PIISPAINKOKOUS 4.12.2014 - BISKOPSMÖTET 4. 12.2014 PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS 4.12.2014 KIRKKOHALLITUS ISSN 0359-7512 (nid) ISSN 2341-8338 (pdf)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen istunto 4.12.2014 Helsingissä PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS 4.12.2014 SUOMEN EV.-LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO 2015
Tämä pöytäkirja painetaan yhdessä helmikuun 2015 istunnon pöytäkirjan kanssa. Kirkon keskushallinto on siirtynyt pääsääntöisesti sähköisiin julkaisuihin. Piispainkokouksen pöytäkirja löytyy kotisivuiltamme, joille sitä on tuotettu sähköisenä vuodesta 1998 alkaen. Detta protokoll trycks tillsammans med protokollet för sessionen i februari 2015. Kyrkans centralförvaltning har primärt övergått till elektroniska publikationer. Biskopsmötets protokoll läggs ut på våra webbsidor, där de har funnits elektroniskt sedan 1998. ISSN 0359 7512 (nid.) ISSN 2341 8338 (pdf) Unigrafia Oy 2015 Piispainkokouksen kanslia PL 210 00131 HELSINKI Eteläranta 8 p. (09) 1802 281 / 1802 288 / 1802 491 f. (09) 1802 350 http://sakasti.evl.fi/piispainkokous http://sacrista.evl.fi/biskopsmotet
O s a n o t t a j a t D e l t a g a r e Jäsenet Arkkipiispa Kari Mäkinen p u h e e n j o h t a j a Turun arkkihiippakunta (poistui 5 :n yksityiskohtaisen käsittelyn aikana, palasi 9 :n käsittelyn alkaessa) Piispa Samuel Salmi Oulun hiippakunta (puheenjohtajana 5 :n yksityiskohtaisen käsittelyn keskeltä 8 :n loppuun) Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunta Piispa Matti Repo Tampereen hiippakunta Piispa Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunta Biskop Björn Vikström Borgå stift Piispa Irja Askola Helsingin hiippakunta Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta (poistui 5 :n yleiskeskustelun aikana, palasi 5 :n yksityiskohtaisen käsittelyn alkaessa) Piispa Piispa Tapio Luoma Jari Jolkkonen Espoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Kenttäpiispa Asessori Asessori Asessori Asessori Assessor Asessori Asessori Asessori Asessori Pekka Särkiö Pertti Ruotsalo Markku Antola Juha Rauhala Marko Marttila Robert Lemberg Mika Riikonen Eero Holma Marja Heltelä Mauri Vihko Turku Tampere Oulu Mikkeli Borgå Kuopio Lapua Helsinki Espoo Kirkkoneuvos Pekka Huokuna Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen nimeämä lakimies Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen s i h t e e r i esittelijä Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala esittelijä M u u t k u t s u t u t Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Viestintäjohtaja Risto Leppänen Tuomo Pesonen T i e d o t t a j a t Tiedotuspäällikkö Tiedottaja Informatör Milla Rautiainen Tuija Helenlund Åsa Holmvik
S i s ä l l y s l u e t t e l o I n n e h å l l s f ö r t e c k n i n g 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas 1 2 Nimenhuuto Namnupprop 1 3 Työjärjestys Arbetsordningen 1 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare 1 5 Seurakuntarakenteiden kehittämishanke 2012 2016; Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen Liite Utveckling av församlingsstrukturerna 2012 2016; Ändring av lagstiftningen om kyrkans lokala strukturer Bilaga (på finska) 2 5 6 Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska 11 7 Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen Liite Ändring av behörighetskraven för prästassessorer Bilaga (på finska) 14 16 8 Kanttorikoulutustoimikunta 2015 2016 Kantorutbildningskommittén 2015 2016 24 9 Piispainkokouksen seuraavat istunnot Biskopsmötets följande sessioner 27 10 Piispainkokouksen istunnon päättäminen Biskopsmötet avslutas 28
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND PIISPAINKOKOUS BISKOPSMÖTET 3/2014 PÖYTÄKIRJA Helsinki, Kirkkohallitus Helsingfors, Kyrkostyrelsen 1 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas Piispainkokouksen istunto Helsingissä, Kirkkohallituksessa, alkoi torstaina 4.12.2014 klo 10.00. Istunnon aluksi arkkipiispa Kari Mäkinen toimitti aamurukouksen (laudes). Biskopsmötets session i Helsingfors hos Kyrkostyrelsen började torsdagen den 4 december 2014 kl. 10.00. Sessionen inleddes med att ärkebiskop Kari Mäkinen förrättade morgonbön (laudes). 2 2 Nimenhuuto Namnupprop Sihteerin suorittamassa nimenhuudossa todettiin läsnä olevat piispainkokouksen jäsenet. Sekreteraren genomförde namnupprop och konstaterade vilka medlemmar av biskopsmötet som var närvarande. 3 3 Työjärjestys Arbetsordningen Päätösehdotus Esityslista hyväksytään istunnon työjärjestykseksi. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Föredragningslistan godkänns som arbetsordning för sessionen. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 4 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare Päätösehdotus Pöytäkirjan tarkastajiksi valitaan asessori Markku Antola ja asessori Mauri Vihko. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Assessor Markku Antola och assessor Mauri Vihko utses till protokolljusterare. Beslut Beslutsförslaget godkändes.
5 5 5 <2012-00195> <2012-00195> Seurakuntarakenteiden kehittämishanke 2012 2016; Kirkon paikallistaturerna 2012 2016; Ändring av lag- Utveckling av församlingsstrukson rakenteita koskevan sääntelyn stiftningen om kyrkans lokala strukturer muuttaminen Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kirkkohallituksen täysistunto asetti huhtikuussa 2012 seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen kirkon paikallistason rakenteiden uudistamiseksi. Kirkkohallitus valmisteli esityksen rakenneuudistuksen päälinjoista. Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malliin perustuva esitys 11/2012 käsiteltiin kirkolliskokouksessa marraskuussa 2012. Toukokuussa 2013 kirkolliskokous päätti, että kirkon paikallisrakenne uudistetaan kirkkohallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla niillä muutoksilla, jotka kirkolliskokous siihen teki. Kirkolliskokous edellytti ensiksikin, että uudistuksessa otetaan huomioon hallintovaliokunnan mietinnössään esittämät kannanotot ja täysistunnossa niihin tehdyt muutokset. Toiseksi edellytettiin, että piispainkokous antaa kirkkohallitukselle lausunnon kirkolliskokouksen päättämästä seurakuntarakenteiden päälinjoista. Piispainkokous antoi lausuntonsa 4.12.2013. Piispainkokous katsoi, että kirkkohallituksen esitys on teologisesti mahdollinen malli uudistaa kirkon paikallisrakenne. Kirkkohallitus valmisteli kirkolliskokouksen päätöksen ja piispainkokouksen lausunnon perusteella tarkennetun esityksen kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttamisesta. Esityksessä on huomioitu, että piispainkokouksen lausuntoon sisältyi kannanottoja, jotka poikkesivat kirkolliskokouksen päätöksistä. Nämä koskivat kirkkoherran ja yhtymärovastin asemaa seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa sekä yhtymärovastin ja kirkkoherrojen tehtävien välistä suhdetta. Tältä pohjalta syntyneestä esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja eri seurakunnista ja seurakuntayhtymistä, kuten myös tuomiokapituleilta, eri ministeriöiltä, Väestörekisterikeskukselta ja pääsopijajärjestöiltä. Lausuntojen perusteella esitykseen tehtiin vielä tarkennuksia, jotka liittyvät muun muassa yhtymärovastin valintatapaan ja tehtäviin. Huhtikuussa 2014 kirkkohallituksen täysistunto teki esityksen kirkolliskokoukselle kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttamisesta (esitys 3/2014). Samassa yhteydessä kirkkohallitus päätti pyytää piispainkokousta antamaan lausun- 2
