ASIANRO PAPPISASESSORIN KELPOISUUSVAATIMUSTEN MUUTTAMINEN ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 1 (7) ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Piispainkokouksen esityksessä ehdotetaan kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n 1 momentin muuttamista siten, että pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa toimiva pappi, jolla on ylempi pastoraalitutkinto. Uudistus laajentaisi pappisasessoriksi kelpoisten määritelmää. Pappisasessorin viran kiinteä yhteys seurakuntaelämään säilyisi muutoksessa ennallaan. Kirkkojärjestyksen muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian muutoksen hyväksymisen jälkeen. PERUSTELUT 1 Johdanto Pappisasessorin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen tuli kirkolliskokoukselle alun perin Tampereen hiippakuntavaltuuston esityksenä 2/2013. Esityksessä ehdotettiin kirkkolain 19 luvun 3 (kumottu lailla /414) muuttamista siten, että pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimiva pappi, jolla on ylempi pastoraalitutkinto. Säädöksen uudistaminen tekisi kirkkoherrojen ja kappalaisten lisäksi myös seurakuntapastorit ja seurakuntayhtymien viroissa toimivat ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet papit kelpoisiksi tehtävään. Kelpoisuusvaatimusten muuttamista perusteltiin sillä, että pappisasessoriksi kelpoisia on vähän. Lisäksi pappisasessorin tehtävissä on tapahtunut jonkin verran muutoksia. Esityksessä ennakoitiin myös asessorien poisjäänti piispainkokouksesta, mistä kirkolliskokous päätti kevätistunnossaan 2014 osana keskushallinnon kehittämistä. Tampereen hiippakuntavaltuuston esityksessä ei kannatettu pätevyysvaatimusten alentamista. Ylemmän pastoraalitutkinnon katsottiin pätevöittävän vaativaan hallinnolliseen ja teologiseen työhön. Kokemuksia nykymuotoisen ylemmän pastoraalitutkinnon tuottamasta kelpoisuudesta pidettiin erittäin myönteisinä, vaikka tutkinto sitookin runsaasti aikaa ja resursseja. Kirkolliskokous päätti pyytää yleisvaliokuntaa valmistelemaan asian. Yleisvaliokunta puolsi mietinnössään 4/2013 kelpoisuuden määritelmän laajentamista. Samalla se katsoi tarpeelliseksi määritellä tarkemmin muutokseen liittyviä yksityiskohtia ja esitti, että kirkolliskokous lähettää esityksen piispainkokoukselle. Kirkolliskokous otti huomioon yleisvaliokunnan näkökohdat ja päätti marraskuussa 2013 lähettää esityksen piispainkokoukselle tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten. Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 1

2 2 Nykytila Nykylainsäädännössä pappisasessorin kelpoisuuteen vaaditaan kirkkoherran tai kappalaisen virassa toimiminen ja ylempi pastoraalitutkinto. Kelpoisuudesta virkaan säädetään kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :ssä seuraavasti: Pappisasessoriksi on kelpoinen hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherra tai kappalainen, joka on suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon. Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kirkkojärjestyksessä säädetään myös siitä, että sama henkilö voidaan valita pappisasessoriksi enintään kahdeksi toimikaudeksi (KJ 19:3,1). Pappisasessorin viran kehitys Pappisasessorin tehtävien perustelut löytyvät tuomiokapitulilaitoksen historiasta. Piispainkokous on selvittänyt näitä perusteluja aikaisemmassa mietinnössään pappisasessorin viran kehittämisestä. Pappisasessorin viran kehittäminen -mietinnössä todetaan, että papeilla on ollut vahva edustus kapitulin kollegiossa keskiajalta nykypäivään asti (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto, Sarja B 2003). Reformaation jälkeinen kirkkojärjestys ei mainitse tuomiokapitulia sanallisesti, mutta sen viranhaltijoiden ymmärrettiin muodostavan tuomiokapitulin kollegion. Säädetyn aseman tuomiokapituli sai kirkkojärjestystä täydentävässä selityksessä, jonka