Kvarnbyn puron alaosan kunnostussuunnitelma sekä Sågarsforsin täydennyskunnostussuunnitelma Juha-Pekka Vähä (LUVY ry.) ja Manu Vihtonen (WWF) Hankkeen tarkoitus: Kunnostamisen ensisijaisena tavoitteena on taimenen ja ravun elinympäristöjen parantaminen. Hankkeen toteutus: Kunnostettavissa kohteissa tehdään soraistuksia sekä kiveämistä taimenen kutu- ja poikastuotantomahdollisuuksien ja sopivien elinalueiden lisäämiseksi sekä uomaeroosion ja kiintoainekulkeutumisen vähentämiseksi. Kunnostustyöt pyritään tekemään vähävetisenä aikana. Hankkeen hyöty: Hankkeen hyöty perustuu kalakantojen vahvistumiseen ja vesistöön kohdistuvan kiintoainekuormituksen vähenemiseen. Kvarnbyn puron alaosa lisääntymisalueena ja Sågarin koskialue laajempana poikasalueena muodostavat yhdessä laajemman toiminnallisen kokonaisuuden Siuntionjoen taimenkannan elinvoiman ja elinpiirin kasvattamisessa.
Johdanto Siuntionjoki on yksi harvoista Suomen puolella Suomenlahteen laskevista joista, jossa vielä tavataan erittäin uhanalaista ja geneettisesti ainutlaatuista meritaimenta (Koljonen ym. 2016). Viimeisten vuosikymmenien aikana Siuntionjoen meritaimenen elinmahdollisuudet ovat kuitenkin merkittävästi heikentyneet johtaen taimenkannan voimakkaaseen taantumiseen. Elinympäristön heikkenemistä ja nykytilaa ilmentää erityisesti Siuntionjokeen Sågarsforsin alaosaan laskeva Kvarnbyn puro. Sen on arvioitu olleen vielä 1990-luvulla yksi merkittävimmistä taimenen poikastuotantoalueista Siuntionjoen vesistössä (Marttinen ja Koljonen 1989), mutta 2000-luvulla taimenia ei purosta ole enää tavattu (Vähä ym. 2017). Puron ja koko Siuntionjoen vesistön veden laatua ja ekologista tilaa ovat heikentäneet etenkin maa- ja metsätalouden hajakuormitus ja jätevedet, sekä vesistössä suoritetut mittavat vesirakennustyöt. Vesistön nuhjaantumisesta huolimatta Siuntionjoki on luonnontilaisimpina säilyneitä jokivesistöjä Uudellamaalla. Lisäksi se on ainoa ympäristöministeriön asettaman Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän ehdottama erityissuojeltava jokivesistö Uudellamaalla. Siuntionjoen vesistön tilan parantaminen, luontoarvojen säilyttäminen sekä virkistys- ja hyötykäyttömahdollisuuksien parantaminen edellyttää kokonaisvaltaista koko vesistöalueen kattavaa tarkastelua, ongelma-alueiden tarkempaa tunnistamista ja kunnostustöiden priorisointia. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n koordinoimassa Siuntionjoki 2030: Siuntionjoen vesistö kohti hyvää tilaa hankkeessa päätavoitteena on synnyttää Siuntionjoen vesistöalueella yhteinen tahtotila visio ja tavoitteet ja luoda sen pohjalta tarkennettu toimenpideohjelma kunnostustyölle. Siuntionjoen pääuoma Sågarsforsin alueelle asti sekä sinne laskeva Kvarnbyn puro kuuluvat Siuntionjoen NATURA-2000 (FI0100085) alueeseen. Natura-alue on erittäin tärkeä sekä luontotyyppien että lajien suojelun kannalta (mm. luontaisesti lisääntyvä meritaimenen alkuperäiskanta). Osa alueesta voidaan lukea luontotyyppiin luonnontilaisen kaltaiset jokireitin osat, joka Uudellamaalla on hyvin harvinainen. Osa sivupuroista puolestaan edustaa tyyppiä pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus. Siuntionjoen NATURA-alueelle ehdotettuja kunnostustoimia ovat alkuperäisen taimenkannan elvyttämistä tukevat kutupaikkojen ja poikasalueiden ennallistamiset sekä veden laadun parantaminen ja nousuesteiden poistaminen. Kvarnbyn puron kunnostaminen kuuluu myös Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman Uudenmaan alueen toimenpideohjelmaan. Sågarsforsin alue ja sinne laskeva Kvarnbyn puro ovat Siuntionjoen