Verotus Valtionosuuksien tarkistus v. 2006 Korjauksia vuoden 2005 valtionosuuksiin

3/2005 kesäkuu Verotus Valtionosuuksien tarkistus v. 2006 Korjauksia vuoden 2005 valtionosuuksiin Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitukseen tulossa muutoksia Kuntien alijäämän kattamisvelvoitteen arviointi ja kehittämisehdotukset Kunnan omistajapoliittiset linjaukset Konserniohje Muutoksia KuEL-maksuihin

Kuntatalous Kommunalekonomi Nro/nr 3/2005 Lehti ilmestyy n. 5 kertaa vuodessa Infobladet utkommer ca.5 gånger per år Julkaisija / Utgivare Suomen Kuntaliitto Finlands Kommunförbund Toinen linja 14 Andra linjen 14 00530 Helsinki Helsingfors puh./tfn (09) 7711 fax (09) 771 2570 www.kunnat.net www.kommunerna.net Painosmäärä 1270 kpl Upplaga 1270 st Painopaikka / Tryckeri Kuntatalon Painatuskeskus, Helsinki Tryckericentralen i Kommunernas hus i Helsingfors Tilaushinnat / Prenumerationer Tiedotetta toimitetaan kuntiin ja kuntayhtymiin yksi ilmainen kappale. Alla kommuner och samkommuner får ett gratis exemplar av informationsbladet. Lisätilaukset à 75 euroa vuosi Kuntatalouden vastuualueelta/ Raija Haaja, p. (09) 771 2077 tai fax. (09) 771 2570 raija.haaja@kuntaliitto.fi Extra prenumerationer à 75 euro/år av Raija Haaja, raija.haaja@kommunforbundet.fi fax (09) 771 25 70 Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton Internet-sivulla Informationsbladet finns också på Kommunförbundets webbsidor www.kunnat.net >Kauppapaikka > Kuntatiedotteet>Kuntataloustiedottet www.kommunerna.net > Verksamhetsområden > Kommunalekonomi Vastuuhenkilöt / Ansvariga Martti Kallio Jan Björkwall Toimittanut / Sammanställt av Raija Haaja SISÄLLYSLUETTELO Verotus 3 Vuoden 2006 tuloveroprosentin ja kiinteistöveroprosenttien ilmoittaminen Arvonlisäverotus KVL tiukensi yhteistoimintasopimuksella järjestettyjen palvelujen arvonlisäverokohtelua Muutos laskumerkintävaatimuksiin: vähäisen laskun yläraja laskee 1.000 eurosta 250 euroon Kiinteistöverotus Tuulivoimalat kiinteistöverotuksen piirissä Kiinteistöveron ala- ja ylärajoihin esitetään korotuksia Valtionosuuksien tarkistus vuonna 2006 9 Kuntien valtionosuustarkistus vuonna 2006 Valtionosuustarkistuksen aikataulu Valtionosuuksiin liittyvät asiakirjat Valtionosuuksien kokonaisarvio vuodelle 2006 Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus Perusopetuksen yksikköhinta vuonna 2006 Valtionosuuden korjaukset vuonna 2005 14 Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset vuonna 2005 15 Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitukseen tulossa muutoksia 15 Kuntien alijäämän kattamisvelvoitteen arviointi ja kehittämisehdotukset 17 Kunnan omistajapoliittiset linjaukset 18 Konserniohje 19 Kunnallisen eläkelain muutoksista 20 Muutoksia KuEL-maksuihin 22 Varhaiseläkemenoperusteinen maksu Eläkemenoperusteinen maksu Muutosten vaikutus jäsenyhteisöjen kirjanpitoon Sairausvakuutuksen rahoitusta koskeva lainsäädäntö muuttuu 24 Perus- ja viivästyskorko 1.7.-31.12.2005 26 Kuntien talouden tunnuslukutiedosto sekä palvelutoiminnan kustannuksia kuvaava tiedosto 26 Kuntakohtaiset verotulojen ennustekehikot ja maksuunpanotilastot27 Kuntaliitto on siirtynyt sähköiseen myyntilaskujen käsittelyyn 28 Sivu Liitteet: Perusopetuksen yksikköhinnan laskeminen 2006, esimerkki v. 2004 taso(1iite 1) Perusopetuksen yksikköhinta vuonna 2006 (liite 2) Varhe-maksut ennakoissa ja lopullisessa (liite 3) Kuntatyöantajan sosiaalivakuutusmaksuja (liite 4) Kuntien talouden tunnuslukutiedoston tietosisältö (liite 5) Kuntien palvelutoiminnan kustannuksia kuvaavan tiedoston tietosisältö (liite 6) Kuntaliitto on siirtynyt sähköiseen myyntilaskujen käsittelyyn (liite 7) Kuntamarkkinat (liite 8) 2 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

Verotus Vuoden 2006 tuloveroprosentin ja kiinteistöveroprosenttien ilmoittaminen Verotusmenettelylain 91a :n mukaan kuntien tulee ilmoittaa tulovero- ja kiinteistöveroprosenttinsa Verohallitukselle viimeistään verovuotta edeltävän vuoden marraskuun 17. päivänä. Näin ollen veroprosentit tulee ilmoittaa Verohallitukselle viimeistään marraskuun 17. päivänä 2005. Tuloveroprosentti ilmoitetaan neljännesprosenttiyksikön tarkkuudella ja kiinteistöveroprosentit määrätään prosentin sadasosan tarkkuudella. Kuntaliitto lähettää veroprosenttien ilmoittamisesta myöhemmin syksyllä yleiskirjeen, jossa selvitetään tarkemmin ilmoittamismenettelyä. Arvonlisäverotus KVL tiukensi yhteistoimintasopimuksella järjestettyjen palvelujen arvonlisäverokohtelua KVL 4.5.2005 N 27 (Ei lainvoim) Arvonlisävero Veron suorittamisvelvollisuus Kuntapalautus Kuntayhtymä ja jäsenkunnat ovat sopineet hallinnon tukipalvelujen järjestämisestä yhteistoimintasopimuksella. Kunnat luovuttavat vuokrasopimuksella tilat maakunnan käyttöön kunnallista palvelutuotantoa varten ja veloittavat maakunnalta syntyneet kiinteistökustannukset omakustannushintaan. Hakijakuntien on suoritettava arvonlisäveroa siivouspalvelujen veloitusten osalta. Muiden kiinteistökulujen osalta veloitukset ovat verottomia. Hakijakunnilla ei ole oikeutta saada arvonlisäverolain 130 :n mukaista palautusta siltä osin kuin kustannukset kohdistuvat maakunnalle luovutettuihin tiloihin kohdistuviin hankintoihin. Kuntayhtymä ja jäsenkunnat ovat sopineet yhteistyösopimuksella ateriapalvelujen tuottamisesta. Kuntien on suoritettava arvonlisäveroa yhteistoimintasopimuksen perusteella alihankintana maakunnalle tuottamistaan ateriapalveluista lukuun ottamatta ateriapalveluiden myyntiä arvonlisäverotonta koulutustoimintaa harjoittaville oppilaitoksille siltä osin kuin kyse on oppilaille tarkoitetusta kouluruokailusta. Maakunta luovuttaa talous-, henkilöstö- ja tietopalvelutoimintoja kunnille vastiketta vastaan. Kysymyksessä ei ole kustannusten jakaminen vaan liiketoiminnan muodossa tapahtuva palvelun myynti, josta on suoritettava arvonlisäveroa. Ennakkoratkaisu ajalle 4.5.2005-31.12.2006. Äänestys 7-1. Arvonlisäverolaki 1 1 mom, 6 1 mom, 17, 18, 27, 39 2 mom ja 130 2 mom (Ei lainvoim.) Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 3

Kommentti: Keskusverolautakunnan ei-lainvoimaisessa ratkaisussa oli kyse maakunnallisen kuntayhtymän ja sen jäsenkuntien välisestä yhteistyöstä siivous-, ateria- sekä talous- henkilöstö- ja tietohallintopalvelujen järjestämisessä. KVL:n tuore ennakkoratkaisu kiristää yhteistoimintasopimuksella järjestettävien palvelujen verokohtelua, sillä se poikkeaa KHO:n 14.10.1996 antamasta ratkaisusta T 3184, jossa yhteistoimintasopimuksella järjestetyt palvelut katsottiin arvonlisäverottomiksi, kun yhteistyö toteutettiin niin, että palvelut tuottava kunta peri toisilta sopimuskunnilta toiminnan tuottamisesta aiheutuneet todelliset kustannukset. Kysymyksessä ei tuolloin katsottu olevan liiketoiminnan muodossa tapahtuva tavaran tai palvelun myynti. Ennakkoratkaisusta on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten keskusverolautakunnan ratkaisu ei ole lainvoimainen. 1. Siivouspalvelut Tapauksessa kunnat ensinnäkin luovuttivat tiloja kunnallista palvelutuotantoa varten maakunnallisen kuntayhtymän käyttöön. Kuntayhtymältä perittiin kulukorvausta kiinteistökuluista, kuten lämmöstä, sähköstä ja siivouksesta. Kunnat veloittivat kuntayhtymältä vain syntyneet kustannukset omakustannushintaan. KVL katsoi, että tilojen luovuttaminen kuntayhtymän käyttöön oli AVL 27 :n 1 momentissa tarkoitettu veroton kiinteistönluovutus. Kiinteistön verottoman käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä tapahtuvat hyödykkeiden, kuten sähkön ja lämmön, luovutus oli verotonta AVL 27 :n 2 momentin nojalla, vaikka niistä laskutettiin erikseen. KVL:n ratkaisun mukaan siivouskulujen veloituksista kuntien tuli kuitenkin suorittaa arvonlisäveroa. Niitä KVL ei hyväksynyt 27 :n 2 momentin mukaisiksi verottomiksi veloituksiksi, vaikka lain esitöiden mukaan esimerkiksi jätehuollosta huolehtiminen on verotonta palvelua kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä. Kun kuntien kiinteistöihin kohdistuvat kustannukset liittyivät tiloihin, jotka kunnat luovuttivat vastiketta vastaan kuntayhtymän käyttöön, kysymys oli kiinteistön verotonta vuokraustoimintaa varten tehdyistä hankinnoista. Tämän vuoksi kunnilla ei ollut oikeutta saada AVL 130 :n mukaista palautusta kuntayhtymälle luovuttamiinsa tiloihin kohdistuvien hankintojen sisältämistä arvonlisäveroista. KVL on käsitellyt vastaavanlaista tilannetta ratkaisussaan 16.8.2000 N 82. Päätös on annettu koulutuskuntayhtymälle, joka harjoitti keskiasteen koulutustoimintaa omistamassaan kiinteistössä. Saman kiinteistön tiloja käytti myös ammattikorkeakoulusäätiö, jonka kuntayhtymä muodosti neljän muun koulutuksen järjestäjän kanssa. Kuntayhtymä peri säätiöltä kustannustenjakosopimukseen perustuvan veloituksen kiinteistön välittömistä kustannuksista. Korvaus katsottiin verottomaksi, mutta siitä aiheutui palautusoikeuden rajoitus. Kuntayhtymä ei saanut käsitellä kiinteistön kustannuksiin sisältyvää veroa palautettavana verona siltä osin kuin kiinteistö oli säätiön käytössä. Luovutetusta tilasta maksettu veroton kulukorvaus katsotaan siis oikeuskäytännössä verottomaksi vuokraksi, joka merkitsee, että omistaja ei saa käsitellä kiinteistökustannuksia vähennys- eikä palautuskelpoisina sopimuskumppanin käytössä olevien tilojen osalta. Jos kulukorvaus koskee luovutetun tilan kustannuksia, olisi suo- 4 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

siteltavaa käsitellä korvaus verollisena vuokrana, jolloin kiinteistön tai huoneiston omistava tilittää myynnin veroa ja vuokralla oleva maakunta käsittelee veloitukseen sisältyvän veron palautusjärjestelmässä. Tällöin kiinteistön kustannusten arvonlisävero ei jää miltään osin palautusoikeuden ulkopuolelle. Mikäli tilat vuokralle antanut kunta hakeutuu kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta verovelvolliseksi AVL 30 :ssä säädetyin edellytyksin, ovat käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä tapahtuvat 27 :n 2 momentissa tarkoitettujen hyödykkeiden luovutukset myös verollisia. 2. Ateriapalvelut Lisäksi tapauksessa oli tarkoitus solmia kuntayhtymän ja sen jäsenkuntien välillä yhteistyösopimus ateriapalvelujen tuottamisesta. Yhteistoimintasopimus koskisi muun muassa ns. lakisääteisiä ateriapalveluita arvonlisäverotonta koulutustoimintaa harjoittaville oppilaitoksille sekä arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitoa sekä sosiaalihuoltoa harjoittaville kuntayhtymän ylläpitämille laitoksille. Yhteistyösopimuksen mukaan kunnat veloittaisivat kuntayhtymää näistä ateriapalveluista todellisten syntyneiden kustannusten mukaisesti pitäen lähtökohtana edellisen vuoden toteutunutta hintaa. KVL katsoi, että ateriapalvelujen luovuttaminen kuntayhtymälle oli lähtökohtaisesti liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa verollisen palvelun myyntiä, josta kuntien oli suoritettava arvonlisäveroa. Ateriapalvelujen luovuttaminen arvonlisäverotonta koulutustoimintaa harjoittaville oppilaitoksille oli kuitenkin verotonta siltä osin kuin kyse oli AVL 39 :n 3 momentissa tarkoitetusta koulutuksen yhteydessä oppilaille tarjottavasta kouluruokailusta, joka liittyy tavanomaisesti oppilaiden koulutukseen. Ateriapalveluja koskeva uusi KVL:n ratkaisu poikkeaa KHO ratkaisusta 14.10.1996 T 3184, jossa terveyden- ja sairaanhoitoon liittymättömät ruokahuoltopalvelut katsottiin verottomiksi, kun palveluista maksettiin ennakkoja ja loppuselvitys tehtiin tilinpäätöksen yhteydessä. Ratkaisevaa asiassa näyttäisi siis olevan se, että todelliset kustannukset selvitetään ja oikaistaan jälkikäteen. Verottomuuden edellytykseksi ei riitä käytännössä se, että veloitusperusteena käytetään edellisen vuoden toteutunutta hintaa. Kun kunnat joutuvat käsittelemään ateriapalvelujen myynnin kuntayhtymälle verollisena, niin näihin verollisiin atrioihin kohdistuviin kustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron kunnat käsittelevät vähennysjärjestelmässä. Kuntayhtymä puolestaan käsittelee nämä ns. lakisääteistä toimintaa varten tekemiinsä aterioihin sisältyvän veron palautusjärjestelmässä. 3. Talous-, henkilöstö- ja tietohallintopalvelut Kuntayhtymällä ja jäsenkunnilla oli myös yhteistoimintasopimus, jossa sovittiin tiettyjen hallinnon tukipalvelujen tuottamisesta yhteisesti. Näitä siirtyviä toimintoja hoitava henkilökunta siirtyi kuntayhtymän palvelukseen. Kunnilta veloitettavista kustannuksista oli sovittu yhteistyösopimuksessa. Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 5

