Realiteetteja ja reunaehtoja Toimiva arki Oppiva yhteistoiminta Läheisen ohjaus terapiatyössä 14.5.2018 Mira Lönnqvist, toimintaterapeutti YAMK, lehtori Voimauttava prosessi
Yhteistoiminnan haasteita arjen verkostossa Yhteistoimintaan sitoutuminen pitäisi olla velvollisuus sekä opettajille että terapeuteille, silloin kun lapsen tilanne sitä vaatii ja tavoitteena on yhtenäistää toimintatapoja lapsen parhaaksi. Että huolehdittaisiin loppuun asti, että tehdään yhdessä lapsen parhaaksi. Kun yhteistyö ei toimi, niin panostetut resurssit menevät täysin hukkaan. Kyllä pitäisi aina loppuun asti varmistaa, että homma toimii. Kenen tehtävä on olla siltana perheen, lähettävän tahon, koulun välillä? Mitä kenellekin kuuluu on lähiympäristön ohjauksen kulmakiviä. Kuka se on kenen pitäisi puuttua tällaiseen? Erityistä tukea tarvitsevan lapsen äiti Lasten fysioterapeutti
Yhteistoiminnan mahdollisuuksia arjen verkostossa Ikäihmisten kanssa työskentelevä toimintaterapeutti Silloin kun pyöritään toimijuuden kautta, niin silloin ihmisillä on mahdollisuus myös tuoda niitä tuntemuksiaan ja silloin kun he kokee tulleensa kuulluiksi, niin se tuo luottamuksen tunnetta ja sellaista aitoa kuulluksi tulemista ja sehän siinä on juuri tavoitteena että me saavutetaan se luottamus, koska sillon ainoostaan me pystytään alottaan tekemään sitä yhteistyötä kun luotetaan toisiimme ja asiat on purettu auki ja me ollaan tasa-arvoisia. Se on ehkä se suurin ett omaiset osaa ehkä riisua sen ennakko-oletuksen ett nyt noi asiantuntijat tulee kertomaan muka miten meidän perheessä pitäisi toimia. Se ei oo yhtään hyvä rakennusalusta millekään.
Ohjattavat läheiset vaihtuvat usein Ohjattavia on useita vs. Ei voi ohjata, koska ei ole ketään, ketä ohjata Läheisten keskinäiset mielipide-erot Läheinen ei halua, motivoidu, sitoudu, ei pysty ottamaan ohjausta vastaan Rajoittavia Läheinen ei hahmota omaa rooliaan Terapeuttien erilaiset tavat toimia - yhteistyö ei toteudu Edistäviä Voisiko se olla kuntoutuksesta vastaava taho, joka ohjaisi harvajaksoisesti ja miettisi perheen kanssa, miten asioita voisi ratkaista?
Tarve ohjaukselle tulee esiin arvioinnin perusteella, mikä tää läheisen rooli tässä on. Kun ihmiseen ja siihen tilanteeseen tutustutaan niin sitä kautta, kun ne tarpeet tulee näkyviksi, ohjauksen muoto rakentuu siinä Rajoittavia Ohjattavia asioita voi olla todella paljon ja kaikki toiminnot olisi ensin itse kokeiltava, mikä toimii juuri tämän kuntoutujan kanssa. Ohjataan erilaisia terapiamenetelmiä, erillisiä harjoitteita Edistäviä Yhteinen ymmärrys puuttuu
Kuntoutuskertojen määrä vähäinen. Työskentely toisten työpaikalla Tieto ei siirry. Rajoittavia Eri kuntoutuksien prosessit ovat eri vaiheissa. Ohjaukselle ei ole tilaa henkisesti eikä fyysisesti. Perheen/lapsen näkökulma otetaan huomioon todella hyvin esim. aikoja sovittaessa: puheterapeutti ei halua lapsen olevan poissa ryhmän toiminnasta, lapsen etu on tärkein. Edistäviä
Vaivas se, ett miks nää asiat ei etene, miksi terapia ei toimi, miksi mitään muutosta ei saada aikaseksi Sellainen ajatus mulla on, että jos sitä osaisi tehdä itsensä tarpeettomaksi niin se olis paras mahollinen työtulos, mitä voi tehä eli jakaa sen, ne kokemukset esim. avustajalle Tärkeintä on ehkä se tavoitteen asettelu yhdessä kuntoutujan kanssa ja sillä tavalla että omainenkin tietää sen. Me kaikki pusketaan samaan suuntaan Rajoittavia Toimiva arki Voimauttav a prosessi Oppiva yhteistoiminta Edistäviä
Oman ohjausosaamisen tarkastelu? Substanssiosaaminen: - käsitys ohjauksesta oman työn perus- ja erityisosaamisena? Kontekstiosaaminen - käsitys ohjattavista ja heidän orientoitumistavoistaan ohjaukseen omissa toimintaympäristöissään? Prosessiosaaminen - käsitys ohjaustoiminnasta suhteessa ohjattavaan, ohjausprosessiin ja yhteisöön? Reflektio-osaaminen - käsitys omasta ohjausosaamisesta? Situationaalinen ohjausosaaminen (tilanteen ja ohjauksen kontekstin merkitys) (Vänskä 2012)
Olenko osaava ohjaaja? Miten ohjaajan tietoinen rooli omassa ohjausajattelussaan ja sen reflektoinnissa mahdollistaisi jaetun asiantuntijuuden, aidon ohjauskumppanuuden ja ohjattavan nykyistä paremman osallisuuden ohjaustilanteissa? Oman ohjauksellisen lähestymistavan tunnistaminen luo edellytykset toimivien ohjausvälineiden käyttämiseen ohjaustilanteissa. Kirjaanko osaavan ohjaukseni näkyväksi? (Vänskä 2012)
Sen mä muistan kauheen selvästi, että se on ollut vuosia sitten paljon isompi juttu, jos omainen on ollut siinä siitä näkökulmasta katsottuna, että se on ollut minulle jännittävämpää terapeuttina, että siinä on kaksi ihmistä niinku omine tarpeineen Rajoittavia Toimiva arki Oppiva yhteistoiminta Voimauttava prosessi Yhdessä tekemisen ilo syntyy siitä, että kaikki tiedostavat kuntoutumisen olevan prosessi, tiedostavat mitä harjoitellaan, miksi ja miten se on mahdollista eri tilanteissa. Toimiva ohjaus perustuu oivalluksiin -ai näin ja tästä syystä. Edistäviä
Kirjallisuutta Vehviläinen, Sanna 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta.gaudeamus. Helsinki. Vänskä, Kirsi 2012. Ohjauksen osaajat Miten he sen tekevät? Terveysalan ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu.