Pantone 300

SISÄLTÖ 1. ASIA... 1 2. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 1 3. VOIMASSA OLEVA LUPA... 2 4. OIKEUS ALUEESEEN... 3 5. ALUEEN KAAVOITUS... 3 6. NYKYINEN TOIMINTA... 4 7. HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA... 4 7.1 Rakenteet... 4 7.2 Tuotanto... 5 7.3 Talvisäilytys... 6 7.4 Jatkokäsittely... 7 7.5 Päästöt ja niiden rajoittaminen... 8 7.6 Jätteet... 9 8. YMPÄRISTÖN TILA JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN...10 8.1 Merialue...10 8.2 Kuormitus...11 8.3 Vesiympäristö...12 8.4 Kasviplankton...21 8.5 Perifyton...25 8.6 Pohja- ja pohjaeläimistö...26 8.7 Vesikasvillisuus...27 8.8 Kalasto ja kalastus...30 8.9 Ekologinen tila...31 9. LUONNONSUOJELUALUEET JA HANKKEEN VAIKUTUKSET NIIHIN...32 10. VESIENHOITOSUUNNITELMA...33 11. ALUEEN KÄYTTÖ JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN...34 11.1 Kalastus...34 11.2 Vesiliikenne...34 11.3 Virkistys- ja muu käyttö...35 12. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU...36 12.1 Toiminnan tarkkailu...36 12.2 Veden laadun tarkkailu...36

12.3 Kasviplanktontarkkailu... 37 12.4 Vesikasvillisuustarkkailu... 37 12.5 Perifytontarkkailu... 38 12.6 Pohjaeläintarkkailu... 38 12.7 Kalataloudellinen tarkkailu... 39 12.8 Tarkkailuohjelman kehittäminen... 39 13. VALMISTELULUPA JA TOIMINNANALOITTAMISLUPA SEKÄ PERUSTEET NIIDEN MYÖNTÄMISELLE 39 14. ASIANOSAISET... 40 15. TIIVISTELMÄ... 40 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Kasvatus- ja talvisäilytysalueen sijainti yleiskartalla Liite 2. Kasvatusalueen asemapiirros Liite 3. Talvisäilytysalueen asemapiirros ja huoltotukikohta Liite 4. Kasvatusalueen vuokrasopimus (Liikesalaisuus. Asiakirja toimitetaan ainoastaan Etelä-Suomen AVI:n käyttöön) Liite 5. Rantakiinteistöt, vesialueet ja niiden omistajat neljän kilometrin etäisyydellä Offshore Fish Finland Oy:n suunnitellusta kalankasvatusalueesta Liite 6. Kartta vesialueiden ja rantakiinteistöjen rajoista neljän kilometrin etäisyydellä Offshore Fish Finland Oy:n suunnitellusta kalankasvatusalueesta Liite 7. Iso-Lampoorin edustan rantakiinteistöt, vesialueet ja niiden omistajat 1,5 kilometrin etäisyydellä Offshore Fish Finland Oy:n suunnitellusta talvisäilytysalueesta Liite 8. Kartta vesialueiden ja rantakiinteistöjen rajoista 1,5 kilometrin etäisyydellä Offshore Fish Finland Oy:n suunnitellusta talvisäilytysalueesta Liite 9. Kasvatustoiminnalle laaditun virtaus- ja kuormitusmallinnuksen raportti Liite 10. Kasvatustoiminnalle laaditun rasvan kulkeutumismallinnuksen raportti Liite 11. Talvisäilytysalueelle laaditun virtaus- ja kuormitusmallinnuksen raportti Liite 12. Luvian edustan merialueen kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailuohjelma Liite 13. Kesän 2015 ja 2016 vedenlaatutulokset

Vesiosasto/HA&AV 29.10.2017 Kirjenumero 855/17 OFFSHORE FISH FINLAND OY:N KALANKASVATUS- LAITOKSEN YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUPAHA- KEMUS SEKÄ LUPAHAKEMUS TOIMINNAN VAL- MISTELUUN JA ALOITTAMISEEN MUUTOKSENHA- USTA HUOLIMATTA, EURAJOKI 1. ASIA Kalojen kasvattaminen verkkoaltaissa Eurajoen edustan ulkomerialueella Offshore Fish Finland Oy:n kalankasvatuslaitoksella ja kalojen talvisäilytys Eurajoen edustan sisäsaaristossa Iso-Lampoorin niemen edustalla sekä toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta. 2. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Hakemuksen mukaisen kalankasvatuksen on suunniteltu tapahtuvan Eurajoen (ent. Luvian kunnan) edustan ulkomerialueella, noin kymmenen kilometrin etäisyydellä rannikosta ja noin kaksi kilometriä Iso-Pietarin saaresta etelään Metsähallituksen hallinnoimalla yleisellä vesialueella (kiinteistöt 51-894- 1-1 ja 442-894-1-1). Kasvatusalueen keskipisteen ETRS-TM35FIN koordinaatit ovat: N 6811936, E 199052 (liite 1, kuva 2.1). Kalojen lisäkasvu on 930 000 kg vuodessa. Talvisäilytyksen on suunniteltu tapahtuvan Lemlahden kylässä sijaitsevan Iso-Lampoorin niemen edustalla. Poikasia voidaan tuoda alueelle myös talvisäilytyskauden ulkopuolella, mutta kaloja ei ruokita talvisäilytysalueella vaan siirretään keleistä riippuen kasvatusalueelle mahdollisimman pian. Huoltotukikohta sijaitsee KalaValtanen Oy:n omistamissa tiloissa, Iso-Lampoorin niemessä Lemlahden kylässä noin 9,7 km etäisyydellä suunnitellusta kasvatusalueesta. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere

2 Kuva 2.1. Kalankasvatus- ja talvisäilytysalueen sijainti Eurajoen/entisen Luvian kunnan edustan merialueella. Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. Natura-alueet SYKE. 3. VOIMASSA OLEVA LUPA Hakemus koskee uutta laitosta, joten hakemuksen mukaiselle toiminnalle ei ole olemassa olevia lupia. Offshore Fish Finland Oy toteuttaa kasvatusalueella koemuotoista kasvatustoimintaa vuosina 2017 ja 2018. Päätökset koetoiminnalle annettiin 31.3.2017 (Dnrot ESAVI/2302/2017 ja ESA- VI/2303/2017), mutta päätöksestä valitettiin. Koemuotoisen toiminnan valmistelemiselle ja aloittamiselle haettiin lupaa muutoksenhausta huolimatta ja se myönnettiin 1.6.2017 (Dnrot ESA- VI/5280/2017 ja ESAVI/5281/2017). Offshore Fish Finland Oy:llä ei ole olemassa olevia laitoksia muualla. Alueella ei ole muiden toimijoiden kasvatuslaitoksia. Lähimmät laitokset sijaitsevat Luvian edustan merialueen saaristossa (kuva 3.1).

3 Kuva 3.1. Lähimpien kalankasvatuslaitosten sijainti suhteessa haettavan luvan mukaiseen toimintaan. Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. Natura-alueet SYKE. 4. OIKEUS ALUEESEEN Kasvatus sijoittuu Metsähallituksen hallinnoimalle yleiselle vesialueelle (kiinteistöt 51-894-1-1 ja 442-894-1-1). Offshore Fish Finland Oy:lla on voimassa oleva vuokrasopimus vesialueeseen (liite 4). Talvisäilytyspaikka sijaitsee Offshore Fish Finland Oy:n osakkaan omistamalla vesialueella, joka on osa kiinteistöä Lampoori RN:o 3:58, Lemlahden kylä. 5. ALUEEN KAAVOITUS Hankealueella on voimassa 30.11.2011 vahvistettu Satakunnan maakuntakaava. Maakuntakaavassa ei ole osoitettu kasvatusalueelle erityisiä maankäytön ohjauksen tarpeita. Talvisäilytysalue on lähinnä tyhjien altaiden osalta merkinnällä MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäris-

4 töarvoja). Talvisäilytysalueen ja kasvatusalueen väliselle venereitille on merkitty kaksi veneväylää. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Kasvatusalueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Talvisäilytysalueella voimassa olevalle Luvian rantaosayleiskaava-alueelle matkaa kasvatusalueelta on noin 1,2 km. Kasvatusalueella ei ole voimassa asemakaavaa. Lähimmälle asemakaavoitetulle alueelle (rantaasemakaavat: Haavanen-Loukkeen-Loukkeenkari-Tolppa ja Haavasen muut) on matkaa noin 2,6 km. Talvisäilytysaltailta on matkaa lähimpää ranta-asemakaava-alueeseen (Korkiakari) noin 50 m. Laitakarin rantakaavassa, joka on vahvistettu 7.12.1995, Iso-Lampoorin talvisäilytysalueen länsipuoliset nimettömät saaret on varattu maa- ja metsätalousalueeksi, jolla ympäristö säilytetään (M/s). Saarilla ei ole rakennusoikeutta. Alueen kaavoitustilannetta on käsitelty tarkemmin hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa (Sweco 2017). 6. NYKYINEN TOIMINTA Kasvatuslaitoksella harjoitetaan vuosina 2017 ja 2018 koemuotoista kasvatustoimintaa. Vuotta 2017 koskeva koetoiminta päättyy 30.11.2017 ja vuotta 2018 koskeva toiminta tapahtuu ajalla 16.4 30.11. Kalat perataan kasvatuskauden loppuun mennessä ja ohjataan jatkojalostukseen sekä myyntiin Kala- Valtanen Oy:n kalanjalostamolle Poriin. Koetoimintaan ei liity talvisäilytystä. Koetoiminnassa kasvatettava kalamäärä on 100 000 kg ja kasvatukseen tarvittava rehumäärä on 110 000 kg rehukertoimella 1,1. Rehussa on 0,80 % fosforia ja 6,0 % typpeä, jolloin rehun sisältämä ravinnemäärä on vuositasolla 880 kg fosforia ja 6600 kg typpeä. Ruokintapäiviä kertyy arviolta 138 kappaletta ja rehumäärä on tällöin 797 kg päivässä. Laitoksella kasvatetaan siikaa ja kirjolohta, ja kasvatus tapahtuu kahdessa altaassa, jotta eri kalalajit voidaan kasvattaa erillään. 7. HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA 7.1 Rakenteet Kasvatusalueella verkkokassien lukumäärä tulee olemaan 12 kappaletta. Verkkokassit tulevat olemaan pyöreitä, halkaisijaltaan noin 38,6 metriä ja syvyydeltään 12 metriä (esimerkiksi AKVAgroupin mallit). Verkkokassien yhteistilavuus tulee olemaan 168 500 m 3 ja yhteispinta-ala 14 040 m 2. Verkkokassien kehikko tulee olemaan muovia ja verkkomateriaali nailonia, Dyneemaa tai polyetyleenitereftalaattia (PET) (esimerkiksi AKVA groupin EcoNet). Esimerkki allasrakenteesta on esitetty kuvassa 7.1. Verkkoaltaiden tilavuudet ovat suuria kalaterveyden parantamisen takia, sillä altaiden hyötykuutiot ovat ulkomeriolosuhteissa voimakkaan merenkäynnin vuoksi selvästi pienemmät kuin suojaisemmilla laitoksilla. Laitokselle tullaan hankkimaan ruokintalautta, joka tulee olemaan pituudeltaan 35 m leveydeltään 15 m.