mukaan kaikkien kapitulin jäsenten tuli olla pappeja. Kehitys johti 1600-luvulla siihen, että kirkolle annettiin vastuu kouluopetuksesta, jolloin vallitsevia olivat opettajakapitulit. Kouluopetus ja valmistava pappiskasvatus nousivat kapitulien keskeisiksi tehtäviksi. Schaumannin kirkkolain astuttua voimaan vuonna 1869 kuului tuomiokapituliin piispan lisäksi tuomiorovasti sekä kaksi pappisasessoria ja sihteerinä lakimies, jonka nimitys sittemmin muuttui sekin asessoriksi. Pappisasessoriksi valittavan tuli toimia hiippakunnan vakinaisessa papin virassa. Valinnan teki hiippakunnan vakinaisissa viroissa ollut papisto. Pätevyysvaatimuksena oli lisensiaatin (tohtorin) tutkinto tai korkeimmalla kiitoksella hyväksytty pastoraalitutkinto. Pappisasessoreista tuli kolmeksi vuodeksi määräaikaisia tuomiokapitulin jäseniä ja heidän tuli hoitaa tehtäväänsä sivutoimisina. Pappisasessorin viran historia osoittaa, että kelpoisuusvaatimuksessa ja pätevyysvaatimuksessa virkaan ei ole tapahtunut Schaumannin kirkkolain jälkeen merkittäviä muutoksia. Myös vaalitapa on perusteiltaan sama, sillä vaalissa äänioikeutettuja ovat hiippakunnan papit ja lehtorit. Pappisasessorin viran tehtävät Pappisasessorin tehtävät ovat vakiintuneet tukemaan monin tavoin piispaa hänen kaitsentatehtävässään. Tuomiokapitulissa asessorit edustavat hiippakunnan seurakuntia ja papistoa. Asessorit toimivat tiiviissä yhteydessä seurakuntien ja tuomiokapitulin välillä, jolloin he tuovat mukanaan seurakuntatyön asiantuntijuuden kapitulin työskentelyyn ja toisaalta vievät seurakuntaan hiippakunnan näkökulman. Heiltä edellytetään laajaa kokemusta papin työstä ja käytännön johtamisesta. Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 2

3 Hiippakuntavaltuusto kiinnitti huomiota tuomiokapitulissa käsiteltävien hallintoasioiden valmistelu- ja esittelytehtävien vähentymiseen. Piispantarkastuksen luonne on muuttunut ohjaavaan ja konsultoivaan suuntaan. Työssä painottuu kirkon ja seurakunnan hallinnon sekä johtamisen asiantuntemus, työyhteisön kehittäminen ja laaja-alainen teologinen ymmärrys. Pappisasessoreille kuuluvat tehtävät ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa eikä kokonaiskuva hahmotu niukkasanaisen lainsäädännön pohjalta. Tehtävissä on hiippakuntakohtaista vaihtelua. Tällä hetkellä pappisasessorin virkaan sisältyy yleensä seuraavia tehtäviä: Tuomiokapitulin istuntoihin ja päätöksentekoon osallistuminen sekä istuntojen valmistelu- ja esittelytehtäviä. Osallistuminen piispan kanssa piispantarkastuksiin. Osallistuminen pappisvihkimyksiin ja ordinaatiokoulutukseen. Mahdollisesti vastuuta myös pappistutkinnoista. Hiippakunnallisia koulutustehtäviä ja mahdollisesti osallistuminen pastoraalitutkinnon koulutustehtäviin. Osallistuminen hiippakuntavaltuuston työskentelyyn ja muuhun hiippakunnalliseen toimintaan. Piispainkokouksen jäsenyys yksi kerrallaan kustakin hiippakunnasta. Tosin tämä jää pois tehtävistä. Lisäksi osallistuminen kokonaiskirkon erilaisiin komiteoihin ja työryhmiin. Vanhempi asessori toimii piispan varahenkilönä piispan ja tuomiorovastin estyneenä ollessa. Ordinaatio ei kuulu näihin tehtäviin. Käytännössä harvinaista. Muut piispan ja tuomiokapitulin antamat tehtävät. Pappisasessoreilla on enimmäkseen samoja perustehtäviä, jotka on esitetty jo Pappisasessorin viran kehittäminen -mietinnössä (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto, Sarja B 2003:5, 17). Jonkin verran on kuitenkin tapahtunut tehtävien vähenemistä ja painottumista uudella tavalla. Esimerkiksi pappisasessori ei osallistu nykyään kaikissa hiippakunnissa pappis- ja pastoraalitutkintoihin eikä suorita hallinnon ja talouden tarkastuksia. Valmistelu- ja esittelytehtävät vaihtelevat tuomiokapitulien työjärjestysten mukaan. Ne keskittyvät tyypillisesti kappalaisten ja kirkkoherrojen virantäyttöön