Uudenmaan liiton julkaisuja E 103-2009 Uudenmaan liitto Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
Uudenmaan liiton julkaisuja E 103-2009 Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja Uudenmaan liitto 2009 Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 1
Uudenmaan liiton julkaisuja E 103-2009 ISBN 978-952-448-273-8 ISSN 1236-6811 (nid.) ISBN 978-952-448-274-5 ISSN 1236-6811 (verkkoversio) Ulkoasu: BNL Euro RSCG Kannen kuva: Tuula Palaste-Eerola Kannen piirros ja taitto: Arja-Leena Berg Kyriiri Oy Helsinki 2009 250 kpl Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi 2 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
Esipuhe Globaalit kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet rajusti viime vuosikymmeninä. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että jos päästökehitys jatkuu samanlaisena, kohtaamme jo tämän vuosisadan aikana erittäin merkittäviä negatiivisia ilmastollisia vaikutuksia, jotka voivat pahimmillaan uhata suurta osaa luonnon ja ihmiskunnan elinympäristöistä. Jotta pahimmilta vaikutuksilta vältyttäisiin, tarvitaan tuntuvia globaaleja päästörajoituksia. Päästövähennystavoitteet ovat globaaleja, mutta tavoitteisiin tähtäävät toimet tehdään paikallisesti. EU:n päästövähennystavoitteissa, joissa linjataan myös Suomen tavoitteet, kuuluvat suurten energia- ja teollisuusyksiköiden päästöjen vähentämishankkeet ns. päästökaupan piiriin. Päästökauppasektorin ulkopuolelle jäävät asumisen, rakentamisen ja rakennuksissa tapahtuvan energian käytön, liikenteen, jätehuollon, maatalouden sekä pienteollisuuden päästöt. Näitä päästöjä on Suomen vähennettävä EU:n hyväksymän päästötavoitteen mukaisesti 16 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 päästömäärään verrattuna. Päästötavoitteiden onnistuminen merkitsee sitä, että kasvava päästökehitys on saatava kääntymään laskuun myös Uudellamaalla. Tehtävä on haasteellinen, koska päästöt syntyvät monesta eri lähteestä ja koska niiden vähentäminen on monen toimijan vastuulla. Tässä selvityksessä tarjotaan lähtökohtia Uudellamaalla tapahtuvalle päästöjen vähentämiselle. Selvityksessä osoitetaan maakunnassa käytetyn energian, liikkumisen, jätehuollon ja maatalouden aiheuttamat kasvihuonepäästöt ja niiden kehitys vuosina 1990, 2003 ja. Raportin tuloksia hyödynnetään mm. Uudenmaan ilmastostrategiatyössä. Päästötulokset antavat lähtötietoa myös seuraavaan maakuntakaavaan, jossa maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen ja ilmastonmuutos ovat keskeisiä sisältöä määrittäviä teemoja. Riitta Murto-Laitinen Johtaja, aluesuunnittelu Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 3
Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto Nimeke Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja Sarjan nimeke Uudenmaan liiton julkaisuja E Sarjanumero Julkaisuaika 103 2009 Sivuja Liitteitä 38 ISBN ISSN 978-952-448-273-8 (nid.), 978-952-448-274-5 (verkkoversio) 1236-6811 Kieli, koko teos suomi Tiivistelmä Yhteenveto ruotsi Uudellamaalla syntyi kasvihuonepäästöjä vuonna noin 11,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Päästöt lisääntyivät vuodesta 1990 noin 10 %. Päästöt muodostuivat rakennusten lämmityksestä (37 %), liikenteestä (23 %), yleisestä sähkön käytöstä (21 %), teollisuuden polttoaineiden käytöstä ja prosesseista (17 %), jätehuollosta (1 %) ja maataloudesta (1 %). Päästöistä lisääntyivät eniten sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen aiheuttamat päästöt lisääntyivät merkittävästi. Kaukolämmön ja erillislämmityksen (pääosin kevyt polttoöljy) aiheuttamat päästöt pysyivät ajanjaksolla kohtalaisen tasaisina. Teollisuuden ja työkoneiden, teollisuusprosessien, jätehuollon sekä maatalouden aiheuttamat päästöt vähenivät. Uudenmaan väkiluku kasvoi vuosina 1990- noin 20 %. Koska kasvihuonepäästöjen kasvu oli ajanjaksolla väestön lisäystä maltillisempaa, vähenivät Uudenmaan päästöt per asukas noin 8 %. Jokainen uusmaalainen tuotti vuonna kuitenkin lähes yhdeksän tonnia kasvihuonepäästöjä. Uudenmaan kasvava päästökehitys on saatava kääntymään laskuun. Päästöjen vähentämisen kannalta merkittävimpiä sektoreita ovat kaukolämpö, muun sähkön kulutus, sähkölämmitys ja liikenne, joissa kaikissa on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Suurin päästövähennyspotentiaali sektoreilla liittyy energian tehokkaampaan käyttöön, energiansäästöön ja uusiutuvien, vähäpäästöisten energiamuotojen käyttöönottoon. Raportin laatija Jarkko Hintsala Avainsanat (asiasanat) ilmastonmuutos, kasvihuonepäästöt, Uudenmaan ilmastostrategia Huomautuksia Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi. 4 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
Uudenmaan liitto Nylands förbund Presentationsblad Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Författare Nylands förbund Publikation Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja (Växthusgasutsläpp i Nyland år 1990, 2003 och ) Seriens namn Nylands förbunds publikationer E Seriens nummer Utgivningsdatum 103 2009 Sidor Bilagor 38 ISBN ISSN 978-952-448-273-8 (häftad), 978-952-448-274-5 (nätversion) 1236-6811 Språk Sammandrag finska svenska Sammanfattning Konsumtionen inom Nylands område gav upphov till sammanlagt cirka 11,9 miljoner koldioxidekvivalentton utsläpp år. Utsläppen ökade med cirka 10 procent från år 1990. Utsläppen förorsakades av uppvärmningen av byggnader (37 %), trafiken (23 %), den allmänna elförbrukningen (21 %), bränsleförbrukningen och processerna inom industrin (17 %), avfallshanteringen (1 %) och jordbruket (1 %). Mest ökade utsläppen från eluppvärmningen och den övriga elförbrukningen. Också trafikutsläppen ökade betydligt. Utsläppen förorsakade av fjärrvärme och separat uppvärmning (huvudsakligen lätt bränsleolja) låg på en förhållandevis stabil nivå under perioden. Utsläpp från industrin och arbetsmaskinerna, industriprocesserna, avfallshanteringen samt jordbruket minskade. Nylands invånarantal ökade med cirka 20 procent under åren 1990-. Ökningen av växthusgasutsläppen var måttligare under samma period, vilket resulterade i att utsläppen i Nyland minskade med cirka 8 procent per invånare. Ändå uppgick växthusgasutsläppen i Nyland till nästan 9 ton per invånare år. Den uppåtgående utsläppstrenden i Nyland måste brytas. De viktigaste sektorerna med tanke på en minskning av utsläppen är fjärrvärme, övrig elförbrukning, eluppvärmning samt trafik. Inom alla dessa sektorer är det möjligt att uppnå betydande utsläppsminskningar. Den största utsläppsminskningen kan uppnås genom en effektivare användning av energi, energibesparing och ibruktagandet av förnybara, utsläppssnåla energiformer. Rapporten är utarbetad av Jarkko Hintsala Nyckelord (ämnesord) klimatförändring, växthusgasutsläpp, Nylands miljöstrategi Övriga uppgifter Publikationen finns även på vår webbplats: www.uudenmaanliitto.fi Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 5
Sisältö Esipuhe 3 Kuvailulehdet 4 1. Johdanto 7 1.1. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavaa vauhtia 7 1.2. Ilmastonmuutosta on torjuttava globaalisti 7 1.3. Ilmastonsuojelu Uudenmaan kunnissa 8 2. Kasvihuonepäästöjen laskenta 9 2.1. Päästöjen laskentamenetelmät 9 2.2. Päästötietojen keruu 10 2.3. Seutukuntiin perustuva aluejako 10 3. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 12 3.1. Koko Uusimaa 12 3.2. Helsingin seutu 15 3.2.1. Pääkaupunkiseutu 15 3.2.2. Muu Helsingin seutukunta 19 3.3. Lohjan seutukunta 23 3.4. Tammisaaren seutukunta 27 4. Johtopäätökset 31 4.1. Kasvihuonepäästöjen kehitys Uudellamaalla 31 4.1.1. Päästöjen kehitys sektoreittain 32 4.2. Yhteenveto 35 Lähteet 35 6 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
1. Johdanto 1.1. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavaa vauhtia Ilmastonmuutos on erittäin vakava globaali ongelma, jonka kasvaviin uhkakuviin on todella herätty vasta viime vuosina. Muutoksen merkittävin syy on ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu, joka aiheutuu fossiilisten energialähteiden käytöstä, maataloudesta ja maankäytön muutoksista. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on noussut noin sadassa vuodessa 280 ppm:stä nykyiseen yli 380 ppm:ään ja yhdessä muiden kasvihuonekaasujen kanssa jo tasolle 430 ppm. Pitoisuus kasvaa noin 2 ppm vuodessa. Maapallon keskimääräinen pintalämpötila on kohonnut viimeisen sadan vuoden aikana noin 0,8 celsiusastetta. Viimeisen 20 vuoden aikana on ollut 15 lämpimintä maapallolla koskaan mitattua vuotta. Maapallon lämpeneminen seuraa viiveellä ilmakehän kasvihuonekaasujen kehitystä, sillä merien vesimassa hidastaa lämpenemistä ja lisäksi fossiilisten polttoaineiden poltosta syntyneet hiukkaset ovat viilentäneet ilmastoa. Lämpenemisen vaikutukset ovat jo nyt moninaisia ja ne tulevat vahvistumaan tulevaisuudessa. Esimerkiksi Grönlannin jäätiköiden ja arktisen jääpeitteen sulamisvauhti on merkittävästi kiihtynyt viime vuosina ja pohjoisen jäämeren jääpeitteen kesäaikainen sulaminen on lisääntynyt dramaattisesti odotettua nopeammin. Vuoristojäätiköt ovat supistuneet kaikkialla maailmassa. Ikirouta-alueet ovat alkaneet sulaa mm. Siperiassa, mikä on lisännyt metaanin vapautumista. Kuivuus ja metsäpalot ovat lisääntyneet etenkin jo kuivilla alueilla mm. Etelä-Euroopassa, Saharan ympäristössä ja Australiassa. Myös Läntisen Etelämantereen jäätiköiden sulaminen on alkanut. Historiaan pohjautuvat tutkimukset nykyisenkaltaisista ilmasto-olosuhteista ennakoivat merkittävän osan jäätiköistä sulavan tulevina vuosisatoina, jollei päästöjä saada nopeaan laskuun. Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutusten on arvioitu näkyvän esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä ja voimistumisena. Erityisesti tulvien, rankkasateiden ja kuivuusjaksojen ennustetaan lisääntyvän ja niiden ajallisen vaihtelun ja keston muuttuvan. Vaikutuksia tullaan kokemaan myös luonnonympäristössä esimerkiksi kasvillisuuden ja eläinlajiston muuttuessa. Lisäksi ilmiön globaalin luonteen johdosta on todennäköistä, että Suomessa tullaan kokemaan vaikutuksia, joita aiheutuu esimerkiksi energian ja tuontipolttoaineiden nopeista hinnanvaihteluista, maailmantalouden lisääntyvästä epävarmuudesta ja voimistuvasta ympäristöpakolaisuudesta. 1.2. Ilmastonmuutosta on torjuttava globaalisti Ilmastotiedon yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy ns. turvallisen ilmastonmuutoksen rajaan ja siihen, onko raja mahdollista vielä saavuttaa. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että jos globaali ilmaston lämpeneminen saadaan vakautettua kahden celsius-asteen tuntumaan, voivat ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset ja ilmastoa edelleen lämmittävät positiiviset palauteketjut pysyä edes jotenkin siedettävinä. Sitä, mille tasolle ilmakehän kasvihuonepitoisuuden tulisi kahden asteen tavoitteessa asettua, ei tiedetä vielä tarkasti. Arviot vaihtelevat tällä hetkellä välillä 350-550 ppm. On siis todennäköistä, että olemme jo nyt ylittäneet kriittisenä pidetyn ilmakehän kasvihuonepitoisuuden tai että tulemme ylittämään sen viimeistään tämän vuosisadan puoliväliin tultaessa. Kansainvälisen tieteellisen ilmastopaneelin, IPCC:n mukaan ilmastonmuutoksen pahimpien riskien välttämiseksi globaalit kasvihuonepäästöt täytyisi saada laskuun jo vuonna 2015 ja päästöjä tulisi vähentää noin 80-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tärkein kansainvälinen sopimus, jolla päästöjä pyritään rajoittamaan, on YK:n ilmastosopimus ja sopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja. Kioton pöytäkirja velvoittaa kunkin sopimuksen ratifioineen maan konkreettisiin maakohtaisiin päästönvähennyksiin vuosina 2008-2012. Kioton jälkeisestä ajasta ei ole sovittu vielä mitään sitovaa, mutta esim. EU:ssa on otettu askel Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 7
kohti tiukempia rajoitteita ja sovittu 20 % sitovista päästönvähennyksistä vuoden 1990 päästötasosta vuoteen 2020 mennessä. 1.3. Ilmastonsuojelu Uudenmaan kunnissa Suomessa yksittäisten kuntien ilmastonsuojelutyötä ohjaa mm. Suomen Kuntaliiton koordinoima kuntien kansainvälinen ilmastonsuojelukampanja (Cities for Climate Protection). Kampanjan tavoitteena on, että kukin jäsenkunta selvittää oman kasvihuonepäästötaseensa sekä valitsee omat tavoitteensa ja keinovalikoimansa päästöjen vähentämiseksi. Uudeltamaalta kampanjaan kuuluvat Lohjan, Vihdin, Keravan sekä pääkaupunkiseudun kunnat ja YTV. Uudenmaan liitossa on valmisteilla maakunnallinen ilmastostrategia, jossa keskitytään sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sopeutumiseen. Strategian taustaksi on Uudenmaan liitossa laskettu Uudenmaan kuntien kasvihuonepäästöt vuosina 1990 ja 2003. Tässä selvityksessä lasketaan Uudenmaan kuntien kasvihuonepäästöt vuodelta sekä päivitetään edellisten laskentavuosien tulokset vastaamaan vuoden laskentamenetelmää. Selvitys osoittaa Uudenmaan ja seutukuntien päästötilanteen ja päästömuutokset sektoreittain. Saatuja tuloksia hyödynnetään mm. Uudenmaan maakunnallisen ilmastostrategian valmistelussa sekä seuraavassa maakuntasuunnitelmassa, -ohjelmassa ja -kaavassa. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) julkaisi vuonna 2007 pääkaupunkiseudun yhteisen ilmastostrategian vuoteen 2030. Siinä linjataan alueen päästövähennystavoitteeksi 39 % vuoden 1990 päästötasosta. Tämä merkitsee asukasta kohden laskettuna noin kolmanneksen pienempiä päästöjä vuoden 2004 tasosta vuonna 2030. Helsingin valtuusto puolestaan päätti Helsingin tavoitteeksi, että kaupunki vähentää päästöjään 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Samalla kaupunki pyrkii kolminkertaistamaan uusiutuvien energiamuotojen käyttönsä, joka oli vuonna 2008 noin 3 %. Keski- Uudenmaan KUUMA-kunnilla on valmisteilla yhteinen ilmastostrategia ja toimintaohjelma, jossa pyritään edistämään kuntien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimia sekä sopeutumista ilmastonmuutokseen. 8 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
2. Kasvihuonepäästöjen laskenta 2.1. Päästöjen laskentamenetelmät Uudenmaan kasvihuonepäästölaskelmat on tehty Kuntaliiton tilaamalla ja Suomen Ympäristökeskuksen laatimalla KASVENER laskentamallilla, jossa noudatetaan IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) metodiikkaa ja käytetään Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja. Laskennassa on otettu huomioon kolmen tärkeimmän kasvihuonekaasun hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O) päästöt. Kasvener-mallilla saatuja tuloksia on jatkomuokattu Motivan, Ympäristöministeriön ja tilastokeskuksen työryhmän suosittamalla ns. hyödynjakomenetelmällä, missä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa saavutettu energian säästö (noin 30-40 %) tasataan sekä lämmön että sähkön hyödyksi siten, että molempien tuotteiden polttoaineet ja päästöt jaetaan vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoaineen kulutusten suhteessa. Vaihtoehtoina käytetään sähkölle lauhdetuotantoa (40 % hyötysuhde) ja lämmölle vesikattilalämpöä (90 % hyötysuhde). Menetelmä suosii kaukolämmön yhteistuotantoa, mikä on energiatehokkuuden ja aiheutettujen päästöjen kannalta perusteltua. Kauko-, sähkö- ja erillislämmityksen päästöjen laskennassa on käytetty hyväksi ns. lämmitystarvelukuja (astepäiväluku), joiden avulla voidaan tasata säätiloista johtuvien vuotuisten lämpötilaerojen vaikutusta lämmityspäästöjen laskentaan. 1 Sähkölämmitys kuormittaa sähköntuotantorakennetta kylminä talvipäivinä, jolloin tuotannossa joudutaan käyttämään runsaspäästöistä hiililauhdevoimaa. Tämän takia on sähkölämmityksen päästöjen laskennassa käytetty ympäristöministeriön suosittamaa ns. välitehoalueen ominaispäästökerrointa (400 g/kwh), joka on korkeampi kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökeroin. 2 Muun sähkön kulutuksen päästöjen laskennassa on kaikissa kunnissa käytetty samaa valtakunnallista sähköntuotannon päästökerrointa, johon on laskettu mukaan Suomessa tuotetun sähkön päästöt sekä tuontisähkön päästöt. 3 Päästökerroin on laskettu viiden viimeisen vuoden liukuvan keskiarvon mukaan. 4 Tämä tasoittaa mm. säätiloista johtuvaa sähkön valtakunnallisten ominaispäästöjen vuosittaista heilahtelua. Sähkön valtakunnallisen päästökertoimen käyttö sähkön päästöjen laskennassa on perusteltua, koska hyvin harvalla kaupungilla tai kunnalla on nykyään omaa sähköntuotantoa ja koska kaupungeissa ja kunnissa tuotettu sähkö ei rajaudu millekään tietylle alueelle vaan se myydään sähköyhtiöiden muodostamilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, jotka määrittävät sähkön hinnan, myynnin ja välillisesti tuotantotavan ja päästöt. Valtakunnallisen päästökertoimen käyttö sähkön päästöjen laskennassa ei kohtele välttämättä tasapuolisesti sellaisia kuntia, joissa käytetään uusiutuvia energiamuotoja sähkön tuotannossa. Tämä siksi, koska kuntien päästötön sähkön tuotanto ei näy suoraan kuntien omissa päästöissä vaan se pienentää sähkön valtakunnallista päästökerrointa. Ongelma on Uudellamaalla vielä pieni, koska uusiutuvien energiamuotojen osuus alueen kuntien sähköntuotannosta on vähäinen. Jos uusiutuvien energiamuotojen osuus tulee merkittävästi lisääntymään Uudenmaan kuntien sähköntuotannossa, tulee se ottaa huomioon tulevissa päästölaskennoissa. 1 Lämmitystarvelukujen vertailuarvona eli normaalivuoden lämmitystarvelukuna on käytetty vuosien 1971-2000 keskimääräistä lämmitystarvelukua. Laskennoissa käytetty lämmitystarveluku oli perusvuonna 3986. Vuonna 1990 lämmitystarvelukuna käytettiin 3511, vuonna 2003 4032 ja vuonna 3675. 2 Sähkölämmön korkeampi ominaispäästökerroin on huomioitu muun sähkön valtakunnallisessa ominaispäästökertoimessa, mikä on vastaavasti pienentynyt. Näin sähkön valtakunnallinen vuosittainen päästökerroin on pysynyt samana. 3 Suomeen tuotu sähkö on yleensä päästöiltään neutraalia vesi- tai ydinvoimasähköä. 4 Laskentavuodet 2002-. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 9
Tässä selvityksessä esitetään seudun sektorikohtaisten päästötietojen yhteydessä myös seudun energiankulutuslukuja. Luvuilla kuvataan eri sektoreilla kulutettu energianmäärä. Luvut on vertailtavuuden takia ilmoitettu sellaisina kuin ne on energiatilastoista saatu, eli niihin ei ole tehty vuosittaisia lämpötilakorjauksia. 2.2. Päästötietojen keruu Energiantuotantosektorin aiheuttamat kasvihuonepäästöt on laskettu käyttämällä energialaitosten ja sähköyhtiöiden ilmoituksia, ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmää (VAHTI), Energiateollisuus ry:n ylläpitämiä vuosittaisia kaukolämpötilastoja sekä tilastokeskuksen rakennus- ja lämmitystietokantoja. 1 Energiantuotannon ja teollisuuden päästöt syntyvät lähinnä käytetyistä polttoaineista. Metalliteollisuudessa ja kalkkikiveä käyttävässä raskaassa prosessiteollisuudessa päästöjä syntyy lisäksi teollisuuden prosesseissa esim. kalkin sisältämän hiilidioksidin vapautuessa ilmakehään. Teollisuuden ja työkoneiden aiheuttama polttoaineiden kulutus on saatu VAHTI-järjestelmästä, VTT:n ylläpitämästä työkoneiden laskentajärjestelmästä (TYKO), teollisuuslaitoksista sekä Öljy- ja kaasualan keskusliitosta saatujen kuntien polttoainemyyntitilastojen perusteella. 2 Liikennepäästöt sisältävät maantie- rautatie- ja vesiliikenteen päästöt. Lentoliikenteen aiheuttamia päästöjä ei ole laskettu mukaan. Liikenteen päästöt on laskettu hyödyntäen VTT:n LIPASTO- tietojärjestelmää sekä laiva- ja venerekisterejä. Liikenteen päästöt syntyvät liikenteen kuluttamista polttoaineista ja raideliikenteen kuluttaman sähkön aiheuttamista päästöistä. Raideliikenteen päästöjen kuntakohtaisessa laskennassa on vuoden laskennoissa käytetty vuoden 2003 päästölukuja. 3 Jätehuollossa syntyvät, kaatopaikoilta ja jätevedenpuhdistamoilta vapautuvat päästöt on laskettu käyttäen hyväksi jätteenkäsittelykeskuksista, Uudenmaan ympäristökeskuksesta sekä VAHTItietojärjestelmästä saatuja jätemäärä- ja jätevesitietoja. Jätehuollon päästöt aiheutuvat kaatopaikan jätekasojen alla hapettomissa olosuhteissa muodostuvista metaanipäästöistä sekä jätevedenpuhdistuksen yhteydessä vapautuvista metaani- ja typpioksiduulipäästöistä. Maatalouden päästölaskentaan tarvittavat tiedot on saatu maa- ja metsätalousministeriön Matildatietokannasta. Maatalouden päästöt aiheutuvat maatalousmaassa viljelyn seurauksena vapautuvista hiilidioksidi-, typpioksiduuli ja metaanipäästöistä sekä eläinten ruuansulatuksessa ja lannan käsittelyssä syntyvistä metaanipäästöistä. 2.3. Seutukuntiin perustuva aluejako Kasvihuonekaasupäästöjen tarkastelu tehdään tässä raportissa seutukunnittain ja lisäksi YTV-alue eroteltuna omaksi kokonaisuudekseen. Sisäasiainministeriö määrittelee seutukunnat toiminnallisin perustein eli kuntien välisen yhteistyön ja työssäkäynnin mukaan. Seutukunnat ovat myös aluepo- 1 Erillislämmityksen ja sähkölämmityksen aiheuttama energiankulutus perustuu laskennallisiin arvoihin. Erillislämmitteisen rakennuksen lämmönkulutukseksi on laskettu 55 KWh/m3 (asuinrakennukset 2,5 m, muut rakennukset 3,5 m). Sähkölämmitteisten rakennusten energiankulutukseksi on puolestaan laskettu 125 KWh/m 2. 2 Kunnassa myyty polttoaine, jota ei käytetä muilla sektoreilla (erillislämmitys, laivaliikenne, energiantuotanto) lasketaan teollisuuden ja työkoneiden polttoaineeksi. 3 VTT:n LIPASTO-järjestelmän ylläpitäjän Kari Mäkelän mukaan Uudenmaan vuoden 2003 raideliikenteen päästöt vastaavat kohtalaisen hyvin myös vuoden päästöjä, koska raideliikenteen päästöissä on ollut vuosien 2003 ja välillä vain marginaalisia eroja. (Suullinen keskustelu. 27.2.2008.) 10 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
liittisten tukien perusalueita ja Euroopan unioni käyttää jakoa omien tavoitealueidensa määrittelyn pohjana. YTV vastaa pääkaupunkiseudun yhteisen ilmastostrategian toteuttamisesta ja on siksi mielekästä tarkastella aluetta yhtenä kokonaisuutena. Uusimaa muodostui vuoteen 2009 asti Helsingin, Lohjan ja Tammisaaren seutukunnista. Helsingin seutukuntaan kuuluvat Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Siuntio, Tuusula ja Vantaa. Näistä erillisesti tarkasteltavaan YTV-alueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa. Lohjan seutukuntaan kuuluvat Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Sammatti ja Vihti. Tammisaaren seutukuntaan kuuluvat Hanko, Inkoo, Karjaa, Pohja ja Tammisaari. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 11
3. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 3.1. Koko Uusimaa Uudellamaalla asui vuonna yhteensä 1 373 600 ihmistä. Maakunnan väkiluku kasvoi noin 20 % vuosina 1990-. Uudenmaan kasvihuonepäästöt olivat vuonna noin 11,9 miljoonaa tonnia (.). Päästöt kasvoivat vuosina 1990- noin 10 %. Voimakkaimmin kasvoivat sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen päästöt kasvoivat merkittävästi. Kaukolämmön ja erillislämmön päästöt pysyivät ajanjaksolla kohtalaisen tasaisina. Teollisuuden ja työkoneiden, teollisuusprosessien, jätehuollon sekä maatalouden päästöt vähenivät ajanjaksolla. Uudellamaalla syntyi vuonna kasvihuonepäästöjä per asukas noin 8,7 tonnia (.). Päästöt pienenivät noin 8 % vuosina 1990- ja kasvoivat noin prosentin vuosina. Uudenmaan kasvihuonepäästöt kattoivat vuonna noin 15 % Suomen kokonaispäästöistä, jotka olivat noin 80,3 miljoonaa tonnia. Koska uusimaalaisten osuus Suomen väkiluvusta oli vuonna noin 26 %, olivat alueen kasvihuonepäästöt asukaskohtaisesti alhaisemmat kuin Suomessa keskimäärin. Taulukko 1. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämpö 2 685,2 2 669,1 2 796,5 4 5 Sähkölämmitys 453,0 712,3 818,7 81 15 Erillislämmitys 680,5 684,8 707,4 5 3 Muu sähkö 1 357,9 2 234,8 2 558,3 88 15 Teollisuus ja työkoneet 1 978,2 1818,1 1573,4-20 -13 Liikenne 2 193,2 2 519,0 2 635,1 20 5 Jätehuolto 553,9 155,4 149,3-73 -4 Maatalous 245,9 189,3 171,0-30 -10 Teollisuusprosessit 654,4 499,7 500,5-23 0 YHTEENSÄ 10 802,3 11 482,5 11 910,2 10 4 Taulukko 2. Uudenmaan kasvihuonepäästöt per/asukas vuosina 1990, 2003 ja. 1990 Päästö/asukas t 2003 Päästö/asukas t Päästö/asukas t 1990- Kaukolämpö 2,3 2,0 2,0-13 2 Sähkölämmitys 0,4 0,5 0,6 51 12 Erillislämmitys 0,6 0,5 0,5-13 1 Muu sähkö 1,2 1,7 1,9 57 11 Teollisuus ja työkoneet 1,7 1,4 1,1-34 -16 Liikenne 1,9 1,9 1,9 0 2 Jätehuolto 0,5 0,1 0,1-77 -6 Maatalous 0,2 0,1 0,1-42 -12 Teollisuusprosessit 0,6 0,4 0,4-36 -2 YHTEENSÄ 9,4 8,6 8,7-8 1 12 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
Rakennusten lämmitys Rakennusten lämmitys aiheutti noin 37 % Uudenmaan kasvihuonepäästöistä vuonna. Kaukolämmön, jolla katetaan noin 67 % Uudenmaan rakennusten lämmitystarpeesta, osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 65 %. Kaukolämmön päästöt kasvoivat vuosina 1990- maltillisesti, vaikka kaukolämmön kulutus kasvoi noin 30 %. Suotuisa kehitys johtui pääosin pääkaupunkiseudun sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimaloissa tapahtuneesta siirtymisestä kivihiilen ja öljyn käytöstä vähäpäästöisemmän maakaasun käyttöön. Sähkölämmityksen, jolla katetaan noin 16 % Uudenmaan lämmitystarpeesta, osuus Uudenmaan lämmityspäästöistä oli vuonna noin 19 %. Lämmitysmuodon päästökehitys oli vuosina 1990- epäsuotuisaa, sillä päästöt kasvoivat noin 81 %. Kehitys oli epäedullista myös vuosina, jolloin päästöt kasvoivat noin 15 %. Sähkölämmityksen päästöt kasvoivat myös per asukas. Vuosina 1990- päästöt kasvoivat noin 51 % ja vuosina noin 12 %. Sähkölämmityksen päästöjen voimakkaaseen kasvuun on suurimpana syynä sähkölämmityksen tarpeen kasvu asuinrakennuksissa. 1 Erillislämmityksellä, eli pääosin kevyellä polttoöljyllä, katetaan noin 17 % Uudenmaan rakennusten lämmitystarpeesta. Erillislämmityksen osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 16 %. Lämmitysmuodon energiankulutus ja sen aiheuttamat päästöt kasvoivat vuosina 1990- kohtalaisen maltillisesti. Tähän oli mm. syynä öljykattiloissa tapahtunut hyötysuhteiden parantuminen ja pienpuun käytön lisääntyminen. Muun sähkön käyttö Muun sähkön käyttö (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti vuonna noin 21 % Uudenmaan kasvihuonepäästöistä. Sähkönkulutuksen päästökehitys oli vuosina 1990- epäsuotuisaa, sillä päästöt kasvoivat noin 87 %. Myös asukasta kohden laskettuna sähkön päästöt kasvoivat noin 56 %. 