5 Kuva 7.1. Esimerkki allasrakenteesta (Akva Group). Kasvatuskassien ja ruokintalautan ankkurointi tapahtuu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ne merkitään merenkulkuviranomaisen hyväksymällä tavalla siten, että ne näkyvät myös pimeässä. Ankkurit tulevat olemaan riittävän suuria ja niitä tulee olemaan riittävän monta, jotta kassien paikallaan pysyminen on taattu kovallakin myrskytuulella. Kasvatuskassit ja ruokintalautta kiinnitetään ankkureihin köysillä tai vaijereilla. Ankkurit upotetaan pohjaan pysyvästi, eli niitä ei nosteta ylös kasvatuskauden lopussa. Kassien ja lautan ankkurointi ja irrotus tapahtuu sukeltajien avulla. Kassit tullaan sijoittamaan kasvatusalueelle kahteen riviin luode-kaakko tai pohjoinenetelä -suuntaisesti (liite 2). Keskipisteen ETRS-TM35FIN koordinaatit ovat: N 6811936, E 199052. Kalankasvatuksen verkkoaltaita käsitellään tarpeen mukaan hyväksytyllä antifouling -valmisteella (esim. Aqua-net). Valmistetta käytetään verkkoaltaiden kyllästämiseen ja sen kulutus on arviolta 3000 4000 kg vuodessa. Altaiden käsittely tapahtuu alihankintatyönä, joten aineita ei varastoida kasvatuslaitoksen huoltoyksikössä. 7.2 Tuotanto Kasvatuslaitoksessa tullaan kasvattamaan kirjolohta, taimenta ja siikaa. Kasvatuslaitokselle tuotavien kalojen ikä vaihtelee 0-2 vuoteen. Laitokselle tuotavien poikasten koko tulee olemaan 10 700 grammaa. Kalojen teurastus tapahtuu 2-3 vuoden iässä kalojen koon ollessa 0,5 5 kilogrammaa. Lupaa haetaan 930 000 kg vuotuiselle lisäkasvulle.

6 Ravinnelaskennassa käytetyt luvut tulevat perustumaan rehuntuottajan toimittamiin tietoihin. Ruokinnassa pyritään käyttämään itämerirehua. Kasvatuksessa pyritään vähintään rehukertoimeen 1,1 ja sitä pyritään tulevaisuudessa laskemaan. Rehukertoimella 1,1 laskettuna lisäkasvulle 930 000 kg/a vaadittava kuivarehumäärä on 1 023 000 kg/a. Ruokintapäiviä muodostuu 138. Kun rehussa on 0,78 % fosforia ja 6,6 % typpeä, on rehun sisältämä ravinnemäärä vuositasolla 7979,4 kg fosforia ja 67518 kg typpeä. Kalat ruokitaan 1-2 kertaa päivässä veneestä käsin puhaltamalla rehu veneeseen sijoitetusta rehusiilosta verkkoaltaisiin. Ruokinta optimoidaan automaattitekniikan avulla altaan biomassan, kalojen koon ja veden lämpötilan mukaan. Laitokselle hankitaan mahdollisuuksien mukaan myöhemmin ruokintalautta, jonka avulla kalojen ruokinta voidaan toteuttaa keskitetysti uusinta valvonta- ja monitorointitekniikkaa käyttäen. Kuivarehu säilytetään Iso-Lampoorin niemessä sijaitsevan huoltotukikohdan varastotiloissa. Rehukerrointa saadaan ulkomerellä laskettua parempien kasvatusolosuhteiden ansiosta. Ulkomeriolosuhteet ovat kalojen kannalta vähemmän stressaavat, jolloin elintoimintoihin ja uimiseen kohdennettava energiamäärä on pienempi ja suurempi osa tästä on käytettävissä kasvuun. Rehukerroin laskee myös käytettävien rehujen laadun parantuessa ja kasvatuskalojen laadun parantuessa. Rehujen laatua parannetaan yhteistyössä rehun valmistajien kanssa. Mm. Luke tekee tutkimusta kasvatuskalojen laadun parantamiseksi. Offshore Fish Finland Oy:n, Luken, Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Ilmatieteen laitoksen (IL) kanssa on suunniteltu yhteistyötä muun muassa avomerikasvatuksen tuotantoteknologian ja ympäristötehokkaiden ruokintateknologioiden kehittämisessä sekä ympäristöolosuhteiden arvioinnissa. 7.3 Talvisäilytys Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytysalue tulee olemaan Lemlahden kylässä sijaitsevan Iso- Lampoorin niemen edustalla (kuva 2.1). Talvisäilytys tapahtuu ajalla 1.10 15.5. Altaiden siirtoon vaadittava aika on noin 4-6 viikkoa. Siirto pyritään aloittamaan keväällä heti kelien salliessa, ennen vesien lämpenemistä ja kevätvalumien tuomien ravinteikkaiden ja sameiden vesien saapumista rannikon edustalle. Kaikki altaat pyritään saamaan pois talvisäilytysalueelta huhtikuun loppuun mennessä. Vastaavasti talvisäilytys pyritään aloittamaan mahdollisimman myöhään, eli kasseja pidetään kasvatusalueella niin pitkään kuin kelit sallivat. Näin saadaan lyhennettyä talvisäilytyskauden pituutta, joka on tärkeää ehkäistäessä toiminnan vesistövaikutuksia. Talvisäilytyksessä käytetään samoja kasseja ja kalojen säilytykseen tarvitaan kaikki 12 kpl verkkoallasta. Verkkoaltaat madalletaan kuromalla ne 3,5 metriin. Kurottujen verkkoaltaiden yhteistilavuus on noin 35 100 m ja yhteispinta-ala 14 040 m 2. Talvisäilytykseen tuodaan kalaa arviolta 700 000 kg, mutta osa tästä kalamäärästä on myyntisäilytettävää kalaa, joka vähenee talven aikana kalojen perkauksen myötä. Pienimmillään talvisäilytysalueen kalamäärä on kevättalvella ja keväällä, jolloin kalamäärästä on poistunut arviolta 35 %. Varsinaista kasvatustoimintaa talvisäilytysalueella ei harjoiteta. Laskennallisesti kalan kasvua tapahtuu 13 636 kg, joka todellisuudessa kuluu elintoimintojen ylläpitoon.

7 Liitteessä 3 olevat altaat 1, 2 ja 3 ovat altaat, jotka tuodaan ensimmäisinä talvisäilytykseen joita ei ruokita lainkaan, vaan altaat tyhjenevät syksyn ja alkutalven aikana. Altaat 4 ja 5 ovat myös perkausaltaita, joiden kalamäärä vähenee alkutalven ja kevään aikana. Muissa altaissa ovat talvisäilytettävät kalat. Keväällä altaiden siirto aloitetaan altaista nro 11 ja 12. Altaissa 4-12 olevien kalojen ruokinta on ainoastaan kalojen elintoimintojen ylläpitoruokintaa, eli erittäin vähäistä ja veden lämpötiloista riippuvaista. Altaissa 4 ja 5 olevia kaloja ruokitaan syksyllä. Talvisäilytettävien kalojen ruokintaan käytettävä rehumäärä on korkeintaan 15 000 kg/talvisäilytyskausi, jonka alle päästään kylminä vuosina, jolloin vesi jäähtyy syksyllä aikaisin. Perusperiaate on, että mitä kylmempää vesi on, sitä hitaampaa on kalojen aineenvaihdunta ja sitä vähäisempää niiden ruokintatarve. Yliruokinta talvisäilytyksen aikana on paitsi ympäristön kannalta haitallista, se haittaa myös kalojen terveyttä. Alla esimerkki talvisäilytyskauden rehumääristä ja niiden suhteesta veden lämpötilaan: Leuto syksy: Lokakuu 2t Marraskuu 5t Joulukuu 3t Tammikuu 1t Helmikuu 2t Maaliskuu 1t Huhtikuu 1t Yht. 15 t Kylmä syksy: Lokakuu 2t Marraskuu 2t Joulukuu 1t Tammikuu 1t Helmikuu 2t Maaliskuu 1t Huhtikuu 1t Yht. 10 t Näin ollen 50 70 % ruokinnan kokonaismäärästä syötetään loka-joulukuun välisenä aikana ja kevätkaudella ruokintamäärä on enää 13 20 % ruokinnan kokonaismäärästä. Talvisäilytyskauden loppupuolella rehun käyttö vähenee paitsi kalamäärän vähenemisen kautta, myös siksi, että kaloja joudutaan paastottamaan ennen altaiden siirtoa kasvatusalueelle kalojen hyvän terveydentilan ylläpitämisen vuoksi. 7.4 Jatkokäsittely Kasvatusalueella tuotetusta kalamäärästä perataan noin 650 000 kg touko-marraskuun välisenä aikana. Talvisäilytyskaudella kalamäärästä perataan noin 280 000 kg. Perattavaksi vietävien kalojen tainnutus ja verestys tapahtuu kasvatus- ja talvisäilytysalueella siten, että verestysjätteitä ei pääse vesistöön. Verestysjätteet kerätään talteen ja viedään perkaamon jätevesijärjestelmään. Kasvatustoiminnan yhteydessä ei synny perkuujätettä. Kalojen perkuu tapahtuu KalaValtanen Oy:n kalankäsittelylaitoksella Porissa.

