Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma Systeeminen lastensuojelun toimintamalli Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa / POSKE Yhteiskehittämispäivien ryhmätyöt RYHMÄ 4.
Työryhmäkysymykset Miten hyvin mallinnuksessa on tunnistettu teemaan liittyvät keskeiset kehittämishaasteet? Mikä mallinnuksen (laajassa) sisällössä on mielestäsi hyödyllisintä/ensisijaista? Puuttuuko mallinnuksesta joitakin tärkeitä näkökulmia? Mitä? Mitä olisi vielä huomioitava eri asiakasryhmien näkökulmasta? Miten toimintamalli / suositukset voidaan ottaa / ollaan ottamassa paikallisesti käyttöön? Mitä se edellyttää?
Miten hyvin mallinnuksessa on tunnistettu teemaan liittyvät keskeiset kehittämishaasteet? - Hyvin tunnistettu, mutta tulevat ratkaisut eivät ole samanlaisia kaikissa toimintaympäristöissä - Kirjaamiskäytännöt? Tiimityöskentely kuuluuko kaikki asiat kaikille? - Riittääkö resurssit, jotta tavoite 20 asiakkaasta/sostt. toteutuisi? Vai voidaanko asiakasmääräänkin vastata peruspalveluita tehostamalla? Käytännössä lastensuojelun sostt tekee myös shl:n mukaisia asiakkuuksia ja tarkkaa, lain mukaista jaottelua on jo tehty kunnissa/ky:ssä - Liikkuminen kentällä etäisyyshaasteet harvaan asutuilla alueilla? - Asenteiden ja ajatustavan muutoksen onnistuminen? ajatusmallin valuminen koko organisaatioon? (vain osa työntekijöistä ei voi olla ajatusmallin piirissä) haasteellisempaa kuin rakenteiden muutos! - Aiemmat hyvät, toimivat yhteistyöpohjat lastensuojelu- psykiatria yhteistyöstä helpottaa (Länsi-Pohja)
Mikä mallinnuksen (laajassa) sisällössä on mielestäsi hyödyllisintä/ensisijaista? - Työskentelytapa nähdä asiakkaan tilanteessa ns. ilmiön taakse on hyvää; työskentely vanhempien kanssa nousee vahvemmin esiin, nuoren auttaminen omassa ympäristössä ( Muistetaan ylisukupolviset taakat, historia esim. pohjoisessa Lapissa ja näiden huomiointi nuoren auttamisessa) - Viranomaisviha biologisissa perheissä (nuori asettuu usein sijoituksen jälkeen biologisen perheensä läheisyyteen) systeemisen mallin mukana tuomat asennemuutokset, voimavarakeskeisyys -> viranomaisvihasta päästään - Työntekijöiden pysyvyys nousee (tavoite) - Työskentely tiimissä strukturoituu, käsiteltävät asiat etukäteen mietitty ja prosessoitu - Työryhmän tuki -> tuloksellisuus ja näky siitä, että on itse osallisena - Tiimin koordinaattorin rooli vahva - > esim. sostt aikaa jää enemmän asiakastöihin (dokumentointi on saatu minimiin = oleellinen tieto kirjataan) - Tiimin tuki myös aloittavalle työntekijälle
Puuttuuko mallinnuksesta joitakin tärkeitä näkökulmia? Mitä? - Avoimuus miten lisätään avoimuutta, kun tiimit kokoontuvat ilman perhettä? - Suomesta puuttuu Englannissa käytössä oleva pidempi koulutus - Terapeuttinen työote vs. lastensuojelullinen työ? jos vahva terapeuttinen työote, kuka toteaa esim., että vanhempien kyvyt eivät riitä, tuki ei riitä? muistetaan, että nyt tehdään vasta pilottia! - Käsitteiden ja termistöjen sekavuus! - Aidon kohtaamisen tarve, kun pitkät välimatkat miten toteutuu tasapuolisesti asiakkaan kotipaikasta riippumatta?
Mitä olisi vielä huomioitava eri asiakasryhmien näkökulmasta? - Terapeuttisen työn rooli, kun vakava, turvallisuuteen liittyvä lastensuojeluasia (seri yms.) ei liian terapeuttista, vaan mennään aina lapsen turvallisuus edellä! - Alueellisesti ja tiimeittäin pitää päättää mille asiakkaille tarjotaan tämän mallin mukaista palvelua
Miten toimintamalli/ suositukset voidaan ottaa / ollaan ottamassa paikallisesti käyttöön? Mitä se edellyttää? - Ajatusmallin muuttamista - Rakenteiden tulee antaa myöten, jotta muutos onnistuu - Esimiesten tulisi olla mukana koulutuksessa (alhaalta ylös, ylhäältä alas = yhteinen ajattelu) - Koulutuksen rakenne; myös peruspalveluihin tulisi saada tietoa, välineitä, osaamista mikä koulutuksen rakenne tulee olemaan? Miten ulkomaalainen malli istuu Suomeen? - Lapissa perheterapeuttien vähyys budjettisuunnittelussa otettaisiin huomioon kouluttaminen - Työnantajan hyvä maine parantaa työntekijöiden saatavuutta (mm. Mäntsälään hakeutuu perheterapeutteja, joilla ao. koulutus jo lähtökohtaisesti)
Ryhmä no: 4 Puheenjohtaja: Anna Onnela Sihteeri: Anne Leppälä-Hast Kiitos!