5 non kirkolliskokoukselle kirkkohallituksen esityksestä. Piispainkokous kävi asiasta lähetekeskustelun lausuntoluonnoksen pohjalta syyskuussa 2014. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) 1802 288 Käsittely Behandling Esityksestä käytiin ensin keskustelu, jossa nousi esiin monia lausuntoluonnosta täydentäviä näkökulmia. Tauon aikana esittelijä muokkasi esitystään ja toi uuden esityksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yksityiskohtaisen käsittelyn aikana, kun tultiin lukuun Puheenjohtajuus toimielimissä, arkkipiispa Mäkinen poistui ja luovutti puheenjohtajuuden piispa Salmelle. Piispa Repo esitti, että luvun toiseen kappaleeseen lisätään virkkeet Kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja, jonka esimiehenä on hiippakunnan piispa. Kirkkoherralla on virkansa mukainen vastuu seurakunnan toiminnasta, joka kaikilta osiltaan on suhteessa yhteiseen jumalanpalvelukseen. Esitystä kannatti piispa Peura. Esittelijä muokkasi omaa esitystään vastaavasti. Piispa Vikström teki vastaesityksen, jonka mukaan lisäystä ei tarvita. Piispa Vikströmin esitystä kannatti asessori Heltelä. Asiasta käydyssä äänestyksessä esittelijän esitystä kannattivat piispa Salmi, piispa Peura, piispa Repo, piispa Häkkinen, piispa Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö, asessori Ruotsalo, asessori Marttila, asessori Lemberg ja asessori Riikonen. Vikströmin esitystä kannattivat piispa Vikström, piispa Askola, piispa Kalliala, piispa Luoma, asessori Antola, asessori Rauhala, asessori Holma, asessori Heltelä ja asessori Vihko. Esittelijän esitys tuli hyväksytyksi äänin 10 9. Piispa Askola teki vastaesityksen, jonka mukaan samassa luvussa esiintyvä kuudes kanta seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuden ja jäsenyyden tulee määräytyä nykyisen lainsäädännön mukaisesti muutettaisiin muotoon kirkkohallituksen esitys tukee rakenneuudistuksen yleistavoitteita antamalla seurakuntaneuvoston valita puheenjohtajan keskuudestaan. Puheenjohtajana voi siis toimia luottamushenkilö tai kirkkoherra. Vastaesitystä kannatti asessori Heltelä. Käydyssä äänestyksessä vastaesitystä kannattivat piispa Vikström, piispa Askola, piispa Kalliala, asessori Ruotsalo, asessori Antola, asessori Holma, asessori Heltelä ja asessori Vihko. Esittelijän esitystä kannattivat piispa Salmi, piispa Peura, piispa Repo, piispa Häkkinen, piispa Luoma, piispa Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö, asessori Rauhala, asessori Marttila, asessori Lemberg ja asessori Riikonen. Näin ollen esittelijän esitys tuli hyväksytyksi äänin 11 8. 3
5 Päätösehdotus 1. Käydään asiasta keskustelu; ja 2. annetaan kirkolliskokoukselle liitteenä oleva lausunto kirkkohallituksen esityksestä. Beslutsförslag 1. Mötet för debatt om ärendet. 2. Till kyrkomötet ges ett utlåtande enligt bilagan (på finska) om Kyrkostyrelsens framställning. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Toimenpiteet Lausunto 1/2014 kirkolliskokoukselle Åtgärder Utlåtande 1/2014 (på finska) till kyrkomötet 4
5 Liite Asianro 2012 00195 Piispainkokouksen lausunto 1/2014 kirkolliskokoukselle KIRKON PAIKALLISTASON RAKENTEITA KOSKEVAN SÄÄNTELYN MUUTTAMINEN Kirkkohallituksen esityksessä 3/2014 kirkolliskokoukselle ehdotetaan kirkon paikallistason rakenteita koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttamista. Esitys pohjautuu Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malliin. Kirkkohallituksen esitys 11/2012 seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjoista esiteltiin kirkolliskokoukselle marraskuussa 2012. Kirkolliskokous päätti toukokuussa 2013, että kirkon paikallisrakenne uudistetaan kirkkohallituksen esityksen mukaan muutoksilla, joista kirkolliskokous päätti. Samalla piispainkokoukselta pyydettiin lausuntoa kirkolliskokouksen päättämistä seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjoista. Piispainkokous antoi opillisiin kysymyksiin keskittyneen periaatteellisen lausuntonsa joulukuussa 2013. Piispainkokous katsoi lausunnossaan, että kirkkohallituksen esitys on teologisesti mahdollinen malli seurakuntarakenteiden uudistamiseksi. Lausunnossa tehtiin kuitenkin joitakin kannanottoja, jotka poikkesivat kirkolliskokouksen linjauksista. Tältä pohjalta kirkkohallituksessa valmisteltiin tehtyihin linjauksiin muutokset, jotka koskevat kirkkoherran ja yhtymärovastin asemaa seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa sekä kirkkoherrojen ja yhtymärovastin keskinäisiä suhteita. Esityksessä on otettu huomioon myös alkuvuodesta 2014 toteutettu lausuntokierros. Kirkkohallituksen täysistunto pyysi huhtikuussa 2014, että piispainkokous antaa lausunnon kirkkohallituksen tekemästä esityksestä kirkolliskokoukselle. Tässä lausunnossa keskitytään tarkastelemaan esitystä käytännöllisestä ja kirkon elämän tarkoituksenmukaisen järjestämisen näkökulmasta. Aikaisempi lausunto on teologisena perustana esitetyille näkemyksille. Luterilaisen kirkon olemuksessa on pysyvien ja välttämättömien elementtien lisäksi avoimia ja joustavia piirteitä. Välttämättömien elementtien rajoittaminen olemusrakenteeseen kuuluviin sanaan ja sakramentteihin sekä niitä palvelevaan saarnavirkaan antaa mahdollisuuden hahmotella kirkon toiminnan ja elämän muotoja melko vapaasti (CA VII). Kirkon organisaatio voidaan siksi sopeuttaa vaihtelevaan historialliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Samoin on vapaus huomioida oikeudenmukaisuuden ja rakkauden vaatimus kirkon hallinnossa, taloudessa ja toiminnassa. Erityisen tärkeää on, että kirkon organisaatiota koskevat ratkaisut eivät ole liian valmiita ja lukkoon lyötyjä, jotta tilaa jää Pyhän Hengen jatkuvasti kirkkoa uudistavalle toiminnalle. Kirkon paikallisrakenteen uudistuksessa tulisi näkyä tämä uuden löytämisen mahdollisuus. Ehdotettua yhtymämallia on siksi tarkasteltava myös siltä kannalta, miten siinä toteutuu tämä kirkon toiminnan ja elämänmuotojen vapaus. Esityksen keskeinen sisältö Kirkkohallituksen esityksessä lähtökohtana on ollut laatia seurakuntarakennemalli, joka parhaiten palvelisi seurakuntia ilmentämällä samalla kirkon olemusta ja luonnetta. Näin on pyritty vastaamaan kirkon toimintaympäristön muutoksiin. Keskeistä katsotaan olevan paikallistasolla tehtävän seurakuntatyön edistäminen. Seurakuntien asema kirkon elämän ja toiminnan perusyhteisöinä säilyisi esityksen 5