7.5 Päästöt ja niiden rajoittaminen 8 Kalankasvatuksessa vesistöön pä ätyvät ravinteet muodostuvat kalojen ruokinnan myötä, joten kuormituksen suuruus on enemmän riippuvainen kalojen ruokintaan käytetyn rehun määrästä/rehukertoimesta kuin kasvatetusta kalamäärästä. Kasvatustoiminnan ominaispäästöarvot lasketaan vähentämällä vuosittain käytettävän rehun ravinnemäärästä kalan lisäkasvuun sitoutunut ravinnemäärä ja jakamalla näin saatu erotus kalan vuotuisella lisäkasvulla. Kasvatetussa kalassa on 0,40 % fosforia ja 2,75 % typpeä. Kun vuotuinen lisäkasvu on 930 000 kg, ja kasvatukseen käytettävä rehumäärä rehukertoimen 1,1 mukaisesti 1 023 000 kg, kasvatustoiminnasta aiheutuva ravinnekuormitus mereen on typen osalta 303 kg/päivässä ja fosforin osalta 30 kg/ päivässä. Vuositasolla muodostuva kuormitus on 41943 kg typpeä ja 4259,4 kg fosforia. Rehun kuljetus allasalueille tapahtuu niin, että riski rehun joutumisesta vesistöön on pieni. Talvisäilytystoiminnasta aiheutuva ravinnekuormitus mereen on yhteensä 615,01 kg typpeä ja 62,46 kg fosforia talvisäilytyskauden aikana. Ravinnekuormituksen suuruus ja sen jakautuminen talvisäilytyskaudelle on suorassa yhteydessä kalojen ruokintaan. Suurin osa kuormituksesta muodostuu syyskauden ja alkutalven aikana. Talvisäilytyskauden lopulla kuormitus on 80 % vähäisempää kuin syksyllä sen ollessa suurimmillaan. Alla on esimerkki kuormituksen muodostumisesta talvisäilytyskauden aikana tilanteessa, jossa syksy on lauha, ja kaloille syötettävä kokonaisrehumäärä on 15 000 kg talvikauden aikana. Kokonaisfosfori, kg/d Kokonaistyppi, kg/d Lokakuu 0,27 2,65 Marraskuu 0,69 6,83 Joulukuu 0,40 3,97 Tammikuu 0,13 1,32 Helmikuu 0,30 2,93 Maaliskuu 0,13 1,32 Huhtikuu 0,14 1,37 Kalojen verkkoallaskasvatukseen ei ole saatavilla vesiensuojelutekniikkaa, joten ympäristönsuojelua voidaan edistää verkkoallaskasvatuksessa BEP-periaatteen mukaisesti (Ympäristöministeriö 2013). Kalojen ruokinnassa käytetään automaattiruokintatekniikkaa ja ruokinnassa hyödynnetään uusimman teknologian mukaista valvontatekniikkaa. Laitteiden toimivuus tarkistetaan mahdollisuuksien mukaan päivittäin. Verkkokassien kunnosta ja kalojen hyvinvoinnista huolehditaan säännöllisesti. Kasvatuksessa noudatetaan ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä liittyen rehujen ravinnemääriin, rehukertoimen pienentämiseen, rehujen annosteluun sekä laitoksen ja kalojen hoitoon. Päästöjä rajoitetaan ensisijaisesti pyrkimällä mahdollisimman pieneen rehukertoimeen. Rehun yliannostelua vältetään ja ruokinnassa käytetään pölyttömiä rehuja. Ympäristösuojelua edistetään laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla. Kalojen käyttäytymistä, hyvinvointia ja aktiivisuutta seurataan säännöllisesti, jolloin myös ruokintamäärät ja -ajat voidaan suhteuttaa oikein. Allaskohtaisen, tietokoneohjatun rehunkäytön optimoinnin avulla ruokinta saadaan toteutettua tarkasti ja yliruokintaa ei tapahdu. Päivittäiset rehuannokset perustuvat kalamäärään ja veden lämpötilaan. Ruokinta tapahtuu altaaseen siten, että kalojen ruokailu tapahtuu ilman kovaa kilpailua, eikä rehua pääse ajautumaan verkkojen läpi altaan ulkopuolelle.

9 Rehukerrointa saadaan ulkomerellä laskettua parempien kasvatusolosuhteiden ansiosta. Ulkomeriolosuhteet ovat kalojen kannalta vähemmän stressaavat, jolloin elintoimintoihin ja uimiseen kohdennettava energiamäärä on pienempi ja suurempi osa tästä on käytettävissä kasvuun. Kalankasvatuksessa ei hyödynnetä melurasitetta aiheuttavia laitteita, kuten ilmastimia. Vähäistä melua syntyy lähinnä huoltoajossa kasvatusalueelle, joita tehdään kasvatuskaudella 1-2 kertaa päivässä. Ruokintalautan hankinnan jälkeen ruokintamatkojen määrä tulee vähentymään. Runsaimmillaan liikenne on kasvatuskauden alku- ja loppupuolella kun altaita siirretään talvisäilytys- ja kasvatusalueen välillä. Siirto tapahtuu hitaasti, jotta altaassa olevat kalat eivät kärsi siirron takia. Tämän vuoksi altaita pystytään siirtämään vain yksi päivässä. Siirto tapahtuu työveneillä. Vähäistä melurasitetta voi syntyä laitokselle tulevasta ja lähtevästä rekkaliikenteestä. Kaloja kuljetetaan Iso-Lampoorin huoltotukikohdasta KalaValtanen Oy:n Porin kalanjalostamolle perattavaksi ja jatkojalostettavaksi rekoilla kasvatuskaudella noin 4 kertaa viikossa ja talvisäilytyskaudella noin 3 kertaa viikossa koko talvisäilytyskauden ajan. Rehua tuodaan laitokselle noin viidesti kuukaudessa rekka-autolla. Huoltotukikohdassa käytetään traktoria sekä kuormaajaa/trukkia lastaus- ja purkutöihin sekä muihin raskaisiin siirtotöihin. Kalankasvatustoiminnasta johtuvat hajuhaitat liittyvät kalan voimakkaaseen ominaishajuun, joka saattaa levitä ympäristöön tuulen mukana. Hakemuksen mukaisen laitoksen suunnitellun sijaintialueen lähistöllä ei kuitenkaan ole kiinteistöjä, joille hajuhaitat voisivat muodostaa haittaa. Tuoreen ja elävän kalan käsittelyssä ja siirtelyssä ympäristöön leviävän hajun määrä on vähäisempi. Sen sijaan pilaantuvassa kalassa tai kalajätteessä on erityisen voimakas haju, joka ympäristössä koetaan helposti haittana. Pilaantuvaa kalaa tai kalajätettä ei kuitenkaan laitoksen yhteyteen pääse syntymään, sillä kuolleet kalat poistetaan verkkosäkeistä ennen kuin haittoja ehtii syntyä. Kalankasvatuslaitokselta muodostuu ruokinnasta ja kaloista peräisin olevaan orgaanista rasvaa tai öljyä, joka voi kulkeutua ympäristöön sopivissa olosuhteissa. Käytännössä rasvakalvo ei kuitenkaan pääse leviämään esimerkiksi uloimpien saarien ja luotojen rannoille. Asiaa on käsitelty laajemmin kappaleessa 8.3 sekä hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa (Sweco 2017). 7.6 Jätteet Kasvatuksen aikana kuolleet kalat kerätään talteen mahdollisimman nopeasti ja niiden säilytys tapahtuu kalankasvatusalueella sijaitsevassa kelluvassa umpisäiliössä. Säiliö tyhjennetään tarpeen mukaan ja sisältö toimitetaan biojätteen keräykseen. Kalojen kuolleisuus vaihtelee 1-2 % välillä saavutetusta lisäkasvusta, joten vuosittain kuollutta kalaa kertyy noin 9000 18000 kg vuodessa. Mikäli kuolleisuutta havaitaan normaalia enemmän, kalat tutkitaan laboratoriossa tautiepäilysten varalta. Kalataudit voivat aiheuttaa tuhoa ensisijaisesti laitoksen tuotannolle. Lääkerehua käytetään eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan tarvittaessa. Kalankasvatuksessa kalojen ruokinnassa syntyvät tyhjät pakkaustuotteet toimitetaan energiajätteeksi. Jätteiden säilytys tapahtuu Iso-Lampoorin huoltoyksikössä ja kuljetuksesta huolehtii paikallinen jätehuoltoyrittäjä. Toiminnassa ei synny vaarallisia jätteitä.

8. YMPÄRISTÖN TILA JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN 8.1 Merialue 10 Hakemuksen mukainen toiminta on suunniteltu sijoittuvan Eurajoen edustan ulkomerialueelle, jossa vallitsee Selkämerelle tyypilliset ulkomeriolosuhteet. Vesisyvyyttä kasvatusalueen lähiympäristössä on 13 19 metriä ja veden vaihtuvuus on avoimuuden ansiosta tehokasta. Lähimpiin saariin on etäisyyttä 2-4 km. Lähimmät saaret ovat asumattomia luotoja. Alueen etäisyys rannikosta on noin 10 kilometriä. Eurajoen ja entisen Luvian kunnan edustan merialue koostuu varsin kapeasta saaristovyöhykkeestä, jossa vesisyvyyttä on suurella osalla aluetta 5 metriä tai vähemmän. Ulkosaaristo on sisäsaaristoa syvempää ja avoimempaa merialuetta. Ulkomeri alkaa jo 10 km etäisyydellä rannikosta. Toisaalta vesisyvyys kasvaa hitaasti ulkomerta kohti ja 20 metrin syvyys saavutetaan vasta noin 10 20 kilometrin etäisyydellä rannikosta. Selkämeri käsittää Pohjanlahdella Ahvenanmaan/Saaristomeren ja Merenkurkun välisen merialueen. Saaristomeren rajalla alue on saaristoista ja kallioista, pohjoisempana esiintyy myös hiekkasärkkiä ja matalia sedimenttipohjia, ja myös ihmisen voimakkaan vaikutuksen alaisia alueita, kuten Kokemäenjoen suisto. Suuri osa Selkämerta on hyvin altis avomereltä puhaltaville tuulille. Vedenlaatu on Selkämerellä jonkun verran parempi kuin Saaristomerellä ja Suomenlahdella ja olosuhteet luontoarvojen säilymiselle ovat monin paikoin hyvät. Selkämeren eliöstö on samankaltainen kuin Saaristomerellä. Rakkolevää (Fucus spp.) tavataan koko Selkämeren alueella ja meriajokaskin esiintyy Selkämeren eteläosissa. Selkämeren ulkomerialueen veden vuotuinen keskilämpötila on suhteellisen matala (Wijnbladh ym. 2008). Talvella jääpeitteinen ajanjakso on lyhyt (Kirkkala & Oravainen 2005). Veden kerrostuneisuus ei ole yhtä voimakasta kuin eteläisemmällä Itämeren alueella, sillä Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä olevat kynnysalueet estävät suolapitoisempien vesien kulkeutumista Selkämeren puolelle (Vehviläinen 2005). Koska vesipatsaan suolaisuuserot ovat vähäiset, koko vesipatsas sekoittuu tehokkaasti ja saa happitäydennystä ilmakehästä. Suolapitoisuus kasvaa nopeasti ulkomerta kohti makeiden jokivesien vaikutuksen vähentyessä. Veden ravinnepitoisuudet ovat rannikkovesiä matalampia ja vesi on kirkkaampaa. Selkämeren alueella esiintyvä meriveden resultanttivirtaama kulkee rannikon suuntaisesti pohjoiseen. Nopeus voi vaihdella paljon ja virtaussuunta voi kääntyä ajoittain päinvastaiseksi. Vedenkorkeudet vaihtelevat korkeusjärjestelmässä N2000 seuraavasti: - ylävesi HW N2000 + 143 cm - keskiylävesi MHW N2000 + 120 cm - keskivesi MW N2000 + 30 cm - keskialivesi MNW N2000-38 cm - alivesi NW N2000-90 cm Vedenkorkeustiedot perustuvat Rauman mareografin tietoihin vuosilta 1933 2014.