Taloushallinnon palvelujen kustannusten veloitusperusteena käytettiin kunkin kunnan tilikauden aikaisia kirjanpidon tositteita. Henkilöstöhallinnon palvelujen kustannusten veloitusperusteena käytettiin kunkin kunnan tilikauden aikana lähetettyjen palkkalaskelmien määrää. Tietohallinnon palvelujen kustannusten veloitusperusteena käytettiin kunkin kunnan lokakuun tilastolaskennan mukaista henkilöstön määrää. Kuntien ennakkomaksun maksuperusteena käytettiin käyttösuunnitelmassa arvioitua kuntakohtaista maksuosuutta jaettuna 24. Tiedot edellisen vuoden lopullisista maksuosuuksista toimitettiin jäsenkunnille helmikuun 15.päivään mennessä. Lopulliset maksuosuudet maksettiin tai liikaa peritty maksuosuus palautettiin vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. KVL:n enemmistö katsoi, että kuntayhtymä luovutti talous-, henkilöstö- ja tietohallintopalvelut kunnille vastiketta vastaan ja kuntayhtymän oli tämän vuoksi suoritettava arvonlisäveroa palvelujen luovuttamisesta yksittäisille kunnille. Kysymyksessä ei katsottu olevan veroton kustannusten jakaminen vaan liiketoiminnan muodossa tapahtuva verollisen palvelun myynti. Talous-, henkilöstö- ja tietohallintopalveluja koskeva uusi KVL:n ratkaisu poikkeaa KHO ratkaisusta 14.10.1996 T 3184, jossa puhelinpalvelut hyväksyttiin verottomiksi, kun palveluista maksettiin ennakkoja ja loppuselvitys tehtiin tilinpäätöksen yhteydessä. Puheena olevassa KVL:n tapauksessa todelliset kustannukset selvitetään ja oikaistaan jälkikäteen, minkä vuoksi ne tulisi käsitellä KHO:n luoman oikeuskäytännön mukaan verottomina. Vähemmistöön jääneen edustajan mukaan KVL:ssa käsitellyssä tapauksessa toimintojen järjestäminen edellä kuvatuin tavoin maksuosuuksin ei sisältänyt liiketoiminnalle omaista riskiä eikä tapahtunut muutoinkaan arvonlisäverolaissa tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa. Tällä perusteella kysymyksessä ei siis voisi olla verollisen palvelun myynti vaan veroton kustannusten jakaminen. Kun kuntayhtymä joutuu käsittelemään puheena olleisiin hallinnon tukipalveluihin sisältyvät myynnit kunnille verollisina, niin kuntayhtymän tätä toimintaa varten tekemiin hankintoihin sisältyvän arvonlisäveron kuntayhtymä käsittelee vähennysjärjestelmässä. Kuntien näkökulmasta kuntayhtymältä tehdyt verolliset talous-, henkilöstö- ja tietohallinnonpalvelut ovat luonteeltaan keskushallinnon yleiskuluja, jotka usein käytännössä käsitellään kokonaisuudessaan palautusjärjestelmässä. Jos kunnan verollista liiketoimintaa harjoittavat liikelaitokset (esim. vesi- sähkö- ja jätelaitos) käyttävät merkittävässä määrin näitä keskushallinnon verollisia palveluja, niin kunnassa voisi olla perusteltua kirjata osa puheena olevista verollisista talous-, henkilöstö- ja tietohallinnonpalveluhankinnoista vähennysjärjestelmään. Muutos laskumerkintävaatimuksiin: vähäisen laskun yläraja laskee 1.000 eurosta 250 euroon AVL:n laskumerkintävaatimukset tulivat voimaan vuoden 2004 alusta. Merkintävaatimusten luettelo sisältää 10 yleistä merkintää sekä lisäksi tietyissä erityistilanteissa sovellettavia merkintöjä. 6 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

Vähäisiä ja eräitä muita laskuja koskevat kuitenkin kevennetyt merkintävaatimukset. Vähäisemmät merkintävaatimukset koskevat AVL 209c :n mukaan seuraavia laskuja: 1) loppusummaltaan enintään 1.000 euron suuruiset laskut 2) vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa annettavat laskut 3) tarjoilupalveluja ja henkilökuljetuksia koskevat laskut 4) pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamat tositteet Näistä laskuista tulee ilmetä laskun antamispäivä, myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste, myytyjen tavaroiden määrä ja luonne tai palvelujen luonne sekä suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain. Säännös perustuu EY:n kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin, jonka mukaan kevennettyjä laskumerkintävaatimuksia voidaan edellä kohdissa 2-4 mainittujen tapausten lisäksi soveltaa loppusummaltaan vähäisiin laskuihin. AVL 209c :ää säädettäessä hallitus esitti vähäisen laskun rajaksi 200 euroa, mutta eduskunta nosti sen 1.000 euroon. EU:n komissio antoi lokakuussa 2004 Suomelle virallisen huomautuksen, jonka mukaan vähäisen laskun enimmäisarvo 1.000 euroa on direktiivin vastainen. Komission kannan mukaan vähäisen laskun enimmäismäärä on 250 euroa. Muissa jäsenvaltioissa sovellettavat arvot vaihtelevat 100 eurosta 250 euroon. Hallituksen esitykseen 22/2005 perustuen vähäisen laskun yläraja laskee 1.000 eurosta 250 euroon. Eduskunta on hyväksynyt lain muutoksen ja se tulee voimaan vuoden 2006 alusta. Muutoksen vaikutuksista Vähäisen laskun ylärajan muutos ei vaikuta toimialakohtaisesti määriteltyihin kevennettyihin vaatimuksiin. Näin ollen vähittäiskauppoihin, kahvila- ja ravintolatoimintaan sekä henkilökuljetuspalveluihin sovelletaan jatkossakin kevennettyjä vaatimuksia, vaikka laskun loppusumma ylittäisi 250 euroa. Muutoksella tulee olemaan merkittävä vaikutus erityisesti hotellilaskuihin. Nykyisen rajan 1.000 euron ylittyminen edellyttää varsin pitkää oleskelua hotellissa, kun taas 250 euroa ylittyy ainakin pääkaupunkiseudulle jo muutamassa yössä. Jatkossa saatetaan työmatkalla olevan työntekijän laskuihin vaatia työnantajayrityksen nimi, jotta työnantaja voisi vähentää tai saada veron kuntapalautuksena. Tämä monimutkaistaa käytäntöjä ja saattaa aiheuttaa myös vähennys/palautusoikeuden menetyksiä. Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 7