taimenen nykytilan näyteikkuna ja soveltuvat siten erinomaisesti Siuntionjoen vesistö kohti hyvää tilaa hankkeen kunnostustoimien pilotti- ja demonstraatiokohteeksi alueen yhteisen tahtotilan rakentamiseksi ja vahvistamiseksi. Tässä suunnitelmassa ehdotettavien kunnostustoimenpiteiden lähtökohta on, että ne parantavat Siuntionjoen alkuperäisen taimenkannan elvyttämistä, ottavat huomioon muun eliöstön, erityisesti pohjaeläimet, eivät aiheuta haitallisia muutoksia vedenkorkeuksiin eivätkä metsien ja peltojen kuivatukseen. Kunnostusalueet ja niiden nykytila Kvarnbyn puro saa alkunsa Lillträsk järvestä. Puron alku on jyrkkä ja kivikkoinen ja muodostaa luonnollisen esteen kalojen kululle. Jyrkän osuuden alapuolella on hidasvirtaisempi hiekka-, sora- ja kivipohjainen osuus. Noin 1500m alempana, Niemenkyläntien alapuolella, Kvarnbyn puroon yhtyy Syvälammelta puro. Syvälammen puro laskee pääasiassa peltoalueiden halki ja sen vesimäärä on Lillträskin haaraa pienempi ja vesi sameampaa. Kvarnbyn puron alaosalla, Niemenkyläntien ja Myllykyläntien välillä, puron pohja koostuu
enimmäkseen kivestä, hiekasta sekä sorasta. Vesi on purouomassa keskimäärin 5 astetta viileämpää kuin Siuntionjoen pääuomassa (12.5ᵒC vs. 18ᵒC; mitattu 4.7.2018: ks. myös Vähä ym. 2017) mihin puro laskee Sågarforsin koskialueen alaosassa Sågarsforsin koski jakaantuu entisen padon yläpuoliseen koskijaksoon ja ohitusuomaan ja sen alapuoliseen koskijaksoon. Sågarforsin sahan patoallas purettiin vuonna 2007, jolloin altaan eteläreunaan puhkaistiin ja rakennettiin ohitusuoma-kalatie entiseen pääasiassa kuivillaan olleeseen sivu-uomaan. Entisen padon ja ohitusuoman alapuolinen pääkoski on kunnostettu samassa yhteydessä kun ohitusuoma rakennettiin vuonna 2007. Kunnostuksen yhteydessä kivettiin ja soraistettiin pohjaa. Koskialueelle on lisätty runsaasti isoja virtauksen ohjauskiviä ja niiden väliin soraa. Sågarsforsin alueella tavataan säännöllisesti aikuisia taimenia, mutta alueella ei kuitenkaan ole havaittu taimenen onnistunutta lisääntymistä (Vähä ym 2017). Kvarnbyn puro on ollut säännöllisen kalastotarkkailun kohteena vuodesta 2004, mutta tänä aikana yhtään taimenta ei purossa ole havaittu (Mettinen ja Valjus 2014). Kvarnbyn puroon siirtoistutettiin taimenia syksyllä 2016 (Vähä ym. 2017). Veden laatu ja riittävyys eri vuodenaikoina, pohjaeläimistön määrä ja koostumus sekä pohjan rakenne ja soveltuvuus paitsi lisääntymisalueeksi myös eri-ikäisten taimenten elinympäristöksi ovat tärkeimmät taimenen esiintymiseen vaikuttavat tekijät. Vedenlaadulla on suuri merkitys taimenelle erityisesti mäti- ja pienpoikasvaiheessa. Siuntionjoen Sågarsforsin alueella vedenlaadun osalta huomionarvoisia parametrejä ovat happipitoisuus, lämpötila ja kiintoainesmäärä sekä ravinteista erityisesti ammoniumtyppi (Vähä ym. 2017). Sågarsforsin alueelle kohdistuva kiintoainekuormitus on havaittavissa paitsi liettyneinä ja kovettuneina soraikkoina, joita löytää mm. hidasvirtaisilta osilta kalatiestä. Kvarnbyn purossa tärkeimpänä kriteerinä on veden riittävyys. Kuivaan aikaan virtaamat ovat todella pieniä ja kivikkoisessa yläosassa vettä riittää vain monttuihin kivien välissä. Veden riittävyyteen vaikuttavat paitsi kuivatusojitukset erityisesti puroveden hyödyntäminen kastelu ja talousvetenä. Purossa on ainakin yksi merkittävä ja toiminnassa oleva vedenottamo sekä useita letkujärjestelmiä, joiden toiminnasta ei kuitenkaan ole tietoa. Vuonna 2007 tehdyn kunnostuksen yhteydessä Sågarsforsin koskialueelle tehtiin soraikkoja taimenen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseksi. Soraikkojen