5 mukaan ennallaan. Piispainkokouksen näkemyksen mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että rakennemalli toteutuessaan vahvistaisi seurakuntia jumalanpalvelusyhteisöinä. Rakenteiden tulee luoda edellytykset inhimillisen kokoisille lähiyhteisöille, joissa toiminta nousee jumalanpalveluslähtöisestä seurakuntanäkemyksestä. Kirkkohallituksen esitys on laadittu kirkolliskokouksessa päätettyjen tavoitteiden suuntaisesti. Tavoitteet nousevat kirkon sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön arvioinnin pohjalta. Kirkossa on tarve toteuttaa paikallisrakenteen uudistus yhdessä päätettyjen tavoitteiden mukaisesti. Uudistuksen tavoitteet pyritään saavuttamaan perusratkaisulla, jonka mukaan kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin. Esitetyn mallin on arvioitu olevan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Paikallisseurakunnan ja yhtymän välinen työnjako perustuu käytännöllisyyteen ja joustavuuteen. Yhtymän on tarkoitus olla kevytrakenteinen palveluorganisaatio, joka mahdollistaa seurakuntatyön tekemisen paikallisseurakunnissa. Seurakunnat voisivat esityksen mukaan keskittyä hoitamaan hengellistä perustehtäväänsä. Yhtymään keskitettäisiin muun muassa talouden, hallinnon, kiinteistö- ja hautaustoimen, viestinnän sekä henkilöstöhallinnon asiantuntijaosaamista. Vertailu nykylainsäädäntöön Rakennemalli on herättänyt paljon keskustelua. Kirkolliskokouksessa nostettiin esiin keväällä 2014 kysymys, pystyykö yksi hallintomalli eri puolilla maata vastaamaan tasapuolisesti seurakuntien toimintaympäristöjen haasteisiin. Esityksessäkin todetaan, että kirkossa on seurakuntia, jotka todennäköisesti ainakin lähitulevaisuudessa tulisivat toimeen itsenäisinä seurakuntina. Osa näistä seurakunnista tai seurakuntayhtymistä on sellaisia, joissa on jo tehty rakennemallin edellyttämiä uudistuksia. Piispainkokous kiinnittää puolestaan huomiota siihen, että jo nykyisen lainsäädännön puitteissa läheisyys ja yhteisöllisyys, taloudenhoidon vastuullisuus, hyvä johtaminen ja muut uudistukselle asetetut tavoitteet voivat toteutua osassa seurakuntia. Nykylainsäädännön kehittäminen saattaisi tarjota joitakin muitakin etuja. Uudistuksen ei tarvitsisi silloin tapahtua keskitettynä ratkaisuna, jollaisista saadut kokemukset kirkollisten uudistusten yhteydessä eivät ole olleet aina rohkaisevia. Rakenteiden kehittäminen tapahtuisi pidemmällä aikavälillä seurakunnissa esiin nousseiden tarpeiden ja erityislaatuisuuden tunnistamisen pohjalta. Seurakuntakenttä näyttäytyisi monimuotoisempana, kun siihen jäisi sekä itsenäisiä seurakuntia että seurakuntayhtymiä. Mittaluokaltaan maltillisemmassa rakenteiden kehittämisessä muutosrasitus ei kohdistuisi seurakuntiin ja kapituleihin yhtä nopeasti ja voimakkaasti kuin jos esitys toteutetaan. Mahdollisesti uudistuksessa voitaisiin ottaa entistä paremmin huomioon vaikutukset hiippakuntien, tuomiokapitulien ja piispan rooliin, joihin liittyvä selvitys on parhaillaan tekeillä piispainkokouksen asettamassa työryhmässä. Myös maamme julkisella sektorilla meneillään olevien uudistusten seuraamisen ja analysoimisen jälkeen saattaisi olla entistä paremmat edellytykset tehdä johtopäätökset tarvittavista muutoksista. Lähin vertailukohta rakenneuudistukselle on Ruotsin kirkko, jossa vuoden 2014 alusta toteutuneen uudistuksen tavoitteena oli luoda seurakunnille parhaat mahdolliset organisatoriset edellytykset perustehtävänsä toteuttamiseen. Yhteistä kirkkohallituksen tekemän esityksen kanssa on esimerkiksi paikallisseurakunnan ja sen jumalanpalveluselämän keskeisyyden korostaminen uudistusperiaatteissa. Näin Ruotsissa perustettiin seurakuntayhtymiä muistuttavat pastoraatit, joihin suurin osa seurakunnista kuuluu. Pastoraattien rinnalla osa seurakunnista toimii kuitenkin edelleen itsenäisinä. Seurakunnat Ruotsissa ovat keskimäärin pienempiä kuin Suomessa. Kaksi mallia toimivat rinnakkain, joten ainakin osittain samankaltaisten tavoitteiden kautta on Ruotsin kirkossa päädytty hallintomallien osalta erilaiseen ratkaisuun kuin kirkkohallituksen esityksessä. 6
5 Näistä seikoista huolimatta nykylainsäädännön tarjoamat mallit ja niiden kehittäminen eivät tue enää riittävästi kaikkia seurakuntia niiden toimintaympäristössä tapahtuneissa muutoksissa. Taloudellisissa vaikeuksissa olevien seurakuntien tilanne ja alueellisen eriarvoistumisen lisääntyminen vaativat nopeampia ratkaisuja, joita kirkkohallituksen esitys tarjoaa. Se on kirkon käytännön elämän kannalta tarkoituksenmukainen ja mahdollinen malli toteuttaa seurakuntarakenteiden uudistaminen. Keskeistä on, että tällä mallilla voitaisiin turvata kirkon työ paikallisella tasolla maan kaikissa osissa. Edellytyksenä rakenneuudistuksen toteuttamiselle kuitenkin olisi, että uudistuksessa otetaan huomioon alueiden erityislaatuisuus ja mahdollisuus erikokoisiin seurakuntayhtymiin. Muutoksen toteutuksen jälkeen kirkossamme tulisi olla erikokoisia seurakuntayhtymiä ja seurakuntia, joiden olemassaolon kannalta olennainen on näkemys seurakunnasta jumalanpalvelusyhteisön muodostajana. Kokemus osallisuudesta, yhteenkuulumisesta ja merkityksellisestä lähiyhteisöstä tulee voida toteutua erilaisissa yhteisöissä myös tulevaisuudessa. Esityksen mukaan yhtymien tulisi olla taloudellisesti itsekannattavia. Käytännössä itsekannattavuus voi asettaa huomattavia haasteita erityisesti pienille yhtymille, joita myös tulee voida muodostaa uudistuksessa. Parhaat edellytykset tavoitteena olevalle osallisuudelle ja yhteenkuuluvuudelle on kohtuullisen kokoisissa yhteisöissä. Tämän vuoksi rakenneuudistukseen tarvittaisiin talouden tasausjärjestelmä, jolla voidaan vastata tuen tarpeeseen ja antaa edellytykset vähävaraisempien yhtymien toiminnalle. Piispainkokous katsoo, että 1. kirkkohallituksen esitys on kirkon elämän tarkoituksenmukaisen järjestämisen näkökulmasta mahdollinen malli toteuttaa rakenneuudistus; 2. uudistuksen toteuttamisessa tulee ottaa huomioon alueiden erityislaatuisuus ja mahdollisuus erikokoisiin seurakuntayhtymiin; ja 3. taloudellinen itsekannattavuus voi olla kohtuuton vaatimus erityisesti pienille yhtymille. Heikommin toimeentulevien yhtymien avuksi tarvitaan talouden tasausjärjestelmä, jolla tuetaan ja luodaan edellytykset toiminnalle. Seurakunnan kuuluminen seurakuntayhtymään