Kiinteistöverotus Tuulivoimalat kiinteistöverotuksen piirissä KHO 11.11.2004 T 2887 Elinkeinotulon verotus - Tuulivoimala - Hankintamenon poisto - Rakennelma - Kone, kalusto ja muu niihin verrattava irtain käyttöomaisuus Teräksisen tuulivoimalan korkeus oli 56 60 metriä. Sen tärkeimmät osat olivat torni, roottori lapoineen, vaihdelaatikko ja generaattori. Torni oli voimalan runko, jonka yläpäässä oli konehuone ja roottori lapoineen. Jokaisessa kolmessa halkaisijaltaan 56 metrin lavassa oli oma kääntömoottori. Roottorin kierroslukua säädettiin lapakulmien avulla. Roottori oli liitetty voimayksikköön 3-rivilaakerilla. Yksirivinen planeettavaihde välitti voiman generaattorille, jonka tuottama sähkö siirrettiin kaapelilla tornin alaosassa olevaan taajuusmuuntajaan. Tuulivoimalan laskennallinen käyttöikä oli noin 30 vuotta. Tuulivoimalan perustukset valettiin betonista sekä maalle että veteen sijoitettaessa. Tuulivoimalan hankintamenon poistoa tehtäessä tornia eli runkoa konehuoneineen oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 34 :ssä tarkoitettuna rakennelmana. Roottoria lapoineen, vaihdelaatikkoa ja generaattoria oli pidettävä saman lain 30 :n mukaisena koneena, kalustona ja muuna niihin verrattavana irtaimena käyttöomaisuutena. Ennakkoratkaisu verovuosille 2003 ja 2004. ElinkVL 30 ja 34 Kommentti: Tapauksessa oli ensisijaisesti kysymys tuloverotuksesta ja tuulivoimalan hankintamenon poistamisesta, mutta sillä on vaikutusta myös kiinteistöverotuksen veropohjaan. Tuulivoimalan hankintameno poistettiin osittain rakennelman (EVL 34 ) ja osittain irtaimen käyttöomaisuutena (EVL 30 ). Keskusverolautakunta oli käsitellyt hankintamenoa kokonaisuudessaan EVL 30 :n mukaisena menona, mikä olisi merkinnyt samalla myös sitä, etteivät tuulivoimalat olisi kiinteistöveron piirissä. KHO:n ratkaisun mukaan tuulivoimalan tornia eli runkoa konehuoneineen on kuitenkin pidettävä EVL 34 :ssä tarkoitettuna rakennelmana, minkä seurauksena tuulivoimalatornit ovat kiinteistöverotuksen kohteena. Kiinteistöveron ala- ja ylärajoihin esitetään korotuksia Osana hallitusohjelmaa ja valtioneuvoston 11.3.2004 hyväksymää kehyspäätöstä peruspalvelujen rahoituksen vahvistamiseksi valmistellaan kiinteistöveron rajojen nostamista. Valtionosuusperusteiden tarkistamisen yhteydessä asiaa ei käsitellä. Kiinteistöverokysymys ratkaistaan erikseen, tarkempaa aikataulua ei vielä ole tiedossa. On mahdollista, että aiemmin esitetty ehdotus kiinteistöveron veroprosenttien alarajojen korottamisesta lakisääteisesti ei tule toteutumaan. 8 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

KHO 27.05.2005 T 1280 Henkilökohtaisen tulon verotus - Luonnonsuojelulain rajauspäätöksen johdosta maksettu korvaus - Vahingonkorvaus A:n omistamalla kiinteistöllä oli todettu valkoselkätikan pesintä. Alueellinen ympäristökeskus oli tehnyt luonnonsuojelulain (1096/1996) 47 :n 3 momentin mukaisen erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajauspäätöksen kiinteistön alueelle. A:lle maksettiin rajauspäätöksen johdosta luonnonsuojelulain 53 :n 1 momentin mukaisesti korvaus. Tämä valtion varoista maksettava kertakaikkinen korvaus oli verotuksessa tuloverolain 80 :n 7 kohdassa tarkoitettua verovapaata vahingonkorvausta. Valtiovarainministeriö on antanut asiassa lausunnon. Ennakkoratkaisu vuosille 2003 ja 2004. Tuloverolaki 80 7 kohta Lisätiedot: Tarja Tarkiainen, p. (09) 771 2086, 050 3675 861 Juha Mynttinen, p. (09) 771 2079, 050 667 46 Valtionosuuksien tarkistus vuonna 2006 Kuntien valtionosuustarkistus vuonna 2006 Hallitus on kehysneuvotteluissaan 10.3.2005 (Valtioneuvoston tiedotusyksikön tiedote 78/2005) sopinut kaksivaiheisesta kuntien rahoitusuudistuksen toteuttamisesta. Ensimmäinen vaihe toteutetaan vuoden 2006 alusta. Kuntien valtionosuus- ja rahoitusuudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu myös luopuminen nykymuotoisesta kustannustenjaon tarkistamisesta. Sen voimaantulo ajoittuu kuitenkin vuoteen 2008. Valtionosuustarkistuksen aikataulu Valtionosuusjärjestelmää koskevat ratkaisut vuoden 2006 osalta ovat vielä avoinna. Tämän hetkisten tietojen mukaan uudistus etenee siten, että hallituksen esitys on tarkoitus antaa juhannusviikolla (viikko 25), jonka jälkeen uudistukseen liittyvät asiat ja laskelmat ovat julkisia. On myös mahdollista, että esityksen antaminen edelleen viivästyy. On tarkoitus, että uudistusta koskevat laskelmat julkaistaan Internet-sivuilla niin pian hallituksen esityksen antamisen jälkeen kuin mahdollista (mahdollisesti sisäasianministeriön ja Kuntaliiton sivuilla). Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 9

Tietoon on tullut, että annettavassa esityksessä muutetaan monia kohtia, jotka sisältyivät esitykseen kuntien rahoitus- ja valtionosuusperusteiden tarkistamiseksi (sisäasianministeriön julkaisuja 52/2004, joulukuu 2004). On myös varmistunut, että kiinteistöveroprosentteja koskevat esitykset annetaan erikseen kuten myös työmarkkinatukea koskevat mahdolliset uudistukset (ks. tästä jäljempänä). Ajankohdasta ei ole tietoa. Mahdollisesti noudatetaan budjettilakien aikataulua. Koska tilanne on monin osin avoin, kuntakohtaisia laskelmia valtionosuuksista ei ole voitu tehdä. Tilanteen kehittymistä kannattaa seurata Internetissä esim. Kuntaliiton sivuilla, jonne pyritään saamaan tietoja mahdollisuuksien mukaan. Jos hallituksen esityksen antaminen viivästyy, viivästyy myös informaatio, koska lomakausi tulee vastaan. Seuraava tiedote ajoittuu elo-syyskuuhun (valtion budjettiesitys annetaan 16.9.2005). Valtionosuuksiin liittyvät asiakirjat Hallitusohjelman lisäksi vuoden 2006 valtionosuuksien määräytymistä linjaavat seuraaviin asiakirjat: - Valtioneuvoston tiedotusyksikön tiedote 10.3.2005 (Tiedote 78/2005) - Valtiontalouden kehykset vuosille 2006 2009 (Valtioneuvosto 11.3.2005 VM5/214/2005) - Peruspalveluohjelma 2006 2009 (Valtioneuvosto 11.3.2005; Peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministerityöryhmä 14.3.2005) - Peruspalveluohjelmaa koskeva sisäasiainministeriön tiedote 14.3.2005 (Peruspalveluohjelma annettiin eduskunnalle). - Sisäasiainministeriön kirje 18.3.2005 (SM-2005-01079/Ha-4), jolla peruspalveluohjelma 2006 2009 on toimitettu kunnille tiedoksi ja käyttöön. Valtionosuuksien kokonaisarvio vuodelle 2006 Kuntien vuoden 2006 valtionosuudet lisääntyvät 278 miljoonaa euroa. Arviossa ei ole otettu huomioon valtionosuusuudistusta eikä muita uudistuksia. Huomioon on otettu: - vuoden 2006 osuus kustannustenjaon tarkistuksesta 86 milj. euroa - 1,9 prosenttia indeksitarkistuksena (75 % täydestä) 119 milj. euroa - lisäystä lähinnä sosiaali- ja terveydenhuoltoon 73 milj. euroa Vuoden 2006 valtionosuuksista on vielä niukasti tietoja. Keskimäärin valtionosuudet nousisivat noin 4,4 prosenttia. Tämä tarkoittaisi valtionosuuden lisäystä noin 54 euroa asukasta kohti. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Martti Kallio, p. (09) 771 2082, 050 3699 704 10 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus Vuoden 2006 verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen määrään tulevat vaikuttamaan vuoden 2006 valtionosuustarkistuksessa tehtävät eräät muutokset. Näitä muutoksia ei ole otettu huomioon kuntakohtaisissa ennakkolaskelmissa. Vuoden 2006 verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus määräytyy verovuodelta 2004 valmistuvan verotuksen perusteella. Verotus valmistuu 31.10.2005, jolloin maksettavan kunnallisveron, yhteisöveron ja kiinteistöveron määrä on selvillä. Verovuoden 2004 yksittäisen kunnan yhteisöveron jako-osuus perustuu vuosien 2001 ja 2002 jako-osuuksien keskiarvoon (kunnalle toimitetun yhteisöveron tilityserittelyn veronsaajan osuus vuonna 2004). Päätös verotuloihin perustuvasta valtionosuuksien tasauksesta tehdään joulukuussa, joten kuntakohtaiset laskelmat ovat ennakkotietoja. Laskelma perustuu Kuntaliiton verotulo ennusteeseen, joka on kuntakohtainen. Ennakkolaskelman suuriin kuntakohtaisiin muutoksiin kuluvaan vuoteen verrattuna on syytä kiinnittää huomiota ja tarvittaessa selvittää muutoksen syy ja oikeellisuus. Kuntaliiton laskelmassa kuntaliitokset on otettu huomioon. Ennakkolaskelma löytyy Kuntaliiton Internet-sivulta osoitteesta kunnat.net kohdasta Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet >Valtionosuudet vuonna 2006. Ennakkolaskelman pohjana ovat seuraavat koko maata koskevat tiedot: - laskennallisen kunnallisveron määrä 11 883 251 000 euroa (+ 1,8 %) - yhteisöveron määrä 1 050 000 000 euroa (+1,3 %) - laskennallisen kiinteistöveron määrä 709 454 000 euroa (+ 3,8 %) Vuoden 2006 tasauslaskelmassa käytetyt muut perusteet ovat: - vuoden 2004 alun asukasluku (Manner-Suomi 5 193 385) - keskimääräinen tuloveroprosentti 18,13 - keskimääräiset kiinteistöveroprosentit: - yleinen 0,73 - vakituinen asunto 0,28 - muu asunto 0,83 - voimalaitos 1,40 - ydinvoimalaitos 2,20 - yleishyödylliset yhteisöt 0,38 - rakentamaton rakennuspaikka 2,37 - laskennallinen verotulo 2 627 euroa/asukas - tasausraja (90 %) 2 364,24 euroa/asukas Valtionosuuksien maksatuksessa tasaus jaetaan niin, että yleiseen valtionosuuteen kohdistetaan 6 prosenttia, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen 57 prosenttia sekä opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuteen 37 prosenttia. Päätöksen tekee sisäasiainministeriö ja kukin ministeriö hoitaa osuutensa (maksaa tai perii). Kuntakohtaisissa laskelmissa kohdistusta ei ole tehty, vaikka valtionosuus maksetaan tasaus huomioon ottaen. Lisätiedot: Mikael Enberg, p. (09) 771 2540, 0500 508 831 Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Tarja Tarkiainen, p. (09) 771 2086, 050 3675 861 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 11

Perusopetuksen yksikköhinta vuonna 2006 Esityksessä kuntien rahoitus- ja valtionosuusperusteiden tarkistamiseksi (sisäasiainministeriön julkaisuja 52/2004, joulukuu 2004) on esitetty perusopetuksen yksikköhinnan määräytymistavan muuttamista. Siihen sisältyy myös esitys kouluverkkotekijän huomioonottamiseksi vain harvimmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa. Näin ollen ns. pienkoululisä pääosin poistuisi. Hallituksen esitystä, johon tämä sisältyisi, ei ole vielä annettu. Seuraavassa on selostettu yksikköhinnan määräytymistä uusien periaatteiden mukaan. Mikäli esitys toteutuu, muuttuu yksikköhinnan määräytymistapa olennaisesti. Yksikköhinnan määräytymistapaa yksinkertaistetaan ja määräytymistekijöiden painoarvoa muutetaan läpinäkyvyyden parantamiseksi. Vuosittaisesta regressioanalyysistä luovutaan asukastiheyden ja tunnuslukujen osalta. Sen sijaan lainsäädännössä määrätään kertoimet, joilla vahvistettua keskihintaa suoraan kerrotaan. Porrastusperusteet ovat pääosin entiset, uusi tekijä on vieraskielisten oppilaiden määrä. Kertoimella on tarkoitus ottaa huomioon sellaisten kuntien lisääntyneitä kustannuksia, joissa on paljon maahanmuuttajia ja muita vieraskielisiä. Yksikköhinnan perustaso saadaan keskihinnasta vakiokertoimella, jossa on otettu huomioon muiden vakiokertoimien vaikutus. Muita perusteita yksikköhinnan määräämiseksi ovat - asukastiheys (jos asukastiheys on alle 40 as./km 2 ) - kouluverkko (jos asukastiheys on alle 4 as./km 2 ) - yläasteen oppilaiden lukumäärä - vaikeimmin kehitysvammaisten lukumäärä - muiden vammaisten lukumäärä - erityisoppilaiden määrä - ruotsinkielisten oppilaiden määrä - vieraskielisten oppilaiden määrä - saaristoisuus - kaksikielisyys - ns. tasauskerroin, jolla lopuksi kertoimien korotusten vaikutus tasataan vahvistettuun keskihintaan. Uusi asia on kouluverkon vaikutuksen vähentäminen yksikköhinnan määräytymisessä. Ns. pienen koulun korotusta tulisi enää vain saaristokunnille ja kunnille, joiden asukastiheys on alle 4 asukasta/km 2. Vaikutus olisi liukuva välillä 3 4 asukasta/km 2. Täysi vaikutus olisi kunnilla. joiden asukastiheys on alle 3 as./km 2. Koulun kokoa koskevat perusteet olisivat entiset eli yksikköhinnan korotus koskisi vain 1 6 vuosiluokkien osalta alle 80 oppilaan kouluja ja 7 9 vuosiluokkien osalta alle 180 oppilaan kouluja. Perusopetuksen yksikköhintaa koskevat koelaskelmat on tehty vuoden 2003 kustannuspohjista ja kouluverkkotilanteesta. Laskelmat on muutettu indeksillä vuoden 2004 tasoon, joten laskelmia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Koelaskelmat löytyvät Kuntaliiton Internet-sivuilta osoitteesta kunnat.net kohdasta Kuntaliiton 12 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuudet vuonna 2006. Koelaskelmien mukainen perusopetuksen yksikköhinnan peruskaava on (ks. esimerkkiä, liite 1): - 0,7693 x YH + 0,1 x YH x asukastiheystekijä + 0,003 x YH x kouluverkkotunnus Kaavassa olevat tekijät: Vakiokertoimet YH = 0,7693 ja 0,1 ja 0,003. Määrätään siten, että ne mahdollisimman hyvin kuvaavat eri tekijöiden vaikutusta perusopetuksen kustannuksiin. Muutetaan lakia/asetusta muuttamalla. keskimääräinen yksikköhinta = 4 856 euroa koelaskelmien mukaan. asukastiheystekijä = kerroin kunnalla, jonka asukastiheys on alle 40 as./km 2 = luvun 40 ja kunnan asukastiheyden luonnollisten logaritmien erotus. Esim. jos kunnan asukastiheys on 10,0 logaritmien erotus on 3,69 2,30 = 1,39 (liite 2) kouluverkkotunnus = kerroin kunnalle, joka on saaristokunta tai kunta, jonka asukastiheys on alle 4 as./km 2, kerroin on liukuva välillä 3 4 as./km 2. Korotuskerroin on 1,2. Esim. jos koulun koko on 50, tunnus on (80 50) x 1,2 x 50 = 1800. Esim. jos koulun koko on 50 ja asukastiheys on 3,4, tunnus on (80 50) x 1,2 x 50 x (4 3,4)/2 = 540. Jos kunnan yläasteen oppilaiden määrä on pienempi kuin 180, korotuskerroinyläasteen oppilasta kohti on 0,6. Esim. oppilaiden määrä 150, kerroin on (180 150) x 0,6 x 150 = 2700 (liite 2). - muut kertoimet = 0,3 x YH x yläasteen oppilaat (lisätään perushintaan 4,0 x YH x vaikeimmin kehitysvammaiset oppilasta kohti) 2,5 x YH x muut vammaiset 0,5 x YH x erityisoppilaat 0,12 x YH x ruotsinkieliset oppilaat 0,2 x YH x vieraskieliset oppilaat - muut kertoimet = 0,06 x YH saaristokunnissa (lasketaan edellä saadusta 0,25 x YH saaristokunnissa, joissa yli puolella yksikköhinnasta) asukkaista ei ole kiinteää tieyhteyttä 0,04 x YH kaksikielisissä kunnissa tasauskerroin 0,986577 Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 13