kiviaineena on käytetty 5-70 mm n. 100m 3 (Lehtinen Esa, suullinen tiedonantod 6.7.18). Viimeaikoina tehtyjen taimenen elinpiirikartoitusten yhteydessä sekä 4.7.2018 tehdyssä maastokartoituksessa on havaittu että soraikkoja on jäljellä lähinnä hidasvirtaisilla osilla kalatiessä sekä koskialueen alapäässä, mutta pääsääntöisesti soraikot ovat pahoin liettyneet. Pienikokoisesta kiviaineksesta perustetut soraikot ovat pysyneet virtaamavaihteluiden vuoksi paikoillaan vain suurten kivien takana sekä hidasvirtaisissa altaissa. Suurten kivien ja saarien taakse on kertynyt kuitenkin paljon myös hienojakoisempaa maa-ainesta ja näissä paikoissa myös vesikasvit, mm. osmankäämit, pysyvät paikallaan. Matalaa, poikasille soveltuvaa aluetta on verrattain vähän. Osin syynä on umpeenkasvu ja osin myös isosta kivistä muodostettu allasmainen profiili, missä viihtyvät paitsi särkikalat myös ahvenet ja hauet, jotka myös saalistavat taimenen pienpoikasia. Tehdyt soraikot ja niiden kiviaines ovat päätyneet virran mukana koskialueen alapäähän, missä tällä hetkellä sijaitsevat alueen ainoat lisääntymiseen soveliaat soraikot. Nämä soraikot ovat kuitenkin kiintoainekuormituksen vaivaamia ja osin liian tiiviiksi painuneet. Kvarnbyn puron alaosa lisääntymisalueena ja Sågarin koskialue laajempana poikasalueena muodostavat yhdessä laajemman toiminnallisen kokonaisuuden Siuntionjoen taimenkannan elinvoiman ja elinpiirin kasvattamisessa. Kvarnbyn puron virtaama ja habitaatin pinta-ala taimenten poikasille pienenevät merkittävästi erityisesti kuivina kesinä kuten esim. 2018. Tällaisina aikoina on tärkeää, että poikasvaiheen taimenet pääsevät esteettömästi kulkemaan purosta pääuomaan. Pääuomassa on kuitenkin havaittu selvä
täydennyskunnostustarve poikashabitaattialueen parantamiseksi ja laajentamiseksi. Myös taloudellisessa mielessä, Kvarnbyn puron kunnostuksen yhteydessä olisi kustannustehokasta aloittaa myös Sågarin koskialueen täydennyskunnostuksen toteuttaminen. Kunnostuksen ympäristövaikutukset Siuntionjoen taimenkannan säilymisen ja monimuotoisuuden kannalta sen lisääntymis- ja elinmahdollisuuksien parantaminen sekä elinpiirin laajentaminen nykyisestään ovat ensisijainen tukitoimenpide (Koljonen ym. 2016, Vähä ym. 2017). Suunnitelman mukaisten toimenpiteiden myötä Siuntionjoen taimenen ja muiden virtakutuisten kalalajien lisääntymis- ja elinmahdollisuudet paranevat. Kunnostuksissa on kyse uoman pohjan sekä Kvarnbyn purossa myös reunojen kiveämisestä ja soraistamisesta sekä virtauksen ohjailusta, jotka eivät aiheuta haitallisia muutoksia vedenkorkeuksiin eikä sillä ole haitallisia vaikutuksia tulviin. Suunnitelman mukaisilla töillä ei ole muutoinkaan haitallista vaikutusta vesistöön tai sen käytölle. Töiden aikana työalueella liikkuminen ja materiaalin siirtäminen aiheuttavat vähäistä veden samentumista, mutta vaikutukset ovat lyhytaikaisia, eivätkä ne aiheuta pysyviä haittoja. Vaikutukset vuollejokisimpukkaan Sågarsforsin alueelta on tehty kattava simpukkatutkimus vuosina 2007-2010 (Ljungberg 2011). Tutkimuksessa ei padon ja alapuolisen joenmutkan väliseltä alueelta löydetty yhtään vuollejokisimpukkaa (kuva 28; Lundberg 2011). Tutkimuksessa todettiin, että alue ei korkean virtausnopeuden ja virtausnopeuden vaihteluiden vuoksi ole vuollejokisimpukoille soveltuvaa elinaluetta. Vuollejokisimpukat suosivat hidasvirtaisempia (<50cm/s) alueita. Suunnitellut täydennyskunnostukset eivät vaikuta vuollejokisimpukoiden elinympäristöön. Mahdollinen sorastuksesta aiheutuva veden samentuminen on lyhytaikaista ja ohimenevää.