liittyviin lausuntoihin sekä saattavat sisältää myös muita lausuntovalmisteluja, jotka koskevat seurakuntia. Tällaisten työtehtävien kannalta pappisasessorin viran yhteys seurakuntaan on tärkeä. Muita näkökohtia Pappisasessorin virka on seurakuntavirasta erillinen tehtävä. Kirkkohallituksen täysistunto on päättänyt pappisasessorien työn korvaamisesta Päätös perustuu kirkkohallituksen asettaman työryhmän mietintöön Pappisasessorien, tuomiorovastien ja lääninrovastien työn korvaaminen (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto, Sarja C 2004:9). Mietinnön ja kirkkohallituksen täysistunnon päätöksen mukaan pappisasessorien työstä maksetaan pientä korvausta pappisasessorille itselleen. Pappisasessorin edellytetään tekevän kokonaisen viran ylittävää työtä 10 %. Korvauksena tästä hänelle itselleen maksetaan 10 % sopivaksi katsotusta kuukausiansiosta. Seurakunnalle maksetaan korvauksena puuttuvasta työpanoksesta 15 % kappalaisen keskipalkasta. Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 3

4 Lähtökohtaisesti pappisasessorin tulee hoitaa virkaansa eikä olla virkavapaalla. Jos pappisasessorille myönnetään seurakuntavirasta virkavapautta tai hän jää sairauslomalle, ei tämä vapauta häntä asessorin tehtävistä. Asessorin tehtävästä on anottava erikseen virkavapautta tuomiokapitulilta. Samoin on huomattava, että virkavapaalla oleminen vakinaisesta virasta ei tee henkilöä vaalikelvottomaksi pappisasessorin vaalissa. Tarkoituksenmukaista on, että pappisasessorin virkasuhde kestää koko asessorikauden. Tämän vuoksi pappisasessorin tulee toimia toistaiseksi voimassa olevassa, ei määräaikaisessa virkasuhteessa. Lisäksi toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa olevat papit ovat yleensä pidempään seurakuntatyössä olleita pappeja. He täyttävät siinäkin mielessä paremmin tehtävän vaatimukset. Ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet papit Seuraavasta taulukosta näkyvät tuomiokapitulien keväällä 2014 antamat tiedot ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneiden kirkkoherrojen, kappalaisten sekä muiden seurakuntien ja seurakuntayhtymän viroissa toimivien pappien määristä. Kirkkoherrojen ja kappalaisten osalta siihen on merkitty vain vaalikelpoisten henkilöiden määrä, jolloin esimerkiksi tuomiorovastit tai jo kaksi toimikautta pappisasessoreina olleet eivät sisälly lukuihin. Ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneet Hiippakunnat kirkkoherrat muut seurakunnan tai yht. ikäjärjestyksessä ja seurakuntayhtymän kappalaiset virassa toimivat papit Turun arkkihiippakunta Tampereen hiippakunta Oulun hiippakunta Mikkelin hiippakunta Borgå stift Kuopion hiippakunta Lapuan hiippakunta Helsingin hiippakunta Espoon hiippakunta Vaalikelpoisten pappisasessorien määrissä on hiippakuntakohtaista vaihtelua. Kohtuullisen hyvänä voidaan pitää tilannetta, jossa hiippakuntaa kohden on noin kymmenen vaalikelpoista. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa toimivia muita pappeja kuin kirkkoherroja ja kappalaisia, joilla on ylempi pastoraalitutkinto, on lähes kaikissa hiippakunnissa. Heitä on kuitenkin hyvin vähän. Pappisasessoreiksi kelpoisten ehdokkaiden vähäiseen määrään on olemassa erilaisia syitä. Osa asessorikelpoisista papeista on kirkon ja yhtymien erityisasiantuntijaviroissa. Kirkkoherran ja kappalaisen virat ovat vähentyneet. Lisäksi laajan ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaminen työn ohessa on osoittautunut vaativaksi. Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 4

