Yksityisautoilun vähentäminen haja-asutusalueella ei ole mahdollista, koska liikennettä ei ole mahdollista korvata joukkoliikenteellä. Vaatisi valtavan julkisen tuen. (P7) Julkinen liikenne ei kuitenkaan toimi pienille käyttäjämäärille. (I7) Monet hankekunnat toivat myös vahvasti esille, että kunta tukee joukkoliikennettä jo nyt merkittävillä summilla, koska kunnan sisäinen julkinen liikenne ei ole kannattavaa ilman tukitoimia. Koska taloudellinen tuki on jo nykyisellään iso, tuen lisääminen ei ole mahdollista, vaikka kuntalaiset toivovatkin esimerkiksi bussivuorojen lisäämistä. Toisaalta kuntien vastauksissa kävi ilmi, että tuesta huolimatta joukkoliikenteen liput eivät ole kilpailukykyisiä yksityisautoiluun verrattuna. Oman auton käyttöön kannustaa monissa pienemmissä kaupungeissa tai kunnissa myös oman auton käytön helppous: Ruuhkia ei ole ja ilmaisia parkkipaikkoja on tarjolla riittävästi. Joukkoliikenteen käyttöön siirtyminen vaatisikin kuntien edustajien mukaan melkoista asennemuutosta. Joukkoliikenteen toimimattomuus on yleisesti todettu ongelma, johon ei kaupungissa ole onnistuttu löytämään ratkaisua. (K6) 19