2 Uudenmaan kokonaissähkönkulutus (sisältää myös sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990- noin 44 %. Suurinta sähkönkulutuksen kasvu oli asumisessa sekä palveluissa ja rakentamisessa, jotka kattoivat noin kolme neljäsosaa alueen sähkön käytöstä. Näillä sektoreilla sähköä käytettiin vuonna noin 55 % enemmän kuin vuonna 1990. Teollisuuden, jonka osuus alueen sähkön käytöstä oli vuonna noin 23 %, sähkönkulutus lisääntyi vuosina 1990- noin 17 %. Taulukko 3. Uudenmaan sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja. 1990 GWh 2003 GWh GWh 1990- Asuminen 2 883,7 4 339,1 4 531,9 57 4 Maatalous 102,3 125,1 126,7 24 1 Palvelut ja rakentaminen 3 284,6 4 923,7 5 052,7 54 3 Teollisuus 2 477,1 2 832,3 2 894,8 17 2 Yhteensä 8747,7 12 220,2 12 606,1 44 3 1 Sähkölämmön päästöjen laskennassa on kulutushuippujen kuormituksen takia käytetty ympäristöministeriön suosittamaa ns. välitehoalueen ominaispäästökerrointa, joka on korkeampi (400 g/kwh) kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökerroin. 2 Osa sähkönkulutuksen päästöjen kasvusta selittyy myös laskentavuosina käytettyjen sähkön valtakunnallisen tuotannon ominaispäästökertoimien eroista. Vuonna 1990 sähkön tuotannosta ja sähkön nettotuonnista syntyvä sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli 181 g/kwh, vuonna 2003 218 g/kwh ja vuonna 244 g/kwh. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 13
Kodinkoneet, tietotekniikka ja valaistus- ja jäähdytyslaitteet vievät nykyään valtaosan yksityisen sektorin ja palveluiden sähköstä. Lisäksi sähkölaitteiden, kuten esim. tietotekniikan myötä on rakennusten jäähdytystarve kasvanut jopa talvisin. Sähkönkulutusta ovat kasvattaneet myös monet kulutustottumusten muutokset, kuten esim. kauppojen aukioloaikojen pidentyminen. Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työkoneet) ja prosessit aiheuttivat noin 17 % Uudenmaan kasvihuonepäästöistä. Päästöistä valtaosa kohdistui kahteen teollisuusvaltaiseen kuntaan, Lohjaan ja Hankoon. Teollisuuden polttoaineiden käytön päästöt vähenivät noin 20 % vuosina 1990-. Tämä oli ainakin osittain seurausta tuotantoteknologisesta kehittymisestä sekä Uudellamaalla tapahtuneesta teollisuuden rakennemuutoksesta, mikä vähensi teollisuusyritysten määrää alueella. Monissa kunnissa ovat teollisuusyritykset tehneet myös polttoainevaihdoksia esim. raskaasta polttoöljystä maakaasuun tai sähköön. Lisäksi teollisuusprosessien, joissa kasvihuonekaasupäästöjä syntyy itse prosessissa, päästöt vähenivät vuosina 1990- noin 23 %. Päästövähennys pääosin johtui Lohjalla toimineen suuren sementtitehtaan toiminnan lopettamisesta. Teollisuuden päästöjä arvioitaessa on hyvä huomioida, että teollisuuden sähkön käytön päästöt eivät ole mukana teollisuuden päästöissä, vaan ne sisältyvät muun sähkön käytön päästöihin. Jos teollisuuden sähkön käyttö otettaisiin huomioon teollisuuden päästöissä, kasvaisi teollisuuden päästöjen osuus Uudenmaan kasvihuonepäästöistä noin 24 %:iin. Liikenne Liikenne aiheutti vuonna noin 23 % Uudenmaan kasvihuonepäästöistä. Päästöt kasvoivat vuosina 1990- noin 20 %, mutta pysyivät per asukas ennallaan Tähän oli pääosin syynä kyseisinä vuosina tapahtunut tieliikenteen ajoneuvoteknologian kehittyminen ja siitä johtuva ominaispäästöjen aleneminen. Vesiliikenteen päästöt kasvoivat selvästi rannikkokuntien laivaliikenteen kasvun johdosta. Kansainvälisen lentoliikenteen päästöt eivät ole mukana Uudenmaan liikenteen päästöissä. Jos Helsinki-Vantaan sekä Malmin lentokentän nousujen ja laskujen (LTO-sykli) mukaiset hiilidioksidipäästöt olisivat olleet mukana päästölaskelmissa, olisivat Uudenmaan liikenteen päästöt kasvaneet vuonna noin 6 %. Jätehuolto Jätteiden ja jätevesien käsittely aiheutti hieman yli prosentin Uudenmaan kasvihuonepäästöistä vuonna. Päästöt vähenivät vuosina 1990- noin 73 %. Jätepäästöjen merkittävä vähennys oli pääsääntöisesti seurausta kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmien rakentamisesta Uudenmaan kaatopaikoille. Järjestelmien ansiosta voimakasta kasvihuonekaasua metaania sisältävä kaatopaikkakaasu saatiin kerättyä paremmin talteen ja poltettua korkeassa lämpötilassa vähemmän haitalliseksi hiilidioksidiksi. Pieni osa kaatopaikkakaasusta myös käytettiin hyödyksi energiantuotannossa ja osa suodatettiin maaperään. Myös jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät useimmissa kunnissa tehokkaamman typen puhdistuksen ansiosta. Maatalous Maatalous aiheutti vuonna noin puolitoista prosenttia Uudenmaan kasvihuonepäästöistä. Päästöt vähenivät noin 30 % vuosina 1990-. Tämä oli hyvin pitkälti seurausta maataloudessa tapahtuneesta rakennemuutoksesta, mikä kavensi sekä käytössä olevan maatalousmaan pinta-alaa että eläinten lukumäärää. 14 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
3.2. Helsingin seutu 3.2.1. Pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseudulla asui vuonna yhteensä 997 720 ihmistä. Alueen väkiluku kasvoi vuosina 1990- noin 21 %. Seudun kasvihuonepäästöt lisääntyivät samana ajanjaksona noin 12 %. Voimakkaimmin kasvoivat sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen päästöt kasvoivat merkittävästi. Kaukolämmön päästöt pysyivät ajanjaksolla tasaisena. Teollisuuden ja työkoneiden sekä jätehuollon päästöt vähenivät ajanjaksolla merkittävästi. Taulukko 4. Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämpö 2 460,0 2 413,0 2 506,0 2 4 Sähkölämmitys 225,1 340,9 381,3 69 12 Erillislämmitys 322,3 311,6 308,5-4 -1 Muu sähkö 882,3 1 473,5 1 656,1 88 12 Teollisuus ja työkoneet 343,6 367,7 154,5-55 -58 Liikenne 1 239,2 1 461,7 1 496,2 21 2 Jätehuolto 410,5 86,3 82,6-80 -4 Maatalous 11,7 9,9 8,6-36 -13 Teollisuusprosessit 0,0 0,0 0,0 0 0 YHTEENSÄ 5 894,6 6 464,6 6 593,8 12 2 Rakennusten lämmitys Rakennusten lämmitys aiheutti lähes puolet pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä vuonna. Kaukolämpö oli pääkaupunkiseudun yleisin lämmitysmuoto. Sillä katettiin noin 84 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 78 % lämmityspäästöistä. Pääosa seudun kaukolämmöstä tuotettiin yhdistettynä sähkön- ja lämmöntuotantona (CHP). Lämmityspolttoaineina käytettiin pääosin maakaasua ja hiiltä. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus kasvoi vuosina 1990- noin 27 %. Kasvuun oli suurimpana syynä kaukolämpöverkon laajentuminen. Kaukolämmön päästöt pysyivät puolestaan lähes ennallaan vuosina 1990-. Maltillinen päästökehitys johtui pääosin siitä, että maakaasu korvasi polttoaineena hiiltä pääkaupunkiseudun suurissa yhteistuotantovoimalaitoksissa. Lisäksi kaukolämmön tuotannon hyötysuhde on parantunut, mikä on pienentänyt kaukolämmön tuotannon ominaispäästöjä. Taulukko 5. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämmön kulutus (GWh) 7 837,0 10 646,0 9 926,0 27-7 Kaukolämmön päästöt (.) 2 460,0 2 413,0 2 506,0 2 4 Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 15
Sähkölämmöllä katettiin vuonna noin kahdeksan prosenttia pääkaupunkiseudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 10 % lämmityksen päästöistä. Sähkölämmön kulutuksen ja päästöjen kasvu oli pääkaupunkiseudulla vuosina 1990- voimakasta. Vuosina 1990- lämmityssähkön kulutus ja päästöt kasvoivat noin 69 %. Kasvuun oli suurimpana syynä sähkölämmityksen tarpeen kasvu asuinrakennuksissa. Taulukko 6. Pääkaupunkiseudun sähkölämmityksen kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1,2 1990 2003 1990- Sähkölämmön kulutus (GWh) 562,8 852,2 953,2 69 12 Sähkölämmön päästöt (.) 225,1 340,9 381,3 69 12 Erillislämmityksellä, eli lähinnä kevyellä polttoöljyllä katettiin vuonna noin kahdeksan prosenttia pääkaupunkiseudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 10 % lämmityksen päästöistä. Erillislämmityksen kulutus kasvoi noin prosentin vuosina 1990-, mutta lämmitysmuodon aiheuttamat päästöt pienenivät neljä prosenttia. Tämä johtui pääosin öljykattiloiden teknisestä kehityksestä ja parantuneista hyötysuhteista. Taulukko 7. Pääkaupunkiseudun erillislämmityksen kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Erillislämmityksen lämmönkulutus (GWh) 994,0 1 076,4 1 003,1 1-7 Erillislämmityksen päästöt (.) 322,3 311,6 308,5-4 -1 Muun sähkön käyttö Sähkön käyttö (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti noin 25 % pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä vuonna. Sähkönkulutuksesta aiheutuva päästöjen kasvu oli vuosina 1990- voimakasta. Päästöt kasvoivat ajanjaksolla noin 88 %. 3 Taulukko 8. Pääkaupunkiseudun sähkönkulutus (pois lukien sähkölämmitys) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Sähkönkulutus (GWh) 4 956,2 6 914,8 6 901,2 39 0 Sähkönkulutuksen päästöt (.) 882,3 1 473,5 1 656,1 88 12 1 Sähkölämmitteisten rakennusten energiankulutukseksi on laskettu 125 KWh/m 2. 2 Sähkölämmön päästöjen laskennassa on kulutushuippujen kuormituksen takia käytetty ympäristöministeriön suosittamaa ns. välitehoalueen ominaispäästökerrointa, joka on korkeampi (400 g/kwh) kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökeroin. 3 Osa sähkönkulutuksen päästöjen kasvusta selittyy myös laskentavuosina käytettyjen sähkön valtakunnallisen tuotannon ominaispäästökertoimien eroista. Vuonna 1990 sähkön tuotannosta ja sähkön nettotuonnista syntyvä sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli 181 g/kwh, vuonna 2003 218 g/kwh ja vuonna 244 g/kwh. 16 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
Pääkaupunkiseudun kokonaissähkönkulutus (sisältää sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990- noin 42 %. Erityisen voimakkaasti sähkönkulutus kasvoi asumisessa ja palveluissa. Sähkölämmitys, kodinkoneet, valaistuslaitteet, uudet tietotekniset ja muut sähköä kuluttavat laitteet sekä jäähdytyslaitteet ovat voimakkaasti yleistyneet kotona, työpaikoilla ja palveluissa. Lisäksi sähkönkulutusta ovat kasvattaneet monet kulutustottumusten muutokset, kuten esim. kauppojen aukioloaikojen pidentyminen, mikä näkyy selvästi pääkaupunkiseudun palveluiden sähkönkulutuksen kasvuna. Taulukko 9. Pääkaupunkiseudun sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja. 1990 GWh 2003 GWh GWh 1990- Asuminen 1 863,0 2 798,2 2 862,2 54 2 Maatalous 4,0 5,4 4,3 9-20 Palvelut ja rakentaminen 2 714,0 4 187,2 4 199,2 55 0 Teollisuus 938,0 776,2 788,6-16 2 Yhteensä 5 519,0 7 767,0 7 854,4 42 1 Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työkoneet) aiheutti vuonna noin kaksi prosenttia pääkaupunkiseudun KHK-päästöistä. Päästöt pienenivät vuosina 1990- noin 32 %. Suotuisaan kehitykseen todennäköisesti vaikutti seudulla tapahtunut teollisuuden rakennemuutos, kivihiilen ja raskaan öljyn korvautuminen maakaasulla ja uusiutuvilla energialähteillä sekä vuonna selkeästi vähentynyt kevyen ja raskaan polttoöljyn myynti. Lisäksi teollisuuden lisääntynyt sähkön käyttö, mitä luultavimmin vähensi teollisuuden polttoaineiden kulutusta. Taulukko 10. Pääkaupunkiseudun teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden ja sähkön käyttö (GWh) ja niistä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.). 1990 2003 1990- Teollisuuden polttoaineiden käyttö (GWh) 1 136,0 1 339,0 516,7-55 -61 Teollisuuden polttoaineiden päästöt (.) 343,6 367,7 154,5-55 -58 Teollisuuden käyttämä sähkö (GWh) 938,0 776,2 788,6-16 2 Teollisuuden sähkönkäytön päästöt (.) 188,2 181,3 204,6 9 13 Teollisuuden energiankäyttö yhteensä (GWh) 2 074,0 2 115,2 1 305,3-37 -38 Teollisuuden päästöt yhteensä (.) 531,8 549,0 359,1-32 -35 Liikenne Liikenne aiheutti vuonna noin 23 % pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä. Päästöt kasvoivat vuosina 1990- noin 21 %, eli suunnilleen saman verran kuin seudun asukasluku. Päästöjen kehitykseen on vaikuttanut merkittävimmin liikenteen ajoneuvoteknologian kehitys ja siitä johtuva liikenteen ominaispäästöjen aleneminen. Tämä kehitys on näkynyt etenkin tieliikenteen päästöissä, joiden kehitys on ollut selvästi maltillisempaa kuin tieliikenteen suoritteen kehittyminen. Vesiliikenteen päästöt kasvoivat vuosina 1990- merkittävästi. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 17
Taulukko 11. Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorite (milj. km) ja tie-, vesi- ja raideliikenteen kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Tieliikenteen suorite (milj. km) 3 980,0 5 191,8 5 476,4 38 5 Tieliikenteen päästöt (.) 1 148,6 1 284,2 1312,0 14 2 Vesiliikenteen päästöt (.) 67,3 141,4 144,5 115 2 Raideliikenteen päästöt (.) 22,9 35,5 39,7 73 12 Liikenteen päästöt yhteensä 1 238,8 1 461,1 1 496,2 21 2 Jätehuolto Jätteiden ja jätevesien käsittelystä aiheutui vuonna noin prosentti pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä. Päästökehitys oli sektoreilla suotuisaa, koska päästöt vähenivät vuosina 1990- noin 80 %. Jätehuollon päästöjen väheneminen johtui Ämmässuon kaatopaikan tehokkaasta kaatopaikkakaasun keräämisestä ja jätevedenpuhdistuksessa kertyvän typpioksiduulin (N2O) vähenemisestä. Kaatopaikkapäästöjen osuus pääkaupunkiseudun jätehuollon päästöistä on noin 90 %. On arvioitu, että kun Ämmässuon kaatopaikkakaasun talteenottoa edelleen tehostetaan, voivat jätehuollon päästöt tulla laskennallisesti jopa negatiiviseksi uusiutuvan energiajakeen korvatessa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. Taulukko 12. Pääkaupunkiseudun kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt (.). 1990 2003 1990- Kaatopaikat ja jätevedet 410,5 86,3 82,6-80 -4 Maatalous Maatalouden aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat marginaaliset pääkaupunkiseudulla. Päästöt vähenivät noin 26 % vuosina 1990-. 1 Taulukko 13. Pääkaupunkiseudun maatalouden kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Maatalousmaa ja eläimet 11,7 9,9 8,6-26 -13 1 Kasvener-laskentamallissa maatalouden päästöiksi lasketaan eläinten pidosta ja viljelysmailta vapautuvat päästöt. Näiden päästöjen lisäksi maataloudesta aiheutuu päästöjä esim. rakennusten lämmittämisestä ja sähkönkäytöstä. Näitä päästöjä ei lasketa maatalouden päästöiksi, vaan ne sisältyvät rakennusten lämmityksen ja sähkönkulutuksen päästöihin. 18 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
3.2.2. Muu Helsingin seutukunta Helsingin seutukuntaan kuului vuonna pääkaupunkiseudun lisäksi yhdeksän kuntaa. Ns. muussa Helsingin seutukunnassa asui yhteensä 251 152 ihmistä. Seudun väkiluku kasvoi vuosina 1990- noin 24 %. Seudun kasvihuonepäästöt kasvoivat samana ajanjaksona noin 12 %. Merkittävimmin seudulla kasvoivat sähkölämmityksen ja muun sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt. Myös kaukolämmön ja liikenteen aiheuttamat päästöt kasvoivat. Teollisuuden ja työkoneiden sekä jätehuollon päästöt pienenivät ajanjaksolla merkittävästi. Taulukko 14. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämpö 202,5 221,0 243,6 20 10 Sähkölämmitys 163,4 243,6 289,0 77 19 Erillislämmitys 169,9 183,8 191,9 13 4 Muu sähkö 193,5 305,9 376,1 94 23 Teollisuus ja työkoneet 352,3 278,7 187,3-47 -33 Liikenne 592,0 641,8 682,7 15 6 Jätehuolto 88,1 40,6 41,3-53 2 Maatalous 110,2 84,4 77,0-30 -9 Teollisuusprosessit 0,0 0,0 0,0 0 0 YHTEENSÄ 1 871,9 1 999,7 2 089,0 12 4 Rakennusten lämmitys Rakennusten lämmitys aiheutti noin 35 % muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna. Kaukolämpö oli seutukunnan yleisin lämmitysmuoto. Sillä katettiin noin 45 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 34 % lämmityspäästöistä. Pääosa seudun kaukolämmöstä tuotettiin erillisissä lämpövoimaloissa ja vain pieni osa kaukolämmöstä oli yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa (CHP). Kaukolämmön polttoainevalikoima oli seudulla kohtalaisen runsas. Eniten polttoaineena käytettiin maakaasua ja raskasta polttoöljyä. Parissa kunnassa pääosa kaukolämmöstä tuotettiin uusiutuvia energialähteitä käyttäen. Kaukolämmön kulutus kasvoi seudulla noin 48 % vuosina 1990-. Kasvuun oli suurimpana syynä kaukolämpöverkon laajentuminen. Kaukolämmön päästöt kasvoivat noin 20 % vuosina 1990-. Päästöjen kasvua hillitsi mm. maakaasun ja uusiutuvien energialähteiden yleistyminen lämpövoimaloissa sekä kaukolämmön tuotannon hyötysuhteen parantuminen, mikä pienensi kaukolämmön tuotannon ominaispäästöjä. Taulukko 15. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämmön kulutus (GWh) 754,7 1 050,6 1 119,9 48 7 Kaukolämmön päästöt (.) 202,5 221,0 243,6 20 10 Sähkölämmöllä katettiin vuonna noin 29 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 40 % lämmityksen päästöistä. Sähkölämmön kulutuksen ja päästöjen kasvu oli vuosina 1990- erittäin voimakasta. Vuosina 1990- lämmityssähkön kulutus ja päästöt kasvoivat noin 77 %. Kasvuun oli suurimpana syynä seudulla tapahtunut sähkölämmitteisen pientalorakentamisen lisääntymisestä aiheutuva lämmitystarpeen kasvu. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 19
Taulukko 16. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) sähkölämmityksen lämmönkulutus (GWh) 1 ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 2 1990 2003 1990- Sähkölämmön kulutus (GWh) 408,5 609,0 722,6 77 19 Sähkölämmön päästöt (.) 163,4 243,6 289,0 77 19 Erillislämmityksen osuus seudun lämmönkulutuksesta oli vuonna noin 27 % ja päästöistä noin 27 %. Erillislämmityksen osuus lämmönkulutuksesta on laskenut jonkin verran vuodesta 1990, jolloin se oli vielä noin 33 %. Tämä selittyy osin sillä, että osassa erillislämmitetyistä kiinteistöistä on siirrytty kaukolämmön käyttöön. Lisäksi sähkölämmityksen suosio uusissa kiinteistöissä on vähentänyt erillislämmityksen suhteellista osuutta lämmitysmuodoista. Erillislämmityksen kulutus kasvoi vuosina 1990- noin 19 % prosenttia, mutta lämmitysmuodon aiheuttamat päästöt kasvoivat noin 13 %. Erillislämmön kulutusta ovat lisänneet pientalorakentamisen lisääntyminen ja yleinen asumisväljyyden kasvu. Kulutuskehitystä myönteisempi päästökehitys johtui pääosin öljykattiloiden teknisestä kehityksestä ja parantuneista hyötysuhteista. Lisäksi puun käyttö on lisääntynyt jonkin verran erillislämmönlähteenä. Taulukko 17. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) erillislämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Erillislämmityksen lämmönkulutus (GWh) 566,5 666,6 673,0 19 1 Erillislämmityksen päästöt (.) 169,9 183,8 191,9 13 4 Muun sähkön käyttö Sähkönkulutus (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti noin 18 % muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna. Sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt kasvoivat vuosina 1990- noin 94 %. 3 Taulukko 18. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) sähkönkulutus (pois lukien sähkölämmitys) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 3 1990 2003 1990- Sähkönkulutus (GWh) 1 102,7 1 432,4 1 515,7 37 6 Sähkönkulutuksen päästöt (.) 193,5 305,9 376,1 94 23 Seudun kokonaissähkönkulutus (sisältää sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990- noin 48 %. Erityisen voimakkaasti kasvoivat asumiseen ja palveluihin liittyvä sähkönkulutus. Sähkölämmitys, kodinkoneet, valaistuslaitteet, uudet tietotekniset ja muut sähköä kuluttavat laitteet sekä jäähdytyslaitteet ovat voimakkaasti yleistyneet kotona, työpaikoilla ja palveluissa. Lisäksi sähkönkulutusta ovat kasvattaneet monet kulutustottumusten muutokset, kuten esim. kauppojen aukioloaikojen pidentyminen. 1 Sähkölämmitteisten rakennusten energiankulutukseksi on laskettu 125 KWh/m 2. 2 Sähkölämmön päästöjen laskennassa on kulutushuippujen kuormituksen takia käytetty ympäristöministeriön suosittamaa ns. välitehoalueen ominaispäästökerrointa, joka on korkeampi (400 g/kwh) kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökeroin. 3 Osa sähkönkulutuksen päästöjen kasvusta selittyy myös laskentavuosina käytettyjen sähkön valtakunnallisen tuotannon ominaispäästökertoimien eroista. Vuonna 1990 sähkön tuotannosta ja sähkön nettotuonnista syntyvä sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli 181 g/kwh, vuonna 2003 218 g/kwh ja vuonna 244 g/kwh. 20 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