5 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Esitys pyrkii vaalikelpoisten pappien määrän lisäämiseen. Tähän on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäinen on kelpoisuuden määritelmän laajentaminen. Toinen on pätevyysvaatimusten alentaminen. Kolmas koskee pappisasessorin toimikausien määrää suhteessa vaalikelpoisuuteen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n muuttaminen hiippakuntavaltuuston ehdotuksen pohjalta. Tämä laajentaisi hyvin maltillisesti vaalikelpoisten pappien määrää. Se saattaisi olla useimmissa hiippakunnissa riittävä muutos. Kaikissa hiippakunnissa se ei silti ainakaan välittömästi nostaisi pätevien ehdokkaiden määrää toivotulle tasolle. Vaihtoehdossa säilyisi asessorinviran kiinteä yhteys seurakuntaelämään. Lisäksi huomioitaisiin myönteisellä tavalla pätevyyden hankkineet seurakuntien ja yhtymien papit ja mahdollisesti lisättäisiin kiinnostusta ylempää pastoraalitutkintoa kohtaan. Näin vaalikelpoisia hakijoita voitaisiin saada tulevaisuudessa kenties enemmän kuin miltä tällä hetkellä näyttää edellä olevan tilaston valossa. Samalla voidaan kysyä, riittääkö seurakunnan tai yhtymän virassa olevan papin kokemus seurakuntatyöstä. Huomattava on, ettei asessorin virkaa niukasti käsittelevä kirkkolainsäädäntö kelpoisuusvaatimuksen lisäksi tarkemmin määrittele asessorilta vaadittavaa seurakuntatyön kokemusta. Tarpeellisen kokemuksen katsotaan täyttyvän kirkkoherran ja kappalaisen virassa. Seurakuntien yhdistämiset ovat vähentäneet kirkkoherran virkoja ja osa viroista on muutettu kappalaisen viroiksi. Ero kappalaisten ja seurakuntapastoreiden välillä on puolestaan kaventunut ja kappalaisen virkoja on voitu muuttaa seurakuntapastorin viroiksi. Esimerkiksi näiden muutosten seurauksena muillakin seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa olevilla, tehtävälähtöiseksi suunnitellun ylemmän pastoraalitutkinnon suorittaneilla papeilla, voi olla riittävästi kokemusta seurakuntatyöstä. Ehdotusta suppeammat vaihtoehdot, joissa kelpoisuus laajennettaisiin ainoastaan seurakunnan papinvirkoihin tai seurakuntien ja seurakuntayhtymien papinvirkaa hoitaviin henkilöihin voidaan pitää lähtökohdiltaan mahdollisina. Näissä tapauksissa kelpoisuusmääritelmä ulotettaisiin seurakuntapastoreihin. Silloin ei huomioitaisi pappeja, jotka toimivat esimerkiksi seurakuntayhtymien perheneuvojina. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, ettei kelpoisuutta määriteltäisi näin suppeasti. Yleisesti ottaen kelpoisuuksien määrittelyssä olisi vältettävä tarpeetonta tiukkuutta. Kelpoisuuden ulottamista esitystä laajemmalle, muihin kuin seurakunnan ja seurakuntayhtymän tehtävissä toimiviin pappeihin, ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Näitä pappeja ovat esimerkiksi uskonnonopettajat, kristillisten yhteisöjen, lähetysjärjestöjen tai kirkon keskushallinnon palveluksessa toimivat papit. Silloin saattaisi heikentyä piispainkokouksen pappisasessoriksi kelpoisilta edellyttämä kirkon ja seurakuntatyön vahva asiantuntemus. Toinen vaihtoehto olisi pätevyysvaatimusten muuttaminen. Harvan papin suorittamaa ylempää pastoraalitutkintoa ei enää vaadittaisi pappisasessorin vaalikelpoisuuteen. Uudet pätevyysvaatimukset perusteltaisiin muuttuneilla pappisasessorin tehtävillä. Pätevyysvaatimus voisi olla esimerkiksi sellainen, että siinä huomioidaan laaja-alaisemmin myös muita kuin tutkinnosta ja opinnäytteestä ilmeneviä asioita. Käytännössä tässä vaihtoehdossa pätevyysvaatimus nojautuisi työuran alkuun sijoittuvan pastoraalitutkinnon varaan. Yleisvaliokunnan mietinnössä ei puolleta pätevyysvaatimuksen alentamista. Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 5