Kirkon perusyksikkönä seurakunnalle kuuluu kirkkolain mukaan huomattava itsemääräämisoikeus hallintoon, talouteen ja toimintaan liittyvissä kysymyksissä. Täysin riippumattomia ne eivät silti ole ylemmän tason kirkollisten toimielinten päätöksistä. Seurakunnat eivät ole erillisiä, vaan niillä on yhteys hiippakuntaan ja paikalliskirkkoon, mikä merkitsee viime kädessä yhteyttä Kristuksen universaaliin kirkkoon. Niinpä seurakunnat eivät voi päättää itsenäisesti esimerkiksi opista ja tunnustuksesta. Niiden toimivaltaa rajoittavat lisäksi esimerkiksi tuomiokapitulille kuuluvat tehtävät ja kirkolliskokouksen, piispainkokouksen sekä kirkkohallituksen tekemät päätökset. Esityksessä on korostettu seurakuntien ja seurakuntayhtymien vastuuta oman toimintansa ja hallintonsa järjestämisessä. Ehdotettuun yhtymämalliin tuo joustavuutta ja vapautta se, että seurakuntatason organisaatiosta säädettäisiin puitelailla. Sen sisällä olisi mahdollista muodostaa paikallisesti hyvin erilaisia seurakuntayhtymiä. Yhtymämallit voisivat olla kiinteämpiä tai väljempiä. Seurakuntayhtymien perussäännöt sovittaisiin paikallisella tasolla toiminnan ja hallinnon järjestämistä varten. Kaikkien seurakuntien kuulumista seurakuntayhtymiin voidaan perustella tavoitteena olevan tehokkaan ja vastuullisen taloudenhoidon näkökulmasta. Tähän rakennemallin toteuttamisen kannalta kes- 7
5 keiseen linjaukseen sitoutuminen olisi tärkeää hankkeen onnistumiseksi. Todennäköisesti on mahdotonta löytää yhteisiä kriteerejä niille poikkeuksille, joiden perusteella seurakunta voisi jäädä yhtymän ulkopuolelle. Sen vuoksi seurakuntayhtymään liittymisen voidaan katsoa koskevan kaikkia seurakuntia, poikkeuksena Saksalainen seurakunta ja Rikssvenska Olaus Petri församlingen. Väljän puitelainsäädännön vuoksi ei ole vielä selvää, miten uudistuksen yksityiskohdat ratkaistaisiin ja miten hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa onnistuttaisiin paikallisella tasolla. Tästä huolimatta nämä edellä mainitut ehdotukset ovat tarkoituksenmukaisia. Harkintavaltaa voidaan antaa enemmän sinne, missä tunnetaan mahdollisimman hyvin paikalliset olot. Seurakunnan jäsenten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseen on pyritty lisäksi ehdotetulla uudella säädöksellä, jossa velvoitetaan seurakuntaneuvostoja nykyistä enemmän ottamaan huomioon jäsentensä näkemykset toiminnan kehittämisestä sekä säädöksellä seurakunnan jäsenen aloiteoikeudesta. Nämäkin ovat hyviä ehdotuksia, joilla vahvistetaan jäsenlähtöisyyttä. Piispainkokous katsoo, että 4. ensiarvoisen tärkeää rakennemallissa on seurakuntien vahvistaminen jumalanpalvelusyhteisöinä ja seurakuntatyön edellytysten tasavertainen turvaaminen. Seurakuntayhtymämalliin siirtyminen Piispainkokous on lausunnossaan 2/2013 katsonut, että tuomiokapituleille tulee antaa keskeinen asema seurakuntarakenteiden muutosprosessien valmistelussa ja johtamisessa. Tämä pohjautuu hiippakuntahallinnon ja seurakuntahallinnon läheisiin yhteyksiin. Kirkon kokonaisuudessa hiippakunnan tehtävä on toimia piispan kaitsennan välineenä sekä palvella seurakuntia, kun ne täyttävät saamaansa tehtävää. Piispalla on vastuu hiippakunnan yhtenäisyydestä ja yhteistoiminnan kehittämisestä, joista hän huolehtii kaitsemalla seurakuntia ja seurakuntayhtymiä sekä niiden työntekijöitä. Esityksessä tämä on huomioitu ja tuomiokapituleille on annettu keskeinen asema muutosprosessien johtamisessa. Niillä on ratkaiseva asema, kun seurakunnat kootaan yhdistymisneuvotteluihin, selvitetään alueiden rajauksia ja mahdollisesti hiippakuntien rajoihin tulevia muutoksia. Uudistuksen toteuttaminen esitetyllä tavalla vaatisi tuomiokapituleilta huomattavia voimavaroja. Nykyiset resurssit eivät olisi riittävät. Kapitulien toimintaedellytysten vahvistaminen olisi välttämätöntä. Tämä tulisi ottaa huomioon, kun tarkastellaan uudistuksen kokonaisuutta. Mittasuhteiltaan laajan rakenneuudistuksen eteenpäin viemiseksi tarvittaisiin yhteistä aikataulua. Mikäli esitys hyväksytään, tulee kaikkien erilaisten seurakuntien siirtyä seurakuntayhtymärakenteeseen viimeistään vuoden 2019 alussa. Tämä on selkeä ja kannatettava ratkaisu. Niin käytännölliset kuin juridisetkin seikat tukevat sitä, että nykyiset itsenäiset seurakunnat, seurakuntayhtymät, kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit liittyisivät seurakuntayhtymiin esitetyssä aikataulussa. Piispainkokous katsoo, että 5. esitys antaa hiippakunnille keskeisen aseman muutosprosessien valmistelussa ja johtamisessa. Tätä varten tuomiokapitulit tarvitsevat voimavarojensa ja toimintaedellytystensä vahvistamista. 8
5 Puheenjohtajuus toimielimissä Esityksessä on päädytty toimielinten puheenjohtajuuksissa ratkaisuun, jolla pyritään varmistamaan viran edustus sekä seurakuntaneuvostossa että yhteisessä kirkkoneuvostossa. Ehdotuksena on, että kirkkoherra on seurakuntaneuvoston jäsen ja yhtymärovasti yhteisen kirkkoneuvoston jäsen. Seurakuntaneuvosto valitsisi puheenjohtajan keskuudestaan ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan valitsisi yhteinen kirkkovaltuusto nimittäessään yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet. Näin ollen puheenjohtajaksi seurakuntaneuvostoon voitaisiin valita kirkkoherra tai luottamushenkilö. Vastaavasti varapuheenjohtajana voisi olla kirkkoherra tai luottamushenkilö. Esitys ottaa aikaisempaa ehdotusta paremmin huomioon erityisen viran ja luottamushenkilöiden edustuksen kirkon hallinnossa synodaalisuuden toteutumiseksi. Tehdyssä ratkaisussa ei ole kuitenkaan riittävästi kuultu piispainkokouksen kirkkohallitukselle antaman lausunnon 2/2013 teologisista periaatteista johdettua kantaa. Kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja, jonka esimiehenä on hiippakunnan piispa. Kirkkoherralla on virkansa mukainen vastuu seurakunnan toiminnasta, joka kaikilta osiltaan on suhteessa yhteiseen jumalanpalvelukseen. Keskusteltuaan erilaisista vaihtoehdoista piispainkokous katsoi äänestyksen tuloksena, että puheenjohtajuus ja jäsenyys seurakuntaneuvostossa määräytyvät nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajalla on mahdollisuus toimia puheenjohtajana samoilla edellytyksillä kuin nykylainsäädännössä. Piispainkokous katsoi myös, että yhtymärovastin asema seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa tulee määräytyä samoin kuin kirkkoherran asema seurakuntaneuvostossa. Piispainkokous katsoo, että 6. seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuden ja jäsenyyden tulee määräytyä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Henkilöstö Yhtymärovastin tehtävät ja asema muutoin kuin puheenjohtajuuden osalta vastaavat esityksessä piispainkokouksen näkemyksiä. Kirkkohallituksen teettämän lausuntokierroksen jälkeen tehtiin tarpeellinen muutos säännöksiin siten, että kokoaikaisen yhtymärovastin valinnassa sovelletaan välillistä kirkkoherran vaalia. Osa-aikaisen yhtymärovastin virkaan tuomiokapituli voi määrätä jonkun seurakuntayhtymän kirkkoherroista esitetyllä tavalla. Muista viroista kuin kirkkoherran virasta ei esityksen mukaan enää säädettäisi. Tämä merkitsisi muutosta nykylainsäädäntöön. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 1 :n mukaan jokaisessa seurakunnassa tulee olla kirkkoherran viran lisäksi kanttorin ja diakonian virka. Seurakuntarakenteen muutoksen toteutuessa diakonian ja kanttorin viranhaltijat olisivat seurakuntayhtymän henkilöstöä. Seurakuntayhtymän johtosäännöllä määrättäisiin virkojen sijoittamisesta seurakuntiin. Tätä voidaan perustella puitelainsäädännöllä, joka antaa harkintavallan paikallistasolle virkojen järjestelyssä. Esityksessä on muiltakin osin vähennetty kirkkolain ja kirkkojärjestyksen yksityiskohtaisia säännöksiä. Viroista päättämisen vastuu olisi mahdollista antaa esityksessä ehdotetulla tavalla seurakunnille ja seurakuntayhtymille, jotka parhaiten tuntevat paikallisen tilanteen sekä voivat arvioida virkojen tarvittavan määrän. Huomattava on, että seurakunnissa on myös muita virkoja, joista ei säädetä laintasolla. 9
5 Verrattuna nykylainsäädäntöön saattaisi uudella rakennemallilla olla kuitenkin kyseisiä virkoja vähentävä vaikutus. Olennaista ei silti ole virkojen pakollisuus, vaan se, että seurakunnissa huolehditaan edelleen diakonian ja kanttorin viroille kuuluvista tehtävistä. Molemmat virat liittyvät olennaisesti jumalanpalvelukseen, sakramenttien ja muista kirkollisista toimituksista huolehtimiseen sekä tehtäviin, jotka ilmentävät kristillistä lähimmäisenrakkautta. Rakenneuudistuksen yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että seurakunnissa on myös jatkossa tähän työhön riittävä henkilöstömäärä. Piispainkokous katsoo, että 7. diakonian ja kanttorin virkoja ei ole välttämätöntä säätää pakollisiksi kirkkojärjestyksessä. Diakonian ja kanttorin viroille kuuluvien tehtävien hoitaminen edellyttää riittävää henkilöstömäärää seurakunnissa Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2014 Piispa Piispainkokouksen pääsihteeri Samuel Salmi Jyri Komulainen 10
6 6 6 <2011-00414> <2011-00414> Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska Esittelijä: Jyri Komulainen Kirkolliskokous päätti 10.11.2010 edustaja-aloitteen 4/2010 ja siitä annetun käsikirjavaliokunnan mietinnön 3/2010 perusteella antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi virsikirjan lisävihkon valmistelun. Kirkolliskokouksessa todettiin tarve laajentaa vuonna 1986 käyttöön otettua virsikirjaa lisämateriaalilla, joka sanoittaisi seurakunnan uskonkokemusta uudenlaisella, myös uskosta vieraantuneita puhuttelevalla kuvastolla ja toisi myös esiin kristinuskon globaaleja näkymiä. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että aihealueita voisi laajentaa suuntiin, jotka puuttuvat nykyisestä virsikirjasta. Samalla korostettiin, että tarkoitus ei ole vielä käynnistää uuden virsikirjan valmistelua vaan kirkolliskokouksessa hyväksyttävä virsikirjan lisävihko olisi pikemminkin väliaskel kohti seuraavaa virsikirjan uudistamista. Kirkkohallituksen täysistunto asetti 17.8.2011 työryhmän (pj. lääninrovasti Jaana Marjanen) valmistelemaan suomenkielistä virsikirjan lisävihkoa. Hankkeelle asetettiin lisäksi ohjausryhmä (pj. kirkkoneuvos Pekka Huokuna). Tässä yhteydessä todettiin, että vaikka käsikirjavaliokunnan mietinnössä ei käsitelty kysymystä ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkosta, suomen- ja ruotsinkielistä virsikirjaa on aina kehitetty yhdessä. Tämän takia kirkkohallitus päätti perustaa ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkon materiaalia valmistelemaan erillisen työryhmän (pj. kanttori Rainer Holmgård), joka nimettiin 28.2.2012. Molemmille työryhmille annettiin tehtäväksi valmistella esitys virsikirjan lisävihkoksi vuoden 2014 loppuun mennessä. Työryhmät toimivat itsenäisinä, sillä alusta asti omaksuttiin periaatteeksi, että suomenkielistä ja ruotsinkielistä lisävihkoa kehitetään omina projekteinaan. Käytännössä lisävihkotyöryhmien sihteerien yhteistyöllä sekä parilla yhteistapaamisella pyrittiin takaamaan riittävä ajatustenvaihto ja yhteistyö työryhmien välillä. Lisävihkotyöryhmien sihteerit TM, pastori Samuli Koivuranta ja kanttori Anders Forsman esittelivät hanketta piispainkokoukselle Lappeenrannassa 9.9.2014, minkä yhteydessä piispainkokous kävi asiasta ensimmäisen lähetekeskustelun. 11
6 Kirkkohallituksen täysistunto on hyväksynyt 11.11.2014 lisävihkotyöryhmien esitykset suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkojen materiaaliksi lähetettäväksi kirkolliskokoukselle. Lisäksi kirkkohallitus päätti samassa yhteydessä pyytää piispainkokousta antamaan lausunnon esityksestä kirkolliskokoukselle. Lappeenrannassa käydyn lähetekeskustelun perusteella näyttää tarkoituksenmukaisimmalta, että piispainkokous asettaa erillisen työryhmän laatimaan luonnoksen piispainkokouksen lausunnoksi. Koska ruotsinkielinen lisävihkomateriaali (150 virttä) on huomattavasti laajempi kuin suomenkielinen (80 virttä), on tärkeää, että työryhmässä on ruotsinkielisiä jäseniä. Koska piispainkokouksen on mielekästä arvioida virsiä ainakin jossain määrin myös niiden käytettävyyden näkökulmasta, työryhmä tarvitsee jäsenikseen teologien lisäksi seurakuntaelämää tuntevia kirkkomusiikin ammattilaisia. Kirkkohallituksen esitykseen sisältyvässä Perustelut -osiossa on seikkaperäisesti esitetty virsikirjan lisävihkoon johtanutta prosessia ja sen kuluessa tehtyjä teologisia, musiikillisia ja kielellisiä linjauksia. Piispainkokouksen lausunnossa on syytä arvioida ennen muuta virsikirjan lisävihkojen kokonaisuutta ja siinä ilmeneviä linjauksia mutta tarvittaessa myös yksittäisiä virsiä. Lisätiedot: Jyri Komulainen, puh. (09) 1802 491 Käsittely Behandling Päätösehdotus 1. Käydään asiasta keskustelu; 2. asetetaan työryhmä valmistelemaan esitys piispainkokouksen lausunnoksi 2.4.2015 mennessä; sekä 3. nimetään työryhmään piispa Björn Vikström (pj.), piispa Kaarlo Kalliala, asessori Marja Heltelä, asessori Robert Lemberg, kanttori Katarina Engström, kanttori Vera Tollander, piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen ja piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala (siht.). Beslutsförslag 1. Ärendet debatteras. 2. Mötet tillsätter en arbetsgrupp med uppgift att före 2.4.2015 utarbeta ett förslag till utlåtande från biskopsmötet. 3. Biskopsmötet utser följande personer till arbetsgruppen: biskop Björn Vikström (ordf.), biskop Kaarlo Kalliala, assessorerna Marja Heltelä och Robert Lemberg, kantorerna Katarina Engström och Vera Tollander, biskopsmötets generalsekreterare Jyri Komulainen och biskopsmötets teolo- 12