11 Suunnitellun kalankasvatusalueen päävirtaussuunta on aina rannikon suuntaisesti kohti etelää tai pohjoista (liite 9). Kasvatusalueelle tehdyn virtausmallinnuksen perusteella pintavirtausnopeus on noin 10 cm/s ja syvemmällä noin 8 cm/s. Veden vaihtuvuus on siten tehokasta ja hankkeen mukaisesta toiminnasta aiheutuva kuormitus laimentuu alueella tehokkaasti. Etelän-lounaan puoleisilla tuulilla virtaussuunta on koko vesimassassa pohjoiseen. Syvemmällä virtaus noudattaa syvyyskäyriä ja kääntyy kasvatusalueen pohjoispuolella luoteeseen. Eri syvyyskerrosten virtausnopeudet eivät juuri poikkea toisistaan. Pohjois-luoteistuulilla pintavirtauksen suunta on kohti etelää, mutta syvemmällä kulkeva virtaus on päinvastainen kauempana rannikosta. Lähempänä 10 m syvyyskäyrää ja rannikkoa syvempi virtaus kääntyy kohti itää ja lopulta etelää. Syvempien vesikerrosten virtausnopeus on pintavirtausta pienempi. 8.2 Kuormitus Kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ei sijaitse pistekuormittajia. Eurajoelta ja Lapinjoelta tulevan kuormituksen vaikutus saattaa ajoittain näkyä myös suunnitellulla kasvatusalueella saakka. Eurajoen suisto sijaitsee Luvian merialueen eteläpuolella ja sen suistoalueelle laskee myös Lapinjoki. Suurimpia Luvian edustalle laskevia uomia ovat Laupjärvenoja ja Harjajuopa. Peltovaltaisten alueiden läpi kulkeva Harjajuopa laskee mereen talvisäilytysalueen pohjoispuolella. Harjajuopaan johdettiin vuoteen 2009 asti Luvian kunnan jätevedet, jotka nykyisin johdetaan Porin Luotsinmäen puhdistamolle. Laupjärvenoja laskee Iso-Lampoorin niemestä katsottuna hieman pohjoisempaan Luvian edustalle Laitakarinlahteen. Lisäksi Eurajoen ja entisen Luvian kunnan edustan merialueelle laskee lukuisia pienempiä uomia tuoden mukanaan hajakuormitusta rannikolta, jonka ensisijainen vaikutusalue on saariston sisäosat. Vuosina 2005 2014 Eurajoen ja entisen Luvian kunnan edustan merialueelle laskevien pienempien uomien yhteenlaskettu typpikuormitus oli keskimäärin 95,5 t/a ja fosforikuormitus keskimäärin 3,97 t/v (WSFS-vesistömallijärjestelmän VEMALA-kuormitusosuus, malliversio 1). Eurajoelta ja Lapinjoelta tuleva kuormitus oli vuosina 2005 2015 typen osalta keskimäärin 966 t/a ja fosforin osalta 32 t/a. Kokemäenjoelta tuleva kuormitus oli vuosina 2005 2015 typen osalta 10148 t/a ja fosforin osalta 386 t/a Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailun mukaan Kokemäenjoen vaikutus ei kuitenkaan ulotu Luvian edustan merialueelle saakka (mm. Alajoki 2017). Luvian edustan saaristoaluetta kuormittaa myös kalankasvatus, joka on kuitenkin 2000-luvulla vähentynyt voimakkaasti 1980- ja 1990-luvun tasosta. Vuosina 2010 2017 kalankasvatuksessa (sis. talvisäilytykseni) muodostunut typpikuormitus oli keskimäärin 5,3 t/a ja fosforikuormitus keskimäärin 0,67 t/a (Alajoki 2015). Vuosina 1988 1999 kalankasvatuksessa muodostunut kuormitus oli typen osalta 16 t/a ja fosforin osalta 2,1 t/a, eli kuormituksessa on tapahtunut huomattava vähentyminen. Kalankasvatuksen kuormituksen vesistövaikutukset ovat tarkkailujen perusteella varsin vähäisiä ja ne eivät ulotu ulkomerelle (mm. Alajoki 2015). Olkiluodon ydinvoimalan jäähdytysvesistä muodostuu lämpökuormitusta Eurajoen ja Luvian edustan merialueelle, mutta niiden vaikutus kalankasvatus- ja talvisäilytysalueella on vähäistä. Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen toiminta nostaa Eurajoen ja Luvian edustan merialueelle kohdistuvaa ravinnekuormitusta fosforin osalta 10 % ja typen osalta 3,6 %. Talvisäilytys kohottaa Iso- Lampoorin edustalle tulevaa kuormitusta (sisältäen alueelle tulevan hajakuormituksen sekä KalaVal-

12 tanen Oy:n kalankasvatuksen ja talvisäilytyksen muodostaman kuormituksen) typen osalta 0,6 % ja fosforin osalta 1,3 %. Haettavan luvan mukainen talvisäilytys nostaa alueella nykyisin toimivien kalankasvatuslaitosten ja talvisäilytystoiminnan muodostamaa kuormitusta typen osalta 10 % ja fosforin osalta 8,4 %. Verrattuna tilanteeseen, jolloin kalankasvatusta harjoitettiin Luvian edustan eteläisen merialueen edustalla nykyistä enemmän, ja jolloin myös talvisäilytysalueella harjoitettiin kalankasvatusta, kuormitus olisi molempien ravinteiden osalta yli 60 % vähäisempää haettavan luvan mukaisesta talvisäilytystoiminnasta huolimatta. Alueen ja koko Selkämeren kuormitusta sekä hankkeen vaikutuksia siihen on käsitelty tarkemmin hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa (Sweco 2017). 8.3 Vesiympäristö Kasvatusalue Kalankasvatuksen suunnitellulla sijaintialueella ei suoriteta vesiympäristön tarkkailua. Kasvatusalueen ja sen lähiympäristön veden laatua selvitettiin aiemman havaintoaineiston puuttuessa vesinäytteenotoin kesän 2015 aikana sekä koetoimintaan liittyen kesän 2017 aikana. Näytteitä otettiin vuonna 2015 viideltä havaintopaikalta (Kuva 8.1) kerran kuukaudessa kesä-elokuun aikana. Vuonna 2017 näytteenotto toteutettiin alku- ja loppukesällä kymmeneltä havaintopaikalta, jotka sijaitsivat 50, 200 ja 500 m etäisyydellä kasvatusalueesta (Kuva 8.2). Kesän 2015 tuloksia on käsitelty tarkemmin hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa ja kesän 2017 tuloksista laaditaan erillinen raportti. Tässä yhteydessä tuloksia käsitellään tiivistetysti.

13 Kuva 8.1. Kesän 2015 esitarkkailun vesinäytteenottopisteiden sijainti. Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012, Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015.

14 Kuva 8.2. Koetoiminnan vesistövaikutusten tarkkailupisteet. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012, Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015) Kesällä 2015 toteutetun tutkimuksen tulokset osoittivat suunnitellun kasvatusalueen ja sen lähialueen vesien olevan kirkkaita ja vähäravinteisia (liite 13). Havaintoasemien välillä ei todettu merkittäviä eroja. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 7-20 µg/l, ollen kuitenkin pääasiassa alle 13 µg/l. Vain yksittäisellä havaintokerralla Iso-Pietarin saaren läheisyydessä sijaitsevalla asemalla V6 mitattiin 20 µg/l pitoisuus. Rehevyystasoa voidaan luonnehtia fosforitulosten perusteella karuksi. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä 200 280 µg/l. Korkein typpipitoisuus mitattiin eteläisimmältä havaintoasemalta V8. Ravinnepitoisuudet vastasivat keskimäärin sekä typen (242 µg/l) että fosforin (11,2 µg/l) osalta hyvää ekologista tilaa, ylittäen erinomaisen tilan raja-arvon (kok.p 11 µg/l, kok.n 230 µg/l,

15 Aroviita ym. 2012) etenkin fosforin osalta vain niukasti. Selvää trendiä ravinnetason kehittymisessä ei ollut kesän aikana todettavissa. Kohonneita ravinnepitoisuuksia ei todettu pohjallakaan, lukuun ottamatta yksittäistä havaintoa (33 µg/l) asemalla V6, jossa samanaikaisesti myös päällysvedessä mitattiin kohonnut pitoisuus. Kyseisellä havaintokerralla vesipatsas oli pinnasta pohjaan lähes tasalämpöinen, joten on mahdollista, että voimakas tuuli on sekoittanut fosforipitoista vettä alemmista vesikerroksista pintaan. Kyseisellä hetkellä vesi oli kirkasta. Myös levämäärä oli hyvin niukka, sillä klorofyllipitoisuus oli vain 1,3 µg/l. Sameus vaihteli kesän aikana kaikki asemat huomioiden välillä 0,53 1,6 FNU, eli vesi oli hyvin kirkasta. Suurimmat näkösyvyydet mitattiin kesäkuussa, jolloin näkösyvyys vaihteli välillä 5,8 7,2 m. Heinäkuussa näkösyvyys oli 4 m ja elokuussa 3,5 m. Ekologisessa luokittelussa näkösyvyys vastasi keskimäärin hyvää tilaa. Happitilanne oli pohjanläheisessä vedessä kaikilla asemilla ja kaikilla havaintokerroilla hyvä. Lämpötilan perusteella vesimassa kerrostui vain lievästi, etenkin matalimmilla asemilla V6 (kokonaissyvyys 13,8 15,5 m) ja V7 (kokonaissyvyys 10,5 12,7 m). Vuoden 2017 vedenlaatututkimuksissa pinnanläheisen veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli alkukesällä ennen koetoiminnan alkamista välillä 10 12 µg/l ja typpipitoisuus välillä 200 270 µg/l (liite 13). Pohjan lähellä pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin pinnassa. Vesi oli kirkasta (sameus 0,98 1,2 FNU) ja näkösyvyyttä riitti 3,9 m. Levämäärä oli vähäinen klorofyllipitoisuuden vaihdeltua välillä 2,2 2,8 µg/l. Happea riitti pohjalla hyvin. Loppukesällä pinnanläheisen veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 9 14 µg/l ja typpipitoisuus välillä 190 230 µg/l, eli erot asemien välillä olivat vähäisiä. Pohjan lähellä ei todettu pinnanläheiseen veteen nähden kohonneita pitoisuuksia ja happitilannekin oli hyvä. Koetoiminnan vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin ei todettu. Korkeimmat fosforipitoisuudet todettiin 200 m ja korkeimmat typpipitoisuudet 200 m ja 500 m etäisyydellä kasvatusalueesta. Vesi oli kuitenkin kasvatuslaitoksen lähiasemilla hieman sameampaa kuin kauempana sijaitsevilla pisteillä. Sameus vaihteli 50 m etäisyydellä laitoksesta välillä 4,4 11 FNU, 200 m etäisyydellä välillä 2,7 4,5 FNU ja 500 m etäisyydellä välillä 2,9 3,2 FNU. Pohjan lähellä ei todettu pintaan nähden kohonneita sameusarvoja. Sameuden ohella myös levämäärä oli runsastunut alkukesästä klorofyllipitoisuuden vaihdeltua välillä 3,5 4,3 µg/l. Kasvatuslaitoksen läheisyydessä ei kuitenkaan todettu etäämmällä sijaitsevia asemia korkeampia pitoisuuksia. Kesän 2017 keskimääräinen ravinnetaso (kok.n 217 µg/l, kok.p 11 µg/l) vastasi erinomaista ekologista tilaa. Kesään 2015 nähden ravinnepitoisuudet olivat samaa tasoa tai jopa hieman alhaisempia. Hankkeelle tehdyn YVA-menettelyn yhteydessä hankkeelle tehtiin virtaus- ja kuormitusmallinnus hydrostaattisiin Navier-Stokesin yhtälöihin perustuvalla barokliinisella vesialueille soveltuvalla YVA Oy:n 3D-mallilla (liite 9). Mallinnus tehtiin hankevaihtoehdoille 1000 t ja 2000 t lisäkasvulle. Tässä yhteydessä keskitytään hankevaihtoehdon VE1/1000 t mukaisen kuormituksen mallinnustuloksiin. Laitoskoolla 1 000 t/v ravinnepitoisuuksien nousun todettiin olevan pinnanläheisessä vesikerroksessa keskimäärin suurimmillaan 0,1 µg/l ja suurimmillaan 1,58 µg/ l kokonaisfosforin osalta ja typen osalta keskimäärin suurimmillaan 2,07 µg/l ja suurimmillaan 35,47 µg/l tarkasteltaessa 2 km etäisyydellä kohdealueen keskipisteestä sijainneita aikasarjapisteitä. Maksimipitoisuuksia vastaavien tilanteiden esiintyminen oli kuitenkin harvinaista ja lyhytkestoista. Pitoisuuksien nousu oli keskiarvojen perusteella pintavedessä suurinta kasvatusalueen pohjois- ja eteläpuolella. Maksimipitoisuuksien esiinty- 5 km