Valtionosuuden korjaukset vuonna 2005 Vuotta 2005 koskevat kuntakohtaiset valtionosuuspäätökset on korjattu. Korjausten vaikutukset on otettu huomioon Kuntaliiton Internet-sivuilla olevissa tiedoissa ja taulukoissa osoitteessa www.kunnat.net kohdassa Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuudet vuonna 2005. Kuluvan vuoden puolella tehdyt korjaukset ja niiden syyt ovat seuraavat: 1) Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasauspäätös korjattiin ja siitä johtuvat muutokset otettiin huomioon hallinnonalakohtaisissa valtionosuuspäätöksissä. Korjauksen syy oli 5,4 miljoonan euron puuttuminen kuntien yhteisövero-osuudesta. Päätös on tehty 11.4.2005 SM-2004-03543/Ha-43. 2) Yleistä valtionosuutta koskeva päätös muutettiin tasauksen takia. Oikaisu maksettiin kokonaan kesäkuun valtionosuuserän yhteydessä säilyttämällä jäljellä olevat kuukausierät entisen suuruisina. Päätös on tehty 11.4.2005 SM-2004-03544/Ha-43. 3) Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuspäätös muutettiin tasauksen takia ja sen takia, että viime syksyn kustannustenjaon korjausta koskeva 14 miljoonan euron valtionosuuserä ei ehtinyt alkuvuoden maksatukseen. Myös eräitä muita muutoksia on otettu huomioon. Alkuvuosi on korjattu toukokuun maksuerässä. Loppuvuotta koskeva muutos on jaettu loppuvuoden kuukausieriin. Päätös on tehty 27.4.2005 Dnro 56/400/2004. Keskimääräisiä yksikköhintoja koskeva päätös korjattiin helmikuussa annetulla asetuksella (98/2005). Kuntakohtaiset yksikköhinnat uusittiin vastaavasti huhtikuussa 2005. 4) Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuspäätös uusittiin tasauksen takia. Oikaisu toteutettiin tammi-toukokuun osalta kesäkuun maksuerässä. Loppuvuoden maksuerät ovat uuden tasasuuren kuukausierän suuruiset. Päätös on tehty 10.5.2005 STM/1235/2005. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Martti Kallio, p. (09) 771 2082, 050 3699 704 14 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset v. 2005 Kunnille myönnettävää vuoden 2005 harkinnanvaraista avustusta on haettava viimeistään 31.8.2005 mennessä. Käsittelyn nopeuttamiseksi sisäasianministeriö on pyytänyt toimittamaan hakemukset jo kesäkuun loppuun mennessä (Sisäasianministeriö, Kuntaosasto, PL 26, 00023 VALTIONEUVOSTO). Ennakkoon lähetettyä hakemusta voidaan täydentää elokuun loppuun saakka. Kopio hakemuksesta on syytä toimittaa myös Kuntaliittoon, joka antaa myöntämisestä oman lausuntonsa (Suomen Kuntaliitto, PL 200, 00101 HELSINKI). Kuntien valtionosuuslain 13 :n mukaan avustusta voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tuen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet. Sisäasianministeriö voi asettaa avustuksen myöntämiselle ja käytölle kunnan talouden tervehdyttämistä koskevia ehtoja. Asetettavat ehdot on esitetty sisäasiainministeriön lähettämässä kirjeessä 13.5.2005 (SM-2005-01631/Ha-43). Avustukseen on käytettävissä tänä vuonna 30 miljoonaa euroa (18 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vuonna). Avustusta on mahdollista myöntää arviolta 60 70 kunnalle. Vuonna 2004 avustusta myönnettiin 99 kunnalle. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Sisäasiainministeriö: Ville Salonen, p. (09) 1604 4645 Vesa Lappalainen, p. (09) 1604 4596 Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitukseen tulossa muutoksia Hallituksen tavoitteena on uudistaa työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusta. Uudistus sisältyy hallituksen työllisyysohjelmaan ja tammikuussa työnsä päättäneen työmarkkinatuen aktivointia pohtineen työryhmän ehdotuksiin (Työmarkkinatuen aktivointi yhteiskuntatakuu pitkäaikaistyöttömille, Työhallinnon julkaisu 347/2005). Työllisyysohjelman tavoitteina on työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden alentaminen. Työttömyydenaikaista etuusjärjestelmää ja työvoimapoliittisia aktiiviohjelmia parannetaan. Työttömyyden aikaisia toimeentulotuloetuuksia halutaan muuttaa nykyistä vastikkeellisemmaksi ja kannustavammaksi. Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 15

Ehdotus sisältää kuntien kannalta merkittäviä muutoksia. Täysin uutena tehtävänä kuntien olisi osallistuttava työmarkkinatuen rahoitukseen. Kunnat rahoittaisivat puolet työmarkkinatuesta, jota myönnetään yli 500 päivää tukia saaneille. Valtion ja kuntien välinen rahoitusosuus laskettaisiin kuntakohtaisesti. Tällä hetkellä valtio vastaa kokonaisuudessaan työmarkkinatuen rahoituksesta. Tarkoitus on, että uudistuksista aiheutuvat lisäkustannukset kompensoidaan kunnille siten, että uudistus olisi kuntien kannalta kustannusneutraali. Kustannusneutraalisuus on tavoitteena sekä valtion ja kuntien kesken, että kuntien keskinäisessä kustannusten uusjaossa. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2006. Työmarkkinatuen rahoitusta muutetaan siten, että työmarkkinatukea yli 500 päivää passiivisesti saaneiden henkilöiden työmarkkinatukikustannukset jaetaan tasan kuntien ja valtion kesken. Työmarkkinatukea 500 päivää saaneita oli 98 000 toukokuussa 2004. Heistä noin 20 % osallistui aktiivitoimiin ja 80 % oli ns. passiivituen saajia. Passiivituen kustannukset vuositasolla ovat noin 515 milj. euroa. Uudistuksen mukaan kuntien kustannettavaksi tulisi puolet tästä summasta. Aktiivitoimiin osallistuvan tuen saajan kustannuksista vastaisi valtio. Jos tuen saaja kieltäytyy aktiivitoimista, hän menettää työmarkkinatuen ja saa siltä ajalta toimeentulotukea. Työmarkkinatukioikeutensa menettäneellä olisi kuitenkin oikeus päästä uudelleen työmarkkinatuelle oltuaan viisi kuukautta työvoimapoliittisessa toimenpiteessä tai työssä. Uudistus lähtee siitä, että pitkään työttömänä olleiden henkilöiden aktivointiastetta nostettaisiin 30 %:iin. Valtio sitoutuu turvaamaan resurssit aktivointiasteen korottamiseksi. Toimeentulotuen rahoitusta ja rakennetta on tarkoitus muuttaa siten, että toimeentulotuki irrotetaan valtionosuusjärjestelmästä ja toimeentulotukeen määritellään normitettu osuus, jonka kustannukset jakautuvat tasan valtion ja kuntien kesken. Myös toimeentulotukimenoihin tuleva valtion avustus laskettaisiin kuntakohtaisesti. Näin ollen siitä tulisi muun valtionosuusjärjestelmän periaatteiden vastaisesti menoperusteinen valtionavustus. Normitetun osuuden määrän arvioidaan olevan 90 % toimeentulotuen nykyisistä menoista. Vuonna 2003 toimeentulotukimenot olivat 490 milj. euroa, josta normitetun tuen kustannukset olisivat 441 milj. euroa. Peruspalveluohjelmassa vuosille 2006 2008 todetaan, että työmarkkinatukiuudistuksen rahoitus toteutetaan siten, että uudistuksen aiheuttamien kustannusten täysimääräinen kompensaatio kunnille on noin 180 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja se alenee kolmen vuoden siirtymäkauden aikana asteittain tavoitetilan mukaisesti 150 miljoonaan euroon vuodessa. Kompensointi toteutetaan lisäämällä kuntien valtionosuuksia siten, että se asteittain kolmen vuoden aikana vähenee tavoitetilaan (180 milj. eurosta 150 milj. euroon). Tavoitetilan mukainen lisätty valtionosuus (150 milj. euroa) säilyy myös jatkossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmää muutetaan siten, että valtionosuusperusteista poistetaan normitettua toimeentulotukea koskeva osuus. Erillisen kustannusperusteisen valtionavustusjärjestelmän avulla kunta voi hakea valtiolta puolet myöntämästään normitetusta toimeentulotuesta. Kunnan vastuulla on myös puolet yli 500 päivää työttömänä olleiden passiivisesta työmarkkinatuesta. Tämän vastuun käytännön toteutus on avoinna. Avoinna ovat myös kaikki yksityiskohdat muutosten vaikutuksista nykyiseen valtionosuusjärjestelmään samoin kuin kompensoinnin yksityiskohtainen toteuttamistapa. 16 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