6 giska sekreterare Anna-Kaisa Inkala (sekr.). Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Toimenpiteet Päätös työryhmän jäsenille Åtgärder Beslut till medlemmarna i arbetsgruppen 13
7 7 7 <2013-00449> <2013-00449> Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen Ändring av behörighetskraven för prästassessorer Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kirkolliskokous oli pyytänyt 5.11.2013 yleisvaliokuntaa valmistelemaan mietinnön Tampereen hiippakunnan hiippakuntavaltuustoesityksestä 2/2013. Yleisvaliokunnan mietintö 4/2013 käsiteltiin kirkolliskokouksessa 8.11.2013, jolloin esitys päätettiin lähettää piispainkokoukselle tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten. Hiippakuntavaltuuston esityksessä ehdotetaan kirkkolain 19 luvun 3 (kumottu lailla 6.6.2014/414) muuttamista siten, että pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimiva pappi, jolla on kirkkojärjestyksessä määrätty pätevyys. Tämän jälkeen kirkkoherrojen ja kappalaisten lisäksi myös seurakuntien ja seurakuntayhtymien viroissa toimivat ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet papit olisivat kelpoisia pappisasessoriksi. Nykyisen 1.7.2014 voimaan tulleen kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n 1 momentissa säädetään, että pappisasessoriksi on kelpoinen hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherra tai kappalainen, joka on suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon. Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Toimikausien määrä samalla henkilöllä voi olla enintään kaksi kautta (KJ 19:3 1 mom.). Kelpoisuusvaatimusten muuttamista perustellaan sillä, että pappisasessoriksi kelpoisia on vähän erityisesti tutkinnon laajuuden ja työn ohessa suorittamisen vaativuuden vuoksi. Osa kelpoisista papeista on kirkon tai yhtymien erityisviroissa. Lisäksi pappisasessorin tehtävissä on tapahtunut jonkin verran muutoksia, jotka ovat vähentäneet työn määrää. Esityksessä ennakoitiin asessorien poisjääntiä piispainkokouksesta, josta kirkolliskokous päätti kevätistunnossaan 2014. Piispainkokouksen esityksessä kirkolliskokoukselle tavoitteena on vaalikelpoisten pappien määrän lisääminen kelpoisuuden määritelmää laajentamalla. Ehdotuksena on, että kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n 1 momenttia muutetaan hiippakuntavaltuuston ehdotuksen pohjalta niin, että pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa toimiva pappi, jolla on ylempi pastoraalitutkinto. Muutoksessa säilyisi asessorinviran kiinteä yhteys seurakuntaelämään. Kelpoisuus laajenisi kirkkoherroista ja kappalaisista muihinkin seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimiviin ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneisiin pappeihin. Samalla mahdollisesti kannustet- 14
7 taisiin entistä useampia suorittamaan kyseinen tutkinto. Laajennetussa kelpoisuusmääritelmässä katsotaan olevan tarkoituksenmukaista väljyyttä ilman, että se on liian laaja. Piispainkokouksessa hiippakuntavaltuustoesitystä käsiteltiin ensimmäisen kerran helmikuussa 2014. Kirkolliskokoukselle tehtävää lakiesitystä varten asia lähetettiin jatkovalmisteluun syyskuussa 2014. Kirkon laintarkastustoimikunta antoi 24.10.2014 asiasta oman lausuntonsa, joka on otettu huomioon lopullisessa esityksessä. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) 1802 288 Käsittely Behandling Esityksestä käytiin ensin yleiskeskustelu. Tämän jälkeen käydyn yksityiskohtaisen käsittelyn aikana nostettiin esiin kaksi huomiota, joiden pohjalta esittelijä korjasi esitystään. Ensimmäinen oli Pappisasessorin viran kehittäminen -mietinnön nimen lisääminen luvun Pappisasessorin viran kehitys ensimmäiseen kappaleeseen. Toinen koski säädösehdotuksessa ja rinnakkaisteksteissä esiintynyttä vuosilukua kirkolliskokouksen päätöksessä 415/2014. Päätösehdotus Annetaan kirkolliskokoukselle liitteenä oleva esitys 2/2014 kirkkojärjestyksen muuttamisesta. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Toimenpiteet Esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle Beslutsförslag Biskopsmötet gör en framställning till kyrkomötet om ändring av kyrkoordningen 2/2014 enligt bilaga (på finska). Beslut Beslutsförslaget godkändes. Åtgärder Framställning 2/2014 (på finska) till kyrkomötet 15
7 Liite Asianro 2013-00449 Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle PAPPISASESSORIN KELPOISUUSVAATIMUSTEN MUUTTAMINEN ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Piispainkokouksen esityksessä ehdotetaan kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n 1 momentin muuttamista siten, että pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa toimiva pappi, jolla on ylempi pastoraalitutkinto. Uudistus laajentaisi pappisasessoriksi kelpoisten määritelmää. Pappisasessorin viran kiinteä yhteys seurakuntaelämään säilyisi muutoksessa ennallaan. Kirkkojärjestyksen muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian muutoksen hyväksymisen jälkeen. PERUSTELUT 1 Johdanto Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen tuli kirkolliskokoukselle alun perin Tampereen hiippakuntavaltuuston esityksenä 2/2013. Esityksessä ehdotettiin kirkkolain 19 luvun 3 (kumottu lailla 6.6.2014/414) muuttamista siten, että pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimiva pappi, jolla on ylempi pastoraalitutkinto. Säädöksen uudistaminen tekisi kirkkoherrojen ja kappalaisten lisäksi myös seurakuntapastorit ja seurakuntayhtymien viroissa toimivat ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet papit kelpoisiksi tehtävään. Kelpoisuusvaatimusten muuttamista perusteltiin sillä, että pappisasessoriksi kelpoisia on vähän. Lisäksi pappisasessorin tehtävissä on tapahtunut jonkin verran muutoksia. Esityksessä ennakoitiin myös asessorien poisjäänti piispainkokouksesta, mistä kirkolliskokous päätti kevätistunnossaan 2014 osana keskushallinnon kehittämistä. Tampereen hiippakuntavaltuuston esityksessä ei kannatettu pätevyysvaatimusten alentamista. Ylemmän pastoraalitutkinnon katsottiin pätevöittävän vaativaan hallinnolliseen ja teologiseen työhön. Kokemuksia nykymuotoisen ylemmän pastoraalitutkinnon tuottamasta kelpoisuudesta pidettiin erittäin myönteisinä, vaikka tutkinto sitookin runsaasti aikaa ja resursseja. Kirkolliskokous päätti pyytää yleisvaliokuntaa valmistelemaan asian. Yleisvaliokunta puolsi mietinnössään 4/2013 kelpoisuuden määritelmän laajentamista. Samalla se katsoi tarpeelliseksi määritellä tarkemmin muutokseen liittyviä yksityiskohtia ja esitti, että kirkolliskokous lähettää esityksen piispainkokoukselle. Kirkolliskokous otti huomioon yleisvaliokunnan näkökohdat ja päätti marraskuussa 2013 lähettää esityksen piispainkokoukselle tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten. 16
7 2 Nykytila Nykylainsäädännössä pappisasessorin kelpoisuuteen vaaditaan kirkkoherran tai kappalaisen virassa toimiminen ja ylempi pastoraalitutkinto. Kelpoisuudesta virkaan säädetään kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :ssä seuraavasti: Pappisasessoriksi on kelpoinen hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherra tai kappalainen, joka on suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon. Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kirkkojärjestyksessä säädetään myös siitä, että sama henkilö voidaan valita pappisasessoriksi enintään kahdeksi toimikaudeksi (KJ 19:3,1). Pappisasessorin viran kehitys Pappisasessorin tehtävien perustelut löytyvät tuomiokapitulilaitoksen historiasta. Piispainkokous on selvittänyt näitä perusteluja aikaisemmassa mietinnössään pappisasessorin viran kehittämisestä. Pappisasessorin viran kehittäminen -mietinnössä todetaan, että papeilla on ollut vahva edustus kapitulin kollegiossa keskiajalta nykypäivään asti (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto, Sarja B 2003). Reformaation jälkeinen kirkkojärjestys ei mainitse tuomiokapitulia sanallisesti, mutta sen viranhaltijoiden ymmärrettiin muodostavan tuomiokapitulin kollegion. Säädetyn aseman tuomiokapituli sai kirkkojärjestystä täydentävässä selityksessä, jonka mukaan kaikkien kapitulin jäsenten tuli olla pappeja. Kehitys johti 1600-luvulla siihen, että kirkolle annettiin vastuu kouluopetuksesta, jolloin vallitsevia olivat opettajakapitulit. Kouluopetus ja valmistava pappiskasvatus nousivat kapitulien keskeisiksi tehtäviksi. Schaumannin kirkkolain astuttua voimaan vuonna 1869 kuului tuomiokapituliin piispan lisäksi tuomiorovasti sekä kaksi pappisasessoria ja sihteerinä lakimies, jonka nimitys sittemmin muuttui sekin asessoriksi. Pappisasessoriksi valittavan tuli toimia hiippakunnan vakinaisessa papin virassa. Valinnan teki hiippakunnan vakinaisissa viroissa ollut papisto. Pätevyysvaatimuksena oli lisensiaatin (tohtorin) tutkinto tai korkeimmalla kiitoksella hyväksytty pastoraalitutkinto. Pappisasessoreista tuli kolmeksi vuodeksi määräaikaisia tuomiokapitulin jäseniä ja heidän tuli hoitaa tehtäväänsä sivutoimisina. Pappisasessorin viran historia osoittaa, että kelpoisuusvaatimuksessa ja pätevyysvaatimuksessa virkaan ei ole tapahtunut Schaumannin kirkkolain jälkeen merkittäviä muutoksia. Myös vaalitapa on perusteiltaan sama, sillä vaalissa äänioikeutettuja ovat hiippakunnan papit ja lehtorit. Pappisasessorin viran tehtävät Pappisasessorin tehtävät ovat vakiintuneet tukemaan monin tavoin piispaa hänen kaitsentatehtävässään. Tuomiokapitulissa asessorit edustavat hiippakunnan seurakuntia ja papistoa. Asessorit toimivat tiiviissä yhteydessä seurakuntien ja tuomiokapitulin välillä, jolloin he tuovat mukanaan seurakuntatyön asiantuntijuuden kapitulin työskentelyyn ja toisaalta vievät seurakuntaan hiippakunnan näkökulman. Heiltä edellytetään laajaa kokemusta papin työstä ja käytännön johtamisesta. Hiippakuntavaltuusto kiinnitti huomiota tuomiokapitulissa käsiteltävien hallintoasioiden valmistelu- ja esittelytehtävien vähentymiseen. Piispantarkastuksen luonne on muuttunut ohjaavaan ja konsul- 17
7 toivaan suuntaan. Työssä painottuu kirkon ja seurakunnan hallinnon sekä johtamisen asiantuntemus, työyhteisön kehittäminen ja laaja-alainen teologinen ymmärrys. Pappisasessoreille kuuluvat tehtävät ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa eikä kokonaiskuva hahmotu niukkasanaisen lainsäädännön pohjalta. Tehtävissä on hiippakuntakohtaista vaihtelua. Tällä hetkellä pappisasessorin virkaan sisältyy yleensä seuraavia tehtäviä: Tuomiokapitulin istuntoihin ja päätöksentekoon osallistuminen sekä istuntojen valmistelu- ja esittelytehtäviä. Osallistuminen piispan kanssa piispantarkastuksiin. Osallistuminen pappisvihkimyksiin ja ordinaatiokoulutukseen. Mahdollisesti vastuuta myös pappistutkinnoista. Hiippakunnallisia koulutustehtäviä ja mahdollisesti osallistuminen pastoraalitutkinnon koulutustehtäviin. Osallistuminen hiippakuntavaltuuston työskentelyyn ja muuhun hiippakunnalliseen toimintaan. Piispainkokouksen jäsenyys yksi kerrallaan kustakin hiippakunnasta. Tosin tämä jää pois tehtävistä. Lisäksi osallistuminen kokonaiskirkon erilaisiin komiteoihin ja työryhmiin. Vanhempi asessori toimii piispan varahenkilönä piispan ja tuomiorovastin estyneenä ollessa. Ordinaatio ei kuulu näihin tehtäviin. Käytännössä harvinaista. Muut piispan ja tuomiokapitulin antamat tehtävät. Pappisasessoreilla on enimmäkseen samoja perustehtäviä, jotka on esitetty jo Pappisasessorin viran kehittäminen -mietinnössä (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto, Sarja B 2003:5, 17). Jonkin verran on kuitenkin tapahtunut tehtävien vähenemistä ja painottumista uudella tavalla. Esimerkiksi pappisasessori ei osallistu nykyään kaikissa hiippakunnissa pappis- ja pastoraalitutkintoihin eikä suorita hallinnon ja talouden tarkastuksia. Valmistelu- ja esittelytehtävät vaihtelevat tuomiokapitulien työjärjestysten mukaan. Ne keskittyvät tyypillisesti kappalaisten ja kirkkoherrojen virantäyttöön liittyviin lausuntoihin sekä saattavat sisältää myös muita lausuntovalmisteluja, jotka koskevat seurakuntia. Tällaisten työtehtävien kannalta pappisasessorin viran yhteys seurakuntaan on tärkeä. Muita näkökohtia Pappisasessorin virka on seurakuntavirasta erillinen tehtävä. Kirkkohallituksen täysistunto on päättänyt pappisasessorien työn korvaamisesta 28.9.2004 197. Päätös perustuu kirkkohallituksen asettaman työryhmän mietintöön Pappisasessorien, tuomiorovastien ja lääninrovastien työn korvaaminen (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto, Sarja C 2004:9). Mietinnön ja kirkkohallituksen täysistunnon päätöksen mukaan pappisasessorien työstä maksetaan pientä korvausta pappisasessorille itselleen. Pappisasessorin edellytetään tekevän kokonaisen viran ylittävää työtä 10 %. Korvauksena tästä hänelle itselleen maksetaan 10 % sopivaksi katsotusta kuukausiansiosta. Seurakunnalle maksetaan korvauksena puuttuvasta työpanoksesta 15 % kappalaisen keskipalkasta. Lähtökohtaisesti pappisasessorin tulee hoitaa virkaansa eikä olla virkavapaalla. Jos pappisasessorille myönnetään seurakuntavirasta virkavapautta tai hän jää sairauslomalle, ei tämä vapauta häntä asessorin tehtävistä. Asessorin tehtävästä on anottava erikseen virkavapautta tuomiokapitulilta. Samoin on huomattava, että virkavapaalla oleminen vakinaisesta virasta ei tee henkilöä vaalikelvottomaksi pappisasessorin vaalissa. 18
7 Tarkoituksenmukaista on, että pappisasessorin virkasuhde kestää koko asessorikauden. Tämän vuoksi pappisasessorin tulee toimia toistaiseksi voimassa olevassa, ei määräaikaisessa virkasuhteessa. Lisäksi toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa olevat papit ovat yleensä pidempään seurakuntatyössä olleita pappeja. He täyttävät siinäkin mielessä paremmin tehtävän vaatimukset. Ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet papit Seuraavasta taulukosta näkyvät tuomiokapitulien keväällä 2014 antamat tiedot ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneiden kirkkoherrojen, kappalaisten sekä muiden seurakuntien ja seurakuntayhtymän viroissa toimivien pappien määristä. Kirkkoherrojen ja kappalaisten osalta siihen on merkitty vain vaalikelpoisten henkilöiden määrä, jolloin esimerkiksi tuomiorovastit tai jo kaksi toimikautta pappisasessoreina olleet eivät sisälly lukuihin. Ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet Hiippakunnat ikäjärjestyksessä kirkkoherrat ja kappalaiset muut seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimivat papit yht. Turun arkkihiippakunta 11 0 11 Tampereen hiippakunta 7 3 10 Oulun hiippakunta 12 2 14 Mikkelin hiippakunta 3 1 4 Borgå stift 3 3 6 Kuopion hiippakunta 10 1 11 Lapuan hiippakunta 7 0 7 Helsingin hiippakunta 9 4 13 Espoon hiippakunta 4 2 6 Vaalikelpoisten pappisasessorien määrissä on hiippakuntakohtaista vaihtelua. Kohtuullisen hyvänä voidaan pitää tilannetta, jossa hiippakuntaa kohden on noin kymmenen vaalikelpoista. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimivia muita pappeja kuin kirkkoherroja ja kappalaisia, joilla on ylempi pastoraalitutkinto, on lähes kaikissa hiippakunnissa. Heitä on kuitenkin hyvin vähän. Pappisasessoreiksi kelpoisten ehdokkaiden vähäiseen määrään on olemassa erilaisia syitä. Osa asessorikelpoisista papeista on kirkon ja yhtymien erityisasiantuntijaviroissa. Kirkkoherran ja kappalaisen virat ovat vähentyneet. Lisäksi laajan ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaminen työn ohessa on osoittautunut vaativaksi. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Esitys pyrkii vaalikelpoisten pappien määrän lisäämiseen. Tähän on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäinen on kelpoisuuden määritelmän laajentaminen. Toinen on pätevyysvaatimusten alentaminen. Kolmas koskee pappisasessorin toimikausien määrää suhteessa vaalikelpoisuuteen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n muuttaminen hiippakuntavaltuuston ehdotuksen pohjalta. Tämä laajentaisi hyvin maltillisesti vaalikelpoisten pappien määrää. Se saattaisi olla useimmissa hiippakunnissa riittävä muutos. Kaikissa hiippakunnissa se ei silti ainakaan välittö- 19
7 mästi nostaisi pätevien ehdokkaiden määrää toivotulle tasolle. Vaihtoehdossa säilyisi asessorinviran kiinteä yhteys seurakuntaelämään. Lisäksi huomioitaisiin myönteisellä tavalla pätevyyden hankkineet seurakuntien ja yhtymien papit ja mahdollisesti lisättäisiin kiinnostusta ylempää pastoraalitutkintoa kohtaan. Näin vaalikelpoisia hakijoita voitaisiin saada tulevaisuudessa kenties enemmän kuin miltä tällä hetkellä näyttää edellä olevan tilaston valossa. Samalla voidaan kysyä, riittääkö seurakunnan tai yhtymän virassa olevan papin kokemus seurakuntatyöstä. Huomattava on, ettei asessorin virkaa niukasti käsittelevä kirkkolainsäädäntö kelpoisuusvaatimuksen lisäksi tarkemmin määrittele asessorilta vaadittavaa seurakuntatyön kokemusta. Tarpeellisen kokemuksen katsotaan täyttyvän kirkkoherran ja kappalaisen virassa. Seurakuntien yhdistämiset ovat vähentäneet kirkkoherran virkoja ja osa viroista on muutettu kappalaisen viroiksi. Ero kappalaisten ja seurakuntapastoreiden välillä on puolestaan kaventunut ja kappalaisen virkoja on voitu muuttaa seurakuntapastorin viroiksi. Esimerkiksi näiden muutosten seurauksena muillakin seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa olevilla, tehtävälähtöiseksi suunnitellun ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneilla papeilla, voi olla riittävästi kokemusta seurakuntatyöstä. Ehdotusta suppeammat vaihtoehdot, joissa kelpoisuus laajennettaisiin ainoastaan seurakunnan papinvirkoihin tai seurakuntien ja seurakuntayhtymien papinvirkaa hoitaviin henkilöihin voidaan pitää lähtökohdiltaan mahdollisina. Näissä tapauksissa kelpoisuusmääritelmä ulotettaisiin seurakuntapastoreihin. Silloin ei huomioitaisi pappeja, jotka toimivat esimerkiksi seurakuntayhtymien perheneuvojina. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, ettei kelpoisuutta määriteltäisi näin suppeasti. Yleisesti ottaen kelpoisuuksien määrittelyssä olisi vältettävä tarpeetonta tiukkuutta. Kelpoisuuden ulottamista esitystä laajemmalle, muihin kuin seurakunnan ja seurakuntayhtymän tehtävissä toimiviin pappeihin, ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Näitä pappeja ovat esimerkiksi uskonnonopettajat, kristillisten yhteisöjen, lähetysjärjestöjen tai kirkon keskushallinnon palveluksessa toimivat papit. Silloin saattaisi heikentyä piispainkokouksen pappisasessoriksi kelpoisilta edellyttämä kirkon ja seurakuntatyön vahva asiantuntemus. Toinen vaihtoehto olisi pätevyysvaatimusten muuttaminen. Harvan papin suorittamaa ylempää pastoraalitutkintoa ei enää vaadittaisi pappisasessorin vaalikelpoisuuteen. Uudet pätevyysvaatimukset perusteltaisiin muuttuneilla pappisasessorin tehtävillä. Pätevyysvaatimus voisi olla esimerkiksi sellainen, että siinä huomioidaan laaja-alaisemmin myös muita kuin tutkinnosta ja opinnäytteestä ilmeneviä asioita. Käytännössä tässä vaihtoehdossa pätevyysvaatimus nojautuisi työuran alkuun sijoittuvan pastoraalitutkinnon varaan. Yleisvaliokunnan mietinnössä ei puolleta pätevyysvaatimuksen alentamista. Ylempi pastoraalitutkinto on luotu pätevöittämään erityisesti pappisasessorin, tuomiorovastin ja hiippakuntadekaanin tehtäviin, mutta se tarjoaa edellytyksiä toimia myös muissa kirkon viroissa, joissa vaaditaan johtamisen ja hallinnon taitoja. Piispainkokous on todennut tutkinnon uudistuksen yhteydessä, että tehtävissä, joihin ylempi pastoraalitutkinto pätevöittää, edellytetään vahvaa kirkon ja seurakuntatyön asiantuntemusta, kokemusta kirkon hallinnosta ja taloudesta, johtamistaitoa sekä työyhteisökysymysten hallintaa (Piispainkokous 13.2.2007, 6 ). Tutkinto antaa pätevyyden, jota edelleen tarvitaan pappisasessorin tehtävissä. Tutkintoon sisältyy johtamiskoulutusta (20 op), syventäviä teologisia opintoja (40 op) ja teologisen tutkielman tai kehittämishankkeen raportti (20 op). Tuomiokapituli voi myöntää oikeuden ylemmän pastoraalitutkinnon suorittamiseen papille, jolla on kelpoisuus kirkkoherran virkaan. Toisin sanoen hakijalla tulee olla suoritettuna pastoraalitutkinto (34 op) ja seurakuntatyön johtamisen tutkinto (6 op). 20