Kvarnbyn puron kunnostussuunnitelma Kunnostussuunnittelua varten Kvarnbyn puro jaettiin viiteen jaksoon (kuva 1). Kvarnbyn puron kunnostusjaksot, keskeiset toimenpiteet ja esitettyjen valokuvien sijainti.
Kvarnbyn puro; alue KvB 1; Kvarnbyn puron alimmainen osa Kvarnbyn puro virtaa alaosalla syvässä jyrkkäreunaisessa uomassa minkä reunat ovat helposti erodoituvaa hienojakoista maa-aineista. Runsaat virtaamavaihtelut irrottavat tältä alueelta kiintoainesta mikä sitten kulkeutuu Siuntionjokeen. Karkeampi kiintoaines laskeutuu pohjaan koskialueelle paikkoihin missä virtausnopeus on alhainen muodostaen kasvupaikkoja kasvillisuudelle. Kasvillisuus ja suboptimaalinen suuaukon sijainti heikentävät kalojen etsiytymisen puroon ja toisaalta mahdollistavat petokalojen viihtyvyyden alueella. kuva 1. Kvarnbyn puron ja Siuntionjoen yhtymäkohtaan on kertynyt runsaasti kiintoainesta. Puron alaosan kunnostamiseksi puron reunoja loivennetaan, puroa levennetään ja reunoille tehdään eroosiosuojaus kiviaineksesta. Puron alivesiuoma pidetään kapeana levennyksestä huolimatta. Puron pohjalle ja reunoille eroosiosuojaksi tuodaan soraa (30-50mm; 4 m 3 ) ja poikasmurkulaa (50-150mm; 4 m 3 ). Jakson yläosassa uoman reunoja kivetään niinikään ja sinne luodaan lisääntymistä varten kutusoraikko.
Kuva 2 Runsaat virtaamavaihtelut kuluttavat uoman pehmeitä reunoja jolloin puutkin voivat kaatua. Kvarnbyn puro; alue KvB 2; Myllykyläntien yläpuolinen hidasvirtainen osuus Puro on tällä osalla hidasvirtainen. Puron pohja on hienojakoista maa-ainesta. Tältä osin puron kunnostamiseksi tulee toistaiseksi vain poistaa kalojen kulkua hankaloittavat ja mahdollisesti estävät risupadot. Jakson yläosassa uoman pohja-aines muuttuu hiekaksi ja pieneksi soraksi (4-16 mm). Kvarnbyn puro; alue KvB 3; koskijakson alaosa Jakson alaosa on hiekkaa ja pientä soraa. Siellä täällä on myös pientä kivikkoa. Jakson alaosan alueella on muutamia pienestä sorasta muodostuneita mahdollisia lisääntymisalueita, mutta pääosin soraikkoja vaivaa hiekottuminen ja suuremman kiviaineksen puuttuminen. Uoman kunnostamiseksi tulisi käyttää puusuisteita kurouttamaan virtausta soraikkojen alueilla. Alueelle tulisi perustaa soralaikkuja myös karkeammasta sorasta (16-32mm) sekä hyödyntää olemassa olevaa puuainesta. Puusuisteilla voidaan ohjata virtausta ja sen mukana kulkevan kiintoaineksen kulkua. Virtaa kiihdyttämällä uomaa kaventaen voidaan luoda perustettaville soraikoille sopivia paikkoja, mitkä pysyvät kiintoaineksesta puhtaina.
Kuva 3 Puroon kaatuneet puun rungot ohjaavat virtaa ja vaikuttavat kiintoaineksen, hiekan ja soran kulkeutumiseen tai pidättymiseen. Puusuisteita voidaan käyttää hyväksi myös osana kunnostusta kun halutaan ohjata veden kulkua esimerkiksi kutusoraikolle. Kuva 4 Puron metsäinen osuus alkaa.