Työmarkkinatukea koskevat uudistukset, mikäli ne toteutuvat, tehdään erillisten esitysten mukaan budjettilakeina. Niitä ei ole liitetty muuhun vuoden 2006 alusta voimaan tulevaan valtionosuuden perusteita koskevaan tarkistukseen. Lisätiedot: Sirkka-Liisa Karhunen, puh (09) 771 23 46, 050 382 6943 Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Mirja Salonen, p. (09) 771 2622, 050 62 099 Kuntien alijäämän kattamisvelvoitteen arviointi ja kehittämisehdotukset Kuntien alijäämän kattamisvelvoitteen toteutumista selvittänyt työryhmä jätti mietintönsä sisäasiainministeriölle 3.5.2005. Työryhmä selvitti kuntatalouden alijäämäongelman laajuutta ja voimassaolevien tasapainottamissäännösten tarkoituksenmukaisuutta ja toimivuutta. Työryhmä esittää useita muutoksia kuntalakiin. Selvitys osoittaa talouden tasapainon olennaisesti heikentyneen niin kuntataloudessa kokonaisuudessa kuin suurimmassa osassa yksittäisiä kuntia. Lähes kahdella kolmasosalla kunnista oli kertynyttä alijäämää vuoden 2004 tilinpäätöksessä ja vuosikatekin muodostuu ennakkotiedon mukaan negatiiviseksi 137 kunnalla. Lainanotto kuntien toiminnan rahoituksessa on kasvanut jyrkästi, kun investoinneista vain 37 % kyetään rahoittamaan tulorahoituksella. Kuntatalouden tasapainoa ovat erityisesti heikentäneet lisääntyneet lakisääteiset palvelutehtävät ja sen seurauksena kuntien rahoitusosuuden suhteellinen ja määrällinen kasvu. Työryhmä määritteli vaikeasti alijäämäiseksi kunnan, jossa kertynyttä alijäämää asukasta kohti on yli 500 euroa. Näitä kuntia oli vuonna 2003 kolmisenkymmentä ja niitä löytyi kaikista maakunnista. Selvää alueellista keskittymistä on kuitenkin osoitettavissa. Vaikeasti alijäämäinen kunta on selvityksen mukaan useimmiten pieni, alle 2000 asukkaan kunta, joka kärsii muuttotappiosta. Kaupungit ovat harvoin joutuneet pitkäaikaiseen alijäämäkierteeseen. Vaikea alijäämäisyys on usein pysyvää ja on monen kunnan kohdalla johtanut kuntaliitokseen. Vaikeasti alijäämäisen kunnan todelliset kustannukset peruspalvelujen tuottamisessa ovat keskimäärin valtionosuuden perustana olevia laskennallisia kustannuksia korkeammat. Näiden kuntien talous onkin toistuvasti riippuvainen harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta. Kertyneen alijäämän kattaminen verotuloilla edellyttäisi vuoden 2004 ennakkotietoihin perustuen noin 2,5 % -yksikön keskimääräistä korotusta alijäämäkuntien tuloveroprosenttiin. Yksittäisen kunnan kohdalla korotustarve olisi jopa 25 % -yksikköä, mikä merkitsisi jo 40 45 %:n tuloveroprosenttia. Työryhmä ehdottaa kuntatalouden tasapainosäännösten selkeyttämistä ja sitovuuden lisäämistä. Valtuuston tavoiteasettelua tulisi täydentää koko valtuustokauden kattavalla kunnan asemaa, palvelutasoa ja taloudellista tilaa koskevalla kannanotolla, joka ohjaisi vuotuista talousarvion ja -suunnitelman laatimista. Kunnan, jolla on Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 17

taseessa kertynyttä alijäämää, olisi laadittava tasapainossa oleva tai ylijäämäinen taloussuunnitelma. Taloussuunnitelman suunnittelukausi voisi tällöin olla enintään neljän vuoden pituinen. Poikkeuksellisen vaikean alijäämäongelman ratkaisemiseksi ehdotetaan erillisen ja yksilöidyn toimenpideohjelman laatimista. Työryhmän ehdotuksen mukaan kunnanhallituksen tulisi toimintakertomuksessa tehdä selkoa tasapainotuksen toteutumisesta päättyneellä tilikaudella. Tilinpäätöksessä tulisi ilmoittaa antavatko tuloslaskelmaan merkityt suunnitelmapoistot oikean ja riittävän kuvan investointien tulorahoituksen tarpeesta. Tarkastuslautakunnan tehtäviin ehdotetaan lisättävän velvollisuus arvioida talouden tasapainotuksen toteutumista. Säännösehdotuksen perusteluissa korostetaan tilintarkastajan velvollisuutta muistutuksen antamiseen silloin, kun kunnan hallintoa ja taloutta on hoidettu vastoin lakia tai valtuuston päätöksiä talouden tasapainotukseen liittyvissä kysymyksissä. Ehdotettuja säännöksiä sovellettaisiin myös kuntayhtymässä lukuun ottamatta velvoitetta kattaa kertynyttä alijäämää taloussuunnitelmassa tai sen yhteydessä laadittavassa toimenpideohjelmassa. Säännösmuutokset ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2006 alusta, jolloin niitä voitaisiin soveltaa jo vuoden 2005 tilinpäätöksessä. Sisäasianministeriö on pyytänyt mietinnöstä lausunnon 45 kunnalta 15.6.2005 mennessä. Hallituksen esitys kuntalain muuttamiseksi valmistellaan tulevan alkusyksyn aikana. Mietintö on haettavissa sisäasiainministeriön sivuilta osoitteesta: www.intermin.fi/julkaisut. Lisätietoja: Oiva Myllyntaus, p. (09) 771 2083, 050 667 42 Kunnan omistajapoliittiset linjaukset Kuntaliitossa on laadittu suositus kunnaan omistajapoliittisiksi linjauksiksi. Suositus on tarkoitettu taustamateriaaliksi kunnille niiden valmistellessa omia omistajapoliittisia kannanottojaan. Suositukseen on koottu keskeisiä asioita ja kannanottoja liittyen käyttöomaisuuden omistamiseen ja pitkäaikaisiin sijoituksiin. Suositus täydentää Kuntaliiton julkaisua Kunta omistajana (1998), jossa tarkastellaan omistajapolitiikan perusteita. Suosituksen mukaan kunnan omaisuuden hoidon tavoitteet ja periaatteet määritellään kunnan olosuhdetekijöistä ja palveluiden tuotantorakenteista käsin. Suosituksessa otetaan kantaa myös omistusriskien hallintaan sekä tehtävien ja vastuiden jakoon kunnan omistajapolitiikan toteutuksessa. Omistajapolitiikan lähtökohtana ovat kunnan kehittämistavoitteet. Omistajapolitiikka määrittelee millaista omaisuutta kunta hankkii ja missä tehtävissä ja hankkeissa kunta on mukana omistajana 18 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005