6 Ylempi pastoraalitutkinto on luotu pätevöittämään erityisesti pappisasessorin, tuomiorovastin ja hiippakuntadekaanin tehtäviin, mutta se tarjoaa edellytyksiä toimia myös muissa kirkon viroissa, joissa vaaditaan johtamisen ja hallinnon taitoja. Piispainkokous on todennut tutkinnon uudistuksen yhteydessä, että tehtävissä, joihin ylempi pastoraalitutkinto pätevöittää, edellytetään vahvaa kirkon ja seurakuntatyön asiantuntemusta, kokemusta kirkon hallinnosta ja taloudesta, johtamistaitoa sekä työyhteisökysymysten hallintaa (Piispainkokous , 6 ). Tutkinto antaa pätevyyden, jota edelleen tarvitaan pappisasessorin tehtävissä. Tutkintoon sisältyy johtamiskoulutusta (20 op), syventäviä teologisia opintoja (40 op) ja teologisen tutkielman tai kehittämishankkeen raportti (20 op). Tuomiokapituli voi myöntää oikeuden ylemmän pastoraalitutkinnon suorittamiseen papille, jolla on kelpoisuus kirkkoherran virkaan. Toisin sanoen hakijalla tulee olla suoritettuna pastoraalitutkinto (34 op) ja seurakuntatyön johtamisen tutkinto (6 op). Kolmantena keinona pappisasessoriksi kelpoisten määrän lisäämiseksi voisi olla asessorin toimikausien määrän nostaminen kahdesta kolmeen. Etuna olisi se, ettei pätevyysvaatimuksia tarvitsisi muuttaa. Kelpoisuusvaatimukset voisivat säilyä joko ennallaan tai niitä voitaisiin laajentaa. Kolmannelle kaudelle valituksi tuleminen on ollut mahdollista ennen vuotta 2004, jolloin lainsäädäntöä uudistettiin ja toimikaudet rajattiin kahteen. Tuolloin pappisasessorin viran kehittämisen työryhmä kiinnitti huomiota kirkkolainsäädäntöesityksessä siihen, että uusissa säädöksissä ei varauduttu tilanteeseen, jossa pätevää ehdokasta ei löytyisi hiippakunnasta. Lisäksi työryhmä piti kolmen vuoden määräaikaa varsin lyhyenä, vaikka asessorit toimivat pääosin täydet kaksi kautta. (Sarja B 2003:5, 15, 18.) Ehtona kolmannelle kaudelle valituksi tulemiselle oli ennen, että asessori vaihtoi seurakuntaa. Seurakuntarakenteiden muuttuessa ei tällainen ehto olisi enää välttämätön, mikäli avattaisiin mahdollisuus kolmanteen toimikauteen. Suunnitellut rakennemuutokset lisäisivät joka tapauksessa papiston liikkuvuutta seurakuntien välillä. Tämä ei ole kuitenkaan kannatettava vaihtoehto. Toimikausia koskevaa rajoitusta ei katsota aiheelliseksi muuttaa. Tarvittava muutos esityksen tavoitteeseen pääsemiseksi on kelpoisuusmääritelmän laajentaminen. Piispainkokous esittää ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n 1 momentin muuttamista. Tämä esitys laajentaa kelpoisuusmääritelmää alentamatta pätevyysvaatimusta. Kelpoisuusmääritelmässä on tarkoituksenmukaista väljyyttä, ilman että se on liian laaja. 4 Esityksen vaikutukset Käytännön vaikutuksia ehdotetulla kirkkojärjestyksen muutoksella on lähinnä tuomiokapitulien toimintaan siten, että pappisasessoriksi kelpoisten määrä lisääntyy. Pappisasessorin vaaleissa tulee olemaan aikaisempaa enemmän vaalikelpoisia ehdokkaita. Pätevyysvaatimus tehtävään pysyy ennallaan. Johtamiskokemusta ei vaadita enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. 5 Asian valmistelu Asiaa on valmisteltu piispainkokouksen virkamiestyönä. Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 6

7 6 Voimaantulo Kirkolliskokouksen päätös ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen. Edellä esitetyn perusteella piispainkokous antaa kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi seuraavan ehdotuksen kirkkojärjestyksen muuttamisesta: Säädösehdotus Kirkolliskokouksen päätös Kirkkojärjestyksen 19 luvun 2 :n muuttamisesta Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti muutetaan kirkkojärjestyksen (1055/1993) 19 luvun 2 :n 1 momentti, sellaisena kuin se on kirkolliskokouksen päätöksessä 415/2014, seuraavasti: 19 luku Hiippakunnan muu hallinto 2 Pappisasessoriksi on kelpoinen hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tai seurakuntayhtymän pappi, joka on toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa ja joka on suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon. Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tämä päätös tulee voimaan päivänä kuuta 20. Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2014 Piispa Samuel Salmi Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen Piispainkokouksen esitys 2/2014 kirkolliskokoukselle 7