Kuva 5 Uoman pohja on täällä pääosin hiekkaa. Siellä täällä on pienialaisia kivikoitakin. Kuva 6 Koskijakson alaosaa. Alivirtaamaaikaan veden riittävyys on huomioitava. Veden riittävyyden varmistamiseksi virta tulisi ohjata kapeampaan alivesiuomaan. Alueelle voisi kynnystää myös muutaman pienen altaan ja tehdä soraikkoja.
Kvarnbyn puro; alue KvB 4; koskijakson yläosa Puron koskimainen jakso. Tällä alueella on uoman parhaat potentiaaliset kutu- ja elinalueet. Purouomassa on runsaasti kivikkoa. Uoman riittävästä kaltevuudesta johtuen hienojakoinen kiintoaines huuhtoutuu pois. Kunnostamiseksi alueelle tulisi tuoda soraa (16-32mm). Paikoin tulisi kiviä poistaa alivesiuoman avaamiseksi ja virtauksen kurouttamiseksi. Kiviaines voidaan helpoiten tuoda uomaan vaijerirataa pitkin. Sopiva määrä kiviainesta (16-32mm) olisi n. 2m 3. Kuva 7 Koskijakson yläosaa. Alueelle voitaisiin luoda kutusoraikkoja taimenien lisääntymispaikoiksi. Jakson lopussa uoma haarautuu. Kartoitushetkellä molempien uomien virtaamat olivat n. 3 l/s. Pohjoisesta haarasta tuleva vesi oli selvästi sameampaa. NATURA 2000 verkostoon kuuluva Kvarnbyn puro jatkaa haarasta länteen. Uoma jyrkkenee ja kapenee pian tämän jälkeen ja taimenen potentiaalinen elinalue päättyy. kuva 8 Puro jyrkkenee selvästi ja muuttuu louhikkoisemmaksi. Tähän päättyy kalojen liikkuminen ylävirtaan.
Kvarnbyn puro; alue KvB 5; Pohjoinen uoma Koskimaista aluetta jatkuu pohjoista haaraa pitkin vielä muutaman kymmenen metriä. Taimenen potentiaalinen elinalue päättyy hieman ylempänä, missä puroon on päätynyt lohkareita ja betonilaatta, mitkä muodostavat täydellisen vaellusesteen. Kunnostamiseksi alueen alaosalle voisi kuitenkin tuoda soraa (16-32mm) sekä puhdistaa olemassa olevia soraikkoja. Kuva 9 Pohjoisessa uomassa on paikoin taimenen lisääntymiselle soveltuvia soraikkoja. Soraikot tulisi kuitenkin puhdistaa hienommasta kiintoaineksesta. Sågarsforsin täydennyskunnostussuunnitelma Kvarnbyn puron kunnostuksen yhteydessä tehtiin myös Siuntionjoen Sågarsforsin koskialueen täydennyskunnostussuunnitelma. Alueen 4 osalta kunnostaminen liittyy oleellisesti myös Kvarnbyn puron alaosan kunnostamiseen ja kalojen kulun helpottamiseen.
Sågarsfors; Alue 1, kosken niska-alue Alueella on 4 kutusoraikon perustamiselle hyvin soveltuvaa paikkaa. Perustettavat soraikot ovat pintaalaltaan n. 2.5 m 2 sorapatjan syvyyden ollessa n. 40cm. Soraikot tehdään 30-100mm kiviaineksesta sekoittamalla 30-50mm kokoluokan someroa ja 50-100mm kokoluokan mukulakiviä. Kiviainestarve yhteensä 4m 3. Karkea sora-aines pysyy paikallaan ja kestää hyvin virtaamavaihtelua. Se voidaan myös sijoittaa kovempaan virtaan ja se kestää pienestä kiviaineksesta perustettua soraikkoa paremmin myös tiivistymistä. Sorapatja upotetaan paikalleen siten, että soraikon yläreuna tulee vain vähän ympäröivää pohjan tasoa. Tätä varten soraikon paikkaa kaivetaan ja poistettavat kiviaines siirretään sivuun ja sitä käytetään tarvittaessa ohjaamaan veden virtausta soraikolle optimaaliseksi. Maanomistajan suostuessa, tarvittava kiviaines voidaan kuljettaa uoman varteen joen pohjoisrantaa pitkin kevyellä pyöräkuormaajalla. Soraikot perustetaan joko käsin tai kaivinkoneella. Sågarsfors; alue 2, sivu-uoma Alueella on pienpoikasalueeksi