Taulukko 19. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja. 1990 GWh 2003 GWh GWh 1990- Asuminen 659,3 1 013,8 1 090,0 65 8 Maatalous 52,8 72,7 64,0 21-12 Palvelut ja rakentaminen 376,4 472,0 557,9 48 18 Teollisuus 422,7 482,9 526,4 25 9 Yhteensä 1 511,2 2 041,4 2 238,3 48 10 Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työkoneet) aiheutti vuonna noin yhdeksän prosenttia Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Teollisuuden polttoaineiden päästöt pienenivät vuosina 1990- noin 40 %. Suotuisaan kehitykseen on todennäköisesti vaikuttanut seudulla tapahtunut teollisuuden rakennemuutos sekä kivihiilen ja raskaan öljyn korvautuminen polttoaineina maakaasulla, uusiutuvilla energiamuodoilla ja sähköllä. Seudun teollisuuden kokonaispäästöt pienenivät noin 24 % huolimatta siitä, että teollisuuden sähkön käyttö lisääntyi vuosina 1990- noin 25 % ja sähkön käytön päästöt noin 56 %. Taulukko 20. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden ja sähkön käyttö (GWh) ja niistä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.). 1990 2003 1990- Teollisuuden polttoaineiden käyttö (GWh) 1 043,1 951,7 622,3-40 -35 Teollisuuden polttoaineiden päästöt (.) 352,3 278,7 187,3-47 -33 Teollisuuden käyttämä sähkö (GWh) 422,7 482,9 526,4 25 9 Teollisuuden sähkönkäytön päästöt (.) 99,9 130,0 156,3 56 20 Teollisuuden energiankäyttö yhteensä (GWh) 1 465,8 1 434,6 1 148,7-22 -20 Teollisuuden päästöt yhteensä (.) 452,2 408,7 343,6-24 -16 Liikenne Liikenne aiheutti vuonna noin 33 % muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Päästöt kasvoivat vuosina 1990- noin 15 %. Liikenteen päästöt kasvoivat seudulla jonkin verran vähemmän kuin seudun asukasluku ja tieliikenteen suorite. Kehitykseen on vaikuttanut merkittävimmin liikenteen ajoneuvoteknologian kehitys ja siitä johtuva liikenteen ominaispäästöjen aleneminen. Taulukko 21. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) tieliikenteen suorite (milj. km) ja tie-, vesi- ja raideliikenteen kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Tieliikenteen suorite (milj. km) 2 305,8 2 712,8 2 895,1 26 7 Tieliikenteen päästöt (.) 583,3 630,3 670,2 15 6 Vesiliikenteen päästöt (.) 3,8 5,4 5,7 50 6 Raideliikenteen päästöt (.) 5,0 6,1 6,8 35 11 Liikenteen päästöt yhteensä 592,1 641,8 682,7 15 6 Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 21
Jätehuolto Jätteiden ja jätevesien käsittelystä aiheutui vuonna noin kaksi prosenttia muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Päästökehitys oli sektorilla suotuisaa, koska päästöt vähenivät vuosina 1990- noin 53 %. Kehitykseen oli syynä tehokas kaatopaikkakaasun talteenotto seudun kaatopaikoilla. Taulukko 22. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt (.). 1990 2003 1990- Kaatopaikat ja jätevedet 88,1 40,6 41,3-53 2 Maatalous Maatalouden maankäytöstä ja eläinten pidosta aiheutui noin neljä prosenttia Helsingin muun seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna. Päästöt pienenivät vuosina 1990- noin 30 % pääasiassa seudun maataloustuotannon vähenemisen vuoksi. 1 Taulukko 23. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) maatalouden kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Maatalousmaa ja eläimet 110,2 84,4 77,0-30 -9 1 Kasvener-laskentamallissa maatalouden päästöiksi lasketaan eläinten pidosta ja viljelysmailta vapautuvat päästöt. Näiden päästöjen lisäksi maataloudesta aiheutuu päästöjä esim. rakennusten lämmittämisestä ja sähkönkäytöstä. Näitä päästöjä ei lasketa maatalouden päästöiksi, vaan ne sisältyvät rakennusten lämmityksen ja sähkönkulutuksen päästöihin. 22 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja
3.3. Lohjan seutukunta Lohjan seutukuntaan kuului vuonna kuusi kuntaa. Niissä asui yhteensä 80 643 ihmistä. Seutukunnan väkiluku kasvoi noin 12 % vuosina 1990-. Seutukunnan kasvihuonepäästöt vähenivät noin kolme prosenttia samana ajanjaksona. Päästöistä kasvoivat voimakkaimmin sähkölämmityksen ja muun sähkönkäytön aiheuttamat päästöt. Myös kaukolämmön, erillislämmön ja liikenteen aiheuttamat päästöt kasvoivat. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön, teollisuusprosessien, jätehuollon ja maatalouden päästöt vähenivät vuosina 1990- merkittävästi. Taulukko 24. Lohjan seutukunnan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämpö 21,3 28,4 31,1 46 9 Sähkölämmitys 41,7 83,6 97,1 133 16 Erillislämmitys 92,0 98,1 111,2 21 13 Muu sähkö 215,3 334,4 392,7 82 17 Teollisuus ja työkoneet 516,7 320,1 365,7-29 14 Liikenne 219,1 237,2 269,8 23 14 Jätehuolto 35,3 18,2 16,3-54 -11 Maatalous 79,9 58,3 51,6-35 -11 Teollisuusprosessit 313,1 151,8 156,2-50 3 YHTEENSÄ 1 534,4 1 330,0 1 491,7-3 12 Rakennusten lämmitys Rakennusten lämmitys aiheutti noin 16 % Lohjan seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna. Kaukolämmöllä katettiin noin 15 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 13 % lämmityksen päästöistä. Seudun kaukolämpö tuotettiin vuonna erillisissä lämpövoimaloissa. Lämmönlähteinä voimaloissa käytettiin turvetta, öljyä, teollisuuden jätelämpöä ja puuta. Kaukolämmön kulutus yli kaksinkertaistui vuosina 1990-. Kasvu johtui pääosin kaukolämpöverkon laajentumisesta. Kaukolämmön aiheuttamat päästöt kasvoivat puolestaan noin 46 %. Myönteinen päästökehitys johtui pääosin uusiutuvan energian lisääntyneestä käytöstä osassa seudun lämpövoimaloita. Taulukko 25. Lohjan seutukunnan kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (.) vuosina 1990, 2003 ja. 1990 2003 1990- Kaukolämmön kulutus (GWh) 55,0 107,2 114,7 109 7 Kaukolämmön päästöt (.) 21,3 28,4 31,1 46 9 Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja : 23