16 minen on mallinnuksen mukaan tuulen nopeudesta ja suunnasta riippuvaista. Suurimmat pitoisuudet todettiin kasvatusalueen pohjoispuolella, 2 km etäisyydellä sijaitsevalla aikasarjapisteellä tuulen nopeudella 12-14m/s suunnalla 240 270 astetta. Kasvatusalueen eteläpuolella suurin pitoisuusnousu todettiin tuulen nopeudella 10 12 m/s ja suunnalla 30 60 astetta. Pohjanläheisissä vesikerroksissa pitoisuuksien kohoaminen oli vähäisempää kuin pintavedessä. Kokonaisfosforipitoisuuden kohoamisen keskiarvo oli korkeimmillaan (0,07 µg/l) laitoksen kaakkoispuolella ja maksimiarvo (0,80 µg/l) todettiin laitoksen luoteispuolella. Myös typpipitoisuuden kohoaminen oli keskimäärin (0,76 µg/l) suurinta laitoksen kaakkoispuolella. Maksimiarvo (14,74 µg/l) todettiin fosforipitoisuuden tapaan laitoksen luoteispuolella. Pitoisuuksien kohoamista tarkasteltiin mallinnuksessa myös välivedessä (3-5 m), jossa se oli pääasiassa pienempää kuin pintavedessä, mutta suurempaa kuin pohjalla. Keskimäärin suurin ravinnepitoisuus (0,09 µg P/l, 1,58 µg N/l) todettiin laitoksen kaakkoispuolella kuten muissakin syvyyksissä. Maksimipitoisuus todettiin fosforin (1,62 µg/l) osalta laitoksen lounaispuolella ja typen (27,83 µg/l) osalta luoteispuolella. Lähempänä laitosta pitoisuuksien kohoaminen oli suurempaa, mutta pitoisuuden nousua tarkasteltiin tarkemmin ainoastaan 2 km etäisyydellä sijainneilla aikasarjapisteillä. Aivan laitoksen läheisyydessä pitoisuuden tarkka arviointi ei ole mahdollista johtuen mallin hilakoosta (100 m). Kun pitoisuusvaikutukset suhteutetaan ennakkotarkkailussa (v. 2015 tuloksiin nähden) todettuun päällysveden ravinnetasoon, hankevaihtoehdon VE1/1000 t mukainen maksimaalinen pitoisuuskohoaminen tarkoittaa kokonaisfosforipitoisuuden nousua pinnanläheisessä vedessä keskimäärin 11 µg/ l pitoisuudesta maksimissaan 12,6 µg/ l pitoisuuteen. Kokonaistypen osalta pitoisuuden kohoaminen tarkoittaa muutosta keskimäärin 240 µg/ l pitoisuudesta maksimissaan 275 µg/ l pitoisuuteen. Kun tarkastelussa huomioidaan kokonaisfosforin ja kokonaistypen määritysraja-arvot, jotka ovat kokonaisfosforin osalta noin 1,5 µg/ l ja kokonaistypen osalta noin 15 µg/ l, havaitaan, että pitoisuusvaikutukset ovat mallin avulla arvioiden useimmiten niin vähäisiä, ettei niitä pystytä mittaamaan luotettavasti edes laboratoriomenetelmillä. Mallissa arvioitujen keskipitoisuuskenttien avulla arvioitiin myös vaikutusten laajuutta ja kuormituksen kulkeutumissuuntia. Suurimmat fosforipitoisuudet todettiin laitoksen ympärillä 0,02 0,07 km 2 kokoisella alueella. Laajimmillaan vaikutus ulottui fosforipitoisuuden osalta 3,9 km 2 kokoiselle alueelle. Suurimmat kokonaistyppipitoisuudet todettiin laitoksen ympärillä 0,08-0,13 km 2 kokoisella alueella. Laajimmillaan laitoksen typpipitoisuutta kohottava vaikutus ulottui 27,5 km 2 kokoiselle alueelle. Ravinteiden kulkeutumissuunta oli pintakerroksen osalta tuulen suunnasta ja virtauksista riippuen pääasiassa pohjoiseen tai etelään ja lounaaseen rannikon muotoa seuraten. Syvyydellä 3-5 m ja 9-11 m kulkeutuminen suuntautuu pohjois-koilliseen ja etelä-luoteeseen kuitenkin siten, että isompi osa kuormituksesta kulkeutuu pohjois-koilliseen. Eteläsuuntaisten tuulten ollessa alueella yleisempiä, kuormitus kulkeutuu kaikissa tarkastelluissa vesikerroksissa useammin pohjoiseen, mutta sekoittuu suurempaan vesimäärään kuin päinvastaisessa tilanteessa. Haettavan luvan mukaisen toiminnan aiheuttama kuormitus on kokonaisfosforin osalta 18,9 % ja kokonaistypen osalta 2,9 % vähäisempää kuin YVA-selostuksen hankevaihtoehdon VE1 mukainen kuormitus. Kuormituksen vedenlaatuvaikutusten ja vaikutusalueen laajuuden voidaan olettaa pienenevän samassa suhteessa.

17 Virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella ravinnekuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden ansiosta nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan jäävän lieviksi, kun huomioidaan, että haettavan luvan mukaisesta toiminnasta muodostuu vähemmän kuormitusta kuin virtaus- ja kuormitusmallinnuksen mukaisilla hankevaihtoehdoilla. Rehevöittävän vaikutuksen arvioidaan olevan mahdollisia aivan laitoksen lähialueella. Tätä kauempana levätuotannon lisääntyminen ei mallinnuksen tuloksiin vedoten ole niin voimakasta, että se lisäisi oleellisesti sedimentaatiota. Kasvatuslaitoksen kohdalla ja sen lähialueella mahdollisesti kasvava sedimentaatio puolestaan voi lisätä hapenkulutusta pohjalla hajotustoiminnan kiihtymisen kautta ja voi teoriassa vaikuttaa pohjan happiolosuhteisiin. Erinomaiset virtausolosuhteet kuitenkin kompensoivat tilannetta ja turvaavat hapen riittävyyden. Kalankasvatuslaitokselta kulkeutuu ruokinnasta ja kaloista peräisin olevaan orgaanista rasvaa tai öljyä käytännössä veden pinnalla tuulen ja virtaamien määräämään suuntaan ja voi rantautua mikäli rantaviiva osuu kulkureitille. Kulkeutumisen sijaan rasva voi myös sekoittua veteen. Rasvan kulkeutumisen tarkasteluksi tehtiin myös ravinnekuormituksen tarkasteluun tehtyä mallinnusta vastaava mallitarkastelu (liite 10). Käytetyillä kuormituksilla (1000 t ja 2000 t) rasvakalvon muodostuminen ja kulkeutuminen rantaan tarkastellulta kuormituspisteeltä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Tarkastelussa käytetyillä sääolosuhteilla lasketut hetkelliset pitoisuudet jäivät alle puoleen rasvakalvon esiintymiseen tarvittavasta pitoisuudesta (1 mg/l) kohtuullisen suurilla varmuuskertoimilla arvioituna. Todennäköisimmät kulkeutumissuunnat rasvalle olivat etelä ja pohjoinen. Mallilaskenta ei käytännössä kertaakaan aikavälillä 1.6 1.10.2010 kuljettanut rasvakalvoa kasvatuspaikalta itään rannikolle asti. Tämä johtunee siitä, että tilanteessa, jossa tuulen suunta on avomereltä rannikolle, mutta tuulen nopeus heikkoa, ei tuulen aiheuttama virtaus riitä kääntämään pintavirtausta riittävästi rannikolle päin. Jos taas tuuli on riittävän voimakas kääntämään virtauksen, lisää se samalla myös sekoittumista niin, että rasvakalvon esiintyminen ei ole enää todennäköistä. Talvisäilytysalue Iso-Lampoorin edustan veden laatua tarkkaillaan Luvian edustan kalankasvatukseen liittyen (liite 12). Iso-Lampoorin edustalla ei enää harjoiteta kalankasvatusta, mutta alueella sijaitsee KalaValtanen Oy:n talvisäilytysaltaat kasvatusajan ulkopuolella. Viimeksi kalankasvatusta Iso-Lampoorin alueella on harjoitettu vuonna 2001. Iso-Lampoorin edustan veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1989. Nykyisillä asemilla K1 ja P9B (Kuva 8.3) tarkkailua on toteutettu vuosista 2001 ja 2003 alkaen. Iso- Lampoorin niemen edustalla sijaitsevan aseman K1 veden laatua on seurattu viime vuosina joka kolmas vuosi kaksi kertaa kesässä 0-2 m tai 1 m syvyydeltä. Vesisyvyyttä asemalla on noin 2,5-3 m. Praminkarin länsipuolella noin 300 m etäisyydellä Iso-Lampoorin niemestä sijaitsevan aseman P9 veden laatua on seurattu vuosittain aikana 1989 2001 2-3 kertaa kesässä 0-2 tai 1 m syvyydeltä. Vuodesta 2003 lähtien aseman P9 tarkkailun korvasi asema P9B, jolta näytteitä on otettu viime vuosina joka kolmas vuosi kaksi kertaa kesässä. Vesisyvyyttä alueella on 2-3 m.