soveltuvia jaksoja, mutta joiltain osin kasvillisuutta tulee poistaa ja sivuuomia avata virtausnopeuden säätämiseksi. Alueelle on tuotava kiviainesta (kokoluokka 50-250mm) pienpoikasten piilopaikkojen luomiseksi (4m 3 ). Alueella on 2 kutusoraikon perustamiselle soveltuvaa paikkaa (2 m 3 ). Allasmaisuuden vähentäminen ja virtausnopeuden kasvattaminen osassa sivu-uomastoa mahdollistaa taimenen pienpoikasten piiloutumisen petokaloilta (hauki, ahven, made), joita Sågarin koskialueelle tulee kesäisin ala- ja yläpuolisilta suvantoalueilta. Sågarsfors; alue 3, kävelysillan alue Molemmin puolin siltaa hyviä paikkoja kutusoraikkojen perustamiseksi kun alueelta poistetaan vesikasveja sekä siirretään kiviä virtausnopeuden kiihdyttämiseksi ja ohjaamiseksi. Alueelle tuodaan reilusti (5 m 3 ) myös
sieltä puuttuvaa poikasmurkula kokoluokkaa olevaa kiviainesta (sekoitus 50-150 ja 100-250mm kokoluokkien mukulakiviä) pienpoikasten piilopaikkojen luomiseksi. Perustettavien soraikkojen pinta-ala yhteensä n. 10m 2 joihin kiviainestarve on 4m 3 (30-100mm). Kuva 10. Kunnostusaluetta 2 ja 3. Kiintoainetta kertyy kivien taakse ja hidasvirtaisempiin kohtiin mahdollistaen kasvillisuuden lisääntymisen. Sågarsfors; alue 4, kosken alaosa Kosken alaosat soveltuvat hyvin poikastuotantoalueiksi ja sieltä löytyvätkin usein alueen parhaat poikastiheydet. Koskien alaosaan lajittuu myös ylempää kiivasvirtaisesta koskesta liikkeelle lähtenyt kiviaines, esimerkiksi pienikokoinen sora. Sågarin koskialueen alaosassa sijaitsevat tällä hetkellä koskialueen ainoat lisääntymiseen soveltuva soraikko. Alueen kunnostamiseksi toimenpidealueen yläpäässä ja keskiosalla virtausta levitetään siirtämällä uomassa olevia kiviä ja poistamalla kasvillisuutta sekä tuomalla alueelle sieltä puuttuvaa poikasmurkula kokoluokan kiviainesta (5m 3 ). Alueella olevat soraikot puhdistetaan. Alueen keski- ja yläosan kiivasvirtaisempiin kohtiin tuodaan myös karkeampaa sora-ainesta (n. 6 m 3 ). Lähdepohjaisesta Kvarnbyn purosta tuleva viileä ja hapekas vesi menee nykytilanteessa kasvillisuuden vaivaamaan ja hidasvirtaiseen sivu-uomaan, joka on vesitettynä lähinnä tulvatilanteessa. Kunnostuksessa Kvarnbyn puron vesi ohjataan suisteella keskemmäs uomaa tuomaan viileää hapekasta vettä, minkä merkitys korostuu erityisesti kuivina ja lämpiminä kesinä. Tämän alueen kunnostamiseen liittyy oleellisesti myös alueen Kvarnbyn alimmaisen osan ja suualueen kunnostaminen.
Yhteenveto tarvittavasta kiviaineksesta ja konetyöstä kiviaines, m 3 alue 16-32 30-100 50-250 läjityspaikka muuta Sågarsfors 1 4 pohjoinen 2 2 3 etelä kasvillisuuden poistoa ja kivien siirtoa 3 4 5 etelä kasvillisuuden poistoa ja kivien siirtoa 4 6 5 pohjoinen kasvillisuuden poistoa ja kivien siirtoa Kvarnbyn puro 1 6 2 4 pohjoinen reunojen loiventaminen ja eroosiosuojaus 2 raivausta ja risupatojen purkamista 3 1 pohjoinen 4 2 pohjoinen 5 1 pohjoinen Kustannukset kiviaineksesta ovat n. 30-40 /tonni. Kustannuksia nostavat kuljetuskustannukset, sillä joen yli menevää siltaa ei voi käyttää. Kunnostuksessa tarvittavan konetyön määrä on n. 2-3 työpäivää kaivinkonetyötä sekä 1 työpäivä pyöräkuormaajatyötä. Talkootyöpäivien määrä on Sågarsforsin alueella n. 20-30. Kvarnbyn puron kunnostusjaksoilla niin ikään n. 20-30.