ja sijoittajana. Samalla määritellään omistukselle asetettavat tuotto- ja muut tavoitteet, pääoman käytön ja palvelutuotannon tuotantovälineiden hankinnan periaatteet sekä kuka omaisuuden käytöstä vastaa ja miten seuranta ja raportointi on järjestetty. Valtuusto päättää kunnan omistajapoliittisista linjauksista. Linjaukset on tarkoitettu ohjeeksi kunnan luottamushenkilöille ja henkilöstölle ja tytär- ja osakkuusyhteisöille tulevien yksittäisten päätösten pohjaksi. Kunnassa omistajaohjaus kuuluu ylimmän johdon, useimmiten kunnanjohtajan tehtäviin. Omistajapoliittisia linjauksia voidaan täydentää toimialakohtaisissa ohjelmissa ja strategioissa, kuten kunnan maapoliittisessa ohjelmassa, liiketoimintastrategiassa tai asuntostrategiassa. Yksityiskohtaisempia omistajapoliittisia ratkaisuja sisältyy muun muassa kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmaan ja yksittäisiin investointipäätöksiin. Kuntaliiton hallitus on hyväksynyt suosituksen 8.6.2005. Kunnan omistajapoliittiset linjaukset suositus on haettavissa osoitteesta www.kunnat.net/kuntatalous/budjetointi- ja taloussuunnittelu Lisätiedot: Jaakko Paloposki, p. (09) 771 2565, 050 537 8731 Oiva Myllyntaus, p. (09) 771 2083, 050 667 42 Konserniohje Kuntaliitto on uudistanut vuonna 1997 annettua konserniohjeen laatimista koskevan suositusta. Aiempaa laajemmin uudistetussa konserniohjeessa käsitellään muun muassa: konserniohjeiden oikeudellista luonnetta ja hyväksymismenettelyä konsernin toiminnan suuntaamista kunnan omistajapolitiikan tavoitteiden ja toimintastrategian mukaisesti hankintalainsäädännön konsernin toiminnalle asettamia reunaehtoja keskitettyjen konsernitoimintojen järjestämistä konsernin tarkastusta ja valvontaa. Suosituksessa tuodaan esiin keskeiset asiat, jotka kunnan konserniohjetta laatiessaan tulee ottaa huomioon. Aiemman suosituksen tapaan valmista mallia konserniohjeeksi ei kuitenkaan annetta. Jokainen kunta laatii konserniohjeensa oman konsernin tarpeista ja tilanteesta käsin. Suosituksen pohja-aineistona ovat olleet kuntien laatimat konserniohjeet. Konserniohjeen lisäksi liitossa on valmisteltu suositus kunnan omistajapoliittisista linjauksista, joka julkaistaan samanaikaisesti konserniohjeen kanssa. Konserniohjetta koskevat suositukset soveltuvat erityisesti kunnan kokonaan omistamiin tytäryhteisöihin. Muihin kunnan tytäryhteisöihin suosituksia sovellettaessa Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005 19

tulee huomiota kiinnittää yhteisön omistajien yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseen. Ohjeessa on pyritty ottamaan huomioon valmisteilla oleva osakeyhtiölain uudistus. Myös muiden yhteisömuotojen erityisvaatimukset konsernijohtamisessa on huomioitu. Erityisesti kunnanvaltuuston, -hallituksen ja kunnan virkamiesjohdon välistä työnjakoa on selkeytetty. Konserniraportoinnin, keskitettyjen konsernitoimintojen ja konsernin tarkastuksen ja valvonnan ohjeistuksen sisältöä on uudistettu ja laajennettu osin merkittävässä määrin. Kuntaliiton hallitus on hyväksynyt suosituksen 8.6.2005. Konserniohje -suositus on haettavissa www.kunnat.net/kuntatalous/budjetointi ja taloussuunnittelu Lisätiedot: Oiva Myllyntaus, p. (09) 771 2083, 050 667 42 Pirkka-Petri Lebedeff, p. (09) 771 2773, 0500 482 016 Kari Prättälä, p. (09) 771 2456, 0500 606 873 Kunnallisen eläkelain muutoksista Eläketurvan piiriin kuuluvaa henkilöstöä laajennettu Laki kunnallisen eläkelain muuttamisesta (713/2004, jäljempänä KuEL) tuli voimaan 1.1.2005 lukien. Laajan kokonaisuudistuksen myötä myös eläketurvan piiriin kuuluvaa henkilöstöä on laajennettu. Lain 3 :n 2 momentin lisättiin uusi 4-kohta, jonka mukaan lain soveltamispiiriin kuuluu myös sellainen luonnollinen henkilö, joka toimimatta yrittäjänä, on tehnyt jäsenyhteisön kanssa toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai sopinut vastaavasta muusta järjestelystä eikä tätä toimintaa harjoiteta yhtiön tai muun yhteisön nimissä. 1.1.2005 voimaan tulleet muutokset eivät kuitenkaan koske ennen 1.1.1940 syntyneitä. KuEL:n soveltamisen piiriin kuuluvat eläkelaitoksen jäsenyhteisöjen palveluksessa olevat viranhaltijat ja työntekijät, jollei heidän eläketurvastaan ole säädetty erikseen. Jäsenyhteisöjen ei siis enää tarvitse ilmoittaa eläkelaitokselle niitä tietoja, joiden perusteella eläkelaitos voisi tarkistaa onko kyseessä virka- tai työsuhde vai perustuuko jäsenyhteisön maksuvelvollisuus muunlaiseen sopimukseen työnteettämisestä. Kunnallisen eläkelain eläketurvan soveltamispiiriin ei siis kuulu henkilö, joka toimii yrittäjänä ja jolla on yrittäjien eläkelain mukainen eläketurva YEL (468/1969). Kunnallisen eläkelain hallituksen esityksen (HE 45/2004) mukaan YEL-piiriin kuuluminen ratkaistaan edelleen YEL:n mukaan ja KuEL:n soveltamisen piiriin kuuluu vain sellainen toiminta, joka jää YEL ulkopuolelle. Palveluntuottaja voi jäädä YEL:n soveltamisalan (lain 1 ) ulkopuolelle mm. silloin, kun toiminta on kestänyt enintään neljä kuukautta tai mikäli toiminta on niin vähäistä (yrittäjätoiminnasta saatu työtulo on vuodessa vähemmän kuin 5.658,27 euroa), ettei henkilö ole velvollinen ottamaan itselleen YEL-vakuutusta. Lähtökohtana on siis, että il- 20 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2005