18 Kuva 8.3. Iso-Lampoorin edustan tarkkailuasemien sijainti. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012) Matalat sisäsaariston alueet ovat luontaisesti rehevämpiä kuin ulkosaaristo. Matalilla alueilla pohjasedimentin sekoittuminen veteen kohottaa fosforipitoisuutta ja samalla vähentää näkösyvyyttä. Pohjasedimentin sekoittumisen aiheuttama samentuminen ja ravinnetason kohoaminen voi aiheuttaa välillisesti myös klorofyllipitoisuuden kasvua, sillä mitä enemmän vedessä on fosforia, sitä suurempaa levätuotanto voi olla. Levätuotannon tasoon vaikuttaa fosforipitoisuuden ohella myös esimerkiksi sääolosuhteet ja eläinplanktonin laidunnus, joten klorofyllipitoisuus ei välttämättä kulje aina käsi kädessä fosforipitoisuuden kanssa.

19 Iso-Lampoorin niemen edustan aseman K1 (Kuva 8.3) fosforipitoisuudessa on ollut havaittavissa laskeva trendi ja aivan viime vuosina pitoisuudet ovat olleet selvästi alhaisempia kuin esim. 2000-luvun alussa, jolloin fosforipitoisuus oli ekologisen tilan luokkarajojen perusteella tyydyttävällä tasolla (ka 2001 2004 23 µg/l, 2008 2017 16 µg/l) (kuva 8.4). Nykyisin pitoisuudet vastaavat hyvää fysikaaliskemiallista tilaa. Klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevyydessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Klorofyllipitoisuus on ollut vuosina 2001 2017 keskimäärin 3,4 µg/l, vastaten tyydyttävää ekologista tilaa. Myös näkösyvyys on pysynyt samalla tasolla vaihdellen pääasiassa välillä 1-2 m. Kok.P, µg/l 35 30 25 20 15 10 5 0 30.7.2001 13.8.2001 29.7.2002 12.8.2002 26.8.2002 28.7.2003 11.8.2003 7.7.2004 26.7.2004 9.8.2004 7.8.2006 21.8.2006 28.7.2008 18.8.2008 2.8.2011 16.8.2011 28.7.2014 11.8.2014 25.8.2016 31.8.2017 Kuva 8.4. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla K1 vuosina 2001 2017. Näytesyvyys vaihtui 0-2 metristä 1 metriin vuonna 2011. Aseman P9B fosforipitoisuus on ollut 2000- ja 2010-luvuilla keskimäärin 15 µg/l. Asemaan K1 nähden pitoisuudet ovat hieman alhaisempia. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat 1990 2000 lukujen taitteessa, jonka jälkeen pitoisuudet ovat tasaisesti laskeneet. Vuosina 1998 2001 (as. P9) fosforipitoisuus oli keskimäärin 23 µg/l, kun se vuosina 2008 2017 oli keskimäärin 14,6 µg/l (as. P9B). Ekologiseen luokitteluun liittyvän fysikaalis-kemiallisen tilan luokkarajoja käyttäen lasku vastaa muutosta tyydyttävästä tilasta hyvään. Toisaalta viime vuosien harva (3 vuoden välein) näytteenotto lisää epävarmuutta, eikä välttämättä mahdollista oikean kuvan muodostamista alueen veden laadusta. Klorofyllipitoisuus on ollut koko aineiston (2000 2017) perusteella keskimäärin 2,8 µg/l ja vaihteluväli 1,7 4,3 µg/l, vastaten keskimäärin tyydyttävää ekologista tilaa, ollen kuitenkin hyvin lähellä hyvää tilaa. Asemaan K1 nähden myös klorofyllin määrä on ollut keskimäärin hieman alhaisempi. Selvää muutossuuntaa ei klorofyllipitoisuuksissa ole havaittavissa. Näkösyvyys on vaihdellut asemalla P9B vuosina 2008 2017 välillä 1,4 3,2 m. 2000-luvulla näkösyvyydessä on ollut havaittavissa loiva nouseva trendi. Asemaan K1 nähden vesi on hieman kirkkaampaa.

20 Kok.P, µg/l 35 30 25 P9 P9B 20 15 10 5 0 14.9.1989 10.8.1990 23.8.1990 1.8.1991 15.8.1991 30.7.1992 13.8.1992 5.8.1993 19.8.1993 4.8.1994 18.8.1994 1.9.1994 3.8.1995 17.8.1995 1.8.1996 15.8.1996 31.7.1997 14.8.1997 30.7.1998 13.8.1998 5.8.1999 19.8.1999 27.7.2000 10.8.2000 24.8.2000 30.7.2001 13.8.2001 28.7.2003 11.8.2003 26.7.2004 9.8.2004 7.8.2006 21.8.2006 28.7.2008 18.8.2008 2.8.2011 16.8.2011 28.7.2014 11.8.2014 25.8.2016 31.8.2017 Kuva 8.5. Kokonaisfosforipitoisuus asemilla P9 ja P9B vuosina 1989 2017. Näytesyvyys vaihtui 0-2 metristä 1 metriin vuonna 2011. Näkös, m P9 P9B 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 18.8.1994 1.9.1994 3.8.1995 17.8.1995 31.8.1995 1.8.1996 15.8.1996 29.8.1996 31.7.1997 14.8.1997 28.8.1997 30.7.1998 13.8.1998 31.8.1998 5.8.1999 19.8.1999 2.9.1999 27.7.2000 10.8.2000 24.8.2000 30.7.2001 13.8.2001 27.8.2001 28.7.2003 11.8.2003 26.7.2004 9.8.2004 7.8.2006 21.8.2006 28.7.2008 18.8.2008 2.8.2011 16.8.2011 28.7.2014 11.8.2014 11.8.2014 25.8.2016 31.8.2017 Kuva 8.6. Näkösyvyys asemilla P9 ja P9B vuosina 1994 2017. Talvisäilytystoiminnan vaikutukset ovat huomattavasti lievempiä kuin varsinaisen kasvatustoiminnan vaikutuksiin, sillä talvisäilytyksessä syntyvä ravinnekuormitus on kasvatustoimintaan verrattuna vähäistä ja painottuu perustuotantokauden ulkopuolelle. Kalojen ruokinta vähentyy huomattavasti kevättalvella ennen perustuotannon käynnistymistä ja keväällä se loppuu kokonaan. Perustuotannon käynnistymisen aikaan kalat siirretään kasvatusalueelle. Talvisäilytysalueella muodostuvan ravinnekuormituksen leviämistä ja vaikutusaluetta arvioitiin virtaus- ja kuormitusmallinnuksen avulla samaan tapaan kuin kasvatusalueella (liite 11). Mallinnuksessa huomioitiin samalla alueella toimivan KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus. Mallinnuksen tulosten perusteella ravinnekuormituksen vaikutukset ovat voimakkaimmillaan talvisäi- 2 km

21 lytysalueella, mutta jo 500 m etäisyydellä kuormitus laimenee tehokkaasti ja näin ollen sen vedenlaatuvaikutukset vähenevät. Mallinnuksessa todettiin, että kasvatusalueen ja sen lähiympäristön veden vaihtuvuus on jääpeitteisenäkin aikana riittävää pitämään talvisäilytyksen aiheuttaman pitoisuusnousun kuukausikeskiarvon 500 m säteen ulkopuolella kuormituspaikasta kokonaisfosforin osalta alle 1 µg/l tasolla ja typen osalta alle 20 µg/l tasolla. Päivittäiset kokonaisfosforipitoisuudet kohosivat suurimmillaan pääasiassa alle 2 µg/l ja typpipitoisuudet pääasiassa alle 50 µg/l 800 m etäisyydellä talvisäilytysaltaista sijainneilla aikasarjapisteillä. Tämä tarkoittaa fosforipitoisuuden kohoamista nykytason 16 µg/ l pitoisuudesta maksimissaan tasoon noin 18 µg/ l ja typpipitoisuuden kohoamista nykytason 250 µg/ l pitoisuudesta maksimissaan tasoon noin 300 µg/ l. Keskimääräiset pitoisuusvaikutukset jäivät niin pieniksi, ettei niitä pystytä mittaamaan luotettavasti edes laboratorioanalyysein. Enimmäispitoisuuksien esiintyminen on mallinnuksen perusteella lyhytkestoista ja jääpeitteisen ajan pituudesta riippuvaista. Jääpeitteisen ajan pidentyessä myös korkeampia pitoisuuksia esiintyy todennäköisemmin. Vaikutukset voimistuvat jääpeitteisen kauden aikana ja ovat voimakkaimmillaan ennen jäiden lähtöä. Vapaan veden aikaan puolestaan virtaus ja samalla laimenemisolosuhteet paranevat ja vaikutukset jäävät vähäisemmiksi. Talvisäilytysalueen kuormitus kulkeutuu mallinnuksen tulosten mukaan pääasiassa rannikon suuntaisesti pohjoiseen tai etelään. Talvisäilytysalueen länsipuolella sijaitsevan veneväylän alueella on parempi virtaus, joten ravinnekuormitus laimenee täällä paremmin. Ravinnekuormitusta voi kertyä ajoittain sijoituspaikan välittömällä lähialueella oleviin virtauksen suhteen suojaisempiin lahdenpohjukoihin. Näihin kohdistuu kuitenkin kuormitusta myös valuma-alueelta, joista talvisäilytysalueen vaikutuksia on vaikea erotella. Haettavan luvan mukaisen talvisäilytyksen ravinnekuormituksen veden laatuun kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi perustuen mallinnuksen tuloksiin sekä kuormituksen vähäisyyteen suhteessa aiemmin alueella harjoitetussa kalankasvatustoiminnassa muodostuneeseen kuormitukseen. Lisäksi kun huomioidaan, että haettavan luvan mukaisessa talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus on kokonaisfosforin osalta 11,7 % ja kokonaistypen osalta 9,1 % vähäisempää kuin mallinnuksessa käytetty talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus, voidaan mm. ravinnepitoisuusvaikutusten arvioida jäävän samassa suhteessa vähäisemmiksi. Verrattaessa haettavan luvan mukaisen talvisäilytyksen sekä KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksen ja kalankasvatuksen ravinnekuormituksesta veden laatuun kohdistuvia yhteisvaikutuksia, arvioidaan niiden jäävän 2000-luvun alkua edeltäneeseen aikaan nähden selvästi vähäisemmiksi. Kuormitus ei tule yltämään tasolle, jolla se oli 2000-lukua edeltäneenä aikana, jolloin veden laatu oli Iso- Lampoorin edustalla heikoimmillaan. Näin ollen talvisäilytyksessä muodostuvasta kuormituksesta ei arvioida aiheutuvan 2000-luvun alkua vastaavia ravinnepitoisuuksia. Kasvatus- ja talvisäilytysalueen vaikutuksia vesiympäristöön on tarkasteltu laajemmin hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa (Sweco 2017) sekä mallinnusraporteissa (liitteet 9-11). 8.4 Kasviplankton Avomerellä ainoa tuottava eliöryhmä on kasviplankton. Perustuotannon taso vaihtelee kausittain voimakkaasti. Olkiluodon edustan merialueella tehtyjen tutkimusten mukaan voimakkainta kasvi-

22 planktontuotanto on tavallisesti keväällä piilevien ollessa yleisin lajiryhmä (mm. Turkki 2013). Tuotannon taso laskee loppukesää kohti ja lajisto monipuolistuu. Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista voidaan yleisesti todeta, että kasvatuksesta aiheutuva ravinnekuormitus voi aiheuttaa purkuvesistössä lievää rehevöitymistä, mikä voi näkyä limoittumisen ja leväkasvun lisääntymisenä verrattuna tilanteeseen, jossa kalankasvatusta alueella ei olisi. Järven ja merienkin rehevyystasoa voidaan arvioida kasviplanktonin kokonaisbiomassan avulla. Kasviplanktonin laskennallisen biomassan perusteella vedet voidaan jakaa Heinosen (1980) mukaan eri rehevyysluokkiin (Taulukko 8.1). Luokitus on ensisijaisesti makeille vesille tarkoitettu, mutta sitä sovelletaan myös merialueen rehevyystason arvioinnissa. Taulukko 8.1. Kasviplanktonin biomassan mukainen rehevyysluokittelu (Heinonen 1980). Luokka Biomassa mg/l Ultraoligotrofinen alle 0,20 Oligotrofinen (karu) 0,21 0,50 Alkava rehevöityminen 0,51 1,00 Mesotrofinen 1,01 2,50 Eutrofinen (rehevät vedet) 2,51 10,0 Hypereutrofinen (erittäin rehevät) yli 0,0 Kasvatusalue Suunnitellun kasvatusalueen kasviplanktonyhteisöä tutkittiin kesällä 2015. Tutkimuksen toteutti Zwerver Oy yhteistyössä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kanssa. Näytepaikkojen sijainti on merkitty kuvaan 8.5 tunnuksin N1 ja N2.

23 Kuva 8.7. Kasviplanktonnäytepisteiden sijainti. Kasvatusalue on merkitty kartalle violetilla värillä. Talvisäilytysalue ja näytepaikka V11 eivät liity tähän hankkeeseen. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012) Näytepisteen N1 -näytepaikan kasviplanktonbiomassat olivat alhaisia (Zwerver 2015). Lajisto kuvasti niukkaravinteista, fosforirajoitteista vettä. Levälajeja oli niukalti ja se koostui vain 50 60 taksonista (sis. kokoluokat). 3-5 lajia muodostivat yhdessä puolet biomassasta, joka myös kuvastaa melko matalaa diversiteettiä. Picoplanktonia (< 2 µm kokoiset taksonit) oli runsaasti, samoin molekulaarista typpeä hyväksi käyttäviä Aphanizomenon flos-aquae -sinileviä heinä-elokuussa. Tämän lajin ei ole todettu olevan myrkyllinen Itämeressä (Sivonen ym. 1989). Näytepisteen N2 kasviplankton antoi samoin kuvan niukkaravinteisesta näytepaikasta, jopa vähempiravinteisesta kuin N1. Näytepisteen biomassa oli alhainen kaikilla havaintokerroilla, joskin elokuussa biomassa kasvoi selvästi. Taksonien määrä vaihteli välillä 41 59 ollen vielä alhaisempi kuin pisteellä N1. Puolet biomassasta muodostui 3-6 taksonista eli lajirikkaus oli matala. Sinileviä oli hiukan vähemmän kuin pisteellä N1. Käytännössä hankkeen mukaisen kalankasvatustoiminnan myötä avomeren kasviplanktonin määrä voi lisääntyä laitoksen välittömällä lähialueella. Kasviplanktonin määrän lisääntymisen arvioidaan olevan voimakkainta kasvatuslaitoksen lähivaikutusalueella (<1 km etäisyydellä), mutta kauempana vaikutukset lieventyvät kuormituksen laimentuessa tehokkaasti. Laitoksen lähivaikutusalueen ulkopuolella ei arvioida syntyvän merkittäviä haitallisia vaikutuksia kasviplanktonin määrään tai lajistoon. Ranta-alueilla yksivuotiset rihmalevät voivat runsastua ja taannuttaa rakko- ja punalevä-esiintymiä. Hankkeen ravinnepitoisuuksia kohottava vaikutusalue ulottuu mallinnuksen (liite 9) perusteella lähimmille todetuille rakkolevästön kasvupaikoille sekä Natura-alueen reunaan, mutta ravinnepitoisuuksien nousu on hyvin lievää. Kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ei esiinny rakko- ja punaleville sopivia pohjia.

24 Olkiluodon kolmannen laitosyksikön aiheuttaman lämpökuorman vaikutus saattaa joissain olosuhteissa ulottua kasvatusalueelle (Teollisuuden Voima Oy 2008). Teoriassa kohonnut lämpötila yhdistettynä perustuotannolle tärkeimpien ravinteiden, typen ja fosforin kohonneisiin pitoisuuksiin mahdollistaa perustuotannon voimistumisen, mikä ulkomerellä voisi näkyä lähinnä levämäärän lisääntymisenä. Käytännössä lämpökuorman vaikutus on suunnitellulla kasvatusalueella ja sen lähivaikutusalueella jo niin vähäinen, että kuvatun kaltaisia haitallisia yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän. Talvisäilytysalue Luvian sisäsaariston puolella Vähäkallionkarin itäpuolella sijaitsevan näytepisteen V11 (Kuva 8.7) kasviplanktonlajistoa on tutkittu Luvian edustan kalankasvatuslaitosten tarkkailuun liittyen vuosina 2008, 2011 ja 2014. Asema sijaitsee noin 5 km suunnitellulta talvisäilytysalueelta luoteeseen. Vuonna 2014 havaintopaikan V11 kasviplanktonbiomassa (0,68 mg/m 3 ) kuvasti alkavaa rehevöitymistä (Alajoki 2015). Havaintoajankohdan klorofyllipitoisuus (4,1 µg/ l) vastasi lievästi rehevää vettä. Biomassa ja klorofyllipitoisuus olivat suurempia kuin kesällä 2008 ja 2011, jolloin molemmat vastasivat karun veden tasoa. Luvian merialueen Vähäkallionkarin havaintopaikan kasviplanktonlajiston valtaleväryhmänä vuonna 2014 olivat sinilevät, joiden osuus kokonaisbiomassasta oli jopa 64 % (Alajoki 2015). Valtalajeina sinilevien ryhmässä olivat Aphanizomenon- ja Anabaena-suvun sinilevälajit, jotka molemmat voivat muodostaa levämyrkkyjä tuottavia kantoja. Sinilevien biomassa oli selvästi suurempi kuin aiemmilla tarkkailukerroilla. Vuonna 2008 sinilevien biomassa oli melko suuri (26 %) suhteessa kokonaisbiomassaan, ja valtalajina olivat Aphanizomenon- ja Anabaena-suvun sinilevälajit myös silloin. Kasviplanktonin lajikoostumus ja biomassa kertovat kuitenkin ainoastaan Luvian edustan sisäsaariston tilanteesta. Karumpi ulkosaaristo ja etenkin ulkomerialue poikkeaa kasviplanktonlajiston ja biomassan suhteen voimakkaastikin sisäsaariston tilanteesta. Kalaa säilytetään talvisäilytysalueella ainoastaan perustuottajien kasvukauden ulkopuolella. Näin ollen merkittäviä suoria vaikutuksia perustuottajiin ei talvisäilytystoiminnasta arvioida syntyvän. Keväällä kalojen siirron jälkeen alueelle jäävät ravinteet ovat kuitenkin alkavan perustuotannon käytössä, kunnes pitoisuudet laimenevat, ravinteet sedimentoituvat pohjalle tai ne kulutetaan loppuun. Esimerkiksi piilevät ovat tyypillisesti runsaimmillaan keväällä pian jäiden lähdön jälkeen ja tämä on todennäköisin leväryhmä, joka voi hyötyä talvisäilytysalueella olevista ravinteista talvisäilytyskauden lopussa. Ns. piilevämaksimi voi voimistua talvisäilytysalueella, mutta vaikutuksia saadaan lievennettyä ruokinnan vähentämisen ja lopulta lopettamisen kautta sekä siirtämällä kalat kasvatusalueelle olosuhteista riippuen mahdollisimman aikaisin. Kalojen ruokinta lopetetaan ennen kalojen siirtoa kalaterveydellisistä syistä, jotta ne kestäisivät siirron mahdollisimman terveinä. Kevään levälajisto kuluttaa alueelle jääneet ravinteet todennäköisesti nopeasti, jolloin niiden vaikutus jää hetkittäiseksi. Lisäksi talvisäilytyksestä alueelle jäävien ravinteiden mahdollisia vaikutuksia on hyvin vaikea erotella Iso-Lampoorin edustalle mantereelta tulevan hajakuormituksen vaikutuksista. Epäsuoria vaikutuksia voi muodostua perustuottajien kasvukaudella ravinteiden vapautuessa talviaikana pohjalle sedimentoituneen aineksen resuspensiossa. Vaikutuksia on kuitenkin erittäin vaikea eritellä muusta alueelle tulevasta, pohjalle sedimentoituvasta kuormituksesta. Sedimentistä resuspension kautta vapautuvien, talvisäilytysalueen toiminnasta peräisin olevien ravinteiden määrän

25 arvioidaan olevan häviävän pieni verrattuna muuhun alueelle tulevaan ravinnekuormitukseen, joten merkittäviä yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kasvatus- ja talvisäilytysalueen kasviplanktontuloksia ja hankkeen vaikutuksia kasviplanktoniin on käsitelty laajemmin hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa (Sweco 2017). 8.5 Perifyton Perifytonin määrälle ei ole virallista luokittelua. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että luonnontilaisilla vesialueilla limoittuminen on vähäistä ja perifytontulos jää merialueilla tällöin alle tason 1,0 mg/m 2. Kohtalaisen alhaisena voidaan pitää vielä tasoa 1-3 mg/m 2. Edellistä selvempänä limoittumista voidaan pitää, kun tulos ylittää 3 mg/m 2. Tulokseen vaikuttaa ravinnetason lisäksi mm. tuulen nopeus ja suunta. Kasvatusalue Suunnitellulla kasvatusalueella ei ole toteutettu päällyslevä, eli perifytontarkkailuja. Lähimmät tarkkailut on suoritettu Luvian saaristossa, Luvian edustan merialueen kalankasvatuslaitosten tarkkailuun liittyen (Alajoki 2015). Alueen tulokset eivät ole sovellettavissa ulkomerialueeseen, sillä saaristossa ravinnetaso on ulkomerta korkeampi, jolloin myös perifytonkertymät voivat olla suurempia. Tässä yhteydessä kuitenkin tarkastellaan tarkkailun uloimpien asemien perifytonkertymiä, minkä avulla voidaan saada peruskäsitys alueen päällysleväkertymien suuruudesta. Luvian edustan merialueen kalalaitosten tarkkailun ulkosaaristossa sijaitsevilla asemilla perifytonkertymät ovat olleet vuoteen 2006 saakka käytössä olleella menetelmällä luokkaa 0,3-3,3 mg/m 2. Muutos tutkimusmenetelmässä vuonna 2008 (mm. inkubointiajan pituuden muutos sekä levymateriaalin vaihdos) vaikuttaa luonnollisesti näytteeseen kertyneeseen levän määrään, joten aiempaa luokitusta on mahdollista hyödyntää vain suuntaa-antavana. Menetelmämuutoksen jälkeen perifytonkertymät ovat olleet luokkaa 1,5 5,4 mg/m 2. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että limoittuminen on ollut Luvian edustan ulkosaaristossa vähäistä tai kohtalaista. Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueen perifytonkertymiä tarkkaillaan Luvian edustan kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailun yhteydessä. Tutkimus tehdään kaksi kertaa kalojen kasvatuskauden aikana heinä-elokuussa ja se toteutetaan kolmen vuoden välein. Päällyslevästötutkimuksen inkubointijakson pituus on vaihdellut tarkkailun aikana kahdesta kolmeen viikkoa. Talvisäilytysalueen tarkkailuasemat ovat K1 ja P9B (Kuva 8.3), eli samat kuin veden laadun tarkkailuasemat. Iso-Lampoorin edustalla asemilla P9B ja K1 tehtyjen perifytontarkkailujen perusteella limoittuminen on ollut keskimäärin hieman voimakkaampaa kuin tarkkailun uloimmilla asemilla, vaihdellen asemalla P9B välillä 0,24 10 mg/m 2 ja asemalla K1 välillä 0,67 2,6 mg/m 2. Limoittuminen on ollut ajoittain myös selvästi vähäisempää kuin ulommilla asemilla 2014 (Alajoki 2015).

26 8.6 Pohja- ja pohjaeläimistö Kasvatusalue Suunnitellun kalankasvatusaseman alueen pohjaeläimistön tilaa selvitettiin syksyllä 2015 (Iso-Tuisku 2016). Alueelta ei ole aiempia tietoja pohjaeläinyhteisöjen tilasta. Pohjien laatu vaihteli sorasta hiekkaiseen saveen ja näytteenottosyvyys 16 24 m välillä. Taksoniluvut olivat merialueen syvännealueille tavanomaiset (4-7) pohjaeläintiheyksien vaihdellessa 185 1168 yksilöä/m 2. Lajistossa esiintyi veden laadun suhteen vaateliaita lajeja mm. liejukatka Corophium volutator sekä erittäin herkäksi lajiksi luokiteltu valkokatka Monoporeia affinis. Tolerantit lajit amerikansukasmato (Marenzelleria sp.) sekä liejusimpukka (Macoma balthica) esiintyivät yhdessä liejukatkan kanssa jokaisella havaintoasemalla. BBI indeksin (Brackish Water Benthic Index) perusteella tutkittujen havaintoasemien pohjaeläinyhteisöjen tila luokittui hyvään ekologiseen tilaan. Rehevyysindeksi MI osoitti pohjien olevan rehevyydeltään keskimääräisiä. Myös VELMU-hankkeessa on kartoitettu alueen pohjaeläimistöä. Lähin pohjaeläinnäytteenottopaikka sijaitsee noin 2 km pohjoiseen suunnitellusta kalankasvatusasemasta. Kautsky-näytteenottimella sukeltamalla otetuista kovien pohjien litoraalinäytteistä (1 m, 3 m ja 4,5 m) havaittiin mm. leväkatkoja (Gammarus spp), sinisimpukoita (Mytilus trossilus), idänsydänsimpukoita (Cerastoderma glaucum), sukkulakotiloita (Hydrobia sp.) sekä leväsiiroja (Idotea sp.) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Velmu-kartoituksen videopisteillä noin 300 500 m kalankasvattamon itä- ja länsipuolella on havaittu mm. merirokkoa (Amphibalanus improvisus) sekä sinisimpukkaa (Velmu-karttapalvelu). Kalankasvatusaseman virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella rehevöittävä kuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden vuoksi nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan jäävän kokonaisuudessaan pieniksi. Pohjaeläimistöön kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia (pohjaeläimistön taantumista ja yhteisörakenteen muuttumista) voi esiintyä kalankasvatuslaitoksen kohdalla ja sen lähiympäristössä pohjakertymisen vuoksi, mutta vaikutukset arvioidaan vähäisiksi niiden rajoittuessa pienelle alueelle. Suurimmillaan vaikutukset ovat laitoksen kohdalla. Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueen lähialueella on suoritettu pohjaeläintarkkailua liittyen Luvian merialueen kalalaitosten velvoitetarkkailuun alkaen vuodesta 2005 (liite 12). Viimeisimmät tarkkailuraportit on vuodelta 2013 (Iso-Tuisku 2014) sekä 2016 (Väisänen/KVVY, julkaisematon luonnos). Suunnitellulle talvisäilytysalueelle lähimpänä sijaitsevat havaintoasemat 214a (noin 800 m) ja 214b (n.1,5 km), joiden pohjaeläimistö on koostunut lieju-/sedimenttipohjilla elävistä rehevyyttä ilmentävistä surviaissääsken (Chironomus sp.) toukista, tulokaslaji amerikansukasmadosta (Marenzelleria sp.) sekä liejukatkasta (Corophium volutator). Kyseisten havaintopisteiden alueen pohjien tila on pohjaeläimistön perusteella vaihdellut seurannan aikana tyydyttävästä erinomaiseen. Vertailualueet ovat olleet varsinaisen kuormitusalueen kanssa samaa tasoa tai jopa heikommassa ekologisessa tilassa seurannan aikana. Vuoden 2016 pohjaeläintarkkailun perusteella Iso-Lampooria lähimpänä sijainneiden havaintoasemien tila oli asemalla 214a tyydyttävä ja 214b hyvä. Yleisesti ottaen Luvian kalanviljelylaitosten tutkimusalueen pohjan laatuun ja sen vaihteluun vaikuttaa velvoitetarkkailun perusteella isoilta osin rannikolta tuleva hajakuormitus, eikä kalanviljelytoiminnan kuormitusvaikutuksia ole ollut osoitettavissa paikallisella tai alueellisella tasolla. Tutkimus-

27 alueen matalat ja saarista sokkeloiset alueet ovat herkkiä rannikolta tulevalle hajakuormitukselle. Lajisto on Selkämeren alueelle tyypillistä. Ekologinen (BBI-indeksi) luokka vaihtelee tutkimusalueella välttävän ja erinomaisen välillä, ja näyttäisi olevan jatkuvassa muutostilassa. Talvisäilytysalueella muodostuvalla pohjakertymisellä voi olla negatiivista vaikutusta pohjaeläimistön tilaan, mutta vaikutusten arvioidaan jäävän vähäiseksi niiden rajoittuessa pienelle alueelle. Mallinnuksen perusteella alueella on riittävästi kuormitusta laimentava virtaus myös jääpeitteisenä aikana, mikä myös turvaa pohja-alueiden hapensaannin. Kasvatus- ja talvisäilytysalueen pohjan laatua ja pohjaeläintuloksia sekä hankkeen vaikutuksia niihin on käsitelty laajemmin hankkeelle tehdyssä YVA-selostuksessa (Sweco 2017). 8.7 Vesikasvillisuus Kasvatusalue Hankealueen lähellä on kartoitettu vedenalaista luontoa VELMU-hankkeessa (Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) vuosina 2012 2015. Lisäksi kalankasvatusaseman lähialueella Luvian saariston Natura-alueen ulko-osissa kartoitettiin vedenalaista kasvillisuutta syksyllä 2015 (Vahteri 2016). Vuonna 2015 alueella toteutetuissa vedenalaisen kasvillisuuden inventoinnissa (Vahteri 2016) havaittiin kaikilla tutkituilla linjoilla (Kuva 8.8) esiintyvän hyväkuntoiset rakkoleväkasvustot (Fucus vesiculosus) (peittävyys ruuduilla 0,5-95 % välillä), joissa kaikissa esiintyi aluskasvillisuutena punanukkaa (Audoinella spp.).

28 Kuva 8.8. Vesikasvillisuuslinjojen sijainti vuoden 2015 tutkimuksessa (Vahteri 2016). Tutkituilla linjoilla rihmalevä- ja rakkolevä- sekä punalevävyöhykkeisyys oli selväpiirteistä ja epifyyttien määrä oli vähäinen rakkolevästöllä. Linjoilla Keskimaskali, Iso-Pietari, Jussinkallio ja Säppi 005 ei havaittu merkittäviä lajistollisia eroavaisuuksia, mutta linjalla Fransinkari rakkoleväkasvuston aluskasvillisuus oli runsaampaa ja se koostui pääosin lettiruskolevästä (Pilayella littoralis), punanukkakasvustoja ei siltä enää löytynyt. Suojaisemmalla paikalla sijaitsevalla linjalla Truutkrunti rehevöityminen oli huomattavissa ja linjalta löytyi myös putkilokasveja levien lisäksi. Rakkolevävyöhykettä tarkasteltaessa tässä kartoituksessa sen alarajat ulottuivat sitä syvemmälle mitä pohjoisemmassa linja sijaitsi. Tulosten perusteella avomeren läheisyys näyttää lisäävän alarajan syvyyttä, sillä lähempänä mannerta sijaitsevilla linjoilla Keskimaskali, Fransinkari ja Truutkrunti yhtenäiset rakkolevävyöhykkeet olivat matalammassa vedessä kuin avoimemmilla linjoilla. Laskennallinen rakkolevän määrä oli kuitenkin näillä linjoilla vielä yhtä korkea tai jopa korkeampi kuin avoimemmilla rannoilla. Syvimmillään rakkolevät kasvoivat 6,3 metrissä (Säppi 005) (Taulukko 8.2). Alueen avoimuus ja voimakkaat virtaukset ylläpitävät tutkitun alueen rakkolevävyöhykettä ja monimuotoisuutta.